Vähentäminen jatkuu

Me Vähentäjät
81

Vilmasto kirjoitti: Mä olen myös murehtinut paria muuta ystävää koska välit on jotenkin viilentyneet, mutta niistä päätin eilen etten murehdi enempää.
sattuipa tuo, sillä itsellänikin on ongelmia ystäväni kanssa.
ystävyyssuhteita pitäisi jaksaa hoitaa, mutta kun aina törmään erääseen samaan iänikuiseen kitkaan läheisen ystäväni M:n kanssa, koen olevani vähän piipussa, enkä niin vähänkään.
huomaan olevani juuri nyt semmoisella asenteella että antaa olla, en jaksa tätä samaa vanhaa taas.

ongelman nimi: M on taas pitänyt monta päivää puhelintaan kiinni koska kokee minun hylänneen hänet.
se lähti siitä, kun toivotin hänelle perjantaina hyvää viikonloppua, minkä hän tulkitsi siten etten aio/halua/ehdi soitella hänelle kuin vasta maanantaina. yleensä soittelemme siis päivittäin. ystäväni on 77 v ja hänellä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja ainainen hylkäämisen pelko on hänelle totista totta.
lisäksi hänellä on lukematon määrä fyysisiä sairauksia. elämä ei ole hänelle helppoa.

kun äsken kysyin puhelumme päätteeksi koska voisimme tavata, että sopisiko hänelle josko tulisin (kunnostani riippuen) huomenna käymään, kaverini vastasi “ei sovi”.
kun kysyin koska sitten tavataan, hän vastasi: “ei koskaan”.
näin sanoessaan hänen äänensävyssään pientä tekaistua huumorin pilkettä, mutta pinnan alla kuohui jonkinlainen ärsyyntyminen… tyyliin “ai nyt sitä halutaan oikein tavata vaikkei sopinut soitellakaan viikonloppuna”.
ääääh, todella rasittavaa.

välillä olen tämän hänen hylkäämis-ongelman kanssa täysin helisemässä.
olen myös hänen tuleva edunvalvoja jos jotakin ikävää sattuu eikä hän kykene huolehtimaan asioistaan.
toisaalta hän siis luottaa minuun kuin kallioon, mutta silti näitä samanlaisia “kohtauksia” pulpahtelee aika ajoin.
lisäksi hänellä on merkillinen ja täysin vääristynyt (sekä kivikautinen) oletus, että nyt kun olen vuosia kestäneen sinkkuelämäni jälkeen parisuhteessa minulla ei olisi muka aikaa viettää muuta elämää.
kerran hän sanoikin, että “nyt kun olet löytänyt sen oikean, niin panostat kaiken suhteeseesi, eli nyt ei ole enää ystävien kanssa rilluttelemisen aika”. siis täh?

olin puhelun jälkeen niin pahalla mielellä, että ennen vanhaan olisin päätynyt kaljakauppaan.
entuudestaan tiedän että sama puhelin kiinni-meininki jatkuu ties kuinka pitkään.
ystävyytemme on kestänyt vuosia ja olemme toki keskustelleet näistä hänen ongelmistaan. toisinaan jopa nauraneet näille hänen hullutuksilleen. mutta sitten hän menee taas lukkoon. yleensä hän on kokenut näitä hylkäämisjuttuja vain miesten kanssa, mutta jossain vaiheessa tämä piirre hänessä eteni minuunkin.
vienkö hänelle taas kukkia ja lepyttelen häntä. miksi se on minun roolini? no siksi, etten halua ystävälläni olevan mielipahaa, ja nyt hän kokee tietysti häpeääkin käytöksensä takia.
luemme toinen toisiamme kuin avointa kirjaa.
kyllä hän tajuaa minun tajunneeni mistä kenkä puristaa.

okei, se on päätetty. jos huomenna ei ole yrjöaamua lähden keskustaan metrolla. vien hänelle tulppaanikimpun ja halaan häntä. sitten juttelemme tästä viheliäisestä episodista. ja kas, kohta jo nauramme ääneen.

mutta, siis, ihmissuhteet ovat välillä niin pirun haastavia.

entä sulla vilmasto?
millaisia haasteita?
ei tosin tarvitse avvautua jos ei huvita. tsemppiä!

82

Ihmissuhteet on todellakin haastavia välillä. Ei jaksais yhtään ylimääräsiä sössötyksiä. Siksi pakko asettaa omalle murehtimiselle rajoja. Mutta niinkuin sunkin tarina Sylvia osoittaa niin ei se niin yksinkertaista ole vaan katkaista ajattelua ystäviensä suhteen vaan sitä on valmis näkeen vaivaakin sen suhteen eteen.
Mutta kun joskus tosiaan vaan tuntuu, että itse on se joka näkee vaivaa!

