Vaaleankeltainen ajatus

Me Vähentäjät
61

Pidän päihdelinkin erilaisista laskureista. Niistä on minusta mukavaa ja kannustavaa seurata omia alkoholitottumuksiaan ajan kuluessa ja ottaa vähän haastettakin itselleen. Ne myös antavat tiukkaa palautetta ja osin laskurien sysäämänä tämän plinkin ketjunkin aloitin, totuus silloisista tottumuksista hierottiin naamaan niin, ettei eteensä hetkeen nähnyt.

Äsken juuri leikin joutessani pitkästä aikaa hetken promillelaskurilla ja olin ilahtunut, että viimeisimmät alkoholinkäyttökerrat ovat arvioituna kieppuneet vain hieman reilussa promillessa. Tuosta kun vielä vähän omaa kertakäyttöään vähentää, ollaan ns. promillen turvarajassa. Ovathan nuo nyt tuommoisia suuntaa antavia ja merkittävin osuus eli se oma olotila alkoholinkäytöstään puuttuu; jos fiilis on huono, on se sama vaikka promilleja olisi ollut vain 0,5 ja joisi vain kerran vuodessa. Mutta kuitenkin, minä tykkään laskureista(kin), kannustavaa!

62

Juu, kaikki laskurit ja härpäkkeet, joilla saa jotain numeraalista dataa omistä tekemisen ja tekemättäjättämisten seurauksista, ovat parhautta. Itsellä kuitenkin promillelaskurista jäi samanlaiset traumat kuin kurkkupastilleistakin, eli tuli käytettyä jatkuvasti dokaillessa, kun piti varmistaa ajokuntoa. Kurkkupastilleja tuli imeskeltyä rekkalastillisia, jottei viina haisisi. Ja maha oli entistä enemmän sekaisin, kun syömiset oli huonossa jamassa, kaljaa tuli juotua öljytankkerillisia ja jatkuvasti imeskeltyä niitä kirottuja pastilleja. Nyt tekee pahaa ajatellakin mynthoneita.

Oon yrittänyt välillä googlailla miten kroppa palautuu hillittömästä alkoholin käytöstä, mutta en ole mitään kovin kummoista löytänyt. Eli tyyliin kauanko menee että maksa, aivot yms. palautuvat sen minkä pystyvät. Ei vielä ole osunut silmään.

63

Ei varmaan löydykään “palautumislaskuria”, kehon toiminta on niin yksilöllistä ja monimutkaista, että arviot ovat vain suuntaa antavia. Neuropsykologiset seikat, mesolimbisen dopamiiniradan vyyhdit ja psyykkisen puolenkin problematiikka tuovat oman lisänsä muhennokseen.

Kun somaattista puolta arvioidaan karkeasti, niin silloin kun tenuttelu ei ole jatkunut kiivaana vuosia eikä ole kehittynyt alkoholin liitännäissairauksia tai esim. vakavia verikoemuutoksia, arviolta kuukauden juomattomuuden kohdalla käsittääkseni keho on jo selvinnyt koettelemuksestaan, joskus jo parissa viikossakin. Mitään hyötyähän tästä ei ole jos juominen sitten jatkuu entiseen malliin.

Ei saisi nauraa, mutta nauratti kuitenkin vähän tuo sun Mynthon-trauma, kun niin näppärästi kirjoittelit - rekkalastilliset ja öljytankkerilliset :slight_smile:.

Edit: vitsi tää mobiililla kirjottaminen on kömpelöä, hukkasinkin viestin jo kolmasti :astonished:.

64

Mä kanssa komppaan noiden laskurien hyvyyttä!
Auttaneet kovasti mua vähentämään.

65

Jaahas, sekavat sepustukseni häipyivät savuna ilmaan, kai se niin on tarkoitettu. Ennenkin muuten mulla on viestit kadonneet kuin taikaiskusta, vaikka tallensin luonnoksena, en osaa etsiä luonnosta enää käsiini. No joo, asiaan.

Kiitos Amanuenssi tuestasi ja voimia! Eihän minulla, kärsimättömällä alkkiksella ole malttia muden ketjuja lueskella, omassa olossani pyörin vaan, mutta nyt istuin lukemaan ketjusi ja monin paikoin osui ja upposi.

