Ja sitten toiset pikkujoulut juhlittu onnistuneesti. Melkein kellon ympäri kestävät bileet, mutta koko aikaa ei lasia kallisteltu sentään. Kuoharia alkuun pari lasillista, ruuan kanssa viinilasillinen (ja todellakin vain yks ihmeitten aika ei ole ohi.) kolmessa pubissa pyörähettiin ja pienet siiderit jokaisessa ja yks likööri, viimesessä pubissa join kyllä kolme pientä siideriä. Yöpaikassa olis vielä viinilasillinen maistunut, mutta kun kukaan muu ei ottanut niin en minäkään eilen kotona kyllä pari viinilasillista alkuillasta lipitin ja yhden oluen.
Mun tavoitehan oli ja on edelleen ettei joka vapaalla saa juoda ja jos on töihin meno seuraavana päivänä niin silloin ei todellakaan. Esimerkiksi jos on yövuoroon meno niin edellisenä iltana ei pisaaraakaan. Ja ettei menoja saa sopia kalenteriin juomismahdollisuudet mielessä ja puhelimeen pitää pystyä vastaamaan aina.
Siihen Mietteliäs perustui tuo glogin kanssa taistelu seuraavana päivänä oli iltavuoro. Sinäänsä mitä pahaa lasillisessa punaviiniglögi? mulle siinä on koska voi olla, että tekee lisää mieli ja sitten taistelen lisää voi olla ettei teekkään lisää mieli, mutta miksi ottaa riski?
Mulla ei ole ollut noin konkreettisia tavoitteita kuin monella on. En koe ongelmaksi juhlissa juomista koska minulla on loppujen lopuksi todella vähän juhlia ja silloin kontrolli pelaa kun en vaan kehtaa juoda litratolkulla. Ja tänä vuonna olen opetellut juomaan joka toisen lasillisen vettä kun on sattunut muutamat “kunnon” bileet tälle vuotta. Harvoin kuitenkaan ystävät sen 50 täyttää, mutta toki sattui heti mun vähentämisen eka vuodelle monet isot juhlat
Kyllä se tipattomuus taas on vain ajankohtaista. Liekkö aika kullannut muistot, mutta se loppiaisena aloitettu tipattomuus ja kevään tiukka säännöstely toimi minulla. Vaikka määrät on vähentynyt, tölkit pienentynyt ja juomat laimentunut niin liian helposti se vanha kaava sujuu.
Onhan tässä edistystä siihen entiseen sohvalla tursottamiseen kuitenkin tapahtunut.
Mitähän muuten kuuluu Sylvia Plaalle? mua aina naurattaa tuo tursottaminen koska Sylviaakin anuratti se
Suuri askel on myös ammattilaisen kanssa juttelun aloittaminen. Ihan kuin joku paino olisi harteilta otettu pois.
Kiitos tsempeistä Mietteliäs ne tulee aina tarpeen ja mukava aina kuulla jonkun lukeneen näitä ajatuksia
Ja jälleen kerran tsempit kaikille tavoitteissanne ja mukavaa joulun odotusta!
moikat vilmasto ja muut!
käyn nykyisin harvakseltaan täällä mutta kappas kun just tänään luin vilmaston kuulumisia joka taas sattumalta kysäisi minun kuulumisia ilahdutti kovasti ja päätin heti kirjoitella.
ensin pahoittelut kun Sulla on taas surua. yritähän jaksaa. ehkä ensi vuosi tuo tullessaan tasaisempaa menoa. toivon sitä kohdallesi.
erityisterkut myös Vilmalle siitä tipattomasta viidesta viikosta, well done! kaikkia kuulumisiasi en ole lukenut mutta tuo edellä mainittu raitistelujakso antoi varmasti hyvät pohjat tuleville päämäärille.
vietin tuossa juuri vuosipäivää plinkkailussa eli 27.11 ja silloin(kin) piti kirjoitella tänne mutta se jäi.
ilokseni voin tuuletella että mun elämä on muuttunut hurjasti vuoden aikana… tekisi mieli kirjoittaa että muuttunut täysin mutta varon ylisanoja.
jopa perjantait sujuvat jo ilman sitä iänikuista pähkäilyä kipaisenko kaljakaupassa vai en, ja raittiiden päivien määrää en enää edes laskeskele vaan ne kerääntyvät omalla painollaan.