Tää ystävyys mikä on jo pitkin talvea vaivannut niin on semmonen, että samaan sukuun ollaan tultu yli kakskyt vuotta sitten. Ja ollaan alusta asti oltu tosi läheisiä ja pidetty yhteyttä. Toki elämä aina vaatii osansa ja ihan luonnollista ettei aina niitä yhteyksiä pidetä. Mutta yleensähän se aikakaan ei erota vaan sitä on jatkettu siitä mihin viimeks jäätiin. Mutta nyt on joku muuttunut. Viime vuonna jo muutaman kerran kun soitin niin tuntui ettei juttu luistanut. Soitti hänkin tässä talvella muutaman kerran, mutta se oli semmosta asiallista puhelua eikä ollut enää “tyttöjen juttelua”. Viime viikolla aattelin sitten soittaa ja ihan vaan höpötellä. Puhelu oli jotenkin väkinäinen. Kysyin sitten ihan suoraan, että onko kaikki ok. Ettei vaan mikään ole hassusti. Vastaus oli vaitonainen kaikki ok. Lopetin kyllä sitten aika nopeaan puhelun.
Ja tottakai se jäi päähän pyörimään ja hei mietin, että mitäköhän oon tehnnyt!? sitten alko jo ärsyttämään oma ajattelu. Kun tosiaan ihmisillä voi olla asioita ja väsymyksiä yms joista ei sitten kerrokkaan muille. Itse kun olen aika avoin asioistani (paitsi plinkistä :laughing: ) muille niin en vaan aina muista ettei kaikki ole samanlaisia. Loukkaa sekin jos kaveri ei luota niin paljon, että kertoisi. Mutta toisaalta voi olla asioita joita ei voi toiselle kertoa.
Mutta enempääni en enää yritä. Nähdään kun nähdään ja jos tulee “oikeaa” asiaa niin sen toki hoidan. Mutta en yritä väkisin lämmitellä jotain haalennutta juttua koska toinen ei näytä sitä nyt haluavan. Enkä enää vaivaa päätäni asialla.
Toisenkin vanhan ystävän kanssa on samallalailla käynyt, mutta hällä onkin paljon sairauksia. Mutta en jaksa sinnekään olla se aktiivisempi puoli koko aikaa.
Olenhan mä itsekin karsinut tuttujen kanssa tapaamisia yms kun ei mun rahkeet viime vuosina ole surujen keskellä riittänyt kaikkeen. Pitänyt vähän priorisoida ajankäyttöönsä. Kolmivuorotyökin tuo haasteensa. Eli muillakin on oikeus siihen.
Jos on lapsena hiekkalaatikoilla hiekkakakkujen kans ongelmia niin eipä ne näköjään aikusenakaan miksikään muutu :open_mouth:

Ja on sulla hemmentaali yks kenen takia olla työkunnossa. SINÄ nimittäin :laughing: yllätä itsesi ?!

Tsemppiä torstaihin kaikille <3

83

Ystävyyssuhteista. Mulla on pari pitkäaikaista ystävyyssuhdetta jäänyt jo joitain vuosia sitten ja olen miettinyt miksi. Klassinen selitys on se, että elämät ovat vain menneet eri suuntiin. Minä itse ainakin olen muuttunut. Lisäksi huomasin, että ystävyyssuhteet olivat sellaisia joissa minä annoin ja minä olin se joka olin aina valmis auttamaan asioissa. Otin vastaan kriisipuheluja öisin ym (poikaystävä-aiheisia). Itselläni oli ensimmäinen raskaus todella vaikea, minulla oli eräs fyysinen sairaus josta en tiennyt. Tilanne kärjistyi niin, että ensimmäinen lapsi oli lähellä kuolla. Tässä asiassa yritin nojautua ystävääni mutta hämmästyksekseni hän olikin lähinnä pitkästynyt ja minä olin se rasittava ihminen. En oikein ikinä päässyt yli siitä havahduksesta, että tosipaikan tullen minulla ei ole tämän ystävän tukea. Meni jotenkin koko kaveripiiri vaihtoon siinä. Onhan se tavallaan haikeaa mutta opin kyllä jotain. Pakko sanoa, että todella nopeasti tilanteet muuttuivat niin että totesin, ettei mulla hänen / heidän kanssaan enää kauheasti yhteistä olekaan. Ja tilalle on tullut uusia ystäviä :slight_smile: toki olisi ihanaa jos olisi aktiivisia ystäviä jotka tuntevat vuosien takaa mutta sattuneesta syystä sellaisia ei montaa enää ole.
No vähän erilainen tilanne kuin teillä :slight_smile: että ei mun esimerkistä ole teille apua.

