Hyvä kun kerroit, kiitos siitä. Tarvitsemme erilaisia kokemuksia. Tuskan kautta on mahdollista päästä uudenlaiseen elämään. Ja kun alkoholi nöyryyttää riittävästi, olemme valmiit tekemään mitä tahansa päästäksemme eroon päihteistä.
Tänään et ole yksin
Olen kyllä kertonut miten minulla menee aivan rehellisesti tähänkin asti. Hyvin meni alkuun, pari viikkoa, nyt ei. Tai sillä tavalla hyvin, että se jäi noihin muutamaan (3) siideriin, mutta kuitenkin. Tässä tapahtui vanhoihin tuttuihin maisemiin palaaminen - välitön reaktio.
Se, miksi kirjoitukseni ovat olleet niin “auvoisia”, johtuu siitä, että lomani alkoi, olimme lomakeskuksessa, jossa elämä on uimista ja hauskanpitoa. Nyt ollaan arkiympyröissä. Miehen luotto jälleen nollamiinuksella jne.
Olen ihmetellyt muutamaa asiaa. Kun aloitin kirjoittamisen, muutamalla ihmisellä särähti heti korvaan, jokin tietty asia tai tyyli tai tapa toimia, harrastaa liikuntaa tai olla harrastamatta, nyt puhutaan sitten rehellisestä kirjoittamisesta. Ehkä poimin liian tarkkaan näitä kyseenalaistavia asioita, mutta eikö se nyt ole minun asiani miten kirjoitan ja mistä. Miten rämmin tätä elämää eteenpäin. On varmasti 5v ja plus vuotta selvinpäin olleita ja ohjekirjan mukaan selväpäisyyttä harjoittaneita. Ilmeisesti olette tehneet sitä teille sopivalla tavalla. Veikkaan, että on runsaasti eri tapoja käsitellä tätä asiaa. Olen todella kiitollinen vinkeistä ja ajatuksia herättävistä teksteistä, kysymyksistä, mutta jos rakkauttani liikuntaan ajatellaan epäsopivana tapana selvitä alkoholin otteesta, epäillään rehellisyyttä minun päiväkirjassani, voin vain todeta, että te ette tunne minua. Myöskin, jos jokin särähtää korvaan, älkää lukeko.
45min kävelylenkki lapsen kanssa.
Lisään kuitenkin vielä, että olen todella kiitollinen suurimmasta osasta kirjoituksistanne. Mielipiteiden vaihtoahan tämä on. En vain jaksaisi käyttää turhaa aikaa itseni vakuutteluun ja toimintojeni perusteluun. Ehkä taas hieman huonompi päivä… Sattuneesta syystä.
Älä ahdistu “väärinraitistelusta”, mä luulen, että ihan jokainen tekee hommaa jonkun toisen mielestä ihan väärin.
Kattele, kuuntele, kokeile. Mä uskon, että itelle mahdollisimman hyvin sopivilla strategioilla tulee parhaimmat lopputulokset. Ja lopputulosta tässä haetaan, ei tyylipisteitä.
Kuivaa viikkoa!
Tyräkki, katselen, kuuntelen ja kokeilen. Näin minä juuri teen. Taidan olla ihminen, joka tekee asiat omalla tavallaan, vaikka sitten kantapään kautta. Onnistun tai mokaan ja totean, että täytyy kai sitten kokeilla tuota tuon ehdottamaa juttua, voisiko se toimia. Jännä juttu, kun en minä ole ajatellut kenestäkään, että tuolla menee nyt kyllä aivan metsään nuo suunnitelmat, ei se noin pitäisi mennä, ei varmasti onnistu. Tietenkin, jos jollakin repsahtaa, ehdotan voisiko jokin keino auttaa. Kiitos viestistäsi, ketuttaa astetta vähemmän. 
