Aivan, niin minäkin päätin, että kun ei edes musiikki, jota rakastan tunnu hyvältä, niin kokeilenpa auttaisiko pari ryyppyä. Auttoi ja niin taas mentiin.
Juuri tämä. Ainahan retkahtaminen on tietoinen valinta. En ole koskaan kuullut, että jollekin olisi käynyt niin, että yhtäkkiä, aivan puskista olisi hyökännyt kaljapullo ja väkisin kaatanut itsensä alkoholistin kurkusta alas, minkä jälkeen alkoholisti ei tietenkään enää voi lopettaa, kun on kerran makuun päässyt. Kun mä retkahdan, niin mä todellakin teen sen päätöksen ottaa viinaa tai kamaa, koska mun mielitekoni aineeseen X on kasvanut niin suureksi, että en halua enää vastustaa sitä, vaikka periaatteessa, hampaat irvessä voisin. Kyllähän mä syitä keksin siihen, miksi taas tällä kertaa piti ottaa, mutta ne ovat tekosyitä sille, että mun vain yksinkertaisesti teki mieli. Syyksi saattaa riittää vaikka katkennut kynsi, mutta siinä vaiheessa, kun se kynsi katkeaa, on jo tehnyt sen valinnan, että ottaa, tapahtuipa sitten mitä tahansa.
Vai voisiko sittenkin? Tuo on juuri se, mitä pidän itseään toteuttavana ennustuksena, jos on iskostettu päähän että alkoholisti ei voi lopettaa (ennen kuin juo itsensä hautaan tai ainakin siltojen alle).
En kehota kokeilemaan, kehotan vain kyseenalaistamaan tuon(kin) väitteen paikkansapitävyyden. Lääketiede ei, tietääkseni, tunne käsitettä alkoholisti eikä väitä, että että alkoholin nauttiminen/käyttäminen tietoisesti tai tiedostamattaan johtaisi putkijuomiseen. Sen sijaan jotkut AA-laiset sekä siihen perustuvat hoitomuodot väittävät ihan vakavissaan, että esimerkiksi alkoholia sisältävä ehtoollisviini aiheuttaa väistämättä retkahduksen.
Mä en nyt tarkoittanut tuota aivan kirjaimellisesti, eikä se ollut pääpointtini tuossa jutussa, jossa pointtina oli siis se, että retkahdus on aina ihmisen oma valinta, eikä jotakin, joka vain tapahtuu ilman, että sille voi yhtään mitään. Tiedän kyllä, että alkoholisteja on moneen junaan, eikä kaikilla suinkaan lähde armoton putki ja läträäminen päälle välittömästi yhdestä hörpystä. AA-ideologia ei myöskään ole mitenkään erityisen lähellä sydäntäni. Myönnän, että skeptinen suhtautumiseni AA:han perustuu pitkälti ennakkoluuloihin, mutta esim. tämän foorumin jutut AA:sta eivät juurikaan noita ennakkoluulojani hälvennä, päinvastoin 
.
Retkahdus ja harkittu päätös juoda voi olla ihan sama asia. Joku voi hautoa ja suunnitella päätöstään jopa päiväkausia; herkutella ajatuksella jo etukäteen ja kuola valuen laskea päiviä ja tunteja h-hetkeen!
Kokemusta on.
Ja sitten kun se h-hetki päivien odotuksen jälkeen koittaa ja korkki narahtaa/narkki korahtaa, taikka juoma valuu baarin hanasta tuoppiin, onkin fiilis niin orgastinen että pian on helvetti irti.
Sorppa nainen, nyt on vähän huonoa juttua. Aika moni on jopa kuollut kyseenalaistaessaan tuon väitteen paikkansapitävyyden. Alkoholin nauttiminen johtaa joillakin ihmisillä putkijuomiseen. Jos sulla ei johda, niin fine! Ei ruuan syöminenkään lihota kaikkia, mutta joitakin lihottaa.
