Joo eihän se kalan saanti tärkeintä ole, siksi mä oonkin onkimiehiä. Kannattaa juu se pikkuinen opettaa heti pienestä samoilemaan, niin oppii ymmärtämään mikä tässä maailmassa on oikeasti aitoa ja mikä ei. Nykyään vaikka kakarat asuu maallakin, niin tuntuu ettei niillä ole oikein mitään kontaktia luontoon. Toki näin ei ole kaikkien kohdalla. On se vähän koomista, jos on ikänsä asunut maalla ja metsän vieressä eikä karhua erota puolukasta.
Tuo ylempänä mainitsemani valokuvaus kiinnostaa, mutta sellasella rennolla meinigillä, ei mitään armotonta hifistelyä. Piirtäminen ja muu vastaava luomis painotteinen puuhastelu on aina kiinnostanut. Piirtämistä pitäisi kyllä harrastaa enempi, se on hemmetin terapeuttista. Tosta tulikin mieleen, että kuinkahan terapeuttista se olisi metsässä piirtää? Toisaalta se ei ehkä oo mun juttu, vaatii liikaa keskittymiskykyä, että kyllä se kamera siellä metsässä taitaa olla parempi. Ja kyllä mä tykkään vaan ollakkin niin, kuin nytkin, eli vaan köllöttää tässä sohvalla tekemättä muuta kuin tätä. Lapsena harrastin futista, mutta jossain vaiheessa vaihtopenkillä hiffasin, että ehkä on parempi ja halvempaakin siirtyä suoraan katsomoon. Tykkään enemmän yksilölajeista, mutta en oo vielä löytänyt mitään mulle sopivaa juttua, tosin en mä ole mitään etsinytkään, enkä etsi. Jos joku juttu on mua varten, niin uskon että löydän sen ilman etsintääkin tai se löytää mut.
Iso kiitos kaikille jotka jaksaa tänne kommenttia raapustella.
[/quote]
heeh, onhan se paha jos ei tosiaan puolukkaa ja karhua erota 
taitaisin itsekkin ne erottaa vaikka olenkin koko ikäni helsingissä asunut : P Muistan kuinka ihanaa oli päästä kesällä mökille, ajattelin aina et isona muutan jonnekkin maalle… mut enpä ole niin tehnyt 
mut eipä se viel myöhästä ois näin 24 vuotiaanakaan 
Tosin mun mies ystävä on muuttanut tänne vasta aikuis iällä niin ei varmasti halua takaisin ihan heti. Piirtäminen on kyl miellyttävää puuhaa, itse rentoudun usein niin et juon hyvää teetä ja piirrän
Piirtäminen on täälläkin jäänyt vähemmälle, pitäs vaan ottaa enenmän aikaa omille jutuille. Voithanehka kuvata jotain mikä ois kiva piirtää ja piirtää sen sitten myöhemmin kotona (:
Kyllä mä aijon käydä paljon mun pikkuisen kanssa kalassa ja muutenkin puuhastella luonossa, must oli aivan ihanaa käydä isän kanssa kalassa ja pilkillä, niist reissuist muistaa vieläkin vaikka mitä.
Itsekkin olen harrastanut futista reilu 10 vuotta ja sit valmentanut viis… nyt en oo jalkkiksen parissa enään kun tulin äidiks mut eihän sitä tiedä vaik mun muru tykkäis myös futaa niin sit taas tulee varmaan pyörittyä enemmän sen parissa mutta siihen on viel aikaa kun pikkuinen ei ole vielä edes vuottakaan )
ei sitä yleensä etsimällä mitään löydäkkään, kaikki parhaat jutut vain tulee elämään ilman väkinäistä ponnistelua.
Ei täydy kiitellä, mielelläänhän tätä tekee
Moikka puuh,
Tuo vastauksesi kertoo enemmän kuin ensi lukemalla oivaltaakaan! Valoa näyttäisi olevan tunnelissa ja mustat pilvet taivaalla ovat jo saaneet ainakin hopeisen reunuksen kuvaannollisesti sanottuna. Totta, lapsuusmuistot voivat aiheuttaa monenlaista oiretta aikuisiällä. Juuri on käyty terapia vaikeaksi kokemani äiti-tytär-suhteen vuoksi. Taide antaa siivet selkään. Näin ajattelen nyt noin vuoden taideopintojen jälkeen. Runosuoni, jollaista en tiennyt itselläni olevankaan, on tuottanut jo noin 30 harjoitelmaa vuodessa. Taide on terapeuttista! Jos kekittyminen on hankalaa, niin meditoin ensiksi, jolloin mieli rauhoittuu. Suuntasi on nyt oikea, iloitse tähänastisesta ja kuten padawankin kirjoitti,tsemppiä jatkoon. 
