Lähden mukaan, mutta pidätän oileuden avata, joa tulee joku oikea syy. Esim. Kela-taksien omavastuu hoitomatkoilta tai auto hajoaa.
Huomenta!
Vähiin käy päivät jolloin päätöstäni tipattomasta voisi vielä jotenkin vahvistaa.
Jätän tämänkin päivän juomatta, on sitten mukavampi aloittaa uusi vuosi ilman krapulaa.
Tein jo tässä aamusella oikein toimintasuunnitelman illaksi.
Porukkaa on kuitenkin sen verran paljon, ettei kukaan huomaa vaikken sitä tarjottua lasillista juo, hylkään sen ja käyn hakemassa pelkkää plissiä, kyllä joku sen hylätyn drinkin janoonsa juo.
Vai pitäiskö oikein hankkia piilopullo? Siis alkoholitonta?
Okei, aamu taitaa mulle olla vielä näköjään turhan aikainen, kun näin omituisia ajatuksia mieleen putkahtelee.
Hyvä mieli.
Se on päällimmäinen ajatus.
Olen saanut korjattua joulukoristeet pois ja perinteinen kymmenen tavaraa kierrätykseen toteutettu. Perus siivous myös.
Nämä olen aina tehnyt uudenvuodenpäivänä krapulassa hiki otsalla.
Eilinen meni juuri niin kuin sen olin suunnitellut, piilopulloa en tosin hankkinut…
Moni kyllä ihmetteli kun en taksia tilannutkaan vaan hyppäsin omaan autoon ja suhautin keskellä iltaa ja lumimyrskyä kotiin.
Oli ihan mukavaa selvinpäitenkin, alkoi vaan ärsyttämään kun humalaisilla tuppaa nuo desibelit nousemaan ja juttujen taso laskemaan.
Pohdinkin että jos todella sovin humalassa tähän porukkaan kuin kala veteen, ei taida kovin kaunista katseltavaa olla.
Kotona räjäytin sen padan kaikessa yksinäisyydessäni taivaan tuuliin ja toivotin menneen vuoden huitin helvettiin.
Myskimalva, tuo taanoinen kirjaprobleemasi kaikessa tuttuudessaan sai minut hekottelemaan! Nautin itsekin lukemisesta niin kovasti, että olen jo vuosien ajan kasaillut lapsekkaan innon vallassa “unelmien kirjahyllyä”. Hömppätermillä viittaan harrastukseeni keräillä kirjoja, joista olen pitänyt niin paljon, että olen joko lukenut, tai tulen lukemaan ne useammin, kuin kerran. Projektin edetessä olen muuten huvittuneena pistänyt merkille, kuinka kevyt tarinamakuni lopulta onkaan: eipä löydy hyllystä kovinkaan montaa “viisasta” teosta tai maailmankirjallisuuden klassikkoa tai arvokasta ensipainosta tms. Mutta viis siitä, minulla on ollut hauskaa! (No, en kyllä muutenkaan koe tarvetta todistella sivistyneisyyttäni kirjavalikoimalla tai varsinkaan suhtautua hyllymetreihini sijoituksena.)
Teoksia on nyt nelisen sataa ja hylly sinällään täynnä. Vaihdettavaa silti vielä riittää! Homma vain on niin, että en näköjään raaski hankkiutua eroon “kertakäyttöisiksi” osoittautuneista teoksista lainkaan samaa tahtia, kuin uusia kokeiluja kertyy! Seurauksena on, että kirjoja kulkeutuu paitsi varastoon, myös unohtuu pyörimään laatikoihin, kaappeihin, vaatetilaan, sängyn alle…
Kun jouluna sitten päätin kirkasotsaisesti pyyhkäistä pölyt kaikista opuksistani yksi kerrallaan ja järjestellä ne taas vaihteeksi kunnolla, kyllä meinasi usko loppua ensimmäisen parituntisen jälkeen!! Pölyä oli kertynyt melkeinpä litratavarana - ja käytännöllisyyden nimissä päädyin repimään yhden lakanankin räteiksi! Hmm. Pitäisiköhän sitä näinkin laiskanpulskean miehen sittenkin tyytyä pysyttelemään vain kirjaston suurkuluttajana…? Hahahaha!
Ne mun kymmenen tavaraa kierrätykseen oli kirjoja. Tuskalla valittu.
Olet muuten, Wisefool, viitseliäs mies kun jaksat kirjasi laskea.
Mä vaan arvioin metrit, sekä leveys- että korkeussuunnassa.
Voi ihana Myskimalva!
Tuo sun ajosi raittiina lumimyrskyssä ja etenkin paukun räjäytys helvettiin sai mut taasen hymyilemään!
Mulla oli syksystä monta positiivista päivää, joita en ikinä halua unohtaa, mutta monta asiaa, jotka sun tavoin karatepotkuilen just nyt tuhannen päreiksi, jos niistä joku jäi kytemään.
