Uusi täällä ja vertaistukea etsimässä

Me Lopettajat
81

Minä taasen opettelen toimintaan ja lepoon jotenkin sopivaa balanssia hakien. Muutaman päivän ajan olen pyöräillyt ihan sikana, ottanut pikkutytön tarakalle ja sitten on menty: aivan todella loistavaa touhua ja saan siitä energiaa, hyvää mieltä ja jaksan sitten taas järkeillä asioitani kirjoittamalla ja etenkin täällä. Tänäänkin kävin ekan lenkin tytön kanssa heittämässä heti aamulla ja nyt illansuussa mentiin taas pari tuntia. Välillä nukuttiin yhdessä päikkärit, tyttö kainalossa ja minäkin käväisin virkistävästi unessa. Lisäksi luen sopivan kevyttä kirjallisuutta ja jutustelen siippani kanssa. Jos vain jumittaisin aloillani, ahdistus kävisi liian ylivoimaiseksi.

Jostain tämä energia nyt tulee, mutta se auttaa kummasti :slight_smile:

82

Minusta tuntuu, Antilooppi, että sinä olet jo menossa jossain niistä seuraavista vaiheista. Sinä pohdit syntyjä syviä ja olet ehkäpä jopa lähestymässa oman riippuvuutesi syitä.

Tässä alussa tämä raittiina pysyminen ainakin minulla näkyy innokkaana touhaamisena. Juopottelulta on vapautunut aikaa. Se aika on täytettävä jollain, jotta viinapiru ei valtaa siitä ajasta slottia itselleen. Touhun keskellä on samalla vältettävä se ensimmäinen ryyppy.

Kun tämä touhaamisvaihe on ohi, niin tunne-elämän kipupiste täytyy käsitellä. Ainakin minun. Muuten retkahdus varmasti on lähellä. Touhaaminen loppuu ennemmin tai myöhemmin. Se juopottelun perussyy on siellä jossain silloinkin.

Balanssi ja seesteys elämään löytynee pikkuhiljaa. Kuten Gonelle totesit, ensin täytyy olla ryyppäämättä, jotta näitä asioita voi edes käsitellä.

83

Kiitos Lorda kysymästä, en tiedä niinkään varmoista otteista, mutta varotoimenpiteisiin yritän varustautua parhaani mukaan :slight_smile: Kyllä, en osannut kuvitellakkaan, että joskus tajuaisin todella, minkälaista elämä voi olla ilman päihteitä. Ja joo…tiedän, elän sitä hurmos vaihetta, mutta tästä on nyt revittävä kaikki se muistijälki tunnemaailmaan tulevaisuuden varalle. Päätös raitistua kesti parisen vuotta. Siinä ajassa ehdin keksiä kaikki ne selitykset maan ja taivaan väliltä; miksi en halua, ei kannata, ei pysty, ei kykene, en jaksa, en yksinkertasesti voi olla ilman alkoholia. Niistä selityksistä voisi koota jonkinmoisen “Titun tarinoita ja Juopon jorinoita” vihkosen, jossa naurua ei tarvitsisi pidätellä.

Juu, samaa mieltä touhukkuudesta ja tekemisestä. Juopottelulta vapautuva aika, on myös minulla ollut suuri tarve täyttää jollain tekemisellä. Ehkä suurin motiivi sillä kuitenkin on se, etten alkaisi liikaa miettimään “enkö mä nyt sen yhden oluen oikeesti voisi ottaa” ja sitä rataa. Vielä ei ole ollut sellaisia ihan täpärällä olevia tilanteita, mutta houkutuksia kylläkin. Mökillä mm. ne jääkylmät Camppaarit tuoremehulla näyttivät kyllä niin juotavan hyviltä, että oli ihan pakko mennä syljeskeleen hetkeksi nurkan taakse :sunglasses: Mutta ihan todella todella tiukkoihin tilanteisiin mulla on AINA antabus taskussa, menin sitten vaikka vain postissa käymään; mistä sen tietää vaikka jano tulisi matkalla kotiin ja ajelisi mutkan kaupan kautta ihan tottumuksesta :open_mouth: . Jos joku selväpäinen oikeesti tietäis kaiken tän touhun, varmaan se miettisi että, vähintään hullu täytyy olla ja kuinka ihmeessä jollekkin voi olla noin “rankkaa” pysyä raittiina edes yksi päivä. Me taidamme tietää syyn ja miksi se on joskus yhtä selviytymistä selvänä päivästä toiseen. Noo…ehkä vähän karrikoituakin, mutta kyllä minä vielä tässä vaiheessa pohdin tarkkaan kaikki vaaran paikat ja mietin miten ne ohitan.

