viimeinen tunti vielä taistelua tänään, tunnin päästä menee lähikaupan alkoholimyynti kiinni. Mitään muuta en olekaan tänäiltana laskenut kuin tunteja. Ihan kamalasti tekee mieli juoda. Vaikka vaan pari. Kai tää joku päivä helpottaa, viimestään kun annan periksi.
Vi%%u kun ottaa päähän!
tästä illasta selvitty. Jotain korviketta täytyy huomenna kotiin hankkia, ei tuota hanavettä jaksa juoda koko ajan.
Itse asiassa, ihan aavistuken verran voittaja fiilis… vaikka muuten olo kireä ja ahdistunut. Fyysisiä oireita ei onneksi tänään ole ollut niinkuin eilen.
Olen yrittänyt miettiä, miksi en enää halua juoda. Raha, riippuvaisuus, morkkis ja nyt viimeisenä oma terveys. Tämän vuoden oireilut omassa terveydessä olivat minulle ne viimeinen niitti. Ja toivottavasti riittävät pitämään minut raittiina. Keväällä luulin oikeasti sekoavani. Yhdistin paniikkikohtaukset ensin edellisvuoden vaikeaan avioeroon, mutta nyt myöhemmin olen tajunnut että alkoholi ne aiheutti. Valehtelin juomisestani lääkärillekin.
Se mikä pelottaa juomattomuudessa on minä itse. Joudun kohtaamaan ajatukseni ja osittain epäonnisen elämäni selvinpäin. Tunnenko enää itseäni? Kuka olen oikeastaan? Olen niin eri ihminen kuin mitä olin aikaan ennen juomista. Entä jos olen onneton siltikin, vaikka lopetan juomisen. Tai jos olenkin vielä onnettomampi kuin nyt.
Tuskin tuosta onnettomammaksi enää tulee? Hienoa kun taistelit läpi eilisen ja mikään ei sinua estä taistelemasta tätäkin päivää läpi, vaikka jokainen tunti tuntuukin pitkältä. Itsekin valehdellut usein lääkärille “maksimissaan 10 viikonloppuisin menee”, jeah right…vähintään…ja päivässä… Jopa silloin kun oli pahimmat ahdistukset ja paniikkikohtaukset päällä kaunistelin asiaa, mutta sain siitä huolimatta oikeaa apua. Päihdehoitajankin luona kävin keskutelemassa viime vuonna kun olin jonkin aikaa juomatta, mutta siitä en saanut mitään irti. Hän vain kyseli miten menee ja paljonko juon, vastasin että pari saunakaljaa menee silloin tällöin vaikka olin jo repsahtanut osittain vanhoihin tapoihin, uusia käyntejä ei ikinä varattu.
Kyllä niin tekis mieli taas retkahtaa. Todistelen itselleni, että ihan varmana pysyy hallinnassa. Just tulin töistä kotiin, ja täs vaihees yleensä se eka pullo aukeaa.
Taistoon vaan, katotaan kumpi puhuu tänään kovempaa, viina vai minä.
Ensimmäisinä selvinä päivinä tiesin tunnilleen ja minuutilleen kauanko viimeisestä ryypystä oli aikaa.
Jokainen tunti oli uusi ennätys.
Ei se helppoa ole, useinkaan.
Mutta se helpottuu, se on varma.
Jokainen huominen on hiukan helpompi kuin eilinen, vaikkei se ensimmäisinä päivinä aina siltä tunnu.
Jaksa!
uskallan jo julistaa itseni tämänpäiväisen huutokilpailun (alkoholia vastaan) voittajaksi! Kauppa on enää puoli tuntia auki, eikä minulla ole pienintäkään aikomusta juosta sinne. Tää neljäs päivä oli mulla iso rajapyykki olla juomatta, yli vuoden ajan kaikki raitistumisyritykset on kaatuneet viimeistään kolmantena päivänä.
Hetken ainakin parempi fiilis, vaikka huominen onkin varmaan taas jotain ihan muuta. Fyysiset oireet ovat ihan ok, janottaa ja vähän päätä särkee. Mieli on tylsä ja väsynyt.
Mutta yhden päivän, eli huomisen, lupaan taas olla juomatta.
Hei, tänään on ollut yllättävän kiva päivä! Aamupäivästä vähän päänsärkyä, mutta se meni ohi kun join paljon vettä. Olo on ollut virkeämpi kuin aikoihin, ja ajatukset harhautuneet useamman kerran pois juomisesta! Ruokakaupassa näin kaukaa tutun hyllyvälikön juomineen, mutta käännyin jo kauan ennen sitä väliä pois. En uskaltanut mennä lähelle houkutusta vielä, eli sinne jäi kananmunat myös 
Viikonloppu kuitenkin edessäpäin ja suuri haaste olla hakematta perjantaipulloa alkosta… Lauantaille olisi yksi kaverikin kutsunut kylään iltaa istumaan, eikä siellä koskaan olla kuivin suin istuttu… Pakko varmaan jättää väliin tällä kertaa, vielä en usko olevani niin vahva että istuisin juomatta kun muut juo.
