Tympeä, väsynyt ja yksinäinen olo.
Alkoholi auttaisi asiaan.
Hetkeksi.
Vastustan kiusausta…
Hyvä hyvä haralbant, pidä pintasi! Alkoholista ei kauheasti kaveriksi ole, vaikka siltä saattaisi tuntuakin hetkellisesti, tiedän tunteen! Voisitkohan mennä vaikka kävelylle? Liikunta rentouttaa ja tuo tekemistä. Tympeydestä alkoholi tekee vielä isompaa, vaikka hetkeksi siihenkin auttaisi. Huomenna voisi sitten olla aika tosi tympeetä… Vielä tällasella helteellä. Apua… 
eikä se alkoholi kyllä piristäkään, vaikka siihenkin olen juonut, siis tehdäkseni olostani pirteämmän. Jos on “hyvä päivä” se voi muutaman ajaksi piristää, sen jälkeen on vaan väsähtänyt olo, vähän kuin nuukahtaneella kukkasella. Huomisesta jälleen puhumattakaan… Mietippäs onko mukavampaa herätä aamulla pää selvänä kuin kankkusessa!
Kiitos Jilla- tuesta ja ystävällisistä sanoista 
Havaintoja raitistumisesta.
Sain tänään heti aamulla tehtyä yhden asian, joka on ollut tekemättä jo vuoden. Yhden tavaran laittaminen omalle paikalleen kaappiin. En vaan ole viitsinyt. Ihan pikkujuttu hoitaa, mutta siinä se vaan on roikkunut. Vaikka se ei osaa puhua, niin mä olen sata kertaa kuullut sen sanovan, että “sä olet saamaton vätys”.
Raittius aiheuttaa sen, että näkee kuinka paljon on asioita hoitamatta. Se alkaa helposti masentaa. Paljon helpompaa olisi mennä alkon kautta ja antaa ihanan unohduksen ottaa syleilyynsä.
Mutta eipä tuota taida enää viitsiä. Mä olen saanut ryyppämisestä tarpeekseni. Se määrä kossupulloja mitä minäkin olen kaiken muun litkun lisäksi vetänyt, sillä määrällä muovisia puolen litran kossupulloja mä saisin tehtyä vaikka pallomeren… Aika kallis pallomeri. Ne muovipallot on kuitenkin toistakymppiä kappale. Mutta ne on maksettu vuosien mittaan osamaksulla. Iso summa rahaa… Äh, ei viitsi miettiä sitä. Mennyt mikä mennyt… Katse eteenpäin!
Tänään lähden kaverin kanssa pariksi päiväksi merelle. Nauttimaan meri-ilmasta, raittiudesta ja elämästä.
Tiedättekö/muistatteko amerikkalaisen sarjan Himohamstraajat? En liioittele, kun paljastan, että pahimpaan aikaan oma asuntoni olisi varmaan kelvannut siihen ohjelmaan. En shoppaillut uutta tavaraa, mutta tavaroiden laittaminen paikoilleen, tiskaaminen ja siivoaminen oli ihan ylivoimaista. Omasta hygieniastani ja vaatteiden puhtaudesta huolehdin nippanappa, onneksi, mutta niitä puhtaita vaatteita oli sitten pinoissa ympäriinsä, ja likaisia lattioilla. Jouduin rahatilanteeni vuoksi muuttamaan pienempään asuntoon ja ylimääräisten tavaroiden vieminen varastoon oli aivan ylivoimaista. Kahden-kolmen vuoden ajan asuin pahvilaatikoiden ja turhien tavaroiden keskellä. Joka paikka pursusi paperia, kun en saanut vietyä edes keräyspapereita, ja niitä puhtaita ja likaisia vaatteita, joita en saanut kaappiin asti. Imurini hajosi enkä saanut ostettua uutta, lattiaharjaa en juuri jaksanut käyttää, eikä lattiaa olisi voinut pestä koska se oli täynnä niitä laatikoita ja tavaroita, välissä kulki vain kapeita reittejä sängyn, sohvan ja keittiön välillä. 