uusi liikuntaharrastus on ollut kohdallani valtavan tärkeä tekijä. enpä olisi ikinä uskonut, en totisesti. saan siitä mittaamattoman tärkeitä onnistumisenkokemuksia ja suurta iloa. bonuksena painokin on pudonnut lähes kymmenen kiloa (!!!) ja energiataso on täysin toista luokkaa. ja kun elämä yllätti täysin myös siten että löysin parisuhteen, olen ällikällä lyötynä. elelin siis vuosikausia yksikseni, jos ei lasketa mukaan paria kevyttä treffailukokeilua.
jotten kuullostaisi rasittavalta hehkuttajalta haluan muistuttaa että jumitin vuosia ja taas vuosia vanhoissa kelvottomissa tavoissani. tämä uusi elämä vaatii kuitenkin, ja edelleen, sitä kuuluisaa itsetutkiskelua ja eräänlaisia varotoimenpiteitäkin. en halua maalata piruja seinille mutta totuus kun on että elämällä on tapana yllättää myös vastoinkäymisillä, mitkä loihtivat hetkessä hedelmällisen maaperän taantua takaisin vanhaan samaan.
tarkoitan että vaikka tuo parisuhde, ja mies, on niin tärkeä, niin vielä tärkeämpi olen minä itse. ikioma hyvinvointi ja vahvistuminen. jos jonain päivänä esim. äijä ottaa ja lähtee (suhde on kuitenkin vasta aluillaan), niin luhistuuko siinä samalla ikioman elämäni perusta… ja taas vaan mars kaljakauppaan.
ja sitten jälleen huom. tursotellaan kotioloissa ypöyksin ja kippaillaan.
ei helvetti sentään!
tuossahan nuo tärkeimmät tämänhetkiset tavoitteeni.
lisää ja lisää itsetutkiskelua ja (viitaten edelliseen) mahdollisten ikävien yllätysten varalta harjoittaa ja vahvistaa esim. pettymystensietokykyä.
jotenkin näin.
eipä tällä kertaa muuta kuin kaikille mahdollisimman rattoisaa joulunalusaikaa.
pidetään tavoitteet mielissämme!
lämpöiset terveiset, sylvia
Mahtavaa kuulla Sylvia, että olet pääsemässä tasapainoon alkoholin kanssa. Ja hienoa, että muutenkin elämässä on tullut hyviä muutoksia.
Tosi viisasta tajua se, että sinun hyvinvointi ei saa olla kenestäkään muusta kiinni. Olen varma, että te vietätte pitkän ihanan ajan yhdessä uuden kumppanisi kanssa, mutta se ei saa olla sinun henkilökohtaisen hyvin voinnin perusta.
Voi kun minäkin pääsisin tuohon laihtumiseen. Ikävä kyllä tulee vaan syötyä heti enemmän kun jätän alkoholin vähemmälle. Ruokakin maistuu ihan eri tavalla kun ei ole krapuloita. Liikuntaa en jaksa lisätä, sitä harrastan jo nyt 3-5 kertaa viikossa. Olen elävä esimerkki siitä että liikkuminen ei laihduta . No ehkä vatsa alkaa pikku hiljaa pienenemään jos saa pidettyä tämän alkoholin käytön tässä. Eiköhän niistä herkuista pääse sitten kun tilanne stabilisoituu. Ja jos ei niin on se rasvamaksani siellä varmaan kuitenkin helpottunut, että kuorma tulee vähemmän viinasta kuin ennen. Mutta pitkä matka on vielä tuohon, että uskaltaisin kuvitella olevani siinä tilanteessa että raittiita päiviä ei tarvitsisi ajatella, laskea tai suunnitella. Sitä kohti tässä kuitenkin mennään.
Jätti suuret aploodit Sylvialle! Sinä(kin) olet nyt esikuvani.
No mutta Sylviahan vastailikin nopeaa kiva kun päätit piipahtaa täällä ja huomasit mun huutelun sun perään! ja tuuleta ihan rauhassa hyvin mennyttä vuotta! aivan loistava juttu, että palaset loksahtelee oikeille raiteille!
Ihqua Sylvia vaan miten ne nuoret sen sanookaan
Itsetutkiskelu ! siinäpä se.
Mä olen tosiaan vasta tänä vuonna OIKEASTI tehnyt juomistavoilleni jotain. Ennen se on ollut semmosta krapulahuuruissa pähkäilemistä ja sitten se on saman tien unohtunut. Ja vaikka on kyse totutusta kaavsta niin kyllä minä ainakin olen mestari selitteleen miksi olen viinini ansainnut no joo joo, lasillinen okei vaan sietokykyhän se on vuosien varrella vaan kasvanut.
