Ongelma eivät olet väärät mielipiteet asioista. Ongelma ei ole että keskustelupalstalle kirjoitetaan. 
Virheellinen kirjoitus, taas…
Jumal auta teidän virheellisiä kirjoituksianne taas.
No perkele kun olin taas loggautunut yhdelle noista vanhoista käyttäjätunnuksistani. Pitäisi käyttää jotain uudempaa nyt jo tässä vaiheessa.
No tässä on se artikkeli nyt sitten…:
Vika ei ole siinä etteikö ongelmia olisi, saati siinä etteikö niiden esiinnostamista ujosteltaisi…
(hehe, tulipa vaan mieleen yrittää siteerata herra tohtori sykeröä, kun minulle yhdessä työryhmässä moinen ?-alainen titteli annettin, ja siitä (silti) kovasti tykkäsin… mutta ei millään pahalla tai vakavammin otettavaksi, hyvää uutta vuotta kaikille jotka ovat jaksaneet tätäkin jaaritusta näinkin pitkälle lukea, ja hyvää uutta vuotta heillekin jotka eivät ole jaksaneet, tosin he eivät tiedä että näin toivotin…)
Mä luin tuon ensin alkuun että “No perkele oli taas loukkaantunut yhdelle noista vanhoista käyttäjätunnuksistani. Pitäisi käyttää jotain tujumpaa nyt jo tässä vaiheessa”.
Sivuunnun tästä takavasemmalle viettämään uutta vuotta 2016. Hyvää vuoden viimeistä päivää. 
Niin no, minusta ei olisi erityisemmin väliksi riemastua ja suitsuttaa toisten tekemistä kirjoitusvirheistä, etenkin jos on itsekin ihminen, ja erehtyväinen… (kuten tuo vuosiluku tuossa osoittaa…).
wau mitä melskausta tytöt plus pojjaat…
vanha taittuu notkoseläksi kunlukee ja iemastuu rrrrrrrrrrrrrrrrr
taas tämä kone,joka jättää kirjaimia panematta(taas sana pannattu, ottaako otsaan?)…
nakit silmille ja perunat pois…silmistä…riemukuplaa pikariin, korkkarit jalakoihin tai täällä kalossit.
paskaaks tässä—oon ja pelkään parasta uutta vuotta teitillen, neitille, rouvalle, herralle, sinkulle ja
heittiöhulttiolle…rollergirl…don’t worry, rollerboy… it’s gonna work out…ei anneta periks, vaikka piru
juonis mitä…tä!
The Beatles - We Can Work it Out
Naureskelin tuossa omille lukemisvirheellisyyksilleni. Sinä tulkitset että suitsuttelen toisten tekemiä kirjoitusvirheitä? whatever… 
- Kirjoitin atrikkelin vahingossa vanhalla nimimerkilläni.
- Poistin oitis kirjoitukseni ja mainitsin poistamisen syyn.
- Naureskelit ja pilkkasit tyyliin että voi noita kirjoitustensa poistajia.
- KIrjoitin selityksen parhaan kykyni mukaan, ja lisäsin sen poistamani kirjoituksen mukaan siihen selitykseen.
- Mielestäni pilkkasit virheitä tekeviä ihmisiä omassa vastauksessasi, joten huomautin että saatat itsekin sortua virheisiin.
Hyvää Uutta vuotta, 2017, oli miten oli! Ihan aidosti!!
Höpö höpö. Hieman erikoista jos et ymmärrä animoidun kuvan ja siihen liitetyn tekstin humoristista luonnetta.
Olen tulkinnut kaikki kommmentit täysin oikein. Ja loputkin kommentit olen tulkinnut hyvin silkkihansikasotteisesti, ja toisia tai kolmansia osapuolia syyllistämättömästi.
Hyvää alkanutta uutta vuotta itsekullekin.
Käväsin tässä välissä heittämässä työviikon verran keikkaa Keski-Suomessa ja nyt pari päivää keskittynyt perheeseeni.