84

Jos täällä voisi peukuttaa niin peukuttaisin tätä!!

85

Pöh, senkin möhnäkkeet (juuri keksitty uusiosana). “Yllätä vaimosi - tee se uudella matolla”, vai miten vanha vitsi kuuluikaan?

Heräsin viime yönä taas kolmen aikoihin. Kirosin itseäni vanhaan tuttuun tapaan (“Minkä v***n takia ei voi olla ottamatta, miksi pitää taas olla tällainen olo” jne) - kunnes muistin, että enhän minä eilen mitään ottanut. Aamuyön itsesyytöksistä näyttää tulleen jonkin sortin automaatio :slight_smile: Enkä kyllä ole ollenkaan varma, että onko se millään tavalla positiivista eli että juomiseni vähenisi sillä, että valvon aamuyöllä haukkumassa itseäni :confused:

86

Mutta tuleeko sulla ikinä sellainen mahtava olo että jess, mä EN juonut eilen ja sitten voi jatkaa unia hyvillä mielin? Mulla on joskus tämmöisiä kun herään.

87

Eikös me MÖHNÄKKEET vaan keksittykin hyvä juttu?! yllätä itsesi hemmentaali :laughing:

Se on muuten kumma juttu jos illalla on jotain ottanut ja se tuntuu pienosena krapulana niin mun ainakin pitää jostain syystä muka reippaana aikasin nousta ylös ja olla kuin ei oliskaan. Vaikka tekis mieli vaan lojua sängyssä. Mutta tipattomina vapaapäivinä voin nukkua myöhään muka hyvällä omatunnolla. Kummallista teeskentelyä tuo krapula-aamujen pirteys.

Ja ystävyyksistä vielä.
Olenhan se minäkin varmaan muuttunut viime vuosina murheitteni kanssa. Ei se positiivisuus ole mihnkään lähtenyt, mutta vähemmän aktiivinen olen ystävieni kanssa ollut. Liekkö tämä yks viilentynyt sitten odottanut enemmän multa yhteydenottoja. Mutta kun se puhelinliikenne toimii tännekin päin ja ei sieltä ole oikeestaan koko aikana kysytty miten meillä voidaan.
Mutta onneks mulla on ystäviä jotka on kestäneet kuunnella mun murheita ja itkuja. Ja vaikka en yhteyttä olekaan pitänyt niin ne on aina kuitenkin olemassa.
Pitää keskittyä niihin asioihin jotka on sen arvoista eikä jäädä murehtimaan semmoista mille ei voi mitään.

Möhnäkkeeltä tsempit muille kailtaisilleen <3

88

Jep, möhnäkkeenä on hyvä olla :slight_smile:

89

mites vilmastolla sujui vappu?
kyselee kamusi möhnäke-Sylvia :stuck_out_tongue:

90

EDIT: möhnäke-Sylvia olikin täällä yhtäaikaa kirjotellu kun minä omaani kirjottelin :laughing: kiitos kysymästä ystäväiseni! siinäpä sulle kuulumisia :laughing:

Tämäkin möhnäke ilmoittautuu taas paikalle. Vappu oli ja meni.
Perjantaina piti olla 12 tunnin työpäivä, mutta olikin löytynyt tuuraaja niin pääsinkin aikasemmin kotiin. Siinä kun työkaverin kanssa oltiin höpötetty kaikkea pitkin työpäivää ja viinistäkin puhuttiin niin minä ampasin töistä suoraan ruokakauppaan ja sitten alkoon hakemaan viinipullon jota en kyllä edes aukassu perjantaina, mutta just se fiilis! aurinko paistoi ja ihmiset suunnitteli vappujaan niin se vaan vaati viinipullon ostamista :open_mouth: sitten peruuntui ne lauantaiksi sovitut aamutreenitkin. Jotenkin tuntu, että mun kaikki apukeinot vaan kariutui. No petin sitten ne lupaukseni itelleni ja join siideriä perjantaina. Maltillisesti kylläkin ja miehen kanssa terassia siivottiin ja suunniteltiin kaikkia tulevia juttuja. Kaikki kun on ollut jotenkin pysähdyksissä koko talven. Lauantaina aukasin sen viinipullon ja puolet siitä siinä päivällä tissuttelin ruuanteon lomassa vaan ei muuta sitten kun sunnuntai olikin työpäivä. Siinäkin petin sen lupauksen ettei yhtään ennen työpäivää. Vaikka toisaalta en mitään edes illalla juonutkaan.
Sunnuntai iltana saatiinkin kutsu sitten ystävien mökille vapun viettoon. Ajeltiin maanantai iltasella sinne mökille.
Ihana extempore reissu! illalla maltillisesti lasilliset kuoharia ja siideriä meni siinä iltaa istuessa vaan ei viiniä eikä väkeviä. Eilen aamupäivästä pitkä ulkoilureissu ja iltapäivällä kotiin. Ruokaa tehdessä siinä sitten join ne loput punkusta. Ja ei sitten illan lipittelin kivennäisvettä. Ei mitään saunasiidereitä enää kotona.

