Taas siinä kävi niin että sortuin juomaan. Takana oli kuukausi raittiina, elämäni paras kuukausi moneen vuoteen! Sitten se iski! Ajatus siitä, että voin juoda kohtuudella hieman perjantaina viikonlopun kunniaksi. Siinä kohtuudessa vierähti sitten viikonloppu ja vielä maanantai ja tiistaikin tasoitellessa.
Eli takaisin lähtöpisteessä. Tänään on päivä yksi, toivottavasti se menee hyvin ja tarkoituksena olisi, että tätä seuraa monta selvästi parempaa päivää!
Olen 35-vuotias mies ja vielä on luojan kiitos perhe ja työpaikka tallella. Tosin nyt puolison kanssa on jo vaikeaa, ahdistus ja pahaolo, jota olen alkoholilla lääkinnyt on tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti saan vielä hänet vakuutettua siitä, että kanssani kannattaa kestää. Alkoholi on salakavalasti saanut minut otteeseensa. Ensin pientä tissuttelua viikonloppuisin, rentouttamaan raskaan viikon rasituksia. Siitä pikkuhiljaa se lipsahtikin joka iltaiseksi tavaksi kunnes mukaan tuli jo aamuiset annokset oloa korjaamaan. Kuukausi sitten havahduin ja halusin lopettaa. No, nyt on yksi repsahdusvsiis koettu ja päätös on entistä vakaammalla pohjalla.
Ajattelin kirjoitella tänne edistymisestäni ja tuntemuksista mitä matka tuo tullessaan. Kokemuksesta tiedän, ettei helppoa tule olemaan. Helvetilliset olot ja unettomat yöt ovat edessäpäin, toivon niistä selviäväni vielä kerran. Vielä kerran yritän läheisteni tuen avulla, lääkärille en vielä haluaisi mennä. Häpeä itse aiheutetusta ongelmasta on todella suuri.
Terve Sorb!
Meitä täsmälleen samoin tuntevia on täällä muitakin! Voimia Sinulle! On hienoa, että lopetit ja haluat raitiutta - siitä se lähtee. Minä olen kompuroinut kymmeniä kertoja ja taas jaksan yrittää, vaikka helppoa ei ole. Vielä. Aika auttaa ja vertastuki.
Ja tosiaan tuo häpeä itse aiheutetusta ongelmasta on valtava taakka. Tunnistan tuonkin tunteen 
Vaikka pahuuttaan tai ilkeyttään ei meistä kukaan ole alkoholistiksi itseään juonut, vaan olemme sillä elämänalueella sairauden otteessa.
Kiitos tsempistä! Matka on pitkä ja olen vasta alussa. Nyt yritän selvitä vapinasta ja kivuista. Pari ketaa olen aiemmin käynyt nämä infernaaliset kivut ja morkkiksen läpi. Joka kerta ovat pahentuneet entisestään. Toivottavasti tämä kerta on viimeinen ja toivottavasti kroppa vielä kestää.
Mieli on kuitenkin vahva, tänään pystyn olemaan juomatta!
Lisätään nyt vielä,mettä rakas puolisoni näytti vihreää valoa eli lupasi pysyä rinnallani ja tukea minua päätökseni kanssa! Nyt kun vaan tämä olotila normalisoituis niin että pystyis ajattelemaan välillä muutakin kuin krapulan aiheuttamaa fyysistä pahoinvointia! Tällä hetkellä kaikki voimat menevät hereillä pysymiseen ja normirutiinien hoitamiseen. Työt pelottaa. Ensinnäkin siksi, että suoriudunko tehtävistäni rankan pahoinvinnin takia. Toisekseen siksi, että joudun työssäni jatkuavasti tekemisiin alkoholin kanssa.
Haluaisin niin kovasti kivuttoman olon takaisin, johon onnistuin edellisen raittiin jakson aikana pääsemään. Kivuton olo on antanut minulle voimia ja toivoa paremmasta. Toivon että jaksaisin taas olla aktiivisedti mukana lasteni elämässä.
