Pecorino hyvä ja Vilma myös, ei voi muuta sanoa kuin että opiksi on taas otettava ja kerrattava asioita. kuten Juhani tossa sanoi, niin ette ole ainakaan ainoita lipsuja Suomen vapun vietossa. vähentäminen on niin vaikea laji ettei mitään määrää. siihen ei pääse - jos ylipäätään pääsee ollenkaan - muutoin kuin ankaralla harjoittelulla ja asioita kertaamalla. miksi lipsui, mitä tapahtui päänupissa vai tapahtuiko siellä yhtään mitään eli veikö silkka tottumus mukanaan.
itselleni tuo tottumus on ollut suurin koetinkivi, ja toinen mikä edistää juomaharrastetta on silkka hyväntuulisuus. jos on “hyvä meininki päällä” niin kontrolli pettää helpommin kuten tiedämme, tai niin ainakin mulla. ei sitä mielellään halua himmata. arki on jossain kaukana… nyt nautitaan ja rämps, eipäs nautitakaan enää jälkikäteen.
joskus, kun olin viettänyt niitä iänikuisia yksinäisiä iltoja juomalla pakastekylmää olutta tai viiniä, ja varannut illaksi vain tietyn määrän juomaa, panin ulko-oveeni ison lapun: “jos nyt lähdet jatkoille lähibaariin, tai ryntäät kaljakauppaan viisi minuuttia vaille ysiä hakemaan lisää, pilaat koko kivan illan”.
kuulostaa ihan höpölöpöltä mutta joskus tai aika useinkin lappu pysäytti.
tai sitten hankin etukäteen herkkuja ryyppyillan päätteeksi. kun tiesin että suklaalevy odottaa jemmassa niin oli helpompi pysyä kotona ja kontrollissa. mutta nämä on näitä apukeinoja.
Mä olen myös sellainen tilanteeseen tempautuja, että sitten kun on kivaa niin on kivaa. Ja ihan puolihuolimattomastikin tulee juotua liikaa. Noh, eilen olin kyllä niin pohjamudissa ettei tosikaan. Että kyllä taas muistaa hetken.
Heips vaan piti vaan sanoa että tämä kaunis päivä ja kesän tuntu saavat mut ihan fiiliksiin ja onnee. Ah ihanaa. Elämä on tosiaan ihmisen parasta aikaa
Moi. Ihan ok fiilis täällä, vapun kestokännistä on nyt jo yli viikko. Siinä välissä on vaan yhtenä iltana mennyt muutama. Huomenna on yhdet grillikekkerit mihin mennään ja siellä otan maltillisesti, torstaille olisi urheilutavoitteita.
Mietin tässä, että me joilla alkoholinkäyttö ei sinänsä heijastu muuhun elämään, eli että jäisi työt tekemättä, rahat ja ihmissuhteet menisivät, niin missä määrin se alkon käyttö on ongelma kun me ollaan koettu, että sitä tulee otettua liikaa. Tarkoitan, että mä periaatteessa lasken ongelmakäytöksi suurkulutusrajojen jatkuvan rikkomisen. Joku taas laskee sen juonatavan mukaan. Mulla on esim yksi ystävä joka joskus aina innostuu melttoamaan siitä miten hänellä on niin eurooppalaiset juomatavat jne, juodaan vaan sosiaalisissa tilanteissa jne. No, olen huomannut että hän kutsuu ihmisiä kylään kun haluaa juoda. Eli siis ne ihmiset ovat siellä siksi että hän voi juoda sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Eikö se olisi vaan rehellistä vetää ne drinkit itsekseen kun se se pointti kuitenkin On? Miksi se muuttuu “paremmaksi” kun siihen ympärille järjestetään joku tapahtuma?
Toinen asia nuo “eurooppalaiset juomatavat”. Voi että mua ärsyttää suomalaiset jotka hokevat tyyliin “minä kannatan eurooppalaista juomatyyliä” eli toisin sanoen halutaan kertoa miten ollaan vähän sivistyneempiä. Olenkin joskus kysynyt, että mitä ne eurooppalaiset juomatavat sitten on? Että juodaan joka päivä vähän? Ei mun mielestä ihan paras idea. Matkustan aika paljon työkseni ja voin sanoa, että “eurooppalaiset” kyllä kykenevät juomaan helposti aika paljonkin mutta ei sitä lasketa. Ei kukaan istu laskemassa alkoholiannosia eikä kukaan edes ajattele, että vitsit mulla on ongelma.
Mihin hän tämä mun pohdinta on menossa? No, ehkä siihen, että ongelma on monellakin tapaa korvien välissä. Miten määritellään ongelmallinen käyttö? Ja ei, en ole tässä kiistämässä etteikö itselläni käyttö joskus lipsuisi ongelmakäytöksi mutta mietin vaan että missä se raja ns. oikeasti menee. Joku voi sanoa, että se on ongelma jos sen itse koet sellaiseksi, mutta sittenhän niillä ihmisillä jotka eivät huomaa tai tajua omaa ongelmakäyttöään, ei olisi ongelmaa
Joo, nyt mä menen nukkuun…
hyvä ajatuksia, Pecorino.
tässä kohtaa voisi kehaista meitä täällä, sillä olemme sentään havahtuneet ongelmaan mikä vaatii itsetutkiskelua ja nöyryyttäkin, kun taas nämä, jotka eivät (vielä) koe tai ainakaan myönnä liiallista juomistaan ongelmaksi ovat meihin verrattuna sokeita ja siksi monta astetta vakavammassa tilanteessa.
eurooppalaisesta viinikulttuurista sen verran, että kun olin muutama vuosi sitten Ranskassa työmatkalla, ja ohjelmaan kuului vierailu paikallisessa peruskoulussa, niin kun menimme lounaalle koulun ruokalaan, emäntäni ja isäntäni (ope ja rehtori) pahoittelivat tosissaan (ja nolon oloisina) sitä kun he eivät voineet tarjoilla lounaalla viiniä. siis viiniä koulussa! sain makeat naurut ja siitä syntyikin mielenkiintoista keskustelua eri maiden juomatavoista.
yritin edustaa Suomea hyvin mutta myönsin toki että meillä on vähän toinen meininki.
toisissa lounastapaamisissa panin merkille, että pieni karahvi viiniä tilattiin toki aina pöytään, mutta toisin kuin Pecorino kirjoitti mun huomioni mukaan paikalliset kaatoivat sitä lasiinsa pienen lirun ja lantrasivat sen peräti vedellä. illallisella ei sitten tätä lantraamista tapahtunutkaan ja oikein tarkkailin paljonko sitä kenelläkin kuluu. useimmiten se oli se yksi lasillinen per pelle. eli todella kohtuullista minusta.
mutta onhan keski-euroopassakin alko-ongelmaa paljon; se näyttäytyy vain “hiljaisempana” kun meillä jossa on sosiaalisesti hyväksyttävää olla humalassa.
Kaipa ongelmaa voi määritellä monella tapaa, mutta luulen, että sellaisia yleisiä kriteereitä voisi olla:
haittaa terveyttä, eli määrät ovat sellaisia mitkä tilastollisesti uskotaan olevan terveydelle haitallisia (riskirajat)
juominen hallitsee elämistä (niin kuin varmaan aika monella meistä syy miksi ollaan täällä)
juomisesta on haittaa läheisille tai muille ympäristössä (rattijuopumus, perheväkivalta jne)
Itse aloin ajattelemaan asiaa ongelmana siinä kohtaa kun totesin, että en enää pysty noin vaan olemaan juomatta. Eli kun huomasin joka viikonloppu automaattisesti aloittavani juomisen perjantaina ja jos jostain syystä jouduin olemaan ilman se oli ongelma. Siitä sitten ongelma on kyllä paisunut, kun on tullut näitä juomis putkia.
Itse pohdin tätä juuri eilen ajellessani töistä kotiin. Siinä ruuhkassa istuessa on aikaa ajatella kaikenlaista. Kun olin nuori, sellainen parikymppinen, kävimme aina jonkun kaverin kanssa kesälomalla etelässä. Olimme reissussa yleensä 2 viikkoa, kerran pari jopa 3. Aina tuli juotua iltaisin, varmaan melkein joka ilta. Ja yömyöhään, siis aamu yölle asti. Mutta ikinä koskaan ei tullut pieneen mieleenkään ottaa aamulla mitään tasoittavaa. Eikä edes päivällä mitään. Ekat drinksut otettiin aina vasta illalla joskus varmaan seiskan pintaan, kuudelta aikasintaan. Ja jos oli aamulla lähtö retkelle niin ei harmittanut, että piti illalla jättää juomat väliin, se harmitti ettei päässyt niihin ihaniin baareihin bailaamaan.
Missä kohtaa homma kääntyi siihen, että voi juoda mihin aikaan päivästä vaan ja että kotona juominen on muka kivempaa? Tätä siinä ajaessa mietin. Ja kyllä tunnistankin sellaisia ikähaarukoita missä asia alkoi muuttumaan, mutta en muista milloin olisin ekaa kertaa ajatellut, että ei tämä ole normaalia.
Hyvä kysymys. Itse olen aivan varma, että työkaverini eivät tiedä ongelmastani. Tähän saa usein vastaukseksi, että niinhän me juopot luullaan, mutta omalla kohdallani olen asiasta lähes täysin varma. Sen verran iso yllätys joillekin kollegoilleni on ollut yhteisissä tilanteissa esim. se, että olen ylipäänsä tilannut oluen. Lähimmät ystäväni saattavat aavistaa asian, etenkin kun toinen kaikkein lähimmistä ystävistäni tietää menneisyyteni AA-ajoilta ja etenkin sitä ennen. Perheeni ei osaa kuvitellakaan. Mr Edam on ainoa, joka juomisestani kärsii. Hänkään ei tiedä todellisia määriä, en muista missä yhteydessä hän ihan äskettäin sanoi, että kun “ethän sinä (siis minä Hemmentaali) edes juo paljon”. Naapurit niin omassa kotonassani kuin Edamin kulmilla eivät todennäköisesti osaa kuvitellakaan, että tällainen kiltti virkanaistäti on kovan luokan kaappijuoppo. En ikinä käy paikallisissa pubeissa eikä minua näe kännissä ulkona. Puhelin ja some pysyvät kiinni sen jälkeen, kun olen korkannut.
Mutta mutta. Määrät lisääntyvät koko ajan. Terveys on koetuksella. Mielenterveys on koetuksella. Töihin tulen, mutta se on eri asia mitä saan aikaiseksi. Ulkonäkö on pöhöttynyt, tosin pöhötys ilmeisesti peittyy muuhun pönäkkyyteen. Ennemmin tai myöhemmin raja tulee vastaan ja joko fyysinen tai psyykkinen terveys romahtaa. Mutta totuus on myös se, että jos noita uhkakuvia ei olisi, niin en edes yrittäisi vähentää. Onhan ne aamuyön heräämiset rasittavia, kun suussa maistuu kissanpissa eikä heti onnistu nukahtamaan uudestaan, mutta eniten silloinkin kiertää mielessä, että mitä minä oikein teen terveydelleni. Varsinaiset kännissä tehdyt asiat kaduttavat vain silloin, kun on tullut turha riita Edamin kanssa.
Ja sitten on tietysti rahanäkökulma. Kun on muutenkin tiukoilla, niin onhan se merkittävä lovi lompakkoon, mikä tulee siitä että viikoittain ostaa litran-toista brandya, yli mäyräkoiran verran olutta ja siihen päälle vielä vaihtelevan määrän viiniä.
Minkä verran sulla Hemmentaali menee nykyään brolutta? Ja meneekö päivittäin? Sanot että litra toista brandyä, mutta joskus aiemmin sanoit, että juot joka päivä puolet pikkupullosta. Eikö se tee viikossa jo lähes 2 litraa? Ja silloin myös sanoit, että menee 3-4 olutta päivässä. Se tekee jo lavan, ei mäyris riitä. En tarkoita, että valehtelisit tai vähättelisit vaan kysyn oletko jossain kohtaa onnistunut vähentämään ja nyt näyttää, että on taas lähdössä kasvuun määrät?
Itsekin olen aika varma, että töissä ei kukaan tiedä minulla minkään sortin alkoholiongelmaa olevan. Viime pikkujouluja lukuunottamatta olen vain kerran juonut alkoholia yhteisissä tilaisuuksissa. Olen täällä pari vuotta ollut. Olen kyllä täällä työpaikalla ottanut vastaan skumppalasin joten ei kukaan kuvittele minun absolutistikaan olevan, mutta tuskin tietävät minun tinttaavaan huolella harva se viikonloppu. Mitä en nyt enää ihan joka viikonloppu teekään, mutta kuitenkin.
kaverit sen sijaan varmasti tietävät, että minulla menee välillä överiksi. Siis, että bileissä juon liikaa. En kyllä järjestä mitään hässäkkää, enkä kaatuile, mongertele tai muutakaan sellaista, mutta olen vain sellainen ärsyttävän hilpeä kova ääninen keski-ikäinen ämmä mitä itse ennen inhosin. En siis joka kerta, mutta joskus näin käy. Kaveritkaan ei tiedä sitä, että jää joskus putki päälle ja tulee juotua kuten vappuna monta päivää. Paitsi ne joille olen itse asiasta kertonut.
Työt kokonaisuutena hoidan ilmeisesti riittävän hyvin, kun kiitosta satelee. Mutta kuten Hemmentaali sinullakin niin minullakin on päiviä joilloin en saa mitään aikaiseksi, kuin pakolliset sähköpostit. Vaikka se ei kylläkään ole aina alkoholista kiinni, välillä muutenkin motivaatio hukassa. Mutta krapula päivinä en edes uskalla tarttua mihinkään hommaan ettei tule tehtyä mokaa joka paljastaisi.
Aikamoista piilottelua tämä asian kanssa on. Meinaan, että voisi kai ajatella, että ei ole ongelmaa kun ei ole vaikuttanut elämään mutta en uskalla ottaa riskiä milloin alkaisi vaikuttamaan.
Kannattaisko Hemmentaali jo ennen kesälomaa miettiä pystyisitkö tekemään edes pienen korjausliikkeen? Vähentämään vähän ja sitten kesäloman jälkeen lisää. Eiköhän pienikin korjaus ole parempi kuin lisäys?
Tuossa oli ne juomat, jotka ostan itse. Normaalisti minulla menee ma-pe välillä koti-iltoina arviolta yksi tuollainen 0,7 l brandy, joihin olen siirtynyt (ei tarvitse enää hakea pikkupulloja niin usein), ja viikonlopuksi ostan piilopulloksi toisen, josta sitten jää osa seuraavaan viikkoon, koska viikonloppuna kuluu Edamin juomia. Samoin Koffin punaiset pirulaiset ovat sellaisia, joita ostan vain koti-iltoinani ja juon 3-4/ilta. Viikonloppuisin olemme tähänkin saakka lipittäneet Edamin varastoja (olutta, giniä, satunnaisesti muita väkeviä, kesällä on tehty boolia, talvella glögiä hänen kirkkaistaan). Viiniä ostamme yleensä yhteiseen käyttöön, joskus hänellä on omia, joista hän tarjoaa.
Nyt, kun olen majaillut Edamin luona, olemme lipittäneet enemmän hänen varastoistaan. Viimeinen viikko on ollut myös sikäli poikkeuksellinen, että en ole yksinkertaisesti päässyt Alkoon ilman häntä. En ole keksinyt mitään syytä, miksi minun olisi pitänyt kauppareissulla siellä poiketa ja vieläpä niin, ettei hän saa tulla mukaan. Yksin asumisessa ja siinä, ettei kukaan ole vahtimassa milloin tulet kotiin ja millaisen kassin kanssa, on etunsa!
Edelleen kulutukseni huitelee varmaan jossain +/- 50 annoksessa/viikko.
Mulle “eurooppalaiset” juomatavat ovat tarkoittaneet sitä että tyypit vaan jaksaa kun ite on pakko mennä jo nukkuun. Tosin Eurooppa on aika laaja käsite… tässäkin asiassa
Hemmentaali, en ole mikään sormen heristelijä, uskon, että ihmiset tuntevat itse tilanteensa parhaiten, mutta sun määrät kyllä kuulostaa kovilta. Ihan jos noihin riskikulutusrajoihin on uskominen. Mä olen myös brandyn ystävä, silloin tällöin hörpin sitä sängyssä kirjaa lukiessa. Olen huomannut että sitä menee yllättävän helposti suuria määriä, siis puolihuomaamatta. Plus että siitä tulee mukavan rento hiprakka…
Tuosta eurooppalaisesta juomakulttuurista tuli mieleen ysk Italian reissu ja luonnollisesti sitä viiniä oli aina aterioilla tarjolla, Seurueessamme oli absolutisti ja tarjoilijoitten oli todella hankala ymmärtää se ettei viiniä ollenkaan . Mutta eihän se oli alkoholia vain viiniä helpompi ois ollut antaa kaataa sitä viiniä lasiin ja olla juomatta tuumas tämä absolutisti, mutta kun kyse oli uskonnosta niin sen takia hän ei antanut asialle periksi.
Samoin parilla edellisellä ulkomaan reissulla olen huomannut, että sitä viiniä todellakin menee siellä joka päivä nykyään. Aikoinaan ei joka päivä tullut juotua. Nykyään joka päivä. Ei kenties nyt kovin isoja määriä, mutta joka päivä kuitenkin. Missähän välissä se tämmöseksi on kääntynyt varmaan selittelen itelleni just niistä eurooppalaisista juomatavoista
Ei hitsi nyt pitääkin mennä jaaritteleen omaan ketjuun vaikka luulin ettei mulla ole mitään asiaa sinne. Vaan nyt juolahtikin monta juttua mieleen.
Darraton aamu on aina iloinen asia! Varsinkin lauantai.
Oottepa viikolla keskustelleet kiinnostavia ton sun perustavanlaatusen kysymyksen ympärillä, Pecorino. Mähän en koskaan varsinaisesti kellekään “kärähtäny”/jääny kiinni oikeestaan mistään, ennenku olinki sit jo päivystyksessä “tekemässä kuolemaa” sen jälkeen ku olin viettäny juhannusta viikon.
Kavereiden kanssa kävi jopa niin käänteisesti, että joskus kymmenen vuotta sitten ne ehkä olikin mun kerta-annosmääristä/toistuvista övereistä huolissaan, mutta kun sitten homma varsinaisesti alko lipsua, mä peittelin sitä tosi hyvin. Yhä ovat aika wtf, että miks ihmeessä mä nyt olen lopettamassa juomista kokonaan, kun olen jo iät ajat ottanu ihan nätisti. Ja äijää sumutin lähes yhtä hyvin, toki sillä ajan kanssa on ehkä loksahdellu palasia kohdilleen. Töissä yhdessä työterkan AUDIT-testissä joskus kylmänviileesti kusetin…
Mutta joo, nyt kun mä näin uudestaan tota kysymystä ajattelen, niin ihan liian selkeesti alkoholiongelmainen mä olen siihen vastaamaan :mrgreen: Onnistuin vaan pitämään kulissit pääosin pystyssä.
Enivei, mukavaa viikonloppua, ottakaa itsellenne sopivasti, alkoa tai aurinkoa tai muuta mukavaa!
Tämä mun kysymys ja pohdinta on näin uudelleen luettuna tyyliä “kaatuuko puu metsässä jos kukaan ei sitä näe tai kuule”.
Ehkä selkeämmin ilmaistuna se mun kysymys on jotain sellaista kuin jos minä ja mun kaveri juodaan määrällisesti yhtä paljon, minä pidän sitä ongelmana ja sanon, että nyt minulla on ongelma, mutta kaveri kokee että hänellä ei ole ongelmaa ja hän sanoo “minulla ei ole ongelmaa”, niin onko meillä kummallakin ongelma vai vain sillä joka itse niin kokee. Tähän ei ehkä ole vastausta, liiallinen yksinkertaistus.
Jos minä nyt onnistun tässä vähentämisessä (tai kun onnistun) niin missä vaiheessa voin ajatella, että uudet tavat opittu ja esim yksi ylilyönti tms ei vielä tee “ongelmaa”, vai onko hyvä ajatella aina että “minulla on ongelma”. Vai pidänkö sillä tietoisella ajattelulla sitä ongelmaa yllä.
No Joo, tämmöistä mietintöä tähän väliin. Nyt jatketaan kesäpäivästä nauttimista!
Mulla kävi itseasiassa toi aivan sama sananlasku vai mikä lie itämainen viisaus mielessä
Että missä menee turhan huolen, tai jopa hysterian, raja verrattuna siihen, että koska sitten taas ollaan kieltäymyksen syvässä suossa. Ja miten, ja koska, onnistuu paluu hyvällä omallatunnolla viattomaan viihdekäyttöön, jos jotain ongelmaa on joskus ollut.
En noita (enää) omakohtasesti pyörittele, mutta saan kiinni pähkäilyistä.
Moi “pitkästä” aikaa.
Täällä on viikolla vähentely (eli juomattomuus) mennyt hyvin, viikonloput ovat sitten menneetkin vähän huonommin. Ei nyt ihan perseelleen mutta olin vähän järkyttynyt itseeni kun viime la sain itseni yllärikänniin. Siis kunnolla. Oli taas kauhea morkkis mutta mies oli sitä mieltä ettei tilanne näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin itse koen. En tiedä miten niin kävikin, todella harvoin enää nykyään tulee tuollaisia. Mulla on tullut pari kiloa lisää painoa ja yritän niitä pudottaa, voisiko siis olla huono syöminen… ?
No Joo, sellaista sitten taas tällä kertaa. Muuten menee ihan hyvin, aika vähän on mielitekoja ollut kun olen saanut itselleni iskostettua, että viikkotissuttelu loppuu. Miten sen saisi iskostettua viikonloppuiltoihinkin?!
Ihana sää kyllä. Olen tehnyt aivan hulluna töitä, loma-aika painaa päälle. Olen myös kuntoillut ja yrittänyt jotenkin pysyä myös mukana arjen pyörityksessä. Nyt nukkuun!
En ole ehtinyt kirjoittaa vähään aikaan kun olen ollut suoraan sanottuna niin kiireinen että en ole ehtinyt. Töissä on ollut ihan järjetön kiire. Siihen angstiin olen ottanut joskus iltaisin muutaman drinkin - arkenakin. Lähinnä brandya.
Huonoa on se, että viikonlopun viinittelyjen kanssa viikkomäärä on noussut sitten aika korkealle minun mittarillani, jonnekin 15/viikko.
Positiivista on se, että viikonloppuna juominen on ollut “oikeaoppista” , eli meillä on ollut taas lapsettomia menoja (ei mitään ryyppyjuhlia) mutta semmoisia missä alkoholia kuluu jonkin verran. Ei ole ollut krapulaa ja morkkiskin suht pieni.
Viikolla tissuttelu on ollut sellaista, että sängyssä ennen nukahtamista olen lukiessa siemaillut n. 4 paukkua. Ei joka ilta mutta 1-2 iltana. Siitä ei siis ole seurannut mitään krapuloita, ja yksi asmu kun mulla oli aikaa kävin jopa 10km aamulenkin!
Viikkomääriin en ole tyytyväinen. Muuten kyllä, sillä mulla ei ole ollut ollenkaan niitä kunnon viinanhimoja, vaan lähinnä sitä että “no nyt tekisi muutama hyvää”. Myös krapulattomuus on tosi jees.
Tänään olisi tarkoitus olla ilman. Työasiat ahdistaa, työviikon jälkeen on sellainen hakattu olotila. Henkisesti hakattu. Toivottavasti onnistuu tänäinen holittomuus fiiliksissä huolimatta. Eilenkin oli holiton ilta.
Moikka vaan. Hetken olet pois niin johan ehti muuttua tämä plinkin ulkonäkö ehkä tämä toimii joustavammin.
Olin aktiivilomalla joten kesäkuu on mennyt vähällä alkoholilla. Kolmen viikon aikana ehkä max kahden viinipullon verran ja se on mulle vähän. Koitetaan olla samalla linjalla loppuun asti. Tai no, miten tämän nyt ottaa, parit kekkerit vielä tulossa. Mä olen jotenkin pitänyt itseäni hyvin vähän sosiaalisena ihmisenä. Kun mietin tekstejäni täällä niin mulla on vähän väliä jotain juhlia.
Aktiivilomalla en ole juuri edes ehtinyt miettiä alkoholia. Kuvaa sitä, että mun pääsyy alkoholin juomiseen on arjen tylsyys ja harmaus. Muka, eihän se edes ole sitä.
Hyvää juhannusta kaikille! Otetaan rauhallisesti:)
Moi Pecorino ja hienoa vähentämistä lomalla!! ei tarvi miettiä, että tuliko tissuteltua liikaa kesäjuomia! kyllä mullekin kolmessa viikossa tuo määrä olis kohtuullinen, varsinkin lomalla.
Siinäpä se onkin kun oppis sietämään sitä arjen tylsyyttä. Tai kun huomais ettei se ole harmautta se tasaisuus. Minä ainakin ennemmin elän tasaista arkea kuin henkistä vuoristorataa. Siinäpä meille tavoitetta
piti vaan sanoa että tämä kaunis päivä ja kesän tuntu saavat mut ihan fiiliksiin ja onnee. Ah ihanaa. Elämä on tosiaan ihmisen parasta aikaa 
No, ehkä siihen, että ongelma on monellakin tapaa korvien välissä. Miten määritellään ongelmallinen käyttö? Ja ei, en ole tässä kiistämässä etteikö itselläni käyttö joskus lipsuisi ongelmakäytöksi mutta mietin vaan että missä se raja ns. oikeasti menee. Joku voi sanoa, että se on ongelma jos sen itse koet sellaiseksi, mutta sittenhän niillä ihmisillä jotka eivät huomaa tai tajua omaa ongelmakäyttöään, ei olisi ongelmaa 
helpompi ois ollut antaa kaataa sitä viiniä lasiin ja olla juomatta tuumas tämä absolutisti, mutta kun kyse oli uskonnosta niin sen takia hän ei antanut asialle periksi.
varmaan selittelen itelleni just niistä eurooppalaisista juomatavoista 