Onneksi olkoon. Kohta, ennen kuin huomaatkaan viikkoja on kaksi, mutta kannattaa mennä se kuuluisa päivä kerrallaan.
2 tykkäystä
Onnea! 
Samaan malliin vaan eteenpäin 
1 tykkäys
Onneksi olkoon hyvästä alusta toipumisen tiellä! Oletko hakeutunut johonkin ryhmiin mukaan? Jos AA:n tapaamiset vielä jännittää, suosittelen kokeilemaan nettiryhmiä. Voit olla ilman videokuvaa, eikä mitään tarvitse sanoa jos et tahdo. Asioista ääneen puhuminen tosin voi tehdä hyvää. Päihdelinkin 30 pvän kurssia kannattaa myös koittaa. Pääset pureutumaan sairautesi ytimeen syvemmin. Paikkakunnasta kiinni löydätkö muita raittiita tukitoimia, yksin ei kannata kahlata. Kaikki mahdollinen sopiva apu kannattaa ottaa vastaan. Toipuminen vaatii itseltä töitä, mutta raittiuden palkinto on hieno. Osaat hyvin kirjoittaa, määritellä itseäsi ja tunteitasi. Se luo vahvan pohjan toipumisen tiellä.
1 tykkäys
Kiitos @kaaosteoria66 @Nellaelina ja @Uudestisyntynyt. Olen katsonut paikkakuntani AA -tapaamiset ja aion jossakin vaiheessa kokeilla. Päihdelinkin 30 päivän kurssi tulee sähköpostiin, sitä olen myös tehnyt. Muutenkin olen kirjoitellut tuntemuksiani joka päivä ylös. Kuten tuolla aikaisemminkin kirjoitin niin mulla on taipumusta suorittamiseen, siksi menen nyt aika hitaasti, vaikka haluaisin “kaikki mulle heti nyt”. Koitan saada rutiinit kohdilleen, nyt on väsyttänyt tosi paljon. Täältä koen saavani myös paljon vertaistukea, ihan vaan lueskelemalla muiden mietteitä vaikka vielä en ole rohjennut kauheasti muiden juttuja kommentoida.
Koen jotenkin lievää huijarisyndroomaa täällä, vaikka samalla tiedostan, että se on turhaa. Ongelmani on todellinen, vaikka en ollutkaan ihan pohjalla (vielä). En halua koskaan kokea sitä omaa pohjaa, olen katsonut vanhempani pohjakosketuksen ihan vierestä.
2 tykkäystä
jokaiselle on se oma pohjansa - riittää, että Sinusta tuntuu siltä, että asialle pitää jotakin tehdä.
3 tykkäystä
Itselleni oli hyvin vapauttava oivallus, jonka opin Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoista: on oikein lopettaa juominen, vaikka ei vielä olisikaan ‘rappiolla’. Jokaisella on oma pohjansa, kuten @kaaosteoria66 sanoi. Toisilla se pohja on valitettavasti vasta haudassa.
3 tykkäystä
Huijarisyndrooma? Ihmisillä on eri rajat juomisen suhteen. Olet havahtunut muuttamaan juomistapojasi, joten kyllähän kohdallasi on omat yksilölliset ongelmat miksi tahdot muutosta elämääsi? Todella hienoa, kun olet lähtenyt muutoksen tielle. Juominen ei tee loppujen lopuksi kenellekään hyvää. Alkoholi on myrkkyä jokaiselle. Alkoholi lupaa käyttäjälle monenlaista helpotusta pieneen hetkeen, mutta kun todella katsoo tilanteen läpi, huomaa valheelliset kasvot.
Mikä kenenkin pohjakosketus onkaan? Muiden tarinoita kuunnellessa näky on usein surkea. Omalla kohdalla pysäytti rintasyöpään sairastuminen. Hormoniperäinen, aggressiivinen tapaus. Geenivirhe päälle, niin kyllähän juomistapoihin, elämäntyyliin yhdistettynä yhden syövän saa luotua. Kolmasosa rintasyöpiin liittyy alkoholin käyttöön. Yksilöllistä toki pamahtaako elämän arvonnassa syöpä kohdille, mutta kyllähän alkoholi aiheuttaa listan muitakin terveysongelmia. Miksi tuhota terveyttään alkolla? Terveys on hieno arvo, jota vaalia?
4 tykkäystä
Mulla taisi @Kynsilaukka käydä päinvastainen juuri tuon Loiri-Sepän kirjan kanssa
Siellä oli mielestäni niin rankkoja tarinoita, että pohja tuntui olevan itselle kaukana.
