Uusi vanha suunta elämälle

^ hieman samoja olen itsekin ihmetelly tässä melkein puolentoista vuoden aikana… toki muutamaaan kertaan myös itse joihinkin keskusteluihin vähän tikulla söhinyt… mutta myös tuota noiden joidenkin keskusteluiden ja keskustelijoiden tarkoituksellisuutta tälläisellä palstalla olen ihmetellyt… olen tullut osittain tulokseen, että joillakuilla ei vain ole elämässään tarpeeksi tekemistä…tahi sitten koko raitistuminen on niin paljon kietoutunut tänne P.linkkiin, että vielä vuosienkin päästä täällä on vaan pakko kinata ja jankata kaikenmaailman asioista mitkä ei itse palstan aihepiiriin kuulu millään lailla…tai sitten vaan joistakuista tulee ja on tullut pirun kiukkuisia ilman alkoholia ja se paha olo pitää purkaa jossain… tiedä tätä nyt sit?

…olen vieraillut tuolla vähentäjien puolella muutamaan kertaan ja lueskellut siellä juttuja ja todennut keskusteluketjujen olevan positiivisia, kannustavia ja rakentavia…täällä nykyään jopa ehkä harvemmin tällaisiin törmää!

No jokatapauksessa itsekin olen huomannut tästä plinkistä tulleen hieman addiktoiva, joten nykyään kun jo tunnen eläväni vakaalla raittiilla pohjalla, pyrin irrottautumaan myös täältä poliittisten yms taistelujen alueelta pois!

Jatkakoon tästä nyt vaikka joku perusjankkaaja agendaansa…sori Randall muute jos tämä sinunkin ketjusi muuttuu nyt tämän myötä taistelutantereeksi!

Niin ja tsemppiä sinulle hyvin alkaneen raitistumisen alkuun ja jatkoon! :smiley:

Keskustelusta keskusteleminen on foorumin kestoaihe, joka on myös toistunut varmaan läpi foorumin olemassaolon. Ennen riideltiin AA:sta kuukausitolkulla ja todella vihaisesti, ja sitten perustettiin ketjuja joissa valitettiin että keskustelu on ikävää kun riidellään AA:sta.
Nykyisin sitten joku voi kokea ikäväksi sen, että on liikaa sivistyssanoja, liikaa yhteiskunnallisia aiheita, ja vitsitkin on liian hauskoja. Keskustelu on siis muuttunut… voisiko sanoa: liian hyväksi ?

Miten sitten raittiuteen tai päihdeongelmien voittamiseen liittyvät kaikki mitä teit tänään/mitä musiikkia kuuntelet/mitä katsot YouTubesta/kysy ja vastaa/jatka tarinaa/mikä tänään on mukavaa/mitä syöt/minkä linnun ja kukkasen bongasit tänään-ketjut?
No, näkökannasta riippuen eivät kuulu lainkaan, tai sitten kuuluvat hyvinkin paljon, koska kaikki liittyy kaikkeen.

En minäkään valita jos joku kirjoittaa vessassa käymisestään ja millainen tuotos siellä tuli, vaikkei aihe minua kovin suuresti kiinnostakaan. En kieltänyt Metsien miestäkään kirjoittamasta ko. asiasta edes minun ketjuuni.

Miksei jokainen saisi kirjoittaa siitä mistä lystää? Ja jos jonkun jutut ei yhtään kiinnosta, ei niitä tarvitse lukea. Tarvinneeko siitäkin tehdä toisten arvostelun ja tuomitsemisen kohde, miten ja mistä joku kirjoittaa? Ei minun mielestäni. Tietenkin toisten kirjoituksia pitää voida kommentoida ja niistä voi olla eri mieltä, mutta kieltämis -linjalle lähteminen tyyliin “tästä ei saa täällä kirjoittaa” on minusta vähän haljua.
Mutta se on vain minun mielipiteeni, ja tästä asiasta voi olla monia mielipiteitä.

