Kiitos, Vilma, viikonlopuntoivotuksista. Samaa toivon sinulle, en taida olla oikea ihminen ottamaan kantaa siihen, olisiko sinun parempi ottaa vai olla ottamatta. Todennäköisesti toimit joka tapauksessa viisaammin kuin minä toimisin 
Päivä nro 29:
Huomenna tulee täyteen kuukausi siitä kun viimeksi otin huikkaa. Ennätys sitten vuoden 2000 marraskuun. Meni siis viikonloppu edelleen selvinpäin. Ja se itseasiassa tuntui täysin luontevalta. Melkein erikoisemmalta olisi tuntunut alkaa siinä kotona lipittämään drinksua kuin olla ilman. Ainoastaan taas kerran sunnuntaina illan suussa tuli sellainen olo, että nyt maistuisi. Onneksi ei ollut tarjolla mitään mikä minulle maistuu. Eikä sekään ollut mikään pakottava tarve, käväisi vaan mielessä.
Olen tosi iloinen, että tällä kertaa tämä tipaton toi tunteen siitä, että tavallinen ohjelmaton viikonloppu on mukavin ilman alkoholia. Aikaisemmat lyhyemmät rypistykset ovat olleet juuri sitä, rypistelyä. Olen vain laskenut päiviä siihen että saan taas juoda. Nyt on ollut oikeasti sellainen olo, että saisinhan minä juoda jos haluaisin, mutta en ole halunnut. Toivottavasti tämä ei ollut mikään hetken huuma, vaan saan tuosta normaalin olotilan.
Seuraavat 3 viikonloppua ovat sellaisia, että lauantaisin olisi tarkoitus juopotella jonkin verran. Ei tietenkään ole mikään pakko, mutta tuntuu ajatuksena hauskalta. Se mikä hieman arveluttaa on, että kuinka paljon tekee sitten sunnuntaina mieli? Ja jos kotona on juomaa niin riittääkö selkäranka jättää ne sunnuntaina juomatta? Vaikka on ollut helppoa olla kuukausi juomatta on aivan eri asia olla krapulassa juomatta. Täytyy yrittää järjestää asia niin, että ei ole mitään mikä houkuttelisi, en vielä luota itseeni tuon suhteen.
Lisäys positiivisten tulosten listaan; olen muutaman päivän katsellut aamuisin peilistä sitä, että ihoni tämä tipattoman kuukauden tuloksena näyttäisi paremmalta. Jotenkin sileämmältä ja puhtaammalta.
Edellinen vajaan kuukauden juomaton kausi minulla oli 2008 kun olin leikkauksessa. Sen tuloksena en pystynyt kolmeen viikkoon syömään juuri mitään, enkä ihan kauheasti juomaankaan edes vettä. Kun palasin sairasloman jälkeen töihin kaikki kysyivät missä olen ollut ja mitä tehnyt. Olin laihtunut n 8 kiloa ja ihoni sekä hiukseni suorastaan hehkuivat. Työpaikalla varmasti kiersivät huhut, että olin ollut jossain hieman erilaisessa leikkauksessa 
. En yleensä usko mihinkään detox juttuihin, mutta tuo kyllä todisti, että niissä voi olla jotain perää. Mitään järkeähän ei tuollaisessa itsensä näännyttämisessä toki ole, mutta hetken aikaa sitä näytti noin 10 vuotta nuoremmalta. Sääli vaan, että tulos ei ollut pysyvä.
