Uusi täällä ja vertaistukea etsimässä

Me Lopettajat
41

Minäkään en, Titu, ole tällä hetkellä mitenkään pohjalla. En ole myöskään missään uskoonhurahtaneen äkkikääntyneessä mielentilassa eikä minulle ole oikeastaan tapahtunut mitään erityisen dramaattista: en vain jaksa enää juoda, koko touhu vituttaa. Ei ole mitään raittiuden nousuhumalaa päällä, elämä ei tunnu uskomattoman auvoisalta ja mahdollisuuksien täyteiseltä. Päinvastoin, moinen hehkutus tuntuu jopa teennäiseltä.

Näin tänään! Kun minä raitistuin ensimmäisen kerran, en tiennyt yhtään, mitä oli vastassa. Jälkeenpäin ajatellen se aika on ollut vallan mainiota! Jokainen uusi asia, joka elämään raittiuden myötä tuli, tuntui suorastaan eufooriselta. Siinä suorastaan leijui! Se oli ehkä sellaista raittiuden nousua, johon äsken viittasin. Vielä upeampaa oli se, kun raittiushurmio antoi periksi ja alkoi arki - sitä alkoi huomata, että minähän pärjään tämän kanssa, olenkin aivan tavallinen heppu enkä ainakaan huonompi :slight_smile: Tuolloin olin 27-vuotias ja ensimmäistä kertaa selvänä aikuisiässäni. Siitäkin kului vielä aikaa ja elämäni alkoi täyttyä kaikella hyvällä. Tuskin muistin edes olleeni koskaan juoppo. Koko juttu ei hallinnut mieltäni millään tavalla, saatoin keskittyä itse elämiseen. No, siinä tapahtui minun osaltani myös tietynlainen virhe, koska ajoin sitten muulla tavoin itseäni läkähdyksiin. Mutta hei, meistä ei tule raittiinakaan täydellisiä, erehtymättömiä eikä kaiken kestäviä. Sekin kuuluu elämään, että ollaan kesken, vähän raakoja vielä.

Garden pointti siitä, ettei mikään voi elämässä olla niin tärkeää kuin oma raittius, on minusta ihan totta. Se on maapallon itsekeskeisin ajatus, mutta siitä versoo paljon kaikkea erittäin hyvää - paljon parempaa kuin universumin itsekeskeisimmästä toiminnasta, eli juomisesta. Tämän päivän aikana olen itse ehtinyt ajatella juuri sitä, millaista kärvistelyä elämä onkin kuivin suin, kun niin paljon energiaa menee seuraavan juomiskerran haaveiluun, petailuun, pelkäämiseen, ennustamiseen ym. paskaan.

On yksinkertaisesti helpompaa jättää vain se homma kokonaan pois. Ei ehkä aluksi, mutta aika pian juomattomuudestakin tulee yksinkertaisesti automaatio, kunhan sen kanssa on tehnyt itselleen tilit selviksi. Näin muistan ja siihen nojaan nytkin. Ja varmasti tulevat ne tuskaisetkin hetket! Mutta ehkä niitä varten voi varautua, harjoitella mielessään, että miten milloinkin toimii. Minä muistan joskus aikoinaan lähteneeni ajamaan autolla sata kilometriä suuntaansa, kun tuli oikein hirveä janotus. Sitten se meni ohi ja tulin takaisin :smiley: Sitä kummasti keksii vaikka mitä, kun vain haluaa selvitä tiukoista paikoista yksi kerrallaan. Ihan itseänikin jännittää, mitä seuraavaksi keksin. Tällä hetkellä varon kaikkia mahdollisia signaaleja, jotka voisivat ahdistaa minua. En hillu kaupungilla, kierrän kapakat kaukaa, en katsele suomalaisia elokuvia, joissa dokataan ja naidaan (ja joissa puheesta ei saa yleensä mitään selvää)… Keksin kaikkea muuta mahdollista tekemistä, joka vain pitää ajatukset joissain muissa asioissa.

Ja keskustelen kanssanne = aivan parasta!! :slight_smile:

42

Syvällistä ja rehellistä pohdintaa, kiitos!! Viestit antavat aina uudenlaista persvektiiviä omaan elämäntilanteeseen ja ahaa elämyksiä; ai näinkin tämän asian voi nähdä… Antilooppi, minä olen juuri tuossa eufoorisessa tilassa mistä mainitsit, tilassa ku en vielä oikein tiedä miten tämä tästä jatkuu…
“Kun minä raitistuin ensimmäisen kerran, en tiennyt yhtään, mitä oli vastassa. Jälkeenpäin ajatellen se aika on ollut vallan mainiota! Jokainen uusi asia, joka elämään raittiuden myötä tuli, tuntui suorastaan eufooriselta. Siinä suorastaan leijui!” (en jaksa nyt alkaa puhelimella tutkaileen, miten nuo lainaukset oikeasti ja asianmukaisesti tehdään, somebody help?)

