Kiitos rakentavasta viestistä @Hiiri. Jokaisella on tosiaan oma tahtinsa, mihin vaikuttaa esim.se onko käytössä vähän vai paljon voimavaroja. Viiwa kirjoitti muistaakseni terapeuttinsa sanoneen, että muutokseen tarvitaan voimavaroja. Niinhän se on. Jos voimavaroja on vähän, kuten minulla, on muutosta huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Minulla ainakin yritykset kaatuvat useimmiten jaksamisen puutteeseen.
Pitää se vielä lisätä, että olin avoin senkin suhteen, että reilun kuukauden tauon jälkeen sisäinen motivaatio katosi ja minulla on vain ulkoinen motivaatio. Se yhdessä jaksamisen ongelmien kanssa on tietenkin jopa jokseenkin tuhoisaa, vaikka yritän silti järjellä perustellen olla juomatta.
Ompas ollut välillä melko ikävästi sävytettyä keskustelua täällä.
Minun mielestä jokaisella on oma polku tähän raitistumiseen @metsänpeitto1 sanoi joskus olleensa sarjaretkahtelija ja niin vain hän on nyt raitis.
Sinun polkusi on juuri niin mutkikas tai suora mitä se on.
Voimia tähän päivään❣️
Jep. En voinut olla miettimättä kirjoittiko hän humalassa, kun ei eilen palannut perustelemaan väitöksiään ja mielestäni projisointikin on yksi mahdollisuus, kun oli itse juuri myöntänyt valehdelleensa täällä. Se ei silti tarkoita, että me muut valehtelisimme. Ikävä välikohtaus, mutta jätän sen taakseni.
Minäkin muistan metsänpeiton kertoneen, että hän oli sarjaretkahtelija ja hänellähän on nyt upean pitkä raittius takana. En itsekään aio luopua toivosta. Kiitos Viiwa!
Näemmä tämä retkahtelu-aihe elää nyt laajemminkin täällä, myös Vähentäjissä, joten teen nyt selkoa omasta toiminnastani. Ensin haluaisin kuitenkin esittää toiveen, että jos ketjuni herättää negatiivisia tuntemuksia, älkää lukeko ketjuani. Pikkujuttu.
Nimimerkki Minä kirjoitti, että retkahduksista kertomisella haetaan yhteisön hyväksyntää ja anteeksiantoa ja, että retkahduksista tulisi pikkujuttuja. Tämä ei pidä kohdallani laisinkaan paikkaansa. Olen itselleni ankara ja pakotan itseni kertomaan ne täällä, jotta niistä tulisi nimenomaan isompia mokauksia enkä päästäisi itseäni helpolla. Kun kerron retkahduksista täällä, niistä tulee samantien ikään kuin isompi ongelma, joka alleviivaa vaikeuksiani ja ongelmallista räpiköintiä. Uskon, että kertomisesta seuraava lisähäpeä ja nöyryytyksen tunne auttavat minua vielä lopettamaan retkahdukset, koska niiden tekeminen näkyväksi on niin monella tavalla vaativaa. Se on sitä, että minä en päästä itseäni helpolla. Helppohan se olisi retkahdella ja jatkaa täällä muina miehinä kirjoittelua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni se on epärehellistä enkä anna itseni valahtaa epärehellisyyteen. Kyse on siis mitä pienimmässä määrin mistään hyväksynnän ja anteeksiannon hakemisesta.
Välillä ärsyttää tällainen, että ihmiset tekevät toisista täysin omia tulkintoja, kuten nyt AitoaIloaKohti ja Minä, vaikka tulkinnathan kertovat enemmän heistä itseistään kuin esimerkiksi minusta. Minun kohdallani heidän tulkintansa meni aivan puihin, kerron retkahteluista, koska olen ankara itseäni kohtaan. Siihen ei edes yhteisön reaktiot auta. Yhteisön reaktioita mitenkään väheksymättä.
Sitä paitsi, monesti täällä retkahteluista kertominen on auttanut minua olemaan ylipäänsä juomatta, kun mietin onko se todella sen arvoista, että joutuisin taas täällä kertoa retkahtaneeni. Kyse on sosiaalisesta kontrollista.
Samoin uskon minä. Minun ankaruuteni on vielä sellaista, että loppujen lopuksi muiden lohduttavat tai positiiviset sanat ei välttämättä läpäise sitä lainkaan. Vähän samaan tapaan kuin positiivisen palautteen saaminen on usein kuin vesi hanhen selästä, koska en kuitenkaan itse ajattele itsestäni kehujan lailla. Olen kyllä yrittänyt opetella pois tästä, jotkut asiat ovat vain niin selkärangassa, että niistä ei helpolla poisopita.
