Kiitos. Minulla alkoi sama pulma eli ahdistus. Miesystäväni osti minulle smoothieita varten koneen js reippaan tunnollisesti niitä yritin tehdä, mutta tulin siihen tulokseen, että ei hänkään varmasti halua, että yhtään enemmän uuvutan itseäni. Ehtii niitä tehdä sitten taas myöhemmin, kun on enemmän voimia. Yritän nyt karsia kaikkea muutakin ylimääräistä pois, jos vain mahdollista.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja voimia!
Tänään ilahduin kovasti yhtäkkisestä ajatuksesta: “Ihanaa olla selvinpäin.” Se lisäsi toiveikkuuttani, että josko se sisäinen motivaatiokin olisi sieltä taas heräämässä. Muuten muutto vie lähes kaiken ajan ja fokuksen.
Ihanaa tosiaan olla selvinpäin.
Miten sinulla on mennyt ja saitko muuton tehtyä onnistuneesti? Hirveä rääkkihän se aina on.
Voimia!
Kiitos. Muuttosuunnitelmat menikin uusiksi, kun isännöitsijä ilmoitti muuttopäivänä, että tuleekin viivettä ja asuntoon tuleekin pieni remontti ja siivous ennen kuin muutto on mahdollista. Tavarat oli jo muuttolaatikoissa ja niiden kanssa asuminen tulikin sitten tutuksi. Odottamisaika oli lopulta 16vrk. Muuttolaatikotkin tulivat lopulta maksamaan 400e, kun en viitsinyt niitä väliajaksi purkaa takaisin paikoilleen. Nyt on edelleen koti kaaoksessa, kun säilytystilaa ei ole tarpeeksi ja yritän jaksaa käydä tavaroita läpi ja heittää paljon roskikseen.
Muutto olikin minulle odotettua vaikeampi ja käynnisti stressin lisäksi joka päiväiset pelkotilat. Lopetin juomisen lopettamisen, kun siihen ei kertakaikkiaan riittänyt voimavarat muuton aikana. Voin sen verran huonosti, että kuntosali ja lenkitkin loppuivat kokonaan.
Juomisen lopettaminen on silti vähän väliä mielessä, olen tehnyt päiväkirjaan apulistan, minkä toivon auttavan lopetuksessa. Välillä mietin teinkö lopettamisesta liian suuren numeron ja siksikin epäonnistuin vähän väliä. Olen niin paljon katunut sitä, että aloin uudelleen juoda ja sitä, että minulla rakentui ehdollistumista juomisen ja puuhailun ja ruoanlaiton välille, koska nyt juominen tulee itsestäänselvänä mieleen, kun pitää tehdä jotain. Näitä ehdollistumia joudun sitten lopettaessa purkamaan. Kaikillahan näitä on omanlaisiaan ja työ niiden purkamiseksi on mahdollista.
Pitäisi jo saada levättyäkin muuton jäljiltä ja juomisesta. Hommat on vielä aivan kesken, en oikein osaa levätä. Minulla todettiin se vaativa persoonallisuus, mikä selittää sitä miksi elämäni on niin vaikeaa. Asiat, jotka toisilla sujuu kuin vettä vain, eivät minulla mene niin. Muiden on myös vaikeaa ymmärtää, miksi asiat ovat minulle niin paljon vaikeampia. Olen joutunut kuunnella esimerkiksi äidiltäni paljon syyllistämistä siitä, miten tavallinen arki voi olla niin vaikeaa. Yritän työstää tätä, kun hoitojen kesätauot loppuvat. Vaativuus ja juominen toimivat yhteistyössä arkeni helpottamisessa. Vaativuus ruokkii tarvetta juoda ja toisinpäin. Se on hankala yhtälö purkaa. Joku voisi ajatella, että miksi teen tästä ongelman ja miksi en vain lopeta juomista ja piste. Kohdallani se ei kuitenkaan mene niin, koska vaativuus on niin iso osa olemistani. En valitse sitä, se ei ole tahdonalaista.