Tänään olimme ystävieni kanssa mökillä, joka on viidentoista vuoden ajan ollut yksi mieluisimmista tapahtumista kesäisin. Olemme lapsuuden ystäviä joita on yhdistänyt kaikki nämä vuodet myös yhteinen harrastus jossa vuosia sitten myös yhdessä kilpailimme. Mökkeilyn riitteihin kuuluu “tietysti” yhdessäolon lisäksi grillailua, saunomista, uimista, laiturinnokalla löhöämistä ja kohtalaisen paljon eri viini ja kuohari tarjoilua. Juomattomuuteni herätti odotetusti uteliaisuutta, mutta liiemmät selittelyt kuittasin vain “päähänpistolla” joten aihe sivuutettiin nopeasti.

Miltäkö tuntui? Aluksi vähän jännitti; “miltäköhän tuntuu viettää selvänä nämä päivät ainoana porukasta ?” Aika nopeasti unohdin koko ajatuksen. Tuntui ihan tavalliselta :open_mouth: ??!! Ruokajuomaksi otin yhden alkoholittoman oluen ja se maistui oikeinkin hyvälle. Ei sen kummempaa. Illan kuluessa vapauduin ja rentouduin, meillä oli kiva ilta, kuten aina ennenkin, enkä tuntenut itseäni mitenkään ulkopuoliseksi. Eikä ilmassa ollut tietoakaan kärvistelystä. Ei, en ottanut antabusta, koska en kokenut sitä tarpeelliseksi. Päätökseni sai runsaasti vahvistusta ja täältä saan sitä lisää. Matka jatkuu mielenkiintoisena ja uteliaana.

Auringon nousua odotellessa taidan nukahtaa hetkeksi. Ja mikä tärkeintä, selvin päin :slight_smile:
-Titu-

43

Kuulostaa todella hyvältä jutulta, Titu! Kyllähän se niin tahtoo olla, että suurin piirtein kaikki mahdolliset tilanteet ja rituaalit ovat pitkään juoneen elämässä muuttuneet viini- ja kuoharitarjoiluja sisältäviksi. Raittiuden ensi askeleet otetaan juuri noissa tilanteissa, kun ne eletään ensimmäistä kertaa toisella tavalla toimien. Ja kuten huomaat, juomatta jättäminen ei tee mahdottomaksi osallistua itse tilanteisiin. Toki kannattaa olla varovainen ja puntaroida huolella, millaisiin tilanteisiin kannattaa mennä ja millaisilta itseään suojella. Kärvistelemään joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa, kyllä ne vaikeatkin hetket tulevat (90 prosentin varmuudella).

Eilen kävelin ulkona ja mietin siinä mennessäni, miten tämän ja tuonkin nurkan näen melkein kuin ensimmäistä kertaa. Miten pää painuksissa ja mieli itsensä sisällä olenkaan kulkenut monta vuotta, täynnä kaikkea jännitystä ja ahdistustani! Katsoin niitä arkeni maisemia ja mietin, että näillä nurkilla ja kujillahan se minun raittiuteni toteutuu: ei esim. A-klinikalla eikä Plinkissä. On helppoa olla “periaatteessa raitis”. Mutta se varsinainen pointti, mikä erilaisissa itsensä auttamisen ja hoitamisen menetelmissä on se, että ne antavat voimaa ja näkemystä sinne “kentälle”, jossa joutuu joskus vähän painimaankin - ja jossa monet ahdistukset tai vaikeat paikat nousevat pintaan. Plinkissä loistavaa on se, että tänne voi oksentaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, purkaa kulloisenkin olonsa sellaisena kuin se on. Ja sitten ilot ja onnistumisetkin :slight_smile: Taidan itse pitää konetta lepotilassa vaikeimpina aikoina, jotta voin äkkiä “paeta” Plinkkiin ja suoltaa omat levottomuuteni ilmoille. Jo pelkästään se voi auttaa vaikeimpina hetkinä, esim. jos joutuu kamppailemaan oikein päälle käyvien juomishimojen kanssa. Minulla ei ole viime vuosina ollut sellaisia salamavalon kaltaisia välähtäviä juomishimoja, vaan ne ovat ikään kuin hiipineet ylleni ehkä päivien tai jopa viikkojen mittaan. Jatkuva purkaminen ja päivittäinen itsensä tutkiminen auttavat - toivottavasti - palauttamaan fokuksen omien tunnetilojen ja vaiheiden tunnistamiseen ja keinojen etsimiseen sen suhteen, mitä kulloinkin voisin tehdä, jottei ainakaan juomiseen ryhtyisi.

