Tipaton - NYT!

Taas ollaan perjantaissa. Kauheaa vauhtia menee nämä viikot. Ensi lumikin saatiin tällä viikolla. Siellä pusikossa missä minä asun sitä tulikin aika reippaasti, lähemmäs 15 senttiä. Eikä vieläkään ole aura käynyt, oikein kivassa kunnossa se meidän tie.

Tämä perjantai menee helposti ilman alkoholia, koska olen liikkeellä autolla ja kello varmaan hyvin myöhä siinä vaiheessa kun pääsen kotiin kun menen illalliselle ystävän kanssa. Huomenna sitten nähdään meneekö yhtä mukavasti kuin viime lauantai vai meneekö kärvistelyn puolelle. Yritän psyykata itseäni muistelemalla viime viikonlopun hyviä fiiliksiä ja sitä kuinka kiva tällä viikolla on ollut tehdä töitä kun ei ole ollut alla minkään sortin krapulaa / vierotusoireita. Toivottavasti tämän hetkinen spiritti pysyy yllä koko viikonlopun.

En tiedä lukeeko kukaan näitä minun sepustuksiani. Lähinnä itselleni tätä kirjoittelenkin. Mutta olisi kovin mukava lukea muidenkin juttuja mutta tuntuu, että kaikki ovat kadonneet jonnekin. Missäköhän ovat Vilmasto, Sylviaplaa ja Hemmentaali, Juhanikari ym? Tyräkki sentään jaksaa tännekin kirjoitella, vaikka taitaa olla jo enemmän tuota Lopettajat osastoa. Jos joku sattuu tämän lukemaan niin laittakaa kuulumisianne Plinkkiin.

PS; huomenna voin sitten raportoida mitä mieltä kaverini oli siitä että ilmaannuin autolla treffeille. Hän on varmasti odottanut kunnon viini-iltaa. Kokemusta ei ole (eka kerta autolla hänen kanssaan) mutta veikkaan, että hän tuntee kiusalliseksi juoda yksin ja on sitten pettynyt kun ei päässytkään tissuttamaan urakalla. Mutta se on hänen ongelmansa. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata yksin juoda jos sitä oikeasti haluaa.

Auto on mainio alibi! Vielä kun saatais promillerajaks vaikka 0.2 niin sitten ei kukaan voi vänkää “mutta kyllä yhden pienen voi ottaa” :mrgreen:

Ekat julkiraittiuskerrat on kyllä pelottavia. Mä ainakin olen sellainen, että ahdistun nimenomaan etukäteen. Ite tilanne voi sitten (alun jälkeen) mennä paljon kevyemmin.

Vähäkärvistelyistä viikonloppua!

Hei,
Kerrohan mitä se sun kaveri sanoi, minun paras kaveri on sellainen, ettei ymmärrä lainkaan mitään himmailuja. Hyvin uhmakkaasti sanoo “jaa se on sinun asiasi.” Mutta on selvästi suutuksissaan. Se on ärsyttävää, mutta kuten Vilma sanoit pitäis ajatella, että se on hänen ongelma. Minä olen nyt ollut reilun kk:n ilman juomista. Ajattelin välillä jo että vois olla jouluun ja tietysti tipaton tammikuu, mitä joskus olen viettänyt, mutta nyt alkoi tuntua, että voisi jotain jo ottaa. Mahtavinta tässä, että ei ole ottanut , on se että ei tartte miettiä, että ottaisko, eikö ottais, jos ottaisi niin minkä verran.
Mukavaa viikonloppua - huomenna minä siis juhlissa. Ajatuksena 1 tai 2 skumppaa - mies juo varmaan ihan täyttä häkää. Hän ei ole muuten myöskään ottanut tänä minun raittiusaikana juuri yhtään. Vaikka sitä ennen otettiin joka viikonloppu ainakin toisena iltana. Hän sanoi kun kerroin, että aion vähentää, että -Ok, mutta älä ajattele, että minä olisin mukana.
Tsemppiä Vilma!

Lauantai on kääntymässä iltaan ja aika kivuttomasti on mennyt. Pari kertaa on tullut sellainen olo, että tässä kohtaa normaalisti ottaisin drinkin, mutta ei ole varsinaisesti tehnyt mieli. Mies tuossa vieressä tissuttaa normaaliin tahtiinsa ja vähän se ärsyttää, mutta en voi toista väkisin muuttaa.