Rauhalla ja rakkaudella minäkin.

Palstalle tarvitaan välillä äksonia! Niin se vain on.

Millaista tän nyt sit täällä pitäis olla?

Samat kuviot kirjoittajilla toistuu varmaan vuodesta vuoteen. - Lopputuloskin on selvä, suurin osa kirjoittajista palaa puteleittensa pariin kuka het kohta ja kuka vähän myöhemmin. On se tsemppaajille välillä turhauttavaa, tarvii sitä jotain muutakin tällä palstalla olla ajankuluksi. On se parempi roikkua vaikka plinkissä kuin tsiikaamassa juomavalmistajien juomauutuuksia hellekesälle.

…käskystä!

Vähentäjien puolella olen minäkin muutamaan kertaan kirjoitellut, vaan en enää. Koska olen raitistunut ns. pitkän linjan kautta (tahtoo sanoa, että tyrinyt itse, seurannut hyvienkin ystävien alamäkia ja vähän lueskellutkin aiheesta) olen yritellyt jakaa kokemuksistani ja epäonnistumisistani kertynyttä tietoa. Palaute ei ole ollut rohkaisevaa.

Positiiviset, kannustavat ja rakentavat ketjut siellä perustuvat enemmän tai vähemmän hämärään toiveeseen, että jospa sittenkin vielä oppisi ottamaan. On hirveen ihqua, kun uusi rapajuoppo on alkanut epäillä ottavansa ehkä hieman liikaa. Häntä pitää tukea ja kannustaa ylitsevuotavasti. Samat sylvit ja vilmat vähentävät ja vähentävät vuodesta toiseen. Ja sitten ne, jotka alkavat intoa piukassa kertoa alkaneensä viikko sitten kohtuujuojiksi, tilastoivat juomisiaan muutaman viikon ja katoavat sitten radalle. Jotkut palaavat, tännekin, kun ovat huomanneet vähentämisen mahdottomaksi, useimmat eivät palaa.

Yleensä yritän pitää fokuksen annetussa teemassa enkä kirjoittaa aiheen vierestä.

:frowning:

Oikeastaan kirjoitukseni pääpointti oli se, että keskustella voi, mutta tarvitseeko kirjoittaa töykeästi tai olla ylimielinen. Jää ikävä sivumaku palstasta, jonka henki kai pääasiallisesti pitäisi olla positiivinen. VertaisTukipalsta.

Eri aiheet rikastuttavat tätä palstaa, ei siinä mitään. Tarvitseeko kuitenkin lähes jokaisessa ketjussa vetää överiksi, mennä henkilökohtaisuuksiin, haukkua toista.

Kirjoitin toisella koneella Metsien miehelle pidemmän vastauksen, joka toivottavasti on säilynyt copypastetilassa. Kone ei silloin suostunut sitä lähettämään. Älä ihmeessä jätä palstaa tai vähennä kirjoittelua, josta pidät ja jonka kirjoittajiin olet kiintynyt. Jos muistan oikein, kirjoitat oikein mielenkiintoisia pohdintoja, jos minun mielipiteelläni nyt mitään merkitystä on. Kirjoitukseni ei koskenut aiheita, vaan enemmänkin asenteita. Perusjankkaaja agendaansa…? Tämä oli ainoa kohta viestissäsi, joka sai minut ihmettelemään. Sinä et ole siis perusjankkaaja, vaan joku toinen on. Sinä olet siis jotenkin…erilainen…?

Arvelu siitä, että keskustelu on muuttunut ehkä liiankin hyväksi, kertoo enemmän kyseisen kommentoijan asenteesta ja kuin tämän palstan teksteistä.

Helise, äksöniä on kai aktiivinen kirjoittelu eri aiheista. Siitä vain, mukavaahan se on. Kuollut palsta on tylsä palsta, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Riidanhaluisuus on eri asia.