Täytyy muuten kertoa teille, että eilen siellä kävellessäni minulle tuli olo kuin olisin yhtäkkiä jotenkin kotonani elämässä. Aivan kuin jotain olisi otettu pois. Kysyin hiljaa mielessäni, tältäkö uusi elämäni tuntuu, kevyeltä, ehjältä, iloittavalta… mutten kuullut mitään ääniä. Se hyvä oloni tuli keskelle kovaa ahdistusta ja se tuli jotenkin hyvin yllättävästi. Aivan kuin olisin saanut jonkinlaisen näyn siitä, mitä kohti olen pyrkimässä ja mikä perillä odottaa. Tuntui kuin yhtäkkiä koko elämä olisi edessäni jotenkin avonaisena.

Tuo euforinen olotila hiipui pian, mutta sain jonkinlaista voimaa siitä.

44

Titu :smiley: Pepillä kaikki kunnossa. Lomalla olen ja netti välillä hitailee siispä olen köllinyt auringossa. Teillä on täällä ihana keskustelu Antiloopin kanssa. Halit teille…siirryn takaisin aurinkooooooon :slight_smile:

45

Hienoa Peppi kuulla että olet palauttelemassa voimiasi ja univelkoja! Täältä tulee yksi virtuaalinen voimahalaus, Ollos Hyvä! :smiley:

Tänään olimme vielä ystävieni kanssa mökillä, huomenna siirrytään hääjuhlaan. Klups! :open_mouth: Nimittäin tänään oli muutaman tunnin ensimmäistä kertaa tällä lyhyellä urallani oikein epämiellyttävän hirveen kauhee kiusaus lasilliselle viiniä. Alkoi polttelemaan sen verran paljon että oli otettava lenkkitossut jalkaan ja pötkittävä juoksemaan. Onneksi sain seuraa, mutta idea maistamisesta ei meinannut millään mantralla poistua päästäni. Kunnes joku keksi lavatanssit ja Titu kuskiksi :smiley: Oli oikein virkistävä reissu ja nyt on tietysti hyvä mieli kun sain ohitettua tilanteen. Mutta todentuihan se teidän sanoma; varuillaan kannattaa olla! Kiusaus tuli vähän niin kuin puun takaa, en ollut varautunut siihen mitenkään. Hetken mielijohteesta olin sanomaisillani “kaadas mullekkin puolilasia”…hui, oikeesti pelästyin sitä tunnetta. Ja jos olisin lausunut tuon äskeisen ääneen niin tuskin enää olisin voinut vastustaa kiusausta juoda myös se puoli lasillista. Nyt on syytä nostaa tuntosarvet pystyyn ja haistella jo kaukaa tälläiset tilanteet vastaisuuden varalle (en tiedä onko se mahdollista?). Mutta kaikki hyvin, toistaiseksi.

Antilooppi, olet kyllä expertti kannustamaan täällä meitä plinkkiläisiä, kiitos sinulle siitä!!! Kerrassaan hienoa, että alat taas havannoimaan asioita, joiden ohi olet kulkenut sumentunein ja kenties välinpitämättömin silmin. Vaikka eufooriseen olotilaan se ei tällä kertaa johtanutkaan, tulee varmasti aika, jolloin sinusta alkaa tuntua, ettet enää kävelekkään niin kyyryssä! Tsemppiä Antilooppi, jatketaan matkaan, jaetaan kokemuksia ja vahvistutaan pikkuhiljaa ja pienin askelin!

Aamuyöntunteina täällä on hiljaísta ja pimeää. Onnistuneelle päivälle kiitos ja alkavalle onnea ja luonteen lujuutta! :wink:

46

Hyvin kiteytetty ! Raittius on loppuelämäni suurin haaste ollut päivän kerrallaan. Näin jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Sinulla on hyvä ote - pidä siitä kiinni !

47

Huhhuh.
Tuollaisia vastakkainasetteluja tuskin tarvitsee kenenkään tehdä- Useammin tilanne on niin päin että raittius on hyvä työkalu noiden asioiden saavuttamiseen tai säilyttämiseen.

Mutta tietysti ajatuksilla voi leikkiä, ja kehitellä skenaarioita.

