Olipas musertavaa nollata laskuri, vaikka maanantain kohdalla lopulta ihan päätin juoda vielä viimeisen kerran. Heinäkuun vika ja aion antaa retkahtelujen jäädä heinäkuulle. Mutta sinne meni hieno lukema 7 vuotta 11 kuukautta ja niin edelleen. Laitoin laskuriin vaihtoehdon “juomatta”, sillä en välttämättä tiedä mitä raittius on; olenko ollut oikeasti raittiina, jos onkin käynyt niin, että juomisen tilalle on vain tullut uusi riippuvuuden kohde? Tarkoittaako raittius sitä, että ei ole riippuvainen enää mistään? Edes aamukahvista. En tiedä.
Laskurin nollaaminen konkretisoi retkahtelut ja melkein vatsassa asti tuntuu häpeä ja pettymys, suru. Yritän suhtautua jollain tasolla edes armollisesti itseeni, että en itseinhon ja itseni rankan syyllistämisen vuoksi ajaudu helpottamaan oloa juomisella.
Löysin pitkän etsimisen jälkeen vanhan ketjuni täältä ja auts sitä häpeää lukea omaa räpiköintiä, minkä silloinkin tein tosi avoimesti täällä. Haluaisin löytää sieltä pitkästä ketjusta ennen kaikkea hyvät neuvot ja omat oivallukseni, joiden avulla pääsin lopettamaan juomisen. Minulla on silloin mennyt tissutteluni lopettamiseen noin vuosi. Toivon todella, että nyt käy toisin enkä hakkaa päätäni seinään enää samalla tavalla.
Mietin myös mitä mahtaa monille kanssani tuolloin kirjoitelleille nykyään kuulua, tuli haikea kaipaus. Terveisiä minulta kaikille vanhoille, jos vielä plinkkiä luette! 
Vanhaa ketjua lukiessani muistin tuon HALTS-säännön, tosin se oli silloin HALT, mutta olen muualta oppinut tuon version, missä on stressikin osatekijänä. Minä ainakin olen juonut myös stressin takia. Lisäksi siellä mainittiin ketju “Yksinkertaisia niksejä” ja mietin, että jos vain löydän senkin, voisin sitä nostella, jotta kaikki nykyiset plinkkiläiset voivat siihen tutustua. Itsekin lukisin sitä mielellään uudestaan.
Lisäys: Etsiessäni noita kahta vanhaa ketjua, huomasin, että osa muistakin vanhoista on räpiköinyt tässä välissä. Lisäksi huomasin, miten suuri määrä täällä on aloitettuja ketjuja, jotka ovat loppuneet lyhyeen. Itse toivoisin, että jokainen ymmärtää, että ne mokailut eli retkahtelut saisivat näkyä täällä palstalla eikä niiden takia tarvitse kirjoittamista lopettaa, jos nyt niiden takia kirjoittamiset on lopetettu. Tunnistan itse aina juomisen jälkeen ajatuksen, että en varmana kehtaa enää kirjoittaa, että taas tuli juotua. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että en huijaa itseäni enkä muitakaan, vaan avoimesti täällä kerron, jos mokailen. Senkin voinee tehdä armolllisesti tai ainakin muistaa, että todennäköisesti muut suhtautuvat armollisesti. Ei tarvitse lopettaa kirjoittamista tänne, vaikka ei kerralla tai muutamallakaan onnistu lopettamaan. Lopettaminen saattaa olla pidempi projekti ja koko sinä aikana voi tänne kirjoittaa. Voihan toki olla, että moni on päättänyt vielä jatkaa juomistakin, mutta toivoisin itse ainakin, että täällä olisi niin hyvä ja armollinen ilmapiiri lopettamisen yrittäjiä kohtaan, että vaikka tulisi useampikin retkahdus, ne voi täällä kertoa ja silti jatkaa kirjoittamista.
Tämä on harvinaista herkkua, sillä lapseni on jo täysi-ikäinen ja yleensä hänellä on ihan omat juttunsa ja minulla omaa aikaa vähän liikaakin. En ole vielä tottunut siihen. Aikansa kaikelle, niinhän sitä sanotaan.
Sittemmin olen lukenut ketjuja täällä sekä lisäksi vanhaa pitkää ketjuani.
Ehkä ihan hyväkin, että en nyt ole vauhdilla lähtenyt sille ihan samalle linjalle, vaan pyrin lähinnä vain olemaan tänään juomatta. Olen vaalinut pysähtymistä ja lepoa ja nautin paljon näistä ihanista sateista. (Myönnettäköön, että analysoin silti, mutta en yhtä fanaattisesti 
Eka ajatus oli, että voiko tällainen itsensä palkitseminen olla pidemmällä aikavälillä hyväksi, vaikka tiedän sitä kyllä suositeltavankin. Jotenkin sitä kuitenkin miettii, että eikö asioita pitäis saada aikaan ilman palkintoakin.