Viime vuosina on vaan niin suuria asioita tapahtunut mun elämässä, että jos niitä käyttäsin verukkeina niin eihän siitä mitään tulis. Mä oon tänä vuonna jotenkin nyt pakottanut näitä asioita erilleen. Just tuon henkilökohtasen hyvinvoinnin takia. Kun ne surut kuitenkaan ei ole oma valinta. Viina on oma valinta.
En nyt osaa selittää asiaa sen kummemmin Kaippa se tässä matkan varrella selkiytyy. Juttelut ammattilaisen kanssa aloitettu. Joutunen katsomaan sielläkin tissutteluani silmiin.
Mutta tämän viikon hautajasissa en illalla tursottele viiniä vaan just sovin itseni seuraavaksi aamuksi auton rattiin.
Menen nyt päivä kerrallaan koska voimat ei riitä pitempään suunnitteluun.
Ja sitten tuo liikunta! mä olen viime vuosina oppinut liikkumaan, mutta viime aikoina sekin on jäänyt väliin. Pitää taas skarpata sen kanssa.
Paljon mä olen oppinutkin plinkissä vaikka välillä kompuroinutkin.
Suurin oppi on varmasti rehellisyys itselleen.
Olen kyllä iloinen teistä kaikista muista plinkkiläsistä ja jälleen kerran tsemppiä tavoitteisiin
Enpä muista milloin oisin krapulatta herännyt uuteen vuoteen . Toki jos on ollut työyö niin sitten.
Minulla oli paljonkin sanottavaa vaan Sylvian uutinen nyt tyrehdytti ne. Toisaalta eipä mulla mitään uutta ois ollutkaan. Välillä onkin hyvä vaan kun miettii enemmän ajatuksissaan.
Palaan myöhemmin asiaan. Mutta tärkein nyt oli, että tämä joulukuun juhlaputki on onneks mennyt aika vähillä juomisilla verrattuna edellisiin vuosiin. Mutta vois vaikka ne vähätkin jättää välillä pois.
Loppiainen oli ja meni elis iitä on vuosi kun oon tänne plinkkiin eka kerran kirjoittanut. En edes jaksa muistaa oliko mulla mitään tavoitteita, sen vain muistan, että ihan kamala ahistus päällä ja mun juomiselle piti jotain tehdä.
Niin oonkin tehnyt, alkuinnostuksessa enemmän ja sitten oon syksyllä kompuroinutkin, mutta matka jatkuu edelleen.
Vapaa viikonloppu ilman mitään kummempia velvoitteita takana. Vähän pelotti kun en ollut mitään sopinut. Perjantaina tosissaan houkutteli kolkutella Alkon ovea. Ooh vapaa viikonloppu ilman menoja ja ihan vesi kihahti suuhun kun aattelin punkkua. Vaan en hakenut ja kun tiesin, että Alkot on kiinni lauantaina niin kyllä tunsin itseni voittajaksi perjantaina sinäänsä kummallinen taistelu kun en aikoihin ole enää sitä perjantain punkkupulloa hakenut ja kun jossakin ketjussa oli juttelu siitä miksi viini on “parasta” kännäilyyn niin siksi mulle tästä tulikin nyt isompi juttu. Olen siis punaviinin ystävä ja sitä nyt en kuitenkaan älyttömiä määriä pysty tissutteleen. Oonkin viime vuosina siirtynyt valkkariin koska sitä taas pystyn juomaan surutta. Kyllähän siinä on kyse siitä helppoudesta. Iso lasillinen valkkaria on paljon HELPOMPI juoda kun tölkkitolkulla siideriä. Kyllä te tiiätte mitä tarkoitan ei jää sitä todistusaineistoakaan niin paljon
No niin siis päätin etten sitä viiniä hae kotiin. Muutama reissu tulossa ja siellä voin sitten ruuan kanssa lasillisen juoda. Enempää en kehtaa seurassa.
Kyllä mä tuossa viikonloppuna muutamat siiderit ja oluset join. Ja vähän kaihersi kun oisin halunnut enemmänkin, mutta taistelin vastaan ja siihen jäi.
Ja kun se kerta niin kaihersi se muutamakin niin vaikka ens viikonloppukin on vapaa niin se olkoon tipaton. Sovin jo lauantaille treenitkin. Niin sekin vielä kun oon ostanut PTn palvelut kolmeksi kuukaudeksi! se tepsi viime vuonakin se juttu! kävin salilla viime viikolla jo pari kertaa ja sieltä se mun hyvä fiilis löytyy jota en sitten viinillä halua hukata. Se fiilis on vaan nyt päässyt unohtumaan.
