Voi että kun riipaisee lukea, minullakin oli ja on edelleenkin jonkin verran, muttei ehkä niin paljoa, sosiaalisten tilaanteiden pelko kun join, ja raittiuden alussa. En uskaltanut puhua mitään pitkään aikaan, menin vain ryhmään ja jännitin ihan kamalasti, mutta juomisen pakkomielle pelotti vielä enemmän. päätin että jos tästä on apua niin istun täällä mieluummin kuin kuolen juopon kuoleman jossain lumihangessa, kun aina kun join lähdin kotoa hortoilemaan pitkin katuja.
Minäkin rukoilin paljon kun juopottelu oli loppuvaiheessa, tajusin että kuolen jos en lopeta, ja yritin yksin kaikin voimin enkä kyennyt lopettamaan. Kun menin ryhmään niin ei siellä mitään hurmoshenkisyyttä ollut, eikä uskonnon tuputtamista, vieressä istui ateisti. Hän uskoi ryhmän voimaan. ja on raittiina edelleen.
Ihan samalla tavalla kuin minäkin, pelkään kaikkea hurmoshenkisyyttä, sain nuorena ja lapsena siitä ihan tarpeeksi.
Hain apua jännittämiseen. kaupungissa missä silloin asuin oli vertaistukiryhmä jännittäjille, ja sosiaalia tilanteita pelkääville. Siellä harjoiteltiin puhumista ja keskustelemista yms.
Minulle usko siihen että pysyn raittiina tuli kun olin ollut muutaman viikon raittiina. Päivän kerrallaan. Ei enempää. Vain päivän kerrallaan.
Yhä edelleen…
Ikävää, että tilanne on mennyt noin vakavaksi. Kunpa kaikki ottaisimme tästä opiksi. Et ole ensimmäinen etkä takuulla viimeinen, joka luulee hallitsevansa homman pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti muistan tämän itsekin, kun sellaisia ajatuksia joskus tulee mieleen.
Ristiriita päihdepuolen ja mielenterveyspuolen asiakkuuden suhteen on todella syvältä. Vaikkei toisen kontakti välttämättä heti katkeaisikaan, pelko on täysin ymmärrettävä. Jaksamista!
Samassa suossa vellotaan. Mutta mulla on joku ihme fiilis, tai mikä lie että sinä vielä onnistut Milloin ja miten jää nähtäväksi. Tsemppiä 
Minulla on myös aivan samanlainen fiilis Lintuannasta ja myös sinusta Viiwa. Teidän halu raitistua on ihailtavan kova ja uskon että lopullista irtiottoa ei estä mikään, sitten kun aika ja olosuhteet tulevat olemaan juuri ne oikeat.
Kyllä sinä onnistut. Ihan varmasti, toivottavasti ei tapahdu mitään pahaa kun olet humalatilassa, jos juot niin paljon ettet muista mitään. Minulla oli loppuvaiheessa niin vaarallista kun muisti meni heti eka oluiden myötä. Sen kun muistan niin loppuu halua palata juomiseen, vaikka olotila ei ole kauhean hyvä välillä.
Eilinen ahdistus on nyt pois, ei ahdista enää. Enkä syönyt edes herkkuja itseäni lohduttaakseni joka on ollut myös yksi ongelma tänä keväänä. Olen hakenut herkkuja ja mässäillyt… Nyt kyllä eilen hain herkkuja, mutta tajusin että tätä en halua, enkä syönyt kuin ihan vähän ja lopetin. Mistä olen nyt tosi iloinen.
Aamulla myös mietin miksi ahdistaa? Ja ehkä vähän sain kiinni siitä. Ehkä ahdistaa yksin eläminen. Kävin treffeillä mutta siitäkin tuli ahdistus etten halua olla hänen kanssaan, ihan kiva ihminen muttei minulle. Ehkä masis pukkas päälle siitä syystä.
Mutta mutta… alkoholi ei onneksi ole lääke, tähänkään.
Ja kun muistin ihanan AA-iskulauseen että " tämäkin menee ohi" niin helpotti. Yön yli kun nukkuu niin voi olla ettei enää ole niin paha olo. Tai kun lähtee lenkille tai soittaa kaverille, raittiille mieluummin. Tai soittaa vaikka kriisi-puhelimeen mieluummin kuin ottaa viinaa…
Kiitos sanoistanne. 
Minulla ei mene muisti enkä toilaile humalassa. Siinä mielessä siis ei voi tapahtua mitään.