Olen sen verran neuroottinen, että aloin pelätä juomisen lopettamistakin, kun se ei kerta kaikkiaan ottanut onnistuakseen. Kirjoitan paljon päiväkirjaan, mikä minua voisi siinä auttaa. Ainakin pitää opetella taas puuhailemaan selvinpäin ja lepäämään, kun en jaksa puuhailla. Uupumusta muutto pahensi, mutta yritän opetella tyytyväisyyttä muutosta, koska se auttaa rahatilannetta ja maisemat ovat nykyisessä asunnossa paremmat (luontoa eikä niin paljon ihmisiä).
Lisäksi plinkissä sattuneet väärinkäsitykset pahensi oloani ja kirjoitusinto loppui hetkeksi kokonaan. Olen alkujaan primääriperheessäni väärinymmärretty syntipukki ja nykyään se on minulle triggeri. Tarkoitukseni ei koskaan ollut hakea hyväksyntää juomiselleni, vaan tarjota muille vertaistukea, että jos yhtään helpottaa, minulla menee vielä huonommin. En ole niin julkea, että pokkani riittäisi juomisen hyväksynnän hakemiseen tällaisella sivustolla. Pikemminkin vertaistuen lisäksi ruoskin itseäni ja, kuten Metsänpeitto sinäkin kuvasit; asetan itse itseni rankaisevaan julkiseen jalkapuuhun.
Mutta sitten taas ymmärrän, että monen onnistujan on varmasti vaikeaa ymmärtää, miksi minun on niin vaikeaa lopettaa juomista. Kohdallani siihen kietoutuu vaativa persoonallisuus ja olemattomat voimavarat. Viiwan terapeutti oli sanonut myös hyvin, että muutos vaatii toteutuakseen voimavaroja. Niitä minulla ei ole ollut eikä ole. Lisäksi epäonnistumisten myötä sisäinen motivaationi katosi. Nyt olen eri tavoin pyrkinyt synnyttämään sitä uudelleen, mutta sekään ei ole ihan tahdonalaista. Olen jopa miettinyt pitäisikö minunkin ensin aloittaa Vähentäjistä. Niin tein viimeksikin. En ole vielä päättänyt, mitä teen, mutta jollain aikataululla vielä lopetan juomisen uudelleen. Koen, että pitäisi olla valmiimpi siihen kuin olen, sen jälkeen kun luovutin. Ulkoisella motivaatiolla on ihan hemmetin paljon vaikeampi lopettaa eikä se tunnu kohdallani kantavan tarpeeksi pitkälle. No, summa summarum tilanteeni on täysin kesken enkä tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Tai tiedän, että pitäisi lopettaa juominen, mutta pitäisi myös olla enemmän työkaluja siihen. Tällä viikolla sentään aloitimme lenkit uudelleen. Pikkuhiljaa varmaan tilanteeni vielä paranee.
Ehkä sen verran voisin vielä lisätä, että en aio jäädä vaativan persoonallisuuden uhriksi. Tiedän, että kovalla työllä ja hyväksynnällä sen kanssa on mahdollista elää. Aion tehdä kaikkeni, että tilanteeni ja olemiseni helpottuu. Ja ymmärrän toki sen vievän aikaa, mutta se on silti mahdollista.
Onpa kiva kuulla sinusta Lintuanna! 
Kaikki me ollaan yksilöitä, eikä käsittääkseni toisiin ihmisiin vertaamisesta ole pidemmän päälle kenellekään kovinkaan paljoa iloa.
Parempi siis keskittyä siihen omaan juttuunsa just niillä voimavaroilla ja resursseilla, mitä käsillä sattuu juuri nyt olemaan.
Plinkissä on se hyvä puoli, että täällä saa vapaasti lukea ja osallistua keskusteluun ja olla sitten halutessaan myös pois juuri niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.
Ja ikävä kyllä täälläkin on kaikki ihmisiä ja meillä kaikilla ei tule aina ehkä aivan loppuun asti mietittyä, että mitä näppäimiltä lähtee.
Toivon kuitenkin myötätuulia sinun matkallesi, olisit ehdottomasti ansainnut vaihteeksi vähän helpompaakin taivallusta.
Kiitos paljon @Setämies kirjoituksestasi. 