Kuukausi tipatonta täynnä tänään! Enpä olisi uskonut, että se menee täysin kivuttomasti. Kun tähän lähdin luulin, että kun kaikki krapulan muistot ovat kaikonneet alkaisi hammasten kiristely, mutta eipä vaan alkanut. Jotain on loksahtanut eri asentoon päänupissa. Se onko se loksahdus pysyvää jää nähtäväksi, mutta ainakin juuri nyt hyvältä tuntuu. Tämän tunteen yritän saada tallettumaan aivoihin ja selkäytimeen niin, että saan sen sieltä esiin kaivettua jatkossakin. Kuten jo aiemmin kerroin on muutama seuraava lauantai sellaisia, että aion aika todennäköisesti tissutella, mutta sitten taas seuraa pari sellaista, että ei ole mitään syytä juoda. Silloin pitää kaivaa tämä fiilis ja oppi siitä, että selvä viikonloppu on kivaa, sieltä aivojen poimuista ja selkäytimen nesteestä. Parastahan olisi kun oppisi juomaan vain silloin kun sillä on jotain todellista lisäarvoa elämään. Täytyy alkaa toimimaan kuin töissä, juon vain jos sille saa rakennettua “business casen” .
Vielä lisäys positiivisten tulosten listaan; kynteni ovat kasvaneet, pitkät ja kovat. Yleensä lohkeavat heti ja sitten siinä tissutellessa lauantai iltana pureskelen ne pois. Ei niin, että minulle kynnet mitään merkitsisi ulkonäöllisesti, mutta osoittavat selvästi, että elimistö voi paremmin.
Ooh, nostan kahvimukia suoritukselle!
Eik oo ihmeellistä kuinka äkkiä kaikkeen sit kuitenkin tottuu, kun vaan pääsee ennakko-oletuksista ja alkukankeudesta yli. Jonkinlaisen napsahduksen päässä se varmaan vaatii, myös mulla aiemmat tipattomat on ollu ihan pelkkää päivien laskemista siihen koska taas saa juoda ja eihän sellasta kärvistelyä kukaan pitemmän päälle jaksais.
Pidä kivaa lauantaina!
33 päivää juomatta ja huomenna aion sen rikkoa. Melkein kyllä harmittaa. Nyt viimeisen viikon aikana on alkanut vasta huomaamaan paremmin fyysiset muutokset. Vihdoin on se yöunikin snadisti parantunut. Ja ehkä kilon verran saattanut painokin pudota, unohdin kyllä käydä aamulla vaa’alla vaikka piti. Käykö nyt niin, että kun lauantaina juon niin sitten palaan samaan lähtötasoon missä olin silloin 33 päivää sitten? Vai sietääkö elimistö tuollaisen yhden illan juopottelun, ilman että heti menee kaikki sekaisin? En kysy tätä keneltäkään varsinaisesti, kunhan mietin itsekseni. Kerron sitten ensi viikolla miten kävi.
Heitin mieheni ja hänen työkaverin aamulla lentokentälle, lähti äijäporukassa pikkujouluja viettämään ulkomaille. Siinä kun kyselin mitä on ohjelmassa niin tietysti mainitsivat oluen juonninkin. Totesin siihen, että kyllä minäkin huomiseksi käyn Alkossa niin mieheni totesi, että “älä turhaan lopeta hyvää raitisteluputkea”. Näinhän se on, voi olla että tämä ei jatkossa ole yhtä helppoa toteuttaa, mutta kun on tyhmä niin pakko on kokeilla.
Tänään kuitenkin illalla ravintolaan tapaamaan entisiä työkavereita ja toivottavasti syömään hyvin, autoillen eli raittiina. Huomenna sitten virkeänä kauppaan, Alkoon, koti kuntoon muuten ja sitten pääsen kaappien kimppuun viinilasillisen kera. Ai sitä nautintoa kun saa tyhjentää käyttämättömät vaatteet ja tavarat pois ja kaappeihin tulee tilaa sekä järjestystä. Viiniä siihen tarvitaan siksi, että luopuminen on helpompaa sellaisessa mukavassa pienessä pehmeässä huppelissa. Täytyy varmistaa, että ei siitä mene kännin puolelle ja ostaa sitä viiniä sen verran vähän, ettei voi juoda liikaa. Meiltä on onneksi sen verran matkaa Alkoon ja kauppoihin että niihin ei voi enää lähteä sen jälkeen kun juomisen on aloittanut.