Voimia meille kaikille! 
Karatepotkuja suuntaan jos toiseen!
Tosiasiassa olo on mitä mainioin.
Ajattelen alkoholia päivittäin, mutta se ajattelu on jotenkin erilaista.
En ajattele että otanpa kun menen kotiin, vaan enemmänkin linjalla onpa hyvä että olen tipattomalla, jää sekin taistelu Alteregon kanssa käymättä (joka päättyisi mun häviöön…)
Kaunis luku tuo seitsemän kun se tuossa vieressä möllöttää.
Ja huomenna kahdeksan.
En muuten todellakaan muista koska olisin ollut kokonaisen viikon juomatta. 
Loistavaa, Myskimalva!!!
Perjantai.
Aikalailla erilainen olo kuin viikko sitten herätessäni. Silloin oli pää niin tyhjä ja sumussa että kunnon sumutorvi olisi ollut tarpeen vastaantulijoiden varalta. (Paitsi että oli kamala päänsärky, ehkä ei sittenkään hyvä idea…)
Kävin ostamassa muutamaa eri teelaatua ja ajattelin palata vanhaan harrastukseni, teen lipittämiseen.
Yöunet tulevat keskeytymään vessassa käynnin takia, mutta silti varmaan on levänneempi olo aamuisin kun ei ole niitä liskojen öitä ryyppäämisen jäljiltä.
Tuleeko minusta nyt sitten sympaattisempi, tuskin, mutta toivon että mielenliikkeet tasaantuisivat eikä elämän vastaan heittämät roinat saisi mua kompuroimaan.
Että selväpäisyys toimisi miinanraivaajana edelläni.
Eikös ryyppäämisen lopettaminen pitäisi näkyä vaa’alla? Mulla ei. Tai siis näkyy mutta väärin. Viikossa tullut 3 kg lisää painoa ja turvotus on ihan kamala.
En kuluta herkkuja kovinkaan paljon enempää, liikunta jopa lisääntynyt.
Mikähän tämä ilmiö oikein on?
No, ei kai tässä mikään kiire ole, ressittä päivä kerrallaan.
Mulla elimistö ime nestettä alkuun ihan hulluna. Join vettä litroittain ja tuskin piti kusella käydä. Alkoi paino nousta … ja sitten alkoi tapahtua. Olen pari päivää juossut kusella koko ajan ja turvotus lähtenyt laskemaan. Outoa katsella itseäön peilistä, kun ei näe puoleen väliin poskea mustia silmänalusia…
Aika sissi. Pidempään ilman Alkoa kyin muistat! Minä luen Yanagiharan Pientä elämää ja miwtin mitä kaikkia mörköjö olen kaappeihini sullonut. Missähän vaiheessa ne alkaa kummitella?
Selasin kännykkääni. Tuli vastaan vahinkokännilaukauksia. Selfieitä. Hirveitö. Kun tuskailin sitä oksentelevaa kaveria joka persvako vilkkuen lähti sönköttäen hakemaan lisää kaljaa. ihan sopiva mätsäys. Karmeaa. Missä välissä jätin itsestänu huolehtimisen? Eikös se ole ollut ihan juoppojen hommaa minin minä en ikinä sortuisi.
En tiedä kuinka usein yleensä käyt vaa’alla, mutta muista, että paino voi vaihdella todella paljon ihan parin päivän aikana. Eli kannattaa katsoa vasta vähän pidemmän ajan jaksolla todellista tulosta.
Ja painon nousuun voi olla syy nesteen palautumisessa vartaloosi. Vaikka puhutaan alkoholin pöhöttävästä vaikutuksesta niin todellisuudessa alkoholin juonti aiheuttaa nestehukkaa. Nyt kun et ole sitä juonut on kehosi palauttanut normaalia nestetasapainoaan ja se voi hyvin selittää tuon painon nousun. Etenkin jos olet vielä lisännyt liikuntaa on nesteen tarve kasvanut entisestään. Edelleen kehotan tarkkailemaan pidemmällä aika välillä sitä mitä tapahtuu. Jos vähennät kaloreita alkoholista etkä korvaa niitä yhtään millään niin aivan varmasti painosi putoaa. Mutta pitää olla tarkkana, että ei sillee salakavalasti korvaa yhtä asiaa jollain toisella.
Esim osoitteesta fineli.fi löytyy ilmainen kalorilaskuri mihin voi kirjata päivittäiset kertymät. Kun kirjautuu sinne niin se säilöö ne ja voit katsella vaikka viikkonäkymää. Siihen työkaluun kun todella rehellisesti merkkaa kaiken selviää paljonko kaloreita saat. Ja kun sitten juomapäivinä laittaa vielä nekin niin näkee tosi ikäviä lukuja 
.
Kyllä se siitä iloksi muuttuu kun jatkat hyvin alkanutta projektia 
.
Kiitos Nätsy ja Vilma,
Tuo kalorien laskeminen onkin tuttua tuolta laihdutusajoilta.
Nyt kun luin kommenttinne, tuo nestevajaus kuulostaa oikealta. Ja vielä, kun nyt olen lisännyt liikuntaa ja kalorinsaanti (reippaastikin) laskenut, voi olla kyseessä ilmiö johon laihduttaessa törmäsin. Nimittäin paino liian vähillä kaloreilla ei laske, vaan kroppa luulee nälänhädän iskeneen.
Täytyy kai hiukan lisätä (terveellisen) ruuan syöntiä, veden juontia ja normalisoida kulutusta niin eiköhän se painokin ala näyttää mitä pitääkin.
Katsotaan.
Ja jos huonosti käy, olen onneksi muutaman aivan ylisuuren telttakankaan säästänyt lihavilla ajoilta…
Lauantai.
Hienoa herätä jälleen uuteen päivään vailla tuskaa eilisestä.
Eilen tosiaan olin kavereiden kanssa iltaa istumassa ja oli oikein hauskaa.
Siis siihen pisteeseen asti kun kaverit alkoivat olemaan sen verran oloissaan etten heitä jaksanut enää oikein kuunnella ja tulin sitten kotiin ja ajoissa nukkumaan.
Aloitin päivän hyvin poikkeuksellisesti ja katsoin elokuvan. Vanhan länkkärin. Join pari kuppia teetä. Loikoilin.
En juuri katso elokuvia. En loikoile.
Tein näin ihan vain ettei illalla jäisi liikaa luppoaikaa ja kiusausta.
Mahtava lauantai tiedossa.
Mitä kuuluu?
(taisi heti kättelyssä ekona päivinä tapahtua sellainen bondaaminen, että kiinnostaa kuulumisesi?)
Kiitos Nätsy huhuilusta.
Heräsin hetkeksi todellisuuteen.
Täällä minä tallaan pitkässä pimeässä putkessa, valtava kivi vierii perässäni hiljaa eikä voi mennä kuin eteenpäin.
Selvinpäin.
Mulla on työn alla jotakin aivan hirvittävän vaikeaa ja voimia vievää, aamulla ensimmäisenä ajattelen projektiani ja viimeiseksi illalla vaivun uneen pohtien työtäni. Yöllä se jahtaa ja yrittää murskata. Päivisin en muuta ajattele.
Se on gargoile joka pimentää taivaan.
Ruokahuolto on retuperällä, hernekeittoa ja maksalaatikkoa, samat sapuskat päivästä toiseen.
Olen nyt puolessa välissä. Valmista ehkä ens perjantaina, vielä 7 päivää tiukkaa keskittymistä. Yhdestäkin pienestä virheestä tulee takapakkia puolenpäivää.
Tiedän että sitten iskee Kooma. Kun työ on valmis, vaivun muutamassa tunnissa kamalan päänsäryn kera sängyn pohjalle. Ainakin ennen on niin käynyt. Totaalinen sähkökatko aivoissa. Vaikea paikka viettää tipatonta, mutta kun päätöksen on tehnyt ja kortit on jaettu, niillä pelataan.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää tuota alkoholiin pakenemista, se on äärettömän helppo tapa saada ajatukset pois työjutuista. Olen pahimmanlaatuinen suorittaja ja vaadin itseltäni aivan liikaa. Se hyöty tästä juomattomuudesta.
En vain millään keksi mitään muuta millä saisin pään nollattua. Ei jaksa.
Siispä kuljen pimeydessä eteenpäin, suorittaen, eläen ja hengittäen vain tehtävääni, joka idioottimaisuuttani ja täydellisyyden tavoitteluni takia on haudannut muun elämäni six feet under.
Mut onneksi seitsemän päivän päästä homma on jo valmis! jotenkin päättelen, että olet kotona tahkoamassa jotain kamalaa tietokonenysväystä… mun elokuut ovat tuota; budjettiaika- jaksan vaan tietämällä, että deadline vaan on. Ja seuraavana vuonna uudestaan…
jaksamista typerään työtehtävään. Missä tää maailma olis ilman syyllisyyden tunnoissa työssään raatavia alkoholisteja…?
Kiitos Nätsy,
jaksan kyllä, käyn lueskelemassa juttujanne jotta aivot saisi taukoa.
Tällä hommalla ei kyllä ole mitään tekemistä tietokoneiden kanssa, mulla ei ole tarkkaa deadlinea, eikä tämä oikeastaan ole typerää.
Olen vain päättänyt että tämä työ tehdään nyt ja sitten eteenpäin helpompiin hommiin käsiksi.
Aurinko paistaa.
Kyllä se tänne putkeenkin sitten joskus yltää.