moi,
jos et vielä ole tehnyt päätöstä lähteä ja ottaa, niin lukaise eka viestisi. Oletko vielä samaa mieltä kun siinä kirjoitat? . Ja mikäli lähdet, nythän voit testata hillumista myös alkoholiton kaljatölkki kädessä, maksaa vähän yli euron/kpl. En usko että ihmiset ovat loppujen lopuksi kauhean kiinnostuneita, onko siinä prosentteja vai ei. Voithan kertoa kysyttäessä, vaikka että olet antibioottikuurilla tai jotain, valkoinen valhekin on parempi kuin ottaa. Tsemppiä 
Mieti nyt mitä SINÄ haluat. Raittiina oloa vai alkoholin elämään? Jos haluat mennä, niin vetoa vaikka siihen antibioottikuuriin, saat sitten tuntumaa mitä on olla selvinpäin noissa bileissä mukana.
Kumpi voittaa, halu raitistua, vai halu juoda, siinäpä kysymys. Toivottavasti sinä löydät oikean jutun itsellesi, oli se kumpi tahansa.
Jos lähdet, niin tule kertomaan minkälaista kentällä oli, että mekin saamme kuulla onko se muuttunut miksikään!!
.
Jos lähdet karkuun, tulee eteen ennen pitkää samanlainen tilanne, jossa sinun on ratkaistava otatko vai et. Älä jätä päätöstä siihen hetkeen, vaan tee jo nyt päätös, että TÄNÄÄN et ota. Silloin tämä ilta menee raittiina. Sehän riittää tällä kertaa, eikö?
Saatat hyvin pystyä ottamaan pari kaljaa nyt ja seuraavalla kerralla, mutta todennäköisesti et kovin pitkää aikaa. Sen varaan ei kannata laskea. Tsemppiä 
Askeleen kanssa samoilla linjoilla. Päätä aamulla, juotko tänään vai et. Pidä päätöksesi iltaan asti ja mieti asia taas aamulla uudestaan. Älä jää miettimään, onnistuuko tämä kuinka pitkään. Älä myöskään mieti voitko ottaa yhden tai kaksi. Mitä sinä sillä yhdellä teet? Ei siitä tule, kuin paha mieli.
Mulle on hasardia jäädä kotiin jatkuvasti, toiselle on hasardia lähteä mukaan, se on niin ihmisestä kiinni. Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan! Älä ota ensimmäistä huikkaa, niin homma hoituu.
Kaikesta ei voi suojella itseään muuten kuin muuttamalla tynnyriin. Jos haluaa testata voiko elää raittiina juovassa ympäristössä niin joskushan se on tehtävä. Parin viikon raittius ei olisi riittänyt minulle, mutta on paljon mahdollista että se riittää välimatkaksi juomiseen sinulle. Jos ei, niin sittenhän sinun on muutettava sinne tyynyriin, eikö ?
‘Eka kerta’… Sinulla on paljon vaakakupissa tänään
Toivotaan, että hyvin käy. 
Ja käy miten käy, niin yksi asia on varma, mikään ei ole enää ennallaan, vaikka joisitkin. Kun kerran on vakavasti päätynyt tilanteeseen, jossa juomatonta vaihtoehtoa harkitsee, niin kaikkein terävin ilo on siitä juomisesta jo mennyt, eikä koskaan enää palaa. Nim.merk. yritetty on hampaat irvessä monta vuotta 
Minkälaisia “aseita” sinulla on tuota juomishalun tunnetta vastaan. Onko sinulla juomisesta koituneita asioita, jotka opettaa sinua, joko ottamaan ne kaksi tai olla ottamatta?
Itselläni ne aseet ovat yksinkertaisuudessa siinä, ettei alkoholi saa aikaan minussa mitään sellaista mitä kaipaisin, kun yhden ottamiseen tarvitaan rekkakuormia viinoja, särkyneitä perheitä ja sydämiä, menetettyjä työpaikkoja, rahoja, unelmia sekä henki joka säilyi edellisestä juomisesta.
Hop! Tsemppiä! Mua tosiaan huvittaa kun seuraavia bileitä ei ole missään horisontissa, et milloinkohan sitten tuokin haaste on edessä. Ei mua kyllä oikein bileet innostakaan
Haasteissa on puolensa, kunhan voittaa ja löytää sen mitä eniten tarvitsee. Itsensä. Eikö se olekin niin, että pelkäämällä bileitä pelkääkin vain todellisuudessa itseään?
.
Olen samaa mieltä, että ilman viinaakin voi hölmöillä, heitää läppää, flirttailla, mokata, nauraa, iloita,… sekä muistaa tyytyväisenä/harmissaan aamulla kaiken mitä on tehnyt ja tuntenut.
Ero on vain siinä, että raittiina meillä on mahdollisuus ihan erilaisesti valita miten käyttäydymme ja se taas poikii sitä mitä elämästämme tunnemme. Kaikkia sanoja, tekoja ja ajatuksia emme aina kykene hillitsemään ja tunteet vie meidät tekemään asioita joita kadumme, mutta raittiina me voimme myös pyytää anteeksi, eikä laittaa hölmöilyjä vain viinan piikkiin. Sillä ne hölmöilyt ei siitä muutu, eikä elämästämme poistu, jos emme kykene lopettamaan juomista. Minulla ainakin ne hölmöilyt vain paheni, mutta silloin en oikein osanut yhdistää kaikkia ongelmiani alkoholismin/juomisen syyksi.
Ihan mahtavaa, narkutunja! Ja kiva, että sulla on samat havainnot kun mulla. Voin oikeastaan sanoa, että mun bileillat on nykyään jopa hauskempia kuin juodessa. Ekaksikin, mun ei tarvitse stressata, että sekoilenko tällä kertaa. Tokaksi, ei tarvitse pelätä krapulaa ja morkkista. Kolmanneksi, ei tuu loppuillan laskuhumala-angstia. On niitä muitakin syitä, mutta tuossa nyt ensimmäiset, mitä mieleen juolahti. Mä voin tanssia, vitsailla, jutella, olla hassu koko pitkän illan, mutta minä päätän, eikä alkoholi.
Luulen, et ne sun kaverit kyllästyy kommentoimaan melko pian.
Onnittelut narkutunja en mä missään vaiheessa opiskelua edes yrittänyt niissä bileissä olla selvin päin, eipä tullut mieleen. Jossain vaiheessa vuosien varrella olen päänsäryn pelossa pysytellyt juomatta, kyllä. Mutta Rahvas, toki nimenomaan pelkää itseään. Pelkää, että levottomuus kasvaa niin suureksi, että ottaa naukun. Juuri niin mä tein viikko sitten perjantaina, esimerkiksi - booli ei mennyt päähän, joten rupesin juomaan shotteja kovaa vauhtia. Ja toinen juttu on se, että jos baarissa on jotenkin painajaismaista, niin kirkkaalla päällä näkee ne paskaiset pöydät ja sekavat ihmiset ja tulee pakokauhu, kun ei niiden kanssa kerta kaikkiaan jaksa kommunikoida, kun ne on ihan kännissä ja ääliöitä. Sen takia taas mieluummin pysyisi poissa, tai turruttaisi itsekin sen havaintonsa huppelilla… luulen et tää liittyy osaltaan siihen, että känninen iskä oli pelottava ja nolottava lapsena. Mulla tulee tosiaan hirvee myötähäpeä hölmösti kännisistä ihmisistä. Jos on itse samassa tilassa… no joo. Usein olen ollut vähemmän kännissä kuin muut, ja silloin aggressio voi olla jopa suurempi, koska se vähäkin viinamäärä vahvistaa kuitenkin tunnereaktioita.
En tosiaan tiedä, mikä se levottomuus on, miksi selvin päin oleminen on niin pelottavaa - ärsyttävää, tekisi mieleni sanoa.
Hieno juttu, onnea
Nyt kun sinulla on hyvä mielikuva hauskasta illasta ilman alkoa, sitä voi aina vahvistaa. Jos tänään lähdet bilettämään, ei tarvita kuin päätös että et ota TÄNÄÄN.
Kun olen ollut juhlimassa ja muut ovat tietäneet, etten ota, ei se ole meininkiä rajoittanut. Ja kun muut ovat iloisesti huppelissa, se ainakin alkuvaiheessa rentoutti itseänikin. Olin selvänä kännissä . Sitä toista vaihtoehtoa en enää halua.
Vinkkinä tosin, kannattaa lähteä vielä vaiheessa kun kaikilla on hauskaa eli yleensä puolenyön tietämillä viimeistään.
Tsemppiä ja toivottavasti tulee raksi ruutuun tänäänkin!
Mä pidän erityisesti siitä, että selvin päin huomaa jos jollakulla on oikeasti tärkeää asiaa tai sanottavaa. Silloin pystyy kuuntelemaan ja olemaan läsnä 100%. Ja sama pätee myös siihen, miten hyvin selvin päin osaa huomioida kaikki illanviettäjät sen sijaan, että jumittaisi jankkaamassa jonkun kanssa. Mä olen käynyt elämäni parhaat keskustelut selvänä baarissa, koska olen voinut aidosti keskustella ja kuunnella ja huomaa, jos joku puhuu jostain kiinnostavasta sivulauseessa, siihen voi silloin tarttua ja avata kokonaan uuden keskustelun. Ja olen myös tavannut ihan loistavan hyviä ja hauskoja ihmisiä, ja nauranut vedet silmissä. Keskusteluista saa ihan tolkuttoman paljon enemmän itselleen näin. Tämä on ollut yksi raittiuden parhaista puolista.
Mä uskon, että selvä vapautunut ihminen on se aito sinä - ja itselle on hienoa huomata, että sellainen rento ja mukava ihminen on todella olemassa. Kannattaakin siis olla iloinen, kun on päästänyt aidon minänsä esiin illaksi
Kyllä ne kyllästyvät, ennemmin tai myöhemmin. Sitä nopeammin, mitä vähemmän selittelet asiaa tai aloitat siitä keskustelua.
.
Upeaa kuulla onnistumisen kokemuksistasi. Muista vain joka aamu pysähtyä sen kysymyksen äärelle, vieläkö haluat yhden raittiin päivän lisää. Voi tuntua turhalta. Edessä on silti sekin päivä, jolloin tuo pieni pysähtyminen on oikeatsi tärkeä. Tuo tunteiden virkistyminen on hieno merkki. Älä ole yhtään huolisssais, vaikka tuo itsensä löytäminen välillä maistuu karvaaltakin. Ne kirpeimmät keitot loppujen lopuksi ovat niitä kaikkein terveelllisimpiä. 