Ja jos jollekin ehtoollisviini aiheuttaa retkahduksen, niiin asianosaiselle se tosiaan voi aiheuttaa retkahduksen ja that’s it!
Mitä tulee alkoholismiin ja lääketieteeseen, googletappa sanat alkoholismi ja etenkin alkoholiriippuvuus.
Joku viisaampi sanoi joskus että alkoholin kohtuukäyttö on kuin keskeytetty yhdyntä. Muutaman vedon jälkeen housut jalkaan… Vähempi harmittaa jos ei aloitakkaan 
Se, mitä yritän johdattaa miettimään, on kysymys itseään toteuttavasta ennusteesta. Eli onko moraalisesti/eettisesti/whatever oikein, että joku ei-tieteellinen taho iskostaa ihmisten päähän, että mikäli he juovat - edes vahingossa - tilkan alkoholia niin se aiheuttaa väistämättä rajun retkahduksen (vahinko voi tapahtua esimerkiksi ottamalla väärää yskänlääkettä tai luontaistuotetta). Kuinka moni uskoo tuon opetuksen perusteella, että nyt kun kerran on “korkki narahtanut” niin se on menoa eikä enää pysty lopettamaan? Siis juo rankasti vain koska kuvittelee, että se on nyt väistämätöntä ja kaikki raittiit päivät ovat nollautuneet ja takaisin raittiiksi ei pääse ennen kuin on käynyt polvillaan? Entä jos iskostettaisiinkin sellainen ajatus, että on tärkeää olla raittiina ja välttää houkutuksia mutta jos on kuitenkin nauttinut alkoholia niin sen voi edelleen lopettaa?
Aikoinaan luin paljonkin päihdelääketiedettä ja muistelen, että silloin tunnistettiin alkoholiriippuvuus, olihan itsellänikin diagnoosina joku sen muoto. Sen sijaan alkoholismi- käsitettä käytettiin pikemmin “kansankielessä” ja AA:ssa ym yhteyksissä. En ehdi nyt tarkistaa asiaa, laitan tältä päivältä koneen kiinni ihan näillä hetkillä.
Toi on ainakin mun kohdalla ollut ihan selvä. Kun mä olen tutkinut mun valintoja jälkeenpäin, niin se valinta on itse asiassa tehty jo kauan ennen kuin myönnän sitä itselleni. Mä olen itse asiassa päättänyt juoda, ja sitten vaan etsinyt sitä sopivaa syytä siihen.
Mä olen tähän asti ollut selvilläkin jaksoilla vaan “lomalla juomisesta”. Eli olen vaan odottanut sitä hetkeä, syytä ja mahdollisuutta kun saa narautta. Ja olen huomannut, että se on mun kohdalla mahdoton tie. Jos mä olen “kahden ryypyn välissä” (josta täällä on ansiokas keskustelu), niin se seuraava ryyppi ei ole kovin kaukana.
Mun on siin hyvä lähteä siitä, että mä olen kokonaan ilman. Lähtökohtaisesti. Koko loppuelämäni.
MUTTA, en sano itselleni, että “en voi juoda” vaan sanon, että “mä en halua juoda, en tarvitse viinaa, raitis elämä on ihanaa”. Se tapa sopii mulle.
Oletteko muuten huomanneet, että elämä on ihanaa?!
Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholismiin liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholin käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä (ks. «Alkoholivieroitusoireyhtymä»1) saa henkilön usein jatkamaan alkoholin haitallista käyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.
Duodecim : Terveyskirjasto terveyskirjasto.fi/terveyski … i=dlk00196
Eikä tätäkään kirjaviisautta olisi tarvinnut välttämättä Suomen Lääkäriseuralta varmistaa. Riittäny kun on vähän viittiny tsiikata ympärilleen… 
Onko moraalisesti/eettisesti/whatever oikein, että ei-tieteellinen taho kuten sinä ja Arkkitehti mainostatte kohtuukäytön mahdollisuutta ja retkahduksen hallintaa foorumilla, joka on tarkoitettu alkoholinkäytön lopettajille?
