Jatkona edelliseen viestiini, että noi toiminnat mitä kaali jo olet tehnyt raitistumisesi eteen nyt… ovat juurikin niitä tekoja joilla alat ja olet jo alkanut ongelmaasi työstämään!
…jotkut toki onnistuvat raitistumisessa ihan itsekseenkin… mutta sitten kun päätään tarpeeksi monta kertaa on seinään omin avuin onnistumatta hakannut…kannattaa ottaa apua vastaan!
Itse uskon, että selviät… ainakin olet aloittanut homman mallikkaasti… pidät vaan huolen että jatkat samalla tavoin!
Heräsin lauantai aamuun pitkästä aikaa virkeänä ja hyvin voivana. Nousin reippaasti ylös ja aloitin normaalin viikko siivouksen, vein jopa loput joulukoristelaatikot varastoon. Katsoin kelloa, vasta kymmenen! Nyt nopeasti loput siivoukset ja pääsenkin hyvissä ajoin hakemaan viiniä illaksi ja istumaan sen ääreen 
Siivousliina putosi kädestä ja tulin tänne plinkkiin lukemaan juttuja etten vaan oikeasti toteuta tuota mielleyhtymääni. Kyllä on syvässä juomisen tavat minulla. Nyt pitää keksiä jotain muuta kivaa ja palkitsevaa illaksi… Laskin, että olen näiden 6 raittiin päivän aikana säästänyt jo 50 euroa, jonka olisin normaalisti kitannut kurkkuuni. 
Taidankin luvata itselleni sillä rahalla illaksi kunnon pihviaterian .
Kaalille ja kaikille lajitovereille mukavaa ja raitista Loppiaista! Alkot kiinni kun on pyhä. Toivottavasti ei auki koskaan jatkossakaan.
Hienoa, että halusit hakea apua itsellesi ja voitit häpeän avunhakemisen suhteen. Häpeä on sellainen asia, jota ei halua kohdata juovana aikana, vaikka kantaa alituista häpeää ryyppäämisen takia. Kai se on jo niin tottumushäpeää, että sen kanssa alistuu elämään, pitää jopa “normaalina”. Avun hakemisesta kun on kyse, niin on hiukan uudenlainen häpeä voitettavana ja kuten totesit, se helpotus sen jälkeen kun on astunut avun kynnyksen yli, on suuri.
Häpeä kertoo kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että välittää itestään, on sen verran vahva, että uskaltaa tunnustaa heikkoutensa ja ongelmansa.
Siitä ei kannata itselle mielen harmia aiheuttaa, että epäilee omaa onnistumistaan. Luulisin, että ei ainutkaan lopettaja ole vapaa epäonnistumisen tunteesta ja pelosta. Se helpottaa, kun ei ajattele tätä päivää pidemmälle raittiutta ja se todellakin riittää, ettei tänään ota ryyppyä. Päivä kerralla ja rohkeasti vain ottaa avun vastaan ja luottaa niihin työkaluihin, jotka ovat tällä hetkellä tukemassa raittiutta.
Tsemppiä ja voimia 
olikin muuten aika jännä juttu tuo, etten ollut tajunnut että on loppiainen tosiaan ja alko kiinni. Ikinä ei ole minulta nimittäin mennyt se tieto ohi, jos alko on ollut kiinni poikkeavasti. Aina olen varmistanut, että ilman juomaa en ole jäänyt.
No mutta, loppu päivä meni ilman houkutuksia tai niiden ajatteluja. Pidin itseni vauhdissa ja aikataulun täynnä tekemistä. Se muutama päivä sitten kokemani täysi toimettomuus ja lamaantuminen oli tänään tiessään. Olo oli kivan energinen.
Häpeää tunnen edelleen kun ajattelen miten olen antanut itseni vajota niin syvälle alkoholin orjaksi. En voi uskoa, että kuvittelin sen olevan normaalia. Ja miten paljon rahaa olen siihen tuhlannut. Ja terveyteni… Painoa on kertynyt viimeisen 3 vuoden aikana varmaan 15 kg, kunto on nollassa. Sosiaalinen elämä… onneksi en kaikkia ystäviä ole eristänyt elämästäni, kun olen ennemmin jäänyt kotiin salaa juomaan, kun lähtenyt kylään.
Huomenna tulee täyteen viikko selvänä. Ristiriitaisissa tunteissa, mutta kuitenkin helpottuneena siitä että olen nyt tässä. Päivä kerrallaan paras jatkaa vielä toistaiseksi.
tasan viikko raittiina.
Päivä alkoi ihan ok, mutta pitkin päivää mielen on vallannut ärtymys ja turhautuminen. Kävin tunnin lenkillä auringonpaisteessa, se piritsi mieltä joksikin aikaa. Arki tuntuu taas niin tylsältä, mielessä käy ajatus että onko tämä raittius minkään arvoista, kovin lattealta tuntuu elämä ilman alkoa. Päätin kuitenkin pysyä juomatta ainakin vielä a klinikkakäyntiin asti ensi viikolla. Tämän palstan vertaistuki on tuntunut hyvältä. Ehkä jos a klinikan kautta löytyisi myös sellainen sopivan henkinen vertaistukiryhmä, luulen että siitä voisi olla minulle apua.
Ihan vuoristorataa nämä fiilikset. Hetkellisesti tunnen tyytyväisyyttä tästä viikosta, ja sitten joudun taas perustelemaan pään sisäisille äänille tätä juomattomuuttani.
.
Oikein teit, et varmasti kadu. Kiitos, kun kerroit tarinaasi. Kosketti. Täältä toivottavasti saat tukea ja rohkaisua jakamaan omia pään sisäisiä ajatuksia.
Hyvää alkavaa taivalta ja tervetuloa!
Piti kirjoittaa jotain rohkaisevaa mutta jäinkin sanattomaksi.
Ehkä myöhemmin, pysy mukana täällä.
No huhhuh…rankka on tarinasi… kiitos kun jaoit sen meille!
Kaali, voin aikamoisella varmuudella ennustaa, että sinulle on parempaa edessä kuin takana. 
Elämäsi on kuin synkästä suomalaisesta elokuvasta, vaikea uskoa, että jollekulle oikealle ihmiselle kaikki tuo tapahtunut. Tuosta kun olet täysijärkisenä (kai?) selvinnyt niin kyllä sinä olet ansainnut raitistua ja viettää ihanan elämän tästä eteen päin!
Hyvä kun painoit. Olet juuri nyt siinä iässä, että juomisen edut ovat mennyttä maailmaa ja haitat ja kurjuus tätä päivää. Tekstisi lähettäminen jännitti, mutta usko pois, että elämä tuo eteesi mielenkiintoista ja myönteisesti jännittävää uutta.
Toipuminen ei käy tuosta vaan, mutta sen vaatima aika ei ole niin pitkä kuin elämäsi hallinnan menettämiseen johtanut pakkomielteinen juominen.
Jotain on tehtävä, että raittius säilyy tänäänkin. Tänne kirjoittaminen on siihen hyvä tapa.
[i]Tänään et ole yksin/i]
Kiitos paljon kommenteista ja tsempistä
Onhan tässä tosiaan kaikkea ehtinyt jo kokemaan, hämmästyin itsekin kun luin kirjoittamani viestin läpi. Tuo on vielä tiivistetty versio, tapahtumien yksityiskohdilla olisi saanut lisää rivejä vielä romaanin verran.
Täytynee antaa vinkki elokuvateollisuudelle, täältä saisi hyvää materiaalia seuraavaan suomielokuvaan 
Itse kuitenkin näen tarinassani vaan oman oppimattomuuteni. Miten voi olla, että olen päästänyt elämääni oman lapsuuteni mörön, alkoholin. Jonkunlaisen kärsijän ja selviytyjän roolin olen varmaankin kotoani äidiltä oppinut. Hän sinnitteli onnettomassa avioliitossa liian pitkään. Itse onneksi tajusin nopeammin lähteä.
