Vaaleankeltainen ajatus

Me Vähentäjät
1

Tuijotin tovin avaamaani tyhjää viestikenttää Päihdelinkissä. Tähän sitä nyt sitten pitäisi naputella menemään, avata julkinen ikkuna ja tuulettaa viinanhajuiset ajatukset pitkin nettiä. En haluaisi, en kehtaisikaan, noloa koko homma - eikö tämän voisi nyt vaan sittenkin unohtaa ja ajatella, ettei mitään muutosta tarvita. Mutta en anna itselleni vaihtoehtoa enää. Eiköhän tässä ole jo riittävän monta vuotta täältä taustalta tullut luettua teidän vertaistukea toisillenne antavien oivaltavia ajatuksia, ahdisteltua ja todettua että noinhan se on. Ja sitten lähdetty juomaan vielä vähän lisää.

Kymmenen vuoden aikana juomiseni on lisääntynyt. Huomaamatta kaato kerrallaan, viinipullosta pönikkään, laseittain ja litroittain. Kymmmenen vuotta sitten join 10 annosta kerrallaan enintään, lauantaina ja toisinaan vain joka toisena lauantaina. Päihdyin “sopivasti” eikä alkoa tarvinnut ajatella sen kummemmin. Tänään sain AUDIT:sta 24 pojoa ja SADD-mittari kirkui punaisella. Kulutukseni on kasvanut yli viisinkertaiseksi.
Muutama vuosi sitten otin muutamat pohjat kotona ja oli mukava lähteä toisinaan baariin iltaa viettämään. Eipä ole tarvinnut enää mennä. Kotona kun saa juoda niin kauan kuin kurkku nielee, eikä tarvitse hävetä omia kännipuheitaan ja ylenpalttista käytöstään tai ylipäänsä sitä, että oli niin kännissä, kaatuili ja sähläsi. Naisihminen vielä, mukava, fiksu ja aika kivan näköinenkin. Ja äitikin. Eikä edes huonossa ammatissa. On se karmean noloa. Parempi juoda vaan kotona, eipähän sitten tarvitse kuin hävetä sitä, että on ollut vähän “puhelias” somessa, kun muuten ei olisi avannut koko laitetta.

Harrastamisetkin ovat jääneet. Eikä tarvitse enää suunnitella mitään perheen yhteisiä menojakaan. Jos herää lauantaiaamuna krapulassa ja henkisesti lamassa, ei tarvitse edes kuvitella lähtevänsä mihinkään. Ei kiinnosta, ei pysty, ei huvita olla kuin kotona. Odottelee vain, että kello tulisi sen verran, että voisi aloittaa uudelleen. Joskus olen aloittanut heti puoliltapäivin, onneksi harvemmin. Sunnuntai menee tärinässä. Maanantai ja tiistai menee morkkikseen, katkonaisten unien vuoksi uupumuksesta toipumiseen, hikoiluun ja siihen, että jaksaa edes selviytyä arjesta. Keskiviikkona, viimeistään torstaina onkin jo semmoinen olo, että voi hipsaista nopeasti tyhjään vatsaan 7-8 siideriä, ottaa pikapehmeet. Sitten onkin taas jo viikonloppu. Samaa viikosta toiseen. Olen alkanut vältellä yleisiä, ennen mukavia tilaisuuksia joissa juodaan, en lähde juhliin tai illanistujaisiin - pelkään, että taas juon liikaa, nolaan itseni ja mieheni. Palkinnoksi tästä vapaa-ajan käyttövalinnastani olen saanut tyhjyyden, masennuksen, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Tosi tervehenkistä :cry: .

Luin Triggerin blogia Tervejahoikka. Etenkin postaus “siivouskänni” oli hätkähdyttävä. “Ajatuksissani on tällä hetkellä seula, johon tilanteet jotka kutsuvat juomaan juuttuvat. Tilanteiden määrä on surullisen suuri. Pelkästään eilen niitä oli kolme: onnittelujuoma hyvästä marjaretkestä, saunajuoma ja siivouskänni”.
Näin se on minullakin. Vaaleankeltaisen viinin kohina hanasta tai lasiin solisevan kullankeltaisen siiderin tuoksu on tällekin siivouskännääjälle vastustamaton kutsu. Silloin saa aikaan, muuten on työlästä edes aloittaa. Sauna ei rentouta ilman juomia, ruuanlaitto on mukavampaa lasillisten kanssa, työteliään ja onnistuneen päivän/viikon jälkeen voi onnitella itseään. Ei varmasti Posse tai Putouskaan ole yhtä hauska selvinpäin, itse asiassa en ole koskaan ollut täysin selvinpäin niitä katsoessani tietääkseni asiaa.