Ihan luvallista se toki on, ja syntyyhän siitä mielenkiintoista keskustelua. Mutta sama oikeus yksittäisellä AA:n jäsenellä on varmaan kertoa palverissa mielipiteensä, jota sinä kutsut “ihmisten päähän iskostamiseksi”.
Kyllä hallittu retkahdus on tuttua minullekin. Pahimpien päihdeongelmieni jälkeen olin pitkän aikaa satunnainen viikonloppujuoja, eli join kahden viiva kolmen päivän “miniputkia” vapaa-ajalla. Joskus jopa selvisin maanantaina töihin, ihan aina en. Joinain (harvoina) kertoina onnistuin jopa jättämään juomisen yhteen iltaan.
Pitäisin itseäni entistä pahempana pissapäänä, jos mainostaisin tälläisen vähentämisen mahdollisuutta ihmisille, jotka kamppailevat raitistuakseen ja joilla yksikin ryyppy ihan oikeasti voi johtaa tuhoisaan kierteeseen! 
AA:ssakin on vain yksityisiä ihmisiä, jotka kertovat omia yksilöllisiä kokemuksiaan ja näkemyksiään, aivan kuten sinä ja minä tällä foorumilla. Yksittäisen jäsenen puheenvuoro AA:ssa ei ole mikään “AA:n virallinen näkemys”, sen enempää kuin sinun tai minun kirjoitukseni ovat Päihdelinkin foorumin virallisia näkemyksiä.
Ja minä kun pidän itseäni alkoholista (psyykkisesti) riippuvaisena vaikka en ole koskaan juonut putkia. Krappepäivätkin on kärsitty kiltisti. Ja onneksi olen ne muutamat kerrat nukahtanut vähän ennen sammumista…etten ole sitä päässyt kokemaan. Ottaminen on aina ollut ihan selkeä päätös, ei sellainen että “mitäs helvetin litkua salaa kurkusta meni ja itsekseen vielä” 
Yksi_nainen64. Itse uskallan ajatella myös omilla aivoillani ja esittämäsi väite on mielestäni totta. Sanon tämän yli viiden vuoden raittiudella ja AA-kokemuksella.
Väitteesi perusteluksi sopii psykoanalyyttinen defenssimekanismi projektiivinen identifikaatio.
On selvää, että kun vuodesta toiseen toistetaan samoja kliseitä - että alkoholismi on etenevä sairaus joka pahenee ajan myötä - tämä jää mieleen. Sitten jos alkoholisti retkahtaa, omatunto - Yliminä lienee muutenkin alkoholisteilla ankara, kerron kokemuksesta - rupeaa soimaamaan ja itsesäälin sekä itsesyytösten ruoska heiluu. Tämä johtaa tuskaiseen kierteeseen, jonka luomaa ahdistusta alkoholisti loiventaa - ylläri - juomalla lisää.
AA:ssa ja kahdessatoista askeleessa, ohjelmassa, on paljon sellaista jota sanoisin suggestioksi ja joukkohypnoosiksi, kansanomaisesti sanottuna aivopesuksi.
En väitä etteikö näin voisi olla jonkun kohdalla mutta kun itse neljän vuoden juomattomuuden jälkeen aloin juomaan en tienyt mitään AA-ohjelmasta, ryhmistä tms, vielä vähemmän “psykoanalyyttinen defenssimekanismi projektiivinen identifikaatio”-sta.
Minun havaintojeni mukaa ryhmät ovat auttaneet paljon useampia olemaan juomatta kuin jotenki “pakottaneet” jonkun juomaan. Mistään AA-ohjelmasta en niin piittaa, olen lukenut ja tiedän mutta en mitenkään fundamentalistisesti suhtaudu. Siellä on hyviä asioita mielestäni kuten kirjallinen itsetutkiskelu ym mutta ei kaikkea tarvitse niin tosissaan ottaa.
