Minun kohdallani kävisi sitten niin, että pakko olisi sanoa etten noin fanaattisesti ota edes raittiutta.
Jos tosiaan (ajatusleikistä on kysymys, muistetaan se!) joutuisin valitsemaan minulle rakkaiden ihmisten hengen ja oman ehdottoman raittiuteni välillä, niin tilapäisesti luopuisin oitis raittiudesta.
Luulisin useimpien toimivan samoin.
Onnekseni tuollaisen valinnan eteen joutuminen on tosielämässä mahdottomalta tuntuva tilanne.
Kyllä minäkin joutuisin tekemään samoin, yön yli nukuttuani ja asiaa mietittyäni. Itse asiassa kyse olisi
silloin todellisuudessa AA:nkin ohjelman noudattamisesta: lähimmäisen pelastaminen ja aito nöyrtyminen.
Ihan keventääkseni totean, että jos ajatusleikissänne on piirunkaan vertaa kyse juomisen petailusta, niin siinä sarjassa ollaan nyt jonkin sortin ennätysten tehtailussa 
Olen samaa mieltä! 
Kyllä toden totta voisi ajatusleikeistä jopa kuvitella, että miehillä jo ihan väkijuoman tuoksu nenässä vesi kielelle herahtaa!
Hei Titu!
Hei Lorda, Garde, Antiloopin paluu ja kaikki te muut joiden kirjoituksia sain lukea tässä Titun ketjussa. Minäkin uusi täällä ja ensin lueskelin kirjoituksianne. Titun kirjoitus kolahti, ja niin on tehnyt monen muunkin onnistujan tarina. Voimia antavia kirjoituksia. Intuitioni päätti kirjoittaa tähän Titun ketjuun.
Olen 43 vuotias, akateemisesti koulutettu, yhden teinityttären äiti, olen ollut kaappijuopp 10 vuotta ja laskeskelin, että olen juonut jotakuinkin 20 000 e kurkusta alas. Olen juonut valkoista ja punaista viiniä, olen juonut teräviä ja kuohuvia. Olen juonut jopa miehen viskit ja konjakit (ja ostanyt halvempaa tilalle). Olen vähätellyt ja väistellut, olen piilottajamestari ja keksin kaikki keinot piiloitella ja peitelleä, valehdella ja syyt miksi juoda. Olen elänyt valheellista elämää viimeiset 10 vuotta. 10 vuotta orjuudessa ja etanolin vankina. Ja kaikki alkoi viattomasti viinin maistelusta. 
Vähättelin juomistani lääkärille 1 v sitten, joka ei varmaan sen takia laittanut minua maksakokeeseen vaan antoi antabusreseptin suoraan. Leikin tunteettomasti terveydelläni. Se oli yksi niistä lukuisista kerroista , kun yritin lopettaa.Otinhan minä niitä antabuksia, mutta pian aloin pelleilemään, jätätin pois ja laskelmoin ja analysoin milloin taas pystyin ottaamaan lasillisen pari…ja sitten menikin kohta pullo.
En ole voinut kertoa ongelmaani kenellekään.
Kukaan ei varmaan uskoisi tätä määrää tai aikaa mitä olen alkoholin kanssa elänyt. Olen työni vuoksi paljon matkustellut ja teen itsenäistä työtä, joten läheisiä kolleegoja minulla ei ole. Olen ollut niin työ- ja alkoholiorientoitunut, ettei minulla ole ollut aikaa sydänystäville. Kavereita minulla on, mutta ei sellaista kenelle olisin voinut avata kaikki haavani ja kertoa todellisen tilanteeni. Olen elänyt valheellisessa kuplassa.
Teille minä kerron tarinani, saan sillä ehkä raskasta valhetaakkaani kevennettyä.
