Kuulostaa niin kovin tutulta monet asiat ja mietteet. Mulla on hyvin alkaneen vuoden alun jälkeen ollut isoja vaikeuksia vastustaa viinin kutsua helmi- ja maaliskuussa. Ei lannistuta ollenkaan. Tänään on ihan yhtä hyvä päivä kun eilenkin olla juomatta. Voimia ja tsemppiä Pecorino!
Ja onnea tuosta!!! 
hienosti toimittu!
suklaa lohtuna/turhautuneen tunteen vastapainona viinin sijaan on ihan omaa luokkaansa oleva valinta.
just näin nämä asiat etenevät. saa huomata ja kokea että mielipahasta voi ja osaa selviytyä muillakin keinoilla kuin iänikuisella itse opetellulla tavalla eli viinin lipittelyllä.
seuraavia koetuksia tulee, mutta tästä kannattaa ottaa mallia.
onnea! hienoa Pecorino ja Ameeba! 
Kiitos onnitteluista ja tsempeistä, olette kyllä ihania. Tähän on nyt sitten tosi noloa päivittää juomapäiväkirjaa: 5 alkoholiannosta tiistai-iltana ja hirveä määrä ruokaa.
Mutta rehellisesti kuitenkin tunnustit juoneesi 
se jos mikä on tärkeää, että on rehellinen itselleen näissä asioissa.
Jos sua ottaa päästä se, että joit niin käännä se nyt ärtymys nyt voimavaraksi seuraavaan houkutukseen.
Tsempit <3
Joo sitä mä olen miettinyt, että se kenelle tässä täytyy olla kaikkein rehellisin olen minä itse. Muuten ei tule mitään muutosta. Mä nyt mietin minä mun tavoite on tässä vähentämisessä. Pikkihiljaa on muodostunut nyt sellainen ajatus, että lähiajan tavoite on maks 7 annosta viikossa. Pitkän ajan tavoite on se, että ei tarvitsisi edes miettiä tämmöisiä. Sellaisiakin aikoja on ollut joskus…
Mun juomahimo on sellainen, että se muhii ja kasvaa pinnan alla kunnes se “räjähtää”, sitten vedän päivästä riippuen jonkinlaiset lievät tai tuhdimmat kännit. Sitten ei taas tee mieli seuraavana iltana, mutta jälleen päivä päivältä se kasvaa kunnes taas räjähtää. Ihan kuin minussa olisi jokin viritys mikä kiristyy aikansa ja sitten se purkautuu, ja sitten koko kierros alkaa alusta.
Rakas “kollega” Pecorino
Kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa, heh heh, vaikka syytä olisi ollut jo monta vuotta sitten. Olen seurannut tätä ketjuasi jonkin aikaa - ja muidenkin ketjuja jo pidemmän aikaa - suurella sydämellä myötäeläen ja samaistuen.
Ja nyt päätin kirjautua sitten mukaan joukkoon.
Olen viittäkymppiä viistävä “uranainen”, viimeiset vuodet yksinhuoltaja, joka ulkopuolisten silmissä on pikemminkin terveiden elintapojen perikuva. Lauantaiaamuisin lenkillä, hymykuvia kasvisruokaravintolassa. Kotona kaikki on toisin.
Juomisurani ei alkanut nuorena (koska kilpaurheilin), mutta viimeiset 10 vuotta on tehnyt minusta jo aika ammattilaisen. Tissuttelun eritoten. Erittäin kokenut tissutelija siis. 
Koska noista auditeista saan “lievän riippuvuuden”, koska en vedä övereitä koskaan, siksi olen vähentäjien puolella, vaikka arvelen, etten vain halua myöntää itselleni kuuluvani toiselle puolelle.
Nyt on menossa ties kuinka mones vai moneskymmenes kerta on nyt menossa, jolloin teen suunnitelmia, päätöksiä, tavoitteita ja lupauksia vähentää (“lopettanutkin” olen jo monta kertaa). Viime vuosi meni niin, että noin puolet vuodesta olin juomatta, 1-90 päivän pätkissä, toisen puolen join liikaa, n. 4-5 annosta (yleensä viiniä) illassa ja ehkä yksi juomaton päivä viikossa. En kärsi krapulasta ollenkaan viinipullollisen jälkeen, rauhallinen lenkki onnistuu 
Maksa-arvotkin tuottivat pettymyksen vuodenvaihteessa - eivät antaneet syytä ottaa asiaa vakavasti, mitä kovasti odotin 
Lisäksi 3kk tipattoman (seurustelin raitistuneen miehen kanssa) jälkeen, kun erosimme, palasin kahdessa päivässä aivan samaan sietokykyyn, mikä sekin olin surkuhupaisaa. Kuvittelin, että nyt riittää lasi pari, mutta ei. “Riittävä” määrä per tissutteluilta on kasvanut viimeiset 5 vuotta laskelmieni mukaan tasaisesti n. puoli desiä vuodessa.
