Huomenta Samfoottis Funshoottis. 
Lohikäärmettä mietin illalla viimeiseksi nukkumaan mennessä, että onko se kiltti ollenkaan semmoinen jokas suu auki lentelee ja nielee mitä suuhen sattuu osumaan vai onko kiltimpi se, joka rehellisesti syö prinssejä ja prinsessoita. Kas, siinäpä pulma…
Tuo kaljanlaimennusasia on hauska, koska siinähän tuotaisiin markkinoile yksi kaljavahvuus lisää. Ei keskikalja mihinkään häviäisi, se vaan siirtyisi alkoon myytäväksi. Vastutustus voi osittain johtua myös siitä, että ihmiset luulevat keskariin kajottavan.
Lapsia ja lasia on maailma pullollaan. Pitäisiköhän siirtyä muoviin molemmissa…ei, se on vihon viimeinen jäte ja syö loputkin öljyt. Pantilliset tölkit ja piltit, kierrätys kunniaan. Täällä olisi tarjolla teini ja pari nuorempaa… 
Kansainvälinen adoptio helpommaksi ja ehkäisyvälineet ilmaiseksi…
Savonian krevikuntaan pilkahdus aurinkoa täältä syrjäkyliltä.
EDIT: Kurpitsa, minä olen niin lapsellinen, että lapsellisuuteni ei tee minua haudan vakavaksi. 
nii
Tuo on niin totta!
Tarkoitan siis itseäni, mitään järjen häivää ei ole tässä päässä ollut, kun on täysin ansiottomasti äidiksi päässyt nuorella iällä. Nythän sitä vasta jotenkin osaisi olla…
Biologia ja henkinen kypsyys ei noudattele ihan samaa kehityskäyrää. Olin 22 vuotias, kun sain ensimmäisen lapseni. Olin eroamassa lapsen isästä jo raskausaikana ja elämä oli muutenkin mullinmallin. En voi mitenkään väittää, että olisin ollut kypsä äidiksi tai siihen edes jotenkin ihmeen omaisesti kypsynyt lapsen myötä. Paljon virheitä, paljon itsekästä toimintaa. Siinä sitä sitten yhdessä kasvettiin, kaksi lasta.
tä
Foottis,
olen sanaton. 
Kerrohan Fooghter tarkemmin mitä tarkoitat. Oletko juonut tässä välillä samalla kuin olet tänne kirjoitellut tai kiroittelujen välillä, vai oletko mielestäsi vain esittänyt eri ihmistä kuin todellisuudessa olet. Oli niin tai näin, niin takaan ettet ole ainoa joka moiseen on sortunut. Valtaosalla vain ei ole munaa tunnustaa asiaa ja moni onkin kiertänyt asian poistumalla palstalta vai sen takia että palaavat uudella tunnuksella ja “uutena” ihmisenä, jopa useammankin kerran.
Se on se kuuluisa tie jota kuljetaan raittiutta kohden, eikä sitä tarvi hävetä. Meistä useimmat kuitenkin ymmärtävät nämäkin koukerot, joten Fooghter uutta matoa vain koukkuun matka jatkukoon 
.
Jokainen kirjottakoon sen verran kuin itse haluaa ja niistä asioista joista haluaa, sillä tavalla kuin haluaa kunhan ei tahallaan pyri loukkaamaan ketään toista kirjoittajaa tai haastamaan riitaa.
Olen itse esim. joskus aikoinan kirjoitellut nettipalstoilla loukkaavasti ja asiattomasti, jota olen aikanani anteeksipyytänyt ja jota pyrin myös hyvittämään edelleen niinkuin 12 askeleen toipumisohjelma minullekin ehdottaa.
Palstalta poistuminen välillä tai edes nimimerkin vaihtaminen ei mitätöi kenenkään arvoa ihmisenä tai oikeutta toipumiseen, saati oikeutta vertaistukeen.
Kukaan ei anonyymillä nettifoorumilla voi tietää kuka “on oma itsensä” tai “kuka esittää eri ihmistä kuin on”.
Viimeksi mainitusta vihjaaminen olisi mitätölnnin muoto, ja sellaisten asioiden kanssa pähkäily ei edes kuulu vertaistukipalstalle, jossa kukin kirjoittaa tavallaan anonyminä, kanssakirjoittajia oikeassa elämässä tuntematta ja heidän kasvojaan näkemättä.
Foofighterin tyyli kommunkoida palstalla on mun mielestä omaperäinen ja virkistävä, ja sen soisi elävöittävän palstaa jatkossakin.
Nimimerkin vaihtajista tuli mieleen, että ainakin nimimerkkiä “”" (kolmepiste) on joskus ikävä, ja saisi se Rahvaskin sieltä nakkikioskilta takaisin palata.
terveisin nimimerkki: Yx Alepan kassa Punkalaitumelta" : ))
Elämää, elämää ei sen enempää on tämäkin tänne kirjoittelu. Kaikenlaiset viiraukset vaivaa ihmistä myös täällä ei ainoastaan ruudun ulkopuolella. Kyllä minä luulen ymmärtäväni olojasi, vaikka vähän taas loukkaannuin, kun et usko että OLET HYVÄ JA ARVOKAS ihminen. Vähän huusin nyt tuossa kohtaa, mutta en ole enää vihainen.
Tuossa viestissä oli paljon sellaisia ajatuksia mitä omassa päässänikin pyörii. Alemmuudentunteet, jotka varmasti kumpuavat köyhästä ja lasisesta lapsuudestani. Vertailen itseäni muihin… nykyään ehkä kuitenkin hiukan vähemmän kuin juovana aikana. Nyt on jostain alkanut kumpuamaan hiukan itseluottamusta ja hyväksymistä itseään kohtaan.
ps. Parempi sytyttää yksi kynttilä kuin kirota pimeää
Foottis ystävä,
minä toivon vaan, että sinulla olisi hyvä olla. Riittävän hyvä olla.
Ymmärtää ei voi koskaan kokonaan, se on totta, mutta jotakin kuitenkin.
Jos se tupakka auttaa, niin vetele sitä, mutta ole varovainen, ettei homma lipsahda juomiseksi.
Kyllä ne alemmuuden, huonouden ja toiseuden tuntemukset ovat ikävän tuttuja.
Ei se minun viimeisin postaus omaan ketjuuni ihan tyhjästä syntynyt.
Luulenpa, että täällä on monia jotka pystyvät eläytymään oloosi ihan oman kokemuksen kautta,
kuten Jaanakin tuossa antoi ymmärtää. Mutta uskotko, että pahin terä tuostakin paskaolosta menee taas ohi ja
ehkäpä se uudestaan tullessaan on joka kerta vähän lieventynyt? Älä takerru siihen, koska silloin se muutu itsesääliksi…
Poor me, poor me, pour me another drink… Ethän suutu, ajattelin tuosta varoittaa, kun se on mielestäni todellinen vaara meille alkoholisteille. Aika usein perustunteena juomisen taustalla itselläni.
Olen varmaan vähän itsekäs, kun kehotan sinua olemaan täällä ja kirjoittamaan, koska pidän sinusta ja juttelusta kanssasi, saan siitä itse paljon ja olen kokenut niin syvästi vertaisuutta kanssasi monet kerrat, että olet kuin veli. Sen vuoksi en viitsi mankua tässä tämän enempää, vaan sinun täytyy saada itse päättää onko täällä hengaaminen sinulle hyväksi vai ei.
Aurinkoa ja lämpöä päivääsi Foottis.
Alemmuudentunnosta nouseva ylemmyydentunne voi olla myös selviytymiskeino, ja joskus sillekin voi olla aikansa ihmisen elämässä.
Samastuin Jaana.murun sanoihin, kun itsellänikin oli lasinen ja aavistuksen verran köyhempi lapsuus kuin naapurin rikkailla muksuilla.
Itelleni onneksi joskus 15-vuotiaana musiikki ja punk-kulttuuri uusine kaveripiireineen alkoi antaa turvaa ja viitekehystä sille moraaliselle ylemmyydentunnolle, jota kaltaiseni “huono-osainen” alkoholistiperheen lapsi saattoi tuntea kaikenlaisia nynnerö-taviksia ja hikipinkoja kohtaan. 
Kävin sentään lukion loppuun EVVK-asenteella ja kirjotin ylioppilaaksi tukka silmillä (ja krapulassa), ja sen jälkeen en käynytkään enää mitään kouluja ennenkuin nyt aikuisena vihdoin.
Nyt on sitten viimein aika opetella katsomaan kaikkia ihmisiä samalta tasolla, tasa-arvoisena ja tasavertaisena, ihmisarvoltaan yhtäläisenä. Niin juoppoja kuin raittiita, niin porvareita kuin leipäjonossa jonottaviakin, niin rumia kuin kauniitakin…
Tai besides; voiko kukaan ihminen koskaan muka olla ruma? Jokainen meistä on omalla tavallamme ihmisen kuva, ja siten myös Jumalan kuva.
Me kaikkihan ollaan “kauniita, rohkeita, vapaita, syntyneet voittamaan”… niinku biisissä sanotaan.