Minäkin olen vasta alkumetreillä, enkä minäkään tiedä raitistumisesta mitäään, niinkuin Titukin kirjoitti. Join joka päivä, kiersin kaikki lähiseudun 4 alkoa hirveällä stressillä mihin alkoon nyt tällä kertaa…tajusin eilen, että minulta on jäänyt se kamala stressi pois, tai stressi kun työpäivää vielä jäljellä, kun suussa alkaa jo maistumaan ja hermostuneisyys valtaa mielen. Tajusin eilen senkin, että minulla on aikaa enemmän. Minulle tuli aikaa käydä lenkillä ja siiivota ja touhuta muuta, minulle tuli aikaa tehda ne vatsaliikkeet mitä olen aikonut tehdä niin monena iltana. Pullo vei minua noina iltoina.
Entinen avomiestäni luulin huijanneeni pulloillani ja olemalla työhuoneessani tekemässä töitä iltaisin, mutta hän sanoi 4-5 vuoden jälkeen, että kyllä minä tajusin Mila, että sinulle maistui liittomme aikana tuo viini enemmänkin. Mutta ei meillä ollut tarpeeksi rakkautta sitä alkaa enemmän ruotimaan ja minä haluasin jo aloittaa uuden elämän.
Tyttäreni ei ole koskaan maininnut asiasta, mutta näenhän, että hän on asiasta hiljaa kärsinyt. Hän on kuullut miten ilkeä olen ollut ja sanonut todella, todella rumia sanoja miehelle. Olen olevinani hienostunut nainen, mutta olen täysin idiootti.
Koska olen aina ollut myös läheisriippivainen, (tämänkin tunnustin itselleni vasta vuosi sitten ), minulla on minulla aina ollut jo seuraava kumppani valmiina. Tämä nuoruuden rakastettuni ihmetteli, kun olimme kaupunkilomalla Euroopassa , miten voin aloittaa aamuni bacardilla…ja niinpä ne aamut siellä alkoivat samalla tavalla. Voi kun olisin ne valokuvat säilyttänyt…kuinka pöhöttyneen näköinen ennen niin sirpsakka nainen näytti, olin ihan puliakan näköinen, mekossani, avokkaat ojennuksessa. Valhetta kaikki ulkokuori.
Se mies ei minun rakkaudennälkääni riiittänyt tyydyttämään ja sitten kohta jo seurustelinkin miehen kanssa joka asui eri paikkakunnalla. Voi, kuinka helppoa olikaan toiminen viikolla pullojen kanssa ja viikonloppuna sitten kokkailimme yhdessä ja minä naukkailin samalla viiniä. Olinhan juonut jo pari lasia salassa ennen sitä ja siinä välissä. Ruokajuomana sitten taas viiniä ja näin joimme yhdessä ja käytökseni muuuttui kuin noita-akaksi. Mies ihmetteli, miten minä niin juovun “pienestä” määrästä. Viinien kyytipojaksi ostin melkein aina yhden 7 prosenttisen lonkeron, jolla sai hyvän nousun suhteellisen nopeasti. Niin ja tietysti ei haitannut kaappilämmin lonkero, sen kun sujautti kurkkuunsa pihalle tulleessani. Lonkeron tietysti olin tyhjentänyt sporttiseen juomapullooni, joka minulla oli aina mukana.
Vuosi sitten tapasin mieheni, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Rakastan häntä aidosti. Muutimme aika pian yhteen, mutta hän matkustelee työn vuoksi paljon ja minä taas sain työni järjestettyä, että matkustaminen jäi 1-2 päivä kuukauteen. Silloin vuosi sitten yritin tosissani lopettaa ja ajattelin rakastumiseni auttavan asiaan. Kärvistelin raittiuspäivinä ja suunnittelin, että juon vain joka 3. päivä. Mitä huijausta ja miten typerää. Odottaa sitä joka kolmatta päivää ja kärsiä 2 päivää. Tai että juon vain puoli pulloa viiniä, sitten kärvistelin loppuillasta n 10 minuuttia ja arvata saattaa miten puolipullolle kävi.
En minä pystynyt lopettamaan vaan sama meno jatkui kotona. 3 viikkoa sitten sanoin miehelleni, että kun en osaa käyttäytyä ja aiheutin hirveita riitakohtauksia, on minun syytä lopettaa alkoholi.
- heinäkuuta aamulla kl 11 join viimeisen miniviinipulloni lentokoneessa.
Sen jälkeen olen psyykannut itselleni teholauseen, jota käytin lopettaessani tupakanpolton 6 vuotta sitten. Joka aamu sanon itselleni, ihanaa, olen vapaa 10 vuoden orjuudesta, voin vain voittaa, en häviä mitään. Tätä ihanaa ja jipiitä sanon itselleni monta kertaa päivässä. Olen jopa nostanut käteni ylös , kädet nyrkissä ja sanonut itselleni jipii, olen vapaa. Onhan sen jonku voinut nähdä, mutta menee varmaan “vähän erikoinen tuo naapuri” onkin.
Tiettyjä lainalaisuuksia olen huomannut muissakin lopettajissa. Jossain alkutaipaleella tulee kova surku ja ikävä, että tätäkö haluan, eikä ikinä enää viiniä? Ensin on monella ollut todella varma olo ja sitten tulee tunne, mitä jos sen yhden ottaisin. Minulla tuli ikävä ja suru ja ajattelin, että siellä päässäni se hirviö haluaa alkoholiannostaan, mutta menee ohi kun en ruoki. Olen ollut monena iltana iloinen, kun kello onkin jo yli 20 eikä alko ole anää auki.
Tässä välissä minulla on ollut lukuisia lopettamiskertoja. Mutta tämän 10 vuoden aikana en ole ollut kertaakaan näin kauan raittiina. En laske päiviä, ajattelen koko ajan etten ikinä enää tule juomaan. Samalla tavalla kuin silloin 6 vuotta sitten, että en tule ikinä enää tupakoimaan.
Tästä tulikin pitkä kirjoitus, mutta minusta tuntuu,että repustani lähti muutama iso kivi pois. Kiitos kun luitte ja olitte kanssani tämän hetken. Kaikille mukavaa iltaa ja positiivistä ajatuksia. 
Mila
Hieno kirjoitus, Mila70 ! Onnittelut tekemästäsi päätöksestä.
Tuo “en ikinä juo” periaate kuulostaa aika vaativalta. Koko kakun syöminen kerralla on vaikeampaa kuin sen napostelu lusikallinen kerrallaan. Entäpä jos vain joka aamu teet itsesi kanssa sopimuksen että “–tänään en juo tapahtui mitä tahansa…” ja tätä toistat päivästä toiseen.
Tupakanpolton lopettaminen on siinä mielessä helpompaa kuin alkoholin käytön lopettaminen että tupakointi on sosiaalisesti paheksuttava asia nykyisin mutta alkoholinkäyttö kuuluu osana nykypäivän elämää. En maalaa piruja seinille mutta suurimmat haasteet ovat edessäpäin. Mutta kyllä sinä onnistut jos vain aidosti haluat.
Kiitos Vinetto, kiitos!
Kaikki tsemppaaminen kasvattaa pituuttani!
Kuinka paljon voi sanoilla saada hyvää aikaa
Mila
Mila Kiitos siitä mitä kerroit!! Onnittelut parhaasta päätöksestä elämässä. Et tule katumaan. Pysy meidän joukoissa!
T
Hieno kirjoitus Mila, todella! Yhtä hyvin se voisi sisällötään olla omani. Minäkin lantrailin silloisen mieheni pulloja ja onneton narahdin melkein yhtä monta kertaa. Varmistelin juomistani kätketyillä “varapulloilla” jos tarjottava juoma ei tuottaisikaan tarpeeksi syvää humalaa, naukkailin ennen tilaisuuksia omista pulloistani, mietin mistä hakisin seuraavan satsin etten herättäisi huomiota, aamulla aloittelin aikaisin ja illalla lopettelin kun muut jo nukkuivat 
Kun kaksi vuotta sitten katkaisin jalkani (humalassa) ja olin keppien varassa koipi kipsissä 9 viikkoa, laadin sellaisia suunnitelmia juotavan saamiseksi että halleluujaa vaan. Autoa ei voinut ajaa eikä viinakauppaan kehdannut ajella taksilla. Ja suussaniko minä niitä pusseja olisin keppien kanssa taksiin kantanut (huoh)? Taivas varjelkoon mikä trokariarmeija niinä viikkoina meidän oven takana pyöri 
Ja se säätäminen; eihän naapurit näe, eihän kukaan tule, lapset on varmasti koulussa, anoppi kotona, kukaan ei kuule, koira ei hauku…Voi kauheeta!! Toisaalta ei ehkä tarvi paljoo miettiä ja ihmetellä, miksi sitä aikaa tuntuu olevan joskus liikaakin nykyisin.
Välillä tuntuu kuin olisin kyydissä hatarassa keinuvassa sotalaivassa, kädet ristissä toivoen ettei pahoja osumia tule eikä ainakaan laiva uppoaisi. Onneksi navigaatori näyttäisi olevan kunnossa ja suunta selvä vaikka kapteeni välillä taivastelee, epäröi ja uhkaa luovutusvoitolla: helppoa ei tule olemaan mut varustaudutaan taisteluun. Pysy joukossa mukana ja tervetuloa minunkin puolesta plinkkiin!!
- Titu-
Tervetuloa Mila joukkoon!
Kannattaa keskittyä itse asian ytimeen, ja taistella sanojen alkoholismi ja alkoholisti
puolesta. Oma minä ei voi sietää niitä sanoja, mutta rehellisesti niitä sanoja ja niiden
taakse kätkeytyviä aitoja merkityksiä voi ja kannattaa tutkailla. Kirjoitan tuon varoituksena
siksi, että yritin aiemmin tosissani 5 vuotta raitistua, mutta en päässyt raitistumisessani
pitkälle, koska oli 3 isoa ongelmaa: a) en hyväksynyt ajatusta, että olisin alkoholisti,
b) en hyväksynyt ajatusta, että joutuisin luovuttamaan elämäni itseäni suuremman voiman
käsiin, c) en voinut hyväksyä ajatusta, että minusta tulisi aidosti tunteva, elämään kykenevä ja
haluava ihminen (en hyväksynyt ajatusta, että joutuisin luopumaan monista itselleni äärimmäisen
rakkaista itsekkäistä tavoistani ja luonteenpiirteistäni).
Titu, garde, foottis, Peppi ja kaikki muut!
Kiitos kun otitte minut joukkoonne! Suuri kiitos! Täällä virtaa todella positiivinen virtuaalivoima.
Tänään voi olla hyvinkin koetinkivi-ilta. Lapsi leirillä ja mies matkoilla. Olen oppinut nauttimaan yksinolostanikin, sen jälkeen kun tunnustin läheisriippuvuuteni. Ehdin tutustua ajatusmaailmaani, kuunnella sisintäni ja ja touhuta kaikenlaista.
Normaalisti työpäiväni jälkeen menisin alkon kautta kotiin. Ostin aina 6-8 euron viinejä enkä koskaan kauhistellut siihen menevää rahanmäärää. En halunnut kohdata sitä tosiasiaa. Taloudellisena ihmisenä laskin kuitenkin rahojani, enkä raaskinut aina ostaa jotain tavaraa minkä halusin. Mutta kyllä aina viiniin oli rahaa. Tiliotteita katellessa suljin alkon kohdalla silmäni. Mitä itsepetosta!
Olen miettinyt iltapäiväni valmiiksi. Menen siihen kauniiseen ulkokahvilaan, joka avautuu kävelykadulle. Ostan lempikahvini ja naisten hömppälehden. Aion saada nosteen auringonpaisteesta ja syksyn muodista, ehkä haaveilen uusista kengistä tai nyt voisin ostaa itselleni sen kalliin ja ylellisen meikkivoiteen, jota en aiemmin raaskinut ostaa. Tai voisin ostaa itselleni farkut, ihailla ja peilata niitä illalla kotonani yksikseni. Tai käyn kukkakaupan kautta ja ostan kaksi krysanteemiä ulko-ovelle, joka ehkä miestänikin iloitsisi kun hän tulee kotiin perjantaina. Katselen ihmisiä ja mietin mihin kukanenkin on menossa ja millainen elämäntarina heillä olisi. Aion elää siinä ja tässä hetkessä. Aiemmin elin , vielä 3 viikkoa sitten kuplaelämässäni. Siinä petollisessa kuplassani ajatellen vain alkoholia.
Minulla on kotona purkillinen antabusta ja kaksi pilleriä laukussa. En ole ottanut vielä tablettiakaan, mutta sen laukussa olevan nappaan heti jos mieleni harhailee miettimään tilaanko valkoviinin vai ajanko alkon kautta. Joku sanoi joskus, että antabus vaan suuhun, ei sitä tarvitse vedessä uittaa ja odottaa poreilun loppuvan. Meillä on miehen kaksi lonkeroa jääkaapissa, en anna kiusata. Olkoot siellä vaan. Minä hymyilen niille ja ehkä kohta en rekisteröi niitä.
Juodessani itsekunnioitus mureni hiljalleen, varmasti ja pala palalta. Onneksi se ei ole kadonnut kokonaan, koska huomaan sen kasvavan jokaisena alkottomana päivänä.
Viime viikonloppuna meillä oli pieni riidanpoikanen, joka hienosti puhumalla loppui. Se oli ihana riita, jonka teimme ensimmäistä kertaa niin, että alkoholia ei ollut veressä. En ole osannut edes riidellä selvinpäin, ne ovat humalassa päättyneet hirveään morkkikseen ja monen päivän mielipihaan. Sitä mielipahaanihan minä viiniin hukutin. Muunmuassa, syitä löytyi aina, milloin iloon, milloin suruun, milloin väsymykseen milloin energisyyteen.
Toinen asia mitä minulla sydämelläni on, että yritän vierottautua nukahtamislääkkeestäni. Silloinkin leikin kuolemalla, kun viinipullon jälkeen otin 2, jopa 3 nukahtamispilleriä. Luin tässä vasta että jopa kahden saatika kolmen pillerin ottaminen voi aiheuttaa kooman. Vaan minäpä aina heräsin uuteen aamuun. Miten elimistöni on kestänyt kaiken tuon myrkun? Tuntuu, että olen niin alussa kaikesta, mutta minulla on vain yksi tie. Se on totaalisen raittiuden tie.
Kaikille mukavaa päivänjatkoa! ja positiivisiä ajatuksia.
Jipii, olen vapaa 10 vuoden orjuudesta ja alkoholivankeudesta. Voin vain voitaa!
Mila
Hienoa, Mila, mahtavaa lukea tuota haltuun ottoasi! Olet aivan oikea tyyppi tähän joukkoon ja parikymmentä tonttua kitanneena ilmeisen valmis muuttamaan suuntaasi meidän muiden kanssa Tervetuloa jengiin!
Kiitos antiloopin paluu!
Viimeisen vuorokauden aikana on tapahtunut muutama ihmeellinen asia, jotka tuskin olisin huomannut kuplaelämässäni. Menin siihen kahvilaan minne suunnittelin meneväni. Katselin ihmisiä ja tutkailin lähellä olevaa ravintolaterassia ja sen elämänmenoa. Tuopillisia pöydällä, tyhjiä muovimukeja, osalla viinilasi. Sitten minulle tuli high-light tunne, sellainen tuonne en kuuluisi. Tunne tietoisesta tiedostamisesta, en osaa selittää sitä tarkemmin, mutta tiedätte varmaan tunteen. Tälläinen high-light tuli minulle, kun olin ollut 3 viikkoa tupakoimatta. En ikinä unoda sitä hetkeä ja eilen sain kokea sen uudestaan tässä alkottomana elämän muodossa. Sitten hymyilin. Eipä aikaakaan kun sain soiton mieheltäni, hän on tulossa kotiin jo tänään. JA hymyilin taas. Aikaisemmin olisin soiton jälkeen toki iloinnut, mutta stressi olisi ollut suurempi miten hoidan salapulloni tänään. Nyt tämä stressi on poissa.
Sitten tulin kaupasta ja liikennevaloissa asfalttimies oli piirtämässä merkkejä tielle. Valot vaihtui, mutta en voinut ajaa eteenpäin ennenkuin hän oli valmis. Aiemmin olisi hermoillut, milloin pääsen lähtemään kotiin juomaan ensimmmäistä lasia, mutta nyt hymyilin hänelle ja sain hymyn takaisin. Kaikki nämä olisivat jääneet aiemmin huomaamatta. Ja kuinka kivalta tuntui.
Aamulla heräsin ja kuulin sadepisarat ulkona. Kuinka kaunis ääni, totesin. Olinko aiemmin kuullut niitä krapulaisena, pää kipeänä, kömpien sängystä vain miettien miten saan illan juomisen jälket piiloon? Nyt kuulin ne. Heräsin kun mieheni kutitti jalanpohjastani ja sanoi kulta. Kuinka onnellinen hetki, minkä tiedostin täysin aistein ilman alkoholin turvotusta, pöhnää tai epätodellista oloa. Kuinka elämä muuttuu pienistä asioista nautittavaksi, kun stressi viinasta jää pois.
Mies metsaänreunasta kirjoitti kuinka elää kuin ei olisi ikinä juonutkaan. Minulla on vähän sama mentaliteetti menossa. Ketostix kirjoitti samasta asiasta lopettaessaan tupakonpolttamisen. Tätä taitaa sopia minulle. Tunnen itseni niin onnelliseksi juri nyt. Eilen laitoin 50 € lipastoon. Sen rahan minkä olisin jo tässä kuussa juonut kurkusta alas. Ehkä vien perheeni jouluna pienelle matkalle, tai ehkä ostan kylpyläpaketin meille. Tuntui hienolta laitaa se viisikymppinen sinne!
Kaikille mukavaa päivää ja tsemppiä ja rohkeutta viikonloppuun. En ole paljon viikonloppuna koneella, mutta mukananne kuljen ja olette ajatuksissani.
M
High-lightit ovat havahtumisia, heräämisiä! Nekin tulevat ja menevät, mutta saan sellaisista voimaa myös itse. Niiden antamat viestit siitä, mihin haluaa elämässään pyrkiä ja mitä tavoitella, ovat erityisen tärkeitä painaa mieleen, sillä vaikeimpina aikoina juuri nämä joutuvat koetukselle. Sellaisina hetkinä on niin ikään hyvä tietää, että nekin tulevat ja menevät.
Hienoa Mila!! Ja hienoa plinkkiläiset, olette kyllä huippuja! Suoraan sanottuna en usko, että olisin pysynyt tätä vähääkään aikaa täysin juomatta ilman teidän tukea ja tarinoitanne.
Minullakin on haasteellinen viikonloppu tulossa; perjantaina yksin kotona ja lauantaina ystäväni 50-vee juhlat. Juhlat ei niinkään minulle tee tiukkaa, kivaa vaan kun on ohjelmaa ja hyörinää ympärillä ja monet ystäväni tietävät jo, että “pidän alkoholista vapaata”. Mutta tuoksi perjantaipäiväksi on pitänyt suunnitella ohjelmaa valmiiksi kuten Mila; aamuksi salia, lounas ystäväni kanssa, kesäteatteria illalla ja hengailua ehkä kesäterasseilla. Ohjelma loppuu kun kaupat ja Alkot ovat suljettuna. Ja antabus kulkee mukana varmuuden vuoksi. Melkoista varmistelua, mutta pääasia on, että korkki pysyy kiinni ja pää selvänä.
Heippa Titu! Sulla alkaa olla jo aika varmat otteet ja vaikutat raittiiseen elämään tyytyväiseltä Olenko oikeassa? Onko ollut hankalia tilanteita tähän mennessä?
Ihmiset on erilaisia, mutta ainakin minulle toiminta hyväksi. Joutenolo ei tälle juopolle sovi. Kiireessä on vaan se pelko, että ei tule oltua koko ajan varuillaan. Pelottaa, että hässäkän keskellä tulee huitaistua rutiinihuurteinen.