Uusi täällä ja vertaistukea etsimässä

Me Lopettajat
21

Silloin kun aloittelin täällä pian juomisen lopettamisen jälkeen käytti eräs plinkkiläinen ilmaisua “hukkasin itseni humalassa”. Kolahti minuun tuo ilmaisu. Mitä kauemmas juominen on jäänyt, sen paremmin tuon oikeastaan ymmärrän.

Kun muistelen elämääni ennen juomisen lopettamista, niin aika surkuhupaisaahan se oli. Suoritin töissä, suoritin äitiyttä, suoritin opiskelua, suoritin tiettyjä “harrastusvelvoitteita”. Siihen väliin - ja noista muista myös tinkien - varastin aikaa muka itselleni eli juomiselle. Juomisesta ei jäänyt käteen kuin tyhjyys ja pöhnä. En tainnut edes itse tajuta silloin, kuinka huonosti voin.

Kun tuon tilkkeen eli juomisen jätin pois, aloin vähitellen itse ymmärtää mitä haluan. Sain tuotua itseni mukaan noihin “suoritteisiin”, ja tilkkeeksi on sitten löytynyt kaikenlaista muuta.

Luulen, että aika monelle kaltaiselleni tissuttelijalle on käynyt samoin: on vähitellen hukannut omat hyvän olon avaimet. Lopettamisen jälkeen onkin hyvä ryhtyä rauhassa(!) niitä etsimään, tutustua itseensä. Loppujen lopuksi peilistä kurkistaa ihan ok tyyppi.

Pidä itsestäsi kiinni, Titu, ja kaikki muutkin raitistelijat!

22

Hei! Kysyit siitä terapiasta. Jossakin vaiheessa mielisairaala olemisen jälkeen minulle tuli automaattisesti nämä terapia istunnot noin 12 vuotta sitten. Ja olen siinä hyvässä asemassa että terapiat ovat kunnallisia ja näin ollen maksuttomia. Iloista raitista päivää :smiley:

23

Kyllä, juuri näin kuin audente ja metsatahti kirjoititte. Ihan hirveetä säätöähän tämä elämä on takavuosina ollut, selvinpäin en moista edes jaksais :open_mouth:

Tänään olimme ystävieni kanssa ulkoilmatapahtumassa ja minä autoilin. Edelleenkään ei tee alkoholia mieli, oli tosi kiva ilta ja minäkin jopa muistan sen vielä huomenaamulla :slight_smile: Mielialavaihteluja tosin näkyvissä, kiihtyvyys nollasta sataan on yksi sekunninsadasosa, mutta onneksi myös toisinpäin. Jatketaan eteenpäin!

Mukavaa ja selvää viikonloppua kanssakulkijoille :smiley:

24

Hienoa Titu! Hauska seurata sinun tarinaasi, kun siinä on niin paljon yhtymäkohtia omaani. Miten kävi sen antabusreseptin kanssa?

25

Sateesta huolimatta ihana aamu; saa herätä selvänä eikä otsaa kolota, päässä ei kilkuta jo seuraavan pullon korkkaaminen ja mietitytä, millä taktiikalla tän päivän velvollisuudet vedetään, jotta sen vois korkata mahdollisimman nopeesti, huoh! :open_mouth:

Audente, minustakin tarinoissamme on tuttuuden tunne, vähän niin kuin olisin telakoitumassa kylkeesi :slight_smile:
Kävin perjantaina lääkärissä, oma työterveyslääkärini oli lomalla ja vastassa oli nuori ja komea mieslekuri. Vähän ujostutti kertoa syytä käynnilleni, helpompaa olisi ollut kertoa että umpisuoli on solmussa ja pakottaa :blush:. Mutta hän osoittautuikin hyvin ymmärtäväiseksi ja kannustavaksi, kertoi omasta lähisukulaisestaan joka on kamppaillut vaihtelevalla menestyksellä alkoholismin ja lääkeriippuvuuden kanssa vuosia. Oiiihh, miten se helpotti tukalaa oloani!! Maanantaina menen sit labraan ja jos maksa-arvot ovat normaalit, saan tiistaina hakea reseptin. Jei! Tiistaina lähdetäänkin sit reissuun. Ja audente kun pohdiskelit tuota herkkujen syömistä ja sen myötä painoasi, minulle kävi kolme vuotta sitten samoin kun lopetin tupakanpolton (sekin riippuvuus oli muuten alkoholin tuoma kylkiäinen). Palkitsin itseni muutaman kuukauden herkuilla ja paino nousi kiitettävästi. Kyllä siihen sit heräs kun liitingit huusi housuissa apua ja puseron kauluksetkin ahdisti :smiley:

Mukavaa ja selvää lauantaita kaikille meille lopettajille :smiley:

26

Aallon harjalta aallon pohjalle…näinhän se menee ja osasin sitä odottaakkin kaiken täältä lukemani jälkeen!

Aloin iltasella katselemaan kuvia kun lapseni tekevät ystäväni syntymäpäiville hänestä videonpätkää. Valittiin tietysti iloisia kuvia menneiltä ajoilta joissa kilisteltiin kuohuvalla ja halailtiin ja pussailtiin ja ja…yhtäkkiä iski aivan kamala ahdistus; siis ei koskaanko enää kylmää kuohuvaa, ei kesäistä Fresitaa, ei siiderin siideriä, ei mitään??? Ei herran tähen mitä mä olen mennyt päättämään?? Tiedättehän te?! :confused:

Oli paettava hetkestä, auto alle ja päättömänä pitkin kaupunkia ajelemaan. Melkein ääneen vollotin niille jo haudatuille iloisille hetkille ja pikku pikku drinksuille…joo! :open_mouth: Mahtoi siinä muuten naapurin perhe kattoo kun rouva lähtee pihasta niin iloisesti tervehtien ja viiden minuutin päästä se ulisee pyyhe puoliksi silmillä viereisellä kaistalla liikennevaloissa. :smiley: “Pikku pikku drinksuista” puhelin itselleni sit aikani ajellessa ja kyllähän se mielikuva todellistui pullovuoriksi, et se siitä sitten! Forget it. Sitä näköjäs alkaa harppomaan jo loppuelämään kun pitäisi pysyä tässä päivässä. Kovin raskaaksi käy, jos joka päivä pitää pitää hautajaisia pulloille? :neutral_face:Nooh, ehkä se ahdistus johtui muutoksista, joita väistämättä joutuu kohtaamaan kun luovutaan vuosikausia totutuista tavoista, rimpuillaan / irrottaudutaan päihteistä joilla on turrutettu tunteet arkea pyhää ja sitä rataa…ei muuta kun silmät kiinni, kädet pystyy ja hurlumhei, tulta päin!!!

Kotiin saavuin jo vähän hilpeämmällä mielellä, mut ajatuksen virtaa näyttää riittävän ja unesta ei tietoakaan. No, onneksi ei ainakaan töihin tarvitse nousta.

Loppu hyvin kaikki hyvin (tältä päivää), yksi päivä lisää “selviytymistarinaani”.

27

Pitänee tässä kohtaa esittää surunvalittelut sekä osanottoni poismenneen elämäsi rakkauden johdosta. Tiedän mitä tuskaa tuollainen menetys aiheuttaa. Voin kuitenkin lohduttaa sinua sillä, ettei tätä suurta menetyksen tuskaa tarvitse kohdata yksin, vaan sen voi huutaa ulos täällä turvallisessa ympäristössä, saman menetyksen kokeneiden kanssa. Ainoa asia, mikä tarvitsee tässä hetkessä muistuttaa itselleen, on se, että tämäkin suru menee ohi. Toisaalta kuten kuoleman kohdatessa yleensä, on kuitenkin muistettava se, ettemme kerran hautajaisia vietettyämme saa alkaa kaivaa hautaa enää uudelleen auki, vaan pyrkiä nöyrin mielin hyväksymään tämä “karmaiseva” tosiasia. Enää ei ole paluuta entisiin hohdokkaisiin hetkiin, ne ovat enää kaunis muisto. Meidän tehtävämme tänään on tehdä surutyö ja jatkaa elämää, päivä kerrallaan kiitollisena siitä, että itse olemme elossa tänään.