Eilen ystäväni ei ihan heti tajunnut että en juo mitään alkoholipitoista. Tapasimme baarissa ja olin tilannut teen ennen kuin tuli. Tee tarjoiltiin isossa lasissa joten varmaan näytti cocktaililta. Hän tilasi viinin ja rupatteli tyytyväisenä. Kun menimme syömään tarjoilija tuli kysymään ottaisimmeko alkuun jotain juomaa, vaikka kuohuvaa. Kun kysyin mitä hyvää alkoholitonta hän suosittelisi nousi ystävältä kulmakarvat kattoon. Kerroin olevani autolla. Hän tilasi skumppaa ja sanoi, että juo kyllä vaikka minä en ota mitään. Sanoin että ei minua haittaa, totta kai hän voi juoda niin paljon kuin mieli tekee. Sanoin, että vähentelen juomista kun on todettu rasvamaksa ja koska takana on aika kostea loma. Ei siitä sitten sen enempää puhuttu. Mutta kyllä huomasi, että ei hän tilannut normaalitahtia viiniä vaan otti skumpan lisäksi vain lasin punkkua pääruoan kanssa. Aiemmilla kerroilla ollaan yleensä aina otettu tarjoilijoiden suositusjuomat ja vähän siihen päällekin. Ystäväni väitti että sattui tämä ihan hyvään saumaan kun hänellä on paljon tekemistä lauantaina ja se sisälsi myös auton ajoa jo aamupäivällä. Tiedä sitten mikä se totuus oli, mutta siinä hän varmasti oli rehellinen kun sanoi, että aamulla on varmasti kiitollinen kun ei juotukaan tavallisia määriä.

Minulla ei oikeastaan yhtään sellaista ystävää jonka voisin kuvitella osoittavan mieltään jos en juo. Jotkut saattaisivat sisimmässään olla pettyneitä kun eivät saa kaveria viinin kittaamiselle, mutta tuskin näyttäisivät sitä. Suurin osa ystävistäni käyttää huomattavasti vähemmän alkoholia kuin minä ja heille ilta kaupungilla voi olla monen kuukauden kohokohta ja siksi saattavat pettyä jos ajattelevat sen loppuvan lyhyeen koska minä en juo.

Tällä hetkellä tuntuu, että tipaton voi toteutua helpostikin, mutta veikkaan että ensi viikonloppuna jo on toinen ääni kellossa. Mutta murehditaan sitä sitten. Nyt ihan tyytyväisenä mutustan pari suklaapatukkaa ja pidän pääni selvänä.

Tämäkin viikonloppu on kääntymässä loppupuolelle pikku hiljaa, ulkona alkaa jo hämärtämään kiitos kellojen siirron (idioottimaista mielestäni).
Ei ole ollut mitään suuria kiusauksia, mutta tääm viikonloppu on ollut kyllä vähän sellainen jolloin yleensä turrutan itseni mukavana pöhnään kun tuntuu, että mitään muutakaan ei voi tehdä. Ulos ei ole tehnyt mieli, kun koko ajan sataa vettä tai räntää ja joka paikassa on 5 cm kerros loskaa. Se on metsässä asumisen huonoja puolia, vaikka muuten täällä viihdynkin.

Arki tulee taas varmasti sujumaan ihan kivuttomasti vaikka tiistaina pitääkin mennä työporukan kanssa baariin. Mutta autolla kun liikun niin ei ole ongelma ja heidän kanssaan viihdyn oikein hyvin selvinpäinkin, naurettavaa porukkaa :laughing:

Onneksi tuli ensi lauantaille kutsu tupiksiin. Sinne kun lähden autolla ei tule kiusausta aloittaa tissuttelua. Olisi hienoa saada kolmaskin viikonloppu plakkariin samaan malliin. Parasta tässä on ollut että en ole kokenyt jääväni mistään paitsi niin kuin aikaisemmilla kerroilla, kun olen ottanut pari viikonloppua taukoa. Yritän kovasti painaa tätä fiilistä mieleeni niin, että sen pystyn jatkossa sieltä palauttamaan. Haluan todella päästä siihen, että voin joskus juoda, mutta en joka ikinen viikonloppu. Nähtäväksi jää onnistunko mutta yritys on ainakin kova.