Ei se nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta edistystä aikaisempiin vappuihin! olihan siinä hidasteena toki nuo työvuorotkin, mutta kyllä vappuaaton juomat oli vähäisempiä ja miedompia kuin ennen. Ja hyvin ois eilenkin voinut vielä tintata pulloja tyhjäksi.

Mä tuossa äkkiseltään illalla luin muitten juttuja täällä. On tämä vaan hankala juttu tää vähentäminen.
Edelleen pohdin jos se lopettaminen ois helpompaa. Helppoa ja helppoa…mutta jotenkin niin.

Välillä oon niin väsynyt jälleen kerrran tän koko aiheen ajatteluun vaan jos lopetan sen ajattelun niin pian oon vanhoissa tavoissani. Mutta mä en tiiä riittääkö mulle edes tämän hetkinen tulos. Jotenkin vaan tuntuu etten kunnolla saa mistään nyt otetta. Kun teen surutyötä niin se vie oman tilansa vaan kun tämä plinkkiyskin on iso osa sitä mun pääkoppaa. Nyt vaan yritän näitä asioita jotenkin elää.

Tsempit jokaiselle tavoitteisssanne.

91

Mää lueskelin myös, eikä kyllä yhtään harmita, että en jaksanu kauempaa vähennellä. Mulle se olis enempivähempi pelkkää hammastenkiristelyä, epäonnistumista, ja huonoa omaatuntoa. Ja jatkuvaa kaupankäyntiä itteni kanssa, rikottuja lupauksia ja kamalaa darraa. Kuten vuostuhannen ekat 17,5 vuotta kohtuukäyttöä yrittäen.

Eli kyllä, on helppoa tai ainakin helpompaa, mulle ainakin.

[Toki vähempikin riittäis, en mä sitä sano etteikö vähentelyssä vois onnistua, joku ehkä jopa ihan helpolla. Mutta mulle vaan nimenomaan vähempi ei riittäis.]

92

Sepä se just Tyräkki! sitä en tiiä riittääkö enää tää vähentely mulle. Kun kaupankäyntiähän tämä on ollut reilun vuoden. Joo-o oon vähentänyt juomistani ja pienentänyt monta juttua. Mutta tuleeko musta koskaan semmoista luontasesti kohtuukäyttäjää joka sen yhen viinilasin juotuaan ei ajattele sitä ottasko lisää. Tai joka ei tuijota kalenteria sillä silmällä. Vaan onko helpompaa pistää kokonaan pullo kiinni. Sitten ei tarvisi ainakaan enää pähkäillä. Ei vain joisi.
Joku mua pidättelee kuitenkin tän asian kanssa vielä. Liekkö sitä juomatonta viinia vielä olemassa vai mitä mä pelkään.
Mutta kun hassusti huomaan myös pikku hiljaa petaavani sosiaalisiakin tilanteita niin ettei mun tarttis jäädä niitten seuraan jotka haluaa juoda paljon ja myöhään. Ennen nuo tilanteet oli kuin lottovoitto!
Aikasemmin minä myös järjestin sitä omaa aikaa, että sain rauhassa vetää viiniä kurkusta alas. Onnistuu se edelleen se itekseen juominen, mutta siitä vaan tulee pettynyt olo, ei se ole enää hauskaa.