Ja juttelut ammattilaisen kanssa näistä mun suruista jatkuu. Jotenkin kun nyt puran niitä ammattilasielle niin ne tavallaan jääkin sinne. Jospa niitä ei enää sitten tarvis koko aikaa omassa päässä pyörittää ja jäis tilaa muullekin.
Aika merkillistä kun äsken olin lenkillä niin maistoin jo suussani miltä punkku maistus ja sohvan nurkkaan huovan mutkaan kääriytyisin tursottaan pullon kans. Ihan ihme fiilis tuli. Enhän mä niitä punkkupulloja ole aikoihin ostellut
Mä en tiiä sitten johtuuko eilisestä juttelutuokiosta mttssä (kiitos Sylvia ei tartte enää mielenterveystoimistoa kirjoittaa ) olenhan minä siellä jo useamman kerran käynyt, mutta jokin nyt vaan kolahti kun muka teki mieli sitä punkkua. Vaan enhän minä sitä käy hakemassa.
Jospa kohtais vaikeatkin ajatukset selvänä. Ja huomenna on työpäivä eli en muutenkaan jois tänään, mutta fiilistelisin kovasti jo tulevaa vapaatani pullon kanssa.
Hankalaa on ollut vuosia jo, mutta olen ollut mestari vältteleen ajatusteni selvittämistä. Olen tehnyt kaikkea muuta. Paennut suruja tekemiseen. Ja välillä siihen juomiseen.
Mun on siis pakko vaan aikatauluttaa tipattomuuksia siihen malliin kun ennen katselin kalenteria sillä toisella silmällä. Eli juomissilmällä
No niin…viikonloppuvapaa aika finaalissa ja huomenna töihin. Ei sen kummempia taisteluja pulloja vastaan vaikka vähän mua ärsytti eilen kun mies saunan jälkeen suhautti oluensa auki. Ei mun tehnyt edes mieli, mutta ärsyttipä nyt kuitenkin. Yritän olla hälle nakuttamatta asiasta vaikka teki mieli huomauttaa jostain syystä, en ymmärrä ees miksi teki mieli. Vaikka mies on oluen ystävä niin on kuitenkin todellakin kohtuukäyttäjä.
Hyvä viikonloppu vaikka flunssa jäytääkin. Eilen vähän pelotti se mun vapaan lauantain kohokohta. Teen aina jotain kivaa uutta ruokaa ja siinä samalla muka fiilistelen punkkuni kanssa. Ja sekin on kumma kun en sitä punkkua ole ostanut aikoihin niin mistä se tähän nyt tuli. Siitäkö joulun ajan yhestä pullosta
Kun olen nähnyt vähän toisenlaistakin elämäntapaa viime vuonna tän alkoholin suhteen ja hyvin meni ennen kuin aloin kompuroimaan syksyllä niin näinkö helposti se vanha tapa tosiaan tulee takas. No-o joo jos kaksikymppisestä olen tottunut säännöllisesti alkoholia vapaalla käyttään ja nyt oon 50 niin näin se vain on.
Mun ei vaan nyt passaa yhtään löysiä ohjaita antaa itelleni tässä asiassa. Välillä olen vapailla vain sen muutaman juonut eli onnistunut vähentämisessä. Mutta mä haluan siitäkin tavasta nyt just eroon.
Mä haluan mun ajatuksille tilaa ettei krapulaiset ahistukset vie niiltä tilaa. On enemmän voimia käsitellä muita murheita kun ei tarvi surkutella selkärangattomuuttaan.
Mutta haluan myös oppia olemaan hetkessä ihan noin vain ettei aina ajattelis jotakin.
Ihmeellinen flashbäkki eilen kun tulin töistä ja tänään on vapaapäivä. Mielikuva punkkulasista no torppasin sen mielikuvan vihasesti jonnekin. Ja tänään kävelen Alkon ohi vaikka ihan piruuttani vaan punkkua en osta.
Tää on kyllä jännä nämä mileikuvat kuinka sitkeässä ne on. Totutut tavat.
Oikeasti halusin eilen vain nukkua pitkän yön ja tänään herätä reippaana vapaalle. Ei mun tee mieli nyt turruttaa itseäni viinalla.
Olen lukenut sun juttuja täällä jo joitakin kuukausia. Voimia viinipirun taltuttamiseen! Mä olen viime viikkoina oikein laskenut, että montako kertaa tulee jostain noita mielikuvia (vaikka vaan välähdyksenä) päivän aikana. Aika monta. Alkoholi kuuluu jo muutenkin aika moneen asiaan täälläpäin mailmaa, saati sitten kun on oikein treenannut itseään palkitsemaan viinipullolla niin voilà, soppa on hämmennetty.