On tää niin p*******n viheliäistä tää vähentääkö / lopettaako -notkuminen.

Minähän jo vuosia sitten, itse asiassa tarkalleen ja tismalleen kun olen rehellinen itselleni, yli 10 vuotta sitten, kirjauduin ensimmäisiä kertoja plinkkiin ja lopettaminen ei olisi tullut pieneen mieleenkään, vaikka se on ainoa järkevä teko. Ja oli jo silloin Joo, sittemmin tosiaan siirryin lopettajiin ja juurihan olen itsellei onnistunut näyttämään kuinka “tosissani” tuon lopettaminsen kanssa olen ollut. Voi meitä karuja käpyjä, kuten osuvasti kuvasit yhteisellä alkutaipaleellamme! <3 <3 <3

Eiköhän tuo lopettaminen ole TODELLA mutkainen ja kuoppainen tie. Olemme kuitenkin molemmat oikeaan suuntaan matkalla. Minä olen lopettaja loppuikäni vaikka kuinka kompastelisin. Ja edelleen jokin osa minua elättelee toivetta vähentämisen onnistumisesta.

Ai tolleen on fiilikset? Ahdistus, masennus, nobody loves me, lisäksi I am WORTHLESS, anteeksi, että elän jne. jne. jne. TUTTUA taasen. Tässä masennuksessa pyöriessäni olen kutakuinkin sunmmannut, että nämä hyvät, huonot sekä todella huonot kaudet mielialassa ovat vuorotelleet elämässäni aikalailla juuri siitä lähtien, kun tosissani olen alkoholin käyttöä lopettanut. Nyt minua harmittaa yksi töissä sattunut pieni fiba, piinaan itseäni kohtuuttomasti ja masennun - turhaan. Siis alkohan on pääsyy, mutta pikkusortumisenkin heikentämä itsetunto on niin hauras, ettei kestää pikkiriikkisintäkään kolhua enää. Olen “urani huipullla” ollessani kiskonut muitta mutkitta tonkan viiniä, muutamat siiderit ja salaa puolison pullosta väkevät päälle yhdessä illassa + seuraavassa aamussa. Aivan kamalaa. Onkin hämmentävää, että nyt viisi annosta syöksi minut samaan jamaan kuin satakertainen määrä ennen vanhaan.

Kai tällä taas jokin tarkoitus on. Lopuksi viellä vertaistukianekdootti - tuli mieleen ketjusi alkupäästä, jossa kuvaat salapullon tarinaa, kun piti miehellesi ostaa viskipullo “kummasti haihtuneen” :wink: tilalle. Join kerran miehen pullon tyhjäksi, kun hän oli matkoilla. Ja ei kun arkena uutta samanlaista ostamaan kaappiin, jotta en paljastuisi. No, sitä kokoa ei enää ollutkaan myynnissä. Paniikki iski. Otin lähinnä vastaavan ja hajamielisyydessään mies ei huomannut mitään. Tai ei ainakaan sanonut… Miksi tällaisia tarinoin -nyt kun meidän molempien salapulloiluista on kuitenkin jo aikaa…? No siksi, että on tarve muistuttaa Sinua <3 kaikella rakkaudella <3 ja itseäni siitä, että ken toisen juomat kerrankin salaa juo ja omaan salapulloon kerrankin on joutunut turvautumaan, on alkoholisti eikä siitä muuksi muutu. Karua tekstiä ja itseänikin hirvittää, että tällaista ulos päästelen. Nyt vain tuntuu siltä, että tämä purkautuu ulos.

Kiitos, kun sain kirjoittaa ja halaus!

66

Kiitos itsellesi Missis kun kirjoitit, viestisi todella piristi päivääni! <3 Eipä sitä aina tarvitsekaan lueskella muiden juttuja, kovin itsekeskeistä touhua tämä minullakin on. Plinkki on toisinaan aika raskassoutuinenkin; sielunkarikkoja luodataan tiukalla tutkalla ja teemana ovat usein pelot, ahdistus, epäonnistuminen ja oma rikkinäisyys tms. Samaa minäkin tietenkin tänne pääasiassa naputan, mutta jos liian pitkään yhtäsoittoa uiskentelen näissä vesissä, huomaan, että alan katsoa omaakin tilannettani synkempien lasien läpi kuin olisi syytä.