Tänään heräsin hyvään oloon ja silti jatkoin juomista. En enää ole ollenkaan kärryillä itsestäni. Huomenna taas uusi yritys lopettaa putki. Määrät on pysyneet nyt 5-7 annoksessa, mutta minulle se on putki, kun joka päivä olen juonut, vaikka olenkin pitkät osat päivästä myös juomatta. Muistan joskus lukeneeni, että jos oikein huonosti menee, voi laskea ja iloita niistä tunneista, jolloin ei juo. No, minua ei paljon iloitseminen huvita, mutta ehkä voisin laskea tunteja. Juon noin 3-4h vuorokaudesta. Juominen ei siis ole läheskään tauotonta, päinvastoin. Suurimman osan vuorokausista olen juomatta, yritän juoda paljon vettä ja syödä terveellisesti. En oikeasti tiedä sanotaanko tällaista edes putkiksi vai onko putkissa juominen tauotonta ja yhtäjaksoista. Minulla suurin osa päivistä menee juomatta. No, yritänkö nyt vaan jotain semanttista kikkailua, että huoleni edes vähän hälvenisi. Voi olla.
Nyt olen saanut itselleni aikaan ehdollistuman, että joka päivä, kun on siivousta ja ruoanlaittoa, “saan juoda”. Mutta ongelma tulee siitä, että niitä hommiahan on joka päivä jonkun verran. Joten todella epäkypsää ja vastuutonta on antaa tuollaisen ehdollistuman rakentua. Tuntuu, että tarvitsisin kuukauden jossain sairaalan osastolla, missä ei tarvitsisi siivota, laittaa ruokaa ynnä muuta. Lääkärini kuitenkin sanoi, että osastolla on niin rajuakin porukkaa, että voisin vain traumatisoitua lisää. Hautasin sitten osastoajatuksen ja kai olen osastolle liian hyväkuntoinenkin. Joku kuukauden päihdekuntoutus jossain maaseudulla voisi tehdä myös hyvää, mutta ovat niin kalliita, että pieni asuinkuntani ei käytä ko.palveluita.
Huomenna olisi pitänyt mennä äitienpäiväretkelle, mutta en todennäköisesti mene varsinkaan, kun oma lapseni ei edes osallistu. Se surettaa. Jää varmasti taas äitienpäivä kokonaan juhlimatta. Ostin sentään tuoreita mansikoita huomiseksi.
Ehkä ihmisen vaan pitää juoda niin kauan kuin haluaa juoda? Niin kauanhan keksii koko ajan selityksiä ja syitä miksi pitää juoda, saa juoda tai tarvitsee juoda.
Ilman omaa halua ei raitistu. Kun se oma halu herää alkaa tekosyiden sijaan keksiä keinoja välttää juominen… Juurikin vaikka soitto kriisikeskukseen tai tukihenkilölke, einesten syöminen tilapäisesti, ettei ruuanlaiton aiheuttanan väsymyksen takia tarvitse juoda. Tavallista ruokaa niissä laitoksissakin on, ei vihersmoothieta tai tuorepuuroja.
Olen itse joskus pitänyt itselleni tavallaan lepokotia/kuntoutusta kotona ja siinä on se etu, ettei tarvitse viettää aikaa rasittavien ihmisten kanssa. Hommaa vai helppoa syömistä, kirjoja, lepää, katsoo areenasta sarjoja, välttää stressiä ja ulkoilee lyhyesti pihapiirissä tai lähimetsässä.
Sinulla on tuskainen ja hankala tilanne, joka varmasti raastaa hermoja. Voimia! Tunne suurta myötätuntoa sinua kohtaan. 
Kiitos sanoistasi. Olet varmasti oikeassa. En haluaisi haluta juoda, mutta kyllähän osa minusta vielä haluaa ja siksi niitä tekosyitäkin on iso liuta. Oikeasti mihinkään elämän vastoinkäymisiin ei ole minkään maailman pakko juoda. Ei vaikka mitä tapahtuisi. Tätä olen miettinyt päivittäin nyt paljon. Ja, että muutkin ihmiset ovat juomatta, miksen minä olisi.
Tuorepuuro ajatus lähti alunperin IBS:stä, joka minullakin on. Sitä vatsani kestää enkä kyllästy. Teen aina ison satsin, mistä riittää aamupalat viideksi aamuksi, joten se helpottaakin paljon. Selleri-smoothiet alkoi siitä, kun luin sellerin ainesosineen voivan vaikuttaa masennukseen ja suolistomikrobistoon suotuisasti. Mutta olen nyt itsekin alkanut miettiä, että toistaiseksi saavat jäädä. Kai siinä on jotain velvollisuuden tunnettakin, kun miesystäväni osti minulle smoothieita varten tehosekoittimen. Olen pyrkinyt siis sitäkin pitämään käytössä. Mutta miesystäväni tietää tilanteeni ja voisin kuvitella hänen ymmärtävän, jos laitteen käyttöön tulee taukoa. Minun parastanihan hän lopulta ajattelee.