Mutta kuinka hävettää, kun sitten ei jaksakaan enää mitään. Juomisesta nautiskelu meni taas yli, niin pitkälle, että seuraavana päivänä äiti on makaava haamu, kalpea, krapulainen ja väsynyt. Jaksan vain välttämättömimmät kotityöt. En rähise, liioittele kotona ja aloitan kunnolla tinttaamisen vasta kun lapset ovat nukkumassa. Silti, jokainen juomiseni on joltain jotain pois - pois jaksamisestani ainakin. Lapseni eivät ole enää pieniä, joten tietävät varmasti kyllä mikä äitiä viikonloppupäivisin vaivaa. :blush:

Päätin nyt yrittää. Pelkään sitä ahdistusta ja himoa joka iskee päälle kuin tsunami. Ehkä selviän, ehkä en. Olen yrittänyt ennenkin, mutta päätös on ollut perinteistä maanantaimorkkiksen jaabajaabaa, itselle annettu lupaus on tuntunut turhalta jo keskiviikkoon mennessä. Parempi päättää tänään, perjantaina.

En lupaa nyt itselleni mitään muuta kun että tänään en juo. Tai sen lupaan, että kirjoitan tänne vaikka joka viides minuutti jos siltä tuntuu. Toivon, että tästä tulee ensimmäinen viikonloppu vuosiin, jolloin en ota yhtään alkoholia.

2

Tyhjensin kaapista kaikki tyhjät tölkit. Niitä oli muutama taas. Otti niin pannuun omat kännäilytodisteet, että sidoin muovipussit kiinni kahdella solmulla kuten roskikset. :imp: Kiva varmaan availla niitä solmuja pullonpalautusautomaatilla, hooh, kun muutenkin aina nolottaa tölkkikaaoksen purku julkisesti.

Kävin kaupassa, en Alkossa. Vaaleankeltaisen juoman ajatus kävi mielessä sen verran, että ostanpa parempaa lohta, kun en aio kiskoa tänään 1.5 litraa valkoviiniä kera tölkkisiiderien johon raha muuten menisi. Sekin kävi mielessä myöhemmin, että normaalisti tunnin päästä suhahtaisi ensimmäinen tölkki, jos aamuvuorosta pääsisin. Tänään olen lomapäivä, joten suhahtaisi jo nyt heti kun kaupoilta tulin. Kauppalistaa tehdessä mietin, että ei tarvitsekaan ostaa kaikkea tänään, kun en ole huomenna niin kankkusessa kuten yleensä olen, etten jaksaisi vähän isompaa kauppareissua tehdä lauantaina.

Kuinkahan monta kertaa viikossa sitä lopulta ajattelee juomiseen liittyviä asioita - sitä milloin seuraavaksi juo, miten hoitaa seuraavana päivänä käytännönasiat darrakyvyttömyyttä ja autolla ajoa silmällä pitäen, mihin aikaan voi aloittaa jottei ole liian kännissä liian aikaisin, miten kellottaa viimeistä lasillista arkena, mitä merkkiä joisi tällä kertaa ja onko ostanut tarpeeksi, tähän vielä kaikki morkkisajatukset ja itsepetoslupaukset. Jos joku pitäisi tukkimiehenkirjanpitoa veikkaan, että viikkoviivoja olisi aika monta :open_mouth: .

3

Laita kirjoittaen vaan! Itse tässä kolmas viikko menossa, jolloin arkena ei korkata viikonlopulle laitoin aluksi 20 annosta, mutta pudotin jo 12 annokseen tavoitteen (eikä se edes täyttynyt viime viikonloppuna). Mun taktiikka on, että en kiellä itseltäni kokonaan, mutta järki käteen ja toleranssia alaspäin huimasti. Rahaa on säästynyt jo siten, että varattuna on pieni piristyspyrähdys ulkomaille, jos pysytään tavoitteessa, niin juomiseen käytetyillä älyttömillä summilla maksetaan koko matka ja siellä herkuttelut!

