Kiitos sinulle, laitan sähköpostia. Edellisestä kurssin suorituskerrasta on vähän aikaa, se lienee syy miksei onnistunut uudelleen.
Nyt pääsin liittymään uudelleen Uusi alku -kurssille ja se alkoi taas. Huojentavaa, että on jotain lisätukea, tein heti ensimmäisen tehtävän. Yritän saada jollain ilveellä rakennettua sisäistä motivaatiota lopettamiseen. Olisi ihanaa, jos vain haluaisin kunnolla ja kokonaan lopettaa. Siten, että asiassa ei olisi enää mitään muttia, vain pelkästään yksinkertainen halu lopettaa ja piste. Sisäisen motivaation puuttuessa minulla sen sijaan on paljon muttia ja iso ristiriita, joiden takia häviän taistelussa alkoholia vastaan niin helposti. Kaipaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta ja toivon kurssin lisäävän sitä.
1 tykkäys
Uusi päivä ja vähän parempi olo, yöunetkin oli paremmat, kunhan sain ensin unta. Aamu aloitettu Uusi alku -kurssin tehtävällä. Huomaan, että olen nyt arka lupailemaan mitään, kun epäonnistumisia on takana rutkasti. Eilen oli mukavaa huomata, että eihän pidemmästä juomattomuuspätkästäni ole vasta kuin kuukausi. Edellinen onnistuminen on siis niin lähellä. Tuntuu, että siitä olisi jo paljon kauemmin. Onneksi ei ole.
Ulkona sataa lunta ja odotan lenkille lähtöä. Ei kummempia suunnitelmia viikonlopulle ja se tuntuu juuri nyt hyvältä. On myös helpottavaa, että tällä hetkellä mieli ei suunnittele eikä petaile juomista. Kokemuksesta vain valitettavasti tiedän sen voivan muuttua ihan yhtäkkiä, joten en viitsi liikoja riemuita.
1 tykkäys
Yritän ajatella, että “muutkin” jaksavat elämän ilman juomista, jaksavat vastoinkäymisetkin selvinpäin. Ehkä minäkin voisin taas jaksaa? Vielä olen sellaisessa tilanteessa, että miesystäväni pommiin nukkuminen, yli kolmen tunnin odottaminen ja suuttuminen sekä väsyminen päivän kotitöistä saa minut heti suunnittelemaan ja tavoittelemaan juomista. Siitä tuli viime heinäkuussa taas yksi ratkaisu keinovalikoimaan, mistä kaikki muut oli ilmeisesti tarpeeksi käytetty. Silloin ajattelin, että en jaksa mökkireissua juomatta. Miten älytöntä sekin on! Vastuullani oli viikon ruokahuolto ja mökin siisteys ja se oli sitten muka liikaa.
Vaikka, jos totta puhutaan, eihän se syy pelkästään se tietenkään ollut, vaan koko elämäntilanteeni. Yritän olla ruoskimatta siitä itseäni, mutta myönnän sen olevan hyvin vaikeaa. Jos vain olisin tiennyt, mihin taas joudun… huoh, jos ja jos.
Fincocon kuvaus juomia ostavista ihmisistä osui niin, että oikein kolahti. Juomat otan muiden ostosten alle hyllystä mahdollisimman nopeasti ja äkkiä pyrin pois juomahyllyiltä. Yritän peitellä juomia vielä kassan hihnallakin. Minustakin on tullut sellainen ympärilleen kuikuilija nyt viime aikoina. Häpeä on siis vain kasvanut ja silti olen juonut. Juomiselle on ikään kuin miljoona eri syytä ja silti ei yhtään hyvää. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis vai miten se meni. Usein olen sanaton ja keinoton tai ainakin siltä tuntuu.
