Tällaisia kivut ovat olleet aiempienkin putkien jälkeen. Nyt vaan kestäneet hieman pidempään, kuin aiemmin. Jajoo, neljä päivää oli nyt takana retkahdusta, mutta ennen sitä selvää jaksoa juominen on hallinnut elämää vuosia.
Vatsaa on tutkittu aiemmin melko tarkkaan ja ainakaan silloin sieltä ei onneksi löytynyt mitään vakavaa. Ärtynyt suolisto ja vatsanukat tuhoutuneet oli diagnoosi.
Olen siis syönyt jo pidemmän aikaa vatsaan ja närästykseen milloin mitäkin lääkkeitä.
Tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä, toivottavasti suunta jatkuu samana.
Ja joo, olen kyllä tietoisesti vältellyt tuota lääkäriin menoa, mutta jos nämä kivut ei nyt ensiviikolle helpota niin pakkohan se sitten on lääkäriin mennä.
Mukavaa ja selvää viikonloppua kaikille!
Moi Sorb!
Mulla kesti viikon kamalat vatsakivut ym. oireet kun lopetin. Olen juonut monta vuotta 6-7 päivänä viikossa, joista pari kertaa viikossa kunnon känni. Pelästyin noita kipuja kyllä, enkä tiedä kuuluuko ne asiaan vai mitä, mutta otin myös Somacia 40mg päivässä ja vältin kahvia ja tulisia ruokia sekä ibuprofeenia, joka ärsyttää vatsaa. Silti viilteli vatsaa ja särki tietty päätä ja vähän joka paikkaa. Myöskin oksetti ja huimasi. Pari ensimmäistä päivää varmasti krapulan takia, mutta yrjötys jatkui noin viikon.
Viimeisin kännini oli sellainen, että join kaikkea sekaisin, mutta enimmäkseen kirkasta viinaa ja sitten oksensin ja sammuin 
Seuraavana päivänä otin muistaakseni 4 Buranaa, mikä ei varmasti ollut viisain teko.
Seuraava viikko oli kivuilta helpompi, väsymys vain kamala. Sen jälkeen on pikkuhiljaa helpottanut, ja nyt n. neljän viikon raitistelun jälkeen olo on fyysisesti normaali ja suht pirteä. Lääkärissä olen käynyt eikä ollut mitään hälyttävää, suosittelen sinuakin käymään jos ei ala helpottaa.
Hang in there!
Moi Sorb, hauska kuulla että suunta on parempaan päin!
Itselläni on myös noita mahavaivoja, ei nyt niin pahoja kuin sinulla, mutta kuitenkin sellaista että maha on sekaisin ja närästää lähes päivittäin. Silti on ollut pakko juoda 
Siispä sekin on ruvennut mietityttämään ihan tosissaan, että kai on lähes varmaa että ennemmin tai myöhemmin jotain vakavampaa ilmaantuu ellei juominen lopu. Ottakaamme siis itseämme niskasta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä.
Hauskaa ja selväpäistä lauantaita!
Mukava kuulla Sorb, että olo menee parempaan suuntaan. Neljän päivän putkesta mulla oli usein neljän päivän krapula. Ja kyllä mullakin vatsa ja ruokatorvi oli kipeitä putken jälkeen, ei kestänyt ilman kipuja varsinkaan kuumaa ruokaa ja juomaa. Mutta tuollaista jatkuvaa useita päiviä kestävää kipua ei ole ollut. Siinäkin on sulla yksi hyvä syy lopettaa juominen kun vaurioita on jo diagnosoitu.
Moi taas ja kiitos kommenteistanne. Tänään ollut siis jo huomattavasti parempi päivä. Selän lihasjumit alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja vatsakin on hieman leppynyt. Eli toivotaan että suurempia, pysyviä vaurioita ei ole vielä syntynyt. Yksi suuremmista syistä halulleni raitistua on nimenomaan terveys. Eihän elimistö kestä tällaista rääkkiä pidemmän päälle, se on selvää. Elämäntapamuutokseeni kuuluu myös haasteena painonpudotus. Ylipainoa on kertynyt n. 20kg ja jo se yksin on terveysriski ilman juomistkin! Eli paljon on vielä tekemistä edessä. No, asia kerrallaan. Nyt kun olo alkaa helpottaa on aika suunnata kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan. Stay strong!