6000-päivää. Ikävää, että ajattelet noin. Samat sylvit ja vilmat… Toivon tosissani, ettei kyseessä olleet tutut, käytössä olevat nimimerkit. Varmasti kyllästyttää tsempata, uudestaan ja uudestaan. En ihmettele. Mutta jos ei jaksa niin ei jaksa. Älä tsemppaa. Se on kuitenkin hienoa, että sinulla tavoite on onnistunut. Paljon onnea siitä.

Vadelmamunkki… Ei, mikään ei ole liian hauskaa, kaikesta saa keskustella. Tarkoitan sitä, että jos joku alkaa kirjaimellisesti miettimään mitä kehtaa kirjoittaa, kun ei osaa kirjoittaa tarpeeksi hienosti, voi aktiivijoukko ehkä vähän miettiä ainakin kahinoittensa laatua ja kirjoitustensa tarkoitusperää, toisten aliarvioimista, ilkeilyä. Oikeastaan, unohda kommenttini sivistyssanoista. Kyllä niitä täältäkin voisi tulla, jos olisi siihen tarve. Se oli omalta osaltani ehkä sivuharppaus väärään suuntaan, perustuen jonkun uuden kirjoittajan epäilyyn kehtaako tänne kirjoittaa. En edes tiedä mitä hän pelkäsi, joten oma tulkintani tämä oli täysin. Pahoittelut tästä. Samoin kommentti syvällisistä pohdiskeluista, nehän juuri ovat palstan suola.

Välillä täällä esitetään näkökantoja siitä, että kaikki energia pitäisi käyttää raittiina pysymiseen. Liikkua liikaakaan ei saisi. Minkä määrän energiaa tällaiseen turhaan vääntämiseen saa sitten menemään… Vai onko tämä juuri sitä, mikä pitää pois pullojen luota. Nostaa adrenaliinia, saa jonkin aivosolukon liikahtamaan, mielenkiinto pysyy palstassa, ei juomisessa. Intohimoinen kinaaminen… Ehkä me olemme sitten erilaisia. Minulle tulee siitä epämukava olo, mietin myös jatkuvasti tarkemmin mitä kirjoitan, ihmettelen miksi joku on noin töykeä, mietin mitähän minusta sitten ajatellaan, kaikenkaikkiaan lähtiessä täältä on ikävämpi olo kuin tänne tullessa.

Kuten sanoin, nämä ovat vain ajatuksiani. Ei niitä tarvitse sen vakavammin ottaa, ettekä varmasti otakaan. Minä nyt vain satun olemaan ihminen, joka on mieluummin positiivisuutta henkivällä palstalla, jossa ainakin pääsääntöisesti kunnioitetaan toisia, kuin vihamielisellä. Ei muuta. <3

Vadelmamunkki, täytyy vielä todeta, että olen auttamattomasti pihalla politiikasta. :slight_smile: Siis kyllä, seuraan pintapuolisesti, mutta siihen ketjuun en tule muuta kuin sivistämään itseäni. :smiley: Enkä ole tästä vajavuudesta kovinkaan ylpeä. Näin on asia myös monen muun aiheen kohdalla. Jostakin, oman alani asioista taas tiedän harvinaisen paljon. Uppoudun muutamaan tiettyyn alueeseen todella syvällisesti, eikä mielenkiintoa jää muuhun. Ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään ja elämästään olen pohjattoman kiinnostunut. Ehkä piipahdan nyt lukemassa mitä voisin sieltä Politiikka ja uskonto -ketjusta oppia, kera Wikipedian, tuon luotettavan, oman äidinkieleni sisällön tulkaajan. :sunglasses:

En minä herranähköön tuomitse retkahtamista; kokemusta nimittäin on, olen toisaalla kuvaillut lukemattomia epäonnistumisiani. Mutta minusta on turhaa energianhukkaa yrittää vakuuttaa, kenties vain itselleen, että alkoholisti/juoppo/suurkuluttaja, miten vain, voi vähentää ja palata, tai ryhtyä, kohtuukäyttäjäksi. Sellainen tuo aina mieleeni hienostorouvan, joka kertoi koiransa hännän typistämisestä; sitä kun säälittiin niin, että häntää katkaistiin tuuma kerrallaan. Projekti kannattaisi panna halki, poikki ja pinoon ja myöntää ettei vähentäminen ole mahdollisuuksien rajoissa ja pyrkiä kokonaan eroon alkosta. Jos ei kerralla onnistu, niin viidennellä kenties jo.

Randall hei ja kiitos tämän päivän kirjoituksestasi klo 11.04!

Jokainen ihminen haluaa tulla huomatuksi, olla hyväksytty, rakastettu ja menestyvä. Nämä seikat näkyvät selvästi kirjoituksistamme, toisilla voimakkaammin kuin toisilla.
Kaikilla meillä tänne kirjoittavilla on omakohtaista kokemusta juomisesta ja alkoholismista. Käsitykseni on, että me kaikki alkoholistit olemme jääneet vaille jotakin, ja olemme sellaisen tyhjiön pyrkineet täyttämään alkoholilla. Kun alkoholista ei enää ole ollut apua, on tullut halu lopettaa juominen. Keinoja etsittäessä joku määrä ihmisiä on sitten osunut tänne. Niistä avunpyyntökirjoituksista kuvastuu hätä, hämmennys ja epätoivo, kun raitistuminen ei onnistukaan omalla päätöksellä. Saman tuskan ja hädän kokemus on meille alkoholisteille yhteinen ja selvittyämme on luonnollista, että haluamme auttaa kärsivää lähimmäistämme. Auttamistavoista voimme kertoa yleistä tietoa, mutta myös itse kokemaamme. Ja kun kerromme omaa kokemustamme, emme voi välttyä toistamiselta, mikä saattaa tuntua lukijasta mutta myös kirjoittajasta tylsältä tai kiusalliselta.
Kaiken kaikkiaan juoppous ja alkoholismi ovat niin suuri, laajalle ulottuva ongelma ja sairaus, että yksikään raitistumisen tapa ei ole kaikkien auttamiseksi riittävä.

[i]Suotakoon meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan

[/i]

6000-päivää, okei, todella hyvä kun selvensit. Kiitos siitä! Ihan tottahan se varmasti on, kun tietyn rajan ylittää. Siis aivan aivotoimintojen kannalta. Ovat tottuneet alkoholiin. Valitettavan monen on vain tajuttava se oman könyämisensä kautta. Myös minun, vaikken könyä. Toimin ja sammun “sivistyneesti”.

Sinulla on ilmeisen selvästi hyvä tarkoitus ja olet jaksanut jakaa kokemuksiasi. Millaista elämäsi nyt on? Mistä nautit elämässä ja miten elämäsi on muuttunut juomisajoistasi? Jos olet kirjoittanut tästä johonkin, vinkkaa linkki.

Moro.
Olen kanssa täällä vähän ängstänyt ja kaivanut verta nenästäni. Onneksi se meni aika äkkiä ohi.
Minun puolesta täällä voi jatkossakin keskustella ihan mistä vaan. Jos toisten täällä käymästä keskustelusta ärsyynnyn, tai provosoidun, vika on minussa. Pakkoko tänne on tulla pahaa mieltä hakemaan? < Itseäni siis tarkoitan. Jos en ymmärrä jonku tapaa täällä toimia, olen ymmärtämättä. Pyhästi lupaan, etten sitä ihmettele ainakaan tänne viestiä ko. toiminnasta laitamalla. Itselläkin parempi olo, kun oppii sitä tyyneyttä, jota AA:ssakin kuulemma opetetaan.