93

kyllä sitä kokonaan lopettamista on hyvä harkita vakavasti. en tarkoitan nyt pelkästään vilmastoa vaan meitä kaikkia.
mitä muuten se kuiva humala taas tarkoittikaan? eikö se ole sitä, että hampaat irvessä odottelee lupapäivää juoda?
ja jos ei aina hampaat irvessä, niin ne mietteet mitkä pyörivät joko juomisessa taikka juomattomuudessa.
mahdammeko me edes käsittää, kuinka paljon tuollaisiin mietteisiin tuhrautuu aikaa ja energiaa.
normaali ei-riippuvainen ei voisi käsittää tätä. sama asia kun meillä ei pyöri päässä esimerkiksi pelit kuten peliaddikteilla. itselläni on joku Veikkaus-tili. en koskaan muista lotota, vaikka semmoinen tili on olemassa. olen siis täysin vapaa siitä, kuten ei-alkkis on täysin vapaa juomisien suhteen.
en haluaisi vähätellä asiaa, mutta oon ajatellut että tämä on ristini. riippuvuus syntyi joskus monta vuosikymmentä sitten ja sen kanssa minun on yritettävä pärjätä. on ollut aikoja kun oon pärjännyt huonommin ja aikoja kun olen pärjännyt paremmin. olen jotenkin sujut ongelmani kanssa ja sopeutunut siihen. en tiedä onko se hyvä, mutten oikein muutakaa osaa.

PS. miten tämä Plinkin kirjainkoko on pienentynyt? huomaako kukaan samaa? fontti siis pienempi kuin ennen, vai kuvittelenko vain?

94

Kyllä mä tuossa keskiviikkona taas tätä riippuvuuttani ajattelin. Just sitä viinin himoa. Olin aamuvuorossa ja tottakai työn ohessa muitten kanssa puhuttiin säästä, suunnitelmista, grillaamisesta ja sen semmosesta. Mullahan sitten tietysti kylmä valkkarilasin kuva vilahti mielessä ja totta kai jos vaikka pullon hakis töitten jälkeen. Mutta sitten siihen tuli yks muu hoidettava juttu ja mun reittisuunnitelmat meni pieleen eli alko jäi toiseen suuntaan ja tulin välillä kotiin. Ajattelin jos vaikka sitten myöhemmin kävisin. No eipä sekään onnistunut koska alko olikin jo kiinni :laughing: jäipä sitten viinit ostamatta. Ja se ei edes harmittanut. Oikeesti jos oisin sen pulloni halunnut niin mua ei olis estänyt reittisuunnitelman muutos jne. Ja aikaisemmin olisin siellä alkossa käynyt jo maanantaina ja hakenut sen pöntön enkä mitään pulloa.

Kuulostaa selittelyltä välillä vaan mulle tärkeitä vähennyksiä. Joita näköjään pitää todistella vähän väliä ja näköjään suunnitelmallisesti jatkaa sitä vähentämistä edelleen.
Ostin mä sitten kaupasta pari pientä lonkeroa ja pari ällöttävää limusiideriä ja kas kas pari pientä punasta pirulaista :laughing: mua nauratti ihan hillittömästi niitten Koffin tölkkien vieressä, varmaan muut katsoivat pitkään hullua hihittelijää.
Lonkerot maistui oikein hyviltä eilen tuossa siivotessa auringonpaisteessa, mutta tietosesti otin aina vain pienen kulauksen enkä ryystänyt tölkillistä yhteen menoon kuten joskus teen. Ja vettä! ja sitä join vähän väliä. Nuo muutkin on mennyt tässä parin päivän aikana. Oluesta en kauheasti välitä, mutta maistu se grilliruuan kanssa. Limusiideri oli se viinin korvike ja se oli ihan kamalaa eli toisen loput kaadoin sitten viemäristä alas.
Tänään illalla tulee ruokavieraita ja päätin etten hae viiniä ollenkaan. Vieraat voi vaikka kyllä järkyttyä :laughing: mutta toinen on enemmän oluen juoja ja toiselle maistuu niin hyvin viini niin eipä väliä vaikkei sitä nyt saakkaan. Ostan hyvää kivennäisvettä ja teen jääteetä, miehellä kuitenkin sitä olutta riittää tarjottavaksi.

Eli kun se mun suurin ongelma on just se viini niin jääköön se nyt sitten ostamatta. Jotenkin en nyt saa ihan sitä nolla-linjaa päälle. Mutta ei nuo kaupan tölkit koskaan olekkaan ollut se mun ongelma. Liekkö järkevää peliä ollenkaan sitten tämmönen vai mitä lie. Jos mulla on viiniä pohjalla niin sitten kohta maistuu kaikki mahollinen juoma. Mutta kaupan juttuja en vaan pysty juomaan litratolkulla tuosta vaan. Vähentämiseksi vielä tämän miellän kuitenkin.