Pari vinkkiä, millä pääsin ensimmäisistä päivistä ohi kunnialla: päivä ja vaikka tunti tai 10 minuuttia kerrallaan. Päätin, että tasatuntiin kestän ja jos vielä haluan, niin sitten otan. Mutta hups vaan, kannullinen teetä, touhuaa jotain (tv on huono, koska ohjelmat vaihtuu tasatunnein!) ja taas oli tasa tunti ohitettu ja päätin kestää seuraavaan tasatuntiin. Näin siis muutamana päivänätai siis iltana. Ja päätös siitäkin, että jos tänään pärjää juomatta, niin huomenna voi tehdä uuden päätöksen eli jos silloin tekee mieli, niin sitten voi päättää taas uudelleen, ottaa tai kestää. Nämä vinkit täältä sivuilta löydettyjä, meidän elämäntilanteeseen sovellettuna :smiley:

Eilen teki ihan järjettömästi olutta mieli, meinasin jo lähteä kauppaankin hakemaan viiniä! Mutta onneksi on tuo toinen puolisko mukana tässä hommassa, kannusti vaan odottelemaan ja totesi, että puolen yön jälkeen on virallisesti perjantai ja pe-la-välille minulla on se 12 annoksen kiintiö käytössä. No eipä sitä tullut valvottua puolille öin, vaikka kovasti alkuillasta tunteja laskinkin :laughing:

Eli tsempit täältä, kestä vielä tunti, tarvittaessa vaikka minuutti! Juo paljon (yrtti)teetä, mehua, mitä vaan, ettei ole yhtään janon tunnetta!

4

Ihanaa, olen saanut pullopostia, ensimmäisen (toivottavasti en ainoan) kannustuskommenttini! Kiitos! :slight_smile: Palaan lukemaan viestiäsi varmasti eritoten sitten kun pitää jo hammasta purra, sekin tulee varmasti pian eteen.

Ärsyttää tiskialtaan alakaapissa oleva nolopullo. Vähän väliä käy mielessä. Viime lauantain perusperseilyä, ei ensimmäinen kerta. Oli perjantaina tullut jo otettua löysät pois, joten keskikokoinen tonkka viiniä ja pari siideriä ei humissut yhtään. Kyselin isännältä, että olikos sitä hänen 0.5 l viskiä vielä ja olihan sitä melkein täysi pikkupullo. “Ota vaan, mutta älä juo kaikkia”.
No niinpä :open_mouth: . Meninpä sitten ensitöikseni maanantaina Alkoon ostamaan uutta, etten narahtaisi siitä, että melkein kaikki join tietysti. Ylimääräisen reilun desin viskiä kaadoin tyhjään punkkupulloon ja vajaa viski paikoilleen baarikaappiin, viskillä täytetty nolopullo piiloon kaappiin. Sieltä se nyt ilkkuu, piilostaan allaskaapista, typerän liikajuomarin huutomerkkinä.

Muuten iloinen ja hyvä fiilis, tein tänään hyvän päätöksen, hyvä minä :slight_smile: . Huomenna on sitten uusi päivä, sitä en mieti vielä, se on liian kaukana ja täynnä useita kuoppia.

5

Moi ama

Itse join noin 25 vuotta “normaalityylillä” eli aika lailla perseet aina kun mahdollista. Välillä vähän iisimmin, taukojakin pidellen…joskus muutaman päivän koomailuja. Loppuvuosina harvemmin kuin sinä juot nyt, määrät oli ehkä isompia…semmoset 20-30 annosta kerralla ja lipsahti helposti toisen aamun ja päivän puolelle. Koskaan ei ole ollut ongelmaa olla juomatta kokonaan muutamaa viikkoa…mutta juomisen rajoittaminen silloin kun sille ei ollut mitään esteitä ei onnistunut 99% tapauksista. Eli join aina nopeasti kaiken mitä löytyi ja baarissa tappiin asti (armoton loppukiri aina ennen valomerkkiä).

Asiat joihin kyllästyin:
-tolkuton täpinä ennen juomista…se alkoi aamusta ja kesti koko päivän, ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään kun odotti vain sitä oluen kaatamista kurkusta alas
-paskan puhuminen humalassa
-riski tolkuttomaan koheltamiseen ja jopa vaarallisiin tilanteisiin joutumisesta, “hällä väliä”-ajattelu kännissä (viime aikoina muutaman tapauksen jälkeen meni ikään kuin luotto itseen)
-aivan järkyttävät koko ajan pitkäkestoisemmat krapulat, enemmän henkisellä puolella, loputon melankolia ja vitunmoinen kaihomielisyys
-havahtuminen siihen, etten oikeasti voi tai edes halua muuttaa juomatapoja, kritiikittömästi hyväksytty viha/rakkaus suhde alkoholiin. “Olen vaan tömmönen känniääliö”, enkä sille mitään voi. Paskat!