Mutta, sun jutut on ollut avuksi kun mietiskelen tässä itse, että miten jatkan juomattoman kauden jälkeen taas. MIten vähentää ja pitää alkon kulutus jotenkin hanskassa tulevaisuudessa. Kiitos kun jaat ajatuksia!
Kiitos Ameebasanoistas. Kiva kuulla, että olet lukenut ja vielä parempi jos jotakin on löytynyt sunkin taipaleelle mun ajatuksista
Mä kyllä kans luen kaikki kirjotukset täältä, mutta kommentointi tahtoo nykyään jäädä. Aluksi kirjottelin enemmänkin. Syksy oli hiljasempaa vaan nyt taas oon aktivoitunut. Vaikka vuoden olen täällä ja moni asia on muuttunut niin tuo alkoholi on semmonen asia ettei siitä noin vain pääsekään eroon näköjään.
Pitkäänhän pähkäilin, että vähentääkö vaiko lopettaa. En mä tiedä vieläkään kumpaa se tulee loppujen lopuksi olemaan.
Eilenkin joku mielikuva välähti jostaki kylmästä juomasta, mutta se meni äkkiä ohi. Join kahvia siitä eestä nykyään se taistelu on nopeampaa kuin ennen. Se viinipiru käväsee kuiskutteleen välillä vaan se on pienentynyt se pirulainen ja muuttunut jotenkin etäisemmäksi.
Ja jopa viime aikoina onkin tullut mieleen, että ihana kun tulee vapaapäivä ja saa levätä enkä heti rallata “ryyppäämään ryyppäämään”.
Niin ja kun välillä sovin vapaapäivien aamuiksi menoja etten vaan illalla jois niin siihenkin väsyin. Tai siis nyt on muutamia vapaapäiviä takana ettei aamusta ollutkaan sovittuja menoja. Pitäähän sitä nyt oppia muutenkin kuin tuommosella systeemillä.
Ja miten ihmeessä minä oon kaiken kerennyt tehä silloin kun oon tursotellut viinipulloni kanssa sohvalla?! siis oikeesti aikaa vievää hommaa se ryyppääminen ja siitä selviäminen
Ja edelleen mulla on kotona juomista jemmassa. Ja aika jännä kun ei ees käy mielessä, että joisin niitä silloin kun olen päättänyt etten juo.
Okei ens viikonloppuna reissua vähän juovien kavereitten kanssa ja minä ootan aika innolla sitä nyt. Ennen oisin panikoinut, että miten pärjään sivistyneesti semmosesta nyt oon luottavaisella mielellä.
Meinasin jo alkaa hehkuttamaan, että tosi hienoa, että pystyt olemaan juomatta vaikka kotona olisi alkoholia (se on tosi hienoa!), minä en pystyisi ikinä. Kun sitten tajusin, että sekä silloin syksyllä ja myös nyt mieheni on yhtä lukuun ottamatta joka viikonloppu kantanut lempiviinaani Alkosta kassi kaupalla, mutta olen antanut hänen juoda ne yksin. Eli näköjään minäkin pystyn olemaan juomatta vaikka sitä olisi tarjolla. En kyllä kauhean luottavainen ole sen suhteen vielä pidemmän päälle, mutta hyvä alku.
Ja minun ei ole tarvinnut sopia aamuihin mitään lauantaillekaan. On oikein mukavaa röhnöttää sohvalla ilman krapulaa ja katsella vähän telkkua ennen kuin aloittaa päivän askareet. Itseasiassa mielestäni viikonlopun kohokohtia nuo aamut.
Olen varma Vilmasto, että viikonlopustasi tulee tosi hauska ja aivan luontevasti pystyt nauttimaan siitä juomalla yhtä vähän kuin ystäväsi. Olemme oikealla tiellä, vaikka emme ehkä vielä perillä. Jos ikinä ollaankaan. Olen ajatellut tätä hommaa vähän niin, että jos ihminen kärsii vakavasta lihavuudesta kymmeniä vuosia ja sitten onnistuu laihduttamaan niin varmaan hän joutuu koko loppuelämänsä kontrolloimaan syömistään, jotta se ei lähde uudestaan lapasesta. Meillä on alkoholin kanssa sama juttu. Helpommaksi se varmaan muuttuu ajan kanssa, mutta jos ei lopeta täysin niin aina sitä varmaan pikkaisen joutuu tarkkailemaan. Mutta onko se nyt sitten niin kauhean paha juttu?