Nautinnollista sunnuntai iltaa niille jotka tämän lukevat.

Kyllä minä aina ketjussasi käyn silloin, kun täällä piipahtelen :wink:

Kaverijutuista tuli sen verran kommentoitavaakin mieleen, että nyt on ihan lyhyen ajan sisällä molemmat läheisimmät ystäväni rivien välissä maininneet omasta alkoholinkäytöstään. Ei mitään suoranaisia paljastuksia vaan ihan vain rivien välissä on tullut esiin, että ilmeisesti aika hyvin maistuu. Itse asiassa toinen paljasti muutama vuosi sitten, että on vähän huolissaan omasta kulutuksestaan, mutta jäin siihen käsitykseen, että hän “piti kurinpalautuksen” ja se siitä (Näin sinisilmäisesti sitä ajattelee ihminen, joka itse saattaa heitellä yhtä huolettomia ilmaisuja vaikkei todellakaan pysty kurinpalautuksiin!) Toinen on aiemmin käyttänyt ilmaisuja tyyliin “No, kun lasin viiniä ottaa niin siinä se tulee tehtyä (joku kotityö, tenttiin lukeminen tms)”.

Mutta ehkä minun olisi parasta pitää huolta vain omista tekemisistäni…

Varmaan aika moni ihminen miettii alkoholin käyttöään kun alkaa “aikuistumaan” ja kun siitä niin paljon nykyään kirjoitellaan. Se on muuten erikoista, ikinä ennen ei ole ollut minun elinaikana yhtä paljon kirjoittelua alkoholin vaaroista, mutta sitten samaan aikaan joka tuutti korostaa sen ihanuutta. Minulle ainakin tippuu sähköpostiin jos jonkin viinilehden ja kerhon mainoksia, elokuvat ja tv-sarjat sekä kirjat ovat pullollaan sitä että lasillinen jotain alkoholia on kiva juttu jota toistetaan vähän väliä. Erikoinen paradoksi.

Nyt on päivä 16 meneillään ja tällä hetkellä tuntuu todella helpolta olla juomatta. Voi tietysti johtua siitä että kello ei ole edes ysiä vielä ja olen työpaikalla tiistai aamuna :smiley:
Menen pubiin tänään työkavereiden kanssa, mutta olen autolla liikkeellä joten ei tule mitään kiusauksia. Tarkoitus mennä hetkeksi nauramaan heidän jutuilleen (hulvatonta porukkaa) ja sitten kun siirtyvät eteenpäin kaupungilla polkaisen autoni käyntiin ja suuntaan kotiin saunomaan. Helppo rasti siis. Viikonloppu taas vähän kauhistuttaa. Kaksi edellistä meni niin kivuttomasti, että tuntuu kuin olisi pakko tulla kauheat viinan tuskat tulevana. Mutta eipä stressata etukäteen, nautitaan hetkestä.

Päivä nro 17 alkanut. Jo nyt tämä raitis rupeama on pisin sitten vuoden 2008. Viime talvena olin ilman alkholia 16 päivää, se on ollut pisin jakso muutamaan vuoteen. Muuten on kuivattelut jääneet sellaiseen pariin viikkoon. Nyt on hyvä “draivi” päällä, uskon että kantaa tulevan viikonlopunkin yli.

Eilen olin illan baarissa ja oli todella hauskaa. Nauroin taas elinvuosia lisää lukuisia. Ei yhtään haitannut, että muut joi alkoholia ja itse siemailin kaakaota ja jaffaa. Olin kuvitellut lähteväni kotiin jo parin tunnin jälkeen, mutta niin se vaan ilta venyi enkä olisi millään malttanut lähteä pois. Varmaan olisi voinut ruveta ärsyttämään työkaverien käytös jos olisin viipynyt puoleen yöhön asti ja humalan taso noussut, mutta tuo muutama tunti heidän seurassaan oli todella virkistävää. Lisää näitä, siis myönteisiä kokemuksia selvin päin.

Perjantai on seuraava koitos. Ei mitään ohjelmaa illalla ja veikkaanpa, että viikon sairaslomalla ollut mieheni taas silloin korkkaa. Mutta siihen sitä vaan on totuttava jos itse meinaan oikeasti vähentää ja olla juomatta joka viikonloppu. Mutta murehditaan sitä sitten kun se koittaa. Tämä keskiviikko menee täysin kivuttomasti hyvissä fiiliksissä eilis illan jäljiltä.