Ihania kesäpäiviä ollut. Meillä on suursiivoukset menossa. Mieskin innostunut raivaamaan varastoa. Peräkärryssä on jo kaatopaikkakuorma ja kierrätykseen lähtenyt monenlaista. Ihan kamalaa kyllä välillä päättää jostakin tarviiko vai ei :unamused: vaikken minä mikään hamsteri olekkaan niin kummasti sitä vaan kaikkea ylimäärästä on tullut hankittua. Muka tarpeellista!

Tsempit jokaiselle pyrkimyksissänne ja aurinkoa elämään :slight_smile:

95

hienosti sun vähentäminen on sujunut. ne pöntöt on mennyttä elämää ja viinipullonkin kohdalla mietit onks järkee vai ei.
se että valkkarilasi pyörähtää päässä yllätyskesän meiningissä ei oo mielestäni paha rasti.
eikä tasan pari lonkeroa. eikä tämä oo tarkoitettu vähättelyksi. en siis sano että älä sää vilmasto lopettamisia mieti :laughing:
mieti ihmeessä, se ois erinomainen vaihtoehto. mikä sen vapaampaa kuin se ettei tarvitsisi arpoa. esim. tuskinpa vain esim. Tyräkki joutuu enää miettimään koko asiaa. eikö vaan, Tyräkki hoi?
minä arvon, kun tänään lähdetään mökille niin oishan se mellevää ottaa just se kylmä valkoviinilasi taikka kaksi. ehkä teenkin niin. sen pitää vaan olla todella kylmää. ihme kyllä olut ei kiehdo. vaan se viini tällä kertaa. Koffin pienet pirulaiset jää kauppaan. ja ukkelin mökki-vodu! se on ihan varmaa.

96

Alkon ohitin sujuvasti ilman kummempia mietintöjä. Ruokakaupan juomahyllyllä meni sitten aikaa :laughing:
Just tästä arpomisesta haluan eroon! ostanko vai en? juonko vai en?
No lopputuloksena kärryssä kivennäisvettä, nolla-olutta ja Laitilan limonaadeja. Ihanan näkösiä nuo limonaadit! sattu siihen myyjä täyttään hyllyjä ja tuli juttua noista alkoholittomista. Mitä lie olutta sitten nappasin vaan ihana oli jutella tämmösistä eikä aina viineistä! hassua kyllä etten tosiaan ole kovin perso oluelle vaan aattelin hätävaraksi ostaa janon yllättäessä. Limsoja en myöskään juo yleensä, mutta kun kohta lähen pihalle rymyämään ja sitten alkaa janottaa niin ennemmin tuommonen kiva limsa kun lonkero.
En mä nyt ihan promilleitta siitä hyllyltä päässyt. Kärryyn meni kaksi ihanaa pientä kuivaa omppusiideriä ja joku Garage super hyper hapan juoma.
Ja mä tiiän kun tästä ekasta (toivottavasti ei ainoasta) lämpimästä jaksosta päästää etiäpäin niin laantuu se taas tämä keväthuuma. Nyt vielä sattu monta vapaata peräkkäin.

Grilliin sujahtaa tänään lohta, parsaa ja tomaattia. Jonku salaatin väkerrän kans. Ja sitruuna-marenki-jäätelöä ostin jälkkäriksi. Yleensä se on kahvin kans konjakit/liköörit. Ottakoon joku konjakkia jos haluaa vaan likööriä ei ole eikä tule.

Todellakaan en lopeta tämän asian miettimistä vaikka välillä tuntuu ettei jaksas. Tuskin koskaan saavutan tilannetta etteikö se viini jotenkin kävis mielessä. Vaikken ole enää ikuisuuksiin tupakoinutkaan niin käy sekin joskus mielessä!
Mutta se, että lopettas tän arpomisen.

Mä jonkun ketjuun muuten kommentoinkin kun eilen hihttelin kaupassa Sylvian pienille punasille pirulaisille :laughing:
Ja nytkin tuolla kaupassa juttelin plinkin porukan kanssa mielessäni. Onneks kuitenkin vain mielessäni :wink:

97

Olihan se viini-ystävän ilme vähän hassu kun ilmoitin ettei viiniä ole ollenkaan. Sanoi, että olisko ennemmin pitänyt sitä tuoda kuin konjakkia mitä toi. Sitä mä just pelkäsinkin, että tuo sitä viiniä ja sitten se pullo pitää aukasta. Ei sillä, että mun ois pitänyt sitä juoda, mutta kuinka kauan ne olis sitten meillä istuneet.
No ruokailu meni kuitenkin hyvin ja herkut maistui. Ruuan kanssa muut joi olutta ja minä siiderin. Kahvin kanssa muut konjakkia ja minä en mitään.
Se eka pieni siideri meni siinä grillatessa. Toinen syödessä. Ja se kamalan makea+hapan siinä kun hetki vielä istuskeltiin ja nautittiin ilta-auringosta. “Bileet” loppu siis jo klo 21. Mulla alkaa yövuorot tänään niin tarkoituksella. Piti saada nukkua kunnon yö. Limsat jäi juomatta koska kyllä se kivennäisvesi on se mun juoma. Mun periaate on ettei ennen yövuoroakaan saa mitään juoda vaan niin sitä tässä kaikki menee uusiksi. Hyvällä ja huonolla tavalla.
Niin meni pari ihanaa kesäistä vapaata vähällä vahingolla verrattuna entiseen, nuo eiliset kolme juomaa olis ollut pelkästään ruuanlaittojuomia ja siitä se ois vasta lähtenyt.
Aika monta yövuoroa edessä. Ensi viikonloppuna meidät on kutsuttu sukulaisten mökille yökylään. Mutta sitäpä en nyt jaksa miettiä vielä.

Tsemppiä kaikille.

98

Vilmasto, ei ton mallikkaampaa vähentelyä voi olla, ku kolme annosta grilli-illassa, ihan aikuisten oikeeta kohtuukäyttöä!

Joka ei millään tavalla tyydyttäis mua. Ja entiseen malliin mä en vaan hyvällä omallatunnolla enää pystyis dokaamaan. Joten ihan voin tosissani ja tarkottaen sanoa Sylvia, että ei mun kyl tartte arpoa.

Onnekseni olen näin selvä tapaus, tai ainaki tältä etäisyydeltä on tosi helppo sanoa, että mä käytin kauheesti aikaa, energiaa ja itsetuntoa siihen, että toistuvasti hain hyviä kännejä, lopputuloksena yleensä aina joko vituttavat vajarit tai hävettävät överit. Viitaten myös siihen Pecorinon ketjun mielenkiintoseen keskusteluun “missä alkoholiongelma alkaa” tai onko voiko mitään ongelmaa olla, jos sitä ei ite tunnusta eikä kukaan huomaa. Tai voiko “viattomuutensa” jotenkin palauttaa.

Kivaa viikonloppua, mieluiten sillä tavalla kivaa, että se tuntuu siltä myös jälkenpäin!

99

Paljon se on taas tämä asia pyörinyt mielessä.
Olenhan minä tyytyväinen aina kun vähentely onnistuu ja voitan itseni enkä vedäkään pullo/tonkkatolkulla viiniä. Mutta just se, että sitten kamala pähkäily niitten tölkkien kanssa. Vaikkakin miedompia ovat niin kuitenkin alkoholia ne on nekin.
Mä olen aina kateellisena mun miestäkin katsonut kun se voi sen yhden oluttölkin janoonsa juoda ja se oli sitten siinä. Niiiiiin voihan olla, että mies mielessään miettii ottasko lisää vai ei, mutta epäilenpä kuitenkin, että ei kuitenkaan ongelmaksi asti. Tai just kun jollekin se saunajuoma on tasan se yks ja se yhellä käynti on se yksi.
Mä olen aina haaveillut olevani kans semmonen. En vaan tiedä onko se mahdollista kun on tottunut isoihin määriin. Varmasti on mahdollista vaan tuleeko se koskaan luontojaan vai vaatiiko se aina yhtä kamalaa ajatusrumbaa minulta?!

Sekin on hassua etten mä enää hae niitä hyviä kännejä enkä tilaisuutta juoda, mutta kuitenkin kalenteria tuumailen samalla. Ennen joku mökkivierailu oli ihan semmonen jippii jippii juuaan viinaa -juttu tai kun oli vapaita tulossa niin oon joskus hekumoinut, että nyt mä sitten tinttaan ihan kunnolla sitä viiniä! Ollaan menossa siis sinne mökille kuitenkin ja mä käyn taistelua päässäni siitä juomisesta :laughing: koska mä porukkani tunnen ja iltapäivällä alkaa se tölkkien suhauttelu ja sitten kohta viinipullot/pöntöt kolisee. Mikäs sen ihanempaa ku aurinkoa, kalkattava serkkulauma, saunaa, järveä, grillailua. Nämä tietää ettei vilmasto tuoppiin sylje eikä ne itsekkään mitään noviiseja ole tässä asiassa. Ja totta totisesti olen aina huolehtinut, että juomaa sitten riittää! mutta tietääkseni nuo lopettaa sen juomisen hyvissä ajoin eikä vielä sitä muutamaa ota niin kuin minä usein itekseni vielä…
Ei hyvänen aika sentään, mä siis mietin miten vähillä juomisilla pystyisin selviämään :unamused: mitäs ihmeellistä siinä on, mutta kun vielä sitten onnistuisin suunnitelmassani!!kun sen tietää, että mopo voi karata käsistä kun en ole liikkeellä vain omien pullojeni kanssa.
Tämähän se vasta raskasta onkin henkisesti :unamused: kun vielä yrittää olla rehellinen itselleen asiassa. Eli haluanko tämmöstä ajatusrumbaa. Mutta paluuta entiseen ei ole. Eli sitten jotain uutta. Eli taas ollaan saman asian äärellä, että mitäköhän mä sitten oikeesti haluan.