Ruoat, joita teen, on sentään ihan tavallisia kotiruokia. Veljeni vaimoineen tekee aina alusta loppuun asti hienoja kotiruokiakin ja olen kadehtinut heidän jaksamistaan. Itse, vaikka teenkin ruokia, olen pyrkinyt mielestäni nykytilanteessa menemään siitä, mistä aita on matalin, mutta sisäisen vaativuuteni vuoksi koen siitäkin aina huonoa omaatuntoa. Se kertoo taas minusta paljon. Kaiken pitäisi olla niin hemmetin tiptop ja tämä taas tulee äidiltäni ja isoäidiltäni. En koskaan yllä samaan ja haluaisin lakata haluamasta sitäkin. Järjellä osaan, tunnepuolella en. Olen oikeasti joustanut jo paljosta.
Lepokoti -ajatus kuulostaa aivan ihanalta. Kiitos, kun jaoit. Voisin alkaa kokeilla jotain samantapaista omat erityispiirteeni jotenkin lempeästi huomioiden. Olen käsittänyt, että jos on sisäistä vaativuutta, kannattaa joustamista opetella yksi asia kerrallaan. Mutta ilahduin ajatuksesta. Tekee mieli heti sanoa miesystävälleni ja lapselleni, että että nyt minulla alkaa lepokotiaika. 
Mulla on nyt lähipäivinä käynyt tän enemmän juomisen aikana hieman erikoinen ilmiö; kun olen ostanut enemmän kaappiin juotavaa, mun onkin helpompaa lopettaa juominen. Ei siis enää haittaa, että jääkaappiin jää juotavia, pikemminkin olen helpottunut siitä, että tänään ei tarvitse enää juoda. En tiedä mistä johtuu, mutta kirjasin tämänkin ylös muistettavaksi, jos tarvetta muistamiselle tulee.
Voiko olla kyse siitä, että kun juomaa jää, tiedät itsekin, ettei se kerta ollut se viimeinen, vaan seuraavan kerran juomat on jo valmiina kaapissa ja enää tarvitaan vain syy juomiselle. Ja kuten kaikki alkoholin kanssa kamppailevat tietää, syy löytyy aina. Minusta vain tämä kuulostaa mahdolliselta teorialta, eli et ole vielä valmis luopumaan alkoholista.
Voi ei, tokihan syy voi olla juuri tuo. En tajunnutkaan. Eli voin helpommin lopettaa, kun tiedän, että juomaa on jo valmiina. Argh, hyvinkin todennäköinen eikä niin mairitteleva teoria. 
Vielä hetki sitten “piti juoda kaikki”, että juomaa ei nimenomaan jäisi seuraavalle päivälle. Nyt sitä sitten jääkin.
Äitienpäivän aamusta tulikin ihana, kiitos lapseni, joka pääsi yllättämään.
Palstalla draama jatkuu enkä aio osallistua siihen yhtään enempää, kuin toteamalla, että kyse ei ilmeisesti olekaan enää minusta. Minä, kun en ole ikinä käynyt missä vain ketjussa ärhentelemässä. En ärhennellyt Setämiehen ketjussa, vaan otin asiaan erilaisen vaihtoehdon ja osallistuin keskusteluun. En ärhennellyt edes AitoaIloaKohti:n ketjussa, vaan pyysin häneltä perusteluita miksi täällä kirjoittaminen on valehtelua jne., niitä perusteluita ei koskaan tullut. En myöskään etsimällä etsi asioita, joista loukkaantua. Enkä missään nimessä ole vaatinut joka ketjuun itseä miellyttävää luettavaa, kuten palstalaiset jo tietävätkin. Pidän kaikkia syitä juoda tekosyinä ja siitä olen monesti itse täällä kirjoittanut. Ärsyttää asioiden vääristely oman mielen mukaan enkä halua olla sellaisessa millään tavalla osallisena muuten kuin toteamalla, että kyse ei voi enää olla minusta, koska en ole toiminut, kuten kyseisessä ketjussa kirjoitetaan.
Täytyy vielä kirjoittaa ihanasta aamustani. Poikani oli siis tullut tänne keittiöön siivoamaan jo aamukuudelta ja tehnyt sen jälkeen aamupalaa ja keittänyt myös kahvit valmiiksi. En osannut ollenkaan odottaa tällaista ja se todella ilahdutti ja liikutti minua. Poikani on ihana. Hänellä on muutenkin mennyt nyt vähän paremmin, vaikka hoito ja tuet lopetettiinkin. Hän on alkanut käydä lenkeillä ym.muuta positiivista. Olen todella kiitollinen tästä kaikesta. Nousipa uutta toivoakin. Jopa mietin, että ehkä pahin alkaakin olla nyt jo takanapäin.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 
Oi miten ihanaa, että lapsesi tilanne näyttää valoisammalta. Hyvää äitienpäivää sinnekin! 