Mun ratkaisu näiden pohdintojen jälkeen oli myöntää olevani alkoholisti ja kertoa se tutuille ja tuntemattomille. Aa:ssakin kävin muutaman kerran ja se teki ihan hyvää, vaikken siellä jatkanutkaan käymistä. Nyt olen ollut kohta viis kuukautta juomatta yhtään. Raittiina en itseäni pidä, mutta hyvällä tiellä sille ollaan. Raittius on sitä, että alkoholiin on terve, neutraali suhtautuminen ja se on itselle yhdentekevä, mutta juuri omalla kohdalla allergisoiva aine, jota ei voi siksi nauttia. Kuten ei pähkinäallerginenkaan voi syödä pähkinöitä. Tärkeintä on päättää, ja sitten vaan pysyä päätöksessä. Juomiseen suunnitteluun, juomisen piilotteluun, itselle valehteluun ja muuhun käytetyn psyykkisen energian voi yhtä hyvin valjastaa raittiuden tukemiseen.

Kun on juomatta huomaa myös, mitkä asiat elämässä on hankaloituneet juomisen myötä ja toisaalta, mihin juominen ei ole vaikuttanut. Sekin saattaa yllättää. Juomattomuus ratkaisee vain ne ongelmat, jotka juominen on tuonut mukanaan. Mutta positiivisen puolelle ainakin itsellä jää. Sekin on masokistisella tavalla palkitsevaa jos ottaa päähän, mutta ei silti juo. Tyyliin: “Antaa tulla vaan”. Jos olet päättänyt ettei mikään saa sua juomaan niin pidä se. Samalla järääpäisyydellähän olet juonutkin.

Jos haaveilet vähentämisestä…siinä en osaa neuvoa. Paitsi että juo vähemmän, jos kerran siihen pystyt :smiley:

6

Salapullo, josta ketään ei tiedä… huh! Rohkea veto, itse en luottaisi itseeni niin paljoa! :smiling_imp:

7

Dänks Totuus vai tequila! Olet selvästikin löytänyt tiesi ja kohdannut silmästä silmään sisäisen juoppolallisi - minun lallini taitaa olla itselleni vielä vähän Jane Doe. Todella hienoa, että olet ollut raittiina jo pian puoli vuotta! Pidä se. Tosi monta hienoa ajatusta kirjoituksessasi kaikenkaikkiaan :slight_smile:. Minä en vielä tiedä tavoitteitani koska en ole asettanut niitä, enkä tiedä olenko alkoholisti, tapajuoja vai jotain muuta määrittelemätöntä joka on siirtymävaiheessa johonkin. Voin myös olla vain minä, sekin riittää minulle. Ainoa tavoitteeni oli ja on, että nyt tämä peli on vislattu jäähylle, mennään day by day ja arvioidaan sitten vähän kauempaa mikä meni vikaan.

Well, well Pulloposti, mä olen rautanen bööna :laughing:. Ei vaisinkaan, tosiasiassa en ole edes muistanut sitä nolopulloa tänään, ennen kuin nyt sanoit - se on siis ollut hiljaa pilkaltaan tuolla kaapissa. On mulla tuolla hyllyssä 15 pulloa keräilyviinejäkin, sellaisia joita ei mistään oikein enää tahdo saada - olen niitä keräillyt useamman vuoden - en nyt niitä sentään ole ajatellut juovani, edes hirveässä pöhössä kun olen sitä lisää ja lisää etsinyt. Ja taitaa tuolla olla jotain isännän konjakkiakin liru, ehkä yks siiderikin toisessa jääkaapissa. Eli ei tässä nyt valtaisaa rohkeutta tarvittu, meidän talossa on juotavaa oikeastaan aina, eikä sellaista tilannetta ole vielä tullut että olisin omat keräilyviinini juonut. Eikä tule :imp: .

Tänään oli kyllä coolia olla selvä. Olen siivonnut, leiponut, käynyt kirjastossa ja vähän lueskellut, on tehty yhdessä jälkikasvun kanssa vähän työläämpää safkaa. Ruokaa laittaessa kävi mielessä, että olis kiva juoda viiniä samalla, sama kävi mielessä kirjaa lukiessa. Mutta kiva ei nyt riitä syyksi. Lipittelyn sijasta olen ollut tänään läsnä kaikille. Nuo kaikki olisi jäänyt darudessa - kuten onkin jäänyt jo liian pitkään. Viime viikonloppunakin olin jo reippaasti ottanut tähän aikaan, kuten edellisenä ja sitä edellisenä jne. Tänään illalla kävin saunassa, tein kasvonaamion ja hoidin yhden tyttären kasvoja samalla, join saunan jälkeen alkoholitonta Pirkan siideriä. En koe tarvitsevani nyt mitään, on juuri hyvä näin. Ja oli se Putouskin muuten ihan kelpoa kevyttä selvitepäinkin :laughing:.

Oli todella aikakin pistää turva-auto radalle ja tsekata ajatuksella, mitä edessä on jos tällä vauhdilla jatkan. Mulla on liikaa juomiseen liittyviä tottumuksia ja viehtymyksiä, joihin olen liimaantunut huomaamattamani ja tahtomattani kuin mehiläinen siivistään hunajaan.

8

Muistaakseni Prossa sanoi jossain ketjussa pari vuotta sitten sen suuntaisen ajatuksen, että juomarin ei koskaan kannata lähteä kysymään itseltään juonko tänään vai en. Siitä yksinkertaisesta syystä, että tuon neuvottelun häviäjä on oikeastaan aina juoja itse. Tuo on hyvä ajatus, ja se on jäänyt mieleeni. On aivan kuten Totuus vai tequila sanoi, että tärkeintä on päättää.

Onnistuin kuin onnistuinkin toteuttamaan toiveeni juuri tuon päättämisen ansioista, en juonut yhtään alkoholia viikonloppuna, en ollut juovuksissa viikonloppuna vuosiin! En juonut viime viikolla tippaakaan koko viikon aikana itseasiassa.
Olen päättänyt, etten juo nyt viikollakaan mitään, enkä juo ensi viikonloppunakaan yhtään alkoholia. Meillä kun on mukava perhejuhla sunnuntaina ja haluan valmistella ja leipoa lauantaina aamusta ilman krapulaa, haluan olla reippaana sunnuntai-aamuna itse juhlien alla. Tavanomaisesti tietyllä jännällä tavalla sulkisin mielestäni, kieltäytyisin ajattelemasta miten juominen vaikuttaa, ja jonkin pienen varoituksen äänen nitistäisin ajattelemalla, että kyllä sitä jaksaa kun ei liikaa ota. Senhän tietää, että vähän on yleensä vähän enemmän mitä suunnitteli sitten kuitenkin. Sitä selviytyy seuraavasta päivästä kyllä, mutta vaivalloisesti. Osa tekemisistä jää tekemättä mitä ajatteli tekevänsä, menee siitä mistä rima alin. Ja ennenkaikkea, on huonommin läsnä. Minä haluan kuitenkin nauttia ensi viikonlopusta, en ryömiä aamupäivien läpi väsyneenä ja päänsärkyisenä.

Oli eilen vähän erilainen maanantai-aamu töissä kuin yleensä. Ei minkäänlaista morkkista tai ahdistusta, ei tuskaisuutta siitä että koko viikonloppu meni vetelehtiessä viinipäissään. Aamulla ei koko kroppa tuntunut kylmänhikiseltä kalpealta kurpitsalta. Ei ollut nestekertymästä johtuvia silmäpusseja joita valokynällä olisi tuskastuneena joutunut maalata piiloon. Korot kopisivat käytävällä kevyemmin, ylävatsassa ei vihlonut eikä ollut muitakaan vatsavaivoja. Ei väsyttänyt.
Eipä tuo huono palkinto ollut tästä päätöksestä, ei ollenkaan huono! :slight_smile:

9

Ihan mahtavaa kuulla sieltä hyviä kuulumisia! Onnea ja voimia hyviin päätöksiin! :smiley:

10

Ei tässä nyt henkseleitä paukutella PP, mutta osaan minä kyllä iloitakin nöyrästi siitä, että sain vihdoin aikaiseksi tehdä jotain ainaisen jahkaamisen sijasta!

Hyvät ja huonot asiat ruokkivat itseään, se taitaa olla nyt päällimmäinen aatos. Arkiviikko meni nimittäin todella nopeasti eikä arkisiiderien kitttaaminen käynyt mielessäkään. Sen sijaan innostuin sunnuntaina virkeänä ilman krapulaa kaivamaan ompelukseni esiin ja siitä lähtien olenkin tehnyt luovia suunnitelmia, rampannut kangasostoksilla ja hankkinut vähän sisustusroinaa, mallaillut ja lopulta päädyin aloittamaan vuodesohvan verhoilun kera koristetyynyjen. Tänään perjantaina ei todellakaan tee mieli juoda, mukavaa viikonlopun tekemistä tiedossa koko viikonlopuksi, eikä ole yhtään kiire juomaan!
Tavanomaisesti viikonlopun kännääminen/pöhnättely/kohmeloisuus olisi tuonut nihkeän alkuviikon, tiistaina olisi jo nielaistu ensimmäiset siiderit ja odotettu kuin kuuta nousevaa perjantaita ja uutta nousua.
Näin se näemmä menee, valinta ruokkii seuraavaa ja tämän päivän päätöksellä on suurempi merkitys huomisen valintoihin kuin olen ajatellutkaan.

Yksi aivoripuli tuli tosin alkuviikosta. Havaitsin, että on lyhennetty työpäivä perjantaina (=pääsee aikaisin aloittamaan viikonloppua ja Alkoon). Samassa tuli ajatus “ainiin, enhän mä saa juoda”. Salamannopeasti tuumasin, että mitä-mitä, ai et saa juoda! :open_mouth: Siitä vaan painelet pitkäripaiseen heti kun työpaikalta pääset, ostat vaikka 6 litraa siideriä ja kossupullon ja vedät semmoiset koomat ettei sunnuntainakaan vielä henki kulje - kuka estää, aikuista ihmistä. Ei niin yhtään mikään, ihan saat itse päättää. Mutta minäpä EN HALUA! Ei todellakaan kiinnosta pilata viikonloppuaan kittaamalla perjantai-iltapäivästä asti, en todellakaan mene hakemaan edes yhtä siideriä tänään :laughing:. Mikä ihme alitajuinen aivoripuli olikaan.

Hyvää viikonloppua kaikki vähentäjät! :slight_smile:

11

Ihminen menee herkästi auotopilotilla jos ei ole tarkkana. Onneksi huomasit itse asian. Raittiuden edetessä uudet käyttäytymismallit alkavat pikku hiljaa selättää noita pinttyneitä tapoja ja tuollaiset ajatukset käyvät harvinaisemmiksi, ja jos hyvin käy, heikkenevät häipyen kokonaan. Vaarallisia ne on kyllä pitkään.

12

Olen uusi tààllà ja nàà jutu koskettaa niin syvàltà. Varsinkin tàn ketjun aloittajassa tunnistin itseni…tsemppià! Kirjoittelen omasta stooristani ihan làhi pàivinà…kunhan kerààn vàhàn rohkeutta :blush:

13

Todellakin Totuus vai tequila! Ensimmäisenä selvinpäin-perjantaina etenkin oli kaikenlaisia ääliömäisiä ajatusvälähdyksiä, kuten että mitenkä sitä osaa sitten enää nauttia kesällä mökilläkään saunasta ja uimisesta ilman pikkupehmeitä. Tuollainen hätääntynyt muutosvastarinta on yhtäältä ymmärrettävää, toisaalta varsin vähämielistä; miksi ihmeessä miettiä asioita etukäteen negaatioiden kautta. Kyllä se aika opettaa mikä tuntuu hyvältä, Plinkissäkin on niin paljon kokemuksia siitä, miten monet asiat tuntuvat vähintäänkin yhtä mukavilta elleivät paremmilta selvinpäin, että päätin nistitää nuo ajatukset alkuunsa. Nyt eletään tätä päivää.

AKB, kirjoittele vaan rohkeasti, kohtalotovereita ilmeisesti ollaan :slight_smile:.

Viikonloppu meni suunnitellusti, ilman alkoa. Mutta houkutuksia oli kyllä. Olin perjantaina töiden jälkeen todella todella poikki ja kävi mielessä, että nyt olis rentouttava viinilasillinen (= 2 pulloa) paikallaan. Juuri samaan aikaan sain lahjaksi punkkupullon, kotiin kannettuna :open_mouth: . Join pullollisen Pommacia ja kolme kuppia kahvia, söin - ja sitten tuntuikin, että alkoi elämä voittamaan eikä tehnyt enää mieli kaappiin lykkäämääni viiniä. Phui. Pullopostin mainitsemaa tunti kerrallaan ohjetta laitettiin siis käytäntöön.
Lauantaina puolestaan siivosin ihan dorkana ja iltapäivän väsyssä kävi mielessä, että nythän olisi se itsensä “palkitsemisen” aika, eli sidukkaa ja viiniä kitusiin. Olimme sitten jo kaupoilla, kun isäntä muisti, ettei hällä ole mitään illaksi ja kysyi mennäänkö Alkoon. Näennäisen välinpitämättömästi sanoin " en mä juo tänään mitään, mutta mennään vaan käymään jos haluat jotain". Hän tuumas, ettei oikeastaan ole itsekään vailla mitään. Myhäilin mielessäni, että niin vain tuo lause tuli suustani vaikken olisi vielä kuukausi sitten uskonut. Kannatti päättää ja tänne se itselleen kirjoittaa, ei sitä päätöstä voinut pyörtää. Laitoin siis sitten toisenkin,Totuus vai tequilan ohjeen ihan tulikokeessa käytäntöön. " Jos olet päättänyt ettei mikään saa sua juomaan niin pidä se. Samalla järääpäisyydellähän olet juonutkin.