Täytyy todeta et varsin mielenkiintoista keskustelua olette sillä aikaa saaneet täällä aikaiseksi.
Mitä omaan uskooni tulee, niin lähinnä kyse on kahdesta asiasta. Jotka molemmat liittyvät lopulta ketjun otsikkoon, eli tunteisiin ja niiden kohtaamiseen.
Lapsuudessani isävainaani yritti kaikkensa, välttääkseen siirtämästä lapsiinsa omassa lapsuudessaan kokemaansa ahdistavaa uskonkasvatusta. Mutta yritti niin kovasti, että vahingossa pelotteli minut aran ja tunneyliherkän lapsen lähes kipeäksi omalla Jumalapelollaan.
Lapsuudessa riehuneen koulukiusauksen aikaan, ainoa lohtu minulle oli luonto ja sieltä löytyvä rauha. Löysinpä tuolloin oman lapsenomaisen uskon johonkin, joka minusta pitää huolta.
Kun elämä tarjoili liikaa haasteita, vaihdoin tuon uskon pullonhenkeen ja kuvittelin meneväni läpi elämäni tuon avulla, luottamatta mihinkään tai kehenkään muuhun. No, toisin kävi. Palailin uskoni alkulähteille yrittäessäni itsemurhaa. Tuolloin aidosti pyysin että pääsisin pois.
Kun en päässyt, jouduin raitistuttuani kohtaamaan ne karmeimmat menetykseni ja niistä johtuneet järkeilyt. Todeten tulleeni hulluksi tullakseni järkiini.
En löytänyt uskoa enkä lahkoa mistään tietystä uskonsuuntauksesta. Lähinnä siitä syystä etten kestänyt sitä että ihmisiä pakotetaan tiettyyn muottiin pelolla.
Etsin lopulta sen lapsuuden ajan uskon. Luottamuksen Hyvään, vaikka kuinka pahalta kaikki vaikuttaisikin.
Tänään elän saman luottamuksen alla. Uskoen rakkauteen lähes samalla tavoin kuin mihinkään uskomaton uskoo lampun syttyvän kun hän kääntää seinässä olevaa katkaisijaa. Ei uskossa lopulta mielestäni sen kummemmasta ole kysymys. Uskoa johonkin mitä ei voi nähdä ja luottaa siihen että toivomani lopputulos toteutuu. Parasta itselleni on uskossa se, etten enää toivo pääsyä taivaanvaltakuntaan, ikuiseen paratiisiin tai toisaalta pelkää joutuvani mihinkään helvettiin saati ikuiseen tulimereen.
Sensijaan pyrin tänäänkin elämään siten että tuo taivastenvaltakunta on tässä ja nyt. Elämä kun voi kaikkineen olla hyvää, vaikka asiat kuinka persiillään näyttäisivätkin olevan. Omalla kohdallani lopulta kun kyse on juuri näistä tunteista.
Esimerkiksi nyt aamulla herätessäni, muiden vielä nukkuessa istuin hiljaisuudessa miettien seuraavaa: Läpi elämäni taistelin erinäisissä asioissa, vain huomatakseni taistelun tapahtuvan aina tunnetasolla. Taistelen siis itseäni vastaan. Miksi? Siksi, että pelkäsin kohdata nuo todelliset tunteeni. Toisin sanoen pelkäsin itseäni. Kun lopulta taistelun sijaan, uskaltauduin kohtaamaan itseäni, omia tunteitani, taistelu on hellittänyt. Kuten yleensä käy, sodan päättyessä rauhaan.
Hyvää Uutta Vuotta sinnekin. Minä tosin ajattelin näköjään elää vuoden 2016 uudelleen oli niin hyvä vuosi. Ja parempi niin ei tule ikääkään lisää. 