Rentouttavaa ja juuri sinulle sopivan raitista/humalaista viikonloppua kaikille Plinkkiläisille!
Tipaton on nyt sitten tältä erää loppu. Lauantaina toteutin suunnitelmani ja hain valkkaria kotiin. Ajatuksena oli nautiskella yksinolosta ja siivota vaatekaappeja pikku hiprakassa. Näin teinkin ja siinä siivoilun lomassa ja sen jälkeen sitten sohvalla löhöten hörpin kaikki viinit mitä olin ostanut. Enkä ole varma olisiko kannattanut. Ei sitten kuitenkaan kauheasti lisännyt nautintoa iltaan. Oli siis oikein kiva koti-ilta itsekseni mikä on siis todella harvinaista herkkua. Mutta olisi varmaan ollut ihan yhtä kivaa jos olisinkin viinin sijaan ostanut jotain herkkuja.
Sunnuntai aamulla väsytti ja särki päätä. Ei mitään varsinaista krapulaa ollut, mutta sellainen aika vetämätön olo. Jäi sitten olohuoneen senkkien sisältä siivoamatta. Voi kyllä olla, että en niitä olisi saanut aikaiseksi vaikka mitään en olisi juonutkaan, mutta hyvä laittaa se viinin piikkiin.
Tästä tuli nyt sellainen olo, että kun on seuraava viikonloppu ihan vaan kotona notkuen niin en juo mitään alkoholia. Tämä viikon lauantaina menen ystävän kanssa teatteriin päivänäytökseen ja sen jälkeen illalliselle. Siihen luulen, että viinilasilliset sopii. Ja sitten seuraavana lauantaina on työpaikan pikkujoulut. Viime vuonna ne meni raittiina autoillen,mutta tänä vuonna taidan mennä bussilla. Mutta kun nuo riennot ovat ohi voisi hyvin ottaa taas pari kolme täysin raitista viikkoa. Kyllä niistä tulee vaan niin paljon parempi olo. Tämä pitää nyt vaan saada pysymään mielessä. Täytyy palata tämä lukemaan jotta en palaa vanhaan kaavaan.
Mitäs muille kuuluu? Täällä on edelleen kovin hiljaista. Lopettajienkaan puolella ei enää kirjoittele juuri kukaan lopettaja vaan on ihan muiden aiheiden ketjuja kasapäin. Olisi kiva kuulla teistä vähentäjistä.
Täällä ollaan. Viimeiset kuutisen viikkoa ovat menneet 8 annosta/viikko, kun olen vähän säästänyt,. Rahaa, mutta ilmeisesti maksaakin. Tätä kirjoittaessa otan taas. Se 8 annosta. seuraavan kerran yritän venyttää joulukuulle.
En lopeta. Viikko/kerta saa nyt riittää.
Täälläkin ollaan. Kohtuukäytöllä menty. Ainoastaan perjantain saunailtoina 3 x 0.5 litraa keskaria. Yritetään pysyä tässä! Sitten tammikuussa tipatonta. Tsemppiä kaikille vähentäjille!
t. Juhani
Kiva kuulla, että olette pysyneet kohtuudessa. Sitähän me tavoittelemme emmekä lopettamista. Omalla kohdalla sekin olisi kyllä hyvä vaihtoehto, mutta en vielä ole siihen valmis. Eli nyt sitten yritän totutella olemaan välillä ilmankin.
Eilen kun lähdin töistä tuli yllättäen sellainen fiilis, että olisi oikeasti tehnyt mieli skipata jumppa ja käydä Alkossa. Outoa kun ei ole pitkään aikaan arkena tullut sellaista mielitekoa. Mutta onhan noita kertoja ollut useitakin jolloin olen viikon aloittanut Alkon vierailulla eli kyllä se tuolla muistissa vielä on. Ei jäänyt ajatus onneksi vaivaamaan vaan kävin jumpassa ja sen jälkeen kun menin kotiin niin pystyin vastustamaan siellä olevaa putelia. Olin unohtanut, että mies toi sunnuntaina reissustaan pullon.