Minulle kyllä asia on niin, että raittius ei ole itsetarkoitus, vaan sillä nimenomaan olen parantanut elämänlaatuani huomattavasti.
Rahoista ja omaisuudesta, työpaikasta jne luopuisin luultavasti jos ne olisivat vaakalaudalla raittiuden kanssa.
Eipä se outoa olisi, siitä olen ennenkin selvinnyt. Muutaman kerran kun olen aloittanut siten että omaisuus (parit kalsarit ja työvaatteet) ovat muovikasseihin mahtuneet, ja aina siitä jotenkin on taas selvitty—

Mutta, jos sellainen tilanne olisi, että vaikka jokin kuviteltu korkeampi voima käskisi minun valita joko ryypyn tai vaimon, lasten ja kaverien hengen välillä niin en kyllä hetkeäkään epäröisi. Lantrinkia pyytäisin ettei ihan raakaa viinaa tarvitsisi kurkkuun kaataa… enkä usko että ikinä valintaani katuisin.

Mutta, olen varma siitä että tuollainen valintatilanne tulee jäämään pelkäksi ajatuskuvioksi, todellisuudessa tuskin minua pakotetaan valitsemaan alkoholin ja minkään tärkeän asian välillä.

48

Luulen, että Garde tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että mikäli päihderiippuvainen ihminen ei aseta joka tilanteessa raittiuttaan etusijalle, niin maailma vie helposti mennessään. Riippuvuuden aste ja juomishistoria on meillä jokaisella erilainen. Meille toisile raittiina pysyminen on kaikkein tärkein asia ja kaikki muu on toissijaista. Itsekästäkö? Erittäin. En vain usko, että minun raittiudestani johtuvat valinnat oikeasti voisivat vahingoittaa muita ihmisiä.

Ottaen huomioon oma riippuvuuden asteeni ja juomishistoriani, niin olen taipuvainen olemaan Garden kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä. Mikäli minulla olisi vaimo, joka painostaisi tai houkuttelisi minua juomaan, niin luultavasti valitsisin mieluummin raittiuden, kuin vaimon. Olin jo aika lähellä lähteä työpaikastani, kun ajattelin, että en pysty pysymään houkutusten takia raittiina. Sitten huomasin, että ei kukaan pakota minua työni takia viinaa juomaan. Kuten Antilooppi ja moni muukin on sanonut, sitä vaan kuvitteli, että kaikki muutkin läträävät. Mikäli työpaikkani takia retkahtaisin, niin aivan varmasti irtisanoutuisin.

Lapset ovat minulle ja varmasti kaiklle muillekin maailman tärkein asia. En vain usko, että joutuisin laittamaan lapsiani ja juomista koskaan tärkeysjärjestykseen saatika asetella vastakkain. Raittius ja lapset ovat minulle voimakkaasta samalla puolella pöytää.

Raittiuden etusijalle asettaminen on erityisen tärkeää raittiuden alussa. Siinä saa lioitellakin. Onnittelut Gardelle 40 raittiista päivästä!

49

Tuota minäkin yritin sanoa.
Tuollaiset vastakkainasettelut ja “tärkeysjärjestykset” ovat kovin teoreettisia.
Ei ole realistista kuvitella että joutisi valitsemaan vaikkapa ryypyn ottamisen ja läheisten (tai muidenkaan ihmisten) hengen tai hyvinvoinnin välillä.
Useimmiten asia on juuri kuten Lordakin asian tulkitsi, hyviä asioita on enemmän sam,alla puolella pöytää.

Tänään minulle on taas tärkeää viedä omalta osaltani yksi tapahtuma hyvin läpi, ja keskityn siihen.
Eikä siitä mitään tulisi jos yrittäisin samaan aikaan pitää omaa suhdettani alkoholiin ensisijaisena mietittävänä… sitä voin ajatella joskus joutessani, jos asia sattuu mieleen muljahtamaan.

Onneksi olen lopettanut ja asia on sikäli merkityksetön että voin katsella sitä jo hiukan kauempaa, ei enää omakohtaisena paiseena elämän kyljessä vaan tähän maailmaan toki vaikuttavana asiana jolle niin yleisesti kuin yksityisen ihmisenkin kohdalla voi jotain tehdä. Mieluummin etukäteen, ennenkuin se on ihan mahdottomuuksiin sen yksityisen ihmisenkään kohdalla mennyt.

Muutamankinlaista selvää sisältöä elämään ajattelin tänään hiukan tuoda esille, siinä olis minun panokseni raittiusasialle tällaisena lauantaipäivänä.