Näyttää siltä, että tämä keskeinen puheenaihe nousee esiin melkein kaikissa ketjuissa. Se on varmasti tärkeä asia. Ainakin sitä näyttää olevan tarpeen käsitellä…
Mulle henk koht ei ole niin nokon nuukaa. Mä en tiedä miten lääketiede määrittelee alkoholismin. Enkä tiedä onko sillä mitään väliä. En tiedä mitä alkoholismi kategorisesti on. Enkä tiedä miten siitä pääsisi eroon. Ja onko siitä syytä päästä eroon? Voiko entinen juoppo joskus olla kohtuukäyttäjä? Jne… Siis näitä asioita en TIEDÄ muiden ihmisten kohdalla. Omallani kyllä. Mä tiedän mitä itse ajattelen. Tosin, mun ajatukset on muuttuvia ja sellaisina haluan ne pitääkin.
Mä haluan julistaa hyvää sanomaa: alko ei ole lopullinen ja koko totuus. Ei mun kohdalla enkä usko olevan kenenkään kohdalla.
Mulle asia on vähän yksinkertainen. Olen juonut liikaa. PALJON liikaa. Ja nyt en juo. Yritän olla niin, että tämä olotila jatkuisi vaikka loppuelämän. Ainakaan mulla ei ole enää tarvetta pedata itselleni ryyppyjä tulevaisuuteen.
Mä haluaisin kyllä jutella tästä joidenkin ihmisten kanssa. Tekisi hyvää jakaa fiiliksiä. Nyt teen sitä täällä teidän kanssanne. Livenä kun ei voida tavata niin jutellaan edes näin anonyymisti koneen kautta…
Mä olin juovana paljon yksin. Melkein aina yksin. Piti olla, kun piti saada ryypätä. Mutta nyt olen muuttanut ja muuttamassa elämääni. Mä suuntaudun nyt kohti elämää, kohti muita ihmisiä.
Voimia teille, arvoisat kanssajuopot. 
Ajatella, minäkin olen osannut ryypätä ja retkahdella jopa ilman AA:ta, saati psykoanalyyttista defenssimekanismi projektiivinen identifikaatiota. 
Ja olen nähnyt monien muidenkin osaavan. Olen nähnyt (tai kuullut) melkoisen lennokkaista viikkojen pituisista retkahduksista sellaisillakin kuivattelijoilla, jotka eivät ole koskaan AA:ssa käyneetkään.
Tätä on varmaan vaikea uskoa, mutta olen kuullut jopa joidenkin alkoholistien ryypänneen itsensä hengiltä käymättä koskaan AA:ssa.
Joillekin se todellakin on sitä. Jopa ilman AA:takin. Yksi klisee oli että esimerkiksi minun isäni kuoli alkoholismiin ja hänen sairautensa tosiaan paheni ajan myötä. Varmaankin aivopesun tulos.
Olen itsekin käynyt nauttimassa samaa aivopesua, mutta minun alkoholismini ei ole edennyt eikä pahentunut ajan myötä, vaan päinvastoin.
Hirveen vaikea varmaan kaikille ymmärtää, että tämäkin sairaus on hyvin yksilöllinen. Joidenkin kohdalla ne “kliseet” pitää paikkansa täysin, joidenkin kohdalla osittain, joidenkin kohdalla ei juuri lainkaan.
Klisee… holy crap! 
Hei Himis, unconscious to conscious, eli lyhyemmin sanottuna: WAKE UP!
Joku juomaan alkanut varmastikin jatkaa juomistaan, kun kerran niin haluaa. Mutta väite jonka mukaan jokainen alkoholisti yhden ryypyn ehtoollisviiniä otettuaan joisi sitten itsensä hengiltä samaan putkeen on kyllä selvää huuhaata.
Mutta; jos ensimmäisen ryypyn ottaessaan vakaasti uskoo, että se on sitten menoa, juomista ei enää saa poikki vaan nyt ollaan koukussa… tottakai siinä sitten helposti niin käykin.
Siksi nuo ennusteet todella usein ovat itseääntoteuttavia, ja minusta kannattaa tarkakaan harkita millaisia uskomuksia omaan päähänsä istuttaa.
Olen - harkinnan jälkeen- päättänyt etten syötä aivoilleni ainakaan tuollaista jonka mukaan oma tahtoni olisi mennyttä jos vaikka vahingossa jotain päihdettä sisuksiini saisin. Ei. Ihan päinvastoin, kaiken varalta olen ajatellut asian niin, että jos jotain tuollaista tapahtuisikin, niin sen myös sitten lopettaisin enkä heittäytyisi avuttomaksi.
Olen muuten aivan varma siitä, että alkoholismistani olen toipunut, mutta se ei tarkoita sitäkään, ettenkö saisi itselleni uudestaan alkoholismia kehitettyä -siihen en luullakseni tarvitsisi muuta kuin ryyppäämistä.
Oletan, että voisin -niin halutessani- käyttää jonkin verran alkoholia ilman haittoja. mutta kun siihen ei ole mielenkiintoa ja toisaalta tämä käyttämättömyys on niin helppo ja yksinkertainen vaihtoehto etten ole ainakaan vielä harkinnut alkoholinkäytön uudelleen aloittamista.
Ja kun sitä ilmeisesti sitten myös mielipiteiden totuusarvon mittarina voidaan käyttää, niin muistutan taas, ettei minunkaan kohdallani ollut kysymyus mistään lasillinen-pari-silloin tällöin -juoppoudesta vaan kyllä se oli vuosikymmeniä kestänyt jokapäiväinen riippuvuus - ei siinä taukoja ollut.
Mutta, ei se irrottautuminen mahdotonta ollut, ja jos uudestaan joutuisin samaan tilanteeseen, niin olisihan minulla ainakin varmaa kokemusperäistä tietoa siitä että lopettaa tosiaan voi, ihan silloin kun itse haluaa, eikä siinä tarvitse edes loitsuja eikä korkeita voimia vaan ihan tavallisen ihmisen tavallisin maallisin voimin ja konstein voi selviintyä.
Ei se tietysti aina helppoa ole, mutta maailma nyt vaan on sellainen että kaikki asiat eivät ihan helposti onnistu muutenkaan. Ainakin minun maailmani on tähän asti ollut sellainen ettei ihan itsestään ja irvistelemättä kaikesta selviä.
Niin on. Mutta missäs tämmönen väite on kuultu muualla kuin ehkä MM:n kirjotuksissa?
Minäpäs luulen, että moinen vakaa uskomus voisi pikemminkin estää ottamasta sitä ryyppyä. Yleensä sen ryypyn saa ottamaan nimittäin vakaa usko, ettei siitä mitään vahinkoa nyt seuraa. Varsinkaan jos takana on jo vähän kuivattelua.
Jokainen joka on paljon tekemisissä päihdeongelmaisten kanssa, tietänee että kaikkein tuhoisin ja harhaanjohtavin usko on usko kohtuukäytön tai hallitun käytön mahdollisuuteen.
Toki joku siihen voi pystyäkin, mutta suurin osa yrittäjistä ei.
Seuraukset näkee katkaisuhoidossa, jossa pyörii samat naamat jotka kerta toisensa jälkeen ovat arvelleet että ennuste kohtuukäytön onnistumisesta varmaankin toteuttaa itsensä kun vaan tarpeeksi monta kertaa yrittää. :mrgreen:
Etkös sä aina hehkuta sitä, kuinka helppoa juomisen lopettaminen onkaan kunhan vain ajattelee viinan yhdentekeväksi aineeksi?
Sinultahan ei paljon heru ymmärtämystä ringissä istuville voimattomuuden myöntelijöidelle saati sille heikommalle ainekselle joka joutuu turvautumaan peräti päihdehuollon apuun, vai mitä?
