Ja huomenna on sitten uuden vihreän viikon ensimmäinen päivä
Mä otin nokoset. Nyt on se hetki, jolloin olen yleensä lähtenyt ostamaan alkoa. Sunnuntai ja viikonloppu ohi, huomenna töihin. Kyllä mä pidän työstäni, mutta silti olisi mukavampi olla vapaalla, varsinkin näin kesällä…
Eli nyt on ensimmäinen kiusaushetki. Tekis niin mieli sumentaa fiilikset… Sitten ei olisi yksin kotona, koska olisi seurana ikuinen uskollinen ystävä alko…
No, taidan mennä suihkuun, sitten voisi lähteä vaikka ajalemaan autolla. Voisi ajella vaikka kahville jonnekin… Vaikka sinne ABC:lle. Siellä on sentään jotain ihmisiäkin…
Tympeitäkin fiiliksiä tulee väistämättä, pitää vain yrittää luovia niiden hetkien ohi. Teit oikein kun lähdit kotoa pois, aina kun on liikkeellä kodin ulkopuolella saa uusia tuntemuksia ja ajatuksetkin tuulettuvat.
Raittiin juhannukset sunnuntai-ilta, hyvin meni minullakin. Juon nyt antabuksen harjakaisiksi
Mä sain huonon fiiliksen pois kun kävin vähän ajelmassa. (Ja ostamassa lohtuhampurilaisen ja pullan).
Nyt on takana viikko raittiutta. Mulla on ollut ennenkin näitä yrityksiä. Aikaisemin ei ole ollut tällaista tsemppiä. Asenne on nyt kohdallaan. Mä olen varmaan tehnyt tarpeeksi sisäistä työtä tätä varten. Eli olen tehnyt etäisyyttä alkoholiin.
Nyt mä saatan onnistuakin. Olisi niin hienoa elää raitista elämää. Ja löytää sitten vierelle nainen, joka olisi myös raittiin elämän kannalla. Sitten voitaisiin aloittaa yhdessä harrastamaan yhtä sun toista sellaista, joka jaa runsaasti juovilla helposti tekemättä…
Mä haaveilen jo koko ajan raittiista elämästä. En ole koko viikon aikana ollenkaan haaveillut viinasta. Sellaista mä en ole ennen kokenut… jokin on muuttunut…
Haralbant, älä suotta haaveile raittiista elämästä, koska sähän elät sitä parhaillaan ajatteleppa sitä! Nyt ei tarvitse enää kuin pitää tiukasti kiinni siitä. Meno paranee entisestään ajanmyötä! Muutamien pätkieni perusteella voin luvata sen sinulle. Hankaliakin paikkoja riittää ja joskus on alakuloa kuten kenellä tahansa muullakin, mutta on se hienoa olla selvinpäin. En malttaisi itsekään odotella että raittiutta kertyisi jo oikeasti pidempään, mutta tämä on hyvin sanottu…
Joten päivä kerrallaan pitää mennä niin sieltä se pidempi raittiusaika kasvaa koko ajan. Niin ja minusta on tärkeää ymmärtää myös juuri se, että sitähän on raitis silloin, kun on lopettanut juomisen. Ei “sitten joskus”, vaikka ihmisillä on kai erilaisia aikamääreitä sille, minkä juomattomuusajan päästä voi sanoa olevansa raitis. Niin tai näin, minä ajattelen itseni raittiiksi siitä saakka kun en enää ole juonut.
Aloitin muuten suomikaksnelosen puolella myös keskustelun, samalla nimimerkillä, alkoholi-osiossa. Siellä on vähmmän kohteliasta tuo keskustelu kuin täällä. Katsotaan mitä siitä tulee. (Monet varmaan keskustelevat sielläkin, ja siellä on mahdollista lähettää yksityiviestejäkin jos haluaa jutella kahdenkesken)
Kiitos muuten kaikille. Täällä on tosi asiallista, kohteliasta ja muita huomioiva keskustelukulttuuri. Kiitos
Hyvin menee. Fiilis on bueno.
Nyt alkaa taas muistua, että mitä kaikkia asioita on siirtänyt tuonnemmaksi kun on pitänyt kuluttaa kaikki mahdollinen aika viinan kanssa. Monta hommaa odotta tekemistä. Vähän alkaa stressata. Mutta ei kai siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tehdä vaan - sitä mukaa kun jaksaa.
Nyt ensinnä pitää levätä. Pitää nukkua viikko pari hyvin. Sitten alkaa voimat pikkuhiljaa palautua. Ja keskittymiskyky parantua.
Toinen viikko alkaa minullakin ja aika samoissa ajatuksissa. Fiilis bueno lepoa huomaan kaipaavani itsekin. Juomalla sai taas hetkessä olonsa sen verran sekaiseksi ja väsyneeksi, että toipuessa menee kauemmin mitä tähän oloon itsensä juomisessa. No pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan. Fyysinen puoli toipuu hieman nopeammin mutta henkisessä kestää ja väsymyskin mitä on ollut taitaa olla enemmän henkisen puolen hommia.
Rästitöitä kertyy minulle helposti muutenkin mutta juodessa niitä saa aikaiseksi nopeastikin läjällisen. Olen huomannut että jos o mennyt juopottelemaan ja hommat jää tekemättä, on paras tarttua niiden kimppuun heti kun taas on “tolkussaan” koska tekemättömät työt ahdistaa ja lisää vaan kurjaa oloa mikä voi olla juomisen aikana/jälkeen. Joku kertoi joskus 2minuutin säännön: jos jonkin asian hoitaminen vie alle 2min, tee se heti! Olen noudattanut sitä vaihdellen, mutta tuon kun ottaisi tavaksi niin olisi paljon vähemmän tekemättömiä töitä.
Toi on kyllä niin normaalia, suorastaan pelottavan normaalia, että niinkin luonnottomat asiat kuten alkoholi, on yhteiskunnan painostuksella pakolla saatava normaaliksi, jotta suurin osa väestöstä voisi “tietää” olevansa normaaleita…
Kukaan, ei kukaan normaali ihminen voisi väittää olevansa järjettömän pahoillansa jos kaikki alkoholi poistuisi maailmasta noin viikko sitten. Sama homma kofeiinin ja nikotiinin kanssa. Alkoholistin saattapi tuntea juuri siitä, että hän pelkää alkoholin katoavan maailmasta ensi viikolla.
Ensi viikolla, mikäli kaikki alkoholi loppuisi, maailma olisi täynnä ihmisiä jotka ylistäisivät vapautta, ja niitä jotka kiroaisivat kahleiden katkeamista… Kumpaan ryhmään arvon kirjoittajat kuuluisivat?
Ympärillä olevat alkoholinkäyttäjät eivät halua huomata läheisen ihmisen liiallista käyttöä, koska se pakottaisi kohtaamaan omat käytön määrän, yhteiskunnan sairaan asenteen alkoholia kohtaan ja omat pelot. On helpompi sanoa, että “eihän tuo nyt sentään mitään liiallista vielä ole!”.
Viina sumentaa ajatukset. Sitä luulee tarvitsevansa, vaikka oikeasti vian muutaman selvän päivän jälkeen jo ymmärtää, että ihan turha aine. Addiktio on kuitenkin vahva ja aivot pyrtkivät kohti stabiilia tilaa. Jos on vuosia totuttanut aivonsa tiettyyn kemiatasapainoon, niin kyllä siitä poisoppiminenkin kestää jonkun tovin.
Mä ylistäisin, jos viina loppuisi. Tiedän, että viimeisistä pulloista tapeltaisiin vaikka kuolemaan asti. Mutta pitkässä juoksussa ihmiskunnalla olisi paljon parempi olla, jos koko ainetta ei olisi keksittykään.
Onhan siinä tietysti “hyviäkin” puolia… Ihmiset ovat baarissa rennompia ja sillä tavalla saadaan" porukkaa naitettua ja lapsia maailmaan". Mutta eikö olisi parempi tutustua tulevaan rakkaaseensa selvänä kuin pää sumussa? Eikö todellinen kohtaaminen olisi parempi alku suhteelle, kuin humalainen fantasia?
Juomiselle on aina hyviä syitä ja eritoten jos menee perseelleen niin silloinhan on ihan täysin oikeutettua juoda, eikä silloin kukaan kauhistele edes juomamääriäkään kun “ymmärrän aivan täysin, ryyppäisin minäkin jos…”
Eronneelle, lopputilin saaneelle, muulla tavoin epäonnea kokeneellehan monesti ensimmäisenä sanotaankin myös “minä voin tulla teille niin juodaan kännit yhdessä ja parannetaan maailmaa!” eli ainakin minä törmään jatkuvasti siihen, kuinka läheiset oikein tuuppaa alkoholia tuollaisissa tilanteissa. Hyvin yleistä minun tuttavapiirissäni. Samoin tietenkin onnenpotkut ovat sellaisia, että niihinkin juodaan.
Oletuksia on kyllä paljon ja noita tilanteita joissa nyt vaan juodaan. Ikänsä juomatta ollut ystäväni sitä sanoi, kuinka on vuosia jo kiinnittänyt asiaan huomioo. Häntä aina hämmästyttää, kun nytkin juhannuksena oli taas useampi ei niin tuttu (eli jotka eivät tiedä, ettei hän ole koskaan juonutkaan) toivottelivat juhannusta mm seuraavasti: hyvää juhannusta pidä järki päässä, hyvää juhannusta ja otahan iisisti juhlissa, hyvää juhannusta ja älähän sitten huku, jne… Varmaan aika hassua kuunnella aina samat jutut, kun ei siis koskaan ole edes juonut. mutta ihmiset olettaa, että juo. Itsekin olen ollut vähän väsynyt selitteleen miksi en juo ja ylipäätään olen päättänyt että ei tarvitse selitellä. Silti kun ihmiset kysy juhannuksen alla aionko juoda, missä ja mitä, ja yksi olisi tuonut yhdestä hoitokeikasta palkkaa niin ensikysymys häneltäkin oli “mitä alkoholia juot niin ostan sinulle?”. Niin siis vaikka olin ajatellut, että jos joku kysyy juonko tai mitä juon niin sanoisin vaan että en mitään, niin suusta vaan tuli pitkät selitykset kuinka ajattelin olla juomatta mitään koska…kun…siksi kun… Ja sitten ne miljoonat syyt perään. Siinä havahtuu itsekin, että miksi asiaa pitää selitellä? Miksi ei vaan voi olla juomatta? Jos joku tarjoaa tuikitavallista simaa vappuna sanon ei kiitos, en ota. No saatan sanoa, että kiitos ei koska en pidä simasta. Miksi en siis voi sanoa samoin alkoholin kanssa? Asiaan vaikuttaa toki ehkä se että ihmiset tietävät alkon kyllä aiemmin minulle maistuneen. Mutta ei kai sitä silti tarttis selitellä.
Unohdin jo alkuperäisen aiheenkin, mutta tulipa kirjotettua
Jaaha. Aamumeditaation aika eli kirjoittelen ajatuksiani.
Totta, Jilla- tuo, että juomisen oletus on niin monessa tilanteessa. Mä olen monesti joutunut selittelemään sitä että en ota kuoharia, en tarvitse ruuan kanssa viiniä, en ota saunaolutta… Kulttuurissa on se oletus, että tietyissä tilanteissa pitää ottaa… Sen kun saisi kitkettyä pois, niin tulevilla suskupolvilla olisi parempi elämä.
Mä tunnistan tämän hetkisen oloni. Mä olen alkuhuumassa. Olen juuri raitistunut ja elämä on taas täynnä mahdollisuuksia. Nyt pitää olla varuillaan. Mulle on käynyt aiemminkin niin, että sitten taas parin viikon tai kuukauden päästä tulee heikko hetki ja lankean juomaan. Ja sitten se on taas vähintään muutaman kuukauden juomista ja krapulaa.
Nyt mulla on kyllä sellainen tsemppi, että ei ole aiemmin ollut. Mutta silti pitää olla varuillaan. Varsinkin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana. Sitten kun saa tarpeeksi raittiutta alle, niin helpottaa. Aivot alkaa muodostaa uusia yhteyksiä. Aivot rakentuu uudelleen.
Kun juo pitkään, niin aivojen yhteydet rakentuu alkoholi-ajatuksen ympärille. A liittyy kaikkeen, kaikki liityy siihen. Se luo vahvan ajatusrakenteen.
Mutta kuten tiedämme, niin aivot uudistuu. Kun alkaa opetella uutta elämää, niin samalla kasvattaa aivojaan uudelleen. Kun esim tilanteeseen X on aina enne liittynyt alkoholi, niin se näkyy meidän aivoissa vahvana hermoratojen, synapsien (tai mitä ne lienee) yhteytenä. X ja A on vahvasti yhteydessä.
Kun sitten alkaa opetella uutta elämää, niin aivojen X ja A -yhteys pikkuhiljaa surkastuu ja tilalle kasvaa uusi yhteys: X ja B. Se uusiutuminen ottaa aikaa. Hitaasti mutta varmasti aivot muuttu. Ja sitä kautta mun käytös ja koko elämän.
Eli. Se on treenaamisesta kiinni. Ja ajasta. Ei se muuta tarvitse.
Mutta nehän ne onkin juuri ne vaikeat asiat
Pitää vaan sitkeästi opetella. Enhän mä tullut juopoksikaan ensimäisellä juomiskerralla. Kyllä se vuosia otti.
Aikaa… Aikaa…
Ja positiivisia kokemuksia raittiiden ihmisten kanssa. Aivot saa sen kokemuksen, että raittiina on kivaa.
Aivot muistaa, että kavereiden kanssa ne mukavimmat muistot yleensä liittyy alkoholiin. Se pitää otteessaan. Täytyy saada uusia muistoja. Selviä muistoja. Muistoja raittiudesta.
Ja täytyy jatkaa sitä, että ajattelee itsensä raittiiksi. Rakentaa itsestään sellaista kuvaa, johon ei viina sovi. Mä en tarvitse sitä. Mä en halua sitä. Mä haluan olla selvänä. Pää kirkkaana. Toimelias. Positiivinen. Iloinen. Onnellinen. Helposti lähestyttävä… Haluan tuntea eläväni. Hlauan olla elämäni subjekti. Olla vapaa tekemään mitä haluan, enkä sitä mitä sillä hetkellä pystyn…
Hyviä ajatuksia Haralbandt ja Jilla kuten oli Mirtillon ketjussakin juomiskulttuurista.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että elämäni parhaat ja vauhdikkaimmat hetket ovat sattuneet juomattomuuden aikana- Samoin businekset ovt menestyneet.
Se on hyvä pohja jolle rakentaa. Mulla taas on “hienoimmat” muistot siltä ajalta kun join. Nyt pitää rakentaa uutta elämää… saada uusia muistoja… Kyllä niitä tulee, varmasti, ajallaan…
Näkö paranee. Mulla on juomisaikoina ollut vähän epäselvä näkö. Asiat näkyi vähän hämäränä, epätarkkana. Nyt näkyy kaukainenkin kohde tarkasti. Muutamassa päivässä on maailma kirkastunut. Näillä mennään
Kun on jatkuvasti kännissä tai krapulassa, niin suhde seksuaalisuuteen vääristyy. Hormoonitoiminnan epätasapaino ja luonnoton tila aiheuttaa sen, että on suurinpiirtein jatkuva stimuloitunut ja silti tyydyttymätön tunne.
(Älä sievistele. Sano suoraan että “panettaa” ja kun panee niin ei tule “saanut” olo.)
No hyvä on, sanotaan sitten suoraa. Juu, panettaa koko ajan.
(No niin. Älä suotta hienostele ja pidä sivistynyttä fasadia. Ole vaan rohkeasti oma brutaali itsesi.)
Just. Eli siis panettaa, Jatkuvasti. Mutta jotain vikaa on, kun seksi ei sitten kuitenkaan anna sitä tunnetta, että on “saanut”…
Alkoholia käyttävänä mulla tarve seksiin nousee omasta hormonihyrräyksestä. Se ei tyydytä.
Mutta kun on raittiina, niin hormonituotanto on normaali. Tarve seksiin nousee esim siitä, kun näkee kauniin ja viehättävän naisen. Eli se nainen herättää sen seksin eikä mun hormoonien tuottaman laukeamistarve.
Siinä on iso ero. Kun tarve seksiin herää naisesta käsin eikä mun tarpeestä käsin, niin seksi tyydyttää. Silloin se on rakastelua eikä itsensä tyydyttämistä toisella.
En nyt siis väitä että kenelläkään muulla olisi näin. Itseni kohdalla nyt tulin ajaltelleeksi tuollaista… äsken kun olin lenkillä ja annoin ajatuksen kulkea…
Kun ryyppää, niin suoli toimii… no, jokainen tietää miten toimii. Välillä tulee veristä ulostetta, välillä housuun, joskus tulee viiden minuutin välein, haju on kamala, työpaikalla pitää etsiä syrjäisempi vessa, ulosteessa on sulamatonta ruokaa. Ryypätessä suolen toiminta on siis sekaisin. Pahasti.
Mutta kun on selvin päin, niin voi rauhassa lenkilläkin antaa pierun tulla eikä tarvitse pelätä, että tulee löysät housuun. Se on huomattava parannus
Mä tässä kirjoittelen ajatuksiani. Teen matkaa kohti raitista loppuelämää… Matkapäiväkirjaa. Ehkä jollakin toisellakin on vastaavia fiiliksiä…
ajatteleppa sitä! Nyt ei tarvitse enää kuin pitää tiukasti kiinni siitä. Meno paranee entisestään ajanmyötä! Muutamien pätkieni perusteella voin luvata sen sinulle. Hankaliakin paikkoja riittää ja joskus on alakuloa kuten kenellä tahansa muullakin, mutta on se hienoa olla selvinpäin. En malttaisi itsekään odotella että raittiutta kertyisi jo oikeasti pidempään, mutta tämä on hyvin sanottu…
