No niin… yritetään taas…
Mä olen lopettanut aiemminkin. Kuten kaikki tietävät, niin se lopettaminen ei ole mikään ongelma. Ongelma on siinä, että se päätös ei tunnu pitävän… Kyllä mä lopetin tupakanpoltonkin aika monta kertaa… kunnes sitten lopulta onnistuin. 
No, nyt on tullut katseltua tätä elämää jo ihan tarpeeksi…
Taas viikonloppuna join sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina puolen litran kossu ja sunnuntaina muutama olut. Että siinä meni taas se viikonloppu. Ei tullut tehtyä juuri mitään järkevää.
Mä olen joskus lueskellut näitä juttuja täällä, ja nyt päätin tulla itsekin keskustelemaan. Tapaamaan muita, joilla on enemmän tai vähemmän ongelmia alkoholin kanssa.
Mulla on tavoitteena täysraittius. Välillä olen ollut aikoja kokona ilmankin. Ne ovat olleet hyviä aikoja. Kerran olin muutama vuosi sitten puoli vuotta kokonaan ilman ja heti nousi kunto niin että tuli juostua maratoni. Ja sen jälkeen ei kun uudestaan taas vaan viettämään aikaa alkoholin kanssa… Saihan siinä hyvän kunnon taas latistettua… kyllä ottaa päähän…
Mulle ei sovi alkoholi. Mä otan sitä sitten liikaan. Yksinäisyyteeni. Sitä se on…
Mä olen tottunut viettämään aikaa alkoholin kanssa…
En mä ole vielä kunnolla rappiolla. Hoidan työni vielä suht hyvin… Joissakin tilanteissa olen kyllä krapulaisena ollut jotain muuta kuin hyvä työntekijä… Tai no, eiköhän sellaisia tilanteita ole ollut tässä vuosiena varrella aika monta…
Kyllä mä olisin paljon parempi ihminen, työntekijä, parempi MINÄ jos en joisi. Jos en kuluttaisi liian usein aikaa sen alkoholin kanssa.
Nyt on tultava muutos. Mä otan tavoitteeksi täysraittiuden. Lopppuelämäksi.
Saisinko teiltä, arvoisat kohtalotoverit, vähän opastusta, tukea ja neuvoa? Kiitos
Hei, Haralbant!
Minäkin lopetin monet kerrat juomisen, mutta mentyäni AA-palaveriin olen saanut pitää raittiuteni siitä asti. Tässä on sinulle, hyvä kohtalotoveri, yksinkertainen kokemukseni. Sen voit niin halutessasi ottaa myös opastuksena, tukena ja neuvona sekä voimana ja toivona parempaan.
Kiitos “lomamuisto” viestistäsi.
Mä kävin pari vuotta sitten yhdessä AA:n tapaamisessa. Mulle tuli se tunne, että se tie ei ole mua varten. En tuntenut että se olisi mulle sopivat tapa. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle…
Mutta kiitos vaan neuvostasi
Heippa haralbant. Kiva kun olet löytänyt tiesi plinkkiin, siinä on jo yksi hyvä askel eteenpäin. Täällä on monenlaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja kuka sitten juonut mitenkin, mutta yhteistä meillä kaikilla on alkoholiongelma ja kovin on samanlaisia kaikkien tarinat sitten kuitenkin loppuviimein.
Oletko miettinyt a-klinikalla käyntiä?
Kiitos Jilla-
Joo, tää on hyvä askel. Musta tuntuu, että nyt mä olen oikeasti kääntämässä uutta lehteä elämässäni. Toivon todella, että tämä vuosien venkoilu alkaisi jo loppua. Mun elämäni nyt vaan niin paljon parempaa ilman alkoholia.
Samalaisia tarinoita näyttää olevan… Siksi täällä tuntuukin kotoisalta
Olen kerrän käynyt a-klinikalla. Olin silloin erään toisen ihmisen tukena. En silloin vielä kokenut itselläni olevan niin isoa ongelmaa… eikä kyllä ollutkaan. Vasta viime vuosina tämä on mennyt överiksi.
Pari kolme päivää viikossa pitää ottaa alkoholia. Ihan tyhmää. Loppuviikko menee krapulassa. Ja jatkuvassa väsymyksessä ja saamattomuudessa…
Nyt on olemän muututtava.
Tsemppiä muutokseen jos tuntuu että yksin ei onnistu niin kannattaa siihen jokin tuki ottaa rinnalle, se aa tai sitten se a-klinikka. Oletko miettinyt niitä? Kerroit vaan käyneesi toisen mukana klinikalla ja siksi taas kysyn voisitko mennä sinne nyt itse asiakkaana?
