Tunteista puhumisen merkitys päihteettömään elämään.

Me Lopettajat
81

Niin. Ei se ole kovin merkityksellistä. Ei pulloissa ole mitään henkeä sisällä. Pulloissa on yleensä vain jotakin ainetta, elleivät ne ole tyhjiä pulloja.

Mitä nauramista siinä on, jos joku on ollut juomatta alkoholia 3 päivää? Kauanko itse sitten olet ollut?

1: Nimimerkkini on vadelmamunkki, ei vattumunkki. En minäkään vääntele sinun nimimerkkiäsi pakonomaisesti joka viestissä.

  1. Kokopäivätoimityöni on ihan oikeissa töissä, Lasolarskan usein mainitsemalla “julkkarilla”.

  2. Ole hyvä ja tarkista olkiukko-käsitteen merkitys.

82

Tunteista puhuminen ja tunteista puhumisesta puhuminen , niilläkin asioilla on pieni ero.
Tunteiden asettamainen mikroskoopin alle ja porukalla ruodittavaksi, se on enemmän harrastus. Ja sopii joillekin ihmisille. Kyllähän niistä sitten samaa asiaa harrastavien kesken juttua riittää. Opitaan tunnistamaan kaikkia mahdollisia tunteita, niiden yhdistelmiä ja toisen tunteen toiseen tunteeseen aikaansaamia vinoutumia ja sitä rataa.

Taisin joskus nuorempana semmoiseenkin harrastukseen innostua ja koukuttua. Vinkeetä hommaa, sitä se oli.

Mutta sitten, niin minulle kävi että puhumalla ein ihan kaikesta selvinnyt, siitäkään huolimatta että olin silloin nuorempana aika kova puhumaan ja selittämään. Ja kun suuni avasin, niin uskoin kyllä niin vuorenvarmasti että se on totista totta mitä suustani pursuaa… kuulijoista oli joskus puutetta, mutta kun osasin etsiä niin ainahan niitä sopivia ryhmiä löytyi.

Niin, ei se aina auttanut. Se selittäminen. Ne kovimmat vastukset oli kyllä kohdattava ja silmiin niitä katsottava, koettava ne tunteet ihan itse. Analysointi ja erittely, sananselittäminen ja vertailu muiden kokemisiin jäi sivuun kun tosipaikka eteen tuli.

Mutta, kävi se laatuun, se tunteiden kohtaaminenkin, kun ei vaihtoehtoja oikein ollut.
Monenlaisia murheita ja joskus tietysti positiivisiakin tunteita, onhan niitä elämään mahtunut.

Nyt sitten on taas yhden sortin tunteet pinnassa, elämä kun kolhii ja kuolema vierestä hiihtäessään kouraisee vielä kylmemmin.
Ja se on taas sellainen tilanne, ettei siitä huvita, kuten ennen sanottiin, lauluja tehdä. Ei ole tällaisessa tilanteessa minustakaan tarinankertojaksi, ne tunteet on vaan elettävä. Sen kertojanroolin voin sitten taas joskus, vuosien päästä, kenties, ottaa tähänkin asiaan liittyen. Tai sitten en. Onhan niitä ollut ollut elämässäni muitakin asioita joista en ole alkanut minkäänlaista novellia vääntämäänedes jälkikäteen -ne ovat niitä syvimmältä raapaisseita asioita joita ei minun kertojantaidoillani edes muille välitettäisi, eikä ole tarpeenkaan.

Kaikesta voi keskustella, mutta joskus tulee eteen myöäs asioita joista ei puhumalla selviä. On elettävä ja yli päästävä. Mutta aika on niissäkin hyvä ystävä.

83

Minähän olen aikoinaan aloittanut hoitajan urani Mainio Vire Oy:ssä. joka oli silloin vielä Medivire. Ei ole hinku takaisin yksityiselle päästä.

Itse asiassa voisin tehdä vaihteeksi jotain ihan muita hommeleita. Vaikkapa kirjoitella kirjoja tai soitella balalaikkaa. No ei vaiskaan. Kitaraa voisin soitella. :slight_smile:

Hyvää alkanutta vuotta sinullekin Lasolarska.

Lomapuisto kirjoitti: Alkoholistin on uskallettava puhua tunteistaan selvin päin.
Se on totta. Joskus tunteista puhumiseenkin voi tosin “leipääntyä”, uupua, jos prosessointi alkaa tuntua kokopäivähommalta. Joku on retkahtanut niinkin, että saa hetken olla ns. vatvomatta sitä toipumista.

Joku puolestaan ihmetteli sitä kun pitäisi käsitellä että mihin tunteisiin sitä on jounut. “No hitto, KAIKKIIN tunteisiinhan sitä on juotu”. :bulb:

“Kiitollisuus on tärkein tunne, koska se on ainoa tunne joka ei aiheuta juomishalua”, sanoi puolestaan joku toinen vaka wanha anonyymi.

84

Totanoin…
kun tässä melkein seitsemän vuotta olen selvänä ollut, ja siihen on mahtunut kovin monenlaisia tunteita, laidasta laitaan, niin minkä niistä tunteista nyt sitten olisi sen teorian mukaan pitänyt aiheuttaa juomahimoa?

Täällä omassa elävässä elämässäni olen niiden tunteiden kanssa elänyt, eikä siinä semmoista ole tapahtunut.

Jotenkin minusta tuntuu että ne ovat kaksi eri asiaa, ainakin nyt kun lopettamisesta on jo hetki kulunut.
Alkoholismista irrottauduin, se on yksi asia.
Kaikenlaisia tunteita elämän varrella ihminen kohtaa, ja se on toinen asia.

Ei niitä ole pakko toisiinsa kytkeä.

85

“Ei ole hinku takaisin yksityiselle päästä.”

Julkkarin työpaikkoihin pätee se, mitä Tilastokeskuksen perehdyttämispäivillä sanottiin aivan suoraan: “on parempia ja huonompia työpaikkoja kuin Tilastokeskus”. Attendon hoitajille avoimesta osakkeiden osto-ohjelmasta en nyt tiedä yksityiskohtia, mutta jos jonkun toisen asian yhteydessä saan siitä tietoa niin kerron.

“Kitaraa voisin soitella. :slight_smile:”

Vaikka tätä topsound.fi/ovation-1627vl-4 … te=1&sl=fi -
jenkkimerkki Ovation (suom. suosionosoitus) on monien harrastajien mielestä ok ja tuo hinta 859 € ei ole se viimeinen (muusikot ostavat osamaksulla ja pk-seudun ulkopuolella kanittavat soittimiansa) vaan ehkä 800 € seteleinä kouraan.

86

Tuohon neljän firman listaukseen pitää lisätä vielä yksi!

OP-Pohjola ryhmä on rakentamassa Pohjola Terveys Oy -sairaalaketjua, ja tulee tarjoamaan työterveyshoitoa, mihin sisältyy myös työntekijöiden päihdeongelmien hoito, Helsingissä. Kilpailevan LähiTapiola -ryhmän Pihlajalinnan lääkäri Aro korostaa, että sote-uudistuksen myötä eriarvoisuus terveydenhoidossa tulee lisääntymään. Tästä hallituksen luomasta eriarvoistumisesta noheva sote-alan ihminen voi napata itsellensä riihikuivaa rahaa [en tiedä millaisia luontaisetuja] jos on sote-alan koulutus näin:

  1. Vakuutusten määrä (työnantajan maksamienkin) tulee nousemaan, mikä merkkaa pientä piristysruisketta börsan ainoan vakuutusyhtiön Sampo Oyj:n kurssille. Ei paljon (suunnan voi ennakoida, suuruutta ei milloinkaan ). Jos on työssäkäyvä ihminen → laittamalla säästöjään Sammon osakkeisiin tienaa lähitulevaisuudessa varmuudella vähäsen.

  2. Työterveydenhuollossa asiakkaat ovat keskiluokkaa, ongelmattomia (hankalia lähinnä keski-ikäiset rouvashenkilöt “minullako muka alkoholiongelma kun juon vain viinä?” tyyliin). Ei rähisijöitä, ei hankalia teinejä, ei köyhiä!

  3. Työtilat tulevat olemaan uudenkarheita ja työympäristö hyvä. Palkka on korkeampi kuin julkkarilla ja kun on ollut yksityisellä pääsee sieltä juohevasti julkkarille takaisin.

  4. Pohjola Terveys Oy ottaa suoraan yhteyttä ainakin lääkäreihin - paikkoja ei ole ollut julkisesti auki ja asiaa kysyttyäni (suljetussa tilaisuudessa) myönsivät, etteivät he tiedä ovatko palkatut hyviä, koska tuollaisia tietoja ei haluta antaa). Wanha rekrytointiperiaate sanoo: löydä yritysten Puuha-Petet eli pitäisi tuntea epäviralliset organisaatiot.

  5. Parhaiten, tutkitusti, sote-alalla tienaa jos on sekä julkkarilla [virka] ja sivutyössä yksityisellä tässä tapauksessa jossain näistä viidestä firmasta.

  6. Joillakin julkkarin tilivirastoilla on oma työterveydenhoito, jossa työtahti on tosi leppoisa - esim. ulkoministeriöllä (jotkut ministeriöt ostavat yksityiseltä). Sellaiseen voi päästä erottautumalla apellilla eli ostamisyllykkeellä rekrytoijalle. Jos on ollut vain Espoon kaupungilla se ei vielä riitä erottautumiseen, mutta jos on sen lisäksi ollut vaikka Mehiläisessä/Pohjola Terveys Oy:ssä niin se alkaa riittämään.

87

Mulla on vain viransijaisuus julkkarilla, ja keikkatöitä toisen kaupungin julkkarilla, enkä tiedä haluanko nyt juuri muuta. Voisin olla ensi kesän jälkeen tovin työttömänä, saada vihdoin ansiosidonnaista työttömyysrahaa ja kirjoittaa kirjan. Saattaisin sen ohella keskittyä istumaan lautakunnissa, jos en kunnanvaltuustossa.

Tulevaisuus omalla kohdalla tuntuu nyt ihan kivalta. Maailma vaan huolettaa. :neutral_face:

PS. Niin noista kitaroista. Minähän soittelen sellasilla max. 300 euron kepeillä, jotka riittäneet ihan hyvin. Tärkeää on että kitara pysyy vireessä, tuntuu kätösiin sopivalta ja siitä lähtee hyvä soundi (jota toki myös muokataan efektiboksien ym. säätöjen kanssa).

Mutta jos pääsisin basistiksi, minua himottaisi toki legendaarinen Fender Precision, jollaista näplää mm. Clashin Paul Simonon, taikka Rickenbacker, jollaista näplää mm. Indican Heini. :bulb:

88

Pitäisikö munkin alkaa pahoittamaan mieltäni kun minua kutsutaan nimillä fern tai fernis? Menisi elämä aika vaikeaksi.

[b]Olkinukke:

Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.

Argumentointivirheen perusmalli:

A:lla on mielipide X.
B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty “olkinukkeversio” X:stä)
B hyökkää mielipidettä Y vastaan.
Siispä X:n täytyy olla väärin.
[/b]

Olkinukke tarkoittaa keskustelun pohjaamista tahalliseen toisen keskustelijan väärinymmärtämiseen, jolloin vastaukset kohdistuvat aina epäolennaisuuksiin tai toisen keskustelijan vääristeltyihin argumentteihin.

Vertaistukifoorumin keskustelija uskaltaa jakaa (yhdellä pienellä ketjun aiheesta poikkeavalla virkkeellä) meidän kanssamme kokemuksensa siitä, miten on päässyt uskon/uskonnon avulla eroon päihteistä. Toiset keskustelijat takertuvat tähän yhteen pikku virkkeeseen, ja vastaavat siihen tunkemalla uskontovastaista paatosta ketjun täyteen ja saarnaamalla omia negatiivisia mielipiteitään uskonnoista. Minä kyseenalaistan tällaisen toisen kokemuksen torppaamisen. Kun vertaistukipalstan keskustelija kertoo henk. koht. uskontoon liittyvästä kokemuksestaan, se ei ole yleisluontoista uskontokeskustelua.

Se, että tämä halutaan tulkita siten että “uskonnottomuudesta kertominen ei ole sallittua”, ON olkinukkeilua. Ja sen toteaminen ääneen ei ole henkilökohtaisuuksiin menemistä. vink vink mode

89

Ajatuksia herättävä tulevaisuudenkuva. Hymyilen ja nyökyttelen täällä mökkini hämärässä. Ihan hyvä suunnitelma.

Kuinkahan monelle muulle on jäänyt kytemään ajatuksiin kirjan kirjoittaminen? Potentiaalisia kirjoittajia löytyisi plinkistä aika monta, vetoa tarinankerrontaan ja ajatusten esilletuomiseen näkyy löytyvät, kirjoitustaitoakin useammalla.

Ja juu, on se joskus nakuttanut minuakin, että tarttis, tarttis… opetella kirjoittamaan ja kokoamaan tieoa ja ajatuksia, ja yrittää saisko niistä sellaista että sitä joku muukin viitsisi lukea.

Jaa että aihe?

Mutkikkaampi kysymys. tarvitaanko semmoinenkin?

En kai ainakaan keittokirjaa, jos ei sitten muulla höpinällä höystettyä juttupötköä metsäretkellä osittain luonnonaineista kerätystä ruokatarpeistosta kasaisi… ohueksi voisi jäädä, se kirjani.

Elämäkertoja kirjoitellaan paljon. Mutta siinä pitäisi ensin päästä tai ryhtyä jonkinlaiseksi julkkikseksi, tai tehdä muuten jotain kovin merkittävää että se muita ihmisiä kiinnostaisi. Tai edes itseä. Ja sittenkin tarttis valehdella ja paisuttaa sattumuksia että jotain olisi lukijaa säväyttämässä. Ei, ei minun elämästäni mitään tarinoita saa aikaan. Muilta tarttis lainata, ja jos niistä sitten kokoilem,alla? Mutta ylitarjontaa on romaanipuolellakin. Ei taida tulla mitään.

Jaa, jonkun harrastuksen tiimoilta voisi jotain. Sukututkimuksia julkaisevat, muutkin harrastajat, ja aina joskus joku vaivautuu hankkimaan hiukan lihaa luitten päälle, kertoilemaan siitä historiasta muutakin kuin nimiä ja vuosilukuja… eli esittävät myös minkälaisissa oloissa mikäkin sukupolvi on yrittänyt leivän syrjässä ja suvun jatkamisessa mukana roikkua. Aineistoa olisi, onhan noita esivanhempia muutama tuhat tiedossa, ja jos niiden jälkeläisiä, elossa olevia, penkoisi, niin saattaisi löytyä melkoinen joukko mahdollisia lukijoita.

Mutta kova työ siitä olisi. Ei näin laiska mies taida viitsiä.

Runoja en aikaan saa, ja niitä luetaan vielä vähemmän kuin suorasanaisia tarinoita. Jätän väliin.

Jaa, jos jonkun oman eriskummallisen uskonnon kehittelisin ja muutaman hyvän tarinankertojan kun saisin laittamaan kansanliikettä alulleen, niin siinä menisi painettua sanaa , eikä tarvitsisi niin murehtia taustatyöstä etukäteen, antais palaa vaan man mielikuvituksen mukaan. Laitetaan harkintaan.

Mitäs niitä muita olikaan?
Matkakertomukset? Onko jo vanhanaikaista?
Puutarhanhoito ja remontointi, ne ovat semmoista harmaata aluetta joissa saa kuka tahansa esiintyä asiantuntijana ja opettaa toisia mielensä mukaan. Ei lopputuloksesta kukaan missään vastuussa ole. Terveydenhoidossa lienee sama juttu. Saahan niitä kirjoitella tarinoita ruokavalioista ja ihmeterapioista, ja jos on hiukankin itse jostain joskus parantunut niin siinä sitä sitten on asiantuntemusta ensialkuun. Hohhoijaa, ei taida olla minun juttuni sekään.

Niinpä. Ei minulla tainnut mitään kirjoitettavaa ollakaan.

Mikä muuten se Vadelmamunkin kirjan aihealue olisi? Ja jos jollain muulla pyörii mielessä mahdollinen kirjoittaminen niin mistä kirjoittaisitte?

Ei sillä että teiltä vinkkejä varastaisin, ihan muuten vaan kyselen…

90

Minulla on kytenyt sama aikomus päässä jo liki 10 vuotta. Jotenkin vain ei ole saanut toteutetuksi. Väkisin en ole alkanut raapia kasaan, kun sillä tavalla elämässäni ei ikinä mikään ole onnistunut.

Jos joskus bongaatte kirjakaupan hyllyltä kirjan jonka nimi on Autettu auttaja, niin siitä voitte päätellä et olen saanut jotakin aikaiseksi. Toisaalta aihe josta olen ajatellut kirjoittaa, on aihe jonka kanssa jokainen meistä päivittäin tavalla tahi toisella kamppailee, mutta josta kovin harva on nykypäivänä halukas keskustelemaan. Tunteet.

91

Ei vai? Minä näin kun kirjakaupassa kävin. Iso tunne, rakkaus, oli ainaski kahden kirjan aiheena! Radiossa sanottiin että siitä on joku laulujakin tehnyt.
Mutta voi Sinulla olla uutta sanottavaa niin tee kirja! Lycka till, kilpailu on kova.

92

Minä joskus alkuraittiudessa ajattelin vielä suuruudenhulluudessani kirjoittavani elämäntarinan, joka myy miljoonia. Josta tehdään elokuva jne. jne. jne.

Tänään lähinnä tuon kirjoittamisen motiivi on varsin itsekäs. Saisin toteutetuksi asian, jota todella kauan olen aikonut.

Eikä sen tarkoitus sinällään olisi kilpailla senkummemmin minkään kanssa. Tässä hetkessä minusta nimittäin tuntuu siltä, että tässäkin asiassa kuten monessa muussakin, olen kilpailuni kilpaillut.

Mitä tunteisiin tulee, niin kyllähän niistä kirjoitetaan. Laulujakin. Mutta kun jonkun ihmisen kanssa alat viritellä keskustelua aiheesta, esimerkiksi täällä keskustelupalstalla, kummasti asia jää kokolailla toisarvoiseksi. Vaikka kyse sinällään ei ole sen pienemmästä kuin kaikkeen toimintaamme vaikuttavasta asiasta.

Kun täällä plinkissä ihmiset alkavat kilvoittella asioissa, niin minkä olettanet olevan tuon kilvoittelun taustalla? Tunteet. :smiley:

93

Minulla se ajoittain pintaan nouseva ajatus kirjoittamisesta ei niinkään juonnu siitä että kirjoittamisella haluaisin viritellä keskustelua muiden kanssa. Sitähän teen täällä ihan muuten vaan, ja tykkäänkin keskustelusta.
Kirjoittaminen sitten, jos ei ihan kirjaksi asti niin kuitenkin jonain lyhyempänä juttuna, enemmän siinä minulla olisi kysymys oppimisprosessista, ja halusta kokeilla tyydyttäisikö se lopputulos edes itseäni.

Minulla ei varmaankaan olisi sellaisessa tutkielmatyyppisessä tai esimerkiksi tunnejuttuihin paneutuvassa mietiskelyssä/keskustelussa niin paljon muille sanottavaa että siitä julkaisemisen arvoista aikaan saisin.

Ne tunteetkin… aivan samoin kuin minä, niitä ovat tunteneet ja kohdanneet ne sadat sukupolvet ennen minua, toiset kenties syvällisemmin, toiset pehmeämpinä (lieneekö siinäkään mitään optimia, miten rajuina ihmisen olisi tunteensa tunnettava? ) ja elämänsä ovat eläneet, tehneet sen minkä ovat voineet. Kenenkään muun pään sisälle en pysty kurkistamaan, miten ne asiat todellisuudessa ovat kohdilleen loksahdelleet.

Mutta, varmastikin on helpointa kirjoittaa aiheesta joka kiinnostaa. Ja jos nimenomaan tunteet kiinnostavat, niin tottakai, se on silloin aika luonnollinen aihevalinta.

Minulle ovat omatkin tunteeni monin osin vielä kartoittamatonta maastoa, eivätkä ne tunteet tahdo käyttäytyä lainkaan sellaisten sääntöjen mukaisesti joita olen olettanut ja joita ovat asiasta kirjoittaneet väittäneet niillä olevan. Kuritonta sakkia, ne minun tunteeni.

Ei niistä ole muille iloa.

Tarinoita itsestäni en liioin saisi niin merkittävänoloisiksi (ainakaan perkeleesti valehtelematta) että riittäisi esittämiseen asti.

Oliskohan minulla sitten aiheena vaan semmoiset jutut joita olen nähnyt ja joihin olen törmännyt, kovin monessa isossa asiassa kun olen ihan vaan silminnäkijänä roolissa tai kovin vaatimattomassa sivuosassa ollut… en oikein saa itsestäni päähenkilöä semmoiseen jolla isompaa merkitystä olisi.

Mutta kirjoittaminen, joo, kyllä se vaan hiukan nakuttaa. Katsotaan, milloin se ajatus kypsyy niin pitkälle että aloitan.

94

Kyllä, tunteet jotka jopa kuohahtelevat joskus. :smiley:

Itse olen alkanut viime vuosina arvostaa analyyttisyytta, tunteidenpurkausten sijaan. Sehän ei toki tarkoita tunteettomuutta, vaan sitä että keskusteluihinkin yrittäisi mennä ns. terve järki edellä. Kiihkoisa tunnetila edellä menevä sortuu ylilyönteihin, ja kohta lukee taas jossain poistettu asiatonta.

Minusta on ihme ja saavutus, jos ja kun alkoholistikin oppii itsehillintää ja asiallisuutta siinä määrin, että pysyy asialinjalla tunteitakin nostattavien aiheiden äärellä. Tai kohdatessaan piikittelyä ja riitaisuutta.
Moinen maltti on muuten usein tarpeen politiikassa, mutta ei puhuta nyt siitä jos ette halua. :slight_smile:

Nettiriitely on tosin nykyisin niin koomiseksi tajuttu ilmiö, että siltä pystyy joskus välttymään vain tajuamalla sen tahattoman koomisuus-aspektin. Onhan ajatus aikuisesta ihmisestä istumassa yksin kotonaan kulmat kurtussa ja mahdollisesti pullo edessä hakkaamassa näppäimistöä jossain määrin hupaisa.
Todella kipeisiin mittasuhteisiin menevä vihanlietsonta netissä ja valeuutisointi on tietysti jo huolestuttavia ilmiöitä.

Mutta oli mukavaa lukea ajatuksianne kirjojen kirjoittamisesta. Jos on intohimo kirjoittaa, kirjoittaminen kyllä sujuu. Lopputulos tulee omalla painollaan, kun vain malttaa kanavoida kirjoittamishimonsa yhteen kohteeseen vähän pidemmäksi aikaa.
Ei ole pakko olla tekninen huippuosaaja ja kielioppimestari. Kuten rokin soittamiseenkaan ei tarvita opintoja musiikkiakatemioissa tai edes välttämättä soittotunteja (joista ei tosin ole haittaakaan). Punkin tärkein opetus oli, että jokainen saa soittaa, jokainen saa kirjoittaa, jokainen saa toteuttaa itseään ja luoda.
Pieni lapsi ei mieti osaako hän piirtää tarpeeksi hyvin, jotta hänellä olisi oikeus piirtää. Hän vain piirtää koska haluaa. Luovuus on meissä kaikissa sisäänrakennettuna.

Oikein ihanaa talvista viikonloppua kaikille. <3

95

iltaa tänne.
miten teillä on näin rajuja tölväisyjä täällä?
miten on mahdollista että joku kuittailee toiselle siitä että takana on kolmen päivän raittius? kuten nimimerkki Vadelmamunkki sai osakseen moista skeidaa.
olen uusi täällä, kirjoittelen vähentäjien puolella, ja aivan kauhistuin… mitä pirua? toivon että lukemani oli erittäin poikkeus. olen ulalla enivei.
eikö jokainen, yksikin, raitis päivä ole arvo, saavutus.
en tosin lukenut koko viestiketjua mutta sanotaan nyt vaikkapa näin, että tuommoisia tölväisyjä ei ykskantaan voi päästää suustaan kuin kaikista takapajuisin bimbo.
tsemppia kaikille!

96

^ Olisiko kenties niin, että täällä, kuten elämässä yleensä ihmiset päästävät suustaan välillä sammakoita vaikkeivat välttämättä läheskään aina tarkoita satuttaa toista. Kyse lienee vain siitä että tietyt ärsykkeet herättää tietyt tunteet, vaikkei kyseinen ihminen itsessään välttämättä niin kauhean ärsyttävä olisikaan.

