Hehei, luin kirjoituksesi tähän viestiin asti ja minun oli pakko kirjoittaa sinulle. en ole ennen täällä edes käynyt enkä todella voi tietää miltä sinusta tuntuu… tiedän vain miltä tuntuu olla pelaajan kanssa. suoraan sanottuna tää on ihan kauheaa. meillä 10kk ikäinen lapsi ja mieheni pelaamisen takia melkein menetimme katon pään päältä. en kovin kauaa ole tiennyt asiasta… mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, syytän osaksi itseäni kun päästin muka tämän näin pahaksi. Mielessäni en kertaakaan ajatellut että jätän hänet, vaan että hän tarvitsee apua. en vaan tiennyt pystynkö auttamaan… Tiesin vain että ei mieheni ole se paha, ainoastaan se riippuvuus. siitä meidän tulee päästä eroon. Sen halusin sinulle kertoa!! jotenkin tuli vain sellainen kuva että vähättelet itseäsi, et saisi niin tehdä. olet varmasti ihastuttava ihminen ja fiksu… sellaisen kuvan ainakin sain teksteistäsi. Haluaisin halata sinua ja kertoa että kaikki tulee vielä olemaan hyvin jos vain uskallat häätää elämääsi häiritsevän riippuvuuden. Sinun kannattaa miettiä mitkä asiat ovat niitä todella tärkeitä asioita ja mitkä asiat ovat sinulla hyvin… niin pian huomaat että pelaamisen taustalla sinulla on hyvä elämä… jos se alkaisi painaa vaakakupissa enemmäin kuin pelaaminen joka tuhoaa sitä kaikkea mitä sinulla on ja tulevaa hyvää mitä voisit saavuttaa päihittämällä riippuvuuden. aloin kirjoitella liikoja, anteeksi. tässä sama lyhyesti: SINÄ ET OLE SE PAHA… PELI RIIPPUVUUS ON!! hali! <3
Moikka puuh,
Tässä valvon selvin päin, koska pidän valvomisesta. Aamulla voi sitten nukkua! Olen lueskellut päiväkirjaasi päivittäin ja minusta tuntuu, että sinä olet välinpitämätön kalleimman, rahassa mittaamattoman arvokkaan oman itsesi, sen ainutlaatuisen ihmisen suhteen, jollainen jokainen ihminen on! Solu solulta sinä tuhoat sitä. Miksi näin?Elämänpolkusi ei tunnu löytävän suuntaa. Milofe kirjoitti kauniisti sinulle; pelurin kanssa eläjä tietää, mitä vaaditaan. Se tarkoittaa sitkeyttä, voimia ja yritettävä pitää arki kasassa. Eli itsellä ei saisi olla peliongelmaa, kuten minulla on, vaikka pelit ovatkin nyt olleet poikki jo jonkin aikaa. Miksi ihmeessä et hae apua terveyskeskuksesta, A-klinikalta, työterveyshuollosta, terveydenhoitajalta, mielenterveyspalveluista. Ainakin nämä ovat mahdollisia. Sanot olevasi kyyninen (aikuinen), mutta minusta sinä olet pohjimmiltasi apua tarvitseva, rimpuileva ja kiukutteleva (murrosikäinen), joka kyynisyyden vaippaan pukeutumalla haluaa peittää pahaa oloaan. Anna sen verran periksi, että hakeudut hoitoon. Olethan jo huomannut, että kalja ja pelaaminen eivät ole parantaneet, vaan kurjistaneet ja kaventaneet elämänpiiriäsi. Peluriavomieheni olisi jo kadulla, jollen yrittäisi itse kamppailla irti peleistä ja huolehtisi arjen sujumisesta. 
P.S. Käsi on ok.
Luin sinun seuraavan viestin jossa sanoit ettet uskalla hakea apua, en usko että itsekkään rohkenisin… Ei miehenikään sitä tehnyt itse. Uskon ettei hän olisi vielekään niin tehnyt ilman minua. Käymme tällä hetkellä yhdessä hoidossa. Onko sinulla joku läheinen ihminen ketä et ole häätänyt elämästäsi? Tai ketä on sinulle läheisin joka tietää pelaamisestasi? oletko hänen kanssa yrittänyt jutella siitä pelaamisesta… Me suomalaiset emme tunnetusti ole kovinkaan puhuvaa kansaa. mutta olet ainakin sana valmis näin kirjoittamalla… mietinkin että onko sinun helppo puhua asioista kasvotusten. Jos on niin se on kyllä iso etu jos haluaa päästä himosta eroon. Asiat tuppaavat mennä sekaisin jos niitä vaan pyörittelee päässä… ja ajatuksista tulee helposti päättymättömiä kun ei ole ketään kenen kanssa asioita yhdessä oivaltaisi. Olen itse huomannut että kun tarpeeksi patoo sisälleen niin silloin tulvii… ehkä pelaamisesi on juuri sitä tulvimista… jos saisit hiukan purettua patoja niin sinun voisi olla helpompi olla pelaamatta. Tarvitset myös ihmisen joka uskoo sinuun joka ei syyllistä. Et saisi myöskään itseäsi syylistää koska se on juuri se mikä ajaa pelaamaan helposti.
Voi olla että sinusta höpötän omiani mutta uskon vakaasti että olen oikeilla jäljillä. ihminen on erehtyväinen ja siksi me tarvitsemme paljon anteeksi antoa. Olen kokenut lyhyen elämäni aikana paljon sellaista mikä on saanut minut pohtimaan asioita jo kovin nuorena… muistan kuinka kymmen vuotiaana ajattelin että jos sitä paskaa tulee niskaan joka tapauksessa ei kannata jäädä sitä murehtimaan vaan yrittää parhaansa mukaan päästä pois sen kaiken alta. ehkä se on ollut harjoitusta juuri tähän tämän hetkiseen elämään kun neuvot ovat vähissä enkä yhtään tiedä mitä tehdä…
Paskanmarjat, puuh. Ei pidä, vaan valitset asian menevän näin.
Vissi ero.
Se on helpompaa.
Jos jotakin pitää, niin se on oppia tilanteesta, jotta voi edetä. Sulla on nyt opetusvideot repeatilla kun nukut oppitunnit. Toivon että heräisit pian.
Tsemppiä.
Edit: Jatketaas vähän.
Ei tarvita mitään “suurta suunnitelmaa” tai kohtaloa siihen, että olisit umpisurkea paskimus totalitarius, jonka ainoa elämäntehtävä on epäonnistua. Suuri suunnitelma tahi kohtalo taas meidän kaikkien osalta on se, että kohtaamme jokainen omia vaikeuksia, jotka edustavat inhimillisen elämän kaikenlaisia vaihtoehtoja, ja pyrimme ratkaisemaan ne. Sinä käytät ratkaisuna kieltämistä ja alistumista, jotka eivät edes ratkaise mitään. On helppo alistua jollekin joka tuntuu vaikealta. Mutta miksi esittää marttyyria yleisölle, jonka tärkein (ja ainoa) osanottaja olet sinä itse??? Muille meidän ei tarvitse elämäämme näytelläkään kuin itsellemme, miksei siis ottaisi sankarin roolia? Tai edes tavallisen pulliaisen? Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä että et oikeasti ole täysin alistunut tämän hetkiseen tilanteeseen, sillä muuten et täällä olisi kirjoitellut lain.
Koska peleistä voi päästä eroon, voit päästä sinäkin. Yksinäisen vastarannankiiskin ja erakon elkeitä voi harjoittaa ilman pelejäkin. On typerää kuitata yhdellä viiden kirjaimen sanalla kaikki ne neuvot joita olet saanut, ja oma halusikin parantaa elämänlaatuasi.
Se sana on MUTTA…
Moi puuh,
Tapahtunut, mikä tapahtunut. Keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa! Olosuhteiden eli muiden syyttäminen helpottaa oloa hetkellisesti, mutta ei homma siten etene. Yksinkertaiseti, kun ei hallitse omaa pelaamistaan, se on lopetettava eli “pelikorkki kiinni”. 
Sinussa on jotain kovin ihastuttavaa, en tiedä mikä se on. Ehkä se on tapasi kirjoitaa, en osaa sanoa. Mutta joka kerta kun luen tekstejäsi niin haluaisin kuullu sinun ajatuksia lisää… 
Olet ihan oikeassa tuon pelaamiseen puuttumisen kanssa, kyllä tiedän kovin monta jotka jo ihan pienenä pelasivat rahojaan… itseni mukaan lukien. Näin siinä samalla kuinka äitini pelasi päivästä toiseen peli luolassa. Olimme kovin usein hänen mukanaan. Hän on nyt pitkään onneksi ollut pelaamatta ja olen hyvin onnekas etten itse ole samaan ryhtynyt.
Olen kovin yllättynyt myös siitä kuinka monella tämä riippuvuus on… melkeen voisi sanoa sitä kansantaudiksi.
Tuli muistoja mieleen kun luin tekstiäsi, samoja tuntemuksia sain kokea kun äidin kanssa pelailtiin… aina minä ja sisareni saimme osamme voitoista jotka sitten itse pelasimme. minua ei aina huvittanut edes pelata mutta se kuulemma täytyi pelata…?? voitoilla sai sitten tehdä mitä halusi. Olin peliluolan maskotti usein… toin pelaajille kuulemma onnea… painelin tuntemattomien ihmisten koneita heidän pyynnöstään… jos minä voittaisin paremmin kuin heh. ja vaikka kuinka hävisin niin aina olin onnetar koska joskushan se voitto tulee ja sitten olen sankari. olihan se kivaa (: mutta usein muistan pyytäneeni jo kotiin pääsyä kun siellä vierähti monta monta tuntia 
Oletko ikinä puhunut asiasta isäsi kanssa? se voisi olla ihan hyväkin keskustelu kunhan ketään ei syytellä tai syylistellä.
Mä tiedä kanssa muutaman joiden elämän pelaaminen on tuhonnut täysin… siksi pelottaa että näinköhän siinä käy minullekkin… saanko enään miesystäväni kanssa luottamusta kasaan…
Olen hurjan ylpeä sinusta!! hyvä että olet ollut pelaamatta (: HALI!!
Täällä pitäisi pystyä kirjoittaa myös suoraan toiselle viesti eikä vain näin että kaikki näkee.
Aika osuva kyllä (:
Tiedän että täytyy olla täysin rehellinen ja avoin… ja voi pojat olen sitä hokenut melkeen joka päivä hänelle… tuntuu vain ettei hän hallitse sitä puhumis puolta 
Mutta eiköhän tämä tästä, päivä kerrallaan.
Kyllä se vaikeista asioista puhuminen on varmasti kaikille vaikeampaa kuin arkisten.
Itse teen usein niin että vähän ohimennen otan puheeksi ja sit kevennän jollain ihan hömpällä (:
tuleepa ainakin välillä kurkistettua pintaa syvemmälle. Voivottelu ja vatvominen ei yleensä tuota tulosta lainkaan… täytyy vaan tarrata härkää sarvista edes hetkeksi silloin tällöin.
Plääh… täytyy tästä rientää ettei tule kiire, kirjoittelen taas toisen kerran (:
Tässä vaiheessa yksi sana: Hienoa!
Jatka samaan malliin. Ehkä kevään myötä tulee ne aurinkoisemmat ajatukset ja mielekästä tekemistäkin löytyisi. Muutos ei tietysti tapahdu yhdessä yössä. Vaikutat analyyttiseltä, vaikkakin melko kyyniseltä ihmiseltä, mutta uskon että päädyt lopulta itsetutkiskelun kautta kuiville vesille. Ja toivottavasti näiltä vesiltä löytyy sitä kalaa.
Moikka puuh,
Alat olla asian ytimessä" eli olet huomannut, miten paljon on jäänyt elämästä sisältöä pois pelaamisen vuoksi! Ongella käynti, virvelöinti, yleensä luonnossa olo kuten vaellus, marjastus, sienestys , lintubongaus jne on todella virkistävää. Odottelen jo kovasti, koska sen madon saa taas koukkuun laittaa ja nakata siiman jokeen ja katsella vedenpintaa ja odottaa eka nykäisyä… Ja niitä kalojakin aina joskus tulee, moneltakin suunnalta! Kaikenkaikkiaan puuh, erinomaista. 
kerrassaan loistavaa, todella hienoa että olet pystynyt jatkaa pelaamattomuutta 
Itsekkin tykkään käydä kalassa, ei ole kyllä aikoihin päässyt kunnolla kalaan, viime kesänä meni pikkuiseen tutustuessa. Kesä meni kyllä yhdessä hurauksessa. Kohta voikin sitten jo pikkuisen ottaa mukaan kalaan
Parasta mielestäni siinä on se kalassa oleminen, mua ei ainakaan haittaa vaikka sitä kalaa ei tulisikaan.
Jotenkin tuntuu että pienenä tuli enemmän kalaa samoista paikoista… ehkä isi vain osas sen homman paremmin kuin itse nykyään (: Luonnossa on kyllä ihanaa, siellä viihtyy helposti kokopäivän puuhastellen kaikkea kivaa… usein on kuitenkin ihanaa vaan olla ja nauttia siitä olemisesta (:
Mitä muuta tykkäät tehdä? harrastitko nuorempana kenties jotain?