Nyt olen tehnyt tänä vuonna monenlaisia päätöksiä elämäni parantamiseksi eri osa-alueilla. Ja enköhän ole pystynyt pitämään jokikisen muun päätöksen paitsi juomisen “kohtuullistamisen”! Jota olen sitäkin jo rukannut. Ensin “vain viikonloppuisin” osoittautui liian vaikeaksi. 2/3 päivistä juomatta - ei sekään. Yli puolet - ei sekään. Juon samoin kuin sinä, rentoutuakseni, stressiin, suruun, ikävystymiseen, mielitekoon, iloon, you name it… En juo mielelläni seurassa kuin muodon vuoksi. Eikä muka ole näkyviä seurauksia juomisella, mokailuja tms., Mutta sehän on vain ajan kysymys. En haluaisi odottaa vakavia seurauksia, mutta niin taidan tehdä nyt.
En siis millään haluaisi lopettaa, vaan onnistua vähentämään. Naltreksonia olen harkinnut sitäkin, kokeillut pari tablettia, kun tutulta sain, mutta kas, ehkä ne jäävät ottamatta. Kokeilin Allen Carrin videokurssia viime vuonna ja se oli todella hyvän tuntuinen, vähensi viinihimoa joksikin aikaa. Siinä haettiin kuitenkin lopettamispäätöstä, mihin en ollut valmis. Onko jollain muulla kokemuksia Allen Carrista? allencarr.com löytyy julkkistarinoita jne.
Siis mitä ihmettä tilalle, sitä minäkin etsin. Pohdin näitä viikon juodessani, sitten “raitistun” päiväksi tai muutamaksi ja homma jatkuu taas. Eräs tuttuni on edennyt “urallaan” jo 5 vuotta pidemmälle ja on todella passivoitunut, vanhentunut, toistaa samoja tarinoita, työelämä tyssännyt, elämän ehtoopuoli näkyvissä aivan liian varhain, vaikka “sivistyneitä viinimiehiä”. Ei tajua lopettaa, kummallista Minä en voi enkä halua riskeerata äidinroolia, vaikka omalla elämällä ei olisi mitään väliä. Siis lapsistako lopulta riittäväksi motivaatioksi? Olen yrittänyt vähentämistä yhteensä paljon enemmän elämässäni varmaan kuin mitään muuta. Aion onnistua. Jos en vähentämään, niin lopettamaan. Ugh.
Jaaha, viesti tuli kahteen kertaan, onnistun ehkä poistamaan…
tervehdys Sporttari
hienoa kun päätit liittyä porukkaan mukaan.
monet meistä “aktiiveista” täällä ovat päässeet tavoitteeseensa, monet taas ei, mutta aina kannattaa yrittää eteenpäin.
itse liityin tänne liki puolitoista vuotta sitten. ensimmäisen vuoden alkupuoli oli aikamoista rimpuilua mutta sitten alkoi kehitystäkin syntyä. jopa siinä mittakaavassa, että välillä unohdin perjantain houkutuksen. perjantai kun oli perinteinen lupapäiväni juoda. mikä ei tietenkään tarkoita sitä ettenkö olisi sortunut myös keskellä viikkoa.
join ja juon mieluiten olutta tai viiniä.
sen tajusin ensimmäisen vuoden aikana että riippuvuudesta kertoo ainainen vatvonta juonko vai enkö juo.
ei siis riitä, että vain kuivattelee väenväkisin. alkoholiongelmaa piti alkaa hoitamaan. penkoa mietteitään ja ajatuksiaan ja opetella itseään. mikä tilanne saa mieliteon syntymään, mikä tunne. no mikä tahansa, oli vastaukseni, tietenkin 
olen aina lukenut (siis montakymmentä vuotta, olen nyt 56) alkoholismia käsitteleviä kirjoja, mutta vasta Plinkkiin liityttyäni alkoi uusi luku-urakka, minkä tein tällä kertaa perusteellisemmin ja nöyremmin. se kannatti.