Way to go, Vilma!

Sinullahan menee loistavasti. Erityisen mukavalta tuntui tuo, että viihdyit hyvin kavereiden kanssa baarissa. Ehkä itselläkin on samanlaisia kokemuksia pienemmässä porukassa. Minä olin juhlissa, joissa en tuntenut paljon ketään ja se oli melko rasittavaa olla selvänä. Kännissä olis tietysti suu vaahdossa jauhanut kaikkien kanssa, eikä siinä ole kyllä mitään pahaa. Ens viikonloppuna meinaan ottaa - toivottavasti hallitusti - ja sitten haluan olla taas selvä ihan jonkun aikaa. Sitä kohti.

Kiitos kannustuksista Fanny ja Hemmentaali. Minulle tuon kaltaisista pubi-illoista tai muistakaan juhlista selvinpäin nauttiminen ei koskaan olekaan ollut ongelma, kunhan vain saan itseni sinne. Olen sen verran extrovertti, että puhua pälpätän aina ja kaikkialla. En tarvitse siihen alkoholia. Ystäväni ovat aina viime vuosiin asti sanoneetkin, että eron minussa humalassa huomaa lähinnä siinä että puhun entistä kovempaa. Nykyään kyllä varmaan huomaa sitten loppuillasta jo muustakin, mutta näin meni pitkään. Alkoholin juominen juhlissa vaan tuntuu jotenkin tuovan siihen jotain lisähohtoa. Ja sillä tietysti jatkaa pidempään, kun olen autolla liikkeellä lähden huomattavasti aikaisemmin kotiin. Mikä ei ole huono asia ollenkaan, mutta joskus tuntuu hieman jäävän jostain paitsi. Todella syvälle selkäytimeen on iskostettu se, että juhlissa kuuluu juoda. Vaikka meidänkin lähipiirissä on useampiakin ihmisiä jotka joko eivät juo ikinä tai sitten pariskunnat vuorottelee kuskina. Ja silti he viihtyvät aina aivan loppuun asti. Siihen nyt pyrkimys.

Huomenna sitten taas on perjantai. Vähän jännittää mitkä on tunnelmat sitten. Toivottavasti ei tule mitään liian kovia mielitekoja. Jos siitä pääsen yli on lauantai taas helpompi. Silloin olisi tarkoitus käydä tupaantuliaisissa, joihin menen taas autolla. Ne tuskin ovat mitkään hulvattomat pirskeet. Isäntäväen ystävät ovat meille hieman vieraampia. Toivottavasti tarjoilevat sen verran alkoholia, että muiden kielenkannat pehmenevät että tulisi hyviä keskusteluja vähän vieraidenkin ihmisten kesken :smiley:

Jälleen perjantai. Viikot menee huimaa vauhtia. Onneksi on välillä hetkiä, jotka pysäyttävät nauttimaan arjesta, muuten tämä menisi taas sellaiseksi seuraavan loman odotteluksi.
Tänään on hieman levoton olo, mikä ennakoi sitä, että voi tulla viikonloppuna voimakkaitakin houkutuksia juoda alkoholia. Uskon kuitenkin että tänään selviän sillä, että olen varmaan väsynyt illalla kun kaupan jälkeen pääsen kotiin ja haluan herätä huomenna virkeänä. Täytyy pitää se mielessä jos alkaa drinksut houkuttamaan.

Huomenna voi olla sitten se tiukempi päivä. Ei ole mitään velvollisuuksia, kun tällä viikolla kävi siivooja (kerran kuussa luksusta, ihanaa). Onneksi alkuillasta on tupikset mihin mennä niin on pakko pysyä ajokunnossa. Vähän vaan pelkään, että mieheni ei sinne halua lähteä, mutta jos näin on niin menen sitten itsekseni. Toivottavasti siellä on oikeasti kivaa niin ei tule sitten sitä oloa, että pitäisi päästä himaan omalle sohvalle tissuttamaan. En haluaisi, että tästä viikonlopusta tulisi mitään pakkopullaa juomisen välttelyn suhteen. Haluaisin edelleen pystyä nauttimaan viikonlopusta täysiä ja siten kerätä positiivista vahvistusta aivoihini tulevaisuutta varten. Haluan aivojeni oppivan, että viikonloppu ilman alkoholia voi olla kivaa ja rentouttavaa eikä mitään hammasten kiristelyä. Sitä nuo pari edellistä on ollutkin, mutta ehkä 2 kertaa ei vielä aivoja kauheasti opeta. Lisää toistoja pitäisi saada. Siis psyykkausta kehiin.

