Onnittelut raittiista viikoista. Tuossahan vaiheessa alkaa jo huomaamaan tuloksia, joita raitis elämä tuo tullessaan. Ja mikä parasta suuntahan on vain ylöspäin. Keho ja mieli jatkaa toipumista edelleenkin.
Itsellä tuli tänään neljä viikkoa täyteen. Kerran on mielessä käynyt voisiko ostaa pari kaljaa. Helposti sai nekin ajatukset päästä pois. Toki hyvä muistaa, että jossain elämän hetkessä juominen voi tulla mieleen. Toipumisen tiellä edelleen. Mielelläni kyllä jatkan antabusta siihen asti, kunnes on vakaammalla pohjalla.
Hyvää alkavaa raitista viikkoa kaikille. Muistakaa rakastaa itseänne!
Näen melkein joka yö unta, jossa juon alkoholia. Koen unessa valtavaa pettymystä siihen, että juon. Viime yönä join unessani kaksi isoa olutta. Kun heräilin, olin varma, että olen juonut. Harmitti ja olin todella pettynyt itseeni. Tällaisia unia on ollut ainakin viikon verran. Nyt olen muutamia päiviä huomannut, että tämä vaikuttaa ajatteluuni päivällä. Eilen illalla ajattelin, että ihan sama sitten ottaa se pari kaljaa, jos kerran jo unissanikin petaan itselleni ratkeamista.
Muuten en ole oikeastaan alkoholia miettinyt, mutta huomaan, etten siedä ”pettymyksiä” hyvin. Kun siis tulee se hetki, että petyn itseeni, olen varma, että tulee himo juoda. Mitä selviytymissuunnitelmia teillä on näihin hetkiin?
Tänne kirjoittelu, ystävälle soitto, kuuma suihku, ajatusten harhauttaminen, tunteen kanssa istuminen, päätös että tänään en juo. Nää on jo ylhäällä. Kuulemma kasvojen kastelu kylmällä vedellä tai extraväkevä karkki voi myös auttaa katkaisemaan tunneketjun. Mun tarvii varustautua. Eilinen uni oli niin todentuntuinen, en halua löytää itseäni siitä pisteestä.
Mieleeni palaa selvästi ne aamut, kun olen hyvän raittiin putken katkaissut parilla annoksella. Aamulla on harmittanut aivan helvetisti. En halua kokea sitä enää.
Unet ovat unia, eivät tekoja aivan kuin mieliteko ei ole teko. Miksi olet niin varma, että petaat juomisunilla juomista oikeassa elämässä? Raitistuin 14 vuotta sitten ja taisin vajaa vuosi sitten nähdä juomisunen. Lämmin kalja maistui kamalalta, mutta piti juoda ja olin ahdistunut unessa. Herättyäni olin helpottunut, että oli vain unta enkä oikeasti ollut juonut. Itse tulkitsen, että alitajunta muistuttelee toisinaan, että tämä sairaus on krooninen, mutta sen kanssa pärjää kun on juomatta.
Nuo mainitsemasi niksit kasvojen kastelemisesta kylmällä vedellä tai ekstraväkevän karkin syömisestä ovat hyödyllisiä ja muistan niitä mainitun esimerkkeinä DKT-terapiassa, kun pyritään muuttamaan käyttäytymismalleja. Voimakas tunneaistimus, kylmä vesi tai väkevä maku vie ajatukset muualle ja auttavat ottamaan aikalisää.
Olisiko tässä motivaatiota vastustaa kohtuukäytön kummitusta?
En minäkään näe, että unet olisivat merkki petaamisesta. Alitaju siellä vain työstää, ja itsellä ainakin se unessa koettu pettymys on vahvistanut juomattomuutta valveilla ollessa. Jää siitä sen verran karvas fiilis.
Päihdemieli tietysti yrittää kääntää oikeastaan mitä tahansa syyksi juoda. Tuo ihan sama -fiilis on varmasti tuttu meille ihan kaikille.
On hyvä, että olet hahmottanut pettymyksen tunteen juomishimon tai retkahduskierteen alkutunteeksi. Alkuvaiheessa sitä on tärkeä oppia taklaamaan oikeastaan millä tahansa muulla kuin juomisella ja nuo kuvailemasi keinot ovat oikein hyviä. Pidemmällä tähtäimellä sitä tunnetta täytyy kuitenkin oppia kohtaamaan ja sietämään, muuten se jossain vaiheessa tulee aiheuttamaan ongelmia.
Ideana ei siis ole loputtomiin paeta ikävää tunnetta - tässä tapauksessa pettymystä - mihinkään korvaavaan toimintaan vaan oppia, että sekin tunne kuuluu elämään ja menee ohi. Ei se helppoa ole, mutta itselle sen hokeminen on auttanut paljon omien mörkötunteitteni kanssa.
Samoilla linjoilla. Aluksi hoidin alkavaa alkoholittomuutta tekemisellä, puuhailulla, jatkuvalla touhaamisella, syömisellä ja ‘muun hyvän’ juomisella. Ei ollenkaan huono konsti ensimmäisien kuukausien aikana. Myöhemmin, kun alkoholittomuus oli jo vähän vakiintuneempi tila, oli kuitenkin välttämätöntä opetella kuuntelemaan ja kohtaamaan tunteita. Ja sietämään. Muuten olisin varmaan touhunnut itseni ihan piippuun
Joo mulla toimi inkiväärishotti tosi hyvin sen väkevän mieliteon taklaamisella. Nyttemmin se on häipynyt miltei kokonaan. Mutta parhaiten tehoaa se miten aamut ovat aivan eri planeetalta täällä missä raitistelu on pop.
Musta tuntuu että mun addiktio ottaa tässä oman tilaisuuden irti petailla ratkeamista, eli kun harmittelen uniani hereillä ollessa, addiktio näkee siinä mahdollisuuden tuputtaa ajatusta siitä, että ihan sama sitten juoda kun unessasi jo joit. En ole juomassa.
Inkiväärishotteja voisin kyllä myös kokeilla. Koskaan en ole ollut väkevien ystävä, mutta nyt kaikki keinot kehiin. Kiitos kaikille kommenteista.
Viime yönä taas näin unta ratkeamisesta. Alkaa olla näköjään vakio. No, näillä mennään. Onneksi sentään nukun määrällisesti hyvin ja koen olevani aamuisin hyvin palautunut.
Eilen tuli täyteen neljä viikkoa. Oli vähällä olla tulematta.
Viikonloppu oli koetteleva ja hankala.
Neljä viikkoa tuntuu menneen hujauksessa. Vaikka olenkin saanut enemmän aikaan kuin pitkään aikaan ja olen elänyt täyttä elämää, aika tuntuu varsin lyhyeltä. Alku oli todella hankala, mutta sen kun sain räpisteltyä niin pääsinkin “liian” helpolla. Ratkeaminen oli eilen todella lähellä. Jostakin syystä (olen siitä tänne kirjoitellutkin) olen alkanut näkemään näitä juomisunia joka yö. Koen tavallaan pettymyksen tunnetta joka aamu, kun näen unta että juon. Siitä syystä tuntuukin siltä, että samapa tuo pettyä sitten ihan syystä, kun kerran joka aamu koen sitä pettymystä. Viikonloppuna oli tosiaan hankalaa omien jälkeläisten kanssa ja olen kokenut olevani täysin yksin. Yksin vanhempana, yksin vastuussa, yksin ongelmieni kanssa ja yksin elämässä. Kokenut ulkopuolisuuden tunnetta ja pettymystä. Olen ryveksinyt ja piehtaroinut näissä fiiliksissä oikein kunnolla. Lääke jäi ottamatta la-su, lauantaina vahingossa ja eilen tiedostaen. Jospa ensi viikolla voisin juoda vähäsen.
Ajattelin, että juomishimo tulisi hetkessä. Ei tullut. Se rakentui pikkuhiljaa, salakavalasti ja asteittain. Pieninä kerroksina. Ei ollut mitään piikkiä tai voimakasta suurta hetkeä joka kestäisi hetken ja menisi ohi.
Nyt ollaan siinä pisteessä että jääkaapissa on neljä korkkaamatonta olutta. Ilman lääkettä olisin eilen juonut ne. Pettymyksen tunne on vahvasti läsnä. Toisaalta koen onnistumista, koska en juonut, toisaalta heikkoutta koska ilman lääkettä olisin juonut.
Raittiuden alkutaipaleella aivokemia on vielä niin sekaisin, että juomishimo voi yllättää puskasta tai yrittää saada otteen hiljaa hivuttamalla. Kannattaa pitää mielessä se totuus, että riippuvuutta aiheuttavaa myrkkyä, etanolia, on annosteltu aivoihin pidemmän aikaa. Elimistö ei vielä muutamassa viikossa osaa sopeutua muutokseen, eli tuon myrkyn puutokseen. Juomisunet eivät petaa sinua juomaan, niitä tulee harvemmin kun pysyt raittiina. Ja unet nyt ovat mitä ovat, alitajunnan virtaa. Hienoa että selvisit vaikeasta viikonlopusta juomatta, mutta sinuna kuitenkin lahjoittaisin nuo jääkaapissa kummittelevat kaljat kiireesti jollekin janoisemmalle. Sinnitellään. Päivä kerrallaan
Neljä viikkoa sitten heitit loput alkoholit viemäriin ja päätit viettää uuden elämäsi ensimmäistä päivää. Nyt on aika kaataa ne neljä jääkaapissa olevaa pullollista samaan viemäriin, niin uusi elämä voi jatkua. Ymmärrän hyvin, ettei se kuukauden jälkeen välttämättä vielä näyttäydy kovin kirkkaana, mutta juomattomuudessa ei ole pikavoittoja.
Joudut nyt selvinpäin kohtaamaan sinulle vaikeita tunteita. Yksinäisyys, pettymys ja häpeä ainakin löytyvät kirjoituksistasi. Ne ovat kaikki ikäviä tunteita, mutta et sinä niistä juomiseen pakenemalla pääse eroon. Vaikka antabuksen voimalla reilusti kohti ja päin, sietäminen ja sitten niiden käsitteleminen ovat ainoat keinot.
Ikäviä tunteita laukaisevia asioita voi ja kannattaa yrittää muuttaa, mutta pidemmän päälle - ja näköjään sinulla nyt myös akuutisti - tärkeintä on tunnistaa nuo tunteet, käsitellä niitä ikään kuin ulkopuolisena ja sitten vain sietää niitä, kunnes menevät ohi. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Alkoholiin pakenemalla vain pahennat tilannettasi.
AA:n auttava puhelin on juuri tällaisia tilanteita varten. Soita sinne ennen kuin korkkaat, vaikka viimeisenä oljenkortena klo 9-21 09 750 200.
Kiitos @Unohdus ja @Teme70 kommenteista. Pysähdyin pitkään @Teme70 sun sanoihin. Hyvä, että kirjoitat suoraan. Jokin itsesäälissä ryveksiminen mulla on nyt menossa ja jos näitä ei kohtaa ja käsittele niin sitä katkeroituu, en halua sitä. Tällä viikolla menen AA-kokoukseen.
Nyt on jo parempi fiilis eikä alko houkuttele. Koitan katsoa tapahtunutta myös positiiviselta kannalta. Kun tuli tällainen notkahdus tai läheltä piti -tilanne, niin sitä tajuaa vielä paremmin sen että tämä asia pitää tiedostaa ihan joka ikinen päivä.
Minulla on tässä matkan varrella ollut useasti juuri silloin pahimmat mieliteot, kun joku tärkeä etappi on lähestymässä - oli se sitten viikko tai kuukausi tai 100 päivää. Se on saattanut myös olla joku tärkeä verikoe seuraavana päivänä tai lääkärikäynti. Aivan, kun olisi näyttänyt jollakin uhmalla, että minäpä se voin juoda vain sitten todetakseen, että todellakaan ei voi.
Olen @Teme70 n kanssa samalla linjalla. Nyt kannattaa kaataa ne oluet pois jääkaapista kummittelemasta. Teet kodin itsellesi turvalliseksi kaikin puolin.
Tänään viisi viikkoa! Oluista on hankkiuduttu eroon, alko ei houkuttele. Itkuhanat ovat tällä viikolla auenneet, oon itkenyt oikeastaan koko viikonlopun milloin mistäkin asiasta. Juopottelu-unet on vähentyneet, en muista montaakaan yötä tällä viikolla, että olisin niihin enää herännyt. Näin selvinpäin ja raakana tunteiden kokeminen on jotenkin aivan ällistyttävää, kaikki tunteet vyöryvät voimakkaina päälle. Eilen koin valtavaa helpotusta, kun olin sängyssä jo klo 21 jälkeen valmiina menemään nukkumaan. Kiitollinen mun uudesta elämästä. Kivaa sunnuntaita kaikille!
Halusin vaan tulla sanomaan , että tarinasi on täysin kuten omani. Olen vasta opettelemassa, mutta nyt jo 3 vuorokautta ilman. Vapina loppui tänää ja ahdistus helpottamaan päin. Jokainen yö mennyt hikoillessa tai palellessa, tänään on ollu pinna erityisen kireällä ja hurja väsymys.Huomenna vapaapäivä , joten siitä tulee tiukkaa, mutta pysyn päätöksessäni. Enää en onneksi edes kehtaa lähikaupoista hakea juotavaa ja väsymys niin valtava että ei taida jaksaa lähteä kauempaakaan.
Mulle ehdottoman käänteentekevää oli hakea vertaistukea! Vaikka se oli pelottavaa ja ahdistavaa, nöyryyttävääkin huomata, että en muuten onnistu, se oli onnistumisen kannalta pakollista. Ensimmäinen askel oli kirjoittaa tänne. Sitten kerroin ystävälle. Siitä ne pyörät sitten lähti rullaamaan, kun asian sanoi ääneen, vaikken siitä isoa numeroa tehnytkään. Muutama hyvä ystävä ja jälkeläiset tietävät. Ison avun olen saanut aa:sta. Ensin nettikokouksista ja sitten live-kokouksista. Siellä vastaanotto on ollut lämmin.
Alkoa en ajattele enää juurikaan. Enemmän keskityn omaan itseeni, ja niihin juurisyihin miksi olen alkoholilla alkanut itseäni turruttamaan. Tähänkin aa on ylivertainen apu!
Kovasti tsemppiä ja rohkaisen sua puhumaan asiasta jollekin turvalliselle ihmiselle. Kirjoita vaikka tänne oma postaus. Aa:n nettikokouksiin voi osallistua vain kuuntelemaan, ei tarvitse sanoa mitään. Jos minäkin onnistuin, sinäkin onnistut!
Kiitos tsempeistä! Aika hyvä fiilis, vietin koko päivän kahden ystävän kanssa terassilla, joivat olutta, mä join alkoholitonta. Oli hauskaa siitä huolimatta. Juupas-eipäs keskustelua pään sisällä vähän väliä, mutta pidin pintani. Nyt iltasali ja voi sitten hyvällä mielellä mennä nukkumaan.
sellaista se on, juomattomat alkuviikot!