komppaan Vilmaa,
minäkin uskon että illanviettosi/reissusi Vilmastovähän juovien ystävien seurassa sujuu mukavasti.
vietä ansaittua lomaa, lomaa liiallisesta alkosta myös reissun aikana.
noista jemmapulloista.
esim. viinipullo pysyy itselläni koskemattomana parikin viikkoa, mutta jos lähden johonkin sosiaaliseen tapahtumaan, korkkaan sen varmasti samana iltana.
nyt sairauden aikana asiat ovat toki eri tavalla, mutta sairautta ennen toimin juuri noin.
erittäin tyypillisesti varasin oikein erikseen itselleni jatkoiksi olutta jääkaappiin.
eli ilta meni mukavasti, eikä suu napsannut sen enempää kuin muillakaan, mutta kotona menikin sitten överiksi.
lisäksi kun en aidosti viihdy suuremmassa seurassa, niin ikään kuin juhlin sitä että sain taas oman rauhani.
kysymys ei ollut siis häpeästä johtuvaa, että salaisin juomistani, kuten voisi tulkita.
se oli tosiaankin sitä rentoutumista, mutta liian usein se meni pöllöilyksi; jos omat jemmat loppui niin pahimmassa tapauksessa lähdin vielä lähibaariin.
eli etkoja vietin seurassa, jatkoja yksin, ja jatkojen jatkoja baarissa. heh.
Minäkin olen harrastanut samaa, siis etkoja ja jatkoja itsekseni. Nyt olen tuosta etkosta osittain pystynyt luopumaan, mutta edelleen jatkot pyrin varmistamaan. Mutta se on positiivista, että jatkot ovat aika usein jäänyt max 2 drinkkiin. Eli sellainen reilu tunti sohvalla kirjan kanssa ennen nukkumaan menoa. Vähän kyllä riippunut siitä mihin aikaan olen kotiin tullut, mutta ei ole ollut pakottavaa tarvetta (useimmiten) juoda kaikkea loppuun vaan pelkästään hetki rentoutua omassa rauhassa. Jos se siinä pysyy niin on ihan ok.
Pahimmillaan on ollut sitäkin, että olen häipynyt kaveriseurasta ennen aikojani päästäkseni juomaan omassa rauhassa. En siksi, että haluaisin juoda nopeammin tai enemmän kuin muut. Minun kavereiden seurassa ei kukaan ihmettele jos joku ottaa enemmän huikkaa kuin muut. Vaan siksi, että jotenkin se on muka ollut kivempaa. Ja tämä on niin ristiriitaista koska päinvastoin kun Sylvia, minä todella viihdyn seurassa silloin kun se on itse valittua.
Onneksi meiltä ei noin vain lähdetä mihinkään jos juomat loppuu. Lähin baari on n 6 kilometrin päässä ja ainoa keino on jalan tai taksilla silloin kun ei ole ajokunnossa. Jokin sentään rajoittaa mielitekojani .
Moikka.
Pakko sanoa tähän että niin tuttua on taas! Minä myös olen harrastanut tuota, että juhlista pois ja sitten itsekseen kotona jatketaan. Mulla on kanssa niin, että en vaan jaksa jotain kekkereitä kamalan kauaa. Höpötellä siellä asioista jotka ei loppuviimeksi niin hirveästi kiinnosta, mahdollisesti ihmisten kanssa jotka ei niin hirveästi kiinnosta… jos nyt karu ja rehellinen olen.
Tuo on niin tuttua; ihan kivaa seuraa, jossa ei edes tarvitse esittää sylkevänsä pulloon, mutta silti halu päästä kotiin tai hotellihuoneeseen juomaan yksin. Kummallista.
Kun nyt alkoholin kanssa on tullut läärättyä jo vuosikymmenet niin kyllä varmasti jollain tasolla sitä kontrollia joutuu harrastamaan aina. Se uus tapahan tarvii toistoja paaaaljon. Ja se uus tapa mulla on just se ettei joka vapaapäivä saa juoda. Ja mä luulin viime vuonna, että syksyllä muka hallitsen homman. Se oli oikeestaan se mun kaksi viikkonen reissu Välimerelle missä annoin mennä vaan ajattelematta. Toki mitään kunnon kännejä ei tullut koko aikana otettua, mutta joka päivä jotakin. Joka vuosi mulla on ollut noita kaksi viikkosia reissuja ja aikaisemmin en siellä joka päivä jotakin juonut, mutta viime vuosina sekin on muuttunut. Helposti tuosta reissusta alko lipahteleen vanhalle mallille. Toki ei ONNEKSI kuitenkaan ihan vanhalle mallille
Mutta tarkkana tän homman kans saa/pitää olla.