Hyvää äitienpäivää 
Mun pitää varmaan ajatuksen kanssa lukea kaikki ketjut,valitettavaa jos tänne on tullut huono ilmapiiri. Itselle se ainakin nostaa kynnystä kirjoittaa yhtään mitään.
Kävimme miesystäväni kanssa aurinkoisella äitienpäivän lenkillä ja kaupassa. Miesystävä halusi ostaa minulle ruusuja ja Fresitaa, mutta Fresitasta kieltäydyin. Miesystävä ehdotti myös Äitienpäivän lounasta, mutta niihinhän pitää varata pöydät etukäteen (ainakin täällä meilläpäin), joten se ei onnistunut. En oikeastaan ollut lainkaan harmistunut, ajatus oli tärkein ja kaunis. Tänään tuli aamun ohella jo niin hyvä fiilis päästä taas vihdoin kunnon lenkille ja käydä suihkussa sen jälkeen.
Oma äitini kieltäytyi kaikista äitienpäivän ehdotuksistamme, mutta valinta on hänen ja sitä on kunnioittaminen.
Tuo kuulostaa kyllä todella huolestuttavalta, että joudut kieltäytymään miesystäväsi tarjoamasta alkoholista. Hän ei selvästikään ole yhtään kartalla taisteluistasi. Joko ei tiedä/ymmärrä tai ei välitä. Ei mikään ihme, ettei oikein suju, jos ihan lähimmiltäkään ei tukea tule ollenkaan. edit. Piti ihan tarkistaa, että siitä on vain neljä päivää, kun kerroit teidän sopineen yhdessä, että juomahyllyille ei enää mennä. 
Äh, sekava viestin, editoin. Me tosiaan juuri sovimme, että juomahyllyt kierretään kaukaa eikä juomaa osteta. Yllätyin hänen ehdotuksestaan, eli vaikka olisin itse ollut ostamassa juomista, olisi se silti tullut puskista. Käsittääkseni miesystäväni haluaisi tai siis ainakin luulin, että hän haluaisi, että olen juomatta. Hän on välillä ajattelematon. Kysyin olisiko hänen mielestään salonkikelpoisempaa, että joisin Fresitaa kuin olutta/siideriä, mutta siihen hän vastasi, että salonkikelpoisuudesta viis. En itse asiassa vieläkään ymmärrä mitä tapahtui, pitää varmaan kysyä vielä uudelleen.
Ajattelemattomuutta vai ehkä tiedostamattomuutta? Meillä mies viime kertaan asti luuli, että minulla ei ole ongelmaa, vaan, että haluan vain juoda siten kuin juon. Nyt kun persoonakin muuttui, heräsi hänkin tajuamaan, että en vain pysty kontrollia pitämään. Itse kun olin ongelmastani jo aiemminkin varma, mutta halusin sen vielä kieltää. Mutta kyllä läheisten tuki olisi tärkeää saada edes sillä tasolla, ettei juomista pidetä vaihtoehtona. Mutta vaikeutensa näissäkin asioissa.
Niin, en sitten tiedä mitä hän ajattelee, mutta itse olen puhunut alkoholiongelmasta jo vielä silloin, kun en edes juonut ja sitäkin enemmän viime heinäkuusta alkaen. Olen monta kertaa sanonut, että tähtään taas täys- alkoholittomuuteen ja ennen kaikkea nyt paljastanut monta kertaa, että en ole pystynyt olla seuraavana päivänä enää juomatta. Olen puhunut “putkista” enkä ole hänelle paljastanut, että en tiedä onko edes kyse putkista vai mistä, kun juon päivässä sen 3-4h. Hänelle olen siis vain kertonut, että en saa putkea katkaistua, vaikka haluaisin, eli kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla kyllä kartalla.
Meillä on itse asiassa herkkujen suhteen sama ongelma, vaikka ei toki niin vakava. Eli olen kauan jo sanonut, että haluan painoa alaspäin ja silti miesystäväni aina ostaa minulle herkkuja. Hänestä se on kuulemma hellyyttävä ajatus, että syön hänen ostamiaan herkkuja siis siitäkin huolimatta, että yritän saada painoani alaspäin. Ei hän minua siinäkään kuuntele. Hänellä itsellään on ylipainoa juuri herkkujen syömisen takia. Mutta en siis tiedä miksi hän tässäkään ei toimi, kuten “pitäisi”. En todella tiedä.