Kiitos kun jaoit mielenkiintoisen kokemuksesi. Hassua että olen jostain saanut käsityksen että olet tunnustuksellinen kristitty mutta näköjään tämä uskon kokemuksesi noudattelee aika paljon tavallaan omaanikin. Se on nimenomaan kokemuksellinen juttu. Eikä rajoitu minkään tietyn uskontokunnan sisään. Jumala on uskontokuntia suurempi eikä ole kenenkään omistuksessa. Kun Jumalakokemus on näin positiivinen ja voimaannuttava nämä uskontovastaiset paatoksetkaan sitä paljoa hetkauta. Niiden menetyshän se on joilla ei tällaisia kokemuksia ole. Mikä on sinällään aika surullistakin. Mutta säälihän se on jos ihmiset jotka ovat jonkinlaisen uskon voimalla päässeet eroon päihteistä eivät koe voivansa kokemuksistaan turvallisesti kertoa koska aina jokin antijumalallinen kööri ihmisiä tulee siihen yrittämään mitätöidä kaiken Jumalaan ja uskoon liittyvän pilkka iva ja halveksunta sydämissänsä. Vetävät yhtäläisyysviivoja Jumal- uskosta kaikenmaailman psykooseihin ja ihmisten teurastusfantasioihin heti kun joku uskaltaa mainita sanan “usko” tai “Jumala”. Eikä tuollaisia deletoida asiattomina.
Jäin miettimään tuossa sitä, kun sanoit luulleesi minun olevan tunnustuksellinen kristitty. Anteeksi maalaisuuteni mut millainen se sitten lienee?
Minulle usko todellakin on enemmän kuin joku tietty seurakunta tai uskonsuuntaus. Eikä se mielestäni silti tarkoita sitä, ettenkö voisi tuossa uskossani esimerkiksi uskoa sen mitä Vapahtajasta raamatussa kerrotaan. Mutta toisaalta se mihin tai miten uskon, lienee kuten muillakin varsin henkilökohtainen asia.
Toisaalta välillä mietin tätä maailman hullutusta siinä, että ihminen joka kertoo avoimesti uskovansa Jumalaan, joutuu useammin selittelemään uskoaan, kuin sellainen joka vannoo elävänsä elämää uskomatta mihinkään. Vähän sama kuin meillä raitistuneilla tuon juomisen suhteen. On yleisempää se että joutuu selittelemään sitä miksi ei käytä päihteitä, kuin se että joutuisi selittelemään sitä miksi käyttää.
Mutta tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, en koe enää niin kamalasti tarvetta selitellä. En sen enempää uskoani, kuin sitä etten käytä päihteitä. Sen vuoksi yleisimmin totean vain sen että elän uskossa ja raittiina pelkästään jo sen vuoksi että olen nähnyt lähellä elävien ihmisten silmistä sen hyvän mitä tämä elämäntyyli minulle tuo.
Mitä tähän seurakunta tai uskonsuuntaus asiaan tulee, niin siinäkin olen monien tuskien kautta päässyt vapauteen siinä, että elän tätä päivää, kohdaten tässä päivässä juuri ne ihmiset jotka tänään elämänpolulleni eksyyntyy ja he jos ketkä ovat sitä minulle tärkeätä seurakuntaa, jos heitä silläkään sanalla on edes tarpeen määritellä.
Ne nämä tietyt sanat, joilla kuvataan jotakin tiettyä asiaa, tuppaavat vain yleisimmin aiheuttamaan sen että ihminen päättelee jo ennenkuin esimerkiksi minuun vaivautuisi tutustumaan sen millainen ihminen mahdollisesti olen. Esimerkkinä voin mainita vaikka sen, että koska koen itselleni tuon uskon tärkeänä ja koska rakastan kesäisin moottoripyöräilyä, niin pelkästään sen vuoksi halusin liittyä vuosi takaperin Gospel Ridersiin ja jo muutamia kertoja ihmiset ovat tulleet keuhkoamaan minulle siitä, kuinka tekopyhää tuo tuollainen onkaan. Kun sitten tavoilleni uskollisena noissakin tilanteissa olen rauhallisesti ihmisen kanssa jutustellut, on käynyt ilmi että näissäkin tunnekuohuissa, kuten yleensäkin, on kyse vain yksittäisistä ikävistä tapahtumista joita ihminen omien tunteidensa kohtaamisen sijaan, lähtee noita tunteitaan pakoon siirtämällä ne täysin syyttömien ihmisten niskoille yleistämällä kaikkien kyseisen kerhon jäsenten olevan tekopyhiä.