Vielä siitä baari illasta Tyräkille, todellakin on seurasta kiinni. En missään totisemmassa porukassa noin olisi viihtynyt. En tarkoita ettenkö voisi lähteä baariin maailmaa parantamaan ilman alkoholia, mutta tuskin sitä kauhean montaa tuntia jaksaisi. Mutta kun on porukka jossa hyvä läppä lentää ja nauru raikaa niin ei siinä edes muista mitä lasissa on. Onneksi on suotu sellaisia työkavereita ja ystäviä. Hyvä muistutus itselleni taas siitä kuinka onnekas olenkaan. Elämäni on oikeasti aika kohdallaan, se pitää vaan huomata.

Silloin kun aloitin tämän ketjun lupasin itselleni, että kirjoitan joka päivä, jotta ei totuus unohdu. No nyt en jaksanut viikonloppuna kaivaa läppäriä laukusta ja puhelimella en viitsi kirjoittaa, joten jäi tuo lupaus pitämättä. Onneksi siitä ei mitään haittaa koitunut sillä viikonloppu meni ilman alkoholia ja oikeastaan aika kivutta. Perjantai ilta meni ihan omalla painollaan kun olin aika myöhään ja väsyneenä kotona. Lauantaina lähdimme iltapäivällä tupaantuliaisiin. Poikkesimme kylläkin jo matkalla toisessa paikassa jossa heti ehdotettiin skumppaa, mutta onneksi auto on sellainen rajoite, että ei tehnyt edes mieli. Varsinaisessa tupispaikassa viihdyimme aika pitkään, tulimme kotiin vasta puoli yhdentoista pintaan. Sielläkään ei ollenkaan häirinnyt muiden juominen. Porukka otti kuitenkin sen verran maltilla, että ei kenestäkään edes huomannut minkään sorttista humaltumista.
Täytyypä tässä nostaa esiin se, että Suomessa on kyllä hienoa nuorisoa. Tupaantuliaisiin tuli perheen tyttöjen kavereita, sellaisia 18-20 vuotiaita ja kaikki olivat todella avoimia ja kohteliaita. Esittelivät jokainen kädestä pitäen itsensä tullessaan ja juttelivat siinä meidän vähän vanhempien kanssa samoista asioista. En ymmärrä miksi aina pitää haukkua nuorisoa, nämä ainakin käyttäytyivät paremmin kuin oma sukupolveni aikanaan.

Sunnutaina sitten oli välillä jotenkin levoton olo ja kävi mielessä, että drinksu tai pari sitä mukavasti tasaisi. Mutta onneksi mies piti huolen siitä että ei ollut mitä juoda :smiley: . No en usko että olisi oikeasti tullut otettua vaikka jotain olisi ollutkin jäljellä, mutta olo vaan oli vähän sellainen välillä. Aika tavallista sunnuntaina kun on pitkä päivä ilman tekemistä eikä kelikään houkutellut tuntia pidempään ulkoiluun.

Tekemisestä puheenollen tuolla Lopettajien puolella (ja ehkä joskus täälläkin) monet ovat hehkuttaneet sitä kuinka paljon enemmän saavat aikaiseksi kun eivät juo. Tämä ei kyllä päde minuun ollenkaan. Aivan yhtä laiska ja saamaton olen kuin pöhnässä / krapulassa. Sohva vetää puoleensa ja kaapit saavat pysyä sotkuisina kuten ennenkin. En kyllä odottanutkaan mitään ihmettä tämän asian suhteen, en silloin nuorempanakaan kun en paljoa juonut ollut mikään suorittaja. Ja mihin leopardi täplistään pääsisi.

Monet myös kehuvat kuinka unen laatu ja määrä paranee. Kuinka nukkuvat paremmin kuin ikinä. Tämäkään ei valitettavasti kosketa minua. Ihan yhtä huonosti nukun kuin ennenkin ja monesti herään päänsärkyyn tai niska jäykkänä. Mutta miksi tuokaan mihinkään olisi muuttunut, kun lapsesta asti olen ollut huono nukkuja. Tietysti ne kamalat liskojen yöt pelkoineen ovat poissa silloin kun en juo tai silloin kun juon vain sen verran, että ei mennä siihen ahdistuskrapulaan asti. Ja huonosti nukutuista öistä huolimatta pää on aika toimintakelpoinen, toisin kuin krapulassa.

Eipä siis oikeastaan ole muuten elämä näiden 21 raittiin päivän aikana mihinkään muuttunut muuta kuin, että nautin kun tiedän olevani seuraavana päivänä kykenevä mihin vaan, jos haluan. On kiva tehdä ja suunnitella töitä kun ei tarvitse miettiä olenko esim maanantai aamuna kykenevä johonkin haastavampaa aivotoimintaa vaativaan juttuun. Eikä tarvitse miettiä olenko varmasti ajokunnossa. Ja huomaako joku olenko krapulassa.

Nyt sitten taas arki varmasti sujuu ilman suurempia mielitekoja. Tuleva perjantai on taas seuraava haaste. Sitä kohti “ilon kautta”. (eikös ole ärsyttävä sanonta?)

Hei! Pitkästä pitkästä aikaa olen kurkkinut tänne, oma ketju on hautautunut tuonne vuosien taakse, ja oikeastaan halusin vain morjenstaa ja toivotella tsemppejä. Itsekin olen viime aikoina juonut kovasti vähemmän, ja omassa juomisen kontrolloinnissa on kyse esimerkiksi väsymyksen ja päänsärkyjen vähentymisestä. Monia asioita olen täällä kuitenkin tunnistanut omiksenikin, kuin mistä kirjoitat, Vilma, esimerkiksi tuon, että puoliso kyllä juo. Mutta mulla on ollut selviä kausia aikaisemminkin juuri migreenien välttämiseksi, että se on näihin “tottunut”. Meillä on näkynyt kyllä sellainenkin ilmiö, että paras tapa saada puolisokin vähentämään on itse lopettaa kokonaan :laughing:

Päivä nro 23: ei tällä hetkellä mitään mielitekoja niin kuin ei yleensäkään joka tiistaina, ainakaan aamulla :laughing: . Mutta olen huomannut, että tällä viikolla on alkanut tulla ajautksiin se, että milloin seuraavan kerran joisin. Ei ehkä niinkään se, että oikein sitä odottaisin innolla vaan pohtien milloin se tuottaisi eniten lisäarvoa elämääni. Nämä kelat nupissa veikkaan, että ensi viikonlopusta tulee hankalaa jos haluan vielä jatkaa tätä kuivattelua. Tekisi varmasti elimistölle hyvää jatkaa tätä alkoholitonta elämää mahdollisimman pitkään, mutta en haluaisi, että asiasta tulee mikään riippakivi. Nyt on ollut todella ihanaa kun kolme viikkoa meni niin, että en oikeasti halunnut juoda. Se on jotain todella outoa minun elämässäni ja sen fiiliksen haluan tallettaa ja toivottavasti tavoittaa vieläkin nyt ja tulevaisuudessa.

Sen verran olen jo suunnitellut eteenpäin, että seuraavana (siis 1,5 viikon päästä) lauantaina ostan kotiin viiniä. Silloin tapahtuu jotain todella harvinaista, mieheni lähtee koko viikonlopuksi pois. Sellaista tapahtuu vain noin kerran kolmessa vuodessa. Aion fiilistellä sitä korkkaamalla viinin ja siivoamalla kaappeja. Jostain syystä minusta niin on kivempi siivota silloin kun on yksin kotona (ei kukaan valita jos tavarat lojuu lattialla pidempäänkin) ja pienessä hiprakassa (helpompi luopua liian pienistä vaatteista ja turhista tavaroista). Sitten kokkaan itselleni jotain ihanaa kasvisruokaa mikä ei miehelleni kelpaa ja katson telkkarista jotain hömppää mitä hän ei halua nähdä. Siinä resepti täydelliselle yksinolo viikonlopulle minun mielestä :smiley:

Mutta sitä ennen on vielä tämän viikon loppu eikä siihen ole vielä mitään suunnitelmia. Katsotaan jos sen ukon sieltä himasta saisi raahattua vaikka elokuvien päivänäytökseen, siinä vierähtäisi lauantai mukavissa merkeissä. Ennen sitä on kuitenkin vielä monta arkipäivää. Olen yrittänyt löytää niistäkin jokaisesta jotain hyvää, vaikka syksyiset kelit välillä vähän tunnelmaa latistaa. Muistuttelen itseäni siitä, että on loppujen lopuksi aika kivaa lösähtää sohvalle illalla kun päivän hommat on tehty, illallinen syöty ja jäljet siivottu. Ei ole mitään kakaroita kuskattavana tai toisten jälkiä siivottavana. On vain oma rauha siinä sohva nurkassa kirjaa lukien tai telkkua katsellen sen ihan mukavan miehen kanssa, mikä meillä asuu.

Ihanasti sanottu! Arjen luksusta.

Sitähän se juuri on, luksusta. Sen kun aina vaan jaksaa muistaa ja siitä hetkestä nauttia. Olen niin paha suunnittelija, että helposti ajatukset ovat aina tulevaisuudessa. Näin on ollut aina. Muistan kuinka joskus kolmekymppisenä ajattelin, “että nyt pitää opetella nauttimaan tästä hetkestä, että ei sitten yhtäkkiä huomaa olevansa viisikymppinen ja miettivänsä mihin ne vuodet karkasi”. Arvatkaapa vaan kuinka siinä sitten kävi, nyt kun olen viisikymppinen :unamused:
No, ei tuo tarkoita ettenkö olisi nauttinut elämästäni noina vuosina, mutta kyllä tämä aika kiitää sellaista vauhtia kohti loppuaan, että pitää enemmän ja enemmän rauhoitella itseään sitä huomioimaan.

Ja koen, että olen niin hyväosainen, että pitää todellakin olla kiitollinen tuollaisesta arjen luksuksesta. Yhtä hyvin sitä olisi voinut syntyä jonnekin missä elämä olisi taistelua elannosta päivästä päivään. Tai vaikka täällä Suomessakin käydä huonommin, tulla sairauksia ym. Nyt ainoa ongelmani on se, että en osaa hallita alkoholin käyttöä (ja se että lähti paikka hampaasta, auts!). Joku Intian slummin nainen nauraisi räkäiset naurut näille minun pikku ongelmilleni, hampaattomalla suullaan.

Päivän opetus itselleni: ota naurettavan pienet ongelmat hallintaasi (hamppis aika varattuna jo) ja nauti elämästä niin kauan kuin sitä kestää.

Hello Vilma!
Olen edelleen mukana täällä vaikken ole mitään kirjoitellutkaa :smiley: joku kumman tauko puhumisessa ollut vaikka en todellakaan ole mikään hiljanen ihminen.
Nyt on pari päivää ollut mielessä tulla kirjoitteleen, mutta olen huomannut enemmän pyörittelevän ajatuksia päässäni enkä heti tänne niitä naputtele. Toki se aikakin on välillä kortilla kun elämä vie ja kun mä alan kirjoittaan niin siihen ei sitten muutama minuutti riitä ja haluan miettiä välillä.

Mutta palaan illemmalla paremmin asiaan! halusin nyt vain sanoa pikasesti, että mahtavaa Vilma kuinka olet pysynyt tipattomalla!

24 päivää kuivattelua takana. Pisin aika sitten vuoden 2008. Silloin olin leikkauksessa jonka jälkeen olisi pitänyt olla kuukausi juomatta, mutta en edes silloin lääkärin määräyksestäkään sitä pitänyt. Jäi muutaman päivän alle, mutta onneksi siitä ei mitään haittaa ollut. Silloin olin sitä mieltä, että en voi mennä synttäribileisiin selvin päin. Veikkaan että olisi kyllä ollut silloin ihan yhtä hauskaa tai tylsää juomattakin, mutta niin silloin ajattelin. En tiedä miten nyt toimisin juuri tuossa samassa tapahtumassa, mutta muuten olen kyllä oppinut menemään tietynlaisiin juttuihin autolla eikä hauskan puuttuminen ole ikinä siitä ollut kiinni. Hauskaa on ollut jos on ylipäätänsä ollut hauskaa, tylsää on ollut jos on ollut tylsää, eikä sitä alkoholi olisi miksikään muuttanut. Tämä on minulle tosi hyvä oppi, kun vielä vaan sen muistaisin aina.
On kyllä tietynlaisia juhlia tai tapaamisia, missä yksinkertaisesti vain haluan juoda, mutta hyvä pitää mielessä, että kaikkien ei niitä tarvitse olla.