Luetun ymmärtämisessä lienee porukoilla vähän opeteltavaa:
En kirjoittanut, että AA pakottaisi ketään aloittamaan juomisen.
En kirjoittanut, että alkoholisti ei voisi juoda entistä enemmän retkahdettuaan, vaikka hänellä ei olisi AA-tietämystä.
En kirjoittanut, että alkoholismiin ei voi kuolla.
En myöskään kirjoittanut etteikö alkoholismi ole etenevä sairaus. (Ei se sitä kylläkään ole, eikä sairaus laisinkaan. Tämä on oma mielipiteeni, jonka nyt kirjoitan tässä).
Kirjoitin, että AA:ssa yleisesti viljellyt kliseet ja fraasit alkoholismin etenevästä sairausluonteesta vaikuttavat alkoholistiin kielteisesti hänen retkahdettua juomaan.
Projektiivinen identifikaatio on ihmiselle ominaista toimintaa, vaikka itse termiä ei tuntisi. Tämä toiminta on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin.
En ymmärrä mitä tarkoitat tällä, joten voitko selventää?
Kirjoitin myös, että AA:ssa ja kahdessatoista askeleessa on paljon joukkohypnoosia ja suggestiota, eli aivopesua. - Tämä on ihan totta.
AA:n toipumisohjelman “tekeminen” edellyttää uskoa itseäään suurempaan voimaan, jota AA kutsuu termillä Korkeampi Voima eli Jumala. Näiden kahden välillä ei loppujen lopuksi ole mitään eroa, kun tutustuu toipumisohjelmaan ja AA:n kirjallisuuteen.
Jotkut aa:laiset kertovat, että ihminen voi olla mitä mieltä tahansa KV:stä tai Jumalasta. Siihen voi olla uskomattakin.
Mutta on päivänselvää, että nämä, jotka näin kertovat, eivät voi olla toipumisohjelmassa, koska se nimenomaan edellyttää uskoa Korkeampaan voimaan eli Jumalaan.
Missään AA:n virallisissa teksteissä ei mainita, että alkoholismista voi toipua ilman Korkeamman voiman eli Jumalan apua.
Lisäksi AA:n mukaan alkoholismista voi toipua vain “ottamalla” 12 askelta. Jos joku muuta väittää, ei ole tarpeeksi tietoinen AA:sta tai toipumisohjelmasta.
Itse en voi hyväksyä tätä näkemystä, koska henkilökohtainen vakaumukseni on, että ei ole mitään suurempaa voimaa kuin mitä ihmisessä jo itsessään on.
Itse en enää pidä alkoholismia sairautena kuten aiemmin pidin ja jota AA-ideologia ym. vakuuttavat (varsinkaan vääjäämättömästi etenevänä/pahenevana sairautena). Itselläni ei ole vuosikymmenissä edennyt kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Alkoholismi on sen sijaan kovalla harjoituksella opittu tapa, joka ei tule itsestään puskista. Myönnän että geneettinen perimä määrää OSITTAIN siitä että joku ihminen alkoholisoituu helpommin kuin joku toinen ja aivoissa tapahtuneet muutokset ovat OSITTAIN pysyviä. Mutta että kaikki menisivät Jellinekin-käyrää niin ei kyllä pidä paikkaansa! Yhtä vähän mun kohdalla on pitänyt paikkansa mm. se että yhden otettuaan olisi pitänyt aina juoda kaikki tai monta päivää. Ei mene näin eli voin ottaa jopa sen kuuluisan yhden. Tai joku toinen kerta yksitoista. Tai sitten en ole määritelmän mukainen “alkoholisti” jota en enää edes halua käyttää koska alkoholiriippuvuus kuvaa paremmin henkistä tilaa (fyysistä riippuvuutta tai jotain “viinaa on saatava” en kyllä koe) ? Kai sitäkin tilaa on edelleen montaa sorttia.