Edit. Ai niin, nyt on ollut sellainenkin piirre tässä juomisessa, että lunastaakseni sen paikan, pakotan itseni suorittamaan. “Ettei juominen mene hukkaan”. Vaikka olisin väsynyt, pakottaudun tekemään hommia. Siihenhän niin usein olen juonut. Että jaksaisin suorittaa vaaditut hommat. Miten älytöntä sekin, aikuinen ihminen enkä osaa edes levätä. Tiedän kyllä, että minulla on sisäistä vaativuutta ja sehän tämän ongelman aiheuttaa. Jos juon, pitää suorittaa niin maan prkleesti ja sillä tavalla väsytän itseäni vain enemmän. Siitäkin on tullut/tulossa eräänlainen noidankehä.
Olen vuosia harjoitellut lepäämään ilman huonoa omatuntoa ja jakamaan suorituksia sopivasti eri päiville. Mieleni ei vain hellitä. Ehkäpä on ihan hyvä, että nyt tutkitaan onko minulla vaativa persoonallisuus. Nyt sitä nimittäin aletaan tutkia. Uusi unilääkekin piti saada, mutta en saanut enkä saa ennen kesäkuuta ainakaan. Joka tapauksessa, jotta juomisen lopettaminen olisi helpompaa, minun pitäisi joku sopu mielestäni löytää tälle suorittaminen vs.lepoyhtälölle. Yritän muistella, miten “hoidin” sen viimeksi raitistuttuani vai jatkoinko tosiaan suorittamista vain selvinpäin. Kyllähän minä järjellä ajateltuna tiedän tasan tarkkaan, mitä kannattaisi tehdä. Tunne-elämäni on vain eri mieltä.
Tänään on näemmä taas tällainen kirjoittelu-päivä. Sain nimittäin kutsun luokkakokoukseen juuri ja heti se herättää jo ajatuksen mitä teen juomisen kanssa. Kaiken lisäksi kyseinen luokkakokous on vaikea, koska koin kyseisellä luokalla kiusaamista. Syy, miksi halusin siitä nyt tänne kirjoittaa on, että terapian myötä olen onnistunut vaihtamaan näkökulmaani. Nyt vasta sen tajusin. Entäs jos kukaan ei enää kiusaakaan ja entäs jos nykyisenä minuna voisinkin tulla paremmin hyväksytyksi? Tämän kaltainen ajattelu on minulle uutta ja annan kunnian siitä terapialleni. Entäs jos ihmisiin voikin luottaa ja entäs jos ihmiset haluavatkin nykyään minulle ihan hyvää? Tämän muutoksen ajattelussani täytyy johtua terapiastani. Se tuntuu tosi hyvältä. Totta kai saatan olla väärässä, mutta edes ajatusten mahdollisuus saa aikaan toiveikkuutta. Luokkakokoukseen on onneksi melkein vuosi aikaa. Enhän koskaan toki voi tietää, mitä tuleman pitää, mutta ainakin itse kykenen ajattelemaan eri tavalla. Vihdoin. Sen takia luulen, että olisi myös varmaan helppoa olla juomatta. Jos ei olisi ketään, ketä miellyttää, miksi juodakaan “tavan vuoksi”. No, hyvin epävarmaa ja haparoivaa ajattelua tämä, mutta sentään sitä on.
Hyvä että tuo vaativan persoonallisuuden mahdollisuus tutkitaan. Vaikkei tutkimuksen lopputulos sinua ihmisenä muutakaan, antaa se lisää avaimia miettiä ratkaisuja. Vaikutathan sinä ihan näin ruudunkin takaa melko ankaralta itsellesi.
Itse en mennyt lukion luokkakokoukseen. En kokenut, että olisin ollut kiusattu, mutta ulkopuolinen olin. En missään nimessä syytä siitä ikätovereitani, kyllä se olin ihan minä joka ei osannut osallistua. Ja pakko myöntää, että häpesin sitä, etten ollut edennyt elämässäni riittävästi, tai läheskään samoin kuin muut. En olisi kestänyt mitään mitä kaikille kuuluu -kierroksia. Huonommuuden tunne on todella vahva, niin monella tasolla.