Uskon, että jos taas saan itseni täysin tottumaan siihen, että arkisin en juo mitään missään tilanteessa niin sitten on helpompi olla viikonloppuisinkin juomatta. Pitää vaan saada muistista kaivettua se hyvänolon tunne mikä tulee kun herää sunnuntaina ilman pöhnää ja etenkin ilman sitä tasottavien himoa mikä nykyään krapulassa tulee. Kankkusenkin vielä sietäisi jos siihen ei nykyään liittyisi sitä ajatusta kuinka helppoa olisi korjata olotila. Sellaisilla hetkillä minulle tämä riippuvuus näyttää todellisen puolensa. Kun sitä ei päästä tulemaan on paljon helpompaa olla ilman.
Suuri viisaus! Kakun syöminen ja säästäminen vaatii kovaa päätä.
Mietin tässä pitäisikö lopettaa tämä ketju kun tipaton on ohi. Mutta ehkäpä jatkan toistaiseksi ainakin tässä samassa. Aloitetaan uusi sitten kun tulee mieleen jokin uusi tavoite.
Olin ajatellut, että tuon tipattoman jälkeen olisi 3 viikonloppua jolloin juon lauantaisin ja sitten taas sen jälkeen tipatonta jouluaattoon asti. Mutta taitaa käydä niin, että tulee neljäs lauantai tuohon putkeen. Paras ystäväni ilmoitti eroavansa miehestään, se tuli aika yllätyksenä. Hänellä on kova tarve purkaa asiaa, mutta ei puhelimessa. Asumme kaukana toisistamme joten matkustan hänen luokseen kun muista juhlista suoriudun ja siitä tulee sitten varmaan neljäs peräkkäinen juopottelulauantai.
Ensimmäistä kertaa varmaan 25 vuoteen harmittaa tavallaan, että on noin monta viikonloppua menee putkeen alkoholin parissa. Eihän se tietenkään mikään pakko ole, mutta kaikki jutut ovat sellaisia että uskon nauttivani kyllä viinin lipittämisestä. Se mikä harmittaa on että ne osuvat peräkkäin. Olisi paljon terveellisempää kun tulisi väliin sellaisia viikonloppuja ettei ota mitään. Lisäksi hieman pelkään, että ajaudun samalle raiteelle tuon takia. Jos siltä alkaa näyttää täytyy sitten kyllä vaan mennä vaikka pikkujoulut autoillen. Nyt on tosi paikka testata onko asenteeni oikeasti muuttunut vai oliko se vain 5 viikon harhaa.
Taas ollaan maanantaissa. Kirjoitusväli tähän ketjuun nyt vähän pidentynyt kun varsinainen otsikon mukainen tipaton kausi on ohi. Mutta aion kyllä yrittää kirjoitella vähintään pari kertaa viikossa, että ei pääse unohtumaan se, että edelleen olen vähentäjä. Etten ala kuvitella olevani ongelman “herra”.
Viikonloppu meni kuten suunniteltua. Eli perjantaina ei mitään, eikä tehnyt edes mieli. Mieskin oli päättänyt pitää viinattoman viikonlopun ja joi vaan ne tavalliset pari oluttaan. Hän siis juo päivittäin pari olutta, kun tulee töistä. Hänelle ne on vähän kuin minulle coca-cola. Yli sata kiloisessa kropassa ne eivät tunnu alkoholina, mutta ovat kyllä turhia kaloreita. No niin, se on kuitenkin hänen asiansa ja tämä on minun palsta 
.
Lauantaina olin ystävän kanssa teatterissa iltapäivällä. Siellä otettiin viinilasilliset sekä ennen näytöstä, että väliajalla. Teatterin jälkeen suuntasimme kaupungille cocktail baariin jossa otettiin parit ennen illallista. Siellä sitten otettiin glögit ja joka annoksen kanssa oma viininsä. Totaali annosmäärä oli 12-13 aika-akselilla 13:30 - 23:00. En siis kauhean paljon päässyt missään välissä päihtymään. Etenkin ekat lasilliset toivat mukanaan miellyttävän rentouden tunteen. Sen jälkeenkin oli tosi kiva maistella erilaisia juomia ja olo oli hyvä koko illan. Eilen aamulla sitten taas särki päätä vaikka ei mitään varsinaista krapulaa ollutkaan. Olen jo jonkin aikaa kärsinyt päivittäistä päänsäryistä niskavaivojen ja hampaiden kiristelyn takia ja näyttää, että alkoholin juonti pahentaa sitä. Ilmeisesti nukun jotenkin huonommin ja puren hampaita yhteen entistä enemmän. Päänsärky oli sitä luokkaa, että piti ottaa vähän vahvempaa kolmiolääkettä mikä sitten taas tekee väsyneemmäksi. Kyllä siinä mietin taas, että oliko juominen sen arvoista. Olen aivan varma, että minulla olisi ollut aivan yhtä hauskaa vaikka en olisi mitään alkoholipitoista juonutkaan, jos vaan osaisin siihen asennoitua.
En usko, että vieläkään lopetan juomista kokonaan, mutta kyllä tuo taas muistutti siitä, että kannattaa säästää se niihin kertoihin missä se tuottaa niin paljon lisäarvoa, että se sunnuntain päänsärky on sen arvoinen. Eli varmaankin ensi lauantain pikkujouluissa tulee taas juotua .
Miten muilla on sujunut? Vilmasto ja Tyräkki jo kertoilivat omista viikonlopuistaan, mutta entä Boheemi, Lomapuisto (minne kadonnut?), SylviaPlaa ja kaikki muutkin jotka täällä ovat tarinoitaan jakaneet. Kertokaa omia kokemuksia ja mietteitä niin voin niistä ehkä jotain oppia. Ja jos en opi niin on niitä aina kiinnostavaa lukea-
Nyt kun sunnuntain päänsärystä on taas jo pari päivää niin alkaa ensi lauantain pikkujoulujen juopottelu jo tuntumaan mukavalta ajatukselta. Hetken jo mietin, että menisin sinnekin autolla. Se olisi tietysti viisaampi vaihtoehto, mutta taidan noudattaa suomalais-kansallista perinnettä ja jonottaa yöllä taksia. Sen verran kyllä tökkii ajatus krapulasta ja ulkona palelusta, että taidan suunnistaa tolpalle heti varsinaisen firman juhlan loppuessa, eli ennen puolta yötä. Onneksi ei ole vielä tälle työpaikalle muodostunut sellaista seuruetta jonka kanssa olisi tapana juhlia. Tietyn tiimin kanssa käymme aika usein baarissa tai syömässä piristääksemme eloa, mutta kaikki ne kerrat olen ollut autolla, joten he eivät odota minua mihinkään jatkoille. Nuorempana työkaverit monesti olivat bilekavereita viikonlopuissa muutenkin ja silloin olisi helppo mennä mukaan perinteeseen, mutta nyt en usko, että siellä on sellaista seuraa kenen kanssa haluaisin roikkua aamuyön tunneille missään.
Positiivista kuivattelussa tällä hetkellä on se, että tuntuu luontevalta olla perjantait ilman alkoholia. Ja juuri nyt tuntuu myös siltä, että heti kun tulee eka kotiviikonloppu en aio juoda yhtään mitään. Psyykkaus kuitenkin jatkukoon, ei tuo vielä selkäytimessä ole. Edelleen on pelkkä tavoite se, että juominen sijoittuisi lähinnä sosiaalisiin tapahtumiin ja kotona juhlahetkiin, kuten jouluaatto, uusivuosi, vappupäivä jne. Mutta sitä kohti mennään, tällä hetkellä positiivisin mielin.