Tuleva viikonloppu jotenkin mietityttää tosissaan. Kolme edellistä menivät niin ihanasti, en oikeasti missään kohtaa halunnut saada päätä sekaisin. Välillä tuli mieliteko maistaa drinksua, mutta kun ajattelin sitä pöhnää mikä siitä sohvan nurkassa tissuttaessa tulee niin ei huvittanutkaan. Mutta nyt alkaa olla sellainen olo, että voisi lauantai iltana olla kiva vähän naukkailla. Tiedän nyt että pystyn kyllä olemaan ilmankin jos niin päätän, mutta se mikä mietityttää on, että olisiko tässä tilanteessa kärvistely hyvästä? Jos väkipakolla olen ilman niin tuhoaako se mielikuvan edellisistä mielyttävistä viikonlopuista? Mikä on oppimisen kannalta parempi, juoda jos ihan oikeasti mieli tekee vai olla ilman vaikka sitten hampaita kiristellen? Viimeinen varmasti olisi parempi jos olisin luopumassa alkoholista loppuiäkseni mutta sellaista en ole vielä päättänyt. Haluan tavoittaa sen olotilan että joka viikonloppu ei oikeasti tee mieli juoda.

Ehkä mietin näitä etukäteen ihan turhaan, voihan olla että ei tee ollenkaan mieli. Perjantaina en kuitenkaan juo kun pitää lauantaina ajaa autoa aamusta. Voihan olla kun sitten iltapäivällä pääsen kotiin ei olekaan mitään mielitekoa eikä tarvitse asiaa pohtia.

Jos jollakulla on tähän mielipidettä niin avautukaa rohkeasti. Ehkä joku muukin on pohtinut sitä miten aivoja parhaiten opettaa.

Päivä nro 26:
Vaikka tuossa kirjoittelin aiemmin tällä viikolla, että elämässäni ei tämän tipattoman aikana ole juurikaan mikään muuttunut siinä mielessä, että en nuku paremmin, en ole ahkerampi eikä refluksitautikaan ole hellittänyt ollenkaan niin on sentään kuitenkin positiivisiakin vaikutuksia. Silloin kun juopottelu on ollut pahimmillaan olen usein aloittanut viikonloppua jo torstaina. Ja kun tapanani on perjantai aamuna mennä aikaisin jumppaan on se ollut aikamoista itseni ruoskimista sen sijaan, että oikeasti voin keskittyä siihen että treenaan itseäni parempaan kuntoon. Ja muutenkin jumpat ovat nyt olleet huomattavasti enemmän tarkoituksen mukaisia, eikä pelkästään selviytymistä. Se on siis positiivista. Myös työnteko on ollut paljon miellyttävämpää kun pää on ollut kirkas kaikki 5 työpäivää viikossa.

Nuo edellä mainitut positiiviset asiat huomioiden en kuitenkaan ole vielä valmis aloittamaan loppuelämän raittiutta. Tulossa on erinäisiä tapahtumia joissa aion juoda alkoholia, ihan vaan siksi että näihin tapahtumiin se mielestäni tuo lisäarvoa. Mutta valikoin ne. Esim entisten työkavereiden tapaamiseen menen autolla, mutta sitten taas firman isoihin bileisiin aion mennä bussilla. Ja kun näistä kemuista päästään niin ajattelin taas ennen joulua pitää pari kolme raitista viikonloppua. Samoin myös joulun jälkeen.

Tekisi mieli luvata itselleni, että jos vielä kerrankin juominen yltyy monen päivän putkeksi, josta seuraa se hirveä tärisevä ahdistus krapula kuolemanpelkoineen ym, niin sitten lopetan kokonaan. En vaan tiedä tulisiko tuo lupaus pidettyä, siksi en sitä tee. Pitämättömät lupaukset syövät todella pahasti minun sisintäni eivätkä todellakaan kannusta mihinkään toimintaan. Mutta tosi asia on, että ei noita saa päästä enää tapahtumaan. Niiden aika on pakko olla ohi.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Olkoon päiväsi juuri niin selviä tai humalaisia kuin ITSE OIKEASTI HALUAT!