Ja sitten kuluvan vuoden tavoitteeseen ja keinoihin.
Oikeastaan yllä oleva malli on edelleen käyttökelpoinen kaikilta osin, vain viimeinen kohta kaipaa päivitystä, ja myös muutama lisätyökalu on paikallaan. Mietin asiaa edelleen rehellisesti sitä kautta, että mihin keinoihin koen voivani sitoutua. On aivan turha tehdä mitään “toivelistaa”, pelkillä toiveilla ei saa mitään aikaan käytännössä.
Palaan taatusti aika ajoin lukemaan näitä listojani, koska minusta tuntuu etten ollut konkreettisesti täysin sisäistänyt noita jo tekemiäni muutoksia ennen kuin ne ylös kirjoitin. Mitä paremmin ne ovat selkärangassani tietoisena valintana, sitä suurempi on mahdollisuuteni onnistua.
Koska tavoitteeni on vähentää juomiskerrat niinkin alas kuin ±15 tälle plinkkivuodelle, nousee tuo viime listan viimeinen kohta muutettuna nyt mulle tärkeimmäksi. Huomaan myös, että käytännön keinojen lisäksi päivitettyyn listaani tulee myös henkistä puolta viime vuotista enemmän.
-Otan juomattomat viikonloput tavaksi, alkoholin käytön poikkeukseksi. Käytän alkoholia silloin kun siihen on “syy”, kuten sovittu illanvietto tai juhlat. Niitä ei kerry vuodessa kovinkaan montaa, joten pidän suunnitelmastani kiinni milloin aion käyttää seuraavaksi alkoholia. Spontaaniutta tämä suunnitelmallisuus ei sulje pois - jos tulee jokin kiva extempore tilanne eteen, nautin aidosti illasta, tanssin ja ilakoin ja käytän jo viime vuonna hyväksi toteamiani keinoja illan aikana.
-Kun päätän käyttää alkoholia kotona ns. arkiviikonloppuna, mietin tarkkaan miksi ja voinko jättää tällä kertaa juomattakin. Juominen kotona antaa minulle enää harvoin mitään nautintoa, joten mietin tarkkaan onko tähän syytä lähteä ensinkään. Arvatenkin kuitenkin joskus haluan jonkin erittäin hyvän valmistamani aterian kanssa juoda huolella valittua punkkua - ravintolassa syöminen kulinaristille kun tulee kalliiksi - ja käydä saunassa ja rentoutua juomallakin. Näitä kertoja ei kuitenkaan voi olla todellisuudessa kuin maksimissaan kerran kuussa. Jos mielin juoda kotona useammin, on syynä pelkkä halu tulla känniin. Jos vastaan kysymykseen “miksi” kännihalu-vastauksella, on todellakin painava syy valita juomattomuus sillä kertaa ja pysähtyä miettimään, mikä on toiminut triggerinä halulle.
-Pyrin tietoisesti vähentämään edelleen kerralla juotua määrää. Ostan pussiviinin sijasta jonain kertana vain pullollisen ja tavoittelen tämän vuoden aikana sitä, että se alkaa riittämään. En lannistu vähääkään, vaikka ensimmäisillä kerroilla tuntuisi siltä, että “jäi kesken”. Harjoittelen tyytymään juotuun määrään. (Tämän harjoittelua aloittelin jo viime vuonna varovaisesti ja huomasin, että kun en juo n. tuntiin, ei enää teekään mieli juoda vaan tilalle tulee “tämä oikeastaan oli hyvä näin, tähän voi lopettaa”. Join esim. vettä ja päätin, että otan kohta lisää jos siltä tuntuu.) Hidastan siis loppuiltaa kohtia mielummin kuin kiihdytän juomisen tahtia.
-Jätän juomatta seuraavana päivänä edes sitä paria siideriä illalla. Ei ole mitään mieltä kurittaa huonosti alkoholia sietävää kehoani juomalla perättäisinä päivinä, ei vaikka sitä juomaa olisi kuinka jäänyt yli edelliseltä illalta. Mikään ei ole riittävän hyvä syy sietää edes vähäisiä vieroitusoireita.
-Kerään uusia alkoholittomia kokemuksia, eli ole selvinpäin tilanteissa joissa ennen käytit alkoholia. Tästä onkin hyvänä esimerkkinä tuo viimeisin minilomani. Tämän tyyppisiä valintoja aion tehdä lisää tänä vuonna, ne antavat positiivisuudessaan pontta uusille kokemuksille kirkkaalla mielellä.
-Päästän lopullisesti irti siitä harhaluulosta että juominen olisi keino vapauttaa itseni tuntemaan jotain. Annan itselleni luvan elää, ihan joka päivä - siten miten haluan elää omana itsenäni. Juominen kahlitsee, ei vapauta.
-Stay positive! Itsesäälissä rypemisellä jämähtää taatusti lähtöruutuun. Hyvä se on punnita, miksi meni päin hedvettiä jossain kohtaa, mutta sitten on syytä siirtää kääntää päättäväisesti lehteä.
Tämmöstä 
.
Edit1: korjasin tekstin aika- ja persoonamuodot yhteneväiseksi ja edit 2: törkeesti typoja, sorry.
, vähentämisestä kirjoittaminen tuntuu taitolajilta, koska täällä on meitä ongelmajuojia niin paljon ja jonkin verran lukijoitakin näyttää tätäkin ketjua eksyvän lukemaan. Samalla sitten tuumaan, että onpa päätön ajatus - ei minulla nyt NIIN suurta vastuuta ole toisten juomisesta ja tokkopa tämä monologini kehenkään vaikuttaa, että josko keskittyisin vain omaani. Eikä ole pakko lukea kuin lopettamoa jos kokee vähentäjien lukemisella petaavansa vain edelleen omaa seuraavaa juomistaan.
Jatka samaa rataa!
, samaa aineenvaihdunnan sekamelskaahan se on. Nuorempana ei näitä vaivoja tullut - jos kohta joinkin silloin vähemmän kuin taannoin - mutta nyt huomaa kyllä joka kerta vastaansanomattomasti miten keho vastaa alkoholiin - haraa vastaan joka käänteessä ja joka paikkaa kitisee, naukuu ja narisee, tärisee ja pömpöttää.
.