I can do dis :mrgreen: ! Tai ainakin nyt pystyin, osasin, selvisin!

14

Hyvä juttu! Ja homma helpottuu jokaisen raittiin päivän myötä. Hankalia hetkiä tulee kyllä, mutta kyllä niistä selviää.

15

Tervehdys Amanuenssi,

Poikkesin tähän naapuriin tuolta Lopettajista, vähentäjiin olen toki aiemmin kirjoitellut, mutta ei se vähentäminen minulta onnistu. On ilo lukea, että olet päässyt paremmasta meiningistä kiinni. Olen itsekin perheellinen ns. “kunnon nainen” ja niin tutulta tuntui kirjoittamasi kuvaus perheen viikonlopun vietosta… Oikein kipeää otti taas. Hyvä niin. Eikä salapullokaan minulle TÄYSIN tuntematon käsite ole. Huokaus.

Kaikkea hyvää Sinulle ja onnistumista jatkossakin. Kirjoitat hirveän sujuvasti muuten :slight_smile: Vaikka en mikään kirjallisuuskriitikko olekaan (= muilta kiireiltä tuskin ehtinyt kirjaa käteen ottaa viime vuosina, vaikka sivistyneenä itseäni pidänkin :open_mouth: )

16

No mutta tervehdys Mrs. MiddleAge, olipas kiva yllätys, että piipahdit täällä! Olen kyllä seurannut ketjuasi lopettajissa, ja käynyt taannoin lukemassa vähentäjien aikaisemman aloituksesi. Meillä on tosiaan samoja kokemuksia, jos kohta eroavaisuuksiakin. Mulla on ehkä sikäli helpompi tilanne juomisen suhteen(jos näissä asioissa voi ylimalkaan tuollaista sanaa käyttää), etten ole kärsinyt masennuksesta, univaikeuksista tai stressistä. Toki raskaat tunteet ovat tuttuja, mutta ne eivät ole olleet täysin uuvuttavia ja arvioni mukaan johtuneet pääosin alkoholin liikakäytöstä valitettavasti. Monet kerrat olen mielessäni sympannut kirjoituksiasi ja toivottanut jaksamista. Ja muistanhan minä sinun kesäisen salaviinitonkkasi, josta kotitöiden lomassa tuli naukkailtua. Voi elämän karut kävyt meitä. Taisit muuten palata radiohiljaisuudesta samaan aikaan kun minä aloitin tämän oman ketjuni :slight_smile: . Pysy aalloilla, älä enää katoa!

Oman juomiseni syy on voi olla niinkin yksinkertainen, että ikäänkuin oma koira on päässyt puremaan nilkkaan. Olen sallinut itselleni liikaa vapauksia asiassa, joka aikaisemmin on ollut hallitusti paikallaan ja täyttänyt sille tarkoin rajatun tehtävänsä. Sittemmin varomattomuus ja vapaus nauttia alkoholia silloin kun tykkää on johtanut vapauden menettämisen, alkoholi on alkanut sanella ehtoja. Siinä vaiheessa kun huomasin, että nyt on mennyt joku todella väärin jossain kohtaa, havaitsin pelkääväni, etten osaakaan enää oikaista, että olen jotenkin kadottanut kykyni tehdä päättäväisesti omaa hyvää elämää tukevia ratkaisuja. Olen ollut hämmentynyt ja hätääntynyt. Juonut lisää. Lopulta koko elämä on ollut harmaata myttyä vaaleankeltaisen loristessa lasiin yhä tiheämmin.
Voi olla, että liialliseen juomiseeni liittyy muitakin syitä, en vain ole vielä niitä ymmärtänyt. En halua kuitenkaan ylianalysoida asiaa saati diagnosoida itseäni - on mahdollista, että syy on noinkin typerä; vapaus valita ja olen valinnut väärin.

17

Tarkoitus on pysyä tiiviisti aalloilla :slight_smile: Nyt on hyvä aikomus raittiuteen, mutta päivä kerrallaan mennään. Kaikkea hyvää Sinulle ja onnistumista!

t. toinen karu käpy :laughing:

18

Kylvin maanantaina mieleeni siemenen, että tämäkin viikko viikonloppuineen menee juomatta. Päätin keskiviikkoon mennessä. En keksinyt yhtään riittävän hyvää syytä juoda, säkillisen syitä olla juomatta kylläkin. Silti eilen kiemursi sisällä kuin vatsatauti melko voimakaskin fiilis, että kyllä perjantaina eli tänään voisi, tai josko edes lauantaina ahkeran kotityöpäivän jälkeen. NO EI VOI, karjuin vastaan - loppuu tuommoinen kitinä ja mankuminen, kun tämä asia on jo päätetty :smiling_imp:.