Nostan lakkiani ja peukkua!
Hienosti meneee!
Kyllä se siitä.
Voi olla hyvä jättää väliin pahimpia houkutuksia alkuun.
nyt illasta alkoi sydän jumputtelemaan välillä, ihan niinku krapulassa. Vähän pää kipeä. Mutta juoda ei kyllä tee mieli, sitä vastaan ei tänä iltana ole tarvinnut taistella.
Mutta, monta kertaa on käynyt mielessä, että hei minähän voisin juoda nyt tässä tilanteessa. Kun tulin kotiin, kun istuin sohvalle, ja nyt tässä koneella. Sitähän minä normaalisti tekisin, joisin, hakisin juotavaa, miettisin juotavaa. Mutta onneksi , ei tee mieli, mutta menee varmaan vielä kauan kunnes aivot oppivat pois tästä. 
Ja oli kiva lähteä vielä illasta autolla käymään kaupoilla, ilman että piti miettiä voiko sitä ajaa.
Toinen ihmetys on nälkä. En muista, milloin minulla olisi iltaisin ollut viimeksi varsinaisesti nälkä. En yleensä ole iltapalaa enää syönyt. Eli paljon on kaloreita tullut kaadettua nestemäisenä kurkkuun. Rahaa on säästynyt nyt tällä viikolla jo noin 50 euron verran, sen verran olisin jo juonut. Todella nolottaa miten paljon rahaa sitä on tuhlannut…
join just kaks tölkkiä siideriä. Vittu olen tyhmä.
Kaali et ole tyhmä, nyt vaan riippuvuus otti vallan. Ei ole tavatonta että retkahtaa, varmaan harvassa ovat ne alkoholistit jotka eivät ole retkahtaneet.
Miten loput viikonlopusta meni? Voit ihan hyvin jatkaa tästä, nyt tuli pieni kompastus mutta siitä voi nousta ja pistää sen korkin taas kiinni. Olet jo näyttänyt itsellesi että pystyt myös taistelemaan mielihalua vastaan, kuten koko viikon teit.
Kaivoimpa tämän vanhan ketjuni esiin.
Tuolloin 2016 kun viimeksi tosissaan yritin lopettaa juomisen ratkesin jo neljäntenä päivänä ja heitin samantien pyyhkeen kehään. Vuosi tässä on mennyt ihan vanhoissa kaavoissa, tissuttelua arkisin ja joka viikonloppu sitten vähän enemmän. Muutamia päiviä saatoin joskus olla välillä juomatta. Ikinä en ole vetänyt mitään kaatokännejä, muisti ei ole mennyt koskaan, eikä mitään morkkiksia ole ollut. Minulle iso kerta määrä ei ole niinkään ollut ongelma, vaan se jatkuva lähes jokapäiväinen juominen.
Nyt jouluna 2017 tajusin, että olin juonut joka päivä kahden viikon ajan. Ei mitään kännejä joka päivä, mutta vähintään neljä siideriä. Stressiin, väsymykseen, että jaksaisin laittaa joulua, koska joulu tulee, töissä kiire… aina oli joku hyvä syy. Tapaninpäivänä pistin korkin kiinni ja päätin että ei enää, se oli tiistai. Perjantaina hain kuitenkin ihan vanhasta tottumuksesta kauppareissun yhteydessä pari pulloa viiniä, ja vasta illalla usean lasin jälkeen tajusin että join. Mikä idiootti ajattelin, ja join vaan lisää. Lauantaina jatkoin, totesin vaan että olen paska luuseri, enkä ikinä pääse alkoholista eroon, joten parasta vaan nöyrtyä ja juoda. Sunnuntaina koin olevani käännekohdassa, jos jatkan näin niin menetän itseni.
Siinä oli mun pohjakokemus, tajusin että minusta on tullut täysin alkoholin orja, enkä koskaan pystyisi hallitsemaan sitä.
Viides päivä menossa ilman, pisin katkoni vuosikausiin… Olo on jotenkin tyhjä, alkoa ei tee mieli, mutta jotenkin vaan odotan sitä, milloin puhun itseni ympäri hakemaan kaupasta juotavaa. Ihan vaan vanhasta tottumuksesta. Oon miettiny hakevani apua, mutta häpeä on liian suuri. En voi puhua tästä kenellekään.
Paras apu on oikeastaan ollut istua illat lukemassa teidän kaikkien kokemuksia.
Kärsivällisesti ja kylmänviileesti vaan tunteja, päiviä ja iltoja jonoon! Oothan jo koko tän vuoden jaksanu 
Ammattiapu kammotti mua aluks aivan hirveästi, mutta on kannattanu.
Selvästi hyvää iltaa!
en osaa tehdä mitään juomatta. Istun vaan typeränä sohvalla.
Miten sitä on voinut valehdella itselleen vuosikausia, että on ihan normaalia ottaa alkoa koko ajan? Ja nyt sitten on mennyt ihan toimintakyvyttömäksi ilman sitä.
Ainut hyvä on fyysisesti vähän parempi olo, nyt kun pahin tykytys ja pelkotilat ovat väistyneet. Ei närästä, vatsa ei ole sekaisin, päätä ei jomota. Yöt ovat levottomia, lähinnä sellaista puoliksi valveilla pyörimistä kummallisten unien sekatilassa. Kummallisen virkeä olen kuitenkin päivisin ollut, vähän sellainen ylivirittynyt mielentila.
sain varattua sähköisesti ajan päihdehoitajalle heti aamuksi, ihme että oli vapaita aikoja! Pakko mennä, en luota itseeni että pysyisin juomatta viikonloppua ilman apua.
Ehkä tää tekee siitä virallista, alkoholismista. Siitä että olen alkoholisti.
Hei kaali!
Tärkeintä on, että itse tiedät järjelläsi ja sydämelläsi, mikä tai mitä olet.
Alkoholisti on alkoholiin nähden voimaton ihminen ja vielä sellainen, jonka elämä on muodostunut sellaiseksi, että ei kykene omin voimin selviytymään.
On täsmälleen oikein, että olet ryhtynyt hakemaan apua.
Tänään et ole yksin
tänään ollut ihan ok fiilis. Kävin juttelemassa päihdehoitajan kanssa. Kynnys hakea apua on nyt ylitetty, häpeän tunne oli aivan valtava vastaanotolle mennessä, mutta pois lähtiessä tunsin jopa pientä helpotusta. Nyt joku tietää ja voi auttaa. Menen ensi viikolla A klinikalle ja loppuviikosta uudelleen hoitajaa tapaamaan. Aion selvitä tästä viikonlopusta, kysyttiin haluanko lääkitystä (antabusta), mutta en tahtonut sitä nyt. Yritän selättää tämän nyt ensin ainakin ilman.
Mulla ei ole viinan himoa, en kaipaa edes sitä humalaa. Mulla on vaan täys tyhjyys ja tunne että olen jossain vieraassa elämässä. Tuttu ja turvallinen alkoholi puuttuu, ja kaipaan sitä. Se juomisen rutiini. En osaa tehdä mitään ilman sitä. Tää tunne on tosi vaikeaa selittää. Aivot sanoo mulle aina välillä, että hei kyllähän sä voit käydä hakemassa nyt siideriä ja viettää sen tutun ja turvallisen perjantain. Se on ihan ok ja se on tosi normaalia. Ja kun ajattelen noin, niin tulee tosi hyvä ja helpottunut fiilis. Mutta se ei ole ok, se on pelottavaa ja ahdistavaa.
Tsemppia kaikille viinapirun kanssa taisteleville. Tunti ja päivä kerrallaan.
Upea juttu kun hait ja sait apua… siitä on hyvä lähteä etenemään…Tosi iso asia on toi asian myöntäminen ja avun hakemisen kynnyksen ylittäminen…
Voimia ja sitkeyttä sulle haluan toivottaa noiden “vaikeiden tunteiden, joita et pysty selittämään” vuoksi… en tiedä lohduttaako…mutta täällä on hyvin moni joka samojen tunteiden kanssa painii…ja on paininut…ne helpottaa ja muuttuu ajan myötä kyllä!
Tsemppiä!
Kiitos vaan, metsien mies. Kyllä se vertaistuki auttaa. Vaikka nyt epäilen edelleenkin omaa onnistumistani, niin pientä toivoa tuo kuitenkin se, että joku tässä on onnistunut.
Tällä viikolla päivän paras hetki on ollut joka päivä tämä kun tulee ilta klo 21. Ja alkoholin myynti loppuu. Silloin voi aina huokaista helpotuksesta, tämän päivän olin juomatta. Toivottavasti tänä yönä saisin nukuttua paremmin, yöt menneet valvoessa ja pyöriessä.
Onnistut kyllä kun vaan alat toimimaan onnistuneesti!
Muistan niin nuo illan tuntien taistelut kauppaan lähdön ja kaljan haun suhteen… aika useasti pyysin jopa vaimoa piilottamaan autojen avaimet etten pääsisi lähtemään…
On kuin Päässä asuisi kaksi eri ajatus jannua, jotka käy kokoaikaista mielipainia keskenään… niiden painiin pystyy kyllä itsekin vaikuttamaan ihan jo alusta alkaen… vaikkei itse uskoisikaan…tai edes huomaisi… alitajuntaa ja toimintatapoja pystyy muokkaamaan yllättävän paljon eri tavoin…
ihan aluksi ja alkuviikkoina ainakin itseäni helpotti ja auttoi ihan suoraan sanottuna raaka toiminta ja konkreettinen asioiden tekeminen pahimmilla hetkillä…