Joo, melkoista tajunnanvirtaa. Mahtavaa kuitenkin purkaa tuntoja. Kiitos kaikille jotka jaksavat lukea!
Haluaisin myös kovasti kuulla komenttejanne siitä, miten teihin on suhtauduttu kun olette lopettaneet alkoholin käytön? Itseäni mietityttää kovasti tulevat sosiaaliset tilanteet, joihin alkoholi on aiemmin kuulunut? Lisäksi kovasti mietityttää kuinka laajasti aion ongelmani tunnustaa? Puolisoni tietää, omat ja puolisoni vanhemmat varmasti ainakin arvailevat. Kaveripiirissöni olen onnistunut ongelmani melko hyvin salaamaan. Samoin töissä, luulisin. Ainakaan vielä ei ole sanomista krapulapäivistä tullut. Eikä tule jatkossakaan, koska niitä ei toivon mukaan enää ole tulossa, kun tämä nykyinen kanuuna on selvitetty.
Mielestäni yksikään raitis ei kritisoi toista raittiudesta. Vain ne, joilla itsellään on ongelmia omien päihteidensä kanssa, ovat kriittisiä toisten käytön vähentämiseen, koska se muistuttaa heitä itseään heidän omasta ongelmastaan. Miten itse suhtautuisit ihmiseen joka on kovan taistelun jälkeen lopettanut kokonaan kokaiinin, heroiinin tai muun hengenvaarallisen päihteen käytön? Varmasti todella hyvin, koska itselläsi ei (luultavasti) ole ongelmaa muiden huumeiden kanssa. Entä jos itse käyttäisitkin? Hmm… ehkä tuntisit tulevasi hyljätyksi, ja haluaisit pitää välit tiiviinä tarjoamalla lisää, paljon lisää huumetta. Sama homma alkoholin kanssa. Raitistumalla paljastat heti kuka on juoppo ja kuka ei.
Omalta kohdaltani olen saanut vain ja yksinomaan positiivista palautetta aina ja joka kerta kun olen raitistunut, ja aina silloinkin kun olen suosta uudestaan ylös kömpinyt. Koskaan en ole ulkopuolisille asiaa alkanut erikseen ilmoittelemaan. Mutta jos puheeksi tulee, otetaan puheeksi, ja katsotaan mistä aineksesta on ystävä tehty. Kaikki jotka ovat onnellisia lopettamisestasi, ovat oikeita ystäviäsi, ja heihin kannattaa panostaa. Kaikki muut kannattaa jättää taakse, omaksi kappaleekseen murheellisten laulujen maata. Sieltä ne heidän kylmät silmät tuijottaa, mullan alta, katsoen raitista elämää joka jatkunee vielä kauan, kun raivoraitista ruotineet humalaiset sanat ovat vaienneet! 
PS.
Itse aloitin eilen Antabuksen uudestaan, ja sen avulla homma vaan sattuu toimimaan 100%. Joten jos vain mitenkään ylpeys antaa myöten, käy työterveyslääkärissä avaamassa tätä vyyhtiä, ja pyydä lääkitystä tueksi. Yksi pieni nappi päivässä voi olla se juttu joka ratkaisee koko pelin.
Nyt on hyvää tekstiä Narkkitehdiltä! Sinullahan suorastaan kuuppa säteilee selvinpäin, pidä siitä kiinni 
Mutta ensimmäiseen lauseeseen on pakko saivarrella–> “Mielestäni yksikään raitis ei kritisoi toista raittiudesta. Vain ne, joilla itsellään on ongelmia omien päihteidensä kanssa, ovat kriittisiä toisten käytön vähentämiseen, koska se muistuttaa heitä itseään heidän omasta ongelmastaan.”