Olen sallinut itselleni nauttia alkoholia sitten seuraavana viikonloppuna, itsenäisyyspäivän lauantaina, korkkaan sen kaapissa olevan lahjapunkun ja sidukkaa ostan, vietetään pienimuotoista pikkujoulua kotosalla, vieraita tulee pari. Perjantaina olisi julkiset, tunnetusti tosi kosteat pikkujoulut, mutta ne kinkerit eivät kiinnosta. Alkoholia tuolla viikolla vain lauantaina ja silloinkaan ei tonkkaa per päivä. Se tuntuu nyt oikein hyvältä ja kohtuulliselta päätökseltä.

19

Ei mennyt niinkuin elokuvissa, Strömsö-kommentti olisi jo liki hollywood-klassikko sellainen plääh-hymiö tähän mitä ei ole valikossa. Sattumat johtivat siihen, että olen nyt juonut pian viinipullollisen ja neljä 0.5l siideriä. En ole huonolla mielellä, vice versa tietenkin nousussa. Nousee huppuun kevyesti 3 vkon alkotauon jälkeen, hui. Taputan varovasti silti itseäni olalle samalla kun syyttelen, pisin alkottomuus vuosiin.
Ja niin vain Plinkkiin tulin kirjoittamaan kesken juomisen, olette juurtuneet mieleeni.

Ärsyttää tässä jo jonkin verran ottaneessa mielessä se, että alan aina tekemään asioista merkityksellisempia kuin ne ovat. Oli sitten kyseessä minulle tuotu tieto, musiikki tai lauseet. Jo tirautin kyyneleen havaitessani fb:stä vanhimman postauksen, se tuotti epäonnistumisen ja surun tunteita. Näin tuon postauksen jo viikolla mutta en halunnut reagoida siihen silloin. Joten onko niin, että olen niin henkisesti jumissa, etten saa näitä syviä tunteitani ulos muuten kuin juomalla ja on hirvittävä tarve päästää se ulos. Kammottava ajatus.

En halua glorifioida juomista, mutta olen viettänyt monet hetket yksin juoden, antanut tunteiden tulla, ajatuksien vapautua. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä olen niistä syvistä ja sekavista tuumailuista siivilöinyt asian, jonka olen halunnut läheisilleni jakaa. Se on johtanut hyvään, rehelliseen avoimeen keskusteluun. Tämä on käynyt useasti ja on saanut tuloksia sekä parisuhteessa että lastenkasvatuksessa. Mutta juomalla :open_mouth: . Haloo.

Miten jumalavita pääsisin eroon tästä, että saan sisälläni olevan tunteen ulos ja sitten sen myöhemmin sanoiksi ilman alkoa? Olen ERITTÄIN harkitsevainen sanoissani, en ole ns. “mäkättäjä ämmä”. Olen verbaalisesti nopea, semmoinen, jota pyydetään joka hemmetin kekkereihin, juontajaksi, alkupuheen pitäjäksi, hauskaksi sanotaan ja pidetään sosiaalisesti pelottomana, kun muut nyyvää niin minä aina nousen “no minä meen”. Miten hitossa en saa ulos tärkeämpiä asioita yhtä rohkeasti? Tuo kaikki tulee minulta luonnostaan, mutta jos pitää alkaa puhumaan “minusta” pidän sitä turhana ja vähäpätöisenä puheenaiheena. Oikeasti, muilla on enemmän huolia ja suruja, aina.

Miten muut ihmiset toimivat, miten saavat kaiken ulkopuolisen nollattua ilman alkoa? Keskittyen yhteen asiaan, esimerkiksi toisen ihmisen tunteisiin niin, että tunnet hänen tunteensa iholla? Minun mielenkiinto hajaantuu herkästi kun on arkivastuita :frowning:.

Alan selvästi päästä tämän viikkoisen “oma koira puri jalkaan”- ajatuksesta pidemmälle. Kumpa en vain kompastuisi omaan itseeni, omaan erinomaisuuteeni vaikkapa :open_mouth: . Mä sotkeennun herkästi omiin ajatuksiini, toivottavasti TT sanoo jälleen tähän jotain rakentavaa. Sanokaa kaikki jotain viisasta, luen joka viestin tarkkaan.

20

poistettu tuplana tullut posti