Olin jossain vaiheessa ihan varma, että paljastun ja saan häädön. Pidin ikkunaverhot tiukasti kiinni, ettei naapurista tai yläkerran parvekkeelta pysty näkemään sisälle, ja pelkäsin ovikellon soimista. TV-luvan tarkastaja yllätti minut kerran, oli rappukäytävässä kun tulin kotiin, joten en voinut olla avaamatta ovea ja päästämättä häntä sisään. Minulla ei siihen aikaan ollut telkkaria, joten ei siinä mitään, mutta se häpeä. Lukemattomia kertoja itkin ihan musertuneena sen tiedon alle, etten koskaan pystyisi kutsumaan ystäviä kotiini, koska en ikinä jaksaisi raivata sitä siistiksi.
Pikkuhiljaa olen sen kuitenkin tehnyt ja oli aivan ihanaa palata juhannuksen vietosta siistiin kotiin. Vaatimatonhan se on, ei minulla ole varaa uusiin huonekaluihin tai mihinkään sisustusideoihin, mutta siellä ei ole enää yhtään pahvilaatikkoa, ei yhtään täyttä keräyspaperipussia, ikkunat on pesty, lattia oli niin puhdas että olisin voinut vaikka syödä siltä (ei ole enää kun on muutama päivä mennyt 
), astiat puhtaina kaapeissa ja vaatteet… no, jostain syystä niitä löytyy edelleen tuolinkarmeilta ja kuivaustelineeltä.
Minun kohdallani tuo romahdus tuli siis raittiina aikana ja paluu normaaliksi ihmiseksi alkoi kun annoin periksi ja hyväksyin sen, että haluan juoda. Neljässä vuodessa olen saanut elämäni takaisin tolpilleen, lukuun ottamatta raha-asioita, joiden korjaaminen vie vielä pitkään. En suosittele kenellekään muulle, mutta tämä näyttää olevan minun tieni. Eilen otin kaksi siideriä ja kaksi lasillista valkkaria. Minullahan oli kaapissa brandya ja olutta, mutta kun oli niin kuuma päivä niin hain noita muita juomia (join valkkarinkin jäiden kanssa). Motivaatio lopettamiseen väheni entisestään siinä vaiheessa, kun juhannuksen vietosta tultuani vaaka näytti yli kilon painonnousua (siis juhannuksen olin täysin selvinpäin). En mielestäni syönyt mitenkään kohtuuttomasti, joten toivottavasti osa oli vain helteen aiheuttamaa turvotusta. Ehkä motivaattorina toimisi paremmin raha; jos laskisin kuinka paljon vuodessa käytän rahaa alkoholiin, niin saattaisi käydä ilmi että sillä summalla reissaisi monta kertaa vuodessa. Tai kävisi vaikka siellä Nepalissa 
Sama täällä. Mies(allekirjoittanut) lähtee aamuisin puku päällä töihin, mutta kukaan(?) ei tiedä, että hänen kotinsa on välillä kuin sikolätti. Eihän sitä jaksa siivota kun on viettänyt taas ties kuinka monennen unettoman yön. Tai ei ihan unettoman. Muutama levoton unenpätkä. Unta, joka ei suo aivoille lepoa. Pinnalista unentapaista horrosta… Ja aamuyöllä uni loppuu, pitää siirtyä sohvalle loppuyöksi, josko siinä saisi vähän vielä filmiä poikki… Jotenkin sitä pärjää vielä töissä, ei hyvin mutta sieraimet pinnan päällä…
Ja sitten kotiin. Pitäisi siivota, järjestää… tehdä… Ei jaksa. Manana, manana. Ei muuta kuin kossun korkki narahtaen auki ja siirretään sitä ryhdistäytymistä vielä yhdellä paivällä. Ihan vaan enää tänään ryyppään. Sitten huomenna ryhdistäydyn. Ihan varmasti. Eihän tätä sotkua kestä…
No, kun kossupullo ja minä suutelemme toisiamme, niin eihän siinä sitten enää maalliset murheet paina… Ihana turruttava välinpitämättömyys…
Onneksi mulla sentään on lapsia ja ne tulee säännöllisesti. Ilman niiden vierailuja mun koti olis ollut varmasti vuosikausia tuollaisessa kunnossa kuin kuvaat, yksi_nainen64.