Jos tosiaan raittiudella tarkoitetaan sitä, että alkoholisti lopettaa etanolin juomisen (ja tietysti myös kaikkien muiden psykoaktiivien päihdekäytön), niin ainakin oma kokemukseni on se, että moni raitis tykkää kritisoida raitistuneita ihmisiä mikäli heillä on heidän mielestään joku väärä lääke käytössä.
Ihminen, joka ei ole sinut itsensä kanssa, niin hänellä on tarve kritisoida ja projisoida sitä omaa keskeneräisyyttään tiedostamattaan toisiin ihmisiin. On aina helpompaa lastata omaa pahaa oloaan toisten niskaan, kuin ottaa siitä itse vastuu katsomalla itseensä. Siinä on vain semmoinen heikko homma, että ensimmäiseksi mainitulla tavalla siitä tuskasta ei koskaan päästä eroon, sitä vain yritetään lievittää. Jälkimmäiseksi mainittu on taas se vähän vittumaisempi ja aikaa vievämpi reitti, mutta toisaalta myös se joka vapauttaa
Narkkitehdiltä tuli osuvaa tekstiä.
Noista muilta ihmisiltä saatua palautetta, niin hyvää palautetta olen saanut myös että olen ollut juomatta. Sanontakin on, että “hädässä ystävä tunnetaan”. Kyllä jos hyvä ystävä on sairastunut alkoholismiin niin ei toiselle olutta tarjoa. Ne jotka ei ole oikeita ystäviä ne kaikkoaa jos vaikka itse sairastuu. Oikea ystävä on lähellä ja tukee - ei jätä.
Tässä joku aika sitten marisin, että pitäisi juoda yhdelle kaverille kun ahdistaa asiat. Hän oli sitä mieltä ettei kannata kun on kaikkea minulle sattunut. Muistutti mihinkä se on johtanut.
Antabus on hyvä kainalosauva jos se toimii. Itsellä se ei ole toiminnut jos on janottanut. On pitänyt säätää antabus-annokset tarpeeksi ylös että jos otan alkoholia niin vajoan “uneen” siitä ekasta oluesta. Se loppuu siihen. Kerran oon ollut punainen kun palo-auto ja ottanut kunnolla sydämestä. Naiseni on pitänyt kutsua lanssi. Mutta jäin naiseni hellään huomaan enkä juoppojen tarkkailuun. Joillekin tuo antabus toimii niin kuin kuuluu. Ei kaikille - suurimmalle osalle. Kokeilu antabuksen kanssa juomisesta voi olla hengenvaarallista.
Puoliso kanssa on tukena juomisen lopettamisessa kun alan marisemaan, että pitäiskö ottaa se yksi niin palautetta saan välittömästi. Eikä se ole mitään positiivista janoiselle juopolle. Sitten hetken mietin asioita niin totean eihän se viina minulle sovi ja raittius jatkuu.
Lähipiirillä on suuri vaikutus siihen juoko vai ei.
Kiitos kaikille vastauksistanne! Luulen, että yritän pärjätä vielä ilman antabusta. Mut jos nyt en onnistu olemaan ilman repsahduksia on seuraava osoite lääkäri. Pelottaa ettei fysiikka ja sisuskalut enää kestä yhtään repsahdusta! No, kohta on työpäivä hoidettu. Helppoa ei ole ollut, mutta olen edelleen hengissä. Vatsakivut eivät ole hellittäneet lainkaan ja tuntuu kuin joka ikinen lihas on kuin nuijittu. On aivan kammottavaa huomata mitä on itselleen juomisella tehnyt. Syyllisyys painaa myös melkoisen kovasti. Olen nyt myöntänyt itselleni että minun olisi pitänyt pysähtyä ja huomata tilanteeni jo aikaa sitten. Pahoja krapuloita olen kärsinyt ennenkin, mutta tämä viimeisin tuntuu olevan omaa luokkaansa. Toivon todella selviäväni tästä hengissä. Itsetutkiskelun tuloksena olen alkanut myös pohtia elämääni laajemmin. Minulla on hyvä puoliso ja maailman suloisimmat lapset. Hyviä syitä siis elää raitista elämää! Pääkaupunkiseudun kiireisyys ja pitkä työmatka ovat stressitekijöitä, jotka ovat ahdistaneet kenties eniten. Lääkkeen tiedättekin, millä olen itseäni myrkyttänyt ja vaan pahentanut asioita. Nyt pitäis alkaa miettimään uusia lääkkeitä asiaan. Liikuntaa on moni suositellut, muita vinkkejä otetaan vastaan erittäin mielellään. Tällaisia mietteitä näin kahvitauolla.