Mitä itsehillintään tulee, niin itselläni paras opettaja tuossa on ollut oma vaimoni. Hänellä kun on tapana sanoa aina suoraan mitä ajattelee. Monasti kun aikoinaan toimin samoin, spontaanisti reagoiden, seurauksena oli aina riita. Mutta oppiessani tuntemaan itseäni ja sen myötä myös omia tunteita, huomasin ettei läheskään aina ollut enää tarvetta sanoa takaisin saati pyrkiä loukkaamaan toista. Kun pystyy säilyttämään malttinsa, voi tarvittaessa ottaa askeleen taakse ja odottaa että tunnekuohu laantuu. Senjälkeen asiasta on huomattavasti helpompi keskustella rakentavasti, on sitten asia mikä tahansa.

Paljon olen aikanaan minäkin kiehunut erilaisista asioista kilahdellen, mutta koska lähes poikkeuksetta kärsin itse aina siinä eniten, päätin opetella erilaisen tavan elää. Ainakin tässä hetkessä se toimii omalla kohdallani vallan hyvin.

97

Tämän foorumin moderointi on, niin kauan kuin mä olen tätä seurannut, ollut vähintäänkin erikoista. Samat säännöt eivät oikein kaikille täällä päde. Mitä mainitsemaasi kirjoitteluun tulee; siihen liittyy vuosikausien historia, toinen kirjoittajista on vain vaihtanut nimimerkkiään x kertaa sinä aikana.

98

just. ai että nimimerkkejäkin vaihdellaan. onpa ikävää.

99

Nimimerkin vaihtaminen anonyymilla nettifoorumilla on tosiaan inhottava teko. :astonished: Liekö kukaan pahempaa töppäystä ja vääryyttä tehnytkään, edes päihderiippuden alaisena.

Mutta mitä tulee ns. vuosikausien historiaan, niin minullahan on usein tapana sanoa että alkoholistin muisti on pitkä mutta valikoiva. Se muistaa toisen tekemät virheet ja rikkeet vuosien päähän, mutta omiaan ei niin tarkasti ihan lähiajoiltakaan. :bulb:

Kaaleppinen, kirjoitit aika hyvin tuosta itsehillinnästä ja ärsyyntymisestä. Netissähän toinen muuttuu hyvin nopeasti ärsyttäväksi, jos näkyvillä on vain sanat ja kirjoitukset jotka ärsyttävät, kun taas livekohtaamisessa on mukana niiin monta ulottuvuutta enemmän, jotka vaikuttavat siihen tuntuuko joku ihminen ärsyttävältä.
Minua itseänihän sitten taas vähän jopa ärsyttää se, että livenä minua sanotaan usein “kiltiksi” ja “empaattiseksi” tms. niin että välillä tuntuu kuin olisin joku pahuksen pehmolelu.
Sanonkin joskus että kuulkaapa netissä olen paljon särmikkäämpi olento.

On hyvä että itsehillintää oppii, jos sitä on tarpeen oppia. Kaaleppinen, sinulle sitä on siis opettanut puoliso, minulle politiikka, ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Toki ammatti ja työ myös.
Työssäni ei voi yleensä polttaa hihojaan, vaikka saisi kuulla mitä. Politiikassa ei puolestaan kannata polttaa hihojaan, sillä muuten ei ehtisi muuta tekemäänkään ja mistään ei tulisi mitään. Politiikkahan on loppujen lopuksi neuvottelemista ja yhteisten asioiden hoitamista, jossa tarvitaan malttia ja usein pitkää pinnaa. Kun istunto venyy aamuyöhön ja vastapuolueen edustaja länkyttää yhä jargonia, ei kannata alkaa viskomaan häntä kahvikupeilla.

Rauhaa meille, ja valtaa kansalle!

100

moneskohantoista askelma siinä aapelissa oli se: jatkoimme toisten tutkisTelua
ja kun he olivat myöhässä…eikun väärässä, myönsimme sen heti.
SUURI vääryys on tapahtunut…merkkejä on muuteltu, eikö mikään ole enää pyhää
yhää…yyhhhmmm…yyhh.nyyhkis(krokotiilin kyynelehiä tippuu ja kasteloo kaiken…
kuka ottaa vastuun ja korjaa vesivahingon? hallituskin vaan leikkaa…hupskeikkaa…
heippaaaaaaaaa…)
-huom. kirjoitettu selvin päin, sekopää olen syntymästäni muuten