Mutta sinun kohdallasi kuulostaa siis hyvältä tuo ajattelun muutos. Todella hienoa! Olen itsekin yrittänyt muuttaa ajatteluani niin, että ihmiset haluavat minulle hyvää. Siis kaikki ihmiset. Se, mitä he oikeasti haluavat, ei liity ajatukseen mitenkään. Enhän voi sitä tietää, eikä sen siis oikeastaan pitäisi minua koskettaa. Oma ajattelutapa on nimenomaan se mikä merkitsee.
Toki myös uskon, että aikuiset ihmiset ihan oikeasti keskimäärin haluavat toisilleen hyvää. Haluammehan mekin. 
1 tykkäys
Tuntuu hyvältä, että aloitin Uusi alku -kurssin uudestaan. Se tuo ikään kuin jotain turvan tunnetta. Pelottaa, miten paljon olen juonut menneillä viikoilla, joten turvaa juuri tarvitsenkin. Luulisi, että nyt olisi helpompi lopettaa juominen, mutta ei. Minun täytyy varmaan vihdoin hyväksyä se, että vaikeaa tulee olemaan. En tiedä miksen sitä aiemmin ole hyväksynyt. Minulla on illuusio, että monilla muilla lopettaminen sujuu kuin itsestään, niin helposti. Sitten haikailen itse tämän illuusion perään, vaikka pitäisi jo tajuta, että minun kohdallani lopettaminen ei tapahdu kuin itsestään/helpolla.
Haluaisin myös oppia tunnistamaan sen kohdan, kun päätöksen juomisesta ehtii vielä torpata. Sen kohdan, kun ei ole vielä liian myöhäistä. Nyt on tapahtunut moneen kertaan niin, että se kohta on mennyt minulta ohi ja olen repsahtanut juomaan. En ehdi ikään kuin tarttua tarpeeksi ajoissa siihen kohtaan, kun päätös ja sen peruminen on vielä omissa hyppysissäni. Minulla juomisen suunnittelu ja petaaminen saa aivan liikaa valtaa ja siksi epäonnistun epäonnistumisten jälkeenkin.
Tämä on hyvin kuvattuna juuri se pointti, en voi tietää toisten mielestä, mutta omaan mieleen vaikuttaa paljon se, miten kykenen ajatella. Kuulin yhdeltä toiselta terapian käyneeltä, että hänellä suurin muutos liittyi siihen, että hän oppi luottamaan ihmisiin. Nyt tuntuu, että tämä on mahdollista itsellenikin.
En minä tiedä vielä olenko itsekään lopulta menossa luokkakokoukseen. Minäkään en haluaisi sitä kuulumiskierrosta, kun on ollut niin älyttömän vaikeaa jo aika kauan. Enkä ole paraikaa edes töissä. Huonommuuden tunne siis minullakin on tosi vahva. Eikä minua edes haittaisi jättää kokousta väliin. Nyt, kun opin ajattelemaan siitä eri tavalla se taitaa riittää minulle.
1 tykkäys
Tänään oli huono olo huonon yön takia ja heti herätessä mielessä “voinko juoda tänään”. Tein Uusi alku-kurssin tehtävän krapulasta ja juomisen vaikutuksista ja, vaikka huonoja vaikutuksia on enemmän, silti mietin juomista. Edes nousuhumala ei ole entisenlainen, vaan huonompi, silti tekee mieli juoda. On tämä älytöntä touhua ja järjen kanssa tällä ei tunnu olevan mitään tekemistä. Järjen avulla onnistuu lopettaminen, toivottavasti. Toivottavasti päiväni suunta vielä ehtii kääntyä hyväksi.
Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!
Ps. Kiva, kun saadaan uusia kirjoittelijoita joukkoon. Harmi, kun Fincoco lopetti kirjoittelunsa, sitäkin oli mukava lukea.
2 tykkäystä
Olen tässä analysoinut parin viime viikon juomistani ja huomasin, että mun juomisesta on alkanut taas tulla pakonomaisempaa. Esimerkiksi juon, vaikka en jaksaisi. Häpeällisintä ja kamalinta mielestäni on, että olen luvannut hetki sitten miesystävälle omasta halustani, että en enää juo. Silti olen juonut. Jälkikäteen sitten paljastanut ja pahoitellut. Olen tullut astetta enemmän juopoksi. Toki edellisellä lopetuskerralla olin sinkku eikä ollut ketään, kelle luvata.
Tarkastin, että juomamäärittäin nyt on pari viikkoa mennyt yhtä huonosti kuin aikoinaan huonoimmillaan. Sentään ei olekaan pahemmaksi mennyt, mutta tosiaan pohja on tullut lähelle, jollei se ole jo tässä. Kyllä se taitaa olla jo tässä, jos aiempaankin vertaa. Oma pohjani.
Karkeasti puolisen vuotta jaksoin sitä 5 annosta kerrallaan ja kerran viikossa ja sitten lähti mopo yhtäkkiä käsistä. Se siitä kohtuudesta ja kontrollista. Tosin myönnettäköön, että en pidä 5 annostakaan enää välttämättä kohtuutena. Se taitaa olla suositusten maksimi ja jos se on aina “pakko” juoda, on mielestäni ongelma jo käsillä.
Nyt mulla on sellainen tilanne, että tulee paljon sovittuja aikoja ja pitäisi palauttaa kuntosali siihen 3krt viikossa määrään (miesystävän tänään esittämä toive) eli käytännössä en edes voi enää juoda. Estääkö se minua, se pelottaa ja on epävarmaa. Luonnollisesti toivon, että tämä kaikki estäisi. Ulkoista motivaatiotahan se on, edelleen sisäistä motivaatiota odotellessa…
1 tykkäys
Olisikohan se tosiaan siinä. Voihan olla, että joku osa sinussa on tosiaan pitänyt tilannetta aika ok:na, vaikka oletkin samalla ollut sitä mieltä, ettei juominen ole hyvästä ollenkaan. Ehkä tuo herätys on paikallaan, että eivät ne määrät siitä yleensä ainakaan vähene. Ja jos vähenevätkin, kontrollointi voi olla raskas nuorallatanssi.
Kyllä se on minullakin ihan tuoreena mielessä, kun pidin oikeasti jotain sixpackia viikossa todella vähäisenä määränä. En muista enää missä, mutta jossain joku sanoi, että se on paljon ja pidin häntä mielessäni jopa vähän hölmönä. Että oikeasti, kuusi esim. pikkutölkkiä muka paljon, monen päivän aikana. Eikä varmana ole. Noh, nyt olen luonnollisesti eri linjoilla. Kyllä se vain on paljon alkoholia viikossa. Ja nimenomaan vielä joka viikko.
On kyllä tullut juotua todella paljon alkoholia, ei voi muuta sanoa. Kamala, kun se määrä laitettaisiin nyt johonkin tynnyreihin esille. Siinä sitä olisi ihmeteltävää. Onneksi ne ovat siinä nyt kaikki. Josko olisi sinullakin? Meidän tynnyrit siinä vierekkäin. Kaikki täynnä ja kannet kiinni. Eikä valutella enää uutta siihen viereen. 
2 tykkäystä
Kiitos @Hiiri, liikutuin ehdotuksestasi. 
Toivon todella, että minunkin tynnyri voisi olla siinä vierekkäin ja kansi suljettuna.
Uskon, että tuossa on perää, että vaikka tiesinkin juomiseni olevani ongelmallista niiden viidenkin annoksen ja kerta viikkoon kohdalla, se varmasti jollain tavalla piti yllä illuusiota hallinnasta. Ehkä siksi juominen pidentyikin, kun meni “niinkin hyvin”. Huomasin tässä ihan lähiviikkoina, että olen usein myös vedonnut siihen, kun en toilaile eikä tule krapulaa. Toisaalta olen miettinyt sitä nimenomaan siinä mielessä, että niiden kanssa lopettaminen olisi helpompaa. Onneksi kuitenkin hoksasin, että eihän krapula ole pelkkää pahoinvointia ja päänsärkyä, vaan myös väsynyttä pöhnää. Tämän, kun tajusin, aloin ajatella, että tuleehan minullekin krapula.
Nyt minua pelottaa se kauanko raitistumiseen menee. Viimeksi joskus 9 vuotta sitten, kun join tällä tavalla, se meni niin, että vähensin ensin siihen kertaviikkoiseen ja vasta sitten lopetin kokonaan. Siihen meni vuosi. Vuosi! Todella toivon, että nyt tästä hetkestä eteenpäin ei mene vuotta.
1 tykkäys
Minulla on aivan pakkomielle nyt juomiseen. Tämä on jotain muutos vastarintaa,koko ajan vaan tiedostaa että haluaa lopettaa mutta jollain sairaalla tavalla haluaa vielä pitää juomisesta kiinni,kuin hukkuva oljenkorresta. Tosi sairasta tämä kyllä on
1 tykkäys
Voimia @Viiwa! Minullakin taitaa olla muutosvastarintaa ja pakkomielteisyyttä. Kärjistäen voisin sanoa, että ei tee enää muuta mieli kuin juoda. Ei elää enää yhtään selvinpäin tätä vastoinkäymisten värittämää, liian vaikeaa elämää.
Olen nyt ottanutkin asenteen, että jokainen päivä, kun en juo, on iso onnistuminen. Minun pitää korostaa sitä enemmän, että en vaivu epätoivoon. Vähän aikaa sitten minulla oli enemmän päiviä, kun en juonut ja yhtäkkiä pari viikkoa sitten se kääntyikin toisinpäin. En edelleenkään tiedä, mitä tapahtui, mikä luovuttaminen se oli. Oikeastaan kai pitäisi pitää onnistumisena kaikkia hetkiä, kun en juo. Huomioida ihan pienetkin onnistumiset, että toivo säilyy. Yritä sinäkin onnitella itseäsi kaikista juomattomista hetkistä!
Tein Uusi alku -kurssin tehtävän ja huomasin, että parin viime viikon aikana seurausten miettiminen ei ole enää riittänyt estämään retkahduksia. Silloin kuukauden juomattomuuden aikana se riitti. En tiedä tästäkään, mistä johtuu.
Kirjoitinkin tuohon Viiwalle, että kärjistäen koen nyt, että ei tee mieli kuin juoda. Onneksi ulkoiset tapahtumat nyt estää sen, ainakin toivon niiden riittävän. Minulla on voimistunut jostain syystä sellainen hällä väliä-fiilis ja sen kanssa olisi nyt opeteltava tulemaan toimeen ilman juomista. Mm.sen hällä väliä -fiiliksen takia join, vaikka olin oma-aloitteisesti luvannut miesystävälle, että en juo. Kai koen, että ei hän kuitenkaan sano mitään saati suutu ja näinhän se tosiaan menikin. Miesystäväni ymmärtää vähän liian hyvin syitä (elämäntilanne), miksi juon. Sitä hän kyllä mietti, että onko tehnyt sillä minulle karhunpalveluksen, että ymmärtää niin hyvin, miksi juon. Hän on tosin myös sanonut, että itse joisi tilanteessani varmaan vielä enemmän. Minua auttaisi se, että hän suuttuisi, mutta ei hän suutu. Hän niin sanotusti voivottelee. Kerroin pelkääväni hänen menettämistään, mutta siitä ei ole kuulemma huolta. No mutta, vastuuhan on oikeasti täysin minulla, ei miesystäväni tarvitse periaatteessa auttaa minua yhtään, minunhan vastuulla juominen ja sen lopettaminen on eikä kenenkään muun. Kai minulle tulee vain sellainen olo, ettei minulla ole niin kovasti väliä, kun miesystäväni ei suuttunut edes lupaukseni rikkomisesta. Tuntuu, että lupaus on saman tekevä ja nythän se onkin jo rikottu lupaus. Olen minä siitä pahoillani ja häpeissäni totta kai ja huolissani myös. Uskon, että miesystäväni haluaa parasta, mutta ehkä hän ei oikein nyt tiedä, miten hänen kannattaisi kanssani toimia. En ajattele hänestä pahasti, vaan tulee vain surullisempi olo.
Yritän löytää armollisuutta itseäni kohtaan. Olen tällä hetkellä täysin voimaton,ehkä se on se avain ettei enää ole mitään mitä voisi tehdä? Voiko muutos syntyä sitä kautta?
Voimia sinulle,
Teet tällä hetkellä parhaasi ja enempään et juuri nyt pysty
1 tykkäys
Ainakin muistaakseni AA:ssa on olennaistakin se oman voimattomuuden myöntäminen ja jollain tapaa kai “luovuttaminenkin”. Ehkä siinä tosiaan on avain muutokseen, toivotaan näin.
Oma kokemukseni on, että en tee parastani. Luovutan alkoholille ihan liian helposti hällä väliä -asenteen vuoksi. Yritän ottaa selkoa siitä, mikä muuttui. Kai tavallaan tästäkin voi silti sanoa, että yritän parhaani tässä tilanteessa. Kyllä ennen juomista edeltää aina voimakas eipäs-juupas keskustelu; ehkä se ainakin on sitä yrittämistä.
1 tykkäys
Täytyy tästä vielä lisätä, että pelästyin kyllä pahasti sitä, että jos menettäisin alkoholin takia miesystäväni. Olisihan se ihan kamalaa. Ehkä tällainen mahdollisuus on hyvä pitää itsellään kuitenkin mielessä, koska kaikilla on rajansa ja minä en tiedä missä miesystäväni raja menee. Ylitän jatkuvasti omiakin rajoja epäonnistumalla yhä uudelleen, en halua ylittää miesystäväni rajaa. Toivottavasti muistan tuon pelästymisen seuraavan kerran, kun tekee mieli juoda. Tiedä vaikka siitäkin olisi apua.
Väsynyt aamu tänään js mieliala tavalliseen tapaan matalalla. Yhtään en haluaisi mennä salille, mutta lähden silti kohta kävelemään sinne. Vartin päässä se on. Aamulla oli sentään mukavaa pelata päivän sanapelit. Tein myös kurssin tehtävän ja sain juomatapatestissä viime viikkojen perusteella tehdysti 28p. eli, kuten arvelinkin korkean riskin pisteet. No, ei auta kuin lähteä taapertamaan salille. Harmillinen tämä takatalvi, kun ei voi edes pyöräillä.
Salilla käyty ja kyllä harmittaa, että masennus on sen verran vahvana, että en edelleenkään saa siitä yhtään mielihyvää. Mies ystävälle tulee aina hyvä ja jopa euforinen olo, vaikka minä meistä treenaan kovempaa niin, että hiki vain valuu. Miesystävälle riittää hyvään oloon se, että tulee treenatessa vähän lämmin. Ennen minulle riitti pelkästään se, että ylipäänsä menin salille. Aina tuli hyvä olo ja olin itseeni tyytyväinen. Kadehdin miesystävääni. Onhan se myös niin, että mihin tahansa olisi helpompaa motivoitua, jos siitä saisi mielihyvää. Käyn nyt salilla joka tapauksessa järjellä, en tunteilla. Varmasti siitä hyötyä joka tapauksessa on.
Salilla mietin tätä hällä väliä -asennetta. Mieli suunnittelee juomista vähän väliä. Ihan kuin osa minusta ei olisi edes sisäistänyt sitä, että yritän taas lopettaa kokonaan tai sitten se osa on vain hyvin välinpitämätön. Olisihan se kiva saada juomattomuudestakin mielihyvää, mutta ei, kun ei. Vaikeaa tämä juomisen lopettaminen masentuneena, kun millään ei ole mitään väliä. Minulta taitaa puuttua omanarvontunnetta, mikä auttaisi lopettamisessa myös.
Pahoittelen raskasta tekstiä. Tyypillistä masentuneelle. Yritän etsiä myönteisiä asioita joka päivä, onnistun vaihdellen. Ehkä suihkun jälkeen on parempi olo.
1 tykkäys