Uusi vanha suunta elämälle

Me Lopettajat
1

Tulin tänne lopettajiin hakemaan tukea suunnanmuutokselle. Olen nimimerkistäni huolimatta nainen. Kärsin pahasta ahdistuneisuushäiriöstä, mutta yritän sitkutella oravanpyörässä normihaasteiden keskellä siitä huolimatta. Työelämän haasteiden kasvaessa aloin rentoutumaan ensin viikonloppuisin viinin avulla. Lopulta käytin sitä ajoittain jo viikolla iltaisin. Tämä tapahtui noin 5 vuoden aikana.

Nyt tilanne on se, että menetän perheeni tai tarkemmin siis parisuhteeni ja varmasti lopulta työnikin, mikäli jatkan samaan malliin. Ensimmäinen on toki tärkeämpi ja tilanne on jo ihan hiuskarvan varassa, jos enää pelastettavissakaan. Tämä on siis viimeinen oljenkorsi.

Tästä päivästä lähtien siis nollalinjalla. Lisäksi otan liikunnan mukaan kuvioon takaisin. Tämä on jäänyt täysin. Tarkoitus on lähinnä myös pudottaa painoa, jotta jaksan osallistua arkirutiineihin myös töiden jälkeen ja olla täysipainoinen vanhempi arki-iltoina ja viikonloppuisin. Heinäkuun lopussa painon tulisi olla useamman kilon alhaisempi ja fyysisen/henkisen olon paljon parempi. Pyrin päivittämään päivittäin.

Nyt:
Paino: n. 96kg
Treeni: ½t uintia (aloitellaan rauhallisesti)

2

Tällä hetkellä on ihmeen tyyni ja rauhallinen olo. Nyt se on loppu, viinin juominen nimittäin. Nyt aloitan liikunnan aktiivisesti. Mieheni on kuullut nämä sanat niin monta kertaa, ettei enää usko.

Hän kuitenkin lukee minua kuin avointa kirjaa, minkä koen jotenkin hienona asiana. On huomannut jokaisen kerran, kun olen repsahtanut. Minulla ei vain kertakaikkiaan ole enää vaihtoehtoja yhteenkään sellaiseen. Valvova silmä vahtii ja hyvä niin. Toivon tietysti, että suhde jatkuisi ja se jatkuisi tasapainoisena, ei vahtija- ja valvottavaroolien alla, vaan luottamus hiljalleen palaisi. Tämä viimeinen repsahdus oli vain niin nolo. Itsekin halusin lopettaa kokonaan jo ennen sitä. Tämä aine…se sekoittaa mielen, tulee riippuvaiseksi, ei ajattele järkevästi vaikka kuinka tärkeät asiat ovat vaakalaudalla. Nyt mielessä on vain se, että tämä oli viimeinen kerta. Helpottavaa. Täytän päiväni liikunnalla ja kodin järjestelyllä, muilla harrastuksilla ja lapsien touhujen parissa. Pyrin näyttämään miehelleni, että suunta on muuttumassa ja hän ehkä toivottavasti luottaa minuun ja ehkä suhde jatkuu. Ja myös oma elämänlaatuni kohenee.

On mahtavaa, että on olemassa tällainen paikka, johon voi purkaa sydäntään ja kirjoittaa. Kiitos, kun pääsin joukkoonne.

3

Hei Randall.
Tervetuloa joukkoomme.
Luin kirjoituksesi useasti ja mietin mitä vastaisin. Ehkä esitänkin sinulle muutaman kysymyksen. Tilanteesi on ilmeisesti romahduspisteessä.

Yksinkö joudut muutoksen tekemään vai onko sinulla tukea ympärilläsi?
On helpottavaa tietysti kirjoitella tänne, mutta riittääkö se arkipäivän paineiden keskellä?

Muutoksen edessä olet. Halusit tai et.
Jos juot, tiedät miten käy, ei hyvin.
Jos et juo, joudut kohtaamaan elämäsi ja itsesi selvänä.