Jossakin ketjussa oli juttu siitä asioitten petaamisesta. Vilmakohan siitä jossain kirjoitti? ja just nämä etkot ja jatkot mistä te muutkin puhutte!! niin tuttua porhaltaa jostakin bileistä kotiin vielä istuskeleen sohvalle lasin kanssa.
Mä oon just itekkin tässä pyöritellyt tätä tulevaa viikkoa mielessä. Ennen oisin jo eilen töitten jälkeen ampassu hakemaan viinitonkan kaappiin ja tänään jo olisin krapulassa jne. Mutta ei nyt. Ne on kielletty ne viinipöntöt nykyään jos ei ole tulossa kymmentä vierasta oon mä tässä pyöritelly mielessä jos jotakin hakis reissuun mukaan. Ah jotain hyvää punkkua. Ja oon niin hurjaksi aatellut heittäytyä, että jos ostasinkin pari semmosta pikkusta pulloa. Kun mulla on semmonen tapa, että varmuuden vuoksi ostan litran pahvisen punkun “hätävaraksi” ja sitten kuitenkin siitä osa tullee reissusta takas kotiin. En ole uskaltanut jättäytyä sen varaan jos vaikkei se riitäkään ja loppuu kesken. Että siinäkin vähän petailee eikä niin vähän vaan paljonkin.
Mutta kyllä tässä tosiaan sitä tulsotakin on tullut. Siitä pitää välillä itelle ihan muistuttaa ettei vaan koko ajan soimaa itseänsä. Ettei ne kompastumiset anna oikeutta jatkaa kompurointia vaan pitää pyrkiä parempaan.
Mulla on niin monta juttua menossa nyt. Siis kun on ne mttn juttelut kans menossa. Moni asian onkin jo pääkopasta jäänyt sinne huoneeseen ja hyvä niin. Taakkaa vähemmäksi.
Ja enää en tosiaan sovi vapaapäiville sen takia menoja, että pysysin kontrollissa. Mun vapaa nyt voi olla milloin vain, mutta olen alkanut nauttimaan tunteesta kun tietää, että aamulla ei ole krapulaa enkä enää tuskaile viinittömän illan kanssa. Muutamana aamuna en ole ees malttanut pitkään nukkua kun niin naurattaa se krapulaton vapaapäivä
Ja todellakin tulen nauttimaan reissusta. Vanhat ystävät ja emijän kaikkien puolisot mukana <3 vanha tuttu porukka joka erittäin harvoin näkee kun asutaan kuitenkin hajallaan toisistamme. Nykyään kerran kaks vuoteen yritetään järjestää tämmönen miitinki.
Olen antanut luvan itselleni nauttia viinit ja saunajuomat jne. Kahtena iltana lupa niihin. Ja kun ne muut juo niin vähän niin ylilyöntejä ei pitäs tulla. Aaapua entä jos ne onkin alkanut yhtäkkiä juomaan ihan kauheasti no sittenhän mua vasta testataankin!! ja kylä mä tässä vähän petailen jos vaikka yhtenä iltana muutaman sitten kotonakin jois. Mutta vain yhtenä ja vain muutama. Sitten taas korkki kiinni. Kyllä mun näköjään pitää ihan tämmönen konkreettinen laskelma itelleni tehä. Jotenkin nyt kuitenkin tuntuu, että jos yrittäs vielä vähentää tuon yehn koti-illan pois suunnitelmasta.
Vähentäminen jatkuu siis
No niin siinäpä pätkä mun tunnelmista ennen viikonloppua.
Viiniä ostin litran pahvisen töntsän. Eilen vielä kotona siitä lasillisen join. Ja kaadoin kaikki loput vielä toiseen lasiin ja sittten kohta kaadoinkin sen viinin viemäriin. Just mittasin paljonko mahtuu tuohon mun lempi viinilasiin. Kaksi desiä. Eli kaksi desiä litrasta meni viemäriin.
Ja sitten tuo kun pelkäsin, että jos seurue innostuu juomaan. No voi hemmetti ne olikin ryyppytuulella mutta eihän niitten ryyppäminen ole mitään aamusta iltaan touhua ja se on siis mietojen lipittämistä. Ei nuo aloita iltapäivällä happy hourin himossa. Onneksi. Minä olin muuten se joka ekaks ilmoitti lähtevänsä baarista pois
No mutta siis viikonloppuna meni tuo mainitsemani punkku määrä kavereitten kanssa jutellessa. Ruuan kans yks viinilasillinen, toisen ruuan kanssa olut. Saunajuomina kumpanakin iltana isot tölkit siideriä. Baarissa yks drinksu toisena iltana ja toisena kolme pientä siideriä. Ja ruuan jälkeen yhen konjakin nautin kahvin kanssa.
