No hei, mulla kävi vähän samoin. Olin hekumoinut etukäteen kaikista herkuista ja viinistä mitä kiskon hyvällä omallatunnolla ja nautiskellen pääsiäispyhien aikaan. Oikeasti otin ekat hiprakat jo ke ja torstaina pienet vielä. Sitten täytyikin olla ilman silloin mun vasta piti.
Mä en ole kyennyt olemaan yhtään viikkoa kuivilla mutta isoja kännejä en ole hetkeen vetänyt. Tarkoittaa sitä, että ei ole ollut krapulaa. Tai vielä pahempi on jos herään pikkujurrissa niin sitten tekee aamulla mieli jatkaa. Mutta kun olen onnistunut juomaan vähemmän kerralla niin näitä “seurannaisvaikutuksia” ei ole ilmaantunut.
Mulla on samalla käynnissä maltillinen painonpudotus, joten tämä ei-överikännäily sopii siihen ja motivoikin vähän.
Tsemppavaa kun teistä 12 ei ole paha. Mä kun tuppaan asettamaan itselleni liian kunnianhimoisia tavoitteita. Ehkä mä olen enemmän hitaan muutoksen ihminen?!
No hei, mulla kävi vähän samoin. Olin hekumoinut etukäteen kaikista herkuista ja viinistä mitä kiskon hyvällä omallatunnolla ja nautiskellen pääsiäispyhien aikaan. Oikeasti otin ekat hiprakat jo ke ja torstaina pienet vielä. Sitten täytyikin olla ilman silloin mun vasta piti.
Mä en ole kyennyt olemaan yhtään viikkoa kuivilla mutta isoja kännejä en ole hetkeen vetänyt. Tarkoittaa sitä, että ei ole ollut krapulaa. Tai vielä pahempi on jos herään pikkujurrissa niin sitten tekee aamulla mieli jatkaa. Mutta kun olen onnistunut juomaan vähemmän kerralla niin näitä “seurannaisvaikutuksia” ei ole ilmaantunut.
Mulla on samalla käynnissä maltillinen painonpudotus, joten tämä ei-överikännäily sopii siihen ja motivoikin vähän.
Tsemppavaa kun teistä 12 ei ole paha. Mä kun tuppaan asettamaan itselleni liian kunnianhimoisia tavoitteita. Ehkä mä olen enemmän hitaan muutoksen ihminen?!
Lauantaita. Kiireinen viikonloppu meneillään. Eilen rauhallisella tissuttelulla tipahti hyvänen aika 8-9… Mutta kun otin samalla kun kokkasin ym niin join ne niin pitkällä ajalla ettei tuntunut “missään”. Tämän päivän koettelemukset on ohi ja haaveilin juovani punaviiniä illalla ja fiilisteleväni miehen kanssa kulunutta päivää, mutta voinko mä nyt kun eilen meni “yllättäen” noinkin paljon.
Muuten ihan jees meininki. Tosiaan kiireinen päivä ja koko viikko, kauheasti on tullut kaikkea tehtyä. Että ei tämä alkoholinkäyttö mulla ainakaan vaikuta siten, että jäisi suunniteltuja asioita tekemättä. Jotain tässä nyt keksin taputellakseni itseäni hyväksyvästi olkapäälle 
Piti vielä se sanoa, että onpa täällä paljon uusia aloituksia. En ole vieläkään ehtinyt lukea kaikkia…
Nyt on paha. Join eilen kunnon kännimeiningillä mitä en ole tehnyt hetkeen. Aamulla vielä pikkujurrissa ja nyt pari loivaria otettu. Kauhee fiilis. Morkkis, itseinho ja samalla haluaisi juoda niin paljon että tämä olo menisi ohi. Nyt ei kyllä voi kun vieraitakin on tulossa, sekin hirvittää huomaako ne mun olevan dagenefterissä, ellei peräti pikkujurrissa. Jos jotain hyvää haluaa etsiä niin kun tästä selviän niin tämän olon muisto ei katoa ihan heti, joten ehkä hetki tulee oltua tissuttelematta. Mutta siis tämä on karsea olo, päähän tulee kaikkia fiiliksiä ja muistoja ja tunnelmia. Inhottavaa.