50

Niin, kyse ei varmaan ole konkreettisesti ajatellen aivan niin mustavalkoisesta asetelmasta, että raittius-tai-vaimo, mutta jonkinlaisesta oman elämännäyn toteutumisen säännöstä siinä on kyse. Itsekin olisin valmis vaihtamaan juomaan painostavan vaimon taikka sen työpaikan. Kysehän ei ole siitä, että olisin valmis vaihtamaan ketä tahansa vaimoa tai mitä tahansa duunia aivan tuosta vain - tyhjänuhostahan tässä ei ole kyse - vaan siitä, että elämässäni oleva hyvä, joka raittiudesta versoaa, saisi kasvaa rauhassa. Voisi kai arvella, että garde ja hänen hengenheimolaisensa - minä mukaan lukien - ajattelevat niin, että raittius on koko oman elämän kannalta jotain niin suurta, että sitä voi pitää suorastaan pyhänä. Se, mikä kullekin on pyhää, on tarkoin vartioitavaa ja loukkaamatonta - eikä pyhää pyhitetä sen itsensä takia vaan sen kokemuksen myötä, mitä pyhän on käsitetty itselle merkitsevän. Kun raitistunut alkoholisti saa elämän, on melko ymmärrettävää, että raittiudesta tulee hänelle pyhä asia: se ei merkitse vain sitä, ettei juo alkoholia; se alkaa pidemmässä juoksussa merkitä kaikkea sitä, minkä hän kokee hyväksi, rakentavaksi ja iloiseksi elämäksi.

Tjaa, taitaakin olla peräisin eri tavoin pyhitetyistä kirjoituksista se sellainen ilmaus, joka toteaa, että “hedelmistään puu tunnetaan”. Ajatus on mielestäni hyvin sovellettavissa myös siihen, mistä raittiudessakin voi olla kyse: se tuottaa hyvää hedelmää. Hyvä tarhuri ei paskoihin lannoitteisiin koske.

51

"On erittäin tärkeää takoa omaan päähän se totuus, että raittius on tärkeämpi asia kuin oma vaimo,
aviomies…

Minulle nuo parisuhdekysymykset ovat aina olleet ongelmallisia pikemmin siksi että olen aina heittäytynyt niihin täysillä.

Asenteeni on ollut sensuuntainen, että vaihto ei ole se ensimmäinen vaihtoehto ongelmien, erimielisyyksien tai vaikeuksien tullessa.
Ja sittenkin on tullut lunta tupaan kun on ollut tullakseen.
Kovillekin on ottanut, ehkä just siksi että olen niin tosissani leikkiin heittäytynyt. Mutta onpa toisinaan elämä mahtavalta maistunutkin, silloin kun täysin rinnoin, kaikkeen luottaen ja uskoen avoimin sieluin eletty parisuhde on rehevimmillään ollut.

Kiitoksia vaan kaikille entisillekin avo- ym vaimoille.
(Ja nyt lähellä olevalle yritän osoittaa kiitollisuuteni elämäni sulostuttamisesta ihan irl)

Kenenkään heistä kohdalla en olisi edes harkinnut hinnoittelua esim. tuolla edellä esitetyllä tavalla, että menköön vaikka helvettiin kunhan minun ei tarvitse ryyppyä ottaa… Jos noita ajatusleikkejä jatkaisin, niin jos nyt nurkasta ilmestyisi ilkeämielinen haltija mustine kolttuineen ja ryhmyisine taikasauvoineen, ja sanoisi että nyt on sitten valittava; joko joku noista existäsi hirtetään tai sinä kiskaiset kuonoosi isomman toopillisen viinaa… en edes miettisi, vaikkei kaikkien kanssa aina niin sovinnossakaan liene erottu niin jokaisen hengen edestä yhden krapulan kärsisin .

Ja sitten, luultavasti haltiattaren oikun pois kiusaamasta perattuani, heittäytyisin raittiiksi uudestaan. On tämä vaan niin mukavaa elämää!

52

Onpas täällä mielenkiintoinen arvokeskustelu meneillään, hienoa! Minun täytyy näitä asioita vielä pohdiskella ja pureskella omalla ajallani, niin kummallisia kysymyksiä tunkee tajuntaani, etten moisia olisi ihan heti osannut ajatellakkaan. Jatketaan!!!

