Äänikirjat on auttanut minuakin, vaikka vasta alkumetreillä ollaan.
Se on nimenomaan näin! Tunnistan täysin!!!
Päivän mietteitä taas: Oon miettinyt, että alkoholi on niinkuin mustekala, joka menee lonkeroineen joka elämän alueelle ja nappaa sulta ne tärkeimmät asiat pois. Se hiipii pimeydestä pikkuhiljaa ja napsii yhden asian kerrallaan salakavalasti niin, että et huomaa sitä. Se tulee varjoksi yllesi ja yrittää tehdä elämästä harmaata, jotta se saa pidettyä sinut masentuneena, epätoivoisena ja alkoholin huuruisena. Pikkuhiljaa se vie arjen kivat menot, harrastukset, läheiset, ja viimeisenä vie vielä perheen, työpaikan ja asunnonkin alta jos sille antaa tarpeeksi aikaa. Ja se saa sinut puristamaan myös entistä lujemmin kiinni pullosta, koska se on ainoa asia mitä se ei ole sinulta vienyt.
Juurikin näin!
Huhhei pakko tulla purkaan vähän tunteita. Siis mulla on viimeisen viikon ajan ollut jotenki kiihtyvästi tarve juoda. Ajatukset ei vaan tule ja mene, vaan tulee toistuvasti sellaista ”suunnittelun” tyyppistä ajattelua, kun suunnittelin ennen lopetusta juomisiani. Tuntuu niin väärältä ja ärsyttävältä ja turhauttavalta, kun oon tehnyt tosi paljon töitä oman ajatusmaailman kanssa. Tietenki ymmärrän, että ei se riippuvuus sieltä mihinkään katoa ja muutos ei hetkessä tapahdu, mutta tämä tuntuu samalta kuin ne ekat päivät ku lopetti. Semmonen juupas eipäs olo.
Ja tietenki se mustekala sieltä yrittää puhua kaikki kauniiksi, että voishan sitä nyt joskus ottaa, tai ottaa vaan juhlissa. Tai illalla vaan pari jne. Muttaku tiiän, että se ei riitä mulle! Jos ostan pari niin se on haettava neljä lisää, ettei vaan lopu. Ja jos juon kerran, tiedän että se avaa portit. Ja sitten pelottaa, että milloin seuraavan kerran löytyy motivaatio lopetukseen, onko se vasta vuosien päästä? Ja sitten se on entistä vaikeampaa
Samalla on sellainen olo, et miks tein tän itelleni, jos olisin vaan juonu normaalisti kuin normaalit ihmiset, mun ei tarvis luopua alkoholista. Mutta samalla se fiilis, että miksi haluaisin vaarantaa terveyttäni yhtään enempää, ja se ei oo sen arvosta. Oon lukenu nuita vanhoja tekstejä ja samalla ne tuntuu ku eiliseltä, ja kuin niistä ois ikuisuus.
Kuukausi raittiutta lähestyy lauantaina!
Mulla oli tänään todella lähellä juominen. Kehä kiersi ja olo tuli uudelleen ja uudelleen. Päätin lähteä Na ryhmään, otin antabusta, sain itkut ulos. Se helpotti. Nyt voi jo mennä nukkumaan
Huippua että lähdit ryhmään!! Tämän päivän jälkeen oot taas entistä vahvempi
Tuo kehän kiertäminen kuulostaa juuri siltä mitä oon kokenut myös. Kävin lueskeleen ketjuja j nyt vähän parempi fiilis.
Tuo suunnittelu on hyvin tuttua. Erityisesti suorittavan alkoholistin on pakko koko ajan miettiä eteenpäin, tehdä päätökset juomisen ehdoilla. Muuten se itselle tärkein asia ja muu elämä eivät onnistu, kulissit särkyisivät.
Sama valta oli alkoholilla minunkin elämässäni. Ja kulissit melkein ehtivät lopullisesti romahtaa.
Kuvailet hyvin sen, mitä kutsutaan retkahduskehäksi. Se on viheliäinen kierre, joka vain täytyy saada katki.
Tunteet sielläkin taustalla ovat. Ja se, että olet pitkään käsitellyt tunteet alkoholin turruttavalla vaikutuksella. Yritä päästä kiinni niihin tunteisiin ja fiiliksiin, jotka saavat aikaan juomisajatuksia.
Juomaton ihminen joutuu kohtaamaan ne ikävät tunteet, niitä ei pääse etanoliverhon taakse piiloon. Mutta tunteisiin ei kuole ja ne menevät ohi. Kaikenlaiset tunteet ja fiilikset sekä niiden vaihtelut kuuluvat elämään. Siksi ne pitää vain kohdata, käsitellä ja viime kädessä sietää.
Itselleni tuli ensimmäisen vuoden aikana tutuksi mantra “Tämä on vain tunne, se menee ohi”. Ja nyt kun pohdin asiaa, en ole muutamaan kuukauteen sitä juuri tarvinnut käyttää. Kyllä tämä siis hiljalleen helpottaa.
Ensinnäkin, mikä on normaali määrä lamauttavaa ja persoonallisuutta muuttavaa hermomyrkkyä? Ja toiseksi, et sinä ole syyllinen mihinkään, etanolimolekyyli vain toimii kuten sen pitääkin. Kaikki siihen jäävät koukkuun, toiset vain vähän helpommin.
Minäkin vielä jokin aikaa sitten suunnittelin juovani kerran syksyllä, mutta onneksi ne ajatukset ovat menneet pois ja oikeastaan ihan ryhmisssä käynnin ansiosta. En vaan kehtaisi sinne mennä kertomaan ratkenneeni.
Kiitos viesteistä💗 Tänään ollut helpompi päivä! Kerran tuli vain vahva ajatus juomisesta ja sitten on ollut hiljaista. Vaikka järjellä tiedän todeksi, ettö etanoli on pelkkää laimennettua myrkkyä mitä meidät on aivopesty juomaan, niin silti se juomishimo puskee sieltä: ”juohan ne muutki”, ”ei pari pahaa tee”, ”juhlissa voi ottaa”, ”jos nyt vain otat kerran ja sitten et taas ota”. Sitä ääntä on tullut kuunneltua niin kauan, että ei kai se hetkessä tietysti hiljene. Ja tiedän että himo menee ohi kyllö, mutta pelottavaa kuinka vahva se vieläkin on.
Eilen minua triggeröi ainakin kova huoli läheisestä ja oli raskas päivä muutenkin ja nukuin myös huonosti ja söin huonosti, niin siinähän on jo syytä kerrakseen. Lenkillekkin raahauduin vaikka ei ollut fiilistä.
Minua jännittää tuleva kesä ja tulevat menot joissa on alkoholia ympärillä ja paljon. Samalla tiedän myös, että jos olen selvinpäin ja katon muiden juomista, niin alun ärsytyksen jälkeen huomaan kun ihmiset humaltuu ja käyttäytyy ärsyttävästi ja oudosti, mistä tulee tyytyväinen fiilis itseen kun en juonut. Olin tämän vuoden puolella tuollaisissa juhlissa kuskina (pakon edessä), ja aluksi ärsytti ja sitten tuli vain vastemielinen fiilis ja olin niin iloinen että olin selvinpäin! Oli ihana lähteä autolla kotiin ja jättää toisten keskustelut kiertään kehää. Osaan olla sosiaalinen selvinpäinkin joten se ei ole ongelma.
Semmoista tähän iltaan! Tänäki iltana nukkumaan mennessä oon niin kiitollinen siitä, että en juonut!
Kannattaa miettiä päivä tai vaikka tunti kerrallaan. Tsemppiä.
Samaistun tähän. Minullakin jännittää, mutta toisaalta pieni osa minusta odottaa sitä uteliaana. Mitä jos voisikin käydä niissä menoissa, eikä tarvitsisi juoda? Voisi mennä esimerkiksi festareille nauttimaan keikoista (muistaisikin kaiken!), fiiliksestä ja ruuasta. Kaiken kukkuraksi pääsisi ehjänä kotiin, eikä seuraavana aamuna olisi morkkista. Kuulostaa aika ihanalta minusta. ![]()
Kesään on vielä aikaa, joten mennään päivä kerrallaan ja yritetään suhtautua uuden elämänvaiheen tuomiin muutoksiin uteliaasti. ![]()
Tänään oon ollut tasan kuukauden juomatta! Eilen oli tosi vaikea päivä ja sain keskustella itseni kanssa moneen kertaan. Tänään on ollut helpompi. En olis ikinä uskonut vielä joulu-tammikuussa, että pystyn olemaan kuukauden juomatta! Silloin ajatus yhdestä viikostakin tuntui tuskalliselta!! Oon varovaisen ylpeä itsestäni ja myös toivon, että tämä kävisi helpommaksi seuraavan kuukauden myötä!
Eilen kun kävin keskustelua itseni kanssa, mietin sitä haluanko todella palata vanhaan, kävin mielessä myös miltä ilta ja yö sekä aamu näyttäis jos joisin. Tulin siihen tulokseen, että ei kuulosta kovin rentouttavalta. Ajattelin tänään sitä, että luulin juodessani, että juomiseni ei vaikuta läheisiini koska tein sitä vain iltaisin, nyt kun olen selvä ja voin hyvin, tajuan kuinka paljon se vaikutti kaikkeen. Peruin rapulassa ja väsymyksessä menoja ja sovittuja tapaamisia, ja joskus myös siksi etten ollut ajokunnossa. Ihan hullua! Lisäksi keskittyniskykyni oli tosi huono, olin ärtynyt ja ailahteleva. Tottakai se kaikki vaikuttaa. Kuinka sokea olin omalle tilanteelle! Puolisonkin kanssa on hieman saatu yhteisiä kivoja hetkiä nyt kun en oo koko ajan väsyny ja rapulassa. Tuohonko tosiaan haluaisin palata, ei kiitos!
Kiitollinen raittiista kuukaudesta ja tästä päivästä!
Onnea kuukaudesta! Kyllä siitä kannattaa olla ylpeä, on monia jotka eivät siihen pysty.
Ja siitä vain eteenpäin, tänäänkin on edessä upea juomaton päivä!
Kiitos
Tämä päivä on ollut tuskien taival ja repsahtaminen oli niin lähellä. Sattui yksi tosi ikävä asia ja se loukkaa ja suretti minua syvästi, sekä liittyi vielä aiempaan asiaan mistä olen ollut jo pitkään huolissani. Tämän tilanteen jälkeen olin tunne kuohussa ja päätin, että nyt meen kaupan kautta heti, että en kestä tätä. Tuntui niin pahalta. Sain kamppeet päälle ja lähdin kävelemään kauppaa kohti ja katsoin kelloa, se olikin jo kymmentä vaille yhdeksän. Tajusin, että en kerkeä kauppaan. Pettyneen olon sijaan, tulikin vähän parempi olo, minun ei tarvikkaan juoda ja pilata raittiuttani. Ehkä jonkin onkin muuttunut ajatusmaailmassa siis vaikka ei siltä tunnukkaan.
Lähdin sitten hikilenkille koska kamppeet oli jo päällä ja itkin ja juoksin ja kävelin. Kävin seisomassa järven rannalla ja tuijotin tyhjyyteen ja itkin lisää. Kotiin palattua olo ei ollut paljon parempi.
Kotona olis ollut miehen alkoholia, mutta en juonut sitä. Ei tehnyt enää mieli. Tämä oli vaikein hetki mistä olen selvinnyt selvänä.
Itelläkin pahinta on nuo huonot fiilikset ja loukatuksi tulemiset.
Ennen sitä aina korkki narskahti helposti auki hetimiten.
Yritän silloin ajatella kaikkea pahaa, mitä juomiseni on muille aiheuttanut ja itselle.
Mitä kaikkea olen pilannut huuruisen olon takia.
Hyvin selätit tilanteen, jossa mieli haki pikaista lohtua alkoholista.
Mulla myös tulossa ensimmäinen kesä selvinpäin useampaan vuosikymmeneen. Hyvä kun on nykyään paljon alkoholittomia ihania juomia. Ostelen niitä erilaisia ja maistelen, mistä tykkään.
Saunaolutta on terassilla aina pitänyt olla. Nyt harvoin alkoholiton olut. Kauniista lasista vesi on ihanaa saunajuomaa.
Kiitos kommentista
Niihin alkon aiheuttamiin huonoihin asioihin on kyllä aina helppo palata, varsinkin kun mieli koko ajan kirkastuu eikä ole enää sokea niille huonoille puolille!
Itekki tykkään maistella ihania alkottomia juomia! Mun suosikki on tällä hetkellä bonaquan persikka kivennäisvesi! Sitä juodessa saunassa tai iltaisin tuntuu samalta kun silloin, kun korkkasi kylmän alkoholillisen! Itellekki kylmät poreilevat juomat on kyllä semmonen rentoutumisen hetki ja kiva löytää aina uusia! Jos oot löytäny hyviä suosikkeja niin kerrohan tännekkin päin![]()
Hienoa että selvisit!
Iltamietteitä. Rankan eilisen jälkeen tänään olikin sitten helppo huominen. Elämä on tuntunut kevyeltä ja helpolta. Nukuin todella huonosti ja vähän, mutta sekään ei mielialaa ole laskenut. Ihanaa, että pitkän raksaan jakson jälkeen tuli se helpompikin päivä! Aiempi murhe hieman helpotti kun asiasta pääsi tänään keskusteleen uudelleen. Niin se asiat järjestyy, ryyppäämättä.
Raitista huomista!
Iltamietteitä taas. Elämä ilman alkoholia on tuntunut tosi tasaiselta. Nautin rauhallisesta tasaisesta arjesta, mutta samalla sellaiset jutut mitä ennen odotti, niinku bileillat, ”perjantait” ja festarit jne tulee jäämään pois, tai no festarit ei ehkä mutta muut ryyppäjäiset. Tuntuu tosi ristiriitaiselta, samalla on ajatus ”minun ei tarvitse juoda”, joka on helpottavaa ja toisaalta taas se kaiho noihin myös kivoihin iltoihin. Kai tämä on jonkunlaista surutyötä alkoholista luopumisessa. Tottakai hauskoja hetkiä voi olla ja on ilmankin, mutta noita hetkiä ei enää tule.
Noissakin illoissa oli kääntöpuolensa, ekat tunnit oli kivaa laittautumista ja drinkkejä, sitten mentiinkin baariin ja tunnelma kohosi, sitten alkoikin ahdistaa ihmismäärä ja humala, ja halutti vain kotiin. Aamulla oli kauhea olo ja rahaa paloi paljon. Tietysti morkkis myös kaikesta. Että oliko se ees niin hauskaa, en tiedä, mutta syvään iskostunut se ajatus ainakin on ollut.
Kai tähänkin tilalle pitää keksiä jotain uutta ja erinlaista kivaa tekemistä yhdessä! Ps. Niille Festareille aion kyllä mennä kesällä!
Raitista viikonloppua jokaiselle![]()