Mutta voin kertoa että kyllä ilman alkoholiakin voi elää ihan mukavaa elämää. :smiley:

Raitistuminen lähtee ihmisestä itsestään. Motivaatio syntyy omasta tahdosta, ei toisten vaatimuksesta. Senhän sinä varmaan tiedätkin.

Itse kun raitistumisen aloitin otin ensimmäisenä tuekseni ammattiavun päihdeklinikalta ja lisäksi Antabuksen. Antabus on siis poretapletti joka estää alkoholin imeytymisen maksaan ja näinollen estää varsin tehokkaasti alkoholin käytön (korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin). Reseptin tarvii.
Seuraavaksi turvasin arki-illat kertomalla luottoystävilleni että pulassa olen. Kerroin heille myös että aioin muuttaa elämääni parempaan suuntaan. Sain heiltä varauksettoman tuen. Lupasin olla heille täysin rehellinen alkoholinkäytöstäni. Aivan kuten lupasin myös päihdeklinikalla. Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää pitää kiinni rehellisyydestä tässä asiassa.
Kun kerran päätöksen tekee kannattaa siihen panostaa voimavaroja. Jos on päättänyt olla juomatta pisaraakaan silloin tulee myös siihen sitoutua.
On hienoa että alat liikkumaan ja huolehtimaan kunnostasi. Liikuntahetkesi voisi olla sinun omaa aikaa. Aikaa jolloin voit käydä mielessäsi läpi asioita jotka saavat sinut käyttämään alkoholia.
Se voi myös olla aikaa jolloin miettii ihan muuta kuin ahdistavia asioita. :wink:

4

Moikka.
Kiva, kun kirjoitat tänne :slight_smile:
Se on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää. Hyvä, että olet päättänyt muuttaa elämääsi.
Sulla on motivaatiota painonpudottamiseen. Hienoa. Itse olin välillä niin lamassa, että ainoa mikä motivoi minut ylös sängystä, oli ajatus lähteä kohti Alkoa… Sitten kotona heti viinipullo parissa minuutissa kitusiin.

Minua motivoi jokin itserakkaus, en halunnut tappaa itseäni juomalla. Liikunta ja sen tuomat tulokset antoivat voimaa.
Apua kannattaa hakea sieltä, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Yksin ei jaksa, eikä tarvitsekaan.
Mulla oli onnea, koska tässä pikkukaupungissa on hyvä päihdehuolto.

Kaikenlaista masennusta ja ahdistusta mullakin taustalla. Parikin terapeuttia haluaa nähdä minua silloin tällöin… Enkä ihan ilman lääkkeitä pärjää.
Toivon kovasti, että onnistut. Lueskele täältä noita onnistumiskertomuksia, niistä voi saada apua.
Paljon täällä on ketjuja, jotka kannattaa
sivuuttaa… Ainakin minä teen niin.
Muista, että tyypit, ketkä olleet vuosikausia juomatta, ovat kerran olleet tilanteessa, missä sinä nyt.

Aurinkoista päivää :slight_smile:
p.s. Uiminen selvinpäin on hauskempaa, mitä hutikassa. Jälkimmäistä tuli kokeiltua ja meinasin hukkua :blush:

5

Kiitos vastauksesta 0132, hyviä kysymyksiä.

Kyllä, yksin joudun tämän muutoksen tekemään. Motivaatio lähtee tosiaan myös itsestä, ei muista. Motivaatiota minulla kyllä on. Aivan omia ajatuksiani nämä ovat, menetän kaiken jos en lopeta. En halua menettää kaikkea. Minulla on ollut myös fyysisesti huono olla ylipainon suhteen jo kauan. Nautin liikunnasta, se on osa minua tai entistä minää ollut pari vuosikymmentä. Kaipaan itseäni, liikunnasta tulevaa hyvää oloa, olemisen helppoutta, vaatteiden sopivuutta, jos nyt pinnalliseksi heittäydytään. Minulla on myös vihdoin töissä tällä hetkellä kohtalaisen hyvä olla, on hieno työyhteisö, mahdollisuuksia laajentaa ammattikuvaani (mutta ei lisätä työmäärää). En halua pilata tätä kaikkea. Enkä halua pilata lasteni tulevaisuutta. Minulla on nyt jotenkin vahva usko, että pystyn tähän. Vaikea selittää.

En silti halua väheksyä alkoholin tuomia houkutuksia ja vaikeuksia mitä mahdollisesti on tulossa jatkossa. Siksi pyrin nyt kirjoittamaan tänne tiheästi. Jos minusta ei kuulu, olen todennäköisesti tehnyt sen minkä pyrin nyt lopettamaan. Olen sitoutunut elokuusta alkaen liikuntaryhmään, joka tapaa kaksi kertaa viikossa puolen vuoden ajan. Toivon, että tämä tukee myös tavoitettani. Liikunta tuo mielihyvää, sitä ei tarvitse hakea viinistä. Lisäksi en voi osallistua tapaamisiin, mikäli olen huonossa kunnossa, jonka viini aiheuttaa ts. krapulassa.

Antabus olisi varmasti hyvä keino lisäksi, mietin asiaa.

Hei myös sinulle, lopussa. Uiminen on varmasti kivempaa selvinpäin, kuin hutikassa. :smiley: Jälkimmäistä en ole kokeillut, eikä ilmeisesti kannatakaan. No nyt sitäkään ei tarvitse miettiä. Onneksi et hukkunut. Nämä keinot tuntuu minusta nyt hyvältä, tähän avun hakemiseen. Niin muuten, en minä nyt aivan yksin ole. Tapaan psykiatria säännöllisesti, harvakseltaan, mutta kuitenkin, noiden muiden asioideni vuoksi.

Hmm, mitä ketjuja kannattaa sivuuttaa? En ole vielä käynyt tätä palstaa läpikotaisin läpi. Viestisi oli piristävä, kiitos siitä. Oikein hyvää päivää sinulle ja jos sinulla on täällä ketju, käyn sitä jossain välissä lukemassa. :slight_smile:

6

Hei Randall! 0132 kirjoitti

Minulla juomisen loppuajat menivät yksin juodessa. Yhdelle nuoruuden juomakaverille olin muistamattomassa kännissä puhunut ongelmaksi muodostuneesta juomisesta. Nyt minulla on yksi raitistunut alkoholisti, jonka kanssa olen voinut puhua vaikeimmatkin asiani. Lisäksi kännykässäni on joukko aa-laisten numeroita, ja tapaan heitä muutoinkin, oikeastaan päivittäin joko kasvokkain tai puhelimitse, ja somessakin.

Kirjoittele, mieluiten päivittäin!

Tänään et ole yksin

7

Tässä on yksi tsemppilähde ja oikeastaan kunnon tarmobuusti itselleni. Jos tämä mahtava nuori nainen elää elämäänsä tuolla asenteella ja vireellä iho-, aivo-, luu- ja keuhkosyövän kanssa, millä helv*tin oikeudella minä pilaan sen ihan vain omilla valinnoillani. Elämä on arvokas. Sen voi menettää itsestä riippumattomistakin syistä. Mutta ei sitä kannata sössiä sentään omien valintojen takia. Niitähän nämä ovat, valintoja. Muistan, että nautin paljon liikunnasta. Nautin eilen todella paljon uimisesta. Kun pääsee tästä kierteestä irti, ilo varmasti palaa, uskon niin.

Tuossa muutama linkki, jos ne auttaisivat joitain muitakin. Tämä rohkea ja uskomattoman positiivinen nainen kuoli juuri, mutta hän eli elämänsä 7-8 vuotta syövän kanssa rakastaen, treenaten, tehden töitä ja nautti elämästään viimeiseen hetkeen saakka.