28

Et sinä Titu oikeasti itke sitä pikkudrinksusta ja helmeilevästä siideristä luopumista. Sinä kuvittelet, että luovut hauskista hetkistä. Niistä pikku riemuista, kun tapaa ystäviä pitkästä aikaa terassilla ja aurrinko paistaa. Luulet, että sinun on luovuttava mukavista keskusteluista, höpöttämisestä ja tanssimisesta. Luulet, että ei enään ole hauskaa tai lupsakkaa. Tai siis ainakin minä pelkäsin tätä.

Ystävien tapaaminen, hauskat jopa riehakkaatkin hetket, auringon paisteen tuntu iholla, vilvoittava tuulen henkäys, nämä ovat täysin normaaleja kokemuksia myös raittiille ihmiselle. Ihmisiä, voi nähdä selvinpäin, yhdelläkään terassilla ei ole kännipakkoa ja aurinko paistaa meille kaikille. Meidän juoppojen elämäntapa on vain sellainen, että kuvittelemme kaiken pyörivän juopottelun ympärillä. Raittius on ihan normaali olotila. On hankala ajatella mitä tekemistä raittius rajoittaisi verrattuna humalaan.

Kun luovut drinksuista ja siideristä luovut tasan kahdesta asiasta: 1) örveltämisestä 2) krapulasta. Eipä juuri muuta tule mieeen, mihin alkoholin nauttiminen olisi vättämätöntä.

29

Kiitokset Kaaleppinen ja Lorda. Olen itse vähän samoissa mietteissä kuin titu. Haikealta tuntuu, vaikka tosi asiassa vihaan niitä asioita, jotka nyt raittiina jäävät kokematta - känni ja krapula.

30

Huomenta kaikille! Viisi minuuttia ennen puoltapäiväähän voi vielä sanoa huomenta :smiley:

Kiitos kaaleppinen osaanotosta! Tänä iltana aion perehtyä blogiisi, sieltä löydän varmasti monta asiaa joka auttaa minua ymmärtämään tätä päihteetöntä elämää.

ja Lorda, juuri nuo sanat minä halusinkin kuulla! En ole hautaamassa iloisia hetkiä ystävieni kanssa ja elämää on ilman alkoholiakin. Ja niin totta, päihteetön olotila on normaali olotila. Sen aion iskostaa päähäni. Nyt kun mietin eilisen mietteitä (ja tulen varmasti miettimään vielä monta kertaa) jäljelle jää edelleen “tyhjä lasi”, alkoholia ei tänäänkään tee mieli, siksi tuo tyhjä lasi. Olen niin alkutekijöissä vielä tämän asian kanssa joten tulee pohdittua hyvin monenmoisia asioita miten elämä muuttuu tästä eteenpäin? Tosin (yleensä) en ole se ihminen, joka suree tai miettii liikaa asioita eteenpäin, sieltä ne pikkuhiljaa tipahtelevat eteen asia kerrallaan kun sen aika on. Turhaa lienee yrittää selvittää kerralla koko loppuelämä kun voi keskittyä selvittämään ensin omaa pikku päätänsä. Ja niin usein täällä sanottu; yksi päivä kerrallansa.

Nyt on jotenkin uupunut olo, siitäkin moni on maininnut, että hiljaa hyvä tulee. Ehkä on aika tuulettaa ajatuksiansa ja olla vähemmän miettimättä joka pilkun viilausta. Keskittyä nauttimaan tästä olotilasta ja hetkestä. Kiitos, kun saan olla kanssanne matkalla. Tämä plinkki on kyllä verraton vertaistuki itselleni, saan täältä niin paljon voimaa kun lueskelen noita tarinoitanne. Ja vaikka jotkut meistä ovat useamman kerrankin retkahtaneet aina ryhmä on toivotellut lämpimästi tervetulleeksi takaisin. Se on jotenkin liikuttava niisk

Lämmintä ja auringonpaisteista sunnuntaita kaikille!