kirjoittelin tänne ahkerasti. välillä teki mieli pitää paussia. kuten muistaakseni Vilma mainitsi vastikään että toisinaan sitä alkaa miettiä tauon tarpeellisuutta; ettei tämä plinkkailu käänny tarkoitustaan vastaan, eli juomahimot vain yltyvät. siinäkin pitää olla tarkkana.
toisaalta kannattaa jatkaa täällä vaikka välillä kyllästyisikin. pienikin onnistuminen luo motivaatioryöpyn. se tuntuu aina hyvältä.
täältä Plinkistä löytyy Oma apu-osiosta Retkahduksen ehkäisyn käsikirja. suosittelen! erittäin hyvä 50:n liuskan teksti.
tervetuloa joukkoon ja tsemppiä pyrkimyksiisi!
ai niin, Sporttarille vielä.
kannattaa aloittaa ns. oma ketju.
siitä on jälkikäteenkin helppoa seurata henkilökohtaisia onnistumisia ja epäonnistumisia.
monet meistä siis kirjoittavat päiväkirjamaisesti MUISTIIN asioitaan, eniten juuri itsellemme.
itselläni on menossa muistaakseni jo kolmas ketju.
vanhat ketjuni ovat jossain jo pölyttymässä, mutta palaan niihin toisinaan lueskelemaan miten sujui kesä, entä syksy jne.
Kiitos SylviaPlaa! Mä luen myös paljon aiheesta. Viimeisimpänä Ben Furmanin ja Tapani Aholan lyhytterapeuttinen lähestymistapa päihdeongelmiin, kirja nimeltään Juonia juopoille (uudistettu painos 2014). Hyviä ajatuksia, erittäin hyviä, aion kokeilla. Etenkin takapakkien käsittelyyn hyvä, miten päästä rakentavasti eteenpäin, eikä jäädä vellomaan epäonnistumisen alhoon. Aurinkoa viikonloppuun!
Moikka Sporttari! Tervetuloa joukkoon tänne kirjoittelu on ollut aikas mukavaa, nämä kun on semmoisia asioita että ei viitsi esim työpaikan aamukahvipöydässä avautua.
Mä olin eilen ihan hilkulla onnistua välttämään perjantain kiusaukset mutta ei… No, tämän viikon juomasaldo kokonaisuudessaan on siis 11.5 annosta. Damn!! En kyllä tullut oikein silleen kunnolla humalaan, ehkä siksi kykenin ihan kevyesti juoksemaam päivällä yli 10 km lenkin. Aamulla otti ihan hulluna päähän mutta urheilun endorfiinit vei sen pois ja nyt ei enää edes ota päähän. Kohta alkaa uusi viikko ja ehkä silloin pääsen tavoitteeseen.
Mä olen tosiaan lisännyt - tahattomasti - makean syömistä viinin sijaan. Niinpä saatan odottaa iltatissuttelun sijaan iltamässyttelyä. Terapeuttini tuumasi, että maailmassa on pahempiakin syntejä kuin syödä herkkuja vaakatasossa ja rentoutua siten. Totta sekin.
Mutta hei, lauantai-iltaa kaikille! Jostain syystä tänään näin positiivinen fiilis. Elämä on mielenkiintoinen matka (ja ei, en ole ottanut mitään )
Lukemisista piti vielä sanoa, että mä en ole viitsinyt niin hirveästi tähän liittyen sitä tehdä. Tunnen itseni ja ihan taatusti rupean vellomaan asiassa liikaa jos vielä luenkin aiheeseen liittyen. Mulla toimii parhaiten se, että keksin kaikkea muuta tekemistä. Liikuntaa Joo, mutta kanssa leffassa käymistä, teatteria, keilausta, autoreissuja… Eli Sporttari kun mietit, että mitä tilalle niin mä sanoisin että mitä tahansa kokeilussa on mullakin vielä.
Huomenta
Paskaksi meni viime viikon “vähentelyt”. 15 annosta jaettuna kolmelle illalle. Tänä aamuna ehdotin miehelle (joka tissuttelee paljon vähemmän kuin minä) että kättä päälle, pääsiäiseen asti tipaton. Että nyt sitten koetus edessä mutta tätä en voi nyt sössiä.
Silti hyvää maanantaita kaikille.
En nyt tiedä onko tämä mikään tsemppiviesti, mutta 15 annosta viikossa on mulle papukaijamerkin arvoinen suoritus! Itsensä ruoskiminen siitä, että tavoite ei täyttynyt, nimittäin ei ihan välttämättä anna parhaalla tavalla voimaa ja innostusta, kannustusta… Mä vakaasti suunnittelin tipatonta viikkoa (tai pääsiäiseen asti), ma ja ti menikin oikein mukavasti, mutta tänään jotenkin unohdin tavoitteen ja kurvasin Alkoon. Rattia kääntäessä joku toinen vissiin tarttui ohjaksiin, enkä voinut perua. Mutta tämä ei vielä tarkoita, että koko viikko olisi nyt pilalla. Jokainen raitis päivä on mitalisuoritus, jo yksi annos vähemmän päivässä on ainakin papukaijamerkki!
komppaan Sporttaria. minustakaan 15 annosta per viikko ei ole kovin paha. itselleni se tarkoittaisi 5 kpl olutta esim. pe, su ja vaikka ti. ennen muinoin tein töitä (kotioloissa) pienessä nousussa. en kehuskele tavallani ja häpeän sitä mutta työ luisti paremmin tällä tavoin. vaikka tahmean olonhan siitä sai palkinnoksi. olen olutihminen, välillä en tiennyt mitään niin mahtavaa kuin pakastekylmä olut korkeassa lasissa ja kurkusta ala, mielellään tyhjään vatsaan 
nykyisinkin se onnistuu välillä oikein hyvin, kuten viime viikolla kävi ilmi.
nousun siitä sai muttei ihan kännejä. jos taas retkahdin juomaan enemmän kuin tuon viisi, työn laatu tietysti kärsi.
sitten tein, muistaakseni viime keväällä, täydellisen olutlakon mikä kesti kuukausia… ööö, tai ainakin pari kuukautta, jos ei peräti kolme. tämä ei tarkoittanut kylläkään täysraittiutta mutta irtiotto oluesta kokonaan oli hyvä kokemus. sai käydä ostoksilla ruokakaupassa ilman arvontaa ostanko puteleita vai en osta. en vaan ostanut. kuulun varmasti siihen porukkaan, jolle tiukkaakin tiukempi alkoholilaki tepsisi. alkoholinhimo vei minut harvoin etukäteen suunnittelematta Alkoon saakka. sain tuosta olutlakosta myös onnistumisenkokemuksia.
ruoskintaa en minäkään kannata. juuri nuo onnistumisenkokemukset ovat itselleni parasta tsemppiä. pienikin “kehitys” vähentämisessä tuo suuren ilon.
Moikka
On tuo 15/kolmena päivänä mun huonoimpiin aikoihin ihan asiallinen suoritus mutta enemmän mitä tavoittelin. Mulla on joskus ollut niin, että heti kun tulee töistä niin stressiangstiin heti joku väkevä. Joskus tein niin, että pidin etäpäivää ja kun sain lapset kouluun niin tissuttelin aamupäivän. En tosiaan ole ylpeä tuosta… mutta Joo, nyt ei ole ollut yhtään tuollaista. Mennään torstaissa, tämä viikko vielä nollassa. Olen ollut tänään saikulla ja jostain syystä mieleeni pulpahti, että entä jos nauttisin ohuen päiväkännin punaviinillä. Mutta en nyt tosissani suunnitellut ja se jäi ottamatta. Ihan hyvällä ja suht itsevarmalla fiiliksellä viikonloppuun. Nollalinja tulee pitään!!
Moi. Pääsiäisviikko eli viime viikko laskemieni mukaan 12 alkoholiannosta. Voisi olla vähemmän mutta voisi olla myös paljon enemmän.
Tuohan kuulostaa ihan hyvältä saavutukselta. Ehkä jonakin päivänä otan saman tavoitteen!
Hienoa, onnea! Mulle kävi ihan toisin. Pääsiäisviikko ALKOi maanantaina, kun käsittämättömästä hetken mielijohteesta päädyin sinne “ostamaan ajoissa” pääsiäiseksi viiniä. Vietin sitten “odotetun” pääsiäisen etukäteen ma-ke, ja to oli juomat loppu jo ja to-pe raittiina, kunnes la olikin Alkot taas auki ja täydennyspullo. Su-ma taas ilman, mutta eilen taas ostoksilla ja samalla tein johtopäätöksen, että mun on lopetettava, vähentäminen on vaan liian vaikeaa, se vaatii jatkuvaa valppautta, jota ei riitä. Että silleen. 
En ole loppuiäkseni valmis lopettamaan vielä. Katsotaan, mitä tapahtuu. Hyvää tuulta jokaisen omalle polulle juuri nyt!