Tosta “liikuntakriittisyydestä” mun piti vielä laittaa, että luulen kommentoijien hakeneen sitä, että kauhean moni [huom. varmasti aina joku] ei pystyjaksakykene laittamaan kaikkea kerralla kuntoon. Jolloin ei kannattais mitenkään kytkeä esmes alkottomuutta ja liikuntaa toisiinsa, ettei kävis niin, että toisen mahdollisesti kosahtaessa hyytyy toinenkin.
muutokseen menee kuulemma jonkun elämäntapavalmentajan mukaan 3kk mutta voisiko se tapahtua myös nopeammin jos on vain se yks ongelma kerrallaan jonka haluaa hoitaa niinku mulla on nyt ollut toi juominen ja unilääkkeiden käyttö joista olen päässyt. liikkumisesta samalla tasolla mitä ennen tätä äksidenttiä oli en voi edes haaveilla kun en vielä pysy pystyssä kahdella jalalla. on kyllä junnaamista tämä elämä mutta kuitenkin oma rämä elämä. ainut seurannan aihe tänään trump ja putin ja te
No voi hyvä helvetti sentään. Kirjoitin Tyräkin viestin jälkeen selostuksen ajatuksistani, mutta eiköhän nuo menneet bittiavaruuteen. Kiitos ensinnäkin Tyräkki, että selvensit ajatuksenjuoksua tuon liikunta-asian suhteen. Kuin myös Päivis.
Kirjoitin kuitenkin sitä, että yritinkin selittää aiemmin, että kyse olisi valinnasta jatkanko täyttä liikkumattomuutta, lihomista, yleistä märehtimistä paikallaan ollen (työ ei ole fyysisesti kuormittavaa). Vai käynkö puoli tuntia tai vajaan tunnin liikkumassa tai ulkoilemassa (uinti, kävely, pyöräily) päivittäin. Kumpikohan edistää hyvää oloa ja raitistumista paremmin. Yritin selittää myös, että kyse ei ole laihduttamisesta vaan laihtumisesta elämäntapojen muutoksen kautta. Ei dieetistä.
Mutta nyt olen selittelyni selitellyt. Taidanpa lähteä illalla vielä salille. Siksi, että se tuntuu hyvältä ajatukselta.
Randall aivan mahtavaa hyvää salikuntoilua sinulle ja perästä tullaan parin viikon päästä
Mä kans yritän laihduttaa mutta ei ole nyt onnistunut ku tosiaan istun koko ajan. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tsemppiä Päivis sitten parin viikon päähän ja tähänkin päivään
Ollaan nautittu hellepäivistä, kuskattu lapsia rannalle, itsekin ole uinut yhdesti lasten kanssa, jos sitä nyt tällä kertaa saattoi uimiseksi kutsua. Salilla kaksi kertaa sitten viime kirjoittelun, kylläpä tuntuu hyvältä siltä osin. Tunne kropassa ja lihaksissa nostaa henkistä mielialaa. Tämä piristävä tunne on niin kauan läsnä, kunnes lihaksissa alkaa hiipumaan se olo, että on tehnyt jotain fyysistä. Uusi liikuntakerta auttaa.
Muutoin vähän masentunut ja saamaton olo. Parisuhteen tilanne vaikuttaa ja eräs muu sinänsä pieni juttu. Tämä pieni asia olisi vain piristänyt arkea ja työkuvioita, eikä se taida onnistuakaan. Riippuvaisuutta olen myös miettinyt. Antabus tuntuu radikaalilta ajatukselta, mutta ei enää niin mahdottomalta, jos se pelastaisi tästä. Jostakin luin myös Aa:n auttavasta linjasta. Puhelinsoittoihin pystyisin, eivätkä ne stressaisi.
Huomenta Randall. Eipä se elämä pelkkää riemua ole, vaikka helle helliikin.
Aika paljon meitä monia täällä yhdistää riippuvuus johonkin. Helposti lipsahtaa siihen vanhaan tuttuun harminlievittäjään.
Kyllä minulla tuo Antabus on edelleen ‘kaverina’. Vähän useammin voisi lääkäri labrat määrätä. Tulee pelko, että mitä mokoma tekee maksalle. Itse vetelen B-vitamiinia rinnalla. Ja otan Antabusta n. joka kolmas päivä. Soita sinne auttavaan linjaan. Jos saat sen tehdyksi, tule kertomaan minkälainen puhelu oli.