Kiitos, tsemppiä tarvitaan.
Olenhan mä miettinyt niitä. AA ei tuntunut omalta. Se a-klinikka voisi tuntua ihan hyvältä…
Mutta ehkä mä kuitenkin yritän “yksin”… tosin, olisihan se mukavaa jos olisi tukea. Mutta enemmän tarvitsisin sellaista henkilökohtaista tukea, ei “viran puolesta”… kaikella kunnioituksella a-klinikkaa kohtaan. Kunnioitan sen työtä suuresti… mutta ehkä musta tuntuisi jotenkin… en tiedä…
Eniten olisi apua kun olisi joku läheinen ihana nainen nyt tässä kuviossa. Ja hän suhtautuisi tähän tukien…
No, eipä nyt juuri ole sellaista.
Ja taitaa ola parempi että en nyt tällä hetkellä sotkeudukaan mihinkään suhteeseen. Itse tästä on selvittävä. Olenpa sitten hyvässä kunnossa kun “se oikea” tulee vastaan.
Mutta ehkä mä voisin kokeilla sitä a-klinikkaa… ehkä…
On muuten mukavaa, kun ei ole krapulaa.
Voi olla töissä ihan virkeänä ja saa jotain aikaiseksikin.
Luulen että alkoholismin varhaisvaiheessa kun kääntää lehteä elämässään, saattaa raitistua ihan yksinkin. Mutta jos on päässyt vaiheeseen jossa on muuttunut 100% alkoholistiksi, niin ainoat keinot on joko AA tai lähteä seuraamaan Jeesusta. Ei siis niin että menee vaan istumaan jonnekin seurakuntaan ja muodostaa suhteen seurakuntaan. Tunnistan AINA ne jotka eivät ole kohdanneet Jumalaa. he käytytävät aina sanoja “NE” ja “SIELLÄ” Moni menee hakemaan apua seurakunnasta alkoholismiinsa mutta ei tulekaan raittiiksi koska ei suostu siihen yksinkertaiseen radikaaliin toimenpiteeseen… “luovu kaikesta ja seuraa Minua”… kun sen tekee, eli antaa koko elämänsä Kristuksen ohjaukseen, SILLOIN se toimii… vähän samaan tapaan opettaa myös AA-ohjelma, eli antaa elämä TOISEN, ei itsen ohjattavaksi. “haluan kyllä raitistua, mutta en mä nyt hihhuliks rupee” on monen kommentti…mutta radikaali totuus on se että jokaisen joka Kristuksen luokse tulee… on oltava valmis vaikka muuttumaan “hihuliksi”…
Onko Kalevi nuo Kristus-juttusi vaan parodiaa/sarkasmia vai oletko ihan tosissasi. Toki jokainen saa puolestani tulla uskoon ja raitistua jos niin haluaa. Ei vaan ole minun juttuni täytenä pakanana.
En myöskään koe, että jotenkin ulkopistaisin elämäni ja anataisn AA:n ohjata elämääni. AA on vain yksi väline juomattomuuden ylläpitämisessä.
Kalevi_Kalsari,
Kiitos vaan neuvostasi. Mutta tuo ei ole kyllä mun tieni.
Hyvä jos se on toiminut sun kohdalla. Voidaan varmaan olla samaa mieltä siitä, että monet tavat päästä pois alkoholismista ovat parempia vaihtoehtoja kuin alkoholismi. Eivät varmasti kaikki. Ja riippuu varmaan henkilöstä. Se mikä on yhdelle hyväksi niin ei ole sitä toiselle.
Joillekin on varmaan parasta, että antavat “elämänsä Jeesukselle” (tai Allahille, Krisnalle, mille vaan jumalalle). Joillekin taas ei ole.
Mulle ei sovi uskonnollinen lähestäymistapa tähän asiaan. Mä tarvitsen sitä, että hoidan tämän asian itse kuntoon. Itse olen päättänyt monta vuotta “kusta pakkasella housuun”. Hetken se lämmittää mutta ei pitkään. Eli ihan omaa syytäni olen käyttänyt liikaa. En voi ketään syyttää.
Ja samalla tavalla ihan itse mä tästä selviän. Toki toivon saavani apua joiltakin ihmisiltä, mutta se itse pääasia, se päättäminen ja sitoutuminen - ne on ihan mun omia juttuja. Niitä ei voi kukaan tehdä mun puolestani.
Jos ottaisi tämän uskonnollisesti, niin se tarkoittaisi mun kohdalla sitä, että siirrän asian itseni ulkopuolelle… En tarkoita, etä tämä olisi totuus niistä, jotka käsittelevät tätä asiaa uskonnollisesti. Mutta se on näin MUN kohdallani.
Mä en siis saa uskonnosta tähän mitään tukea. Se ei toimi mun kohdalla. Mutta jos se toimii sun kohdalla, niin - ei mulla ole siihen mitään sanottavaa.
Kukin löytäköön oman tiensä ja kulkekoon sitä vapaana ja onnellisena.
Haralbant, hei!
Kävit kerran AA:ssa, ja uskon että huomasit pari AA:lle tyypillistä ominaisuutta. Ensiksi huomasit, että siellä oli raittiita alkoholisteja auttaakseen toinen toistaan pysymään raittiina. Toisena tärkeänä seikkana noteerasit, että se on täysin vapaaehtoista toimintaa, joten kukaan ei vaatinut sinua raitistumaan ja tulemaan uudelleen, vaan omalla päätökselläsi valitsit toisin ja läksit pois.
Juhannusta odotellessa, hyvää kesäiltaa!
Näin juuri tapahtui. Se ei ollut mun tapani. Mutta jollekin toiselle se lienee sopiva tapa… kukin taplaa tyylillään.
Hyvää kesäiltaa ja selvää juhannusta!
Juhannus tulee työläisille, joten voisit kokeilla jättää pankkikortin ja kaikki käteiset töihin juhannuksen ajaksi? Toimii takuuvarmasti… ei ne sitä tärpättiä ilmaiseksi kaupassa luovuta! 
Ja olisihan se aika makeeta jälkikäteen todeta että tulipa vietettyä raitis juhannus. Niitä filiksiä voisi sitten alkaa muistelemaan niinä viikonloppuina kun se kortti sattuu olemaan matkassa ja kaupassa pitäisi käydä.
Mä en ymmärrä tuota ihmisten itsensä pakanaksi tituleeraamista. Moni sitä sanoo vaikka ei edes tiedä mitä sana PAKANA edes tarkoittaa 
Pakana tarkoittaa kahta asiaa. sellaista täysin maalais-metsäläistä, eli aivan Rölli-Peikon tapaista tyyppiä joka asuu Middle of the Nowhere… PAKANUUS on myös vanhojen pakanauskontojen harjoittajia kuten Asatru,Thelema,Wicca,muinaiset viikinkiuskonnot jotka uskoi mm Thoriin…jne… oletko siis yhä PAKANA? 
Lomamuisto,
Vielä sen verran tuosta AA.:sta. Mä kunnioitan sitä systeemiä. Se on ollut varmaan monelle tosi hyvä juttu. Mutta mulle se ei ole sopiva. Oikeastaan kahdesta syystä:
- Mulle ei sovi se, että siellä käytetään jumala-korttia. Uskonnollisuus ei ole mun tapani käsitellä tätä asiaa. Ihan hyvä jos joku siitä saa jotain sellaista mitä kokee tarvitsevansa, mutta mulle jumalakortti on tarpeeton.
- Mulle ei sovi myöskään se, että jumittaisin itseni - siis määritelmän itsestäni loppuelämäksi johinkin nimikkeeseen (alkoholisti).
Puhun nty siis vain itsestäni.
Ok, mä olen käyttänyt viinaa aivan liikaa ja se on vaikuttanut mun elämään tosi paojon. Ja tietyllä tavalla seuraukset tulee olemaan mun elämässä läsnä koko loppuelän ajan.
Mutta mä olen oppinut sen, että sillä mitåä itsestään sanoo, millä sanoilla itsensä määrittelee, mihin betoniin itsensä valaa - sillä on aivan suunnattoman suuri merkitys.
Kun mä aikoinani yritin päästä tupakasta eroon, niin se oli suunnattoman monien ponnistusten takana. Yritin tuhat kertaa. Syyllistin itseäni, rukoilin apua, vannoin lopettavani, olin huono ihminen, tupakoitsija. Elämä oli kamalaa. Jatkuvaa ahdistusta siitä asiasta.
No, sitten lopulta ymmärsin, että mun on muutettava suhtautumista itseeni. Ymmärsin, että mun on määriteltävä itseni uudestaan. Ei siis niin, että MINÄ olen tupakoitsija. Vaan niin, että MINÄ on alunperin tupakoimaton, mutta MINÄ tekee tyhmästi ja tupakoi.
Erotin siis toisistaan MINÄn ja sen mitä minä tekee. Alin puhua itselleni toisella tavalla. Aloin olla armollinen itselleni. Puhuin itselleni… “Sitä tottavie poltat nyt tupakkaa. Siis juuri nyt kun se on kädessäsi. Mutta ihan kohta taas et polta. Silloin sinulla on paremmin… mitäpä jos olisit enemmän sitä MINÄÄ jolla ei ole tupakka kädessä ja vähemmän sitä jolla on?”
Jatkoa
Aloin siis määritellä itseäni uudelleen. Ja aika pian huomasin, että kahle tupakan kanssa oli katkennut. En enää määritellyt itseäni tupaoitsijaksi, vaan MINÄksi, joka toistaiseksi polttaa. Aloin sanoa itselle3ni, että “olen tupakoimatn”. Se oli hauskaa sanoa se samalla kun poltti. Mutta se vaikutti. Se autttoi rakentamaan etäisyyttä tupakkaan.
Lopulta onnistui. Poltin viimeisen tupakan noin kymmenen vuotta sitten…
No, tällä kaikella tahdoin sanoa, että mulle ei ole hyväksi lukita itseäni loppuelämäksi esim määritelmään “alkoholisti”. Se ei ole mulle rakentava tapa. MINÄ ei ole alkoholisti. MINÄ syntyi ja on elänyt suurimman osan elämästään ilman alkoholia. MINÄstä ei ole tullut “alkoholistia”. Mutta MINÄ on tottavie käyttänyt liikaa. Sitä ei käy kiistäminen…
Mä siis en hyödy AA:sta. En tarvitse jumalateemaa tähän. Enkä myöskään halua muuttaa identiteettiäni sellaiseksi, että tarvitsisin jumalakorttia.
En myöskään voi lähteä määrittemään MINÄä jollain yhdellä sanalla (alkoholisti). Se ei olisi mulle hyväksi.
Mutta, sanon taas vielä kerran, jollekin toiselle AA on varmasti hyväksi. En sitä yritäkään kiistää.
Joo, näin aion tehdä. Siis viettää holittoman juhannuksen. Menen sellaiseen seuraan, joka ei käytä. Täi käyttäisi, jos mä en olisi tulossa, mutta tietää, että mä en halua nyt läträtä viinan kanssa.
Tästä tulee hyvä juhannus.
Sanmanlaisella ajattelulla irrottauduin minäkin tupakasta kauan sitte.
Samoin alkoholista, ajattelemalla sen itselleni merkityksettömäksi. Tarpeeksi monta toistoa ja aloin uskoa siihen, alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine… ja sellaiseksi se muuttui.
Mietin sitä asiaa minäkin, olisiko joku kohta elämässäni paremmin, jos löisin otsaani vaikka “alkoholisti”-leiman.
Nyt, kohta kolme vuotta oltuani selvin päin, olen vakuuttunut ettei yhtikäs mikään. Saan olla oma itseni, hyvin monitahoinen ja monenlainen ihminen, kuten muutkin. Eikä ole tarvetta kahlita itseäni mihinkään kastiin.
Ja näin on ihan mukavaa, jokainen päivä tuo jotain tullessaan, eikä asia ainakaan paremmaksi muutu jos takerrun jo lopetettuun juomiseen. Ei sen vatvomisella huomista rakenneta, eikä tätä päivää. Ei muuta kuin aistit avoinna elämään, juhannukseenkin.
Mukavaa, selvää juhannusta!
Kalevi_Kalsari,
Mun ymmärtääksni nykykäytössä sana “pakana” tarkoittaa “ei-kristitty”. Toki sen sanan (kuten kaikkien muudenkin sanojen) merkityssisältö on vaihdellut historian saatossa. Alunperin tarkoitti juu maalaista (ei kaupunkilaista), ei juutalaista, ei kristittyä jne… Nykyään suomalaisessa keskustelussa se on vähän poleemisesssa käytössä, sekä “kristittyjen” että “ei-krisittyjen” käytössä. Kristittyjen käytössä se on vähän mustamaalaava ja ylimielinen. Ei-kristittyjen käytössä taas on monesti havaittavissa katkeruutta esim siitä miten lähetystyö on tuhonnut “alkuperäistä” kulttuuria ja uskontoa. Ja varmaan muuitakin merkityssisältö tuolla sanalla on. Nuo ovat kai ne “vastakkaisten rintamalinjojen” yleisimmät poleemiset käyttötilanteet, ääripäät. Sitten on tietysti lukuisia käyttötilanteita, jotka ovat tuosta välistä ja joissa ei ole niin poleemista käyttöä… joissa sanoa on aika neutraali.
Mä en kuulu kirkkoon ja olen yhden määritelmän mukaan “pakana”. Se ei mua haittaa. Itse en määrittele itseäni uskonnollisesti millään tavalla tai millään sanalla. Mutta tiedän, että muut kyllä määrittelevat. Siitä vaan 