Heh, mua näin pienessä kaupungissa koko ikänsä asuneena aina Helsingissä käydessä yksi asia pistää silmään. Nimittäin se, että ihmisillä tuntuu olevan ihan hirvittävä kiire koko ajan! 
En minä tiedä mihin niillä semmoinen hoppu on, vissiin olemaan tärkeitä jossain toisessa paikassa. Ihan jo ihmisten pelkästä kävelyvauhdista eron huomaa.
Olet aivan oikeassa. Olen itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja pikkuhiljaa kiire on alkanut ahdistaa enemmän ja enemmän. Nyt kaipaisin takaisin pienemmän paikkakunnan rauhaan. Siitä minne kenelläkin on kiire en osaa sanoa. Itselläni työmatkaan menee aikaa hieman yli tunti/suunta. Eli ainakin minulla on kiire kotiin. Ennen tuli naukkailtua jo kotimatkalla, nyt on kiire houkutusten ääreltä kotiin.
Työpäivä selätetty. Olo on aivan kauhea ja väsymys hirmuinen! Ilman tasoittavia aion edelleen pärjätä. Tuleva yö pelottaa melkoisesti, luulen että on mörköjä liikkeellä. Toivottavasti selviän hengissä!
Tsemiä, jokainen tunti vie kohti parempaa.
Kiitos! Tsemiä tullaan vielä tarvitsemaan.
Olo on ehkä semisti parempi, mutta syyllisyys painaa ehkä entistäkin kovemmin. Yritän jaksaa vielä lasten kanssa hetkeksi ulos, jospa raitis ilma auttais.
Puoliso on onneksi vielä edelleen tukena. Melkoisen vakuuttelun vaati, että pysyy vielä mukana. Aamuisesta lupauksesta huolimatta oli jo alkanut miettiä asiaa uudestaan. Huh Huh, melkoisen sotkun tuolla alkoholilla saa kehitettyä.
Kyllä sinä selviät! On tullut kärsittyä itsekin vastaavat olot lukemattomat kerrat ja aina niistä on selvitty.
Tsemppiä ja voimia!
Kiitos! Tsemppiä tulen vielä tarvitsemaan, useaankin kertaan.
Allekirjoitan tämän. Itse sain myös viimeisen ryyppyputken seurauksena aikaan niin helvetinmoisen sekasotkun, että sen kautta kypsyi päätös panna korkki kiinni lopullisesti. Sanoinkin jo yhdelle kännisekoiluani vierestä seuranneelle, että niin kamalalta kun se kuulostaakin, niin ne juomisputken päivät oli mun loppuelämän tärkeimmät. Nyt on menossa 27. raitis päivä ja elämä alkaa olla taas mallillaan. Äkkiä sitä palautuu kun on selvät suuntaviivat tulevaisuuteen.
Tsemppiä myös sinne omaan haasteeseesi! Kyllähän se näin taitaa olla, että jotain ikävää täytyy sattua että omaan ongelmaansa herää. Mulla ne sattumukset on menneet tuonne ihmissuhdesotkuihin suurimmaksi osaksi. Muut sekoilut on onneksi jääneet vähemmälle.
Ja samoin ajattelen itsekin, että nyt oli viimeinen aika herätä ja tunnustaa ongelman laajuus. Repsahdus harmittaa. Mutta uskon että sain siitä kallista oppia!