Mutta tunnustettava on, että mulla oli pikkunen pullo punkkua huoneessa ja kumpanakin iltana ennen nukkumaan menoa lasilliset siitä otin. Kuinka paljon siinä pikku pullossa nyt onkaan??mutta kahteen lasiin se vain riittää.
Ja eilen kun istuin kotona sohvalla niin punkkulaisillisen lisäksi join 4 pientä siideriä.
En jaksa laskea montako tuossa nyt on komen päivän aikana tullut juotua. Mutta paljon vähemmän kuin ennen tätä projektia. Eikä mitään baaritiskillä notkumista iltapäivästä asti. Kotonakin se viinipullo on hyvinkin auennut jo kolmen aikaan päivällä. Enkä nuokkunut eilen sohvalla aamuyön tunneille.
Mutta en mä halua taas vähään aikaan tämmöstä vapaata. Siis eilisestä puhun en tuosta muusta. Tavan vuoksi piti ne muutamat illalla ottaa kun on vielä muutamat vapaat eessä. Pyh kuinka typerä tapa
Eli tipattomalle mars ja lupa miettiä asiaa on seuraavan kerran helmikuun puolessa välissä. Kyllä se viinipiru kuiskuttelee varmasti kun onhan tässä vapaita ennen tuota päivämäärääkin. Mutta pitää vaan pirua huitasta turpaan ja loitommalle.
heippa hoi, hienostihan tuo sujui tämä sun reissu suht raittiiden kamujen kanssa, jotka sitten olivatkin juhlatuulella.
itse en ole koskaan jaksanut laskea määriä kovin tarkkaan, mittari on se tuliko juotua kännit vai ei. ja kuinka pitkään tuli tursoteltua kittailun merkeissä. joskus se on voinut olla jopa kellon ympäri-touhua, hienoa sitten, eikö
mun juomiset taitaa olla juotuna, niin paskasti tässä menee tämän sairauden kanssa, oon taas osastolla.
rustailen siittä lisää koht tonne omaan ketjuuni.
mutta hyvä kamu hyvä! ja tsemppiä tulevaan tipattomaan kauteen!
Kiitos Sylvia hyvin se vkonloppu meni ja enpä minäkään ennen ole laskeskellu pullojani…piilotellut äkkiä silmien alta pois vaan. Nyt oon vaan viime kuukausina alkanut laskemaan. Kun se muutama voikin olla yhtäkkiä 6päkki. Siksi en saa enää ostaa niitä viinipönttöjäkään kun ei niitä voi laksea. Eikä nykysellä kulutuksella se pönttö ees säilyskään.
Sekinhän onkin muuten positiivinen juttu. Mulla menis viini vanhaks
ihmeitten aika ei ole ohi.) kolmessa pubissa pyörähettiin ja pienet siiderit jokaisessa ja yks likööri, viimesessä pubissa join kyllä kolme pientä siideriä. Yöpaikassa olis vielä viinilasillinen maistunut, mutta kun kukaan muu ei ottanut niin en minäkään 
seuraavana päivänä oli iltavuoro. Sinäänsä mitä pahaa lasillisessa punaviiniglögi? mulle siinä on koska voi olla, että tekee lisää mieli ja sitten taistelen lisää 
voi olla ettei teekkään lisää mieli, mutta miksi ottaa riski?
vaan miten ne nuoret sen sanookaan 
no joo joo, lasillinen okei vaan sietokykyhän se on vuosien varrella vaan kasvanut.
ei jää sitä todistusaineistoakaan niin paljon 
oon mä tässä pyöritelly mielessä jos jotakin hakis reissuun mukaan. Ah jotain hyvää punkkua. Ja oon niin hurjaksi aatellut heittäytyä, että jos ostasinkin pari semmosta pikkusta pulloa. Kun mulla on semmonen tapa, että varmuuden vuoksi ostan litran pahvisen punkun “hätävaraksi” ja sitten kuitenkin siitä osa tullee reissusta takas kotiin. En ole uskaltanut jättäytyä sen varaan jos vaikkei se riitäkään ja loppuu kesken. Että siinäkin vähän petailee 
eikä niin vähän vaan paljonkin.