Olen mä lukenut sitä Pecorinon ketjua siitä missä se ongelma alkaa ja itekin olen ihmetellyt missä välissä tämä tämmöseksi käänty. Ravintolavuosina siinä ei mitään ihmeteltävää ollut koska viina oli palkkatyötä ja luonteva osa elämää. Siks mä lopetinkin ne työt kun väsyin siihen viinan myymisen, ruokapuoli ei mua väsyttänyt ollenkaan. Mutta se alkoholilla läträäminen vaa jäi roikkumaan mukaan. Tuossa jo vuosia sitten yks baarimikko-tuttu totes mulle, että onneks oli päässyt eroon siitä vapaa-ajan dokaamisesta. Olin vähän ihmeissäni vaan nyt ymmärrän. Oli mulla yhessä päiväkirjassa jo kymmenen vuotta sitten kirjotuksia kuinka ärsyyntynyt olin ahdistuksiin ja viinin lipitykseen.

Samaa asiaahan mä jauhan koko ajan täällä. On se ajatusmaailma kuitenkin muuttunut tän jauhamisen ansiosta.
Tuossa taas työvuorolista vähän muuttu niin ku se nyt meillä sijaispulan takia muuttuu vähän väliä. Tulikin tämä yö vapaata kun yks yö siirty loppuviikolle. No eikö oliskin ihan hyvä mahdollisuus hakea jotakin mukavaa kylmää juomista nyt, vähän relata niin ku tiiätte. Vaan enhän minä nyt niin tee. Step by step.

Ihana lämpäaalto senkun jatkuu. Kelpaa mulle!
Tsempit jokaiselle.

100

tuosta vilmaston tekstistä tuli mieleeni, että kyllä se yksi tai kaksi drinkkiä on ollut mulle NYKYISIN riittävä monet kerrat.
kaksi lasillista on tuonut pelkät plussat, eli sen juhlavan taikka rentouttavan meiningin. tunteen että nyt on vähän erikoisempaa. irtioton arjesta. ennen muinoin olisin tullut pelkästä ajatuksesta (ai kaks lasillista, heko) vain äkäiseksi.
mutta mun tilanne on eri kun tulee ne töks-jutut hoitojen takia, mitä ihme kyllä ei viime viikonloppuna tullut.
nuo töksit ovat kuin luonnon antabusta. olen kiitollinen niistä. en tiedä miten kävisi jos niitä ei olisi.
ehkä myös ajatus siitä että ruokin syöpääni pitää kontrollin päällä.
merkkaan kalenteriin punaisella HUMALA jos olen juonut enemmän kuin max kaks.
merkinnät sai vapun aatto ja viime lauantai.
tähän kuukauteen ei saa tulla yhtään punaista lisää.

mullekin (vai meille kaikille?) totta kai tuttua tuo jippii jippii juuaan viinaa-juttu. kun kieli pitkällä odotti/odottaa jotain lupapäivää. voi niitä aikoja kun se perjantai kiehtoi aina. sitä ei enää ole. perjantai on pelkkä perjantai.

sitten tämä ikivanha tuttu juttu: moni unelmoi elämästä johon ei enää kuulu alituinen alkoholin pohdinta, mutta eikö sitä voisi hyväksyä, että se on meille ikuinen ajattelemisen aihe?
tarkoitan, että se valitettavasti on meidän taakkaamme, mutta tärkeintä on aina yrittää.
nyt en muista ketään aktiivia täältä vähentäjistä jonka elämä olisi luisunut huonompaan suuntaan Plinkkiin liittymisen jälkeen. liki kaikki on petrannut. voiko asiaa ajatella näin? eikö vain?

puhelin soi…,