Tänään olimme häissä ja ne menivät enemmän kuin hyvin, vähän niinkuin aloittelijan rutiinilla, hehe :smiley: Ohjelmaa oli paljon, iloisia ja onnellisia ihmisiä joiden kanssa oli ilo seurustella, tanssia ja nauraa. Maljan nostin alkoholittomalla kuoharilla ja illalla lipittelin sit kahvin lisäksi mehua. Hyvän ruoan seuraksi aloin haikailemaan kylmää valkkaria, mut se tunne ei onnekseni jäänyt päälle. Itseasiassa havannoin , että suurin osa vieraista käytti hyvin hillitysti alkoholia joka sopi minulle vallan mainiosti! Ja hei, minulla oli oikein mukavaa selvinpäin! Historialliset häät siinä mielessä minun osalta!! :unamused:

Olen onnellinen Pepin puolesta, että niin kävi sinunkin kohdalla :stuck_out_tongue:

Uusia tuulia huomiseksi, silloin lepäillään ihan alkoholivapaalla mökillä ja annetaan aivojen relaxsoitua rauhassa kaikesta turhasta jännityksestä ja itsensä tarkkailusta; kehun itseäni :open_mouth:
Rauhallista yötä!
-Titu-

53

Hienoa Titu ja itseäsi saat kehuakkin!!!

Otetaan rennosti tää sunnuntai ja nautitaan kesästä :slight_smile:.
Mulle on ollut hyväksi että mies on siellä kuntoutuksessa ja koti on alkoholivapaa,ei kaljan kaljaa eikä muutakaan.Tässä huomaan kuinka vaikeaa mulla on ollut kun mies on juonut vieressä ja itse koittanut pysyä raittiina,en ole sitä vain itselleni suostunut kovin hyvin myöntämään kuinka paljon se on vaikuttanut…hullulla tavalla puolustellut jopa mieheni juomista(läheiset sairastuu joo).

54

Hyvä, Titu! Aika kova koetinkivi, mutta kaikesta selviää, kun pitää tosiasiat mielessä ja varautuu henkisesti erilaisiin tilanteisiin niin kuin nyt teitkin :slight_smile:

Minulla on se onni, ettei puolisoni juo lainkaan. Pari lahjaksi saatua viiniä meillä makaa kaapissa, mutta siellähän ne pysyvät. Ehkä ne annetaan edelleen lahjoiksi johonkin, tai ehkä ne vain vanhenevat sinne :smiley:

Antiloopille selvät viikonloput eivät ole mikään erityinen ongelma. Olen viettänyt viisi vuotta tuurijuopon elämää, jossa raittiuden “taidotkin” ovat koko ajan läsnä. Tai automaatiotahan se varsinaisesti on, ettei juo koko aikaa. Sitä minun on kuitenkin harjoitettava, että osaisin ennakoida ja varautua sellaisiin tilanteisiin, joissa kiusaukset voivat paisua vaikeasti hallittaviksi. Ja vielä se suurempi työmaa on siinä, että tunnistan ne sellaiset syyt itsessäni, jotka saavat minut juomaan: tunnistan ne ja alan työskennellä niiden kanssa, käsittelen ne, otan haltuun. Nämä viime vuodet ovat nimittäin osoittaneet, että ainakaan minulle sillä ei ole varsinaista syvätason eroa, juonko kerran viikossa vai kerran kuussa: juomisellani olen joka tapauksessa yrittänyt “hoitaa” itsessäni jotain, mihin en ole muuten osannut tarttua. Yhteys omaan sisäisyyteen on jollain tavalla häiriintynyt ja sitä katkosta olen nyt etsimässä.

Raittius itsessään on aika perustavan laatuinen ehto sille, että pääsen tuon Asiani kanssa kosketuksiin. Taitaa olla niin, että mieleni on alkoholin suhteen jotenkin yliherkkä. Olen miettinyt nyt jonkin verran esim. omaa masennustilaani. En usko, että se olisi sinällään sairaalla tasolla vaan luulen, että se on tulosta pitkään jatkuneesta tuskailusta juomisen takia. Ja juomisesta itsestään johtuvaa, toki. Koko asia vie niin paljon energiaa ja huomiota, että se vaikeuttaa kohtuuttomissa määrin vapautumasta itse elämälle - varsinkin nauttimasta siitä. Kysymys omassa raittiudessani ei siis voi olla vain siitä, etten juo vaan siinä on kyse ennen kaikkea siitä, millaista elämää haluan ylipäätään viettää: missä määrin ja millä tavoin koko elämäni voisi toteutua niin, että siinä tärkeinä ja omistautumisen arvoisina pitämäni asiat (ja ne arvotkin, totta kai) voisivat toteutua.

Siksi tänään raittiina ja nauttimassa kesäpäivästä niin kokonaisesti kuin minä tällä hetkellä vain ikinä kykenen mistään nauttimaan.