Tuo, että keskustelu on rennompaa vähentäjien puolella voi johtua siitäkin, että siellä monet saattavat kirjoitella parin kaljan tai viinilasin jälkeen?
Reippaasti alle vuoden olen vaikuttanut täällä, siis aika kokematon. Kirjoittaminen tänne on kuitenkin jonkinlaista oma-apua. Ainakin sekin on yhtenä juttuna pitänyt minut melkein seitsemän kuukautta ilman alkoa. Toisten juttuja luen paljon enemmän, mitä itse osallistun.
Nyt helteillä olen omituisesti aktivoitunut?

Niimpä, totta. Kuten että kutsutaan muita “perusjankkaajaksi” taikka heitetään ajatus jonkun toisen kirjoittajan elämän köyhyydestä ja mitättömyydestä, jos hän kirjoittaa foorumilla asioista jotka itseä eivät kiinnosta.

Oikeasti väitelläkin voi ilman loukkaamista ja henkilökohtaisuuksia. Silloin asiat riitelevät eivätkä ihmiset. Pakollista se ei ole, eikä kenenkään tarvitse joutua väittelemään vastoin tahtoaan. Mutta jos jotkut haluavat vaihtaa ajatuksia kärkkäämminkin, pitää siihenkin olla oikeus.

Eihän toisten aliarvioiminen ja ilkeily ole mitään hienosti kirjoittamista, etkä sitä varmaan tarkoitakaan. Ilkeily on erittäin epähienosti kirjoittamista, joka häpäisee pikemminkin kirjoittajan itsensä.
Minä en toisaalta sitten tiedä, mikä on sitä hienoa kirjoittamista kenenkin mielestä, tai että mikä on sivistyssana.
En itse käytä sivistyssanoja mikäli asialle on selkokielinenkin sana, mutta siinäkin lienee eroavaisuuksia, mitä kukin pitää sivistyssanoina tai ihan tavallisina sanoina.

Ja jos joku alkaa miettimään mitä kehtaa kirjoittaa, niin kenen ongelma se on? Minä kirjoitan asioista jotka minua kiinnostavat tai jotka jollain tavalla kuuluvat minun vähäpätöiseen ja mitättömään elämääni. Sen kanssa joudutte elämään, mutta kirjoituksiani ei ole kenenkään pakko lukea. Foorumilla on myös toiminto, jolla valitun nimimerkin viestit lakkaavat näkymästä.

Moikka tänne, kirjoitan kun oli niin mielenkiintoista tekstiä täällä. hyvä että joskus otetaan “kissa pöydälle” että hieman herätellään miksi me kirjoitellaan tänne? Huvin vuoksi? Apua saadaksemme? Tai ehkä apua antaaksen? Katkeruuden purkauspaikkanako?
Itse tulen tänne aina kun siltä tuntuu että pitää paneutua perusasioihin. Kun unohdan kiitollisuuden raittiudesta. Ja kyllä se aina täällä on takaisin tullut, kiitollisuus siitä että saan olla raittiina.
En muista koska olen eka kerran kirjoittanut, vuosia siitä kuitenkin on. Silloin minulla oli joku muu nimimerkki. Koin silloin ettei minulla ole mitään annettavaa eikä jaettavaa, ehkä väsyin ja tuntui että kuuroille korville puhun. Ihminen tosiaan kaipaa vastavuoroisuutta.
Ehkä se että haastaa riitaa on sitä vastavuoroisuuden, huomion hakua, kun ei sitä muuten saa.
Mieluummin kävisin ryhmissä, kaikenlaisissa, myös hengellisissä, ja jos alkaa tuntua että olen väärässä paikassa enkä sovellu porukkaan niin kyllähän sitä aika pian pois jää.
Toivottavasti sellainen kirjoittelija jolla on alkoholiongelma ja haluaa siitä irti, kokisi että täältä saa vertaistukea, apua, neuvoja, ehkä raittiin päivänkin. Hyvää päivän jatkoa kaikille, Kirjoitellaan