Liikunta on mun ihan must henkireikä, jonka aikana en ajattele sekunttiakaan juomista. Laji kuin laji, ihan sama, olo ihanan eufoorinen sen jälkeen, joka kantaa pikälle päivään. Ja mikäs sen parempaa Antilooppi, jos saat vielä tyttäresi siihen seuraksi, mua ei noi mun teinit enää huoli :cry:

Pysytään jatkossakin selvillä vesillä ja mehuilla !

84

Ovat ne ensimmäiset päivät usein oudontuntuisia, ainakin minulla olivat.
Poisoppiminen vanhoista tavoista, se voi olla se vaikein juttu.
Kun ne hellittävät niin uusien oppiminen meneekin sitten jo ihan itsestään, uusia juttuja vaan alkaa tulemaan tilalle ja elämä täyttyy taas sisällöstä.
Alkuun piti minunkin hiukan ohjelmoida aikaani että jotain mielekästä riitti, mutta ihan itsestänikin ihmeelliseltä tuntuvalla vauhdilla alkoi sitten sitä uutta sisältöä tulemaan… etsimättä ja murehtimatta.

Kummallisesti se juominen vaan unohtuu, vaikka ensimmäisinä päivinä ja viikkoinakin tuntuu siltä että tämä jossain muodossa, ajatuksina ja muistoina, niin hyvinä kuin pahoinakin seuraa kenties loppuelämän. Ei se sitten enää roiku, kun päästää irti ja antaa sen olla takana.

Mutta ehkä siinäkin on parasta antaa sen päihteen poistua ajatuksista “luonnollista tietä” unohtumalla.
Voi olla niinkin, että mitä kovemmin alkuun yrittää pyristellä irti ja miettiä miten saisi unohdettua koko jutun, sitä sitkeämmin ne ajatukset pintaan nousevat.

Se muu sisältö elämässä, sen vahvistaminen, se kai minulla oli yksi parhaista lääkkeistä. Tilaa ei ollut niin paljon päihdeasioidenm miettimiselle ja eestaas kelaamiselle.

Toinen lääke oli se, että psyykkasin itseäni toistamalla tuhannen kertaa itselleni että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja olen juomaton henkilö jonka ei tarvitse siitä välittää.

Ja “sana muutti lihaksi” kuten sanotaan. Aika ja uuteen malliin tottuminen. siinä se.

Elämä muuttuu todella paljon, kun sen antaa muuttua.

Vaikka alussa vaikealta joskus näyttääkin, niin joka päivä on hiukan kauempana vanhasta, ja lopulta koko homma on sananmukaisesti menneisyyttä jota ei tarvitse edes muistaa.

Tsemppiä ja voimia alkutaipaleelle!

85

Kiitos Metsien Mies tsempeistä! Niitä kyllä tarvitaan.