Keskustelu jatkuu yhä toisaalla, joten kirjoitan tänne omaankin ketjuun tämän; minulle kynnys retkahteluista kertomiseen ei ole madaltunut, päinvastoin; mitä enemmän sitä olen joutunut tekemään, sen vaikeampaa siitä on tullut. Kynnys on ollut koko ajan korkeampi, koska teenhän epäonnistumisista näkyvää ja niiden kertyminen vain alleviivaa sitä, miten pulassa olen. Nykyään minun tekisi mieli jättää kertomatta, koska eihän nyt kukaan tällaista mokailua hyvällä katso. Minua saatetaan jopa sääliä tai pitää toivottomana tapauksena. Minähän mokailen koko ajan. En suoraan sanottuna tajua, miten kukaan voi luulla, että kynnys retkahteluista kertomiseen voisi madaltua, kun ne ovat suora todiste siitä, että epäonnistumiseni vain kasaantuu. Se on todella tullut vain koko ajan vaikeammaksi.
Oh, olen jotenkin niin uupunut. En muista enää kuka vuorovaikutusammattilainen se oli, mutta joku heistä kirjoitti kirjassaan, että vuorovaikutus on jatkuvia väärinymmärryksiä. Se kuvaa mielestäni erinomaisesti todellisuutta. Esim. vaikka yrittäisit sanoa toista, se käsitetään toisin ja niin edelleen. Itsekin varmasti väärinymmärrän jatkuvasti muita, kun täällä palstalla liikutaan niin herkissä aihepiireissä.
Jotain vahvistumista minussa silti on tapahtunut. Aiemmin olisin saattanut lyödä hanskat tiskiin ja nytkin tekisi mieli. Mutta, kun tiedostan, että riippuvuuteni hyötyisi siitä, en aio lyödä hanskoja tiskiin. Ehkä en enää viitsi “valittaa” täällä niin paljon, teen sen päiväkirjassani. Yritän kirjoittaa teille muille mieluisampia tekstejä, mutta pysyn silti totuudessa. Tuli fiilis, että jotkut eivät vain kestä vaikeita asioita, tunteita, tilanteita, joten jatkossa yrittänen ottaa kaikki paremmin huomioon, vaikka myönnän, että se tuntuu minusta väärältä, koska kyseessä on minun ketjuni. Mutta tosiasia on, että en jaksa tällaista draamaa. En halua olla osa sitä. Haluan olla tavallinen, draamaton. En vain jaksa tällaista draamaa.
Omaan ketjuunsa jokainen saa kirjoittaa, mitä itse haluaa. Et sinä tai kukaan meistä ole velvollinen selittelemään tai ottamaan vastuuta muiden väärinymmärryksistä tai tunteista, joita luettu herättää. Vastatkoon jokainen omistaan, ei meistä kukaan voi koko maailmaa kantaa harteillaan omien ongelmiensa lisäksi. (Enkä tietenkään tarkoita tällä, että saisi tahallisern loukkaaniseen pyrkiä ajatuksella että vastatkoon omista tunteistaan)
Riippuvuudet ovat vaikea asia ja pintaan puskee varmaan meillä kaikilla aika kipeitä asioita.
Sinnikkyys jatkaa kirjoittelua ja raittiuden tavoittelua kuulostaa hyvältä. Asetet raittiuden ja oman itsesi ykköseksi väärinymmärryksistä ja hankalista tunteista huolimatta. Vähemmän valaistuneessa tilassahan pieni eripura täällä olisi mitä mainioin tekosyy hakea lasti juotavaa.
Eteenpäin vaan! Fokus omassa raitistumisessa, koirat haukkuu, karavaani kulkee.
Missä on enemmän kuin yksi ihminen, tulee vääjäämättä aika ajoin näkemyseroja tai ristiriitoja. Niin käy perheissä, yhdistuksissä, työpaikoilla… kaikkialla… sitten jatketaan taas.
Minulle kirjoituksesi ovat rehellisyydessään antaneet paljon.
Olen myös aivan samaa mieltä siitä, että omaan ketjuunsa saa kirjoittaa mitä haluaa. Ei kenenkään ole pakko niitä lukea ja mieltään siitä pahoittaa.
Kaikilla on kuitenkin vastuu siitä, että minkälaisen teksin äärelle sitä pysähtyy. Aina löytyy sisältöä joka on itselle liian raskasta, taikka liian kevyttä, taikka et ymmärrä toisen näkökantoja ynm.
Siksi toivon, että et ala suotta itseäsi sensuroimaan ja miettimään voiko sitä taikka tätä kirjata ylös. Sinä olet aina kirjoittanut muita kanssakulkijoita kunnioittavasti, eikä sinun käytöksessäsi ei ole minun mielestäni mitään moittimisen aihetta.
Tietenkin saat kirjoittaa juuri siten kuin haluat, ihan kuten on monesti aiemminkin ollut puhetta. Tässä nähdään miten pahan mielen ajattelematon kommentti voi saada aikaan. Kunnioitan pyyntöäsi jättää ketjusi rauhaan, ymmärrän että vuoropuhelu voi välillä uuvuttaa näin netinkin kautta. Lukemassa tietenkin käyn jatkossakin, mielessäni parasta oloa sinulle toivoen.