31

Heips Titu ja muut! Olen roikuskellut vuoden verran täällä plinkissä, mullekin tämä on melkoinen apu tähän selvänä pysyttelemiseen…tai no, onhan niitä retkahduksia muutama ollut matkan varrella, mutta voisin kyllä jo sanoa oppineeni elämään (myös) raittiina. Olen vähän yli viiskymppinen ja oman tarinani joskus täällä kertonutkin.
On ollut hyvinkin palkitsevaa viettää joulu selvinpäin, syntymäpäivät, lakkiaiset, juhannukset ja jopa laivareissukin. On ihanaa aamuisin herätä, vaikkapa jouluna, ilman että päätä särkee ja hävettää. Risteilyllä on mukava mennä aamiaispöytään syömään eikä yökkäilemään. Ihanaa viettää kesäloma ilman kännejä ja krapuloita, on niinkuin päiviäkin olisi kesässä enemmän.
Antabus on ollut mulle avuksi, se takasi raittiit reissut ja lomat, ja vapautti nauttimaan elämästä, kun ei tarvinnut miettiä joisiko vai eikö. Sitä otan nytkin, kun luvassa on juhlat, jossa voisi …ottaa ihan vaan pikkuisen…
Ja juotua on tullut tarpeeksi, tosin juuri sitä Fresita-pulloa, juhlista jäänyttä, laittelin kaapin perukoille melkein itku silmässä, kielen päällä ihana pirskahteleva maku…
Mutta joo. Kaikkea ei voi saada, raittiutta ja humalaa. Pidän kovasti tästä nykyisestä toimeliaasta elämästäni, tavallisesta arjesta, jossa ei tarvitse piilotella pulloja eikä laskea euroja viinin ostamiseen. Ihmeekseni ei kukaan ole missään juhlissa ihmetellyt vissylinjalla pysyttelemistäni, joten taitaa olla niinkuin täällä joku viisaasti sanoi, että ihmiselle raittius on luonnollinen olotila. Kun itselle se niin pitkään ei ollut, onkin ollut totutteleminen siihen, että kaikki eivät juo, vaikka voisivat.
Nauti elämästäsi päivä kerrallaan, päästä irti tuhoavasta ystävästäsi, älä huoli sitä takaisin. On ajateltava, että ei TARVITSE juoda, eikä että ei SAA juoda. Tämäkin viisaus täältä plinkistä kotoisin. Hienoja ajatuksia…
Itse olen lukenut useaankin kertaan Lilli Loiri-Sepän kirjan “Selviämistarinoita”, se on antanut paljon voimaa ja uskoa tähän selviämiskamppailuun. Kannattaa lukea!
Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi tyhmyydet, joita on tullut tehtyä. Niissä ei kuitenkaan kannata liikaa rypeä, eihän niille enää mitään voi. Ehkä me naiset enemmän ajattelemme sellaista, en tiedä.
Hyvää kesänjatkoa, elämää eletään päivä kerrallaan eikä kannata ajatella mitä menettää, vaan mitä saa. Tsemppiä sulle ja meille.

32

Kiitos Marina kannustavasta ja ajattelua herättävästä viestistäsi!

Olen täällä viime päivinä lueskellut teidän kertomuksianne ja tunnen todella itseni intoa pinkuvaksi aloittelijaksi. Etenkin kun luin1970 tarinan, itkin vuorotellen ilosta ja surusta. Ja mietin, tätäkö se sitten on? Jatkuvaa taistelua päihtymisen hetken tuomaa “iloa” vastaan? Koko ajan varuillaan oloa, milloin ratkean vai ratkeanko takaisin juomaan? Onko tämä ilo vain hetkellinen pysäkki josta lennetään kohta takaisin syvemmälle syövereihin? Toisaalta Antiloopin analyyttinen pohdinta raittiudesta takaisin juomiseen johtavista syistä sai minut hyvinkin mietteliääksi; paljon on pitänyt tehdä töitä ja itsensä tutkiskelua jotta pystyy tuottamaan tällaista tekstiä. Kaaleppisen, basin, cricketin, metsatahden ja monen muunkin tarinat tuovat lohtua; voi tästä selviytyä loppuelämäksikin, mutta itsestäänselvyys se ei ole. Päätöksistä huolimatta edessä on paaljon kiusauksia. Huoh!

Tänään kävin lääkärissä, minäkään en ollut juonut maksaani tuusaksi, joten sain antabusreseptin ja hain ne apteekista. Tällä hetkellä en tunne niiden käyttöön minkäänlaista tarvetta mutta seuraavat pari viikkoa tuovat tullessaan paljon juhlia, joten olkoon ne minun “ässäni”, jos vähänkään alkaa kellot kilkattamaan kuohuvan pariin. Ja nämä tulevat viikot saivat mieleni kyllä hivenen rauhattomaksi koska olen tämän ajan pois kotoa, ainakin toistaiseksi turvallisesta alkottomasta arjesta. ÄÄhh…en nyt ulkomailmastakaan halua erkaantua ja onneksi ystäväni tietävät että olen alkoholittomalla linjalla joten heidän taholta tuputtamista “edes lasillisesta” tuskin tulee. Titu nyt vaan pitää ihan itse päänsä selvänä. JEP!

Paljon on ajatuksia, mutta kello rientää ja aamulla olisi puoli vuorokautta ajamista, joten unien pariin! Audentelle ja Pepille terveisiä, ei ole kuulunut teistä vähään aikaan, kaikki hyvin?
Mukavaa alkavaa keskiviikkoa kaikille!

33

Huomenta.

34

^abloodit meikämannen puheelle :smiley:

35

Hei Titu ja tervetuloa hyvään remmiin minunkin puolestani! :slight_smile:

Minä olen Antilooppi ja oma historiani on sellainen, että parikymppisenä alkoholisoiduin nopeasti. Olen alusta pitäen juonut ilman mitään rajaa: juonut niin kauan kuin pystyn, niin kauan että lähtevät järki, taju, rahat, maine, duuni, naiset ja mitä vain. Kahdeksan vuotta sitten tulin siihen pisteeseen, että meinasi mennä henki. Selvisin kuitenkin ja silloin pääsin raittiuden tielle. Apua sain ensisijaisesti A-klinikalta ja Plinkistä löysin oman vertaistukiryhmäni. Hoidin itseäni kaiken ohessa mm. kuvataideterapialla ja ryhmässä, jossa käsiteltiin paniikkihäiriötä - sekin juomiseni minulle aiheuttamia ongelmia. Tein työtä todella intensiivisesti ja ehkä erityisen ratkaisevaa oli se, mitä täällä Plinkissä minulle tapahtui. Täältä minä sen kipinäni sain. Toki tuli kokeiltua kaikkea muutakin, kuten mainitsemaasi AA-ryhmää. Muutamassakin kävin, mutta kun minussa oli ilmeisesti sellainen vika, etten pystynyt siellä tuntemaan oloani mitenkään erityisen vapautuneeksi, niin annoin sen sitten olla - senkin uhalla, että minua todella pelotti se pelottelu, jonka mukaan on pakko heti juoda, jos ei käy nimenomaan AA:ssa. Oma kokemukseni on, että ryhmät ovat hyviä, mutta onneksi niissä on vaihtoehtojakin. Ja varmasti on niin, että AA-ryhmissä on “laatueroja” :wink: Joten kaikkea kannattaa kokeilla ja mihinkään muuhun ei kuole kuin viinaan. Täytyy tehdä mitä tahansa muuta kuin juoda - erityisesti silloin, kun juotattaa AIVAN S-T-A-N-A-S-T-I. Ja nyt muuten ohjeistan ihan yhtä lailla itseäni kuin sinuakin, Titu :wink:

Yli kolmen vuoden mittaisen raittiuden saavutin tuolloin. Se on ollut sisäisesti arvellen täyteintä, rikkainta ja terveintä elämää, mitä olen tähän mennessä elänyt. Löysin todelliset voimavarani ja saavutin mielenrauhan, hoidin itseäni aktiivisesti, mikä oli yksinomaan nautinnollista. Mutta uudesta elämästäni innostuneena aloin ehkä ryöstöviljellä noita voimavarojani. Aloin käyttää elämääni ja kaikkea energiaani säännöstelemättä. Tein paljon työtä, musiikkimiehenä olin mukana eräissä projekteissa ja kaiken päälle suoritin siinä ohessa vielä korkeakoulututkinnonkin. Siitä tekemisen vimmasta kertoo jotain se, että tuon tutkinnonkin suoritin kiitettävin arvosanoin ja pelkkää opinnäytetyötäni väänsin intohimoisesti parikin vuotta. Siihen aikaan elin vielä parisuhteessa kahden maan välillä, eli olin siellä toisessa maassakin aika paljon. Joka tapauksessa koko ajan liikkeessä ja aina tekemässä jotain. Koko kuvio kävi melkoisen suureksi ja nyt on helppo sanoa, että minä taisin mennä siinä vaiheessa aika lailla burn-outin puolelle. Viinanperkele alkoi hiipiä kuvioihin ja niin kuin riippuvaisille käy, kävi minullekin, että pian olivat kuvioissa taas juomaputket. Tuurijuopon elämää olen elänyt sen jälkeen viisi vuotta. Tähänkin väliin on mahtunut paljon, niin hyvää kuin pahaa. Tuurijuoppo saa selvinä kausinaan paljon aikaiseksi. Minäkin osaan monella tapaa elää ilman alkoholia. Ja monella tapaa en osaa. Niin kuin ehkä olet arvellutkin, liittyy juovan alkoholistin elämään paljon muitakin korjaamista vailla olevia asioita kuin itse juominen. Mitä itsensä hoitamiseen tulee, tämän ongelman ratkaiseminen olisi loppujen lopuksi todella helppoa, jos siihen riittäisi pelkästään korkin kiinni laittaminen. Haasteet tosin alkavat vasta siitä, kun pää on selvä, sillä selvällä päällä pitäisi vielä pärjätä itsensä ja elämänsä kanssa. Ja sieltä ne solmut löytyvät! Antabus voi auttaa joitain ja omalla tavallaan, mutta minua se ei ole koskaan estänyt juomasta. Kokemusta on. Syy tähän on juuri siinä, ettei mikään taikakalu eikä edes pilleri itsessään ratkaise yhtään mitään.

Se, mitä itse olen tavoittelemassa, on laajasti määritellen hyvä elämä. Se sisältää aika monenlaisia asioita: mielen tasapaino, elämänilo, sosiaalisten suhteiden toimivuus, terveys, kyky tehdä työtä ja rakastaa (kuten Freud määritteli mielenterveyden)… Minulla on kokemusta siitäkin ja voin totta vie suositella ihan kenelle tahansa, että tämä itsensä kanssa painiminen kannattaa. Mikään ei ratkea sormia napsauttamalla ja monessa asiassa vaaditaan kärsivällisyyttä. Itse asiassa tämä myös opettaa kärsivällisyyttä. Siihen oppimista, että hetket ja mielentilat tulevat ja menevät, heikotkaan hetket eivät ole ikuisia. Aluksi voi juotattaa kovastikin, mutta aika auttaa siinäkin. Oman tilanteeni pirullisuus on sitä, ettei minua varsinaisesti juotata lainkaan - ja juuri siksi minun on hyvin vaikeata varautua niihin tilanteisiin, kun sitten alkaakin juotattaa: silloin se juotattaminen tulee päälle ja aivan helvetillisellä voimalla! Eli yhtään sen kummempia taitoja en itse ole nyt opettelemassa kuin sinäkään, Titu.

Pidetään yhtä ja tosi asiat mielessä.

36

Titulle, Antiloopille ja kaikille muillekin juomisen kanssa ihmetteleville; ei tarvitse jättää kuin yksi ryyppy ottamatta, se ensimmäinen.

37

Kiitos, tuulenviemää! Otan tuosta onkeeni… ja yritän takoa päähäni sitä, että loppujen lopuksi ne suurimmat ratkaisut ovatkin niitä yksinkertaisimpia.

38

Kiitos antilooppi ja tuulenviemaa viesteistä, pikaisesti kommentoin puhelimella.

Se, mikä minulta puuttuu teihin verrattuna on kokemus raitistumisesta. Minulla on kokemusta vain juomisesta. Ja te, jos ketkä tiedätte, että sillä on vissi ero. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt päätöstä lopettaa juomista kokonaan. Olen tehnyt päätöksiä olla juomatta viikon tai kaksi ja kärvistellyt selvät päivät odottaen seuraavaa kertaa. Näilläkin on vissi ero. Nyt minä en odota seuraavaa kertaa enkä kärvistele viinan tuskissa (ainakaan vielä). Koko ajatus on vapauttanut minusta energiaa aivan toisenlaiseen käyttöön. Kun kolme vuotta sitten lopetin 20 vuotta kestäneen tupakoinnin se loppu kuin seinään ja piste. Kuukauden ajan olivat “levottomat jalat”, mutta mielen viereenikään ei ole käynyt edes ajatusta aloittaa uudelleen. Enkä ole aloittanut. Siispä pikainen summa summarum. Naivisti ajattelen juomisen lopettamisen olevan jos ei yhtä helppoa, niin ainakin helppoa :open_mouth: Mutta kun olen lukenut teidän tarinoita, on pelko hiipinyt persuksiin…liekköhän tuo tottakaan? Sanottakoon (en tiedä onko tarpeellista) etten juomisellani ole ollut (vielä) katuojassa, en ole menettänyt ihmissuhteita, juonut itseäni vararikkoon, olen perusterve enkä käytä mitään lääkitystä. Mutta olen alkoholisti, joka meitä kaikkia täällä olevia yhdistää, samoin kuin halu lopettaa juominen ja raitistua. Nyt olen ollut reilun viikon kohti sitä.

Happy day :smiley: -Titu-

39

Titu, tervetuloa mukaan, ja onnea ja menestystä alkavalle raittiudellesi! :smiley:

Olen itse lopettanut aktiivisesti 5 vuoden ajan juomista, ja jonkinlainen totaalinen stoppi
ajattelumaailmassa tuli muutama viikko sitten, jolloin päätin lähteä mukaan AA:han.

On erittäin tärkeää takoa omaan päähän se totuus, että raittius on tärkeämpi asia kuin oma vaimo,
aviomies, lapset, työ, ura, rahat, omaisuus, terveys tai tulevaisuus. Raittius on ylivertaisesti
tärkeämpi kuin mikään noista. Häät voidaan peruuttaa, hautajaisiin ei ole pakko mennä, firman
juhlista voi kieltäytyä, työmatkojakin voi perua, mutta huikkaa ei saa ottaa, ei koskaan eikä missään
olosuhteissa. Ja jos niin erehdyksessä tapahtuisikin, pitää entistä lujempaa avautua elämän edessä
ja hyväksyä oma riippuvuus ja heikkous. Yksikään ns. tavis eli ei-alkoholisti ei koskaan eikä missään
olosuhteissa kykene ymmärtämään alkoholismia, ei edes silloin, kun he vakuuttavat, että he
ymmärtävät.

Ai niin, raittius on tärkeämpää myös kuin nukkuminen tai lepo, puhumattakaan liiallisesta itsensä soimaamisesta
tai itsensä ylentämisestä.

Ei alkoholista pidättäytyminen ole rankempaa kuin päästä irti tupakasta. Pahimmat vieroitusoireet tai
kiusaukset ovat vain hetken kestäviä, yleensä 1-3 tuntia. Sen ajan voi juoda vettä ja vichyä, ja vaikkapa
kävellä luonnossa.

AA-palaverit ja AA-ohjelma ovat eräitä hyväksi havaittuja instrumentteja, joita kannattaa käyttää. Myös
AA-kirjallisuus ja alkoholismista kertovat kirjat ovat hyviä.

Kannattaa raitistua, vaikka ei haluaisikaan raitistua. Kyllä ne hyvät fiilikset vielä tulevat. Nekin täytyy kyetä
kestämään, siinä ne suurimmat haasteet ovatkin…

40

Ai niin, ja itseään kannattaa palkita, kun ollut raittiutta 7 päivää, 10 päivää, 14 päivää, 20 päivää… :smiley:
Esim. elokuvilla, tai tilaat pari hyljettä parvekkeelle Korkeasaaresta, ja pidät hauskaa!

Sinullahan tulee kohta 10 päivää täyteen. Ehdotukseen, että menisitkö terassille vkonloppuna kun kutsu tulee,
voit esim. huutaa kotona täysillä: “EN SAATANA MENE, EN HALUA!!!”. Sen jälkeen voit soittaa
ja peruuttaa, tai laittaa tekstiviestiä, ettet tule. Kun tulee se 10 päivää täyteen, se on jonkinlainen jännä
rajapyykki, jossa alkaa ihmettelemään, että miten tämä voi olla mahdollista. Myöhemmin sitten 30 pvää on
sellainen uusi ihmettelyn aihe…