Mutta hyvä tuo, mitä sinä ja muutkin sanovat, kokemus vaihtelee, ja suurempia pohjia ei kannatakaan tavoitella. Mitä aiemmin havahtuu pitämään huolta itsestään, ja terveydestään, sen parempi tietysti.
1 tykkäys
Muistaakseni siinä kirjassa juuri Lilli Loiri-Sepän omassa tarinassa tulee esiin tuo, että ei tarvitse olla ihan rappiolla voidakseen lopettaa juomisen. Eli juomisen SAA lopettaa, vaikka ei vielä olekaan menettänyt luottotietoja, asuntoa, työpaikkaa ja perhettä. Muissa kirjan tarinoissa resonoivat muut asiat. Raitistuin reilut 14 vuotta sitten, silloin ei vielä ollut niin paljoa naisten kirjoittamia raitistumista koskevia kirjoja kuin nykyään, ei ollut podcasteja tai ‘sober curiousia’
3 tykkäystä
Niinkuin muutkin on sanoneet, ei se pohja kaikilla tarkoita sitä pahinta skenaariota. On vaan hienoa että olet havahtunut ongelmaan ajoissa!
Kyllä mäkin alkuun katselin ostarilla notkuvia rappioalkoholisteja ja mietin että en mä voi olla alkoholisti kun en menettänyt juomisen vuoksi mitään konkreettista. Oma sairaanhoitaja valisti että kyllä niitä alkoholisteja löytyy ihan pukumiehistä miljoonataloissaankin.
Tuo hitaasti eteneminen on oikein hyvä ja hienoa että tiedostat sen “kaikki mulle heti tähän nyt”- piirteen itsessäsi, sen tunnistaminen auttaa taklaamaan niitä äkillisiä mielitekoja.
Jatka vaan samaan malliin 
3 tykkäystä
Kiitos tsempeistänne, lämmittää mieltä. Päivä 12 menossa, lauantaina tulee kaksi viikkoa. Oon nyt alkanut näkemään unia, joissa juopottelen. Aamulla herään ja säikähdän, että onko mulla krapula. En varsinaisesti ole edes huojentunut siitä, että se oli vain unta, vaan mun kropassa on krapulainen olo aamuisin ja se on ärsyttävää. Tuntuu, että menee pari tuntia että pääsen mitenkään kiinni uuteen päivään. Oon ollut väsynyt ja nukkunut 9-10h unia koko tämän raittiin ajan. Unen tarve tuntuu olevan suuri, eikä ihme, onhan tässä iso myllerrys pääkopassa. Eli ehkä nämä ”krapulat” johtuu kasvaneesta unimäärästä. Liikuntaa harrastan päivittäin, jumit ei johtune siitä, että makaisin päivät pitkät sohvalla. Koskahan tämä unentarve normalisoituu?
Näettekö muut unia, jossa juotte? Ja miten käsittelette niitä?
2 tykkäystä
Harvemmin enää. Toki niihin herää aina säikähtämällä kunnes tajuaa että luojan kiitos se oli vaan unta. Enemmän niitä että joku muu juo.
En oikeastaan ole niitä sen kummemmin käsitellyt kun päihdepolilla varoitettiin niistä jo alussa. Todennut vaan lähinnä olankohautuksella että tällainen yö tällä kertaa.
Juomisunia pahempi itselläni on ollut kaiken sen käsittely alitajuntaisesti (unissaan) minkä on juomisella koettanut unohtaa ja sivuuttaa.
Mutta, aivot tekee töitä, kai se on hyväkin asia
1 tykkäys
Mä oon nähnyt aina paljon unia, ja pohdin niitä usein aika syvällisesti. Sellaiset merkitykselliset unet tunnistan, niissä on erilainen tunne ja tunnelma. Sitten on taas niitä jotka voi ohittaa olan kohautuksella. Nämä juomisunet ovat nyt olleet sellaisia joita oon pohtinut pitkin päiviä. Tuntuvat tärkeiltä. Kokeilen niissä kohtuukäyttöä ja kaikki menee lopulta pieleen. Varmaan aivot yrittää varmistaa, että älä enää ikinä… Onneksi on tuo lääkitys tukena. Huomaan, että yritän selitellä itselleni kohtuukäyttöä. Tämä käväisee mielessä lähes päivittäin pienenä hetkenä, kun näen telkkarissa/somessa jonkun ottavan lasin viiniä. Mä en voi ottaa lasillistakaan enää. Ehkä tämä sitten joskus muuttuu ajatukseksi, mun ei tarvi ottaa lasillistakaan enää koskaan.. Sitä odotellessa.
1 tykkäys
Anna ihan rauhassa aivojen toipua. Jatkuva väsymys juomattomuuden alkuvaiheessa on paitsi normaalia, myös tarpeellista. Se helpottaa, itse siinä 3-4 viikon jälkeen aloin tuntemaan olon normaaliksi.
6 tykkäystä
Tämä on alkuun ihan normaalia. Kohtuukäytön ajatukset voivat tosiaan riivata rasittavuuteen asti ja sitä omaa lempilasillistaan tulee ajateltua enemmän kuin yhtään jaksaisi. Televisioviinit ovat aluksi pahoja.
Se menee kuitenkin ohi. Kaikki täällä pidemmän aikaa juomatta olleet puhuvat siitä, että heille (minullekin) on käynyt juuri tämä:
Sitä odotellessa voit vaan yrittää ajatella, että kohtuukäytön kuvitelma on sen riippuvuuden tapa yrittää saada sinut palaamaan lasin ääreen. Alkuun se tekee kaikkensa että joisit.
Omassa ketjussani olen kutsunut sitä kohtuukäytön kummitukseksi. Minulla se oli ensimmäiset kuukaudet sellainen ajoittainen rasittava seuralainen. Mutta tänään, kun on tasan seitsemän kuukautta viimeisestä viinilasillisestani, voin jo katsoa tv-viinejä ilman että joudun suremaan.
Ei vaan enää tee mieli. Kohtuukäytön kummitus on kadonnut.
Sinunkin katoaa kyllä. Tsemppiä!
9 tykkäystä
Lämpimät Onnittelut @Räpistelijä 
Täällä sitä vain taaperretaan eteenpäin raittiuden polulla, kuin mummo lumessa
4 tykkäystä
Onnea seitsemästä kuukaudesta
Tämäkin mummo tulee lumesta huolimatta perässä😊
4 tykkäystä
Kohtuukäytön kummitus.. hyvä termi.
Oman kokemukseni mukaan kummitus ei kokonaan häviä, mutta välillä se vetäytyy, kerää voimia, juonii ja koukkaa yllättääkseen valepukuisena täysin odottamattomasti. Se voi tulla harjannostajaisissa tai raskaiden talkoiden päätteeksi. Ehkä se ilmaantuu luontoretkellä, puhuu ranskaa ja vetää eväskoristaan patonkiin sopivan juoman, josta kieltäytyminen tarkoittaisi muiden houkutusten riskeeraamista. Minut kummitus on löytänyt pitkän tauon jälkeen unista.
Kummitusta ei tarvitse pelätä, mutta valppaana on hyvä olla.
5 tykkäystä
Mä luulen kans, että mulla kohtuukäytön kummitus tulee ajoittain kuiskimaan korvaan. Varmaan aika harva lopettanut ratkeaa siten, että tavoitteena on uusi rappio, vaan eiköhän siellä melkein aina haikailla sitä yhtä tai muutamaa kertaa tai sitten kokeillaan kohtuukäyttöä. Mä olen sitä jo muutaman kerran kokeillut, ja se ei vaan toimi.
Onnea @Räpistelijä :lle hienosta saavutuksesta 
Ja ehkä se munkin kummitus siirtyy enemmän taka-alalle ajan saatossa, mutta kuten @Apnea sanoi, valppaana täytyy olla.
Kivaa viikonloppua kaikille! Mä “palkitsin” itseni tänään ostamalla lettuainekset kaupasta. Siivoan, pesen pyykkiä ja illalla herkuttelen 
6 tykkäystä
Huomenna tulee kolme viikkoa raittiina. Alko pyörii yllättävän vähän mielessä. Vuorokauteen on tullut lisää tunteja, viikkoon lisää päiviä. Saan enemmän aikaiseksi kuin ennen ja ehdin vielä levätäkin, siten että lepo on oikeasti palauttavaa. En keksi mitään syytä miksi enää luopuisin tästä. Tuntuu, että olen saanut elämäni takaisin.
Kirjoitan tämän tänne muistiin itselleni. Tulen palaamaan tähän, jos ja kun houkuttaa juoda alkoholia.
Kivaa ja raitista viikonloppua kaikille
13 tykkäystä