Voimia raitistelemiseen.
Randall kirjoitti
Voit soittaa nimettömänä.
Telkasta tuli joitain aikoja sitten pätkä jostain vanhasta ohjelmasta, jossa lapsilta kysyttiin, mikä heistä tulee isona.
Eräs vastaus oli “lääkärihoitaja, tietysti” ja toinen vastaaja halusi lakaisukoneen kuljettajaksi. Nyt kun soitat auttavaan puhelimeen, vastaaja voi olla jomman kumman ammatin edustaja, raitis alkoholisti joka tapauksessa. Kumpikin kertoo omaa kokemustaan ja ovat vastaamassa vapaaehtoisesti. Joku vastaajista on voinut olla raittiina vuosikymmenen, enemmänkin. Jonkun toisen raittius taas on lyhyempi ja juomisen seuraukset ja tuskat tuoreessa muistissa.
Vastaajilta voit kysellä yksityiskohtia ryhmien toiminnasta. Ryhmät ovat itsenäisiä, mutta Suomessa ne toimivat suurin piirtein samalla tavalla. Numerot löydät googlesta. Alkoholistien läheisetkin voivat soittaa. aa.fi/
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Randall ihanaa kun pääsit uimaan lasten kanssa. Nyt on lämpimät vedetkin. Mulla särkee heti aamusta päätä hieno juttu ku näyttää tulevan kuuma päivä taas. Juominen mutta veden näyttäisi olevan tarpeen tänään.
Aika matelee kudon helteellä villapaitoja ja luen sekä opettelen kävelemään uudestaan.
Mulla raitistelu jatkuu. Ei meidänkään parisuhde täällä ole sellainen kuin halusin. Ehkä asialle pitäisi tehdä jotain tai sitten hyväksyä se että näin mennään.
Näihin ajatuksiin toivon teille sinne ihanaa intiaani kesää.
Kiva ja kiitos, kun kirjoititte! En ehdi enempää nyt kirjoittaa, muuta Päivis, saanko kysyä tarkennusta tuosta, “opettelen kävelemään uudestaan”. Todella paljon voimia ja kannustusta sinulle siihen, mikä ikinä onkaan kyseessä. !
Päivis, taisit ehkä puhua kävelemään opettelusta liikkumaan opettelemisena. Tietyt toiminnan vajavuudet ovat niin arkipäivää minulle muuta kautta, että yhdistin sen näköjään heti johonkin vakavampaan.
Liikkuminen on jatkunut, olen ylpeä itsestäni sen suhteen. Kaiken kaikkiaan on tullut tunne, etten oikein sovellu tällä palstalle. Tämä ei ole mitään huomion kerjäämistä, tuntuu vain siltä. Ei ole oikein tehnyt mieli kirjoitella. Ehkä jatkan täällä, ehkä vähentäjissä tai ehkä en missään. Olisi kiva saada tukea jostain, mutta en vain tiedä nyt vielä sopivaa paikkaa sille, pitää miettiä. Oikein hyvää ja lämmintä päivää kaikille! Mahtava helleputki.
Heippa Randall,
Sain kipsin pois jalasta ja voi itku että nyt se tuska alko taas ja kävelemään ei onnistu vieläkään ilman keppejä. kyllä on avuton olo. naposteltua tulee ihan liikaa ja kun ei liiku niin siinä tietää miten käy. Jalka on siis terve ja hyvin luutunut mutta kipsin takia lihakset ja nivelet ihan jumissa. oon saanut uudet liikkuvuusjumppa ohjeet mutta jos nyt viikonlopun aikana ei muutosta tule niin haen fysioterapiaan ens viikolla automaattisesti eivät sitä antaneet vain käskyn kävellä. helpommin sanottu kuin tehty. semmosta narinaa täältä ja nyt vaan eteenpäin. hyvää viikonloppua
Hellettä riittää ja näyttää riittävän vielä eteenkin päin. Uimassa olen ollut lastenlasten kanssa mikä on ihana asia. Ei onnistuisi jos mummo joisi, taitaisin vain istua ja juoda kotona.
Kun raitistuin niin aloin kuntoilla. Minulle liikunta toi sitä riemua ja eloa elämään niin ei tarvinnut miettiä hakeeko kaljaa. Ja jotenkin oli pakkokin liikkua, kun jokin sisäinen pakko oli päästä johonkin, mieli masentui ja ahdistui jos olin liikaa paikallaan. Kait se oli sitä alkoholia pakoon juoksemista.
Minullahan menee muistelemiseksi tämä kirjoittelu kun olen ollut jo kauan kauan raittiina, mutta yhä edelleen tarvitsen tällaista toisten alkoholistien kanssa vertaistuessa kokemuksien jakamista.
ja toinen juttu jonka aloitin raitistumisen myötä oli kirjoittaminen. Kirjoitin vihkoon olotilojani, katkeruuksiani ja vihaisuuttani, menneisyyttä. Kaikki poltin sitten, mutta se auttoi kun kirjoitin ja luin sitten mitä olin kirjoittanut.
Niinkuin nytkin kun tulin tänne kirjoittelemaan muutama kuukausi sitten niin olin jotenkin lukossa itseni kanssa, synkistelin tosi paljon ja olin hirveän ankara itselle, anteeksiantamaton, armoton. Olin unohtanut minkä armon olin saanut ja vajonnut takaisin synkkiin mietteisiin. Kelasin kaikkea pahaa mitä olin elämässäni tehnyt ja siitä syyttelin itseäni. Täällä kun kirjoittelin aina jonkun ketjussa niin pikkuhiljaa aloin päästä itsevihasta ja nyt ihmettelen sitä. Jumalan johdatukseksi tätäkin sanon, koska jos olisin jatkanut itsevihaani niin liekö jossain vaiheessa olisin tarttunut taas pulloon. Se on vaarallinen vastus, tuo viinapiru.
kaikkea hyvää ja kiitos kun olette olemassa:)
Heippa teille, täällähän minä taas, kiitos kun kirjoititte.
Päivikselle tsemppiä jalan kanssa. Muistan, kun itse jouduin pitämään polvea, jos en kipsissä, niin ainakin jossakin lastoin tuetussa siteessä yli kuukauden lapsena. No annas olla, kun sain sen pois, polvi, lihakset sun muut olivat jumittuneet suoraksi tiettyyn asentoon. Kesti aikansa ennen kuin kävelin kunnolla ja sain jalan taas koukkuun. Mutta kyllä se sieltä tulee, nyt kipsi on sentään pois! Narise pois vaan, ehkä se helpottaa.
Sinisilmä63:lle myös iso kiitos, kun kirjoitit kokemuksistasi. Juuri tuota liikunta minulle on ja näyttää siltä, että se on ihan ehdottoman iso osa tätä elämänmuutosta (eli alkoholin jättämistä ja jaksamisen parantamista). Pelottaa todella paljon miten jaksan arkea työn, lasten ja kotitöiden ristitulessa. Ja selviämistä tästä alkoholipeikosta. Miestä ahdistaa jo nyt syksy ja se, muutunko takaisin kiukkuiseksi, nukkuvaksi muumioksi. Minulla alkaa viikon päästä puolen vuoden kuntoryhmä, jossa liikutaan kaksi kertaa viikossa porukalla. Ja yksin loput, jos jaksaa. Odotan, että tästä tulee yksi tukikivistäni.
Nyt, kun olen päässyt liikunnan makuun, tulee tottakai näitä "urheilu"vammoja. Jos omaa huolimattomuutta voi sellaiseksi sanoa. Tipahdin ojentajalaitteesta alas, löin leukani rautatankoon ja samalla väänsi oikean käteni jotenkin kummallisesti, etten jaksa kantaa sillä mitään. Mutta paranemassa olen kaiketi tästäkin sählingistä. Leukaan tuli kunnon mustelma ja patti, mutta ei kai mitään vakavampaa. Hyvä, että osui menkkojen kanssa samaan aikaan. Olen ollut sohvanpohjalla kiukkuisena, kipeänä ja nukkuvana kasana. Mies ja lapset kiittää. Nyt alkaa elämä voittaa.
Muoks. lopussa ja lomapuisto, pidän mielessä tuon a-linjan. Soitan todennäköisesti siihen joku päivä. Kerron kyllä miten puhelu meni.
Lapset on yökylässä yhden yön, mies pois muutaman päivän. On ollut aikaa nettailla ja plinkkailla. Joku olisi ehkä käyttänyt ajan toisin, omatuntoni mm., mutta toisaalta eipä minulla ole ollut täysin vastuutonta sohvapäivää… En edes tiedä milloin. Kun aiemmin kirjoitin, että olen ollut sohvalla angsteissani ja kivuissani… Se tarkoittaa minulla päikkäreitä. Ei lasten kanssa voi vaan olla tekemättä mitään kotona, kotitöitä ja muuta edes vähän.
Olen lueskellut paljon muiden ketjuja ja yleisiä ketjuja, vastaillutkin joihinkin. Olen hieman hämmentynyt. Tällä palstalla kirjoittaa aktiivisesti 10-20 ihmistä. Voin olla väärässä. Miksi täällä on niin paljon kinaa, arvostelua, sanoilla kikkailua ja jonkinlaista pätemistä? En osoita ketään sormella, jos tätä nyt kukaan lukeekaan, koska en yksinkertaisesti voi, enkä edes halua. Nimimerkit ja kirjoitukset sekoittuvat vielä päässäni, en muista täysin kuka kirjoittaa mitä. Mistä pahaolo ja konfliktihalukkuus kumpuaa? Itsekin olen välillä kärkäs mielensäpahoittaja. Silti…
Ei kai tämä ole palsta, jossa pyritään täydelliseen oikeinkirjoitukseen, vain älykkäitä sivalluksia ja sivistyssanoja vilisevään tekstiin, poliittisiin vääntöihin, ainoastaan äärimmäisen hauskoihin vitseihin, tietyn osa-alueen tietämyksellä pätemiseen ilmeisen kilpailuhenkisesti, vain syvällisiin pitkiin pohdintoihin. Mihin te oikein pyritte, mikä tarve teillä tähän on? Ilmeisesti saatte tästä jotain. Mielihyvää? Jos se on näin, ja kaikki voi hyvin, tämä on vain kiivasta ajanvietettä niin ei siinä mitään. Sitten olen ymmärtänyt väärin. Vai paremmuudentunteen hakemista? Vai haluatteko kuulua tänne niin kovasti, että teidän täytyy tehdä vaikutus johonkin, joihinkin henkilöihin tai kaikkiin palstalaisiin? Vai onko teillä vain paha olla? Huono päivä, useammin kuin pari kertaa viikossa? Ei tarvitse vastata. Tällaisia minä vain pohdin, kun luen näitä kirjoituksia. Ehkä toivon, että tämä auttaisi myös joitakin toisia pohtimaan asiaa. Anteeksi, jos loukkasin. Ja jos kyse on vain kahdesta tai muutamasta ihmisestä, anteeksi yleistys. Täällä on mukavia ja suvaitsevaisia ihmisiä myös. En halua haastaa riitaa. Peace and love ihan kaikille. Toivottavasti teillä on hyvä päivä. Nyt yritän pysyä omassa lestissäni.
Samoja asioita kirjoittajien motiiveista joskus myös pähkäillyt. Mutta yritä ohittaa ne katkerimmat ja keskity kannustaviin tarinoihin. Olet hyvällä alulla raittiudessasi.
Muuten, vietä oikein hyvällä omalla tunnolla sohva päivä nyt kun voit. En tajua kuinka joku pärjää ilman että ihan säännöllisesti sellaisia harrastaisi.
