o
täy
mi
ed
pet
po
kansa
heav
viel
Pelottavaa. foofoolla on tullut yöllä 666 viestimäärä täyteen. Oliko se lie tavoite tuolla viestitiheydellä 
.
Hyvä että selvisit sieltä metsästä pois! Se on todella pelottavaa, meille kävi sama erehdys kesälomalla vieraassa maastossa. En tosin ollut yksin mutta minun takia se tapahtui ja myös silloin ilta pimeni todella nopeasti. Kolme tuntia meni rämpimiseen ja sitten tultiin ison mutkan kautta kämpille.
Yösi taisi olla taas levoton, ikävää ettei uniongelmasi ole tasoittuneet. Minulla tuntuu olevan helpompaa kuin silloin alussa tai juovana aikana ja toiveena on jos vaikka joskus vielä heräisikin levänneen oloisena.
riitt
Kovin on tutun kuuloista. Noista itseään kahlitsevista tunnetiloista on mahdollisuus päästä eroon. Omalla kohdallani tulin tuskani kanssa tien päähän, kun eräänä päivänä olo oli sellainen, ettei enää henki meinannut kulkea. Minulla ylpeys, ennakkoluulot, vainoharhaisuus jne. estivät minua luovuttamasta, kunnes todella koin totaalisen, kaiken riisuvan alistumisen tuon tuskan alla.
Putosin polvilleni, itkien luin raamattua, pyytäen että tämä kauhea olo vain lähtisi helpottamaan. Tiedä sitten, tapahtuiko tuossa sen suurempaa hurahdusta tai parahdusta, mutta tuosta päivästä lähtien olen opetellut päivän kerrallaan luopumaan ennakkoluuloistani, ajatellen siten, ettei mikään häpeän tunne saa enää estää minua tarttumasta tarjolla olevaan apuun, tuli se sitten kunakin päivänä millaisena tahansa eteeni.
Olen totaalisen voimaton elämääni nähden, yksin, tänäään.
j
Hei Samfoo,
Hui 
luin tuon tekstisi metsään eksymisestä vasta äsken, olisi pian menneet pois nämä yöunet jotka taioit minulle. Samalla tuli päiväunet päälle, ihminen osaa aina olla sitten kiittämätön kaikesta…
Jos vielä menet sinne metsään, olisiko hyvä idea laittaa vaikka oksiin joku kirkas merkkinaru mistä olet kulkenut niin et jää karhujen syötäväksi.
Noi riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet on olleet kiusanani pienestä saakka ja kaikkea typerää on tehty niiden vuoksi, muunmuassa juotu oikein kunnolla. Niitä inhottavuuksia voi nykyisin tunnustella ja olen puhunut niistä palaverissa (kun täällä on nyt niin hyvä ryhmä). Ne kääntyy minulla helposti itsevihaksi, aikoinaan niiden kai olisi pitänyt kääntyä vihaksi ulkopuolista vääryyttä vastaan, jota lapsena sain kokea. Sieltä omani kumpuavat. Pikkuhiljaa, ihan hitaasti kai olen jotain oppinut, vaikka olen ihan solmussa noin keskimäärin kerran päivässä näiden ahdistavien tunteiden kanssa. Aina sanoin jotain typerää, käyttäydyin väärin, olin liian suulas, sanoin ajattelematta tai ajattelin väärin jne, vaikken oikeastaan niin tehnytkään. Paitsi joskus, mutta niinhän kaikki tekevät. Sitä paitsi välillä sanon jotain hyvää ja rakentavaa. Samoin sinä.
En tiedä auttoiko yhtään mutta tsemppiä ja zeniä t. aksu
la
Aurinkoa sinunkin päivään. 
youtube.com/watch?v=DThOW5Zx … ture=share
jonk
käärihetkinen tila
raitista