Minä saan voimaa myös siitä, että herään aamulla ilman mitään oloja tai morkkista. Ajatus kirkkaana kohti uutta päivää. Uni on ihan erinlaista, asioille ja tekemiselle tulee jokin merkitys, tunnemaailma syvenee, aikaa on muuhunkin kuin juomisen suunnitteluun, fyysinen kunto alkaa parantua puhumattakaan henkisestä kunnosta ja paljon muuta. Se toinen puoli onkin meille kaikille tuttua. Ja totta; niiden totuttujen tapojen riisuminen on yhtä vaikeaa kuin korkin kiinni pitäminen. Joskus tuntuu, että vaikeampaakin. Alkoholi on kuulunut niin moneen tilanteeseen, vaikkapa vain mainitsemaani ruohonleikkuuseen, siivoamiseen, saunan lämmitykseen, telkkarin ääressä rentoutumiseen, töistä kotiin tulemiseen, matkoille lähtemiseen. Ihan pitää miettiä mihin se ei olisi kuulunut??? Ajan kulkiessa nämäkin asiat kohdataan ja tehdään selvinpäin. Muutosta elämääni olen toivonut ja lainaan muistaakseni foottiksen sanontaa jostain toisesta ketjusta “Jos tekee kaikki asiat samoin kuin ennenkin ja odottaa erinlaista lopputulosta, ihminen on vähän tyhmä”

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

86

:smiley: Tätä ketjua on ilo lukea. Tsemppiä Titu viikonloppuun ja kaikille muillekkin!

87

No minulla on ollut noita kuukausienkin mittaisia raittiita pätkiä, joiden aikana olen voinut jo vähän työstää. Mutta kuten todettua, retkahtamisten kierrettä en ole saanut vielä kokonaan poikki. Kartan niin ikään sitä ensimmäistä ryyppyä ja pyrin tekemään aika paljon työtä lähinnä sen eteen, ettei juuri kaikki muu touhaaminen saisi minua unohtamaan oleellisia tosiasioita. Pystyn jollain tavalla käsittelemään juomiseni syitä, mutta koen, että minun on otettava aiempaa vakavammin juuri tämä vaihe, jossa perusteellisesti opettelen elämään kokonaan ilman alkoholia: tiedostamaan itseäni ja sisäistä elämääni paremmin, suojautumaan laukaisevilta tekijöiltä ja varsinkin siltä juomiselta.

Plinkki auttaa muuten hitosti tässä, samoin liikunta ja vaikkapa siivoaminen, rentoutuminen ja lukeminen. On olo kuin katselisin tällä hetkellä elämääni aivan uudesta vinkkelistä ja vinkkeli on erittäin tervetullut.

Aralla tunnolla tässä ollaan, mutta tunnelin päässä olen erottavinani valon :slight_smile:

88

Tämä lainattu Titulta; (katsotaan sainko sen kopioitua oikein)
Minä saan voimaa myös siitä, että herään aamulla ilman mitään oloja tai morkkista. Ajatus kirkkaana kohti uutta päivää. Uni on ihan erinlaista, asioille ja tekemiselle tulee jokin merkitys, tunnemaailma syvenee, aikaa on muuhunkin kuin juomisen suunnitteluun, fyysinen kunto alkaa parantua puhumattakaan henkisestä kunnosta ja paljon muuta.

Tämä on se iso juttu minullekin, aiemmin aamut krapulassa täynnä itseinhoa, nyt näyttää naamakin 5 vuotta nuoremmalta. Näyttää meille naisille näkyä naamassa helpommin kuin miehillä tuo juominen , mutta näköjään palautuukin mukavasti. Olen ihan varma, että ihoni ja kasvoni ovat parantuneet, heleytyneet ja ainainen punoitus on poissa, ihanaa, aivan huippujuttu :slight_smile:

Tämä viikonloppu klaarataan ihan varmasti ja aamulla kehumme itseämme. Titu; tuo antabus taskussa on hyvä, minullakin laukussa aina 2 pilleriä ja onnittelen itseäni myös siitä, että en ole sitä vielä tarvinnut. Huippuketju! Mitä kirjoituksia! Olette upeita ihmisiä kaikki!

Kaikille hyvää viikonloppua!

89

Tämä on loppujen lopuksi kiitollista hommaa, kun ei tarvitse selvitä tiukkoinakaan aikoina kuin yhdestä hetkestä kerrallaan - ja teillä on siellä vielä Antabuksetkin valmiina: erinomaista varustelua. Ja kyllä, aamu kiittää aina! :slight_smile:

90

Kiva kuulla että sinulla menee hyvin!

Tuli mieleen, että minulle aikoinaan oli hyödyksi Järvenpään sosiaalisairaalan retkahduksen esto -ohjeet/oppimateriaalit. Laita googleen “retkahduksen esto” tai kokeile suoraan esim.
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_4.pdf
(Noita oli kai neljä, vaihda tuo linkin loppupäässä oleva numero niin saat luettua kaikki.)

Osa jutuista oli ehkä vähän hassuja tai omituisia, mutta antoivat paljon ajattelemisen aihetta.

91

Vau, toihan on loistava!! Kiitos tuosta linkistä, tuli muuten tarpeeseen!

92

Moro Titu.

Tervetuloa, täähän toki on sun oma ketjusi, joten lienet emäntänä. Luin aloituksesi.
Hyvin olet asioita pähkäillyt, lienet järjestelmällinen, voi auttaa päihdeongelman käsittelyssä.
Jossain määrin vastaukset ovat jo valmiina. Näilläkin sivuilla ja vertaista tukea on joka lähtöön ja paljon menee ohi ja miettimistä on ihan kotiläksyiksi asti ja ehkä jopa yli, ei kaikkee kerralla.

Smokki&Sikarin ketjua suosittelen, ellet jo ole tutustunut. Basia lienet lukenut ja onhan historiaa monta sivua, kun jaksaa kahlata. Mulla oli puolen vuoden tutustumisjakso plinkin lopettajiin alkuvuodesta 2010,
siinä riitti matskuu kahlata ja plärätä ja tutkiskella ja peilailla. Se olikin vasta alkutuntumaa omalla kohalla.
Aatteleppa ite. :smiley:

Dokaaminen on nähty. Jos on enempi sosiaalisia verkostoja ja “tilaisuuksia”, voi olla vaikeempaa. En tiiä.
On sitten alla ja takana millanen määrä maileja ja historiaa akateemista tai keskinkertaista holisteja yhdistää sama asia. Alco tekee helvetin. Se ei sovi pirtaan enää. Keino loitontaa ittensä on paljon, aika sen näyttää kuin käy. Sain itse vuoden kun halusin, en halunnut enempää näemmä jälkeenpäin kateltuna. Tänään on kuitenkin 28.7. 2012. Vuosi jolloin kalenteri loppuu ja maailma joidenkin mukaan. Retkahdus voi olla pienimuotoinen end of the world. Ravistelee, raivostuttaa ja morkituttaa. Ei siellä märällä kentällä ole mtn. Pelkkää harhaa ja valhetta, väsymystä piiiiitkäkestosta ja hukkaseen viskottua “laatuaikaa”. Terassit my ass, sorry.

Täällä alcottomalla puolella sen sijaan on kaikki, mitä oikeesti haluaa. Siis jos haluaa. Oon kompuroinut, kuten moni muukin, horjunut pystyyn ja lähtenyt liikkeelle hieman tai paljon nöyrempänä. luulisin. ja ainakin tänään selevinpäin. Se riittää oikeestaan tälle päivälle. Tulevaa ootellen. Tukea saa, kun ottaa vastaan ja on niiiin paljon tarinoita, joita ei kerrota. Ne on hiljaa, kun on hyvin paljon multaa arkun päällä. Sinne tää tauti johtaa Ennen aikojaan, siis: Parempi hoitaa itseään.

Lauantain jatkoja myöskin Mila70 ja muut. On niin paljon uusia, ettei kaikki tunnista. Vanhoja en morjesta. :slight_smile:
Kai se on hyvä, että olette täällä. Eikä missään muualla. vaikka pahanteossa tai rapuloissa riehumassa, kiroomassa kurjuutta, jonka voi antaa poiskin. ja niin päin pois. jesh.

Wointeja hyviä. :slight_smile:

93

Se on kyllä jännä, kuinka se mielikuva humalasta lupaa niin paljon, mutta antaa käytännössä ei-mitään. Luulen, että siinä harhanhimossa piilee jotain ytimekästä ja miettimisen arvoista. Nyt kun asiaa omalla kohdallani ajattelen, tuumin, mahdanko olla pikemminkin riippuvainen himoistani kuin varsinaisesti alkoholista aineena? Tarkoitan, että kummassa minun mieleni riippuu: valheessa vai jossain kemikaalissa, joka ei kroppaani edes kuulu?

Tässä on solmu setvittävänä.

94

Hyvää viikonlopun jälkeistä elämää kaikille! Viikonloppu meni oikein hienosti , ei minkäänlaista kaipuuta viinistä tai kuohuvasta ja olenkin ihmetellyt miten tämä kerta on ollut niin helppoa siis pelottavan liian helppoa. Ja niinpä se iski tänä kauniina maanantai alkuillasta, salakavalasti yhtäkkiä ratin takaa. Parkkeerasin autoni ja mieleni teki kuohuviiniä. Ajattelin kylmää juotavaa yksikseni terassilla. Muistan lukeneeni, että viinanhimo kestää tutkitusti n 20 minuuttia ja on niin totta. 20 minuutin kuluttua katsoin itseäni peilistä ja siellä katsoi minua silmiin erittäin itsevarma nainen, joka 20 min ennen sitä himoitsi alkoholia ja sen tuomaa harhakuviteemaa ihanuudesta. Olisin aamulla inhonnut itseäni. Tämä kertoo sen, että olen nöyränä elämälle ja edelleen niin alussa tällä tielläni. Kiitos metsätähti linkistä. Aurinkoista ja alkotonta maanantai iltaa kaikille !

95

Hienoa Mila, että pysähdyit asian suhteen ja annoit aikaa itsellesi, tärkeää aikaa, raitista aikaa.

Hyvää maanatai iltaa täältäkin toivotellen.

96

…edellisen viitaten…mitä tein viinapirun iskiessä pari tuntia sitten ? Muistin joidenkin sanoneen, että äkkiä touhua ja tai muuta ajateltavaa…toiset ottivat härkää sarvista. Minä istuin alas ja aloin oikein työstämän miltä se himo oikein sitten tällä kertaa tuntuukaan? Ei se nipistänyt eikä lyönyt. Ei se tuntunut korvissa eikä makua tuonut suuhun. Se oli hauraan mieleni tuottama etanolihirviö.

97

Sitähän se on, keskimääräistä triplaten vahvempi mielikuva. Mulle auttaa liikunta ja saunominen: siellä pistän silmät kiinni, rauhoitun ja lasken mielessäni hitaasti sataan yrittäen keskittää kaikki ajatukseni pelkkään laskemiseen - eli toisin sanoen yritän “tyhjentää” mieleni varsinkin juomishimosta. Aina ei auta sataan, pitää jatkaa kahteen tai kolmeen sataan :smiley: Vaan eipä riittäisi satanen silloinkaan, jos alkaisin juoda. Raha ei ole pääasia, mutta kun ajattelen viimeistä putkeani, joka muuten kaikkineen maksoi noin kuusisataa euroa, niin kyllä se tietysti harmittaa. Voinkin laskea medishetkinäni huolellisesti vaikka niitä euroja, jotka säästyvät, kun en ala juoda. :laughing:

98

Lainattu Antiloopin paluulta:
Voinkin laskea medishetkinäni huolellisesti vaikka niitä euroja, jotka säästyvät, kun en ala juoda. :laughing:
[/quote]
Tämä hemmetin hyvä! Kävipä tämäkin eilen mielessä!
Mukavata tiistaita!

99

Kopioitu linkistä repsahduksen ehkäisy, Järvenpään sosiaalisairaala:

Pitkällä tähtäimellä
toipuminen kuitenkin edellyttää altistumista ikäville tunnelmille selvin päin, koska
vain tämä altistuminen liitettynä uuteen toimintaan sammuttaa linkin ikävien
tunnelmien ja käytön välillä.

Taas jotain aukeni, high light tunne valtasi mieleni…

100

A