Hehei, älä turhaan manaa itsellesi paskaa niskaan. yleensä juuri käykin niin kun voivottelee että sitten alkaa tapahtua juuri niin. Anna itsellesi kiitosta siitä kuinka olet pystynyt olemaan pelaamatta. pelaajasta pelaamattomuuteen on pitkä matka jonka aikana pelaajan käsitys elämästä muuttuu kovasti. Pelin ja pelaamisen paikalle aukeaa aivan uusi ja ihmeellinen paikka elämässä. ennen oli vitutus ja nolus pelaamisesta. nyt taas voit olla itsestäsi ylpeä ja katsoa tulevaa täysin uusin silmin. Ratketa voi kuitenkin helposti… silloin ei kannata ajatella etta taas sitä ollaan pelaajia vaan oppia siitä ja varmaan ison vitutuksen kera kärvistellä hetki ja yrittää oppia siitä jotain… mikä kentiäs sai ratkeamaan, jotta sen voisi välttää seuraavalla kerralla.
heeh… oli pakko kirjoittaa mitä tuli mieleen kun luin tekstiäsi, harmittaa vaan kun et anna itsellesi kunniaa.
ei riippuvuudesta ole todellakaan helppo päästää irti ja olet kuitenkin siinä jo onnistunut jonkin aikaa ja todella toivon ja uskon että pystyt siihen jatkossakin (:
Korkea saareen pitäisikin taas mennä, monen monta kertaa on pitänyt mut aina jostain syystä jää menemättä… viimeksi oltiin jo matkalla mutta ei mahduttu vaunujen kanssa täpötäysiin busseihin… tunnin odottelun jälkeen päätettiin lähteä piknikille eväiden kanssa ettei ne mee hukkaan
En todella aijo pikkuista viedä peliluoliin enkä muutenkaan opeta tyhmyyksiä. On tullut elämän aikana nähtyä ja koettua niin paljon vääryyttä ja pahuutta ettei sitä moni edes usko… lähinnä vain sisareni jotka ovat lähes kaikki pahat asiast ikävä kyllä joutuneet myös kokemaan. Aijon todella panostaa siihen ettei mun aarre joudu kokemaan elämässään lähellekkään samaa kuin minä pienenä. En malta odottaa että muru kasvaa ja pääsen tekemään hänen kanssa kaikkea kivaa ja opettamaan miten muita tulisi kohdella hyvin. Se on mielestäni hirmu tärkeä taito… jos sen osaisi kaikki niin suurin osa pahasta jäisi tapahtumatta (:
Itsekkin tykkään vain piirrellä, enkä todella tee sitä taiteen nimessä : DD Oon tehnyt pari taulua itse, viimeisimmän tein kun näin luonto ohjelman lopuksi neljä maailman suloisinta pöllön poikasta oksalla… painoin paussille ja luonnostelin sen lyjykynällä paperille ja maalasin sen myöhemmin. Mun mielestä kaikista parhaat teokset syntyy juuri spontaanisti, kun ei liikoja mieti. varmaan koska jos lähtee tekemään jotain tiettyä voi se mennä pilalle tai ei tule tarpeeksi hieno omasta mielestä, mut kun vaan tekee eikä suunnittele se on juuri hyvä sellaisenaa kaikkinen virheineen.
Pakko mennä nukkumaan, väsyttää kovin. kirjoitellaan taas (:
Hei Puuh. Saanko kysyä,miten prosessi ulosottoon vippien laittaminen eteni ja kuinka monta eri vippiä sinulla oli? Mulla parikymmentä varmaan ja eikö kaikkiin tuu lisäks 250 euron käräjäkulut? Ja miten ku ne menee sinne eri aikaan…miten ulosottomiehen kaa sovitaan kuukaiserät. Veikkaan että mulla nyt se piste, et kaikki sinne. Luottotiedot menikin jo. Ja olen lukenut,että sais sovittua myös vapaaehtoisesta maksamisesta…ei suoraan palkasta välttämättä. Pelaaminenki ehkä rajottuis ku ei elättelis toiveita siitä suuresta voitosta,jolla maksaa kaikki vipit…
Kiva kuulla, on aina mukava kun saa toiselle hyvän mielen (:
Aika pahoja noi horoskoopit, miten voi edes osua noin hyvin… O:
voiku mun horoskooppi sanois vaikka että; elämässäsi tulee pian käänne, et tule enään saamaan yhtä paljon paskaa niskaan kuin yleensä, kunhan vain jaksat odottaa ja pysyä omana itsenäsi… heeh voiku niin kävisikin (:
Oon oikeasti aika ihana ihminen ja kiltti… liiankin kanssa usein mut tuntuu et viime aikaiset tapahtumat ois tekemäs muhun muutoksen ja se pelottaa… en oo tottunut tuntemaan näin tai olemaan kenellekkään vihainen, kiukustun nykyään aika helposti ja se on kovin hämmentävää. Ennen en suuttunut sitten millään vaikka tapahtu mitä. Täytyis varmaan tehdä asialle jotain… en vain tiedä mitä… hyviä ideoita otetaan vastaan 
heeh.
Toivottavasti olet pystynyt olla pelaamatta haluista huolimatta, en tiedä auttaako tää yhtään mut mä oon pitänyt sulle peukkuja joka päivä.
Sun pitäs rentoutua kunnolla työpäivän jälkeen ja kerätä akkuja ettet olis kokoajan jumissa. Hyvä hieronta tekis varmasti sulle terää (:
Itse tykkään juuri hieroa, se rentouttaa mua enemmän kuin olla hierottavana… kutian niin helposti et hieronnan jälkeen oon viel enemmän jumissa ku oon yrittänyt kovasti paljon olla kutisematta 
Mut sit kun saan hieroa ja huomaan kuinka toinen nauttii ja rentotuu siitä, se on ihan paras tunne (:
Pakko kömpiä takaisin sänkyyn… oon ihan kipeenä 
halusin vaan tulla rustaa sulle pari sanaa (:
No eka ne vipit pyörii perintätoimiston kautta ja vipin antajasta riipuen perintätoimisto voi periä niitä ties kuinka kauan korkoa kiskoen. Mullakin tuli joittenkin vippien kohdalla monta kymmentä maksuvaatimus lappua ennen kuin perintätoimisto siirsi asian käräjille. Joistakin perintötoimistoista soiteltiikin moneen kertaan. Mulla vippejä oli ties kuinka paljon, käytännössä kaikkialta mistä silloin sain. Ja jokaisen saatavan kohdalla tulee juu käräjäkulut. Ulosottomiehen kanssa ei tarvitse sopia mitään, ne nappaa suoraan palkasta. Vaikka sieltä käräjiltä tulee lappuja, että pitää käydä siellä kuittaamassa, niin ei sinne tarvi mennä. Jos et itse halua, niin sun ei tarvi koskaan nähdä tai edes puhua ulosottomiehen kanssa, tosin sitten tilanne on toisin jos sulla on jotain muutakin ulosmitattavaa kuin palkka. Ja tietysti se vaikuttaa onko ulosmittaus suppea vai ei. Mulla on pankkilainoja lukuunottamatta ollut kaikki ulosottoon menneet laskut ja vipit suppean ulosmittauksen piirissä, ja niin ne kai yleensä meneekin. Joku rajasumma kai siinä sitten on, koska jää vielä suppean puolelle. Käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, jos sun ainoat tulot on palkka ja et omista mitään.
Kannattaa ehdottomasti soittaa aika velkaneuvontaa, ne on ammattilaisia ja osaa antaa 100% oikeata tietoa, ja neuvoa oikein. Mulle sanottiin velkaneuvonnossa aikoinaan, että anna kaiken mennä ulosottoon ja se oli mun mielestä hyvä neuvo. Tosin jos velkaa on vähän, niin sitten ehkä kannattaa hoitaa asia hienommin. Kuulostaa aika hullulta ja välinpitämättömältä, mutta ei oikeasti kannata enää stressata mitään kun paskat on jo housuissa. Et sovittele mitään perintätoimistojen kanssa, kaikki vaan ulosoton kautta niin sulle jää rahaa elämiseenkin. Jos alat tekemään perintötoimistojen kanssa diilejä ja vielä ulosottokin höylää 1/3 nettopalkasta, niin ei sulla riitä rahat elämiseen.
Tuntuuhan se aluksi jännältä kun postiluukusta tipahtaa kaikenlaista vaatimusta ja lopulta kirjettä käräjiltä, mutta kaikkeen tottuu ja pian ne kirjeet tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin kuiva mainoslehtinen.
Mut koroston vielä loppuun, että soita aika velkaneuvontaa, ne osaa parhaiten kattoa mikä sun tilanne oikeasti on ja miten pitää toimia.
menitkö nickien kans sekaisin?
oo, ihana kuulla (:
Mä en kyl osaa kertoa sitä sulle varmaan ikinä koska en oikeastaan edes osaa suuttua tai todellakaan vihata ketään… mussa on varmaan jokin häiriö. jos joskus suutahdan niin se haihtuu ennen kuin ehdin henkeä vetää… jotenkin tiedän et voisin suuttua ja välillä pitäisikin mut en tiedä miten. mulle on tehty niin paljon pahaa et mulla olisi oikeus olla vihainen ja jopa vihata sitä tekijää mut en vaan osaa. ehkä sitä pitäis harjoitella… en oikeasti muista koska oisin ollut suuttunut sekuntia kauemmin enkä ole ikinä ketään osannut vihata. En tiedä tajusitko sanaakaan… aattelet varmaan et taas se höpöttää jotain ihan omaa
Mun sisko kutsuukin mua aina ilomieleks, ennen aina mietin miks mut en enään näin vanhempana kun oon pohdiskellut asioita (: plääh… täytyy mennä, jatkan myöhemmin. haluun vaan sanoa viel nopeasti et kyllä sä pärjäät noi lomapäivätkin ilman pelaamista, oon sun tukena. vaikka en pystykkään kunnolla olemaan niin haluun sun tietävän et oot oikeasti mun ajatuksista ja kannustan sua kovasti pääsemään tosta yli (: kehitä itselles jotain kivaa puuhaa… jotain mitä et oo aikoihin tehnyt mistä todella tykkäät tai kokeile jotain mitä oot aina halunnut tehdä (: niin se neljä päivää menee nopeammin kuin huomaatkaan.
Pääsinkin sitten jatkamaan tätä kun muru kävi nukkumaan (:
olet kyllä ihan oikeassa tosta “paskan” saamisesta… uskon todella että kaikki koettu on muakannut minusta ihan kelpo ihmisen, on kauhean jännä huomata kuinka samankaltaiset tapahtumat voivat vaikuttaa ihmisiin todella eri tavalla. mulla on aika monta sisarta ja luonnollisesti meil on kaikilla ollut samankaltainen lapsuus… ollaan kuitenkin otettu asiat kovin eritavalla… toki siihen vaikuttaa varmasti se minkä ikäisiä ollaan oltu mutta monella meistä on todella pieni ikäero.
Voit olla tosi oikeilla jäljillä kun sanoit että voisi johtua lapsesta, kyllähän häntä kohtaan on paljon suojelevaisempi kuin itseään enkä halua että hänelle tapahtuu mitään pahaa. Haluun et mun aarre saa hyvä lapsuuden ja hyvät muistot lapsuudestaan. Kyllä sä oot fiksu (:
unohdin jo kokonaan mitä kaikkea pite kirjoitella harmittaa, mut ei se mitään. eiköhän sun seuraava viesti saa mut taas pohtimaan asioita, oot mulle hyväks! kiitos <3 hassua miten tässä kävikin näin, halusin tänne sinulle kirjoitella ja tsempata sinua jos ehkä saisit siitä vähän edes lisä tarmoa pelaamisen päihittämiseksi… koskaan ei voi saada liikaa tukea ja ymmärrystä. mut olenkin itse saanut tästä todella paljon, kiitos vielä (: