Itse asiassa tosi monet saa sairaalassa nykyään oxynormeja tai kontteja tai sit tramalia, jos vaan pärjäävät sillä. Sit kotiin saa tosi monet pienen oxynorm -respan panacodien + buranan lisäksi, mut tyyliin viikon setin. Kaikki jotka voidaan, vieroitetaan oksikodonista osastolla. Mun mielestä kivunhoito on huomattavasti parantunut viime vuosina, ja on ihan ymmärrettävää, et väärinkäyttäjiin suhtaudutaan varauksella. Jos on todennäköistä, et tabut menee väärinkäyttöön, niin eihän lääkäri voi niitä kirjoittaa. Potilaan pitäis sit olla pidempään osastolla, jotta voivat siellä antaa lääkkeet, mut kummasti sit potilas ei siihen suost
Monilta unohtuu se, et leikkauksen jälkeen ON KIPUJA! On mahdoton tehtävä tehdä leikkaus, josta ei tulis kipuja. Eikä yleensä voida antaa niin paljon lääkkeitä, et kivut häviäis, kun sit sitä potilasta ei saada sängystä ylös kuntoutumaan.
Tää tarkoittanee nistejä, koska muuten kyl panacod-respan saa tosi helposti. Ja tietty ensin annetaan panacodia ja vasta sit tramalia, kun kandeehan sitä mahdollisimman miedolla lääkkeellä pärjätä. Buranaahan pitäis käyttää siksi, et tulehdusreaktio häviää, mikä väistämättä tulee leikkauksessa, kun joudutaan kudoksia rikkomaan. Jos pystyy näkemään sen oman lääkehimon taakse ja perehtymään asioihin, niin kyl sit tajuaa, miks toimitaan niin kuin toimitaan.
^Kyllä mun tutuissa on paljon sellasia ketkä saavat esim. käsi-leikkauksen jälkeen pelkkää buranaa. Esmes avoppi ja mutsi. Täälläpäin harvoin määrätään arvauskeskuksessa tai sairaalassa mitään kovempia, sit on lääkäreitä jotka määrää helpommin, mut muuten… Ihmettelin itekin kun kolmen eri leikkauksen jälkeen pelkkää buranaa annetaan, toisaalta jos kipua enemmän valittais ni sit vois tulla kodeiinia mut muuten harvemmin. Sama oli avopil nyt polvi-leikkauksessa; mitään kovempia sen jälkeen annettu… Nyt etenkin kun on tullu ohjelmista et liian helposti määrätään ni sit ei määrätä lainkaan riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä…
Sama ku kahel tutul ollu selässä nikama-ongelmia niin, et hyvä että sängystä joskus ylös päässyt. Toinen sai Panacodia, söi 20 pilleriä päiväs eri lääke-aineita jotka koostu miedoista kipu-lääkkeistä ja toinen on entinen käyttäjä ni pyrki pärjäämään lääkkeillä, jotka ei aiheuta riippuvuutta, mut pahimpiin kipuihin sit pyys pienen määrän kodeiinia.
Yksityisellä saa paljon helpommin pienempääkin kipuun…
umm tuota korjatkaa jos väärässä olen, näin pari vuotta tramalia käyttäneenä. niin 50mg:tä on nopeena, sitten debottina 100 ja 200mg. eli otit tuon kattoannoksen 600mg minkä jälkeen ei tramal enään vaikuta enempää vaikka kuinka kiskoisi (osa sanoo, että katto vaikutus jo 400mg/vrk). Voishan se hauska olla jos saisi jotain oloja tramalilla tjsp. koskaan en ole lääkkeitä “ns” väärin käyttänyt vaan tuohon 400mg/vrk ollaan noustu ihan siitä buranasta ylöspäin eli koskaan ei ole mitään oloja tullut kun lääkkeitä on aina nostettu hieman ylemmäs ja ylemmäs yms. myöskään henk. koht. oxanest ja tai oxynorm + 20mg tarciniq:lla muuta kuin kivunlievitystä selkäkipuun sairaalassa ollessa.
400mg on ihan sama kuin 800mg, vähän vaikuttaako iso osa hitaita yhtäaikaa, vajaan puolenvuoden toleranssi ja 400mg oli aloitusannos joka tramatliin max 600mg Lyricaa niin kahtena aamuna keikutti ja se johtui verenpaine ja sydänlääkkeistä kun verenpaine heitteli, nuo tuntia myöhemmin niin miltään ei tunnu vaikka ottaa teemuja ja pameja heti perään, nyt on yksi lääke päällä voka vie näön ja kirjoituskyvyn nutta panin loput niistä vessanpyttyyn kun oli oakko päästä nopeasti eroon. Viinaa tai muuta se tarvii jos päänsä meinaa sekoittaa, ta vetää i.v. tai edes nokkiin kun nu on niin turvallisia nykyään.