Minun ongelmiini kuuluu juurikin vertaaminen liikaa muihin ja myös herkkyys tai pikemminkin pelko konflikteille. Mutta kuten sanoit, täällä voi säädellä omaa aktiivisuuttaan ja se on fine. Minäkin toivoisin jo helpompaa aikaa, parhaimmillaan se on jo tulossa.
Hei! Tervetuloa takaisin Lintuanna! Kirjoitustasi lukiessani tuli tällainen lyhyt ja ytimekäs lause mieleen. Muutos lähtee asioiden tiedostamisesta. Voimia ja itsemyötätuntoa!
Kiitos @Lempea_kettu hyvä lause, tiedostamisestahan se muutos tosiaan lähtee.
En ole kirjoitellut, kun lopahti sekin motivaatio, vaikka nyt olen huomannut kaipaavanikin sitä. Toinen syy kirjoittelun loppumiseen on se, että juomisen kanssa menee niin huonosti. Se itse asiassa vielä vain paheni, kun lopetin tänne kirjoittamisen. En tiedä palaanko kirjoittelemaan, mutta tällä hetkellä ajattelen, että palaan, kun menee paremmin. I am soberiin mahdutaan paljon paremmin me retkahtelijat kuin tänne Plinkkiin, niin olen aktivoitunut siellä. Yritys on kova, mutta epäonninen. En osaa päivä kerrallaan-ajatteluq, mutta en onnistu tavoitteissanikaan. Sisäinen motivaatio katosi ja sen ja ulkoisen motivaation kanssa elän.
Minä olen kirjoitellut täällä nykyään “kirjoitetaan kaikki koolla” -ketjuun sekä “kysy mitä vaan seuraavalta” -ketjuun, ne ovat mukavia. Minulle tuli iso häpeä ja epäonnistunut olo siitä, että voin niin huonosti ja ahdistuneesti koko ajan ja se tuli ilmi kirjoituksistani omassa ketjussani. Käyn kyllä joka päivä lukemassa muiden ajatuksia, tykkään siitä.
Itse en tiedä sisäisen ja ulkoisen motivaation suhdetta tällä hetkellä motivaatiooni olla juomatta. Olen ihan kohta ollut kuukauden selvinpäin ja se alkoi ulkoisesta motivaatiosta. Minun pitää tehdä eräs iso ja vakava päätös vielä tämän vuoden puolella, enkä halua että mitkään päihdehuurut ovat vaikuttamassa päätökseeni. Nyt kun juomattomia päiviä on tullut lähes kuukauden verran, huomaan sisäisen motivaation kasvaneen. Ehkä se jatkaa kasvuaan?
Toivon, että palaisit kirjoittamaan kun siltä tuntuu. Sinun ketjusi oli ensimmäinen jota aloin lukea kun tänne Päihdelinkkiin talvella tulin. Sinun ja Viiwan tilanteet, teidän kuulumisia olen miettinyt koska tunnistin itsessäni saman epätoivon, repsahdukset, häpeän. Minua ei kenenkään retkahdukset häiritse, epäonnistuminen on inhimillistä.
Kaikkea hyvää Lintuanna <3
Kiitos @Reepu. mulla kävi ihan samoin, että alkoi painaa se, että voin aina niin huonosti ja se todellakin näkyi mun ketjussa. Alkoi tulla sellainen olo, että muutkaan ei oikein kestänyt sitä. Häpeä oli valtava ja lopulta myös huono omatunto, ettei ollut tarjota muuta kuin pahoinvoivaa sisältöä. Eihän sen niin kuuluisi mennä, mutta lopulta tuli tunne, että ei täällä ole edes tilaa sellaiselle, niin oli parempi lopettaa.
Voisin myös miettiä osallistumista noihin muihin ketjuihin, kiitos vinkistä. Käyn kuitenkin joka päivä lukemassa ja usein tekisi mieli osallistuakin.
Ja kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle❤️
Mielestäni ne pahatkin olot täytyy aivan ehdottomasti pystyä purkamaan jonnekin, ja on todella ikävää, jos täällä ei muka ole tilaa myös ketjuille, jossa on pidempäkin kamppailuja kuvailtuna. Vai pitäisiköhän meidän perustaa joku sellainen erillinen kaikki on paskaa ketju, johon saa kaataa kaiken sisältään juuri siihen sävyyn kuin se sattuu tulemaan ulos, vai onkohan sellainen jo olemassa?
Ymmärrän että ihmiset eivät usein jaksa lukea raskasta sisältöä, mutta sitä valikoivaa lukutaitoa kannattaisi tarvittaessa harjoitella.
Itse en pidä liian syville menevistä pohdinnoista aiheista, johon itselläni ei ole tarttumapintaa, sekä eräistä muistakin teemoista, mutta jätän lukemisen näitä kohdatessani kesken ja siirryn johonkin sillä hetkellä itseäni kiinnostavampaan aiheeseen.
Haluaisin siis ainakin itse kaikkien tuntevan, että täällä saa osallistua keskusteluun, aina kun siihen vain sattuu haluja löytymään.
Kiva kun oot takaisin kuvioissa @Lintuanna, mietinkin mitä sinulle kuuluu. Sun päivityksiä on ollut kuva lukea, oppii itsekin kaikenlaista, itsestään, näistä tunteista ja tästä sairaudesta. Anna kuulua itsestäsi silloin tällöin!
Kyllähän täällä toki saa huonoista asioista kirjoittaa, mutta minun ketju oli paikoin pelkkää huonoa oloa ja se tuntui olevan liikaa. Ja ymmärrän, että se on muillekin raskasta sellaista lukea. Tämä kaikki on kuitenkin omaa tulkintaani ja saatan olla väärässä.
Kiitos Raisumojito, kiva kuulla! Ehkäpä välillä pyörähdän kirjoittelemassa.
En minä ainakaan ole kokenut kirjoituksiasi raskaana, päinvastoin. Hyvä se vaan on jos rehellisesti kerrot tuntemuksistasi, kun kyllähän sen kaikki tietää että vaikeudet välillä kuuluvat tähän ”taudinkuvaan” Sitäpaitsi, kyllä jokainen saa omassa ketjussaan kirjoitella just niinkuin huvittaa. Jos jotakuta kirjoitukset ärsyttää, niin senkun jättää lukematta.
Samaa mieltä. Omassa ketjussaan voi kirjoitella mitä haluaa ja käydä omaa prosessiaan läpi siihen tahtiin kuin käy.
Jos jollekin jonkun toisen vaihe tai kirjoitukset aiheuttavat ärsytystä tai ahdistusta, voi jättää ne ketjut lukematta.
Tsemppiä!
Kiitos kannanotoista!
Mulla vaikuttaa selvästi se jo lapsuudesta asti seurannut tunne, että en halua olla liikaa jotain enkä ainakaan toisille vaivaksi. Saattaa tulla huono omatunto, jos koen niin. Kai sitten itsekin koin jotenkin, että ketjuni on liikaa jne. Vaikka hölmöähän se on sinänsä, että minun ketjuhan tämä on. 
Kaikkea sitä!
Ajattelin kirjoittaa Lempeän ketun viestistä rohkaistuneena. Mullahan alkoi keväällä vaikeampi vaihe, kun keksin alkaa juoda loiventavia. Se aiheutti sen, että aloin juomaan melkein päivittäin ja sillä tiellä olen edelleen. Lopullinen tavoitteeni on edelleen lopettaa juominen kokonaan, tällä hetkellä teen sen ensin vähennellen. Vìime viikolla olin 3 päivää juomatta, tällä viikolla pyrin neljään päivään ja siitä eteenkinpäin vähennellen. Syy, miksi koitan vähentämisen kautta, on ihan rehellisesti se, että en onnistunut lopettamaan kuin seinään ja I am soberissa eräs kirjoittaja kertoi Mielenterveystalon juomisen hallinnan oppaasssa sanotun, että yrittää olla ensin 2 päivää viikossa juomatta ja niin edelleen. Siihen pystyn koko ajan ja nyt yritän lisätä selviä päiviä. En tietenkään tiedä vielä onnistunko näinkään. Pidän silti tärkeänä sitä, että yritän koko ajan.
En ole uskaltanut enää kirjoittaa täällä raakileena ja olen ajatellut, että palaisin, kun olen yhtä valmis kuin muutkin. Oli raskasta olla melkein ainoa mokailija, kun siitä tuli palautettakin. Nyt olenkin aktiivinen I am soberissa, missä on tosi paljon ihmisiä samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Tunnen kuuluvani joukkoon ja se on itselleni tärkeää. Olen kiitollinen Viiwalle ja Hiirelle sovelluksen vinkkaamisesta. Plinkin Lopettajissa oli kuitenkin paremmat mahdollisuudet kunnon pohdiskeluun ja sitä kaipaan. Oma fiilis on, että palaan, kun menee paremmin. Käyn silti lukemassa täällä kaikkia ketjuja säännöllisesti. On rohkaisevaa seurata muiden onnistumisia, koska siitä tulee olo, että ehkä minäkin vielä onnistun. Varsinkin, kun olin juuri juomatta 8 vuotta.
Olen kovasti silti pohtinut raitistuinko ikinä vai olinko vain juomatta. Sillä välin kärsin myös esim. someaddiktiosta. Kontrolloin paljon myös syömistäni, todennäköisesti liikaa. Olen paljon miettinyt mitä varsinainen raitistuminen on. Tuntuu, että se on perustavanlaatuista ajatusten ja toiminnan muutosta, missä en kaiketi onnistunut loppuun saakka, varsinkaan kun retkahdin uudestaan ja tällä kertaa on mennyt huonommin kuin koskaan. Vielä on muutama kuukausi terapiaa jäljellä, missä nyt käsittelemme juomistani ja siihen vaikuttavia syitä. Se on tosi iso apu minulta puuttuvan sisäisen motivaation rakentamisessa.
Plinkki on silti mielestäni mahtava paikka vertaistukeen. Ehkä se vain tällä hetkellä on kääntynyt siihen, että ihmiset eivät kirjoita heti, kun aloittavat juomisen lopettamisen vaan vasta sitten kuin harkintaa on kestänyt jo aikansa ja alla on vähentämisyrityksiä ynnä muuta. Niin kivaa kuin onnistumiskirjoituksia onkin lukea, se on silti mielestäni sääli, että tänne ei liitytä jo harkintavaiheessa. Tai jos liitytäänkin, en vain tiedä siitä. Se ei tietenkään ole kenenkään syy. Onneksi on I am sober.
Paljon tsemppiä kaikille uusille ja vanhoillekin! Jatkakaa samaan tapaan.
Se pitää vielä kirjoittaa, että en juo “aamusta iltaan”. Juon juomani 3-4h aikana ja muun ajan olen juomatta. Itselleni tätä korostan, että en lannistuisi siitä, että juon aamusta iltaan. En juo. Pieni toivon ripe tulee tälläkin tavalla.
Enhän minäkään juonut aamusta iltaan joka päivä, vain viikonloppuisin. Ja nuorempana vain yhtenä iltana viikonloppuna. Ihan loppuaikana tahti kiihtyi että join viikolla, ja krapulakalja aamulla, miten milloinkin, mutta säännöllistä juomishakuista elämää. Yritin olla etten muka ole humalassa, valehtelua (soitin töihin että olen sairas), koko ajan hermoilua kuka tietää, näkikö joku, soitinko humalassa jollekin, kuuliko joku äänestä että olin humalassa, hyvittää lapsille mokat, hyvittää etten voinut viedä harrastuksiin kun olin humalassa tai krapulassa, sekoilua, humalassa tanssimista lasten edessä, pöljäilyä… olin aivan poikki ja hirveän väsynyt siihen elämään. ja sairas fyysisestikin. Saati henkisesti.
Oli uskomattoman ihanaa kun ei enää tarvinnut juoda. En halua takaisin siihen vankilaan.
Vasta vuosien päästä tajusin kuinka sairas olin ollut henkisesti. Alkoholi tuhoaa kaiken, mielen, tunteet, vastuun, kaiken.
Ja kun siihen vielä lisää sen että piti tehdä hullunlailla töitä että muka sai hyväksyntää, että jotenkin edes koin olevani vastuullinen ihminen.
Ihanaa ei enää tarvi tehdä hullun lailla töitäkään 
vaikka kyllä töitä teen, joka päivä jotakin, en niistä rahaa saa vaan tulee hyvä mieli kun tekee jotain tai liikunta on toinen juttu.
Hyvää ja raitista vapautta meille kaikille!
