^ Minkä ihmeen quote-seivauksen Smokki on tehnyt tuolla mun eilis iltaisesta pyrskähdyksestä?
Pelkääkö se että viestini poistettaisiin muuten. No ei todellakaan poisteta, tai ainakaan minä en ole poistamassa. Kyllä se on ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa kirjotettu, kieli poskessa mutta totta toinen puoli.
Mutta nyt homma näyttäisi tosi hyvältä, jos herrasmiesklubi lopettaa huomioimasta ja huomaamasta minun vaatimatonta nettipersooni ollenkaan. Soisin tilanteen olevan pysyvä.
Tosin pahoin pelkään, että jahka Rahvas kömpii jalkeille, hänen kiimainen posmotuksensa jatkuu entiseen malliin nimenomaan minulle. Ja äijäkööri komppaa vieressä.
Jos näin ei käy, olen hämmästänyt ja palstan ilmapiirin kannalta helpottunut. : ) Pelkään tosin pahoin että toisin käy, vaikkei se henk.koht.minua hetkautakaan.
JA nyt töihin. Heinänuhaa ja rusketusraitoja joka säädylle ja rahvaalle. o/
Riikka Red: Eikö sinun pitänyt häipyä täältä? Ensin pyydät modeilta bannit (tai tiesit saavasi ja päätit seivata itsesi) ja sitten silti häiriköit täällä?!! Et tätäkään ketjua voinut olla pilaamatta!!!
Mutta itse aiheeseen:
Musta tuntui, että kuuluin joukkoon silloin, kun käytin. Frendit ei ikinä juoneet kovin paljon ja mä join ja käytin paljon muutakin, mut silti voitiin hengata yhdessä. Vähensin juomista radikaalisti n. 1,5 vuotta sitten ja oon ollut monia kuukausiakin täysin juomatta. Ja kun en jossain vaiheessa viihtynyt baareissa juomatta, niin väheni kontaktit ihmisiin.
Mä kuitenkin uskon kohtuukäytön mahdollisuuteen, tai ainakin se toimii mun kohdalla hyvin. Muutama vuosi sitten join pari vuotta käytännössä päivittäin ja vähintään parina päivänä viikossa isoja määriä. En silloin tajunnut sen olevan ongelma, mut kun lopetin yhden lääkkeen takia, niin sen jälkeen luin vanhoja blogimerkintöjä ja tajusin, että mä olin juonut päivästä toiseen sen pari vuotta. Tein kaikkea muutakin toki, mut en silloin myöntänyt itselleni, että juominen olis ongelma. No olin puol vuotta juomatta, join muutamana päivänä ja olin taas puol vuotta juomatta. Sen jälkeen oli satunnaista juomista ja nykyään juon max. kahtena päivänä viikossa ja silloin max. 4 annosta. Ehkä kerran kuussa juon enemmän. Ongelmia ei ole ollut juomisen takia pariin vuoteen ja nykyinen suhteeni alkoholiin on mielestäni hyvä. Tiedostan riskin ja siksi tarkkailen juomistani.
Mut nyt kun en oo duunissa enkä opiskele, niin tuntuu siltä, ettei kuulu mihinkään. Oon aina ollut sellainen oman tien kulkija, enkä joukkueurheilua harrastaessanikaan ikinä oikein kokenut kuuluvani joukkoon. Oli mulla aina kavereita jne., mut silti musta tuntuu aina, että oon liian erilainen. Toisaalta kelaan kuitenkin, että on riittävää, jos tuntuu olevan sovussa edes itsensä kanssa. Jos ei oo jatkuvia sisäisiä ristiriitoja, on helpompi rakentaa ulkoista kuuluvuutta johonkin.
^ No niimpä! Jännä oottaa millaista matskua Rahvas tänään Riikka Redistä keksii repostella.
Kyllä tämän ketjun pilaa jälleen kerran maailman raittehin Rahvas 6.7.2010 klo 06.35 alkaneella henkilöönkäyvällä sorkkimisellaan, jota eilenkin kertyi monien satojen sanojen verran minun suuntaani.
Minä yritin kyllä pysyä tämän ketjun aiheessa, ja kirjotinkin pari hyvää viestiä (vaaikka itse sanonkin : ) yhteisöllisyydestä ja mitä se tarkoittaa minulle.
Ehdotin että raavas Rahvas perustaisi ihan oman ketjun minun haukkumiseeni koska asia on hänelle lähellä sydäntä ja hän saa siitä tyydytystä, mutta tässä hän sanoo:
Eli hän myöntää tunkevansa muihin ketjuihin ainoastaan solvaamaan minua.
Tämä on ollut homman nimi Plinkissä kesästä 2007, ja tämä se tulee myös olemaan niin kauan kuin Rahvas alias Vaeltaja haluaa. Minulle sopii ihan miten vaan.
Juodessa tuntui siltä etten kuulu minnekkään, levottomuus ajoi toiseen kapakkaan .
Jos join seinäjoella piti ottaa taksi vaasaan tai hypätä junaan ja tampereelle .
Kapakkaan mennessä ajatus ottaa yhdet ja sitten kotiin vaihtui useempaan ja totaalikänniin.
Alkoholimailmankaikkeus ei ollut minun ominta osaamisaluetta vaikka kapakoiden pöydissä ns, parhaat kaverit olikin.
Ei meillä siellä ollut viinan juonnin lisäksi muuta yhteistä, kuhan koitettiin sietää toisiamme.
Tuo tilanne vaihtui ONNEKS
Nyt saan valita seurani raittiuden alkuhaparoinnissa tapahtuneen aivopesun lakattua.
Pois on jääneet turhat sälät ja uskomukset, aivoilla on tilaa vapaaseen ajatteluun.
Nyt vaikken kuulu minnekkään kuulun silti sinne minne haluan, luonteeni saa haluamaansa kohtelua.
Varsinaisiin juoppoihin tai räkäläporukoihin en oo tuntenu kuuluvani ikinä, vaan pahimpina dokausaikoinakin pyörin lähinnä kohtuukäyttäjien tai satunnaiskäyttäjien kanssa viikonloput, ja viikolla tissuttelin mieluummin yksin kotona.
Kallion boheemibaarit ei ole koskaan olleet varsinainen kotini, vaikka silloin tällöin niissä on hauska pistäytyä. (onneksi en asu ihan ko. kulmilla : )
En myöskään tuntenut loppujenlopuksi kuuluvani AA- tai NA-porukoihin, mutta henk.koht. kaveripiirissä on pari kyseisen seuran ihmistä. : )
Kyllä se yhteenkuuluvuuden tunne on lähinnä vanhoissa ystävissä, koulukavereissa, kollegoissa ja hieman soittajapiireissä. Ja tuol kuntosalilla ja lenkkipoluilla tietty! Yritän syksyllä ujuttautua paremmin etenkin boksaaja-piireihin, joka on mulle se uusin kova juttu.
Minä en näe noissa henkilökohtaisuuksiin menevissä kirjoituksissa mitään huumoria, päin vastoin ja annan tämänkin moderaattorille tiedoksi.
Pyysit aloittamaan narsismista topikin ja kieltäydyin syystä jonka kerroin, mutta jos sen koet solvaukseksi, niin syytön siihen minä olen. Voithan sinä aloittaa sellaisen topikin, jonne haluat puhua narsismista(si?), jos koet sen niin tärkeäksi. Voin ottaa osaa sinnekin, kun näen sen aiheelliseksi, siten saat “kaksi kärpästä” yhdellä iskulla. Tietysti sillä ehdolla, että aihetta on ottaa osaa, ei muuten.
Mutta henkilökohtaiset ilkeydet joita näytät jakavan, olivat ne kenelle tahansa osoitettu, laitan tästä lähin kaikki moderaattorille tiedoksi, kun sellaista vain huomaan.
Teki pahaa pätkiä Smokin kirjoitusta, siksi hyvää tekstiä se oli.
Itsestäni voisin sanoa sen, kun aloitin juomaan hyvin nuorena, niin jokin minusta jäi sen juomisen vangiksi. Yksinkertaisesti, yksin minulla ei ollut mitään keinoja olla ottamatta ja tai olla suunnittelematta seuraavaa juomista.
Koetin minä olla juomattakin, kun tiesin ettei juominen ollut minulle sitä “parasta”, mutta mieltäni en kyennyt hillitsemään ja sen seurauksesta taas aloitin.
Muistan kuinka minun oli pakko mainita myös “raittiudestani” yhdelle sun toiselle ja muistan kuinka AAhankin menin rehvakkaasti raitistamaan toisia. Mitä minun raittius silloin oli muuta kuin kuivahumalaa joka vaati minun henkiset voimat ja kyvyt. Minä olin täysin alkoholismini ja sen suoman itsekkyyden vallassa.
Lyhyt selitys sille pakon omaiselle salmarille liittyy minusta samoin siihen, ettei alitajunta ole vielä riittävän selvillä sen juomisen ja tai alkoholismin suhteen. Raittiuden pitää olla oikeastaan hyvinkin mustavalkoinen. Pitää tiedostaa mitä tapahtuu jos juo ja pitää tiedostaa miten koko prosessi menee ja on mennyt ja miten välttyä siltä ettei ajaudu siihen kuvioon takaisin.
Näin mäkin ajattelen. Ne ensimmäiset raittiit viikot ja kuukaudet ovat sellaista rsikaabelia aikaa, että silloin fyysiset himot saattavat hyvinkin viedä kapakkaan, vaikka pää olisi toimintaa vastaan. Nuo vaivat voi hoidattaa vaikka kuukauden pituisessa myllytyshoidossa tai jossain muualla, missä ei voi juoda.Sen jälkeen alkaa tuo vastuunotto. Oman kokemukseni kautta vertaisin fyysisisä vieroitusoireita humalaan tai krapulaan (vaikka ne kestivätkin viikkoja. HUOM! Joillakin jopa kuukausia.)Humalassa ja krapulassa voi tehdä harvemmin FIKSUJA päätöksiä ja kantaa vastuuta. VASTUUN voi ottaa vain SELVÄLLÄ päällä. Ja siksi selväpäinen ei ota viinaa Yksinkertaista…
Toi “se vain tapahtui” -asenne on ihan ymmärrettävä, jos ihminen ei ole ollut ilman alkoholia edes viikon verran. Jos ihminen retkahtaa vuosien raittiuden jälkeen ja käyttää tuota perusteluna, silloin on jäänyt varmaan jotain oppimatta ja itsehoito puolitiehen. “Juon, koska olen niin sairas”…
Niin ja ainahan sitä voi hienoja ajatusrakennelmia ja teorioita tehdä mielessänsä, mutta eri asia on sitten tajuaako ne jutut oikeasti tai onko niissä jutuissa mitään tajuttavaa edes, ovatko ne vaan älyllistä brassailua.
Omasta mielestäni juuri ajattelu on johtanut aika vahvasti sitä reittiä sinne juomakentille ja keksinyt hyviä selityksiä juomiselle. Mutta ajattelua voi myös vähentää tai muokata raittiina pysymisen kannalta positiivisempaan suuntaan. Ja lause “ajattele, ajattele ajattele”. Mielestäni johtaa vähän ihmistä harhapoluille. Koska liialla ajattelulla on tapana erkaannuttaa ihmistä todellisuudesta. Voimme vaikka ottaa esimerkkinä jonkun aa-kerhossa käyvän, joka on vainoharhainen ja ajattelee vaikka muiden ihmisten juonivan hänen selän takanaan, mutta aina kun tämä kyseinen henkilö pääsee palaveriin ja puhuu asiasta, hän huomaakin, että “ne oli taas niitä”. Pääsee siis purkamaan muille tätä omituista ajatteluun vahvasti liittyvää käyttymistänsä.
Tässä tiedostomattomalla minällä varmaan tarkoitetaan niitä entisiä toimintatapoja joita ei juovina aikoina tullut tiedostaneeksi, mutta nykyään sitten on ne huomannut. Ja ymmärrän itsekin tuon tarinan, kun olen juomiselleni keksinyt sellaisia selityksiä, että oksat pois.
Itsekin kyllä olen tässä yrittänyt toisia raitistaa, mutta alkaa nyt tuntua vähän siltä, että pitäis juurikin itsensä ensin pystyä raittiina pitämään, ennen kun muita alkaa neuvomaan. Varmaan siksi tuo lause niin kolahti.
lisäys: Niinno sitä alkoholistista itsekusetusta se varmaan vaan on. “Minä hoidankin niitä muita, kun olen itse näin raitis”
Niin, että sinulla ei tällaisia toimitatapoja ole?
Cricket ja Kahleeton taisivat tuota Ajattele - Ajattele - Ajattele ajatelmaa joskus selittääkin osana Zeniläisyyttä. Oikeastaan itsekin tuossa jo kuvaat, mistä on kyse. Ajatttele, mitä ajattelet. Eli sinun tulee tarkkailla omia ajatuksiasi nimenomaan muokaten niitä raittina pysymisen kannalta positiivisempaan suuntaan. Tuo kolmas ajattele tarkoittaa sitten vielä sitä, että sinun pitää ajatella, miten ajattelet ajattelemisestasi. Pitää jatkuvasti etsiä tietoisuutta omista ajatuksistaan ja vartioida omaa ajatteluaan. Lisäksi pitää vielä vartioida tuota vartioimistakin.
Nämä minun pohdinnat ihmisen persoonallisuuden muodostuksesta eivät ole ihan pelkkää omaa pohdiskeluani, vaikka niitä aika paljon omin sanoin ilmaisenkin. Tuo halu raitistua pitää syntyä siellä tiedostamattomassa minässä, koska tiedostamaton minä hallitsee tietoista minää. Aivan samalla tavalla halun pysyä raittiina pitää ulottua tiedostomattomaan minään asti. Kun puhun alkoholismista tunne-elämän ongelmana, tarkoitan sillä ihmisen menetettyä yhteyttä omiin tunteisiinsa. Ilman tätä yhteyttä on vaikaa saavutta ja ylläpitää halua raitistua.
Ei perskeleessä ajattele, ajattele, ajattele ole mitään zeniä. “älä ajattele, älä ajattele, älä ajattele” on zeniä.
Mullaki on nyt se kuivahumala päällä, niin voin olla suorapuheinen. Vai mikä se termi oli. On tää kyllä hauskaa joo…
Osaatko mulle ihan maalaiskielellä selittää ton mitä tarkotat tiedostomattomalla ja ei tiedostetulla minällä? Jos itsekkään ihan tarkkaan ymmärrät noita juttuja.
Tokkopa tästä kannattaa kinaa rakentaa - samasta tietoisuudesta me puhutaan.
Ymmärrän kyllä tämän asian ihan tasan tarkkaan Voisin halutessani puhua aiheesta vaikka viikon. Periaatteessa tietoinen minä tarkoitaa niitä ajatuksia ja niitä käsityksiä itsestäsi, jotka pystyt itsellesi kuvaamaan. Tiedostamaton minä tarkoittaa samoja asioita, joista sinulla ei ikeastaan ole aavistustakaan. Raadollinen totuus on, että aivan kaikilla ihmisillä tietoisen minän merkitys on varsin ohut suhteessa tiedostamattomaan minään.
Aloita vaikka googlettamalla Joharin ikkunaa. Tässä yksi ihan helpon oloinen sivu:
Joo ei kai tässä järkeä kinata, vaikka välillä tulistunkin helposti.
Mutta sen vielä sanon tuosta zenistä. Vaikka olen sitä vasta n. vuoden harjoittanut, enkä aiheesta paljoa ymmärrä. Se ei ole sitä, että tehdään hienoja ajatusrakannelmia aiheesta, luetaan paljon kirjoja ja mietitään jossain lepotuolissa piippu huulessa zenin olemusta. Se ei ole filosofiaa vaan tyhjäpäisyyttä. Sitä, että tehdään asioita tyhjällä mielellä. Ja joku voi kymmeniä vuosia miettiä siellä lepotuolissa paljon lukeneena asiaa, muttei välttämättä koskaan tule tietämään mitä zen oikeasti tarkoittaa. Se on helvetin kovaa kurinalaista harjoittamista. Joka vaatii monien vuosien työn. Tällainen käsitys minulla on asiasta.
Odotaksä, että tyystin ilman omia ponnisteluita sulle tarjoillaan täältä ‘viisasten kivi’ jonka avulla saavutat the Raittiuden Että tossa, tee noin…? Olethan jo ensimmäisen niistä ohjeista hylännyt
Kaikkihan me joudumme sulattamaan kaiken oppimamme ja lukemamme sellaiseksi, että se palvelee ensisijaisesti meitä itseämme. Se vaatii ajattelemista ja oman itsensä läpikäymistä, joskus niin raadollisesti että itkettää sekä kiukusta että surusta - miksi mä olen tämmönen? miten mä voin koskaan muuttua? Tavallaan joudut itse tekemään itsellesi sen ohjeiston ja oppikirjan, minkä mukaan pysyt raittiina ja nautit elämästäsi siinä sivussa. Jos valmiudet eivät ole vielä tuota luokkaa, auttaa usein se, että toimii niinkuin muutkin, jotka haluavat raittiutta - käy ryhmissä ‘Go with the flow’ ja ‘fake it till you make it’.
Se mitä nämä vanhemmat valtiomiehet täällä tekevät on omien kokemusten ja oivallusten jakaminen - josko niistä tarvitseva saisi apuja omaan kehitykseensä? Ei mikään täällä jaetusta ole suoraan siirrettävissä toisen ihmisen aivoituksiin. Jokainen ajatus, jokainen kirjoitus vaatii omaa pohdintaa - Mitä tuo merkitsee minun elämässäni? Vai merkitseekö juuri tuo asia minulle mitään? Kannattaisiko minun siitä huolimatta ajatella tuota?
Zeniläisyydestä minä en tiedä mitään, mutta buddhalaiset elämänviisaudet ovat saaneet minun ajatusvirtani liikkeelle. ‘Go with the flow’ ja ‘fake it till you make it’ sopinee tähänkin
No enkös juuri tässä osoita omia aivojani käyttävän? Vai pitäiskö kaikki vanhempien valtiomiesten sanomat jutut hyväksyä kyseenalaistamatta, ehkä se on avain raittiuteen?
Mun mielestä tämän linkin takana olevat sivut: kehityslinjat.com/varityskir … 10754.html on aika lailla hienoja ajatusrakennelmia, ei paljon muuta. Vaikka seassa onkin paljon paikkansapitäviä asioita. Kirjoittajan asennekkin on vähän tyyliin: “et saa olla tällainen, sinun pitää nähdä asiat niin kuin minä ne kirjoitan”
Minusta kyseessä on aika yksinkertainen asia - löytää tähän ja nyt. En suhtaudu siihen samalla tavalla vakavasti, kuin sinä. Yhteen aikaan minulla oli tapana kävellä joka aamu töihin 20 minuuttia Zen kävelyä. Keskityin jokaisella askeleella siihen, mitä tunsin jalkojeni alla. Yritin siis vain yksinkertaisesti olla läsnä kävellessäni. Joskus menen metsässä makaamaan puun alle ja tuijotan yhtä havunneulasta puun latvuksessa. On aika hauska kokemus, kun opin näkemään tuon yhden havunneulasen, niin aivan yht’äkkiä saatan nähdä koko puun . Tässä ja nyt nähtynä puu on kovin erilainen, kuin kiireisenä ohikävellessä. Jos jonkun tarvitsee moista harjoitella kovin monta vuotta, niin silloin etsii mielestäni vähän liian vakavissaan. Pienet lapsetkin sen osaavat - ja koirat. DeMello sanoo asian tosi hyvin - varpunen on aivan ihmeellinen lintu, kunnes äiti sanoo sen olevan vain varpunen.
No tuo on jo mielestäni lähempänä sitä mitä haen. Ihan käytännön harjoittaminen. Voihan se olla, että asenteeni on aika vakava kyseisen asian suhteen. Mitä olen kuullut jostain “zen-mestareista”. Heille elämä saattaa olla hyvinkin lystikästä ja näyttäytyä jatkuvana riemuna. Vähän niinkun pienelle lapselle ehkä? Mutta minun harjoittaminen on vakavamielistä, eikä siihen sisälly huumoria.
Kyllä tuota puun katsomita ja jalkojen tarkkailua pitää harjoittaa vuosia, vaikka älytöntähän se on kieltämättä. Mutta toimii.
Mutta mun mielestä kyllä yhtä älytöntä on se, että tekee hienoja ajatusrakennelmia aiheesta jossain lepotuolin pohjalla. Ja brassailee näillä teorioilla muille ihmisille. Toisaalta jos asian näkee tuosta näkökulmasta, että se on puun katsomista tai jalkapohjien tarkkailua, niin mitä järkeä siinä brassailussa sitten on.
Toisaalta en tiedä olenko mikään malliesimerkki zenistä. Sen tiedän, että sillä on valtava voima tuon itsetutkiskelun suhteen, vaikka se onkin sitä yksinkertaista asioihin keskittymistä. Mutta vaikka minusta välillä tuntuukin, että olen pitkällä kyseisessä harjoituksessa. Huomaan täällä tulistuvani ihmisille ja meuhkaavani näistä harjoituksen ymmärtämisistä, ilman huumoria. Ja huomaan myös että elämäntilanteenikaan ei ole mikään zen-mestarin tilanne. Joten ehkä pitäisi jatkossa vaan olla jakamatta neuvoja muille asiasta ja keskittyä siihen omaan harjoitukseen…
Mutta onhan niitä fanaattisia AA:laisiakin. Miksei myös fanaattisia zeniläisiä?
Terveisin Kanthoona 
Yksinkertaista…
Pitää jatkuvasti etsiä tietoisuutta omista ajatuksistaan ja vartioida omaa ajatteluaan. Lisäksi pitää vielä vartioida tuota vartioimistakin.