Nyt on paha. Join eilen kunnon kännimeiningillä mitä en ole tehnyt hetkeen. Aamulla vielä pikkujurrissa ja nyt pari loivaria otettu. Kauhee fiilis. Morkkis, itseinho ja samalla haluaisi juoda niin paljon että tämä olo menisi ohi. Nyt ei kyllä voi kun vieraitakin on tulossa, sekin hirvittää huomaako ne mun olevan dagenefterissä, ellei peräti pikkujurrissa. Jos jotain hyvää haluaa etsiä niin kun tästä selviän niin tämän olon muisto ei katoa ihan heti, joten ehkä hetki tulee oltua tissuttelematta. Mutta siis tämä on karsea olo, päähän tulee kaikkia fiiliksiä ja muistoja ja tunnelmia. Inhottavaa.
Jatkan täällä yksinpuheluani… Mutta joo, eilisestä selvisin ja nyt on aivan kurpsahtanut olo. Kyllä taas vähän säikähdin kun huomaan miten paljon pystyn juomaan. Eilinen meni ihan hukkaan, ja sanotaanko, että tämäkin päivä tulee tekemään tiukkaa. Vaativa duunipäivä. Olisi kauhean kiva jos olisi nukkunut hyvin ja hyvässä vireessä. Mutta ei… heräilin yöllä koko ajan. Kunnon känni vaikuttaa mulla paljon psyykeeseen. Tekisi taas mieli vannoa että nyt mä skarppaan mutta aina mä sanon niin, sitten taas muutaman päivän päästä ajattelen, että eihän tää nyt niin paha ole. Mutta nyt mun täytyisi ryhdistäytyä. Mutta miten siinä onnistuisin?!
Osaan niin samaistua olotilaasi, samassa ollut useasti. Ei ole mitään hyviä neuvoja siihen miten onnistuisit, muuta kuin itse asiaa työstämällä ja harjoittelemalla, harjoittelemalla ja vielä noin 583 kertaa harjoittelemalla. Ei tavat muutu hetkessä. Eikä välttämättä kaikilla ikinä, mutta jos ensin haluat kokeilla vähentämistä niin ei muuta kuin jatkat treenaamista. Tee suunnitelmia lyhyelle aika välille, yritä siinä pysyä, sitten teet uuden suunnitelman seuraavalle lyhyelle aikavälille ja niin edelleen.
Tsemppiä työpäivään! Ja vaikka epäonnistumisissa ei kannata rypeä niin paina mieleen tunne mikä sinulla just nyt on ja sitten ensi viikonloppuna tai milloin ikinä seuraavan kerran tekee mieli vetää kännit ja etenkin loivennella niin mietit tuota.
ei ole Pecorino yksinpuhelua, tai ainakin sun tekstejä luetaan! 
(muoks. Vilma oli kirjoittanut tähän väliin)
voi kun joku osaisi sanoa miten siihen tissutteluun saisi sen stopin, lainatakseni otsikkoasi.
vuosi sitten taistelin saman asian kanssa. päätin että vain perjantaisin saan hakea viiniä taikka kaljalastini.
sitten odotin täpinöissä sitä perjantaina koko viikon 
välillä ostoskoriin hyppäsi niitä punaisia pieniä Koffin pirulaisia keskellä viikkoakin. sitten taas morkkis ja uusi yritys: vain perjantaisin.
kyllä se jossain vaiheessa alkoi toimia. tai, sanotaan vaikka näin, että jossain vaiheessa alkoi hyvä ja rauhallinen kausi. bisset jäi kauppaan.
en voi kuitenkaan tietää kauanko tätä “hyvää kautta” olisi kestänyt. syksyllä alkoi sairasteluni ensioireet joten sekin vähensi mielitekoja juoda, samoin se että aloitin salilla käymisen, mikä oli ennenkuulumatonta. minä salilla! siitä sain valtavasti iloa. tartuin itselleni johonkin täysin uuteen.
oon aina ajatellut, että mun alkoholismissa on kautta aikojen ollut parempia ja huonompia kausia. kuten varmasti useimmilla. toisinaan riippuvuus vei vähemmän tilaa, se ikään kuin rauhoittui.
jos olisin yrittänyt kerrasta poikki, siitä ei olisi tullut mitään. olisin juonut kahta kauheammin. mutta puhun vain omakohtaisesta kokemuksesta, joillekinhan se toimii parhaiten.
sen muistan että tipaton tammikuu 17 oli ykskantaan tragikoomista meininkiä. se oli sitä hampaat irvessä juomatta olemista. toisin kuin tuo edellä mainittu rauhallisempi jakso.
toisaalta parempi hampaat irvessä kuin ei mitään. mutta se kokemus kun päässä ei koko ajan pyörinyt juominen taikka juomattomuus - ah, se oli kyllä hienoa.
no mutta. ny lätisin vaan omista kokemuksistani.
vaan kun en keksi mitään neuvoa sulle, enkä kenellekään.
sen tiedän että pienikin onnistuminen lisää motivaatiota. pitemmällä tähtäimellä niitä haluaa kerätä lisää. nollapäiviä ja onnistumisen kokemuksia.
tsemppiä enivei, Pecorino!
Kiitos kommenteista. Tässä sitä taas ollaan duunissa kuin ei mitään. Vaikea kuvitella että vuorokausi sitten lipittelin salaa loivareita. Elämä siis voittaa jälleen kerran. Mieli on yhä vähän maassa ja ahdistaa hieman, negatiiviset ajatukset valtaa mieltä aina välillä. Mutta tiedän, että näin on aina tässä vaiheessa kännitilan jälkeen.
Mutta ei voi jatkua näin. Mun täytyy nyt selättää ne tilanteet kun tulee himo vetästä “ihan muuten vaan” pikkukänät. Kun ne niin helposti luisuu isoiksi. Ja kyllä mä olen ihan huolissani fyysisestäkin terveydestä, eihän tämmöinen itsensä myrkyttäminen voi olla hyväksi. Homman nimihän on se, että mulla ei ole tällä hetkellä mitään syytä juoda. Ahdistukset ja masennukset on pääosin selätetty, kaikki on juuri nyt järjestyksessä. Niin miksi täytyy aina hakea sitä rentoutusta ja “fiilistä” viinasta?
Tosiaan, uusille tavoille täytyisi vanhenevan koiran tässä opetella…
Samassa veneessä ollaan, Pecorino. Ei tarvitse kuin lukea Sylpyn mainitsemista pienistä Koffin punaisista pirulaisista, kun tulee jo katsottua kelloon, että josko sittenkin lähtisi pitkäripaisen kautta (koska minähän en pelkkiä punaisia pirulaisia kaipaa vaan kyytipojaksi pitää olla vahvempaa). Mutta juuri nyt menen puoli tuntia kerrallaan. Sen jälkeen vaara on ohi, koska en enää ehdi koukata pitkäripaisen kautta ennen kuin pitää hypätä Herra Edamin luo menevään bussiin.
Minua ihan oikeasti pelottaa sisuskalujeni kunto. Ja näkyy tämä yletön hörppiminen naamastakin 
Mä tein sen tyhmän jutun että kävin perjantaina viinin lisäksi ostamassa brandya. Näen aina joskus itseni siemailemassa sen yhden tai kaksi naukkua ennen nukkumaanmenoa. Siis silleen sivistyneesti, niin kuin elokuvissa tehdään:) mutta minäpä en tietenkään juonut sitä niin vaan punaviinipullon jälkeen 2dl lasi täyteen ja silleen. Ei ihme että olin aamullakin vielä jurrissa.
No, turha kai sitä on vatvoa. Tehty mikä tehty ja jospa sitä nyt olisi taas saanut hetkeksi opikseen?!
Et sinä yksin täällä juttele Pecorino. Kyllä näitä luetaan ja minäkin luen kaikki joka päivä vaikka en kommentoikaan. Oon jopa töissä alkanut tauolla vilkaseen jos joku ois jotakin kirjottanut 
Joo aikansa on hyvä itsesäälissä rypeä kun kompuroi, mutta sitten pitää nousta vaan ylös. Ei se vatvomalla kummene niin kuin totesit. Jotenkin pitää yrittää kääntää se voimaksi se epäonnistuminen, semmoseksi kasvualustaksi uudelle. Mutta kun ei saa unohtaakaan sitä fiilistä. Siinäpä se soppa onkin sitten.
Mä tuossa mietin omaa ostoskäyttäytymistäni. Siis meillä on monenlaista väkevää pulloa jemmassa, mutta ne on semmosia mistä en välitä (onneks kaikki viina ei maistu!) ja aikanaan ostin aina punkun seuraksi jotakin mulle maistuvaa väkevämpää vaan nyt en edes muista milloin oisin ostanut. Eli vähensin ne ostoslistalta, ei ollut muuten aluksi helppoa vaan nyt olen tottunut siihen etten osta. Samoin olen totuttanut itseni etten osta enää isoja viinipönttöjä ja siideritkin muuttu pieniksi tölkeiksi.
Joo nyt voi joku naureskella, että selittelyä kun ei osaa jättää ostamatta. Mutta mulle se on just sitä vähentämistä!
Samoin kuin Sylvialla niin tammikuu 17 oli mullakin hampaat irvessä tipatonta mutta siitä olen vaan jatkanut kivistä tietä vähentämisessä, kompuroinutkin olen tosissani, mutta tipattomallakin oli hyötynsä totta kai. Mä kans opettelin liikunnan siihen juomisen tilalle, iltasin aloin sopimaan treenejä koska en mä pysty juomaan sitä treenin jälkeistä hyvää olotilaa pois. Tai sitten aamulle sovin treenit.
Onko sitten tosiaan helpompaa lopettaa kokonaan vai yrittää vähentää, sitäpä ei kukaan osaa varmaksi vastata,
Nämä nyt vaan on mun kokemuksia. Kyllä viiskymppisenäkin näköjään pystyy oppimaan jotain uutta 
Tsempit Pecorino <3
Kiitos kannustavista kommenteista tänään omi stressaava päivä mutta viinirentoutuksen sijaan lähden kohta pitkälle hölkälle. Sitten täytyisi siivota, lapset ovat jättäneet kaikkia rojuja joka paikkaan niin täytyy ohjeistaa heitä. Lisäksi on kauhea kasa pyykkiä odottamassa kaappiin asettelua. Eli hyvin arkisia asioita. Krapula on sinänsä helpottanut mutta yhä tänäänkin on välillä tullut se lamaannuttava ahdistuksen tunne, että voi perhana sentään…
No, mä lähden nyt siitä, että viikolla ei. Ei välimuotoja, vaan viikolla olisi ehdoton nolla. Perjantaina tapaan kaveria ja sovittiin jo aiemmin, että mennään sitten drinksullekin. Hän on hyvin sivistynyt ottaja, ottaa just sen yhden. Mä teen myös niin ja_en_varaa_kotiin_mitään jotta en voi jatkaa kotiin päästyäni. Tämä on nyt plääni.
Nyt ulos!!!
Se on sitten eka viikko - siis arkipäivät - kun en ole ottanut mitään. Ehkä vielä parempi Se, että ei ole edes hirveästi edes tehnyt mieli. Huomenna tulee jotain otettua ja se on ihan jees.
Huomaan itsessäni muutoksen. Olen vuosia juonut ahdistukseen ja negatiivisiin tunteisiin. Ihan teininä jo opin tämän tavan. Nyt ku viimein on ahdistukset aika hyvin pois ja välillä on tosi hyvä fiilis niin tadaa, nykyään sitten tekee mieli juoda hyvään fiilikseen. Mikähän siinäkin on? Että joku ääritunne niin se pitäisi jotenkin… tasoittaa pois?
kunpa keksisin tuohon vastauksen! itsellänikin oli taipuvaisuutta juhlia alkolla sitä että asiat olivat hyvin ja mieli oli korkealla, ei ehkä niinkään ahistukseen. miks pitää pilata hyvä mieli hetken nousuhumalalla kun siitä seuraa lasku?
mutta tuo että pääsit viikon arkiraittiuteen on joka tapauksessa hieno juttu. aina jankutan samaa mutta onnistumisen kokemus on niin tavattoman motivoivaa. sitä haluaa kokea saman seuraavallakin viikolla. arkilipitykset siis veke jatkossakin!
Heih Pecorino, mää olen ketjuasi seuraillut myös, mutta on yrittäny muka olla niin kiiruisaa, etten mitään ole ehtinyt kommata, vaikka kuinka moni yhtäläisyys on osunu ja uponnu.
Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka toi eri tunnetiloihin juominen, mä olen hyvin pitkälle hoitanu aivan kaiken tunteiden säätelyn dokaamalla. Iloon, suruun, jännitykseen, pettymykseen, tylsyyteen, onnistumiseen, stressiin. Ihan mitä vaan on voinu vähän leikata, tasottaa tai buustata viinalla. Mutta komppaan Sylviaa, onnistuminen ruokkii onnistumista heti kun vaan saa vanhat kaavansa rikki.
Aurinkoista viikonloppua, alkolla tahi ilman!
Heippa kaikille:)
Jos tänään ei tapahdu ylilyöntejä niin olen tämän viikon selvinnyt viidellä annoksella. Ne tuli nautittua perjantaina kuten oli suunniteltu, virallisesti oikeanlaista alkoholinkäyttöä ystävän seurassa syömässä. Kotiin palattuani otin yhden (!!!) miehen kanssa joten sekään ei lähtenyt käsistä. Ja ei vaatinut edes ponnistelua, jee!
[quote]
miks pitää pilata hyvä mieli hetken nousuhumalalla kun siitä seuraa lasku?
[quote]
Just tämä. Tosiaan vaikka pe join suhteellisen vähän ja nekin 4/5 ruuan kanssa, silti huomasin että eilen oli vähän enemmän “elämästä ei tule mitään” -tyyppisiä ajatuksia. Onneksi sää oli mahtava ja pitkä lenkki piristi kummasti. Tuo mitä Tyräkkikin sanoi tunteiden hallista/ leikkaamisesta alkoholilla on semmoinen asia mistä haluan päästä eroon. Eli että uskallan elää sen tunneskaalan kokonaan ilman, että sitä täytyy turruttaa tai boostata. Ensimmäinen asia on se, että olen oppinut tiedostamaan tämän ja tunnistamaan ne tilanteet.
Eilen mun nuoremmalle lapselle kävi pieni vahinko, hajotti ison kasan tavaroita kun kaatoi yhden hyllyn. Säikähti itse ihan kamalasti mutta onneksi ei sattunut häneen mitään. No, tämä kuitenkin laukaisi jonkinlaisen äiti-ikävä -tilan. Eli kun peittelin häntä hän sanoi, että olet mulla rakas ja sulla on hieno paita (ei siis yleensä sano tämmöisiä). Sitten hetken päästä tuli huhuileen ja itkeskeli. Puhuttiin ja halattiin ja sanoin että voi tulla meidän sänkyyn nukkuun. Hän nukahti tiukasti muhun takertuneena. Mietin siinä sitten kaikkea. Myös tätä alkoholinkäyttöä. Se, että juon liikaa ei todella ole vain mun asia. Lapset ei siis ikinä näe mua huppelissa, tissuttelen kun ovat menneet nukkumaan tai jos ovat jossain hoidossa. Mutta siis se, että jos tästä seuraa mulle jotain terveyshaittoja kuten ennenaikainen kuolema niin silloin olen tällä omalla toiminnallani vienyt lapsilta äidin.
Menipäs nyt synkäksi, hups. No joo. Mutta siis tämä viikko on mennyt hyvin, ei krapuloita yms. Karkkia olen syönyt senkin edestä… mutta parempi kai sekin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Huomenta
Viime viikolla meni noin 13 annosta. Arkena oli yksi työillallinen missä tuli otettua 4. Sitten pe ja la iltana loput 4+5. En ole tyytyväinen tuohon mutta uusi viikko taas. Nyt ei pitäisi olla arkijuopottelua kun talossa ei ole mitään.
Olen syönyt mielialalääketta aika pitkään ja lopetin sen kun mietin, ettei sillä ole enää mitään annettavaa. Nyt tuntuu, että pää käy heti melkoisilla kierroksilla. Tasaantuukohan se tästä vai täytyykö mun sittenkin uusituttaa resepti? Tämä on mun krooninen vaiva, se, että ajattelen liikaa. Toki olen myös hyötynyt siitä ja saanut ns. elämässäni paljon aikaiseksi. Olen vaan vähän väsynyt siihen ja suorastaan allerginen tälle fiilikselle, että edes öisin ei meinaa nukkua kun pää käy kauhealla kierroksilla.
hei apua apua Pecorino hyvä,
älä vaan lopeta mielialalääkitystä kerralla katkaisten, se ei toimi ollenkaan niin. lopettaminen pitää siis tehdä VÄHITELLEN, muutoin saatat saada aikamoisia sivuoireita. sekä psyykkisiä että fyysisiä.
tuo kun kirjoitit ettei lääkkeellä ole enää mitään annettavaa; et voi tietää sitä! tiedät sen vasta sitten kun lääke on ajettu alas asiallisesti. voi sentään, ihan huolestuin puolestasi. vai käsitinkö väärin? itselläni on kokemusta vaikka millä mitalla mielialalääkityksestä (sairastin nuorempana todella vaikean masennuksen) ja olen kerran erehtynyt katkaisemaan lääkityksen, en sentään aivan kerralla mutta liian nopealla tahdilla kumminkin, ja olot menivät aivan kamaliksi.
eniten ongelmia tuotti järkyttävä ahdistus ja purskahdin hätääntyneeseen itkuun koska ja missä vain.
minulla on edelleen ns. ylläpitoannos. se on itselleni niin norkkia etten edes muista/ajattele olevani lääkityksellä. silloin kun sairastuin syöpään ja lääkäri kysyi onko vakituista lääkitystä niin sanoin pokkana “olen syönyt kolesteroli-lääkettä vajaan vuoden” enkä muistanut mainita mielialalääkettäni. piti soittaa perään että ai niin, onhan mulla SSRI-lääkitys myös, minkä hän oli ehtinyt jo varmasti näkemäänkin tiedoistani.
enivei, nyt eksyin aiheesta mutta ota ehdottomasti lääkäriin yhteyttä ja uusi reseptisi. sitten mieti erikseen lääkkeen alasajoa lääkärin ohjeiden mukaan! tsemppiä!
Minullakin on ollut vuosikausia mielialalääkitys ja edelleen säilytän viimeksi ostamieni lääkkeiden rääppeitä, vaikka vanhoiksi ovat tulleetkin. Minä sain ne aikoinaan ajettua ilman lääkäriä alas vähentämällä pikkuhiljaa, mutta se oli pitkänpitkä prosessi. Itselläni vähentäminen ei aiheuttanut niinkään mielen myllerrystä kuin ihan somaattisia oireita; säpsähdyksiä, huimausta, näköhäiriöitä ja sellaisia “nikottelu”-tyyppisiä hengitysjuttuja eli satunnaisesti tulee sellainen hikan tapainen katkos hengitykseen (ne alkoivat sen lääkityksen aikana). Niitä tulee edelleen.
Mielialalääkityshän ei ala vaikuttaa välittömästi, kuten rauhoittava lääkitys, ja siksi reaktioni on todennäköisesti psykosomaattinen, mutta vuosien varrella minulla on muutaman kerran alkanut uudestaan huimaus ja näköhäiriöt, ja olen silloin lääkinnyt itseäni ottamalla 2-3 päivänä neljänneksen mielialalääkkeestä. Se on auttanut. Minulle on ihan sama, vaikka kyseessä olisi oikeasti plasebo-vaikutus, riittää että se auttaa ja voi mennä taas kuukausia ennen kuin seuraava samanlainen olotila tulee. Luultavasti ne rauhoittavat, joita minulla nyt on, auttaisivat samalla tavalla.
Vahvasti suosittelen minäkin ajamaan lääkityksen alas hyvin varovasti ja mieluiten tietysti lääkärin kanssa yhteistyössä.