Noinhan se usein menee. On vaikea ymmärtää miksi ihmiset tekevät siitä itselleen ongelman että joku toinen uskoo johonkin mihin itse ei usko. Etenkin kun usko ei vaikuta kohtuuttomasti ympäristöön. Uskonnollisista ihmisistä puhutaan liioittelevaan sävyyn, heidän kauheuksiaan dramatisoidaan aivan tolkuttomasti. Ja useimmiten asialla ovat nimenomaan sellaiset joilla ei ole hajuakaan mistä puhuvat. Mielikuvat on luotu juorujen ja lööppien perusteella. Entisellä opiskeulpaikkakunnallani pyöri paljon jehovantodistajia soittelemassa ovikelloja. Kertaakaan en ole törmännyt sellaiseen ovikellonsoittajan josta ei olisi päässyt eroon ihan vain ystävällisesti sanomalla että en ole kiinnostunut. Heidän käytöksensä oli aina fiksua ja asiallista. Mutta auta armias miten heistä puhuttiin. Opiskelijat kokivat joutuneensa suoranaisen jehovien vainon uhreiksi. 
Oviin oli liimattu teatraalisen suurieleisesti lappuja että jehovilta pääsy kielletty. Voi kauhea sentään. Vaikuttaa siltä että uskon asioiden kohdalla ihmisten pikkusieluisuus pääsee oikein kukoistukseensa.
Eri asia ja eri keskustelu on tietysti sitten se miten uskonyhteisöissä toimitaan sisäisesti. On kuitenkin vaikea ymmärtää juuri tällaista käytöstä:
Usein tuomitsevat ihmiset yrittävät tällä tavalla tuoda jotain omaa uskonnollista ‘traumaansa’ (joko todellista tai keksittyä) esille kitisemällä ja marisemalla aina suurieleisesti kun vastaan kävelee henkilö joka tavalla tai toisella ilmaisee omaa henkilökohtaista vakaumustaan.
Minäkin tunnen jehovan todistajia, ja olen keskustellut heidän kanssaan. Eräässä AA-ryhmässä jossa kävin, kävi myös jehovan todistaja-pariskunta. Oikein herttaisen tuntuisia ihmisiä. Eivät he AA:ssa jehovalaisuudestaan puhuneet, vaan se tuli minulle esiin kun näin heidät sitten muualla jakelemassa Herätkää -lehteä.
Herttaisia ihmisiä, sympaattisemman oloisia kuin jotkut tuntemani ateistit. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että jehovan todistajat esiintyvät myös usein Uskontojen uhrit ry:n tapauksissa.
uskontojenuhrientuki.fi/loyd … rtomukset/
Eikä sitä, että jehovan todistajien piirissä mitä ilmeisimmin tapahtuu henkistä ja seksuaalista alistamista ja väkivaltaa.
Pidätte uskosta kertomista oikeutettuna tai ehkä jopa hyvänä asiana. Uskomattomuudesta kertominen sitä ei kuitenkaan tunnu olevan: se on kitinää ja marinaa, tai rienausta. Vapaa-ajattelijoiden kampanja “Jumalaa tuskin on olemassa” aiheutti valtavaa suuttumusta, ja se otettiin loukkaavana. Miksi sitten uskon tai uskonnon toitottaminen ei saa herättää suuttumusta tai edes kyseenalaistamista?
Huvittavaa on, että Vapaa-ajattelijoiden viesti suututti huolimatta sen pehmeästä sanamuodosta "…tuskin on olemassa…
Kaaleppinen kirjoitti uskostaan, ja pullon hengestä joka nuorena korvasi uskon hengen. Minulle kumpikaan henki eivät ole merkityksellisiä nykyisin, mutta joskus ovat olleet.