Tämä on kyllä niin totta. Siinä juodessa on helppo vaan ottaa ja olla, eikä muka tarvitse miettiä mitä pitäisi tehdä. Sitten kun lopettaakin juomisen niin karu totuus pamahtaa kasvoille. Sen sitten kestää ja alkaa järjestelemään asioitaan tai sitten menee kaupan kautta hakeen juomista… Muistan syksyllä kun aloin pyristeleen alkoholista irti, että teki mieli juosta komeroon piiloon niitä kaikkia asioita. Vaikka ei ole mitään isoa ja maatakaatavaa keskeneräisenä, niin kaikkea pientä ja aivan liikaa. Laskuja pitäisi maksaa, pitäisi ensinnäkin selvittää mitä laskuja, missä ne on, onko joku myöhässä… Pitäisi soitella erilaisia puheluita joilla asioita hoidetaan, pitäisi tehdä sitä sun tätä kaikenlaista loppuviimein helppoa ja nopeaa, mutta kun… Sitten vaan päätin, että NYT otan yhden päivän ja en salli itselleni mitään tekosyytä välttää näiden asioiden hoitamista. Piste! Ja sitten aloin niitä hoitaan. Kas, se ei ollutkaan ihan niin iso urakka mitä äkkiseltään olisi voinut luulla. Asiat järjestyivät, yksi kerrallaan. Raittiinakin on paljon mukavampaa elämä ja se raittius siis helpompaa, kun ei koko aikaa hierrä takaraivossa se, mitä kaikkea on tekemättä. Minulla se asioiden hoitamattomuus aiheuttaa hillitöntä ahdistusta, se oikeastaan ihan lamauttaa. Tuntuu, että lopulta vain istuu ja tuijottaa niitä töitä mitkä pitäisi hoitaa, esimerkiksi laskuja. Siitä vaan on pakko riuhtasta itsensä “sorvin äärelle” sen verran että alkaa maksamaan laskuja ja jos ei ole rahaa, niin sitten tekee selkeän suunnitelman mitä laskuja on, koska ne maksetaan, miten rahat niihin. Kuten ehkä huomaatte, minulla isoin asia on aina ne laskut. Enkä hallitse sitä alaa muuten vieläkään, joten tartunpas tässä NYT asiaan samantien kiinni ja katson jälleen mitä kaikkea pitäisi hoitaa.
Kyllä noita tekemättömiä asioita tulee esiin koko ajan vieläkin, vaikka pikkuhiljaa on yrittänyt saada niitä tehtyä. Kun raitista aikaa aloiteltiin, niin sanoin miehelleni, että ei yritetä edes heti hyökätä kaiken tekemättömän asian kimppuun, vaan keskitytään aluksi lepäämään ja keräämään voimia. Kyllä niitä tekemättömiä asioita ehtii tehdä sitten myöhemminkin. Juovana aikana tuli tehtyä niin, että otti kauhean urakan yhdelle päivälle kotihommissa ja sitten piti palkita itsensä juomisella. Nyt voi palkita itsensä hyvällä itse tehdyllä ruoalla, jäätelöllä ja huurteisella vichyllä
Osa hommista odottaa kyllä, vaikka se siivoaminen siistissä asunnossa on tietenkin mukavampaa elää, mutta silti ei tapahdu kamalia, jos sotkua on ympärillä. Laskut ja niihin verrattavat asiat onkin eri juttu… Oli hyvä kun asia tuli puheeksi, katsoin juuri kaapista ja siellä oli kaksi perintäkirjettäkin, avaamattomana 
maksoin ne ja kaikki muut erääntyneet pois eikä rahaa jäänyt enää ollenkaan. Mieli on silti kevyt, ne on nyt hoidettu. Olen kyllä tiennyt että sieltä tuollaisia löytyy varmasti, mutta ikäänkuin sulkenut niiltä silmäni ja ajatellut hoitavani sitten aina huomenna… No nyt oli sitten se huominen ja onneksi olikin. Raha on asia mikä ahdistaa, en ole kovin suurituloinen, joten laskujen kanssa on usein hankaluuksia. Toisaalta olen huomannut, että moni laskuista on aivan turhanpäiväisiä! Kun keksisi keinon tai sanotaanko että löytäisi sen itsekurinsa, että ei ostaisi mitään, jos siihen ei ole juuri nyt varaa. Ei minkäänlaisia osamaksuja ja muitakaan laskuja turhuuksista.
Muratti ja Jilla_,
Juuri näin. Mä yritän muistaa olla itselleni armelias. Asioiden hoitaminen ja korjaaminen ottaa aikaa. Ei niitä kaikkia tarvitse heti raittuden ensipäiviä jaksaa tehdä. Alussa on tärkeintä levätä ja antaa voimien palautua. Ja aivokemian pikkuhiljaa normalisoitua. Toki se kestää kuukausia, mutta pikkuhiljaa parempaa kohti.
Mulla on paperipino, jossa on hoitamattomia asioita. Sen verran olen viitsinyt, että olen kerännyt niitä yhteen kasaan. Ja aina välillä sentään jotakin tehnyt niiden eteen… Mutta pajon on sekakotkuja selvitettavänä.
HYVÄ JILLA-, sä olet hienosti lähetenyt liikenteeseen. Respectiä.
Mä olen nyt pari kolme päivää vähän “kostealla”. Olen merellä!.. heh… oliko vähän huono?
Käyn kännyllä välillä lukemassa ja ehkä tosi lyhykäisesti kommentoimassa… eli älkää loukkantuko, jos olen lyhytsanainen ja ilmaisen itseäni vähän töksähtäen. Siitä saa helposti töykeän mielikuvan.
Toivotan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta oikein hyvää viikon loppua ja viikonloppua. Ja mahdollisimman vähiä annoksia etanolia.
Liikaa ei kannata raittiuden alussa varsinkaan touhuta hoitamattomien asioiden parissa, että ei saa siitä lisäahdistusta. Itse olen kokenut parhaaksi juuri tarttua tuumasta toimeen sen verran, että hoitaa ne pahimmat tekemättömänä ahdistusta aiheuttavat asiat pois alta, jos ne saa kohtuullisella vaivalla hoidettua, ja muita tekee jaksamisen mukaan miten hyvältä tuntuu. Kunhan nekin tulee hoidettua, että ei koko aikaa kaiverra takaraivoa ajatus siitä mitä kaikkea olisi tehtävä…
Mukavaa kosteilua haralbant :mrgreen: merellä on varmaan mukavaa. Minä pidän vedestä. Tai minulla on siihen kummallinen suhtautuminen. Toisaalta rakastan olla veden äärellä ja se rauhoittaa suunnattomasti mieltä, mutta toisaalta olen vanhemmiten alkanut myös kammoksuun vettä, eli ihan rennoimmillani en ole taas jos joudun sinne veden varaan eli esimerkiksi veneilemään. Minulle sopii se rannalla oleminen
Pysyhän “pinnalla” mitä raittiuteen tulee niin hihkustellaan viikonloppuna kun pari viikkoa alkaa täyttyyn. Eikös me menty aika samassa kohtaa raittiutemme kanssa, jos päivissä lasketaan 
Tsemppiä raittiuteen H! Minulla oli sama havainto raittiuden alkuviikoilla, huomasin tekemättömät työt ja otti päähän aivan sairaasti! Sain kuitenkin viime viikolla laitettua talvitakit pois eteisen naulakosta 
Olen luvannut itselleni, etten pingota turhaan. Eivätpä talvitakit ole tähänkään asti puraisseet minua kädestä ja muut kamppeet ovat mahtuneet naulakkoon niin hyvä niin. Nyt olen saanut tuon kovan ponnistuksen(?) lisäksi pestyä pipot, lapaset ym talvikamppeet ja laitoin ne talviteloille. Aika kornia käsitellä talvivarusteita +28 asteen helteessä hiki otsalla, mutta näin meillä.
Aina kun minua on tässä raittiusaikana masentanut ja tympäissyt, olen alkanut kuulostelemaan oikein tietoisesti että miltä se OIKEASTI tuntuu. Aikaisemmin olen kaatanut vastaavaan tunnetilaan varovasti kuoharia pitkään lasiin, mutta nyt teen jotain muuta sen sijaan. Olen huomannut, että lanakaudet ovat nykyään lyhyempiä ja kestävät vähemmän aikaa kun ei heti noudata vanhaa kaavaa ja yritä liettää paskafiilistä alkoholijuomaan. Tuntemuksia tulee ja menee, antaa niiden tulla ja mennä. Tärkeää on se, ettei heti ole korkkaamassa kun on alavireisempi olo.
Olen pannut merkille, että vaikka minulla on maanantaina alkamassa 9. raittiusviikko, on alkoholi jo väistymässä minun ajatuksista! 
Hyvä havainto! Ajatukset eivät askartele enää monestikaan juomisen ympärillä, niin oli ensimmäisinä viikkoina ja aluksi epäilinkin vahvasti sitä että selviänkö juomatta ensimmäistäkään viikkoa.
Vielä palaan tekemättömiin töihin kotona. Itse olen aika näppärä omassa työssäni, eikä ulkopuoliset ole tietääkseni edes havainneet notkahdusta aikaansaannoksissani juomisen vuoksi. Koti on kärsinyt eniten. Koti on ollut sekalaisten tavaroiden kaaos, ei ole ollut vapaata pintaa missään. Kaikki pinnat täynnä pölyä, puolipitoisia vaatteita, silitystä odottavaa pyykkiä vuori, lehtiä, avattuja kirjekuoria, juomalaseja, muropaketteja jne. Sekamelska saa energiat valumaan jo eteisen matolle, ei jaksa eikä pysty eikä kykene. Nyt olen antanut ajan kulua, levännyt ja ulkoillut. Siivonnut lähes päivittäin vaikka yhden tavaran kerrallaan paikalleen. Jos en ole jaksanut, olen tehnyt jotain mukavaa ja tehnyt odottamaan jääneen pikkutyön toisella kertaa. Puoliso on minua tukenut ja luvannut että hän tilaa ja maksaa siivoojan tekemään suursiivouksen syksymmällä, kunhan ollaan yhdessä järjestelleet ensin vähän paikkoja.
Sinulle tiedoksi H, miellä ei käy koskaan ketään kylässä. En ole ottanut vastaan. Nyt voisin harkita kutsua vieraitakin, fiilis parempi ja kodissakin voi pitää kohta kaihtimia auki
Kiitos Jilla-. Pysyin pinnalla. Ja kuivana. Vaikka venekaverilla meni olutta ja jallua. Mutta mä join vaan vettä. Mahtava reissu. Ensimmäistä kertaa vierassatamassa - selvinpäin. 
Ja yhtä matkaa mennään. Viimeksi otin alkoholia kaksi viikkoa sitten sunnuntaina. Nyt ei enää tarvitse…
Mullakaan ei ole viina enää koko ajan mielessä. Ihan muutamassa päivässä tuli jo aikoja, että ei muistanut viinaa. Se on kummallista. Kun ryyppäsi, niin se oli mielessä melkein koko ajan… Vain muutaman päivän raittius muuttaa jo paljon…
Kyllä mäkin tämän kodin saan joskus siihen kuntoon, että voin tuoda tänne vähän enemmän ihmisiä
Jo kaksi viikkoa ilman pisaraakaan. Mahtava fiilis. Alan rakastua raittuteen.
Mulla taas on kolme viikkoa…Äsken tunnistin tyypin Korsossa ajellessani prätkällä jonka näin viimeisinä tunteina kun vielä otin 3vk sitten Pe-La välisenä yönä Tuntui jotenkin tuijottavan…vaikka tosiasia taisi vaan olla se että katsoi mun komiaa customia…sellaistahan moni toki katsoo
Mä tulen viikon perässä
Hei hienoo haralbant! Taisi olla aika hyvä fiilis heittää reissu selvinpäin ei muuta paahdetaan eteenpäin ja riemuitaan selvästä päästä. Uusi viikkokin alkaa taas mukavammin, kun ei krapulassa tarvitse kärvistellä 
Näin tehdään
Mä tuossa aikaisemmin olen sanonut, että AA ei ole mun juttu. Olen siis kerran käynyt ja se tuntui aika vieraalta ajatukselta.
Mutta, kyllä mä oikeastaan haluaisin käydä vielä uudestaan. Mä pidän ihmisistä ja juttelu on mukavaa. Sanoin uusiin ihmisiin tutustuminen. Ja tekee varmaan hyvää jutella omasta juoppohistoriasta…
Osaatteko neuvoa, että missä ryhmässä kannattaisi tai ei kannattaisi käydä? Mä asun siis Uudellamaalla, muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Käyn töissä Helsingissä, eli kulkeminen ei ole mikään ongelma…
Havaintoja raitistumisesta.
Väsyttää…
Toki viikonlopun venereissukin väsyttää vielä. Mutta mua on väsyttänyt jo viikon. Ensimmäinen viikko raittiutta meni aika pirteenä. Tuli joka päivä energisempi olo. Mutta sitten alkoi väsyttää.
Onkohan se sitä, että kroppa ja pää alkaa palautua ja ensin ne tarvitsevat kunnon lepoa?