Älähän nyt Missis <3. Tiedät itsekin, ettei tuo ole totta, eikö vain – joku itsensä mitätöijä siellä yrittää selkäsi takaa vain huudella. Olet tosissasi tehnyt muutoksen, päättänyt lopettaa ja toteuttanut sen. Epäilyt, haparoinnit ja kokeilutkin kuuluvat tuohon muutokseen.

Myös yrittäminen kohtuukäyttäjäksi palaamiseen voi joskus kuulua tiellesi, tai sitten ei - en näe “vääräksi” tai huonoksi sitä, että toivoisit osaavasi kohtuukäytön joskus; ei se tee sinusta yhtään sen huonompaa lopettajaa tai ihmistä. Olen ihan samaa mieltä kuin andante ketjussasi, että unohdetaan kaikki ”ikuisuusdraamat” eli ylipäänsä kovin ehdottomat tulevaisuuden näkemykset, ”eletään vain hetki ja päivä kerrallaan eikä stressata liikaa tulevasta. Ja menneistä ei senkään vertaa”.

Tismalleen! Suhtautuminen alkoholiin on molemmilla aivan taatusti muuttunut siitä, mitä se muutamia vuosia sitten oli. Se, miten tuo muutos sitten näkyy käytännössä tulevaisuudessa jää meille elettäväksi.

Voi olla noin. Tai sitten olet joutunut vain vaihtamaan kohdetta ankaruutesi, itsesäälin tai jonkun vastaavan muun negatiivisen tunteen ylläpitämiseksi itseäsi kohtaan. Nythän et enää voi syytellä itseäsi juopoksi ja saamattomaksi, pitää vallan etsiä uusia tapoja joilla kiusata itsetunnon riepaletta. (Paitsi nythän tuossa alko-asiassa sattui pieni insidenssi johon tartuitkin hanakasti, sillä on hyvä hetki itseään soimata.) No, enpä tiedä onko noin. Mahdollisuus sekin kyllä, että jotenkin etsimme niitä vikoja itsessämme jatkuvasti, herkistämme itsemme niille, sitten kun kantokyky pettää, tekee mieli paeta juomiseen vapauttavaan tunteeseen. Vaikka oikeasti pitäisi vain vapautua itsensä loputtomasta koulukiusaamisesta.

Heeh, et sitten huomannut amatöörinä sitä alkuperäistä pulloa säilyttää täyttöä varten! :laughing: Mullahan tuo ”nolopullo” oli juuri se uusi ostettu pullo jolla se alkuperäinen oli täytetty. Nyt näille voikin jo vähän nauraa…kenellekään ei käynyt kuinkaan, itse saimme melkoiset kolhut kylläkin sieluun. Mutta oli se noloa touhua kyllä ja toivottavasti ihan lopullisesti iäksi taakse jäänyt muisto!

Juuri näin - eikä tekstisi ole yhtään minusta karua tai hirvittävää ja kohtalokävyn muistutukset ovat aina paikallaan! :slight_smile:
Olen hyväksynyt sen, että minulla on voimakas taipumus alkoholiriippuvuuteen ja alkoholismiin. En kuitenkaan piiskaa itseäni sillä, enkä arvota itseäni sen mukaan. En myöskään ”leimaa” tulevaisuutta saati lokeroi käyttäytymistäni jo etukäteen. Tuo on ikäänkuin on lempeä toteamus – tämä asia on näin, ja tämän vuoksi minun pitää olla erityisen tarkkaavainen alkoholinkäyttöni suhteen, tarkempi kuin monen muun. Pidänkin tuosta Bimin allekirjoituksesta: ”Kirkkaalla tarkkaavaisuudella, rennolla valppaudella”.

Halauksia sullekin, ihan roppakaupalla! (Tulipa pitkä viesti noiden lainauksien kanssa, toivottavasti et koeta lukea tätä mobiilista, hirveä liirumlaarum :stuck_out_tongue:.)