Joo, terveys on mullekin yksi erittäin hyvä ajuri raitistumiseen. Sen verran jo viimeisen putken jälkeen terveydentila huolestutti ja pelotti, että kävin mittauttamassa veriarvot ja verenpaineen, kun mullakin on ylipainoa (siis kaljamaha). Maksa GT-arvot oli hieman koholla, kuten olettaa sopii juomisputken jälkeen. Muuten kaikki arvot ok, tai jopa hyviä, oli siis hyvä aika panna korkki kiinni.
Paino on muuten pudonnut 3 kiloa Kuukaudessa, vaikka en asian eteen ole vielä muuta tehnyt, kun lopettanut juomisen.
PS: Kaljan “korvikkeeksi” ja terveysjuomaksi ostin tyrnimehua. Jessus miten hapata se on
Lohdullista kuulla Jano että olet selvinnyt oireistasi! minun juomishistoriani on ollut hyvin samankaltainen ja samoin oireet. Onneksi valoa näyttäisi siis olevan tunneli päässä. Yritetääs nyt pysyä hengissä ja kaidalla tiellä kaikki!
Ja Juu ei, hienoa että olet selvinnyt uuteen alkuun ilman, että terveytesi olisi vielä mennyt! Vain yksi elämä, vain yksi kroppa. Olisi siis syytä pitää siitä parempaa huolta, kuin olen itse tehnyt. Muutokset tarvii näköjään joskus isoja heräämisiä. Terveys ja perhe lienevät parhaat syyt, joita saatan itse keksiä! Eli isot tsempit ja kiitokset vielä teille kaikille!
Sunnuntai kääntyy juuri maanantain puolelle. Siinä se meni viikonloppu ilman päihteitä. Suurin osa ajasta meni todella helposti, ilman mielitekoja. Mut kerran se iski, pienen hetken mietin jo että mitä jos ottais vähän kun olokin on alkanut pikkuhiljaa helpottamaan. Onneksi nopeasti karistin sen peikon pois harteiltani ja järki voitti. Eli toistaiseksi on selvitty kuivin jaloin.
Unet on edelleen hyvin katkonaisia ja vatsaoireet eivät ole kokonaan helpottaneet, mutta suunta on edelleen oikea. Henkisesti taakka on ollut raskas. Täysin kivuttomia hetkiä on jo ollut paljon. Ruuan sulattelu saa edelleen aikaan välistä pahojakin vatsanväänteitä. Niiden toivoisin kuitenkin pikkuhiljaa helpottavan aiemman kokemuksen perusteella 1-2 viikkoa siihen on mennyt. Nyt on tsemppi päällä pysyä juomatta ja laittaa myös täysin retuperällä ollut ruokavalio remonttiin (taas, jouduin sen jo kerran keväällä tekemään kun vatsaongelmiani tutkittiin, mutta lipsuin takaisin vanhaan hyvin nopeasti). Kyllä se alkoholi vaan on kumma aine meille, kenelle se ei sovi.
NYt kun minulla on ollut aikaa hieman selvemmin ajatella asioita niin näen miten totaalisesti olen laiminlyönyt itsestäni huolehtimisen ja suuri syy siitäkin on alkoholissa. Eihän lenkkeilyyn tai terveellisesti syömiseen ole ollut aikaa eikä energiaa kun kaikki ylimääräinen energia on mennyt juomiseen ja sen jälkitiloista selviytymiseen. No, kaikki ajallaan eli tavoitteena laittaa huomisesta alkaen syöminen kuntoon ja lisätä pikkuhiljaa myös liikuntaa.
Olen pohtinut syitä juomiseeni ja saanut järkeiltyä sen olleen pakoa todellisuudesta. Elämäni tällä hetkellä ei ole sitä mitä haluaisin sen olevan. Sen muuttaminen vaan näyttää toivottoman vaikealta, vaikka ensimmäinen askel on nyt otettu ongelman tiedostamisen myötä.
Päällepäin kulissit on kunnossa. Molemmat töissä, hyvät ja ns. varmat työpaikat sinällänsä kuin nykyisin mikään on varmaa. Mukava koti ja sen mukaisesti todella paljon velkaa pankille. Lapset ovat terveitä ja onneksi näyttää siltä, että olen onnistunut piilottamaan ongelmani niin, etteivät lapset ole vielä pahasti juomisestani kärsineet. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja puolisoni on ollut ymmärtävä. Jatkuva vapaa-ajan puute, jatkuva kiire, stressaava työ, pitkät työpäivät ja pitkät työmatka-ajat ovat käyneet kuitenkin minulle aivan käsittämättömän raskaiksi. Haluaisin elämälleni uuden suunnan myös tältä osin.
Suunnan muuttaminen vaan näyttää toivottoman vaikealta, vaikka ensimmäinen askel on nyt otettu ongelman tiedostamisen myötä. Viinan huuruissa en tätä edes tajunnut, selvänä toivon pystyväni jotain asialle tekemään. No, katsellaan. Pienin askelin edetään, vielä määränpää ei ole täysin selvillä, mutta toivon että ajan myötä sekin selvinnee.
Toivottavasti teillä kaikilla on ollut selvästi hyvä viikonloppu!
Huomenia Sorb ja muut kohtalonkamut!
Olen kanssasi hyvin samantapaisessa tilanteessa Sorb. Alko-, työ- ja perherintamalla. Nyt onnistumme! Tsemppiä raitiiseen viikkoon. Minulla kolmas kokonainen raitis viikko alkamassa. Ei ole ollut kiusauksia, mutta niitä tulee vielä. Silloin hetken rauhallista hengittämistä ja miettimään:
Minkä ongelmani voin alkoholin avulla ratkaista?
Vastaus on: En mitään. se siitä siis.
Joo, helpommin kirjoitettu kuin toimittu, mutta näin yritän selvitä.
Itsellänikin on varmasti yhtenä syynä juomiseen ollut tuo tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin, vaikka olosuhteeni toki ovatkin täysin erilaiset kuin teillä perheellisillä.
Täytyy vaan muistaa, että juodessa mikään muutos ei ole mahdollista, ja että se nykyisyyskin sujuu luultavasti paremmin selvinpäin.
Täällä roikutaan, raittiina edelleen. Viikko meni infernaalisen kiireen merkeissä. Duunipäivät venyivät ja viikkokin venähti lopulta päivällä. Eli 6 päivää duunia ja vain tänään vapaa.
Viikko sujui yllättävän helposti, ei oikeastaan käynyt edes mielessä että tekis mieli juoda. Eilinen olikin sitten vähän vaikeampi ilta. Vanha ajatus itsensä palkitsemisesta raskaan viikon jälkeen nosti päätään, mutta taistelin itselleni lopulta erävoiton. Eli viinat jäi juomatta ja tänään palkitsin itseni reissulla uimahalliin! Pieni voitto tämäkin!
Muuten mielessä pyörivät asiat, joista tännekin aiemmin kirjoittelin, eivät ole ratkenneet mihinkään suuntaan. Pikkuhiljaa alkaa mieleen hiipiä ahdistus siitä, etten osaa päättää mihin suuntaan lähtisin elämääni viemään. Ensi askel on otettu, mutta miten jatkaa tästä?
No, ehkä aika näyttää oikean suunnan. Kärsivällisyys vaan ei ole koskaan ollut paras hyveeni.
Tsemppiä ja hyviä hetkiä alkavaan viikkoon kaikille!
Kuin myös täältä sivusta tsempataan! Hyvä Sorb! Mulla tänään 21 päivää raittiutta ja yksi lisää joka päivä 
Tänään iski sitten ihan puun takaa hämmentävä ahdistus.
Aivan perus maanantai. Perus duunit. Perus kuviot.
Ei mitään rutiineista poikkeavaa ja silti kummallinen ahdistus ja alakulo vaivaa.
Ja kummallista kyllä, pystyn silti torjumaan ajatuksen juomisesta. Tiedän ettei se helpottaisi oloa ollenkaan. Eli suunta on ilmeisesti oikea.
Nyt vain pitäisi keksiä että miten tuo ahdistuspeikko ajetaan pois?
Lääkkeitä en halua käyttää. Haluaisin mieluummin päästä käsiksi ongelman syyhyn, enkä keskittyä hoitamaan vaan seurauksia.
Entistä enemmän mielessä pyörii isompi elämän muutos. Edelleen mielessä siintää ajatus muuttamisesta pienemmälle paikkakunnalle, takaisin kohti kotiseutua missä olen nuoruuteni viettänyt. Ongelmana tässä on, ettei puoliso suostu edes harkitsemaan ajatusta. Eli tämän asian suhteen olen pahasti loukussa. Toisaalta en ole varma, onko muutos ainut tapa ratkaista ahdistusta? Onko muilla kokemusta vastaavista tilanteista? Voiko tämä yleinen ahdistus olla osittain eroahdistusta alkoholista? Osittain syyt ovat todellisia, sillä esim. Jatkuva kiire ja pitkät työmatkat ovat ahdistaneet jo pidempään. Toisaalta tunne ei ole aiemmin ollut näin voimakas
No, pitänee antaa vielä ajan kulua ja toivoa että tämäkin helpottaa ajan kanssa.
Tässä taas hieman sekavaa ajatusvirtaa näin maanantain kunniaksi.
Kyllä kokemusta on Sorb! Minulla on hyvin samantapaiset fiilikset kuin sinulla!
Sama kuvio: perheasiat OK, molemmat töissä ja kulissit kunnossa. Mutta tyhjä olo! Onneksi puolisoni kanssa pystyn keskustelemaan kaikesta. Olen hyvin ahdistunut elämäntilanteeseeni. Minulla raittiuspäivä 22 ja vakaa aikomus hankkia niitä läjäpäin lisää (=loppuelämä). haluaisin “jotain muuta” mutta en itsekään tiedä oikein mitä…
Olen lueskellut paljon kohtalonkumppaneiden kertomuksia täälät ja googlaillut (raitistuminen masennus ja sobering depression, jos enkku ei aiheuta näppylöitä) sieltä tulla tupsahtaa monia artikkeleita juuri tästä, miten yleistä masennus ja paha alakulo raitistumisen alkutaipaleella ovat.
Kiitos missis kommenteista ja tsemppiä sinulle!
Pitääpä alkaa googlettaa ja katsella mitä löytyy.
Melkoinen itsetutkimusmatka tuntuu alkaneen. Saas nähdä minne tie vie. Minullakin on vahva ajatus hankkia lisää selviä päiviä. Helppoa tästä ei näköjään tule, mutta toivon että selviän lopulta voittajana.
Sorb kirjoitti
Ahdistuksesta en ole pätevä sanomaan mitään.
Sen tiedän omasta kokemuksesta ja olen muutaman kerran kuullut muiltakin, että alkoholin saaminen ja alkoholismi ei ole maantieteellinen ongelma. Selvät päivät kertyvät yksitellen. Yksinkertaista, mutta joskus vaikeaa alkoholista luopumisen surutyötä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos kommentistasi lomamuisto.
Joo, sen olen tiedostanut etten alkoholia ja ongelmaani pakoon pääse paikkakuntaa muuttamalla. Eikä se ole varsinaisesti ollut tarkoituskaan.
Pohdiskeluni näiden asioiden suhteen on ulottunut hieman syvemmälle.
Alkoholiongelmani ei missään nimessä johdu pelkästään edellä mainituista asioista. Syyt ovat varmasti jossain paljon syvemmällä.