Olen lukenut koko ikäni ja matkustellut koko aikuisikäni. Niitä harrastan edelleen. Harrastan liikuntaa sellaisissa muodoissa jotka eivät aiheuta minulle stressiä. Työkseni teen erinäisten omaisuuserien “ylläpitävää huoltoa”, kun olen palkkatyöstä eläkkeellä. Yhteydenpito lasten perheisiin on minulle tärkeää ja tuntuu onneksi olevan myös heille. Poikkeilen netissä ja fundeeraan. Ystäviä ei ole kovin monta, mutta heihin pidän yhteyttä ja heidän kanssaan on yhteisiä aktiviteettejakin. Kirjoittelen, mutta en enää niin paljon kuin joskus. Vaimokin työllistää.

Olennaisin muutos elämässäni alkon jälkeen oli psyyken puolella. Kun juominen jäi, vähitellen häipyi myös sen vaikutusvalta mielessäni; elämisen fokus siirtyi muualle, pois alkoholista. Ei tehnyt enää mieli juoda, en ajatellut, että on tilaisuuksia joissa on pakko juoda, joissa “kaikki” juovat; tajusin, että niin ei ole. Etanoli siirtyi elämänarvoissani kemialliseksi yhdisteeksi muiden sellaisten joukkoon. Nykyiset kirjoitukseni aiheesta eivät ole emotionaalisia, vaan kumpuavat muistoista, eivät ole tunneperäisiä. (Huonosti sanottu, mutta en saa asiaani paremminkaan väännetyksi kirjaimistoon.) Juomisaikanani tietoisuuden taustalla oli koko ajan tunne, että elämässäni on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Lopetettuani tuo tunne hävisi itsestään.

Vuosia sitten kirjoittelin aika paljon vaiheistani ja mielipiteistäni rekatulla nimimerkillä. Jos ne kirjoitukset kiinnostavat sinua, anna jokin yhteystieto, niin lähetän spostilla tiedon tuosta nimimerkistäni.

Olen kirjoitellut päivittäin useita kertoja sähköpostia erään lopettavan kanssa. On tullut keskitettyä enemmän siihen omaan tilanteeseen, kuin täällä ehkä aiemmin. Selvänä olisi tarkoitus olla tänäänkin.

Kiitoksia viesteistänne. On ollut mukava lukea, kun olette avanneet elämäänne vähän lisää. :slight_smile: Nyt en käytä tällä hetkellä kuitenkaan energiaa ja aikaa vastailuun. Omassa elämässä on nyt tarpeeksi ja vähän liikaakin. Toivottavasti jokaisen päivään löytyy muutama ilon pilkahdus tänäänkin, vaikka edes muutaman sekunnin kestävä. Ja raittiina tietysti. Esim. se krapulaton aamu. :slight_smile: Ehkä metsä, kävely, luonto, hyvä kirja, lemmikin läheisyys/lähimmäisen halaus…

Töitä, pyöräilyä lasten kanssa (pakon edessä, haku kaverilta), kuntosali ja vielä kävelylenkki toisen lapsen kanssa, kun menin lupaamaan. Poskia helottaa, jalkapohjia kuumottaa. Veri kiertää. Tätä oloa toivon huomisellekin. Tänään raittiina, tahdonvoimaa huomisellekin. Ei ole ollut niin ruusuista tässä välillä. Tosin systemaattinen kuntoilu on alkanut. Ja mikäs ihme tänne kirjautumisen kanssa on. Monta kertaa olen yrittänyt kirjautua sisään ja kirjoittaa muiden ketjuihin jotain, mutta ei onnistunut. Ehkä se olen minä tai vanha tabletinretale.

Viesti itselleni: Yllä siis suunnitelma sinulle huomiseksi. Älä edes ajattele muuta.