PS. Luonnokset löytyvät muuten tuolta ylhäältä ”omat asetukset”, sieltä sivupalkista löytyy alimmaisena ”luonnokset”.

67

Lisäsin tuommoisen allekirjoituksen, Vähentäjä. Ihan siksi, kun loikin joskus lopettamossa kannustamassa vanhoja ja uusiakin tuttuja, ettei tule epäselvyyttä siitä kumpi puoli on minun asemapaikkani tai luuloa, etten itse osaisi päättää. :slight_smile:

Vähentämisaiheiset jutut pysyvät kyllä vain tällä puolella kuten ovat tähän astikin pysyneet, lopettamossa puhun alkoholinkäyttöön liittyvistä ajatuksista yleensä jos semmoista tarvetta tulee, että haluan siellä puolella osallistua; eikai palstojen välillä mikään Berliinin muuri kuitenkaan ole - tai en ole sitä sellaiseksi itse koskaan mieltänyt :slight_smile:.

68

Kiitos, sieltähän ne luonnokset löytyivät. Olo hutera, ahdistaa kovasti. Olen hengissä ja eteenpäin mennään. Alkoholia ei tee mieli ja se on hyvä.

Täytyy hyväksyä, että alkoholi ei todellakaan ole ainoa ogelmani. Pyrin riittämään joka paikkaan ja hoitamaan kaiken aina täydellisesti. En todellakaan onnistu siinä. Sen hyväksymisen kanssa taaperran. Rikkinäisinä ja keskeneräisenä. Tänäänkin.

69

Voi Missis, toivottavasti sulla on parempi päivä tänään; ihana, tärkeä ja arvokas olet aivan sellaisenaan, tänäänkin!

Tavallinen keskiviikko. Aamukahvi tuoksuu hyvältä, olo on virkeä ja freesi, hyvää rokinräimettä kuuluu radiosta, sikeästi nukuttu yö takana, loma on pidetty ja iltavuoro odottaa, uusi vasta tehty manikyyrikin ilahduttaa. Ei siis ihmeitä, elämä on hyvää, rauhallista ja tavallista, hyvää juuri tällaisenaan.
Tämä nyt oli tämmöinen vähän turha postaus, tai enpä tiedä – tarviiko sitä aina kirjottaa angstissa, kun olen yleensä aina hyvällä tuulella kuitenkin. :slight_smile:

70

Ystävä- ja tuttavapiiriini ja sukulaisiini kuuluu kaiken sortin alkoholinkäyttäjiä. On toipunutta alkoholistia, potentiaalista sellaista, täysin alkoholisoituneita ja työelämästäkin siksi pudonneita, absolutisteja, kohtuukäyttäjiä ja etenkin kaikkea noiden väliltä. Harvoin tosin edes osaan arvioidakaan sen kummemmin tuntemiani ihmisiä alkoholinkäyttäjänä ellei henkilö itse avaudu puhumaan enemmän suhteestaan alkoholiin, eikä semmoinen arviointi minun asiani edes ole.

Aina silloin tällöin tulee tuon tiimoilta esille foorumilla, että omat juomistavat jollain tapaa kiinnostaisivat muita. Eivätpä ne juuri kiinnosta. Paljon juovia kiinnostavat paljon juovien seura ja toistepäin, mutta siinäpä se pääpiirteissään onkin omasta mielestäni.
Minä en siis ole kokenut sellaista, että en kehtaisi tai uskaltaisi jossain tilaisuudessa sanoa ”ei kiitos” alkoholille, tai että olisin joutunut jotenkin erityisesti selittelemään valintaa. Kerron kyllä että ei tee yhtään mieli, ei huvita juoda tänään, en mä nyt kun olin just viime viikolla baarissa ja join ihan riittävästi silloin, tai että olen vähentänyt juomista ihan tarkoituksella, tai vain yksinkertaisesti “ei kiitti, en nyt välitä, kiitos kuitenkin”. Riippuu vähän kenelle sanon ja mikä on tilaisuus. En itse koe tätä selittelyksi, se on vain toteamus. Usein miten koko asia ei nouse esille, kukaan ei kysy yhtään mitään.

Joka tapauksessa jos joku kysyy, keskustelu kuolee aiheesta likimain tuohon paikkaan, ihan joka kerta. Ei siksi, että se juomattomuus olisi outoa, kummallista tai mitään muutakaan – ketään ei vaan oikeasti kiinnosta. Joka baarissa on aina ihmisiä selvin päin, samoin juhlissa, ei se ole mitenkään poikkeavaa. Kovin paljon minulla ei noita kertoja ole vuosien varrella kyllä kertynyt, sattuneesta syystä :unamused: – mutta onpa kuitenkin kertynyt aina välillä. Miestänikään ei kiinnosta juomattomuuteni, on jo tottunut että olen vähentänyt alkoholin käyttöäni – joskus aiemmin kysyi asiasta ja sanoin silloin jotain sinne päin, että on tullut juotua niin paljon viime aikoina että pidän vähän taukoa. Eipä ole asia sen enempää lopulta kiinnostanut häntäkään.

Tuli vaan tämäkin asia jostain mieleen, koska tänä viime vuonna näitä kertoja oli edellistä vuotta enemmän ja trendin on tarkoitus jatkua. Että ei sitä kannata jännittää tai mitenkään pelätä miten muut reagoivat siihen, ettei kädessä kiiku viinalasi tai pullo. Enempi sitä kannattaa ajatella sitä, että miten itse reagoi, kun alkoholia tarjotaan ja on jo päättänyt, ettei sinä päivänä juo mitään. Tämmöistä ajattelin muistuttella itselleni tänään.

71

Hyvää raitista viikonloppua! :smiley:

t. Juhani

72

Amanuenssi! Kiitos sanoistasi. Ne merkitsevät minulle hyvin paljon. Jostakin minun on itseäni syytettävä, sillä olenhan huono ja vähempiarvoinen kuin muut. Tätä tunnetta pakenin alkoholiin vuosikaudet, mutta tunne ei kadonnut juopotteluvuosina yhtään mihinkään. Vaimeni vain, kun alkoa oli systeemissä riittävästi. :frowning:

Nyt, kun olen saanut alkoholinkäyttöni kuriin varsin hyvin (viimeisen kalenterivuoden aikana neljä yksittäistä päivää ja yksi n. 1,5 kk juova aika, ja määrät pienehköjä entiseen menoon verrattuna) niin onkin aika todeta tosiasiat: on tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa, että mistä tämä paha olo ja alemmuudentunne oikein tulevat. Minun tapauksessani yksi (ainoa?) pääsyy lienee adoptiotaustani. Olen aina tiennyt asian ja minulla on ihanat adoptiovanhemmat. Asiasta on kotonani puhuttu avoimesti, mutta muille ihmisille sukulaisia lukuunottamatta minulla ei oikein ole ollut lupaa asiasta puhua. Tästä on minulle saattanut tulla iso trauma ja pahanolon möhkäle sisälleni. Kun olin teini-ikäinen, halusin selvitellä biologista taustaani ja sainkin tehdä sen, adoptioäitini tuki minua siinä asiassa. Olen pari kertaa tavannutkin biologisen äitini ja se on ollut minulle tärkeää, mitään syvää tunnesidettä ei välillemme kuitenkaan muodostunut.

Olen kuvitellut, että olen selvittänyt asian itselleni, mutta näin ei taida ollakaan.

Kiitos, on vähän parempi päivä, kun uskallan näitä syntyjä syviä pohdiskella muuallakin kuin oman pääni sisällä. Tämä adoptiotaustani kertominen on minulle hirveän merkittävä kaapista ulos tuleminen. Uskallan luottaa siihen, että plinkissä kukaan ei minua sen huonompana ihmisenä tämän tiedon kanssa pidä. Olen tehnyt päätöksen hakea asiantuntija-apua pahaan olooni pikaisesti.

Tällaista kuuluu tänään eli aika syvältä “rouhitaan”

Valoa oloosi Amanuenssi ja hyviä fiiliksiä kaikille muillekin plinkkiläisille.