Oikeita todellisia asioita ovat minulle ihmiset, ihmisten yhteisöt, sivilisaatio, yhteiskunta, ja ihmisten kyky vaikuttaa niihin. Sekä luonto, jossa toimivat fysiikan ja biologian lainalaisuudet. Tämä kaikki näkyy niin hyvässä kuin pahassa, kuten ilmastonmuutos, konfliktit jne.
Voin minäkin sanoa uskovani myös rakkauteen, ihmisten väliseen välittämiseen, ja solidaarisuuteen. Ne ovat tunteita ja asenteita. Tunteemme ja asenteemme ovat todellisia, ja niillä voidaan vaikuttaa.
Sitä en tosin minäkään tajua, miten prätkällä ajeleminen uskossa olisi sen tekopyhempää kuin jalankulku uskossa. Minä tunnen myös niitä tunnustuksellisia kristittyjä motoristeja, ja heitä on mm. facebook-kavereissani. Uskovaisenhan ei tarvitse piitata harrastuksen saastuttavuudestakaan, koska kyllähän Jumala saasteet hoitelee.
Uskonnottomuus ja ateismi ovat kuitenkin vähemmistön juttuja yhä meidänkin yhteiskunnassamme. Liberaali tapa-luterilaisuus lienee yleisin uskonsuuntauksemme, vaikka ev.lut.kirkossa jylläävät vanhoilliset voimat joille mm. homoseksuaalisuus ja naispappeus ovat kauhistus.
Vapaamielisempi “rusinat pullasta” uskonnollisuus on toki nykyaikaisempaa ja liberaalimpaa, mutta toisaalta; mikä logiikka siinä sitten on? Otetaan todesta mitä Raamatussa kerrotaan Vapahtajasta, mutta monet muut kohdat Raamatusta sivuutetaan? Mitähän Apostoli Paavalikin sanoisi homoliitoista ja naispappeudesta. 
ihmettelee nimim. “Räjähtelevä lepakko”
“näin heidät sitten muualla jakelemassa Herätkää -lehteä.”
Minä jaan nyt myös Herätys-sanomaa (sivutuotteena kuin suomalaisissa oluissa käytetty Koskenkorvan sivutuote ohratärkkelys) ja itse en voi hyödyntää sote-uudistusta kun ei ole alan koulutusta ja kokemuskin on A-klinikan asiakaspuolelta (mikä on enemmänkin dismeriitti).
Kuten olen muutamissa yhteyksissä jo viime vuoden lopulla (suljetuissa tilaisuuksissa saatu tieto) tuonut esille niin sote-uuidtuksella aletaan tekemään rahaa ja lääkäreitä houkutellaan rahalla pois julkkarilta. Viime päivien uutiset tukevat tuota tietoa ja on sanottu suoraan, ettei hallitus täysin ymmärrä, mitä on tekemässä.
Piensäästäjän näkövinkkelistä olen asiaa vähän silmäillyt. Sote-puolella on se etu, että nyt pääsee julkkarilta yksityiselle veilä helposti, mikä esim. lakioppia tai kauppaoppia yliopistossa tahkonneille on lähes mahdotonta, koska julkkarin töiden helppouden ja alhaisen työtahdin takia julkkarilta yksityiselle pääsee erittäin harvoin, yleensä ei koskaan. Yksityiseltä sitten voi päästä eläkettä odottelemaan julkkarille (joutuu tinkimään palkasta) ja sote-puolella pääsee aina. Sote-uudistuksella rahaa Suomessa alkavat takomaan nämä neljä firmaa, joista pääkohtia tässä: [Esperi Caren palkanmaksuissa on ollut viiveitä → en suosittele].
-
Terveystalo: firma ei ole pörssilistattu, suurin omistaja on Wallenbergien EQT-rahasto. Terveystalosta on käynyt ovi ulos ja vaihto huonompiin töihin muualle jos ei vaan ole sopinut ko. firman sapluunaan.