Käytin tänään paljon aikaa asian läpikäymiseen. Mietin ja yritin löytää erilaisia näkökulmia. Keskustelin asiasta myös avoimesti puolisoni kanssa.
Lopputulos oli se, että ongelmani on syntynyt pitkän ajan seurauksena. Vika ei ole työssä. Ei pitkässä työmatkassa. Ei kiireessä. Ei yleensäkään olosuhteissa. Vika on ikävä kyllä ihan minussa. Siinä että alkoholi ja minä emme sovi enää yhteen. Olosuhteet ovat osaltaan mahdollistaneet juomisen, toisaalta ajaneet hakemaan helpotusta alkoholista.
Asiaa nyt pohdiskeltuani en ikävä kyllä osaa määrittää tarkkaa syytä, en edes sitä milloin juomisesta tuli ongelma. Sen tiedän että niin kävi salakavalasti, ihan huomaamattani. Nyt jälkikäteen ihmetyttää miksen asiaa tiedostanut/ myöntänyt itselleni aiemmin.
Kaduttaa ja hävettää. On uskomatonta miten tyhmästi ihminen voi käyttäytyä. Lisäksi olen ikävä kyllä toistanut virheeni useaan kertaan.
No, tässä tilanteessa ollaan ja ylös yritän räpiköidä. Edelleen toivon, että vielä ei ole liian myöhäistä.
Paikkakunnan muutos ja siihen liittyvä asia elämän hidastamisesta on tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kaikkia ongelmia se ei tietenkään ratkaisisi. Itselleni vaan se saattaisi mahdollistaa enemmän vapaa-aikaa. Myös laadullisesti parempaa aikaa kuin nykyiset olosuhteet paikkakunnalla jonne en ole oikein tuntenut kotiutuvani. Toisaalta näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Kuten todettu, puolisoni ei ole halukas muuttamaan ja minä taas en ole valmis jättämään perhettäni. En vaikka ajatus on pyörinyt mielessä jo kauan.
Eli tällä hetkellä ei auta, kuin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Olen ollut aiemmin innostunut ja motivoitunut työstäni. Se minut kai pk-seudulle joskus nuorempana houkutteli. Mahdollisuus näyttää että pärjään haastavassa ympäristössä. Nyt aiemmin niin pitämästäni työstä on tullut pakollista suorittamista. Ja ikävä on todeta, että tämänkin asian suhteen on toistaiseksi pakko vaan sopeutua. Juomiseni ei ole ollut halpa harrastus. Laskuja siitä maksan vielä pitkään. Iso asuntolaina kulutusluoton päälle takaa sen, että työnteon on pakko kiinnostaa jatkossakin. Turha on haaveilla tässä kohtaa uuden opiskelusta, taloudellisesti se olisi mahdotonta. Eli tämänhetkinen tavoitteeni on:
- Pysyä juomatta
- Selvitä hengissä, toivoa että saan vielä itseni kuntoon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin
- Nauttia pienistä asioista. Kun olen huomannut, että olosuhteita en taida kyetä muuttamaan niin on pakko arvottaa oikeat asiat todella korkealle. Yritän siis tietoisesti nauttia enemmän niistä muutamasta tunnista arkena perheestäni ja erityisesti siitä että ehdin olla lasteni kanssa. Olkoonkin, että hereillä olo ajastatyömatka ja työaika vievät lähes 12h päivästä.
Huh, tulipas tästä sekava ajatusryöppy. Tilitys tai avautuminen, ihan miten vaan.
Lisätään tänne nyt vielä sekin, että vaikka puolisoni on tukenut minua mahtavasti tunnustettuani ongelmani itselleni, niin tietenkin juomiseni on myös tuonut ongelmia parisuhteeseen. Nyt näitä solmuja aukoessa olenkin vasta huomannut miten tärkeä tuo rakastamani ihminen onkaan ja kuinka kaltoin olenkaan häntä kohdellut. On ollut järkyttävää huomata, miten alkoholi on sumentanut ilon niistä kaikista tärkeimmistä asioista elämässä. Pirullinen aine!