55

Aurinkoinen aamu ja hyvin nukuttu yö, hyvä aloitus hyvälle päivälle :slight_smile:
Paitsi että missasin pitkän viestini bittiavaruuteen, opinpahan tallentamaan jatkossa viestini ajoissa.

Eve, olen vilpittömästi iloinen sinun että miehesi puolesta, että vaikean ja haasteellisen jakson jälkeen asiat alkavat rullata parempaan suuntaan! Itselleni olisi varmasti liian suuri kiusaus sortumiseen jos kaapissani olisi “irtoviinaa” yksin ollessani, saatikka jos sitä joku vielä sinne puolestani kantaisi. Siltä ainakin tuntuu, kun raittiuttani on takana vasta parisen viikkoa.

Tuohon Antiloopin pohdintaan “millaista elämää haluan elää…” palaan myöhemmin uudestaan. Siitä ehdinkin kirjoittaa pitkät pätkät omaa pohdintaani prkl :imp:

Nyt pitkälle lenkille ystäväni kanssa ja sit päiväsaunan lämmittelyyn. Elämä on ihanaa!

56

Minulla aika samankaltainen tilanne. Apua kyllä olen hakenut jo, vaihtelevalla menestyksellä. Päihdehakuisen juomisen aloitin noin 17-18 vuotiaana. Välillä ollut raittiimpia vyosia kuten nyt 16 vuotiaan tyttäreni odotusaika ja leikki-ikä. Olen myös 47v, akateeminen, hyvätyöpaikka ollut aina. Nyt olen vaihtamassa työpaikkaa ja jää vapaata väliin, mitä pelkäään. Olen käynyt a-kliniklalla, pai kertaa AA:ssa en oikein ole sitoutunut hoitoon kunnolla. Kerran jopa olen omasta pyynnöstä tarpeeksi töpeksittyäni pyytänyt muutama vuosi sitten päästä kunoutukseen laitokseen kuukaudeksi. Se auttoi noin kaksi vuotta. Nyt ollut rankka vuosi henkisesti ja käyttö lisääntynyt, kierre, yksinäisyyttä, itseinhoa, rahahuoliakin kun ryypätessä rahankäyttö holtitonta, elämä lipuu ohi, läheiset väsyneet, lastensuojeluunkin jo kontakti (mikä tiestysti hyvä tyttären vuoksi)… Kaikenlaista. Antabusta olen välillä käyttänyt, kyllä se tietyn vapauttavan tunteen toi, nyt en voi pariin päivään ottaa… Mutta pian aloin pelata silläkin, “unohtelin” ottaa… Olen nytkin vieä hieman krapulainen viikon juomisesta, jossa kyllä pari selvempääkin päivää ja hetkiä välissä, joten tekstini ei niin loogista. Ajatukset pomppivat, ahdistaa, pelottaakin, yksinäistä… Tytär isällään. Nyt mietin Minnesota hoitoa ihan tosissani, toivottavasti vielä huomenna ja senkin jälkeen. Ajattelin mennä ilmaiseen infotilaisuuteen ainakin. Tsemppiä sinulle, yksin tästä harva kyllä selviää. Tukea tarttee. Suositten kokeilemaan eri tukivaihtoehtoja, joihin vain mahdollisuus. Voithan myös käydä naapurikunnan AA:ssa aluksi, jos se helpomaa. A-klinikaltakin olen mielestäni saanut hyvää ja asiallista tuea, jäänyt vain oma sitoutumiseni liian heikoksi. Kun taas pidempi raitisjakso, sulkee itse silmänsä tältä ongelmalta joka kuitenkin ollut jo neljännesvuosisada, aika olis päästä eroon minununkin.

57

Minä olen kuullut Minnesotasta vain hyvää niiltä, jotka ovat sitä tarvinneet, siihen tarttuneet ja sen tosissaan ottaneet. Ole valmiina kaikkeen!

58

Ei sitä ensimmäistä huikkaa kukaan pakota ottamaan, se on oma valinta.

Tuskin se haltija mikään ilkeämielinen olisi, se olisi vain testausta, että otatko raittiutesi tosissaan vai et.

Ensin tulee raittius, sitten jossain kaukana kaikki muut. Näin se menee.

59

Hei Senni, kiitos tsempeistä ja tervetuloa plinkiin lukemaan muiden kokemuksia ja jakamaan omiasi!

