terveisiä täältä vuoristoradan toisesta ääripäästä. Liekkö se, että olo alkaa olla “normaali” ja jopa optimistinen, ni tänään on ollu jatkuvana ajatuksena mielessä ostaa pullo viiniä viikonlopuksi. Kahdesti olen jo antanut itselleni siihen luvan, mutta perunut taas. Olen pitkästä aikaa yksin lauantai iltana, ja mitäpä muuta olen tehnyt kuin juonut kaikki sellaiset hetket. Melkeen olis parempi perua lasten yökyläreissu. Kavereillekaan en uskalla soitella ja kysyä iltaohjelmaa, kun aivan varmasti ilta johtaisi alkoholin pariin. Ääääh tää on raivostuttavaa!!!
Se on kyllä ihmeellistä, kuinka äkkiä kaikki kurjuus alkoholiin liittyen unohtuu. Ihan näyttää kuuluvan ns. taudinkuvaan. Mutta jos täältä muiden jutuista jotain olen oppinut, niin siinä vaiheessa kun juominen alkaa taas tuntua hyvältä idealta, ÄLÄ kuitenkaan juo.
Kärsivällisyyttä ja kovaa päätä!
Hyvä ohje Tyräkiltä! Jos tosiaan jotain on oppinut, niin selvänä kannattaa pysytellä. Tuleehan niitä ajatuksia, että jos kerran vielä … … etenkin, jos on vähän aikaa sujunut hyvin. Mutta kun se ei koskaan pääty hyvin. Huomenna aamulla olet varmasti tyytyväinen, ettet ostanut sitä pulloa!
Eilisestä selvitty juomatta ja tänään vakaa päätös selvitä koko viikonlopusta ilman alkoa. Vaikka vanhat tavat vetäisi kuinka tissuttelemaan illan hiljaisuuteen.
Syvissä vesissä myös täällä! Tiedän niin sun fiiliksen.
Eilisestä selvisin, mutta tänään olen taistellut aamusta saakka. Kun vaan voisi juoda ja juoda.
Onhan mulla hyvät syytkin jo juomiselle pedattuna, mutta eikös alkoholistilla aina?!
Yritän nyt voittaa tämän ulkoilulla ja puuhastelulla kotona. Pienimuotoista shoppailuterapiaa ajattelin myös. Voisin hommata palapelin ja jotain askartelujuttuja tms.
Tsemppiä sulle viikonloppuun Kaali! Tunti kerrallaan voittoon.
Kaalille onnittelut ja jatkoa päivä kerrallaan!
Alexa pidä kiinni tämän päivän raittiudesta!
Päivä kerrallaan -kirjassa on juuri tälle päivälle tekstissä kohta, joka kehottaa pysähtymään ja pyytämään oikeaa ajatusta tai toimintatapaa.
Jos lähelläsi on kirjasto avoinna, käynti siellä voi tuoda ratkaisun levottomuuteesi. Ylempää kirjallisuusvinkeistä voit katsoa, mitä täällä kirjoittaneet ovat suositelleet. Siitä vaan lista taskuun ja ulkoilemaan.
Tänään et ole yksin
Hyvä kaali ja Alexa! Jatketaan!
Muistan liiankin hyvin, miten (etenkin alkuvaiheessa, kun ei ollut “niin paljon menetettävää, ainahan voi alkaa uudelleen”) käytin hyväkseni kaikki “tilaisuudet” juoda. Ajatus tekee surulliseksi. Eli jos, kaali, ajattelet huomiseen asti, niin kyllä niiden lasten on huomenna mukavampi kotiutua yökylästä ja sinun mukavampi heidät vastaanottaa, jos jaksat tämänkin illan selvinpäin. Nyt puhun vain itsestäni, mutta siis, kun yksin ktona voisi pari lasillista juoda, mutta hups, ei jäänytkään pariin lasilliseen, todisteet piti juoda pois, ellei sitten säästää vähän sunnuntaiaamuksi. Ei ollut kivaa kenelläkään!
Onhan samanlaisita peloista täällä muutkin kirjoittaneet mutta aika absurdihan on tuo pelko, että joku tuttu on ryhmässä. Hänhän on silloin kohtalotoveri ja hakemassa apua samaan ongelmaan.
Missään eivät vieraat ihmiset ole ottaneet niin lämpimästi vastaan kuin kun menin AA-ryhmään ensi kerran kaikki A-klinikat ja psykiatrit turhaan kokeiltuani. Kun olin parin kerran jälkeen olin tottunut systeemiin niin todella helpottunein ja keventynein mielin olin palaverin jälkeen aina.
Kauppakierroksen selvisin hyvin ilman minkäänlaista houkutusta ostaa juomaa. Sen sijaan hain rautakaupasta purkin maalia ja aloitin pitkään odottaneen maalausprojektin: jakkara ja kaksi yöpöytää. Tässä se ilta sitten hurahtaakin. Ennen olisin ostanut myös juotavaa toki puuhastelun seuraksi. Toki tuo lähikauppa parin sadan metrin päässä tarjoaa juomaa vielä seuraavat viisi tuntia. Hyviä syitä juomiselle olisi pitkä lista, ja mielessä vilahtelee ajatus siitä miten typerää on olla näin tiukka itselleen.
Jos alkoholi ei olisi ongelma, niin en joutuisi tällaista keskustelua käymään pääni sisällä. Piste. Tällä ajatuksella lopetan aina nämä keskustelut itseni kanssa. Tuolle oivallukselle en vielä ole onnistunut kehittämään juomista puoltavaa vastalausetta.
Kyllä me kaikki tästäkin viikonlopusta päästään yli selvänä.
kaali kirjoitti
Uskon, että huomenna päivänvalossa olet tyytyväinen maalausjälkeen, kun sivellinkäsi on vakaa ja silmä kirkkaana voit tehdä priimalaatuista työtä.
Raittius on iloinen ja kiitoksen arvoinen asia, vaikka mielialat vaihtelevatkin.
Hiljaa hyvä tulee
Kyllä, olen ehdottoman kiitollinen ja onnellinen siitä, että tämä viikonloppu meni selvänä. Viinihuuruissa viikonloput menivät aina vauhdilla, ja maanantai oli edessä liian nopeasti. Nyt selvänä päivät tuntuvat pidemmiltä ja viikonloppuna ehtii enemmän. Levättyäkin tulee niin hyvin, että maanantai aamuna on ihan virkeä olo lähteä töihin. Oli oikeastaan mukavin viikonloppu aikoihin.
Nämä arkipäivät ja illat sujuvat jo mukavasti, eikä alkoholin haku käy edes mielessä. Aloitin tänään uuden tavan iltojeni iloksi, teen lipittämisen 
Tai no ei niinkään uuden tavan, lopetin teen juomisen vuosia sitten… varmaan siinä vaiheessa kun viini ja siideri alkoivat olla lähes joka ilta kuviossa mukana. Ei siinä enää teetä ehtinyt juomaan.
Töissä olen huomannut tehokkuuteni lisääntyneen, saan paljon aikaan lyhyemmässä ajassa. Buranaa kuluu selvästi vähemmän, närästyslääkettä en ole tarvinnut tämän vuoden puolella kertaakaan.
Harmittaa niin paljon, kun olen päästänyt itseni tähän tilaan. En nyt sentään epäsiisti ole ulkoisesti, mutta en ole pahemmin panostanut itseeni vuosiin. Painoa on tullut reilusti lisää, ja vaatekaapin ovat täyttäneet muodottomat ja ankeat marketti vaatteet. Huonosti istuvia housuja, telttamaisia paitoja… tätimäisiä tunikoita. Miten tässä näin kävi, kun vielä 10v sitten olin viehättävä ja itsestäni huoltapitävä naisellinen nainen 
Hirveä hinku toisaalta aloittaa joku super-dieetti rääkkäys, mutta tiedän jo valmiiksi että se tulee kaatumaan ensi metreille. En uskalla ottaa mitään riskejä, että väsyn, luovutan, petyn, masennun ja — hyvä syy juoda. Parasta vaan himmailla ja yrittää ohimennen vaikuttaa omiin ruokailutottumuksiin, ja olla KÄRSIVÄLLINEN. Yksi muutos kerrallaan.
Tänään olen ekaa kertaa alkanut miettimään, että niin… onko tämä nyt loppuelämäni ratkaisu, tipattomuus? En sillä, että etsisin syitä ja perusteluita juomiselle, mutta onhan tämä toki elämäntapa kysymys.
Mitään aikarajaa en kuitenkaan edelleenkään halua asettaa juomattomuudelle, tämä päivä kerrallaan on edelleen se hyvä tahti.
Aika herkällä korvalla kuuntelen nyt erästä ystävääni, joka tuntuu olevan vähän samanlaisessa alkoholikoukussa kuin minäkin viime vuodet olin. Ennen en niinkään ajatellut hänellä olevan ongelmaa, joinhan itsekin usein. Hän ei myöskään ole ennen maininnut asiasta näin usein, mutta nyt jostain syystä tämän tammikuun aikana kun itse olen ollut tipattomalla, on hän useampaan kertaa kertonut minulle “avanneensa kaljan” arki-iltana. Ja hän siis on tietoinen tipattomastani. Olen miettinyt, haluaisikohan hän jutella asiasta. Onkohan hänellä huoli omasta juomisestaan… Täytyy yrittää hienovaraisesti kuulostella.
Tiedän tunteen ja kukapa täällä ei tietäisi. Olin täällä vuosia sitten aktiivisena ja onnistuinkin viettämään selviä hetkiä lähes 4 kuukautta, mikä oli mulle paljon ja kuvittelin olevani jo voiton puolella. Sitten retkahdin pahemman kerran ja häpesin sitä niin paljon et jätin koko Plinkin. Olin epäonnistunut siis totaalisesti ja sen jälkeen en ole luvannut enää kenellekään mitään päivää pidemmälle, koska olisin vaan pelkkä tyhjänpuhuja vailla toivoa.
On mulla ollut jaksoja muutaman viikon sykleissä ilman alkoa, mut paluu lähtöruutuun on tullut aina, syystä tai toisesta, usein ilman mitään syytäkään.
Mut hyvällä asenteella olet liikenteessä, kaikkea hyvää sinne 
itselläni “ongelma juomista” takana noin 3 vuoden verran ja nyt ensimmäinen oikea yritys lopettaa. Reilu vuosi sitten yritin mutta taisin jo neljäntenä päivä luovuttaa. Eli kokemusta pidemmästä juomattomuudesta ja retkahduksesta ei oikeastaan ole. Aina muutamia päiviä toki välillä olin juomatta, mutta en niinkään tietoisesti valinnut juomattomuutta vaan yleensä “pakon edessä” kun oli jotain poikkeavaa ohjelmaa.
Monesta ketjusta olen kuitenkin lukenut retkahduksista, pidemmistä tai lyhyemmistä, ennemminkin taitaa olla sääntö kuin poikkeus, että ainakin kerran palaa vanhoihin tapoihin. Tärkeintä tuollaisessa tilanteessa lienee kuitenkin, että kokoaa itsensä, myöntää mitä kävi, antaa itselleen sen anteeksi, ja palaa takaisin ruotuun.
Siis lähes jokainen kokeilee rajojaan yrittäen palata kohtuukäyttäjäksi useammin kuin kerran tai kaksi. Kävi sitten ryhmissä tai ei. Olen kuullut että yli 10 vuottakin raittiina olleet ovat retkahtaneet, mut sillä erolla et palannut takas ruotuun ilman sitä pohjakosketusta.
Nyt kun kattelen, niin sullahan on hyvällä mallilla kaikki. Olisin ylpeä jos saisin tuohon sivuun edes viikon juomatta!
Jostain se on vaan lähdettävä ja siks nyt aktiivisena täällä. Ihan omasta tahdostani
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ainakaan minun kohdallani ei näin tapahtunut.
No onneksi näin käy vain harvojen kohdalla, sullahan on kaikki hyvällä mallilla joten turhaa sitä tässä nyt puimaan. Sanoin vain sen totuuden, ettei vätlttämättä vuosi tai edes kaksi tee kenestäkään raitista, se on fakta. Siks asettaa itelleen “olen lopun elämääni juomatta” on kohtuuton tavoite. Se toteutuu mikäli tähdet ovat oikeassa asennossa ja itse sairastunut ymmärtää, ettei viina yksinkertaisesti sovi hänelle, ei pisaraakaan kuuluu sanonta.
Eipä tästä nyt ole pitkäkään aika kun eräs aa-lainen juhlisti vuosipäiväänsä kakkukahvien kera ryhmässään. Seuraavana päivänä samainen heppu juhlisti sitä vuospäivää baarissa, täysin perseet olalla! Samainen tyyppi mulle kertoi miten 10 vuottakin selvinpäin voi kaatua yhteen tuoppiin, tuosta noin vain? Siks mielummin tavoittelee vaikkapa selvää tätä viikkoa tai jotain… mieli alkaa tekemään tepposia jos lupailee jotain, mihin ei edes itse usko.
Ja samasta syystä koen kaalin kanssa samoin. Ongelmajuominen sinänsä on jo taakse jäänyttä aikaa, mut elää päivä kerrallaan selvinpäin on jo hyvä suunta siihen, mitä tavoitella.
se eka viikko oli vaikein. Ja jotenkin tuntuu että aika on madellut niiiiin hitaasti näiden reilun kolmen viikon aikana. Kirjoitinkin tuolla aikaisemmin miten päivät menivät vauhdilla hiprakassa, nyt aika tuntuu välillä pysähtyvän. Etenkin iltaisin, päivät vielä hujahtaa töissä, mutta iltaisin en oikein osaa vielä tehdä mitään ilman juomista. Olo on usein tylsä, ja on vaikeaa keskittyä. Paljon olenkin aikaa iltaisin viettänyt täällä plinkissä. Jossain vaiheessa pitäisi vaan alkaa aktivoitumaan taas elämässään ja keksiä iltoihin ja etenkin viikonloppuihin tekemistä. Ettei tää olisi vaan juomisen välttelyä.
Mutta joo, kaikki me olemme erilaisia ja kokemukset omiamme. Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, paras varautua kaikkeen.