Noin kohdassa 2.22s, hän kertoo mitä hän voi tehdä vielä elämässään kuolemaan johtavan sairauden kanssa.
youtube.com/watch?v=FpPU6W9ZFLA

Tilannekatsausta:
youtube.com/channel/UCa6sLJ … yS-gd_NkeQ

Siinä treenausta syöpä"potilaalta":
youtube.com/watch?v=-eumXkfXEwQ

Eräs hänen seuraajansa latasi videon Emilyn kuoleman jälkeen:
youtube.com/watch?v=ztjCHjOIAa4

8

Lomapuisto, hienoa että sinulla on ihmisiä, joille puhua. :slight_smile: Minulla ei valitettavasti ole. Siksi otan tämän palstan nyt niin tosissani. Kirjoitan päivittäin. Ihana allekirjoitus sinulla, tänään et ole yksin. Ei ollakaan. :slight_smile:

9

Moi Randall.
Jeps, se mun uiminen oli sellaista, että lähdin yleisestä uimarannasta kohti järven keskellä siintävää saarta, Olenhan minä kohtalainen uimari, mutta matka oli yllättävän pitkä, varmaan kilometri suuntaansa. Paluumatkalla tuulen yltyessä pikkuisen alkoi hirvittää. Rantaan selvisin ja ainoa seuraus taisi olla lievä hypotermia. Jota paransin lähikaupan siidereillä…
Katsele rauhassa ketjuja, lähinnä joku trolli silloin tällöin availee omia juttujaan, mutta ei ole aikoihin näkynyt. Aika asiallista juttua on, kaikissa ei oikein tahdo (minä) pysyä mukana. Voi olla oman pään suorituskyvystä kiinni :slight_smile: Jostain AA -hypetyksestä en tykkää, mutta kai se johtuu vain siitä, etten itse sen puljun avulla raitistunut. Iso käsi niille, ketkä siellä käyvät juomisen sijaan.
Ei mulla ole enää omaa ketjua. Syksyllä yritin aloittaa, mutta kun aloin juomaan deletoin sieltä viestini. Silloin tällöin mielialan mukaan jonnekin kirjoitan. Yritän tsemppailla korkin kiinni laittaneita, tai vähentäjiä.

Mukavaa päivää :slight_smile:

10

Tämän päivän tsemppibiisi: :slight_smile:
youtube.com/watch?v=_-D7hBRCF_Q

David Guetta & Sia Lyrics
“Flames”
One foot in front of the other, babe
One breath leads to another,
yeah Just keep moving
Look within for the strength today
Listen now for the voice to say
Just keep moving

Go, go, go,
figure it out Figure it out,
but don’t stop moving
Go, go, go, figure it out
Figure it out,
YOU CAN DO THIS

So my love, keep on running
You gotta get through today
There my love, keep on running
Gotta keep those tears at bay
Oh my love, don’t stop burning
Gotta send them up in flames
In flames

Don’t stop, tomorrow’s another day
Don’t stop, tomorrow you’ll feel no pain
…

Elämä on arvokas… Jäin miettimään tuota lausetta. Ei tämä nyt niin helppoa ole miltä kaiketi saan sen kuulostamaan. Hetki sitten en välittänyt itsestäni juurikaan. Enkä tiedä oikein välitänkö vieläkään. Sen vertaa, että juuri minun elämäni olisi arvokas. Elämä toki on arvokas itsenään. Kun sellaisen on saanut, se varmaankin pitäisi käyttää hyvin. En vain tiedä onko minulla mitään arvoa tai merkitystä kovin monelle ihmiselle. Mieheni…ehkä ennen, nyt en tiedä. Lapseni. Tottakai siitä tulisi heille jonkinlainen trauma, jos heidän äitinsä ei yhtäkkiä olisikaan olemassa. Välillä mietin, olenko enemmän haitaksi, kuin hyödyksi. Jostain syystä minulla on sellainen tunne, etten elä kauan. Minulla on kova kiire saada aikaan elämässäni jotakin pysyvää, jotakin mistä minut muistetaan, että yritin tehdä jotakin hyvää. No nyt menee liian syvälliseksi, sekalaisia ajatuksia.

Treeni: uintia 40min

lopussa, olipa kiva kun kirjoitit. Kohtalainen kuntohan sinulla tosiaan on, kun kilsan suuntaansa ja takaisin olet räpiköinyt tuosta vain. :slight_smile: Avovedessä pitkän matkan uiminenkin on aivan eri asia kuin esim. uimahallissa. On tullut sitäkin kokeiltua. Ehkä vastaisuudessa voisi kokeilla taas, kunhan saa tätä massaa ja kuntoa paremmaksi. Pitiköhän minun kirjoittaa jotain muuta sinulle, no ensi kerralla sitten. Mukavaa päivää! :slight_smile:

11

Ymmärsin vasta nyt, että mieheni lähtee mökille juhlimaan kaveriensa kanssa, ei siis harrastusreissulle niin kuin muistelin. Aivan lähistöllä bilettävät myös kaverin naisystävä kavereineen. Minulle on tämä kuvio on kuulemma selvitetty selkeästi. Että nyt ei ole harrastusreissu kyseessä ja ketä tulee mukaan. En valitettavasti muista tätä.

Kannustin häntä lähtemään, kun hän epäröi. Ajattelin, että hän pääsee irti tästä tilanteesta ja saa rentoutua kavereiden kanssa. Muutenkin puhuimme aikaisemmin, että parempi että saa nyt mahdollisimman paljon vapaa-aikaa, koska on joutunut ottamaan vastuuta paljon erinäisten seikkojen vuoksi, minun työni, unen tarpeeni jne.

En vain voi sille mitään, että tuntuu todella pahalta, että hän lähtee nyt yötä myöten osittain naisseurassa juhlimaan. Juuri nyt, kun suhteemme on oikeasti millistä kiinni, loppuuko se vai ei. Luotan häneen, olen luottanut. En enää vain tiedä miten tämä tilanteemme on vaikuttanut. Haluaako hän enää edes olla sitoutunut.

Mitä jos siellä onkin hänen unelmiensa nainen. Ihastuahan voi, rakastuakin. Hänen mielikuvansa minusta eivät ole positiivisia tällä hetkellä. Hän ei pidä minun ulkomuodostani. Itse ajattelen edelleen, että voisin olla ihan ok jonkun muun mielestä. Ainakin toivoisin, että olisin kaunis oman mieheni mielestä minkä kokoisena tahansa kohtuuden rajoissa. Tai että se rakkaus ja sitoutuminen olisi tärkeimpiä asioita myös romanttisessa mielessä. Halu kehittyisi siitä, että toinen on ylipäänsä lähellä, se rakkain ihminen. Olen kuulemma kaukana siitä ihmisestä, johon hän sitoutui. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ulkomuotoni voi kuulemma vaikuttaa jopa hänen halukkuuteensa. Nämä sanat (myös minun) ja riitamme ovat vahingoittaneet niin paljon suhdettamme, että näistä asioista puhutaan varmasti jossakin pariterapiassa sitten, jos pääsemme näiden ensimmäisten esteiden yli ja hän haluaa jatkaa kanssani. Ja jos minä haluan jatkaa hänen kanssaan. Jos tästä enää tulee mitään.

Ei tee mieli kuplivaa, viiniä, mitään. Tekee mieli mennä salille, treenata itseni huippukuntoon ja iskeä mies. Kokea olevani kaunis ja haluttu. Näin. Lapsellista. Viime aikojen töppäilyt suhteemme osalta on mennyt suurimmalta osalta minun piikkiini. Allekirjoitan tämän täysin. Olen ollut epäluotettava, esim. tämä viinin juominen, lupausten pitäminen (ei pettämistä tai mitään sellaista). Kyllä tässä ongelmia on ollut aiemminkin kuitenkin, eikä pelkästään minun syystäni. Voi paska. :frowning:

12

Täällä ollaan, ärsytyksestä toivuttu. Pitäköön lystiä ja tuulettakoon päätään. Jos meidän yhteiselo jatkuu niin se ei varmaan ole yhdestä biletysillasta kiinni. Jatkuu jos jatkuu.

Monenlaisia ajatuksia on tässä heräillyt, mutta ei tee mieli niitä kamalasti availla. Lukijoita käy, ei kommentoijia. En halua olla minkään sosiaalipornon kohde. Pitäisi ehkä tehdä yksityinen päiväkirja, mutta sitten olisin tosiaankin aivan yksin. No, aisoissa ollaan edelleen, eipä tässä muuta.

13

Jatka vain kirjoittelua! Lukijoita käy, kirjoittelemalla annat ajattelemista lukijoille. Aina ei vaan osaa kommentoida mitään. Itse olen juuri sellainen, että käyn täällä lukemassa lähes joka päivä (pyrin käymään päivittäin) mutta harvoin kommentoin. Tänne kun kirjoittelee niin tietää, että jossain on joku joka kirjoituksia lukee. Ehkä samaistuu, ehkä saa jonkun ajatuksen tai idean. Ei ole tosiaan ihan yksin.
Onnittelut viidestä päivästä. Jokainen raitis päivä on alkoholistille todellakin kiitoksen arvoinen. Mun on nyt vaikea saada raittiutta alulle mutta sinun ja muiden onnistuneiden kirjoittelut antavat uskoa että minäkin pystyn. Kun tarpeeksi haluan…

14

Juuri niin kuin Kerttuli tuossa vastasikin, niin vastauksia tulee välillä aika harvoin, kun ei keksi mitään kommentoinnin arvoista. Kai se jotenkin on aika suomalaista, ettei turhia käydä löpisemässä ihan vaan lämpimikseen, vaikka sillä lailla toki osoitettaisiinkin, että ollan mukana menossa. Vaikka kyllä poikkeuksiakin löytyy. Helpointa kommentointi on silloin, jos aloittajan tilanne/historia sopii omaan vastaavaan (juomamäärät, paikat, parisuhdetilanne, ikä, työtilanne, perhe, aika edellisestä hörpystä jne.).

Armollisuutta itseä ja muita kohtaan. En halua piruja alkaa seinille maalailemaan, mutta riippuvuudeksi kehittyneestä alkoholinkäytöstä irti pääseminen syö aika paljon voimia. Ja vaatii myös armollisuutta itseä kohtaan. Itsellä vähän karvat nousivat koholle aloitusviestin jälkeen, kun siinä oli, että nyt alkoholista eroon, liikunta elämäntavaksi ja painoakin jo kuukauden päässä olevalla tavoitteella pois. Vaikka sanotaankin, että juopon ei ole hyvä olla jouten, niin kannattaa varoa, ettei elämä mene suorittamiseksi. Tavoitteita on hyvä olla, kunhan odotukset pysyvät kohtuudessa. Alkoholin käytössä monelle tuttu kaikki-mulle-heti-nyt, ei ehkä ole paras ajattelumalli kuitenkin. Enkä tarkoita, että sinulla tällaista olisi, mutta nousi ajatuksena mieleen.

Referenssinä. Yksi tuttavani yritti viime vuoden puolella tupakasta/nikotiinista eroon. Samalla alkoi kuntokuuri ja juoksuharrastus. Ja painonpudotus. Hyvinhän tuo sujui noin 1,5 kuukautta, kunnes tuli jalkavamma, mikä esti juoksemisen. Kenties ajatus “paremman elämän” jatkumisesta katosi samalla. Vajaa viikko meni vielä hampaita kiristellessä, mutta sitten tupakka jo kärysikin.

15

Kiva, kun kirjoittelitte! Ja yleinen pahoittelu ärsyyntymisestä. Oli kai vähän huonompi päivä. Ehkä se johtuinsiitä, että olin avautunut aika yksityiskohtaisesti hyvin vaikeasta aiheesta ja sitten kun lukijoita kävi noin 100?, eikä yhtään kommenttia, tuli harmitus että oli mennyt paljastamaan arkoja asioita itsestään. Enhän minäkään ehdi kommentoimaan kuin muutamaa ketjua.

Niin, me kaikki ollaan erilaisia. Minun on pakko saada tähän tilalle jotain, joka on siis automaattisesti liikunta ja terveelliset ruokatottumukset. Ei mitään dieettiä, vaan sellainen perusterveellinen ruokavalio ja liikunta, josta tulee hyvä olo. Liikunnan tuoma mielihyvä aivoissa ja kropassa korvaa ainakin osittain alkoholin tuoman mielihyvän. Ja paino vain yksinkertaisesti putoaa tällä automaattisesti aika reippaastikin, koska kuviosta poistuu viinin tuoma kamalan runsas kalorimäärä. Kokemusta tästä on aiemmasta. En siis syö muutoinkaan liiallisesti. Paino on tullut ainoastaan liikkumattomuudesta ja viinistä. Mutta totta, pitkäjänteisyyttä tämä vaatii. :slight_smile:

16

Ja pahoittelen nyt pahoittelemassa päästyäni vielä tuota kirjoitusta niiden osalta, joilla on alkoholin aiheuttamia sairauksia. Tuota siis, johon olen laittanut linkkejä syöpää sairastaneen naisen youtubevideoihin. Ja puhun itse siitä, että mikä oikeus Minulla on tärvellä terveyttäni jne. Jos sen kirjoituksen joku esim. syöpää sairastava luki, ymmärrän, että se saattoi tuntua pahalta ja olla jollain tavalla tökerö kirjoitus. Puhuin kuitenkin vain itsestäni ja siitä, että minulla on -kai- vielä terveys jäljellä, miksi itse pilaan sen. Oikeasti pelkään, että maksani ei ole kunnossa. Pelkään myös ihosyöpää, vatsahaavaa jne. Sen verran, etten uskalla käydä lääkärissä näitä tutkituttamassa. Hyvin järkevää tämäkin…

17

Iltaa ja onnea hyvästä päätöksestä!

Kun päätös on tehty ja toimeenpano aloitettu on jo hyvä osa matkaa tehty. Mutta ethän vain kuormita itseäsi liikaa? Analogia alan miesten käyttämään termiin “AA-humala”. Alkon jättämisessä on suoritusta yllin kyllin ilman muita suoritteita. Muutoin voi käydä niin, että väsyy suorittamiseen ja retkahdus vaanii juuri sellaisissa tilanteissa. Ykkösprioriteetti tilanteessasi on ilman alkoa pysyminen ja tilanteeseen tottuminen; sekin aiheuttaa psyykessä kaikenlaisia liikkeitä, positiivisia mutta myös muunlaisia. Niitä varten pitää olla voimavaroja, levänneenä. Muita parannuksia varten on sitten myöhemmin loppuelämä aikaa.

18

Kiitos onnitteluista! :slight_smile:

En kuormita itseäni liikaa. Päivittäin tapahtuva puolen tunnin ta tunnin rauhallinen liikunta ei ole todellakaan itsensä kuormittamista. Kävely, uiminen jne. Terveelliset ruokailutavat kai vahvistavat elimistöä. Mutta kiitos huolehtimisesta, pidän mielessä.

19

6000-päivää, oletko harrastanut/harrastatko itse liikuntaa?

20

Harrastan. Olen kokemuksieni perusteella laatinut itselleni standardit, jotka käsittävät minulle sopivat liikuntamuodot ja rasitukset; niitä noudatan ja kirjaan muistiin. Sauvakävely ja kävely 1 h, pyöräily 15 km, uinti 1 km, kuntopyörä 45 min., laskettelu 1,5 h, murtsikka 1 h. Vain yksi standardisuoritus per päivä kirjataan jottei mene ööveriksi ja ala stressata. Viime vuonna suorituksia oli 185. Tänä vuonna olen tuosta tasosta edellä ja pyrin yli 200 suoritukseen.