Itselläni irtaantuminen alkoholista on vasta kovin alussa, mutta olen lukenut päivittäin täällä jo pitkään olleiden elämäntarinoita ja erittäin fiksuja ajatelmia raitistumisista. Plinkki on ollut toistaiseksi ainoa vertaisryhmä ja apu omalla alkutaipaalleellani ja se on antanut minulle sen tuen, mitä tässä kohtaan tarvin. Täällä on viimeaikoina kiistelty erilaisista raitistumisen tavoista, suorastaan vittuiltukkin, mutta raittius ja raittiina pysymyminen on kaikkien päämäärä, joten “menetelmä” miten päämäärään itsekukin pääsee on itselleni se ja sama. Jos tunnen tarvetta, otan kaiken se avun vastaan mitä tarjolla on, jos se vie päämäärää kohti putputtaen etenevän puurtajan kohti lopullista voittoa :neutral_face:

Omalla kohdallani juomattomuus ei ole ollut erityisen hankalaa (vielä). Minulla on antabukset siltä varalta, jos janon tarve alkaa päivittäin pitkittyä tai usko raitistumiseen horjua siinä määrin, että alan harkitsemaan viinin hakemista kaappiini. Toistaiseksi mielihalut ovat olleet hetkellisiä. Mielialat ovat sen sijaan vaihdelleet riemusta apatiaan. Oletan, että nekin kuuluvat taudin kuvaan. Ammattini ja siihen liittyvä kirjallisuus antaa minulle pienen määrän työkaluja joiden avulla voin ehkä hitusen ymmärtää ajatuksiani ja niiden juoksua. Mutta kuten sanoin, apua haen asiantuntijoilta jos ja kun koen siihen tarvetta.

Senni, kun luin viestiäsi minulle tuli vahva tunne, ettet selviä ilman apua. Kannatan ehdottomasti sinua osallistumaan Minnesotan Infotilaisuuteen, sekin on askel kohti päätöstä lopettamisesta. Tai johonkin muuhun hoitoyksikköön, mistä saisit tukea. Mainitsit, että lastensuojeluviranomaiset ovat olleet yhteydessä jossakin kohtaa ongelmien takia. Se on hyvä ja huono asia. Miten tyttäresi kokee juomisesi? Itselläni on 17 ja 14 vuotiaat lapset jotka ovat hellyyttävän hyvillään päätöksestäni. Tekee kipeää ajatella, miten he ovat olleet huolissaan alati lisääntyneestä tissuttelustani. Toivon sinulle nyt uskallusta ja voimia hakeutua hoitoon. Tule jatkossakin jakamaan tänne kokemuksiasi, jo pelkkä kirjoittaminen auttaa näkemään omaa tilaansa. Itse joskus tarkastelen kertomuksiani kuin ulkopuolisin silmin. Paljon Tsemppiä jaksamiseen!!

Ps. tässä yhteydessä haluan kiittää Vinettoa suoraselkäisyydestä anteeksi pyytämiselle epäasiallisesta kirjoittelusta toisessa ketjussa. Olen lueskellut kirjoituksiasi ja uutenakin lukijana hieman hämmennyin joistakin kommenteistasi. Pidän sinua lempeänä ja viisaan ihmisenä joka on käynyt pitkän tien raitistumiseen ja pysynyt siinä. Suruvalitteluni Sinulle äitisi poismenosta. Itse menetin äitini äkilliseen sydänkohtaukseen tammikuussa ja myös ainoana omaisena järjestelin kuolemaan liittyviä asioita joita riittää vielä tähänkin päivään.

Antiloopin pohdinta “millaista elämää haluan elää…” on synnyttänyt itsessäni oikean ajatusmyllyn joka meinaa jauhaa silloinkin kun sen ei tarvitsisi jauhaa, joten palaan ajatusviritelmiin kun näistä saisi ensin itse jotain selkoa ja jäsenneltyä jotain järkevää luettavaa. Mutta nyt aurinkoon.

Päivänpaistetta plinkkiläisille :smiley:

60

Tässä kohdin on esitetty yksi keskeinen haaste, joka minulle on ollut vaikeata hyväksyä: siis se, että asiat etenevät järjestyksessä ja että ensin on antauduttava kenties sille raskaimmalle urakalle, laittamaan pullo syrjään ja kohdattava kaikki siihen liittyvä. Minulla on kokemusta siitä, kuinka koko elämä alkaa pian avautua uudella tavalla ja esitellä positiivisia puoliaan, kaikkia mahdollisuuksiaan ja rikkaita tarjoilujaan. Mutta ne eivät tule esille hetkessä eivätkä sormia napsauttamalla. Ne tulevat vain ajan kanssa ja paljastuvat yksin selvälle päälle ja kirkkaalle mielelle. Niin kauan kuin juominen hallitsee, ei ole kykyä nähdä.

Kiitos Gardelle muistin virkistyksestä!