Nanoo on ihan oikeassa purkauksessaan. Mutta Suomen lääkekulttuuri on sellainen. Kipuun ei saa mitään helpotusta, mikä auttais oikeasti. Maailma ontÿnnä hyviä lääkkeitä, mutta niitä ei kirjoiteta tarvitsijoille.
Itse käytän nykyään kodeiinia päivittäin. Se auttaa keskittymään ja pitää työkykyni korkealla. Muutin Espanjaan osittain lääkekulttuurin takia. Olen niin kyllästynyt Suomen väärin koulutettujen lääkärien nihkeyteen. Ahdistukseen suositeltiin pussihengitystä ja ties mitä terapiaa, jonka teho olisi ollut kyseenalainen, mutta hinta suurempi kuin pystyin tienaamaan.
Täällä marssin apteekkiin siistinä. Pyydän opiaattilääkettä, milloin mitäkin. Nykyään vetelen ainoastaan kodeiinia, jota (panacod-tyyppistä tai vahvaa yskänlääkettä) saan apteekista kuin apteekista. Työni hoidan tehokkaasti ja asiakkaat pitävät minusta. Olen rakentanut oman urani tänne, koska avautui mahdollisuus ja suomalainen lääkärilaitos suorastaan työnsi älykkäämpään maahan.
Kotimaani on paras monessa suhteessa. Terveydenhuolto (varsinkin menttaali- ja kipuosasto) on täynnä fobioita potevia lääkäreitä. Ainoa tapa lopettaa kärsimykset ja aloittaa laadukas elämä oli lähteä. Koettakaa kipristellä. Toivotan tsemppiä ylimielisten puoskareiden käsissä.
Nanoo on ihan oikeassa purkauksessaan. Mutta Suomen lääkekulttuuri on sellainen. Kipuun ei saa mitään helpotusta, mikä auttais oikeasti. Maailma ontÿnnä hyviä lääkkeitä, mutta niitä ei kirjoiteta tarvitsijoille.
Itse käytän nykyään kodeiinia päivittäin. Se auttaa keskittymään ja pitää työkykyni korkealla. Muutin Espanjaan osittain lääkekulttuurin takia. Olen niin kyllästynyt Suomen väärin koulutettujen lääkärien nihkeyteen. Ahdistukseen suositeltiin pussihengitystä ja ties mitä terapiaa, jonka teho olisi ollut kyseenalainen, mutta hinta suurempi kuin pystyin tienaamaan.
Täällä marssin apteekkiin siistinä. Pyydän opiaattilääkettä, milloin mitäkin. Nykyään vetelen ainoastaan kodeiinia, jota (panacod-tyyppistä tai vahvaa yskänlääkettä) saan apteekista kuin apteekista. Työni hoidan tehokkaasti ja asiakkaat pitävät minusta. Olen rakentanut oman urani tänne, koska avautui mahdollisuus ja suomalainen lääkärilaitos suorastaan työnsi älykkäämpään maahan.
Kotimaani on paras monessa suhteessa. Terveydenhuolto (varsinkin menttaali- ja kipuosasto) on täynnä fobioita potevia lääkäreitä. Ainoa tapa lopettaa kärsimykset ja aloittaa laadukas elämä oli lähteä. Koettakaa kipristellä. Toivotan tsemppiä ylimielisten puoskareiden käsissä.
Jou, luin lähes kaikki tämän topicin viestit ja sain nyt jonkinnäköisen kuvan Tramalin viihdeköytöstä. MUTTA haluaisin nyt kuitenkin vielä varmuuden vuoksi tarkistaa asian omalla kohdallani:
Sain kaverilta 10 kpl 50mg Tramal kapseleita. Paljon kannattaisi ottaa jos haluaa sen euforisen tunteen, eikä hirveetä nuokkumista? Toleja mulla ei ole. Olen kuitenkin aikasemminkin kokeillut vähän Tramalia, ehkä jonkun 200mg verran, eikä vaikutuksia muistaakseni ollut muuta kuin pieni pöhnä, vaikka vedin päälle pari siideriäkin.
Ymmärtääkseni nuo kapselit on niitä nopeasti vaikuttavia? Alkaako vaikutus siis n. tunnin sisällä? Milloin vaikutus sitten loppuu? Olisko siinä mitään järkeä että aloitan vaikka 300mg:llä, katson tunnin päästä oloja, jos ei ole vielä mitään niin lisään vaikka uudet 200mg…? Vai toimiiko Tramal edes noin… Valaiskaa tietämätöntä!
Tramal oli mun ensirakkaus sillon muutama vuosi sitte ku en mistään muusta enkä siitäkään mitään tienny. En tajunnu miks olin nii hyvissä oloissa polvileikkauksen jälkeen kunnes ymmärsin et noistahan se johtui Ja sit alkoi napin paineleminen “saaks kipulääkettä?” Kerran joku sitä tuli pistämäänki jopa. Reseptin kans pääsin himaan sieltä mut en hakenu ees niitä koska pelkäsin
No joku päivä ne sit vissiin haettiin ja rupesin niitä napsimaan… voi kun muistais enemmän niistä ajoista mut sen kerran muistan ku lähin frendille ja nappailin noita 50mg (?) vihreekeltasii aina välillä en tosiaa muista missä ajassa mut ei nukuttanu ja lähettiin viemää koira “nopeelle lenkille” jalat vaa kanto eteenpäin ja teki mieli vaan puhua. Laskuista en muista yhtään mitään oliko niitä vai ei.
Nyt vuosia myöhemmin ku yritän vauhdista pitää pidempiä taukoja niin aloin miettii et miten tän laita, kirjottaakohan lääkäri respan jos mulla vaikka sattuis tulemaan hammaslääkäri ja viisaudenhampaan poisto? Yksityiselt ois varmaa jokseenki helpompaa? Eikä ne pysty tarkistaa tota hammaslääkärihommaa?
Selkä, hartia, polvikipu niin ne suorastaan suosittelee ja mainitsee ettei teho riitä niin ne nostaa annoksen heti 400mg/vrk ja seuraava uusii kiltisti ja sanot että on hankala päästä lekuriin niin sulla on lappu kädessä kolmeksikuukaudeksi joka taas uusitaan. Se on suurinman osan suosikkilääke ja kun on lievin opiaatti sen määräilyä ei ilmeisesti seurata, lääkäri suorastaan huokaisee jos se selviää tramal respalla eikä potilas muuta pyydä ja väärin käyttö kyllä loppuu melko pian. Sitä vaan tarvii sen annoksen että saa olon normaaliksi, joskus koviin kipuihin ottanut yli niin ei mitään muuta kuin pahoinvointia ja kovempi kusilukko. Mutta kipu tuo mukanaan raskaiita ajatuksia ja helppaa niihinki eli joskus voi mennä sohvalle tunniksi haaveilemaan jotain. Multa loppuu taas ensiviikon tiistaina ja tilalle tulee jotain muuta, en tiedä mitä mutta luulen hieman voimakkaampaa samaa koska neurologi jo kerran tuon multa lopetti ja sanoi omalääkärin kirjoittavan hänen ohjeen mukaiset mutta pääsy omalle kesti 9vko niin oli pakko mennä kipupolille ja se lekuri ei kirjoita väkevämpää kuin 2*200mg vuorokausi sanoin ota tai jätä välittämättä kolleegansa määräyksestä mitään ja tähänki tarvittiin potilasasiamiestä. Jos ensiviikolla vielä kusettavat teen asiasta valituksen ja vaadin pääsyä muualle hoitoon tai menen yksityisesti.
Älä höpötä. Tramal on tyyliin kolmannen vaiheen vaihtoehto jos selkä, polvi tai hartiavaivoihin ei ole tullut apua tulehduskipulääkkeistä ja parasetamolista ja lihasrelaksanteista, tai vaikka panacodeista seuraavana vaihtoehtona. En itse tiedä yhtäkään lääkäriä joka ensimmäisenä vaihtoehtona suosittaa tramaleita ellei kivut ole oikeasti välittömästi ja objektiivisesti kovia, esimerkiksi akuutin loukkaantumisen seurauksena. On hyvin tunnettu lääkäripiireissä, että tramal on miedoista opioidesta koukuttavin käytännössä, ja monet jotka selkävaivaan tai vastaavaan alkuun asianmukaisesti syöneet ovatkin sitten koukkuuntuneet. Hammaslääkärit eivät kirjoita opioideja ainakaan yleensä. Ja jos niitä pyytää, niin tuskin ainakaan silloin.
Aikoinaa panacoddeja tyrkyttivät ja kuten todettu tuli mahavaivoja niin aluksi 450mg Tramal ja nyt on syöty 400mg reilu puolivuotta ja välissä oli 3vko tauko parempaa odotellessa. Kipu on kovaa hyvin laajaalaista ettei vain yhtäosaa särje vaikka olkapäästä kipu ja tramal hoito alkoikin, nyt kun kivun syyn löysi patologi koepalasta ei tarvi neuvotella kivusta ja siihen loppui kuntoutus vaikka olen uudestaaan sitä pyytänyt ettei lihakset ihan surkastu. Pitää olla uusi lähete ja emäntä istuu tietokoneella päivät pitkät ja kärsii niskakivusta niin meni työkkäriin niin 2100mg Tramalia ja illaksi yksi 4mg sirdalud joten ei ne nyt niin kovin lujassa ole.
Kuulemma Indalginit (etyylimorfiini+indometasiini) ovat erityisesti hammaslääkärien suosiossa ja niiden käyttöaiheenakin on mainittu hampaanpoiston ja muiden kirurgisten toimenpiteiden jälkeinen särky. Tramaliakin ovat muistaakseni jollekin määränneet.
Omista kokemuksista voin sanoa, että itsellä oli ennen tramaleita 4 x 2 panacod käytössä + muita kipulääkkeitä, sitten siirryttiin suoraan 2 x 200mg tramal annokseen mitä ollaan nyt pidetty puolitoistavuotta, lihasrelaxanttina 2 x 2mg rivatril. Ja tuosta vaikutuksista niin 600mg:n jälkeen keho ei enään vastaanota kys. ainetta, eli siis 600mg on kattoraja minkä jälkeen syömisestä ei ole enään mitään hyötyä. Viihdettä en ole kyllä tramalista koskaan saanut, en euforiaa, en edes järin suurta kivunlievitystä, ei väsytä eikä piristä. sama oli panacodeissa, joko tablettina tai jauheena. myöskään mistään bentsoista en ole saanut mitään oloja, en rivatrilista enkä xanoreista (2mg) eli siis vahvimmista bentsoista. Rivatril saattaa hieman piristää, varsinkin joskus jos vituttaa ja ottaa 6-10mg… Tosin siis päivittäisessä käytössä on olleet jo pitkään joten tolet on korkealla. Jotenkin vaan en ymmärrä miten ihmiset saavat euforioita panacodeista,bentsoista,tramaleista o.O;; Olen varmaan vaan poikkeava, normaali ryyppäämiseenkään eivät ole vaikuttaneet lääkkeet, siis että olisin jotenkin pienemmästä määrästä tullut känniin tai tullut mitään sekavuustiloja.
Joo, en mäkään mitään kattorajaa ole huomannut. 400mg pidetään tosiaan rajana, jonka jälkeen kouristusriski kasvaa huomattavasti. Itse en kouristellut vaikka vuosien jarruputki eskaloitui tuossa vuoden lopussa siihen, että tramadolia meni joku vajaa kuukausi ~3000mg/vrk “korvauksena”.
…sitten kutsuikin katko… Huom! Minulla oli tuolloin käytössä myös n. 4-6mg rivatrillia/vrk, mikä lienee pitänyt kouristelut kurissa.
Toleranssi kyseiseen tuotteeseen kasvaa muuten ihan älytöntä vauhtia, mutta kyllä siitä huolimatta olot sai kunhan vain löi tarpeeksi nappulaa naamaan.
Ja älkää hyvät ihmiset lähtekö noille mun linjoille annosten kanssa. Voin kertoa, että hiukan raskas oli katko ja sitä seuranneet kuukaudet. Toki muukin historia painoi, mutta ei tuo älytön “grande finale” tilannetta parantanut. Ainakin kuukauden oli aivan sekaisin pelkästään siitä, että reseptorit ja kroppa oli niin solmussa. Tramadolilla kun on myös se SNRI (vai oliko se SSRI?) -vaikutus, toimii siis tiettyjen masennuslääkkeiden tavoin, sotkee välittäjäainevaihduntaa siis kohtuu tehokkaasti.
Tramadoli on SNRI, mikä tarkoittaa serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjää. Siihen en osaa ottaa kantaa, kumpi noista välittäjäaineista vaiko molemmat yhdessä ovat vastuussa noista epileptisistä kohtauksista. Serotoniinisyndroomasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka senkin riski tuon lääkkeen käyttöön suurilla annoksilla liittyy.
Itsellä oli SSRI? Lääkitys päällänsä (Efexor 225mg/pvä) ennenkuin vaihdettiin Tramaliin, siinä sitten seinään lopetettiin se Xanorin voimin. En halunnut ottaa tuota seretoniinisyndrooman riskiä, tuppaa olemaan melko salakavala ja pikkuhiljaa tuleva. Tosin olen myös kuullut, että Efeä ja tramalia ollaan syöty ihan resepteillä päällekkäin, määriä en kylläkään muista, mutta siis melko kohtalainen riski on olemassa jos syö molempia päällekäin.
