Noista provoista. Olen minäkin joskus miettinyt niitä ihmisiä nimimerkkien takana. Onko yhdellä monta nimimerkkiä, tai monta ihmistä yhden takana. Mutta toisaalta, väliäkö tuolla. Provoilijan tarkoitus on saada huomiota, eikä mikään muu harmita kuin se, että yrityksistä huolimatta ei sotaa synny.
Eikös me olla sankareita kaikki, ja hulluja siinä sivussa, ihan jokainen. Kukin omalla tavallamme. Yhteinen ongelma meillä on, ja toinen toisiltamme oppien yritämme sulkea sen ongelman sellaiseen lokeroon, johon se kuuluukin. Siinä setvittelyssä meidän jokaisen panos on yhtä tärkeä, ja oman itsemme kohdalla se kaikkein tärkein.
Jos toiveen saan esittää, niin jätä se kalja vielä syrjään. Syksyn pimeyttä ei valoksi ja optimismiksi taikasauvalla saa, mutta kyllä se syksy joskus ohi menee. Ne päivät muuten kestää yhtä kauan, sen yhden maapallon ympäri pyörähdyksen verran, vietti sen kaljaa juoden tahi ilman.
Lämmin ajatus ja kynttilänliekki sinne jonnekin pohjoisen suuntaan. Ehkä ne uudet tuulet löytävät piankin luoksesi, jos et niiltä piiloutua yritä.
Kevät on tänään yhden päivän lähempänä kuin eilen.
Älä sinä käy poistamaan ihan hyviä viestejäsi, ei ne sanat ketään satuta. Maailma on sellainen paikka, että täällä pitää ottaa oma paikkansa. Ihan joka paikassa, jopa täällä netissä. Kaikki on ihan samanarvoisia, juopot, narkkarit, terveet ja sairaat. Mitä olen koko ikäni käyttänyt isoa aivokapasiteettiani, eri uskontojen, filosofioiden ja psykologioiden tutkimiseen, niin kaikista niistä paistaa läpi tämä yksi ja sama ajatus; Ihmiselle täytyy olla se oma itse kaikista tärkein. Muuten ei tule mistään mitään.
Eräs kirjailija sanoi minulle pari viikkoa sitten, että omia kirjoituksia ei saa IKINÄ deletoida, oli ne minkälaisia tahansa. Painotus oli hyvin pitkälle sanalla ikinä. Eli tästä voidaan päätellä , että kirjailijoidenkin mielestä tuo yllämainittu teesi, että oma itse täytyy olla itselleen kaikista tärkein täyttyy.
Oma itse kunniaan vain! Nouskaamme barrikaadeille!
Hei ja anteeksi foo, on pakko lainata kun en muutoin muista.
Olen lapsilleni sanonut, että miksi pitää kiusata niin hyvää kaveria kuin itse on. Tarkoittaen tietenkin ettei parempaa kaveria voi itselle olla kuin itse.
Uudelleen syntymisen teoriassa on jotain sellaista, että meidän pitää kehittyä jokaisella elämisen kerralla ja tavoitella sitä jotain, mikä minulle on aivan vieras juttu. Mutta jos ei tässä pääse eteenpäin niin tämä sama jatkuis taikka jopa siirtyisimme edelliselle tasolle. Outoa mutta toisaalta mielenkiintoisen kiehtovaa.
et ole ainoa joka haluaisi vaipua talviunille
ja niistä kunnon veronmaksajista… niin… veronmaksajia on mutta missä on kunnon maksajat… höh… taas.
Nyt askartelukerholainen Särö lopettaa tämä leikkaa liimaa, kiroille ja maalaa toiminnon, ja jatkaa lukemista joka sujuu hiukka paremmin.
et ole ainoa joka haluaisi vaipua talviunille