NImenomaan selkäytimessä tämä ei vielä ole, mutta sinne päin mennään ystäväiseni 
Minä tajusin lupautuneeni peräti kahteen pikkujoulupartyyn tänä vuonna. Minä en entisenä tarjoilijana ole koskaan välittänyt pikkujouluista, mutta oikeastihan olen vältellyt näitä tilaisuuksia koska niissä jotenkin pitää kuitenkin hillitä juomistaan. Okei okei suurin osahan siellä vetää viinaa kaksin käsin, mutta minä olen mieluummin istuskellut omassa ylhäisessä yksinäisyydessä sohvan nurkassa viinilasin kanssa. Kai tää on sitten edistysaskel kun vapaaehtosesti lähen ihmisten ilmoille ja kun syö kunnolla niin ei se sitten juominen niin maistukkaan. Ja kummistakin juhlista on meille tulossa yövieraita niin tiedän ettei övereitä voi vetää. kotonakaan enää .
Mulla alkoi pitkät vapaa ja aamuille oon sopinut menoja ettei vaan illalla tartte pohtia ottasko lasillisen vai ei.
Se vaan toimii mulla tää systeemi 
luontojaan se ei tule vaikka välillä siitä tulikin jo tapa. Nyt se on vähän semmonen “alkolaastari” 
Positiivisella asenteella siis, mutta vähän semmosta agressivisuutta ainakin mulla mukana
Minä olen aina tykännyt käydä pikkujouluissa ym sosiaalisissa biletyksissä. Mutta sen myös olen viime vuosina huomannut, että jos on yhtään tylsemmät juhlat niin äkkiä olen alkanut kaipaamaan sinne sohvan nurkkaan missä voi hulauttaa lasillisen hetkessä naamaan ilman että kukaan sitä ihmettelee. Ja vaikka olisikin hauskat bileet ja niissä tullut juotua turhankin paljon niin sittenkin kun olen kotiin päässyt on aina pitänyt ottaa ainakin vielä se yksi yömyssy. Mikä on siinä kohtaa aivan turha. Katsotaan miten tänä vuonna käy, ei tosiaan ole tässä firmassa vielä tullut kauheasti biletettyä kun olen täällä aika vähän aikaa vasta ollut. Ei ole kukaan täällä vielä nähnyt minun juovan ikinä mitään jos ei lasketa skumppaa millä on työpaikalla skoolattu onnistumisia. No, nythän sitten näkevät, toivottavasti ei kuitenkaan mitään liikaa .
Eilen taas kun olin lähdössä töistä välähti mielessäni, että olisi tosi kiva mennä Alkon kautta ja ottaa himassa muutamat rentouttavat drinksut. Eli näitä välähdyksiä tulee, vaikka muuten olen jo aika hyvin tottunut tähän alkottomaan arkeen. Se mikä oli hyvä juttu oli, että huomasin jo aika automaattisesti ajattelevani, että “tämä nyt on vaan tällainen hetken mieliteko, se menee ohi kun hetken odotan ja etenkin kun syön ruokaa”. Ei siis tullut mitään kipuilua vaan tiedän jo, että tuo johtuu osittain nälästä ja osittain vanhasta tavasta ja kuten makeankin himo se menee ohi kun keksii jotain muuta tilalle. Helpottava toteamus, hyvä pitää mielessä jatkossakin.
Hauskoja pikkujouluja ja kaikkea muutakin kivaa näin pilkkopimeän joulun alla kaikille täällä. Muistakaa, että enää on vain 22 päivää siihen, että päivä alkaa taas pitenemään!!!
Kyllä niitä välähyksiä tulee eli kun vapaat on alkamassa niin käväsee mielessä jos vaikka muutaman lasillisen ottas. Mutta onneksi ne on vain välähyksiä. Mulla tuossa kesäloman jälkeen se periaate vähän lipsahteli väärään suuntaan, mutta nyt onneksi otin siitä niskaotteen jälleen. Ja varmistan sen vielä sopimalla seuraavaksi aamuksi auton rattiin menon
Ne on vaan niin tiukassa ne vuosi(kymmenien) vanhat tavat. Ainakin mulla. Vaan enhän minä periksi anna. Muutenkin aina toitotan, että jos kompastuu niin pitää nousta ylös. Hemmetin helppo neuvoa muita
Minulla vähän iski semmonen rimakauhu tulevien bileitten suhteen. Vaikka olenkin sosiaalinen ihminen niin mieluummin olen aina kotona järjestänyt illanistujaisia. Koska silloin minä voin määrätä pullojen määrän jne. No toki ravintolassa sitä viinaa voi ostaa mielin määrin ja aikoinaan olikin kavereitten kanssa ihan sama missä kunnossa sitä kotiin tuli. Mutta ne ajat on menneet ja nyt on pakko hillitä itseään. Voi voi Vilmastolla nyt kova näytön paikka itelleen Ei ois uskonut, että muutamista pikkujouluista tämmönen ajatusralli alka päässä
Samoin toivottelen hauskaa pikkujouluilua kaikille
Kirjoitit Vilmasto, että on “hemmetin helppo neuvoa muita”. Sitä se just on. Toisten elämä olisi niin helppo elää, tämä oma vaan välillä tuottaa vähän vääntöä .
Toisella palstalla mainitsit, että pidät sarkasmista. Sama juttu siinäkin, lempilajejani. Mutta kirjoitettu, vieraiden ihmisten kesken todella haasteellista. Sarkasmi kun paljon pelaa äänenpainoilla ja ilmeillä, sekä sillä, että muut tietävät sinun sitä viljelevän. Mutta ainakin tässä minun ketjussa sitä saa (yrittää) viljellä niin paljon kuin sielu sietää, minä en ota nokkiini mistään täällä. Ja muut menkööt omiin ketjuihinsa parkumaan jos loukkaantuvat.
10vrk raittiina, hoo hoo. Huomenna loppuu. Ihan ok olo. Kyllä mä tätä voisin jatkaa vaikka maailman tappiin, mutta toinen puoli minua kysyy, että miksi jatkaisin? Ei raittius sinällään ole mulle mikään ihannetila. Kunhan terveys säilyy, niin se riittää. Jos selkeästi juomisesta johtuva vakava terveyshaitta ilmenee, niin ei mulla ole mitään ongelmaa lopettaa pysyvästi. En ole ollenkaan sitä tyyppiä, jonka täytyy käydä salapullolla letkuissakin. Olen lähinnä hedonisti.
Lisäksi juomisesta on vuosien saatossa tullut mulle sellainen omalaatuinen riitti. Sen keskiössä on Spotify ja läppäri sekä hyvät isot hifikuulokkeet. Joka ikinen juomiskertani noudattaa tarkasti samaa kaavaa, ja menee näin:
- klo 13-14. Avataan ensimmäinen pullo. Ei pisaraakaan ennen klo 12, ikinä. Aamut on kivoja, tykkään selvinpäin.
- klo noin 15-16 avataan seuraava pullo. “pullolla” käsitämme tässä puolen litran 8% B-oluttölkkiä vastaavaa määrää.
- klo 16-17 aikoihin asetutaan makuulle pimeässä makuuhuoneessa, avataan kolmas pullo sekä läppäri ja napsautetaan päälle Spotify sekä asetetaan päähän kuulokkeet. Miksi juon johtuu siitä, että musa kuulostaa kännissä aivan taivaalliselta. En halua kuunnellessani kommunikoida kenenkään kanssa mitenkään. Vajoan musiikkiin.