Päivät menevät nyt onneksi vauhdilla töissä, eikä alkoholi ole houkutellut nyt viime päivinä. Olen itsekin samaa mieltä, että täys raittius on nyt parasta mitä voin itselleni tehdä. Tarvitsen selvän mielen ja kirkkaat ajatukset jos aion käydä läpi menneisyyttäni. Ja siirtyä parempaan tulevaisuuteen.
Kaksi viikkoa sitten lauantai iltana, suunnilleen näihin aikoihin, join viimeisen siiderin. Juominen ei tuntunut hyvältä, en saanut edes sitä rentouttavaa tunnetta. Juominen oli täysin pakonomaista ja väkinäistä.
Edelleenkin osaan kuvitella joutuvani tuohon tilanteeseen uudelleen. Alkoholia ei ole sinällään tehnyt mieli, mutta juomista on. Joka päivä näistä 14 päivästä olen käynyt läpi päätöstäni juomattomuudesta ja aina välillä pään sisältä on alkanut kuulua tuttuja perusteluja juomiselle. Hiljennettyä olen ne onneksi aina saanut.
Fyysisesti olo alkaa olla melko hyvä. Psyykkisellä puolella vuoristorata jatkuu ja tunnelmat vaihtelevat pitkin päivää. Enemmän kuitenkin jo toiveikkaita ajatuksia. Ärtyisyys on vähenemään päin.
Olen antanut itselleni aikaa ja hyväksynyt sen, etten nyt välttämättä pysty muuhun kuin istumaan ja katsomaan telkkaria. Väkinäinen tekeminen johtaa minulla ahdistukseen ja pahimmillaan paniikkikohtaukseen. Töissä olen siis kuitenkin käynyt ihan täyspainoisesti, toimettomuus koskee vapaa-aikaa. Edelleen tulee myös tylsistymistä.
Unen laatu edelleen vaihtelee, mutta sekin parempaan päin. Nyt olen nukkunut kaksi yötä niin sikeästi, etten muista milloin olisin viimeksi niin nukkunut.
Kaali kirjoitti
Tärkeä seikka, että olet antanut aikaa itsellesi. On aina suuren kiitoksen aihe, kun on välttänyt ryyppyyn turvautumisen ulkoisista tai oman itsestä syntyneistä houkutuksista huolimatta.
Toipuminen on yleensä nopeampaa kuin juomisella aikaansaatuun toivottomaan tilaan päätyminen.
Hyvään alkuun olet päässyt!
Hiljaa hyvä tulee
Uskomatonta! Jo puolet kuukautta SELVÄSTI takana!
Nyt pari viimeisintä päivää mennyt kivasti, ajatukset pysyy jo pidempään poissa juomattomuuden ajattelusta. Edelleen joudun kuitenkin joka päivä sanomaan itselleni, että EI tänäänkään en juo. Hiljainen ääni kyseenalaistaa tämän päätöksen joka kerta, kysyy miksi et? Entäs perjantaina, tai lauantaina? Yksi viinipullo vaan, ei enempää. Ei sinulla ole ongelmaa, johan sen todistit.
Kävin pari kertaa juttelemassa päihdehoitajalla, mutta enempää en nyt kaivannut tukea sieltä. Vertaistukiryhmät tuntuvat liian pelottavilta, entä jos joku siellä tunteekin minut. Pelkkä paikanpäälle meneminen tuntuu mahdottomalta. Eli tämä kaikki on edelleen suuri salaisuus… Tipattoman tammikuun perusteella olen kieltäytynyt kaksista juomingeista jo tammikuussa, mitäs sitten helmikuussa? Mitä silloin sanon? Kieltäytyminen hävettää, tuntuu että paljastan silloin ongelmani. Enkä halua, että minulla on ongelmaa
Tiedän, että minulla on ongelma.
Olen miettinyt, että tammikuun jälkeen sanon haastavani itseni ihan terveysmielessä vielä yhteensä 100 päivän tipattomaan. Onhan minulla painoakin pudotettavana, niin ehkä sen varjolla menisi tämäkin… Nyt nolottaa kun täällä selittelen teille, mutta täällä pystyn ainakin kertomaan näistä suoraan.
Hyvä kaali SELVÄSTI hyvästä alusta!.. tästä on hyvä jatkaa samaan malliin eteenpäin!
kaali
Tottakai vertaistukiryhmä pelottaa ja onhan se noloa, että on joutunut myöntämään, että ei hallitse alkoholinkäyttöään. Olen kuitenkin vakuuttunut, että jos tapaat sellaisessa tuttuja, eivät he sieltä palaverista poistu häpeissään, kun näkevät sinut. Ainakin minulle oli suuri helpotus, kun kun tapasin tutun jo ekassa palaverissa. Juomisen loppuvuosina minulla kavereita ei juuri enää ollut. Nyt on tietysti paljonkin, kun olen saanut kohtalotovereita ja ystäviä palavereista. Ja muuallakin on helppo olla ihmisten parissa.
On hyvä, että tiedät että sinulla on ongelma. Tosiasioiden pohjalta pystyt tekemään parempia ratkaisuja kuin epärehelliseltä.
Tänään et ole yksin
jestas kun pomppas sydän tänään kurkkuun kun katsoin pankkitilin saldoa!! Miten mulla on noin paljon rahaa siellä! Olin ihan varma, että joku lasku on jäänyt maksamatta 
Mutta ei, kaikki on maksettuna ajallaan… ihan käsittämätöntä millaisia summia sitä on juonut kurkusta alas. Ja jotenkin valehdellut itselleen, että ei mulla niin paljoa mene. Tai perustellut, että no joku shoppailee tämän verran kuussa tai pistää johonkin harrastukseen. Ai kauheeta, vertasinko juuri juopotteluani harrastukseen… No sitä se oli. Vei paljon rahaa ja aikaa 5-7 iltaa viikossa.
Olo tuntuu tasaantuvan päivä päivältä ja ajatukset aina kirkkaammilta pidemmän aikaa. Unen laatu on parantunut huimasti, eikä nukkumaan mennessä enää hikoiluta. Ihanaa nukkua koko yö peiton alla. Tänään tunsin kummallista voimattomuutta kun tulin töistä kotiin, oikeen heikotti ja kädet tärisi jonkun aikaa. Oli pakko istua alas. Voi olla jotain flunssaankin liittyvää, pari päivää olen nyt aivastellut. Kirjaan kuitenkin ylös tähän itselleni muistiin, koska fyysisiä vierotusoireita ei muita ole nyt ollut varmaan yli viikkoon. Vyötäröseudun turvotus on laskenut selvästi. Silmät näyttivät aamulla peilissä kirkkaammilta kuin aikoihin.
Asiat ovat alkaneet tuntua pikku hiljaa taas kiinnostavilta. Edelleen huomaan, etten jaksa keskittyä esim. telkkariin tai käsitöiden tekemiseen pitkää aikaa, ajatus harhailee herkästi, enkä aina muista mitä olin tekemässä. Paljon menee iltaisin aikaa istuen ja ihmetellen, pyörittelen ajatuksia juomattomuudesta ja muistelen milloin viimeksi edes tuntui hyvältä juoda?
Lauantaina aion lähteä pitkästä ihmisten ilmoille ja osallistua erääseen minua kiinnostavaan tapahtumaan. Pitkän aikaa lauantait on olleet varattuna jollekkin muulle “harrastukselle”, nyt on aika laittaa itseni taas liikkeelle. Vähän jännittää, minulla on ollut taipumusta paniikin tunteille ihmisjoukossa viime vuosina. Mutta olen päättänyt mennä ainakin paikanpäälle, ja lähteä sitten kun siltä tuntuu.
^upeaa luettavaa kaali!