73

Koskettavasti kerroit Missis asiasta. Rohkaisevaa minullekin, että koet plinkin kanavaksi, jossa voit ainakin edes sivuta tuota vielä osin itsellesikin piilossa ollutta asiaa. Kyllä nuo käsittelemättömät tunteet voivat hyvinkin vaikuttaa päihteiden käyttöön – eivät välttämättä suoranaisesti valintoina vaikka joskus niinkin, mutta vähintäänkin miten koemme itsemme muiden ja etenkin itsemme edessä ja miten tunteet kohtaamme. Sumuiseen humalaan on tosiaan helppo paeta ja jopa kadottaa itsensä. Voit varmasti luottaa siihen, ettei sinua kukaan tämän asian vuoksi huonompana ihmisenä pidä ainakaan täällä plinkissä; kyse on yhdestä osasta elämäntarinasi ketjussa.

Kiitos juhani toivotuksista, huomasin vasta nyt vähän myöhässä! Kiitos samoin sulle ensi viikonlopuksi, kun ei menneeseen viikonloppuun enää tässä kohtaa yletä.

74

Viime lauantaina olikin yllärimeno, kävimme baarissa erään seurueen kanssa. Ilta meni aivan kivasti, juovuksissa olin kyllä ihan riittävästi mutta ei mennyt muisti tms. Seuraavana aamuna kyllä tiesi juoneensa, meni enempi sohvalla makoiluksi ja sarjojen kattomiseksi.

Eli edellinen kerta oli tammikuussa, tähän maaliskuun alkuun osui toinen eli reilu kuukausi oli käyttöväliä. Seuraavasta en nyt taas sitten tiedä, mutta se ei ole ainakaan ylihuomenna perjantaina, vaan todennäköisesti n. 3 vkon päästä pääsiäisenä käytän alkoholia kun teen isomman ruuan viineineen - mutta siis alkoa silloinkin vain yhtenä päivänä kuten tapana on, ei kaikkina vapaapäivinä :laughing:.

Otin tuon “juomatta” laskurin nyt kuitenkin pois ettei se sotke ketään - että olis tuo ollut tästä eteenpäinkin minulla yhtäjaksoista juomattomuutta kun en siihen pyri - mitä sitä niitä juomattomia päiviä laskee kun niitä kertyy niin paljon tässä vuoden mittaa kuitenkin.

Hyvää kevättä kaikille! Palaan taas höpäjämään jotain sitten kun asiaa tulee. :smiley:

75

Hyvä tauko sulla oli. Onneksi olkoon siitä. Ei tuo edes ole minusta ongelma, jos noin harvoin juo ja ei mene muistikaan. Ihan normaalia juomista ja saa olla ihan tyytyväinen siihen. Itsellä tuollainen olisi tavoite mieluummin kuin täysraittius.

76

Joo Sydis, tämähän se on tavoite että näillä mennään jatkoissakin. Muistetaan kuitenkin tämän ketjun aloituksen tilanne mulla vuonna 2014, olin jo pidemmän aikaa käyttänyt alkoa 3 x vkossa ja viikonloppuisin määrä oli jo ihan pro-käyttäjätasoa. Pelkäsin silloin aivan aiheellisesti, että olen jo niin syvällä alkoholin liikakäytössä etten selviä siitä eroon. Kokeilemallahan tuo itsekullekin selviää, pystyyko tavoitteestaan pitämään kiinni.
Mutta näin nyt sitten onneksi mulla näyttäisi, että vähennys on onnistunut ja lapasesta livennyt juominen olisi historiaa. Siitä on opittu ja unohtaa en aio; sikäli tämä päihdelinkki on hyvä paikka. Muuten olisin varmaan jo ajatellut, että nooh, ei se niin paha tilanne ollut silloin tjn. Jos erehdyn tuolla tavoin menneisyyttä voitelemaan, käyn täällä ukemassa, että mites se oikein meni ja mikä oli fiilis silloin kun tuntui, että on oikeasti viimeinen hetki tehdä asialle jotain.

Pilaantui muuten se ne mun pönttöviinit sitten kuitenkin jääkaappiin, koitin maistaa niitä silloin kun baarimeno oli, ja olihan äitynyt vähän etikaksi…join kaks lasia silti niin, että sekoitin siideriä sekaan nuuka kun olen :smiley:. Loput heitin viemäriin, haaskuuta!