Sinulla on oikeus kirjoittaa juuri mitä haluat. Tämä netin maailma on niin julma. On helppoa huudella nimettömänä vaikka ja mitä.
Toivon sinulle voimia jaksaa tämän episodin läpi. Itse kunnioitan suunnattomasti sinun rehellistä itsetutkiskelua ja haluasi päästä eteenpäin valtavan raskaasta elämänvaiheesta huolimatta
Vuoropuhelu on tervetullutta jatkossakin. Tarkoitin vain tuota “ei empaattista” keskustelun avausta, siltä haluan olla rauhassa. Ja kannan toki vastuun siitä, että aloin itsekin osallistua enkä osannut kunnioittaa omia rajojani ja voimavarojani, siksi jaksaminen loppui äkisti.
Kyllä minua saa haastaa, mutta toivon rakentavuutta ja mieluummin niitä empaattisia tapoja. Loppujen lopuksi olen tosi herkkä ja menen herkästi tolaltani. Sellaiseen ei nyt riittäisi voimavarat.
Tuntuupa aralta kirjoittaa mitään, mutta halusin sanoa, että ei ollut omalta osaltani tarkoitus tyrehdyttää keskustelua kokonaan. Tai no ehkä ei empaattisen keskustelun osalta, vaikka en toki siitäkään voi omin päin päättää. Täällä liikutaan herkillä alueilla ja mielestäni se on hyvä huomioida. Lopulta tuntuu, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että retkahdukset on ongelma. Saako niistä kirjoittaa täällä herätti ilmeisesti eriäviä mielipiteitä.
@Hiiri hyvin lainasikin tuon palstan kuvauksen viestiinsä. Täällä saa kirjoittaa vaikka selvä elämä vasta siintäisi horisontissa. En ole syyllistynyt juomisen idealisointiin ollessani avoin retkahduksista, vaan tunnustan niiden suuren ongelmallisuuden. Ja edelleen painotan, että edellisellä kerralla retkahtelin yhtä paljon ja silti onnistuin ne lopettamaan ja saamaan n.kahdeksan vuoden raittiuden. Raittiuteen tähtään nytkin, ei ole tarkoitukseni jatkaa juovana palstalla yhtään kauempaa kuin raittiuteen pääsemiseni vaatii. Kuten kirjoitin, uskon, että retkahduksista täällä kertominen, auttaa minua lopettamaan ne.
No. Nyt itse taas palasin aiheeseen, se jäi vielä painamaan. Ennen kaikkea oli tarkoitus tulla toivottamaan kaikille hyvää vappua!
Me kävimme aurinkoisella lenkillä ja oli tarkoitus mennä pelaamaan biljardia ja syömään, mutta meillä on miesystävän kanssa molemmilla oireita mahdollisesti alkavasta taudista, joten päätimme siirtää suunnitelmat ja levätä tänään. Vappu ei ole itselleni mikään tärkeä juhla, joten ei edes harmita yhtään. Aion silti herkutella maltillisesti ja yrittää nauttia levosta.
No, kerta kiellon päälle tulen kertomaan, että retkahdin, kun aiemmasta suunnitelmasta poiketen lähdettiinkin pelaamaan biljardia. Baariympäristö näin heikoilla ollessa ei ole mitenkään turvallinen. Lähdin sentään aikaisin pois.
Huom.en odota yhteisön hyväksyntää tms., päinvastoin. En odota päähän silittelyjä.
Sitten kävi niin ja se on hyväksyttävä. Opit ainakin sen, että baari on sinulle vaikea ympäristö vielä tässä vaiheessa. En tiedä olenko hiukan epätavallinen, mutta itse katson usein maailmaa ja sen myötä tätäkin vain ja ainoastaan faktojen kautta. Jos vielä juo ja on haluja juoda, niin vielä on työtä tehtävänä. Itse en näe sitä edes mitenkään oleellisena asiana, että kuinka sinä tai muut asiaan suhtautuu. Tästä se homma taas jatkuu ja sitten kun voimat taas riittävät, niin teet seuraavan asian joka vie sinua kohti raittiutta. Koskaan ei voi tietää, mikä kerta jää viimeiseksi. Älä siis haaskaa energiaa itsesi ruoskaamiseen, niin pääset paljon nopeammin taas hevosen selkään.
Jokaisella on tosiaan oma tahtinsa, mihin vaikuttaa esim.se onko käytössä vähän vai paljon voimavaroja. Viiwa kirjoitti muistaakseni terapeuttinsa sanoneen, että muutokseen tarvitaan voimavaroja. Niinhän se on. Jos voimavaroja on vähän, kuten minulla, on muutosta huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Minulla ainakin yritykset kaatuvat useimmiten jaksamisen puutteeseen.