- klo 20 humalan hiljalleen haihtuessa show on ohi. Iltapalaa, telkkaria, ja nukkumaan viimeistään klo 22.
Näin on menty kymmenisen vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta vedin vain kännit ja katsoin töllöä, mutta tästä saa paljon paremmat vibat. Juomiseni on siis 100% antisosiaalista hedonismia. Riitissä on havaittavissa kaikuja morfiinin käytöstä, jota harrastin kauan sitten jonkin aikaa. Asetutaan makuulle, nautitaan, suudellaan taivasta.
Joku valistaja kun joskus on kysynyt jotain tyyliin, että “onko sulla morkkis kännissä mokailusta?” tai vastaavaa, niin en ole pystynyt kuin tuijottamaan häntä hölmönä. Mulla on ihan eri operaatiot 
Huomenta taas kaikki, perjantaissa jälleen ollaan. Viikot menee vinhaa vauhtia. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että ei pitäisi toivoa ajan kuluvan nopeasti koska sehän vain tarkoittaa sen menevän loppua kohden, mutta nyt täytyy myöntää, että vähän on sellaista tällä hetkellä ilmassa. Ensi on pari kivaa juttua joiden haluan tulevan nopeasti. Ekaksi heti huomenna firman juhlat (toivottavasti on kivat) ja sitten seuraavana viikonloppuna vierailu parhaan ystävän kotikaupunkiin ja kunnon tyttöjen ilta. Mutta kaikkein eniten odotan talvilomaa. Tänä vuonna pidetäänkin normaalia pidempi sellainen ja tehdään yli 3 viikon reissu. Sitä on ihana odottaa, mutta kovin malttamaton olen.
Tuo reissu on todella voimakas motivaattori saada juominen hallintaan, koska en halua, että siitä menee hetkeäkään pilalle minkään pöhnän takia. Kyseessä on minulle sellainen “once in a life time” reissu johon haluan investoidan rahan lisäksi myös henkisesti todella voimakkaasti. Siellä varmasti tulee juotua, mutta se ei saa olla joka päiväistä eikä runsasta, jotta pysyy pää kirkkaana. Onneksi siellä on auto 2 viikkoa ajasta käytössä niin sekin jo pitää kurissa.
Boheemilta pakko kysyä, miksi olet tällä palstalla jos sinulla ei ole juomisen suhteen mitään ongelmaa? Vai tulkitsinko viestisi väärin?
Just sä kysyit, että mitä mulle kuuluu. Mä olen käynyt alkoholin kanssa läpi ihan syvän riippuvuudenkin vuosia sitten. Nykyään ei ole enää sellaista fiilistä, että on pakko koko ajan juoda, juon tappaakseni aikaa ja mielihyvän tähden.
Ongelma? Kai mulla ongelma on, maksa-arvot ovat koholla. Kai tänne nyt tuurijuoppokin saa kirjoittaa, vaikka harteilla ei olisi musertavaa ongelmaa omasta mielestä? Täällä on pitkiä ketjuja ihmisiltä, jotka eivät enää juo ollenkaan. Mä en tiedä, onko mulla ongelma. Ehkä, kai. Alkoholi kun on fyysisen terveyden suhteen vähän salakavala aine. Maksakirroosi ei kuulemma hirveästi varoittele, ja se on sitten menoa. Jos fysiikkani kestää juomiseni, niin mulla ei ole ongelmaa mutta sitä on vaikea tietää, kestääkö se. Sen huomasin, että 10vrk tauon aikana paskan väri muuttui taas savesta tummanruskeaksi. Sappea alkoi taas erittyä. Vähentäminen on itselleni helpompaa kun en ajattele juomista ongelmana.
Se on osa elämän suurta papapeliä. Ei mulla ole enää mitään ihanteita eikä turhia syyllisyydentunteita. Tällaisia eläkeläisen aatoksia. Olen saavuttamassa tyynen mielenrauhan 