-
Pihlajalinna Oyj: Lähitapiolan ja Tapiolan (keskinäisiä vakuutusyhtiöitä) eniten omistama. Helsingin börsassa, ei jaa nyt osinkoa (symbolisen 0,02 € osingon jako kariintui alkeelliseen virheeseen kun asiaa ei oltu yhtiökokouskutsussa mainittu niin osinkoa vapaasta omasta pääomasta ei voitu jakaa). Pihlajalinna hakee kasvua, kannattavuutta ei lähiaikoina → pk-seudulle avautuu töitä firmasta. Työntekijöille ei ole osakkeenosto-ohjelmaa.
-
Attendo AB: johto 22,5% ja Nordstjernan 16% suurimmat omistajat, muut suuromistajat lähinnä eläkeyhtiöitä/vakuutusyhtiöitä. Pihlajalinnaa vakiintuneempi. Tässä firmassa on etuna se, että kaikki työntekijät pääsebät mukaan osakkeenosto-ohjelmaan; yli 1.000 työntekijää on osakkaana. Tukholman börsassa, eikä Pihlajalinnan tavoin osinkoa juuri jaa vaan rahat käytetään laajenemiseen. Pk-seudulle tulee avautumaan työpaikkoja. Itselle hankkimisessa asetan Attendon osakkeet Pihlajalinnan edelle. (Olen noin 7 kertaa kymmenestä arvannut parivertailut oikein).
-
Mehiläinen; suurimmat omistajat yksityisistä ovat firman lääkäreitä, pääomistajat Jersey saarelle rekisteröity Triton ja KKR USA:sta. Mehiläisellä on valmiudet tehdä IFRS-tilinpäätös eli listautmista ollaan valmisteltu-. Yksi johtajista sanoi että kun pääomistajat niin haluavat niin listaudutaan Helsingin börsaan. Tällä hetkellä hoitajat eivät voi ostaa Mehiläisen osakkeita. Mehiläisellä on yht’aikaa ollut päihdelääkäreitä sekä julkkarin että Mehiläisen töissä eli tuplatyö voi olla mahdollinen.
Firmat 1-4 maksavat ja tulevat maksamaan julkista sektoria suurempia palkkoja. Ja ovat too big to fail.
Kun Vadelmamunkilla on laaja tuttavapiiri niin vars. Pihlajalinnan ja Attendon (ruotsalaisessa firmassa voi päästä Tukholmaan kurssitukseenkin) kuulumisia alkaisin nyt tarkkailemaan (haastatteluissa sitten voisi yllättää tiedon tasolla). 2019 sote-homma on jo kokonaan toiminnassa ja organisaatiot suurelta osin miehitetty. Kiire ei ole, mutta viivytellä ei saa.
Kouluttautumisessa etenisin näin; kun on organisaation sisällä niin hankkii tiedon, millaista koulutusta arvostetaan/mikä on se oikea päällystökurssi siinä työpaikassa eli mikä on se leikkimaisterin tutkinto, millä saa ylennyksen tai mitkä ovat ne täsmäkurssit, joista on hyötyä.
[Poistettu henkilökohtaisuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Terveisin “vadelmamunkki, ollut juomatta 3 päivää”, lukee avatarkuvasi alapuolella. 
Kaaleppinen kirjoitti
Alkoholistin on uskallettava puhua tunteistaan selvin päin. Hedelmällisintä niistä puhuminen on minulle ollut puhua niistä kasvokkain kahden kesken omia asioitaan jo selvittäneen ja luottamukseni saaneen alkoholistin kanssa. Vertaistuen piirissä olen toisinaan saanut olla myös kuuntelevana osapuolena.
Ammattiauttajillekin olen niistä aikoinaan puhunut, mutta jotain jäi puuttumaan, kun eivät kertoneet minulle omista kokemuksistaan.
Nousuhumalassa tai itkuviinaa juotua on suuria tunteita setvitty myös kaljakavereiden kesken, mutta kas kummaa, kaveripiiri supistui eikä loppuvaiheissa ollut ketään, kuka niistä olisi kiinnostunut.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme