Pahinta tässä on juurikin se juomisen välttely. (se on tuolla jossain sisäkorvassa tai pikkuaivoissa tai missä lie?). Ei vaan, pystyn kyllä olemaan useitakin päiviä juomatta mikäli tilanne vaatii niin, mut se jatkuva kutina siitä, et koska pääsee maistamaan edes yhden bissen on joskus niin käsittämätöntä, et sen eteen olen joskus tilannut taksinkin, et pitää ehtiä kauppaan! Jos olisin ollut fiksu, niin olisin vaikka syönyt jotain, ni se ois mennyt ohi? Mut tätä tää alkoholismi on, ei mitään järkeä vaikka välillä tuntuukin hyvältä. Illat mulla kans pahimpia…ei mitään eikä yhtään mitään. Silloin puuttuu se jokin, ja se nyt on mun kohdalla ollut kylmä bisse. Mut älä anna mun höpinöitten vaikuttaa siihen, mitä oot saavuttanut. Saavutan viel saman ja sit kirjoitan iloisesti sulle! 
Sovitaan näin Jalo! Huomenna olis mun mielestä loistava päivä aloittaa 
kirjoittelin viikonlopun kauppaostoslistaa, ajattelin mennä yhteen tutuista kaupoista joissa usein käyn perjantaisin ostoksilla. Listaa kirjoittaessani ajattelin automaattisesti, että joo pari siideriä kaupasta ja siinähän on se alko vieressä, sieltä viinit.
Kyllä on sitkeessä nää tavat. En lähtenyt siihen kauppaan, en uskaltanut lähteä edes lähelle alkoa. Kävin lähikaupasta täksi illaksi ruokaa, huomenna lähden sellaiseen isompaan kauppaan jonka yhteydessä en ole tottunut käymään alkossa. Ostoslistan loppuun kirjoitin EI VIINIÄ 
Selvää perjantaita kaikille!
Viikonloppu meni loppujen lopuksi ihan helposti, selvänä. Ei käynyt juominen paljoakaan mielessä, oli ihan kivaa oikeastaan olla selvänä. Vähän sellainen “itsetutkiskeleva” olo, niinkuin katsoisi itseään välillä ulkopuolisena tässä juomattomassa elämässään. Välillä vähän jännittynyt olo, lievästi hermostunut, niinkuin jokin olisi pielessä tai odotan jotain tapahtuvaksi.
Kivaa kun päivä alkaa taas pitenemään. Itselleni tämä pimeä vuodenaika on henkisesti tosi rankkaa.
Ai että noi tuntien laskennat kuulostaa tutulta. Ite “paljastin” itseni myllyhoidossa joka loppu melke kuukausi sitten. AA-ryhmissä käyn. Viime viikko oli henkisen ahdistuksen takia ihan hirveä. No on sitä vieläkin kieltämättä. Kaikki asiat vaan vituttaa ja masentaa. Ei saa kuntoilua aikaseks, tuntee morkkista jostain vaikka ei oo mitään syytä. On ihastumisen takia myös pää sekaisin täynnä kysymysmerkkejä. Se on eräs muu toipuva. Äsken kävin klinikal pyörähtää ja siel oli käymäs lapsensa kaa. Mut mä oon sellanen paskahousu et en uskalla mennä asiaan ja kysyä/tehdä alotetta. Vaik meidän välillä on kova jännitys. Lupautu se tulee samaa ryhmää ja kysy et nähäänkö joskus. Ääh! Sori aika sekavaa tää mun meno tällä hetkellä. Tsemppiä sulle tää on vittumainen sairaus. Mut huomannu että etenkin tunne-elämän takia.
Harvinaisen paska päivä tänään. Kaikki menny aamusta alkaen pieleen, ja autokorjaamoltakin tuli järkyttävä lasku. V-I-T-U-T-T-A-A!!! ja pahasti. Ihme on se, etten kotimatkalla töistä hakenut juotavaa. Normisti olisin tässä vaiheessa kiskonut jo kolme siideriä naamariin.
Ei vois pätkän vertaa kiinnostaa lähteä ulos, mutta ihan vaan jotain muuta tehdäkseni kuin lapsille tiuskin, ni lähden nyt kiipeemään isointa ylämäkee tonne saakelin pimeyteen lenkkipolulle. Johonkin pakko purkaa tää raivo.
jestas tää tammikuu oli pitkä kuukausi. On aina tuntunu pitkältä ja ankealta, mutta tänä vuonna oikein erityisen.
Kuukausi takana selvin päin, miltäs nyt tuntuu?
No kiitos kysymästä, ihan kivalta tuntuu. Noin niinkuin ajatustasolla. Mutta aikuisten oikeesti, vähän on sekavat tuntemukset. Välillä on jo ihan normifiilis, arki rullaa ja elämä sujuu. Sitten iskee ajatus mieleen, joka jotenkin lamaannuttaa kaiken tekemisen “sä olet alkoholisti”. Ja tulee tosi syyllinen olo. Hävettää. Osaanko elää ilman alkoholia? Entä jos ratkean juomaan? Inhoan itseäni jo valmiiksi.
Mutta summa summarum: Tässä sitä ollaan, 31 päivää alkoa juomatta, mutta sitä joka päivä ajatellen. Ei niinkään kaivaten, mutta sen merkitystä minulle ihmetellen. Jonkunlainen rajapyykki tämä hetki kuitenkin on, olen viimeksi ollut näin pitkään juomatta vuonna 2010 kun odotin kuopustani.
Nostan kolamaljaa suorituksesi kunniaksi, eikä ainakaan pitempää kuukautta pitäis vuodesta löytyä 
Olojen vuoristorata on jatkuu ainakin mulla yhä vieläkin, mutta on kyllä loiventunu kovasti. Hävetys ja ihmetys ja ittensä epäily ollu just niitä vaivanneita fiilareita, mutta kyl jo enimmäkseen tuntuu ihan tavalliselta.
Kuivaa vuodenjatkoa!
Onnittelut kuukauden selvyydestä!
Kolamalja kilisköön täältäkin suunnasta. Onnea sinulle kuukaudesta!
Kaalilla on menny raittiutta kaaliin jo kuukauden. Mahtava alku.
Kaalilla on menny raittiutta kaaliin jo kuukauden. Mahtava alku.
Tuplana pukkas viestinkin.
tää kaalinpää alkaa tajuamaan juomattomuuden ihanan keveyden.
Kyllähän tää alkaa jo aika ajoin ihan mukavaa olemaan, kun arki rullaa eikä se seuraava ryyppy ole kokoajan mielessä.
Siitä tuon nimimerkin itselleni keksin, kun mietin että eikö mun tyhmään kaaliin jo mene etten hallitse juomistani, vaan se minua.
Selvää viikonloppua kaikille muillekin kaalinpäille
Päivittäin käyn täällä edelleen kuulumisia lukemassa, mutta koen että minulla on vaan vähemmän ja vähemmän mitään sanottavaa. Töissä tosi kiire vaihe päällä ja arki menee ihan hujahtaen ohi viikonloppuun asti. Viikonloppuisin juominen vilahtelee mielessä, muttei mitenkään pakottavana tunteena. Välillä hätkähdän johonkin rutiinin omaiseen ajatukseen juomiseen liittyen, että nyt pitäisi olla jotain juotavaa. Mutta siihen ajatukseen se on jäänyt ja mennyt hetkessä ohi.
Se vika kerta kun join 30.12.2017 tuntuu jotenkin niin kaukaiselta… sehän oli joskus viime vuonna
No oikeasti eihän siitä ole kuin reilu kuukausi. Silti, tuntuu jo vieraalta ne fiilikset juomisen aikoina. Niinkuin sumussa olisi nuo päivät, viikot… ja vuodet.
Helmikuun alusta aloitin myös pienimuotoisen ruokaremontin ja laitoin ateriamallit kuntoon. Vähensin napostelut ja herkuttelut yhteen päivään viikossa, ja suunnittelin terveelliset lounaseväät jokaiselle päivälle. Edelleen kaapissa pidän varaherkkuja, jos vaikka oikeen paha viinanhimo iskisi. Sieltä on sitten lupa työntää suu täyteen suklaata ja tulla p-linkkiin ihmettelemään
Jospä tää kevät olisikin mulle se todellinen muutosten aika. Saisin takaisin vähän siitä vanhasta itsestäni, tai sitten jotain ihan uutta.
Nyt mulla jo taitaa tulla kohta kolme viikkoa ilman alkopitoista.Kylla nyt varit nakyy…!Ihmeellisia oireita tullu lisaa,kun lopettaa.En kasita,kun syljen eritys sita luokkaa,ettei voi nukkua selallaan,kun meinaa tukehtua.Pakko siis yrittaa tarista kyljellaan ja valuttaa syljet lakanoihin tai sitten mulla on muki johon syljet menee.Siis en ole saanut edes mitaan tallia paahani,josta tama voisi johtua.Jottei mulle suotaisi liian hyvaa oloa lopetukseen,niin tuo viinapiru on keksinyt mulle vallan uutta…vierotusoireena mulle tullu uutena tunne ,etten saa enaa kunnolla hengitettya…taitaa olla ilmenny lahinna viskin ja vahvojen jalkeen.Olen alkanut silloin oikeasti pelata,etta onko lahto nyt-mahtaako tallainen johtua ihan selvista fyysisista seikoista…tulee mieleen etta tuo raakana viinan vetaminen on jotenkin liiaksi arsyttanyt henkitorven ja tuota nielun aluetta.Eli olisi suoranaisesti turvottanut kudoksia ja limakalvoja siten,etta turvotus on tehnyt niinkuin ahtauman tuolle hengityisilman kululle.Onko alkoholisteja menehtynyt-siis tukehtunut tallaiseen?-kiitos etukateen,jos joku ammattilainen osaisi kertoa…