Täällä sitä istutaan sohvalla ja yritetään saada töitä aikaiseksi. Täytyy kyllä siirtää tämä toimisto tuohon keittiöpöydän ääreen, kun alkaa olla paikat jumissa tästä työasennosta. Tässä on vaan ollut helpompi laittaa tuo jalka kohoasentoon kuten käskettiin. Mutta nyt kun turvotus on hävinnyt niin ei kai sitä tarvikaan enää pitää ylhäällä koko ajan.
Tässä menee helposti arkipäivät ilman alkoholin haluja, kun ei ole mitään keinoa sitä mistään saada . Muuten kyllä on välillä sellainen tappi otsassa, että jos tuossa olisi kossupullo odottamassa niin saattaisin sen juoda.
Viime viikonloppuna join perjantaina pari drinkkiä ja lauantaina muutaman enemmänkin. Koko ajan kuitenkin laskien ja tunnustellen, että ne ei saa mennä päähän niin, että vaikuttaisivat koordinaatioon. Mutta jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta olla ilman kun ei pääse yhtään minnekään liikkumaan. Tämän hetkisen arvauksella seuraava viikonloppu menee siis samaan malliin. Mutta en aio siitä ottaa nyt mitään stressiä. Ei se maailmaa kaada jos tissuttelen viikonloppuisin, enhän mitään muuta ollut itselleni luvannutkaan. Sitten kun pääsen jalkeille ja saan aloittaa liikunnan voin taas ottaa terveempiä viikonloppuja väliin.
Näin siis täällä. Tsemppiä kaikille kanssa vähentelijöille.
tervehdys,
kuvittelisin että tuosta kepittelystä saa lihasjumppaa koko kropalle. käsivarsiin kasvaa kunnon patit ja onhan siinä vatsalihaksillekin töitä. sitten ehkä tulee vaikeuksia kun kivut/arkuus vähenevät polvesta ja tekisi niin mieli asettaa sille painoa. sehän on ihan refleksinomaista että astuu vaikkei astua saisikaan. mutta tää on vain asiasta tietämättömän aprikointia.
se pyörillä liikkuva tuoli oli erinomainen keksintö!
Sulla vasta kunnon työmoraali onkin. itselläni oli aluksi vähän hankaluuksia sopeutua mitään tekemättömäksi, mutta nyt sekin alkaa sujua. tunsin häpeää siitä etten kyennyt tekemään mitään edes vaatimattomia pikkuhommia, oikeista töistä ny puhumattakaan. eli se siivoilu! kun koko kämppä on sotkussa eikä voi tarttua asioihin.
tuolla omassa ketjussani natisin että eilen nostin lääkeannostani vitosesta kymmeneen milliin ja vau, jaksoin yhtäkkiä tiskata, tehdä keiton ja vaikka mitä. tuntui hyvältä kokea se touhukkuus.
tsemppiä Vilma!
Juu kyllä sitä joskus tulee drinksuteltua pelkkään tylsistymiseen. Kyllä se paikallaan olokin on kovaa hommaa. Luulisin (tai tiedän), että itseä rupeaisi myös kypsyttämään. Tosin ehkä “laitostuisin” nopeasti tv:n ääreen
Taas ollaan perjantaissa. Viikot kuluvat nopeasti vaikka päivät tuntuvat pidemmiltä täältä kotoa käsin katsottuna. Tietysti onkin enemmän vapaa-aikaa kuin töihin mennessä. Silloin menee kuitenkin sellainen 1,5 tuntia päivästä matkoihin ja yleensä vielä siihen sitten se tunti joko jumpassa käydessä tai ruokakauppa ym asioita hoidellessa. Nyt siis sellainen 2,5 tuntia enemmän ihan luppo aikaa. Ihan kivaa, mutta liikkumattomuus ärsyttää.
Olen pari päivää yrittänyt kävellä enemmän kepeillä kuin rullailla tuolilla, jotta lihakset vahvistuisi ja pääsisin pidempiä matkoja liikkumaan. Siitä ikävä kyllä tuli vaan vähän takapakkia. Minulla on ollut jatkuvana vaivana viime vuonna ollut olkapään limapussin tulehdus. Sitä hoidettiin kahdella kortisoni piikillä ja olikin jo aika hyvä tuossa loman aikana. Nyt se sitten ärtyi taas oikein kunnolla, kun joutuu niin kovaan rasitukseen. Tänään täytyy siis taas rullailla tuolilla sitten enemmän.
Yleensä pyrin välttämään sitä, että toivoisin ajan kuluvan nopeasti, koska se tarkoittaa ajan myös loppuvan sitten nopeammin. Mutta nyt täytyy myöntää, että en malttaisi odottaa, että pääsen edes siihen vaiheeseen, että voin varata osan painosta jalalle. Sitten voin mennä työpaikalle ja parit treffit kavereidenkin kanssa teatteriin ja syömään sovittuna. Siihen on vielä vajaa 3 viikkoa.
Tänään mieli on kuitenkin aika korkealla. Ulkona on todella upean näköistä ja on perjantai. Mies käy Alkossa ja illalla voin ottaa pari lasillista viiniä. Päätin, että nyt niin kauan kuin olen tänne kotiin sidottu juon perjantaisin ja lauantaisin, jos siltä tuntuu. Maltillisesti kuitenkin kun pitää liikkua tuolin ja keppien kanssa. Mutta sen verran että se tuottaa iloa.
Pari kaveria / naapuria on luvannut poiketa viikonloppuna. Se tuo vähän vaihtelua tähän. Vaikka yleensä viihdyn aika hyvin yksin ja mieheni seurassa huomaan nyt, että kyllä kaipaan sosiaalisia kontakteja silloin kun ne on väkisin otettu pois. Nyt pitää vähän yrittää siivoilla tuolista käsin, että tänne kehtaa päästää jonkun . Onneksi siivooja tulee ensi viikolla.
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille. Jos olet päättänyt olla juomatta, toivottavasti onnistut pitämään päätöksesi. Ja jos taas olet päättänyt juoda niin toivottavasti silloinkin toimii se raja mitä olet itsellesi asettanut. Meistä itsestähän tämä on kiinni, tsempataan siis.
sulla Vilma on kyllä hyvä meininki tuossa kun käyt säännöllisesti esim. teatterissa ja ulkona syömässä.
minähän jumiuduin kotiin vuosiksi. elelin sinkkuna ja kävin harvoin missään, mitä kadun nyt kun en juurikaan voi huonon kuntoni takia mennä yhtikäs mihinkään. et siis ole kotiin unohtunut juoppolalli, kuten minä. erittäin hyvä asia!
argh, ikävä juttu toi olkapään limapussi-juttu.
itse olen sairastanut “hermoratapinnettä” molemmissa käsissäni, mikä on tavanomainen vaiva päätetyöskentelijöille. eritoten oikean hiirikäden hermopinne aiheutti helvetinmoista kipuakin. olin pari kuukautta sairauslomalla ja kädet tulivat kuntoon vasta kun ne leikattiin. mitkään valtakunnan jumppaohjelmat olivat turhia; tai ne olisivat auttaneet ennaltaehkäisevästi mutta havahduin asiaan liian myöhään. tästä on aikaa jo monta vuotta. sairastelun seurauksena hankin semmoisen rullahiiren, sekin auttoi. kaiken kaikkiaan muutin työskentelyasentoa ratkaisevasti.
samoin Sulle Vilma, oikein hyvää viikonloppua ja nauti olostasi mahdollisuuksien mukaan!
Viikonloppu taas takana ja arkinen aherrus edessä. Edelleen kuitenkin täältä kotikonttorilta.
Lauantaina katselin kaihoisasti ulos kun keli olisi ollut mitä upein kaikkiin mahdollisiin talviliikuntalajeihin. Naapurit tulivat sunnuntaina käymään ja kysyin heti tietysti, että kuinka pitkällä lumikenkälenkillä olivat olleet ja kun paljastivat, että olivat kökkineet kotona koko päivän olisin voinut tintanta heitä. Tuntui, että oli rikollista jättää se päivä käyttämättä ulkoiluun jos siihen kykenee.
Minulla meni viikonloppu tissutellessa drinksua. Perjantaina ihan vaan muutaman, mutta lauantaina turhan monta. Laitan sen tähän ikävystymisen piikkiin, mutta aika huono tekosyy. Myöhemmin olisi tullut tietysti aloitettua, jos olisin päässyt liikkeelle. Sitä kaavaa olen jo aiemminkin yrittänyt noudattaa, eli jotain tekemistä lauantai päivälle niin, että juopottelun voi aloittaa vasta myöhemmin. Silloin ei ehdi samalla tavalla kiskoa. Ei onneksi eilen ollut juurikaan krapulaa. Vähän väsähtänyt olo, mutta sillä nyt ei kauheasti ole väliä kun en tuosta sohvalta paljoa voi nousta.
Sylvia, minä en vaan pysty hautautumaan kokonaan tänne kotiin. Alan hyppimään seinille jos en välillä pääse “ihmisten ilmoille” ja ystäviä tapaamaan. Teatteri on mielestäni kivaa ja mielenkiintoista seurata, mutta tärkeämpää on kuitenkin kaverien tapaaminen ja ylipäätänsä kaupungin vilskeestä nauttiminen. Niin ja hyvä ruoka! Se on todella yksi tärkeimpiä nautintojani. Ei täältä perämetsästä jaksa kauhean usein lähteä, mutta kyllä yleensä käyn kerran kuussa tai kahdessa jossain. Jos ei muuta niin suoraan töistä syömään jonkun ystävän kanssa.
On todella harmillista, että sinä et voi sitä enää tai nyt harrastaa. Jos tuo tautisi suostuisi menemään hoitojen avulla remissioon niin varmaan taas jaksaisit kaupungille.
Kun kevät ja kesä lähestyvät tuntuu, että vieläkin enemmän pitäisi päästä liikkeelle. Ei pelkästään kaupunkiin, luontoon myös. Odotan malttamattomasti, että lumi sulaa ja jalka paranee ja pääsen pyörällä liikkeelle. Vielä taitaa mennä kuitenkin muutama viikko molempiin. Siihen asti katsellaan kevään etenemistä ikkunasta.
Tänään sain tikit pois jalasta. Se ei vielä mitään muuta muuta kuin, että pääsen huomenna saunaan. Tänään ei saa mennä edes suihkuun.
Nyt on siis 2 viikkoa kotona oloa ja etätyötä takana ja toiset 2 viikkoa edessä. Koska ulkona on liukasta ja olkapää tulehtuu rasituksesta on turvallisinta olla täällä nalkissa. Mutta eiköhän tuo aika mene ihan nopeasti. Alan jo tähän vähän tottumaan ja välissä on pääsiäinen eli useampi vapaapäivä.
Tänään tulee ystävä pariskunta illalla kahville. Kivaa, että toimii sosiaaliset kontaktit vaikka olen arestissa. Kuten olen täällä ennenkin mainostanut asumme sen verran syrjässä, että tänne ei ihan helpolla porukka poikkea. Etenkään talvella. Muutenkin musta tuntuu, että ihmiset nykyään kyläilevät vähemmän kuin ennen. Tai ehkä se meidän kaveriporukassa johtuu juurikin välimatkoista. Kaikki ovat asettuneet pääkaupunkiseudulle tai sen liepeille kuten me, mutta alue on laaja ja etäisyydet pitkiä. Naapurit ja pari lähistöllä asuvaa kaveria poikkeavat ex tempore tai lyhyellä varoitusajalla. Muut yleensä varmistavat ajoissa, että olemme varmasti kotona ettei tule turhaa ajeltua. Mun mielestä olisi kivaa jos kävisi enemmänkin porukkaa. Eikä haittaa vaikka tulee ilmoittamatta.
Sen tämä tylsistyminen tekee, että odotan taas viikonloppua ja sitä että voi tissutella drinksua. Normaalisti nykyään en sitä juurikaan arkisin ajattele, kun on duunissa ihmisiä ympärillä viemässä huomiota ja työn jälkeen on jumppaa ym. Mutta nyt kun vaan istun tässä keittiössä tai sohvalla niin ehtii kaikenlaista pyörittää päässä vaikka töitä teenkin. En kuitenkaan aio ottaa nyt stressiä tai huonoa omaatuntoa. Kun sitten elämä palautuu normaaliksi täytyy taas ottaa se käytäntö, että aina välillä on tipattomia viikonloppujakin. Tällä hetkellä tuntuu, että arki alkaa jo mennä aika kivuttomasti. Mutta tarkkana oltava kun kesä koittaa.
Minulle taas yllätysvieraat olisivat kauhistus. Kuten Sylpyn ketjussa kerroinkin, edelleenkään kukaan ei ole tervetullut kotiini. Enää siellä ei ole banaanilaatikoita mutta muuten asun hyvin askeettisesti. Mutta vaikka olisi siistiä ja viihtyisää niin silti en haluaisi yllätysvieraita tai oikeastaan mitään vieraita. Tapaan mieluummin ystäviäni kaupungilla. Miesystävällä sen sijaan on aina avoimet ovet ja siellä myös ramppaa vieraita. Onneksi hän yrittää sopia niitä mahdollisuuksien mukaan arki-illoille, jolloin minä en ole hänen luonaan. Mutta se on yksi niistä asioista, mitkä meillä hiertävät, eli hän toivoisi, että minäkin olisin kyläluuta ja nauttisin siitä, että käy vieraita ja jää myös yökylään.
Niinpä, näitä kehyskuntia riittää. Joskus olen sun (Tyräkki) kirjoituksista tunnistavani jotain murteen tynkää, mutta mitäpä niitä liikaa analysoimaan. Ihan se ja samahan se on mikä kenenkin asumispaikkakunta on.
Kyllä liikkuminen sujuu hieman paremmin, kun siihen on tottunut ja lihakset vahvistuneet. Mutta en edelleenkään uskalla lähteä kovin pitkää matkaa kerrallaan kepittelemään. Tuo olkapään tulehdus tekee sen kovin nopeasti kipeytyväksi. Ja pihamme on edelleen jäässä. Eilen kivetty käytävä suli, mutta yöllä taas tullut pari senttiä lisää lunta.
Torstaina on kampaaja, silloin on pakko lähteä liikkumaan. Ja samalla apteekkiin pitäisi yrittää, kun keksisin missä olis isellainen, että pääsisi autolla lähelle. Monet kun on nykyään sisällä kauppakeskuksissa niin niihin on aika matka parkkiksilta. Enpä ole ennen asiaa ajatellut, mutta nyt kaiken maailman mummot ja rammat todella tulee mieleen ihan eri tavalla.
Mutta enää tämä viikko. Sitten saan alkaa varaamaan puolikasta painoa jalalle joten liikkuminen helpottuu huomattavasti. Sitten voin taas työpaikallekin lähteä. Vaikka täytyy sanoa, että nämä aamut on alkanut tuntua ihan kivoilta. Ei tarvitse herätä niin aikaisin, ei laittaa meikkiä eikä tukkaa. Heräämisestä on töissä 10 minuutin sisällä.
Kaikessa on puolensa.
Vilma, paa auto pokkana invapaikalle kun/jos menet ostoskeskuksen apteekkiin.
ei siitä ainakaan sakkoja rapsahda eikä kukaan huomauttele kun lähtee kepittelemään autosta käsin. !!!
toipumisia päiviisi.
Pääsiänen lähestyy kovaa vauhtia, enää 1,5 päivää töitä. Huomenna on illalla kampaaja ja olen päättänyt samalla suoriutua apteekkireissusta. Mies tietysti olisi voinut puolestani hoitaa sen, mutta kun haluan joitain asioita joita en osaa nimetä vaan haluan nähdä mitä on vaihtoehtoja niin on parempi mennä itse. Invapaikalle en uskalla täällä pysäköidä. Siitä lappu napsahtaisi varmasti aika ripeästi. Kepit kun eivät ole siihen mikään selitys vaan pitää olla ihan se virallinen lappu ikkunassa. Päätin ratkaista asian menemällä vähän pienempään keskustaan ja ajamalla auton törkeästi piha alueelle aivan apteekin ikkunoiden alle. Siitä mielestäni nämä yksityiset firmat ei saa sakottaa eikä poliisi siellä kulje. Käyntini hoituu kuitenkin muutamassa minuutissa niin ei pitäisi ketään häiritä.
Pääsiäisen tavoite on juopotella niin, että ei tule krapulaa, muistan kaiken jälkeen päin ja maanantaina voin hyvillä mielin olla ilman ja valmistautua tulevaan työviikkoon.
Ei helppo rasti minun historialla. Yleensä kun on ollut tapana ottaa jo kiirastorstaina sen verran, että perjantaina on ollut aamulla tukkoinen olo nupissa. Sitä kun on sitten koko päivän parantanut niin lauantaista ei sitten välttämättä ole ollut niin kauhean selkeitä muistikuvia kuten ei sunnuntaistakaan. Nyt siis tarkoitus opetella malttia. Muistaa, että ei se viina ole mihinkään loppumassa eikä tämä ole viimeinen kerta elämässäni kun sitä saan juoda.
Harmi kun ei pääse liikkumaan. Kunnon hikilenkki jossain muodossa perjantai aamulla tekisi sen, että ei torstaina tulisi juotua ja perjantainakin sitten vasta myöhemmin. Mutta nyt mennään näin, itsekuria opetellen.
Ruokalistaa yritän tässä miettiä pääsiäiselle, mutta on se vaikeaa. Mieheni on aika nirso, eikä esim tykkää risotosta mitä itse rakastan. Syö kyllä sen mutta vähän pitkin hampain. Voi olla että nyt joutuu siihen yhtenä päivänä tyytymään.
Kaurista aion yhtenä päivänä valmistaa, se kun on tuolla pakkasessa odotellut (kerroin jossain täällä, että sellainen tuli meidän pihaan kuolemaan joten saatiin lihaa). Pääsiäisessä on vaan niin monta päivää ja tuntuu, että pitäisi olla jotain tavallista parempaa joka päivä kun on juhlapyhät. Onko muilla samoja ongelmia, ei voi valmistaa niitä herkkuja mitä itse haluaisi kun pitää ottaa toinen rajoittuneempi henkilö huomioon?
Mulla on kans ollu tuo ajatus, kun aikaisemmin ajattelin että lopetan ja tämä on viiminen kerta kun juon niin sillon on tietenki pitäny kiskoa kaksin käsin.
Nyt ajattelen että otan tänään nätisti ja ens viikolla voin ottaa sitte taas vähän jos siltä tuntuu, niin kyllä määrät on vähentynny sekä sen suhteen paljonko juon päivässä kuin senkin suhteen kuinka paljon niitä juomispäiviä tulee.
Ruuan kanssa lapsiperheessä oppi luovimaan. Pääsiäisenä tehdään pääasiassa sellaista ruokaa mikä kelpaa kaikille tai sitten sortteja niin paljo että joku voi jättää inhokkinsa pois.
Se onkin helpompaa jos on enemmän ihmisiä syömässä. Silloin voi tehdä monta ruokalajia ja jokainen löytää omansa. Siksi tykkäänkin kutsua porukkaa meille syömään, pääsen tekemään niitäkin juttuja mistä mies ei pidä. Mutta tänä pääsiäisenä ollaan ihan kahdestaan ja kahdelle ei kannata tehdä useampaa ruokalajia, silloin vaan jää jätettä kun ei niitä jakseta kaikkea syödä.
Ratkaisin asian nyt yksinkertaisesti, teen ihan perusruokia mistä molemmat tykkää, kuten lasagnea ja sellaista. Ja yhtenä päivänä sitä kauriin paistia, se on vähän ekstraa. Siihen hyvä paahdetut valkosipuliperunat kylkeen. Toivottavasti saan kaupasta tuoretta timjamia, sitä ei ollut heidän listallaan kun tein tilauksen, mutta laitoin pyynnön että lisäävät sen jos löytyy.
Se on tässä kotiarestissa hankalaa, että pitää tehdä ruokatilaukset netin perusteella. Yleensä olen tottunut katsomaan kaupassa mikä näyttää hyvältä. Näillä ei esim ole tuorelihatiskin tuotteita ollenkaan netissä ja pakatussa lihassa ei ole nautaa ollenkaan muuten kuin jauhelihana. Mutta ei pitäisi valittaa, näinkin pysytään hyvin hengissä. Ja tilasin meille parit pääsiäismunat piristämään pääsiäistä. Siinä se meidän pääsiäinen sitten onkin, unohdin jopa rairuohon
Pääsiäinen meni suoraan sanottuna aika persiilleen. Siis juomisen suhteen. Näin kirjoitin ennen pääsiäistä:
Eipä toteutunut. Jo perjantai aamulla tunsin selvästi torstain juodun määrän vaikka ei nyt ihan krapulaa ollutkaan. Sitten kun siinä koko päivän sen kauneutta hehkutellen (kävin ulkonakin vähän istumassa terassillaI tissutin tasaseen niin lauantai aamuna pää oli ihan sumea. Mutta kun edelleen vapaata edessä niin taas sama kuvio, iltaan asti pöhnä päällä. Muka niin ihana olo. No kai se hetkittäin olikin, mutta enpä vaan muista osia lauantaista ollenkaan. Ja tuo muistin pätkiminen on se pahin juttu mielestäni.
Sunnuntaina olikin sitten jo aika hirveä darra, mutta jääkaapissa vain olutta enkä siihen koske. Naapurit poikkesivat puolen päivän pintaan ja siinä miehen kanssa muutamat (ainakin 4 per nuppi) nauttivat eikä kellään enää näyttänyt olevan krapulaa. Paitsi minulla. Kun sitten toinen ystäväperhe ilmoitti tulevansa illemmalla niin enköhän riemastunut, he toivat minulle pullon valkkaria. Siitä se taas iloksi muuttui. NIIN TYHMÄÄ! Johan siihen mennessä kankkunen oli käytännössä hävinnyt. Miksi sitä piti aloittaa uudelleen rakentamaan? No siksi, kun se ikävä pieni tärinä vielä kummitteli jossain tuolla luustossa.
Nyt on taas se itse inho päällä kun ei ole osannut pitää omista itselle tehdyistä lupauksista kiinni. Onneksi en sentään loukkaa ketään muuta pettämällä näitä lupauksia. Eikä onneksi mitään sattunut, ihan hyvin pääsiäinen sujui. Mutta pidemmältä se tuntuisi jos siitä lauantaista joka tunnin muistaisi.
No, nyt näin. Mietin tulevaa kevättä ja pitkiä viikonloppuja, juhlia ja lomaa ajatellen uutta taistelu suunnitelmaa. Annan ajatuksen muhia ennen kuin sen tänne kirjoittelen. Vaihdan varmaan siinä samalla ketjun nimeä, tämähän viittaa tammikuun tipattomaan. Siitä on jo aikaa. Se sentään onnistui, vaikka tuo herkuton ei onnistunutkaan
voi Vilmaseni kultainen, ny vaan uusia keinoja käyttöön. tuo uusi ketju on hyvä idea. vähän kuin uusi lukujärjestys ja teroitetut kynät tyyliin nyt lähtee.
olet monta kuoppaa ylittänyt joten kehitystäkin on syntynyt. morkkiksessa niitä ei vaan todeksi usko. tuttu juttu, sitä vaan syyllistää ja moittii itseään. noi pyhät on meikäläisille niitä kaikista pahimpia paikkoja.
ja matkat, mutta senhän sä selvitit viimeksi todella upeasti.
kun luin silloin sun matkaraporttia ajattelinkin, että itse en pärjäisi yhtä hienosti. edullisessa maassa olisin kitannut erityisen hyviä viinejä ja drinkkejä alati kiihtyvään tahtiin ja pahimmassa tapauksessa suurin osa muistoista olisi hämärän peitossa.
en mä haluaisi hyssytellä, enkä ainakaan osaa antaa mitään neuvoja.
tiedän vaan prikulleen mitä morkkis on.
nyt tsemppiä kamu ja muista, että tuo itseinho-tunneryöppy ei kehitä mitään, se pelkästään murjoo.
morkkiksen sijaan tee listoja, muistiinpanoja, kirjoita tänne, ja ennen kaikkea anna ajatusten muhia, kuten itsekin sanoit.
eli uusia toimintastrategioita tarvitaan.
haluan uskoa että oot hyvällä tiellä etkä anna periksi!
En tiedä mistä olet keksinyt, että viime reissu olisi mennyt jotenkin erityisen hyvin alkoholin suhteen. Totta on, että siellä ei tullut kertaakaan krapulaa eikä muistinmenetystä, mutta juotua tuli. Joka ikinen päivä. Eikä sekään ihan tervettä ole kun reissu on 3,5 viikkoa. Mutta joo, paremmin kuin kuin olisi voinut. Itse asiassa tätä taas ihmettelen. Miten voi olla että reissussa voin juoda 15 annosta alkoholia päivässä useita päiviä putkeen, ilman että menee muisti tai seuraavana aamuna pää humisee, mutta kotona se ei onnistu? Mikä on eri tavalla? Samat juomat meillä on (vodkaa ja valkkaria minulle).
Tätä pitää pohtia. Ei niin että oppisin kotona vetämään joka päivä 15 paukkua ilman seuraamuksia sentään . Vaan ymmärtääkseni miten juomiskäyttäytyminen ulkomailla muuttuu.
Haluan vähän itseäni soimata, että en menisi tästä liian kevyellä yli. Mutta sitten alkaa uuden suunnittelu. Työstän ensin vähän päässäni uusia kujeita ja sitten avaan uuden ketjun.
On tosiaan hauskaa, että yllättäen pääsiäinen sai aikaan suorastaan ryntäyksen uusia tekijöitä tänne. Pysykää mukana ja kommentoikaa myös meidän vanhojen mokia. Ottakaa opiksenne silloin kun keksitte jonkun oivalluksen. Just nyt tältä osastolta sitä ei todellakaan löydy
Siis just noinhan mulle kävis, eka ilta/ekat illat ihan ilolla ja innolla, sitten heti aamusti jollain hyvällä tekosyyllä, kuten pitkät vapaat, ja sit tarttiski jo loiventaa. Lopputulos sumeeta ja sameeta.
Mutta, uusi viikonloppu ja uusi raitistelutilaisuus on ihan justkohta!
Kyllä minä ainakin vähän aikaa pyörisin pohjamudissa itsesäälissä ja ruoskisin itseäni. Ja niin mä teenkin jos ei mene niin kuin suunnittelin. MUTTA sieltä pitää sitten ponnistaa pois ja käyttää se voimana ettei periksi anneta kuitenkaan.
Uutta suunnitelmaa vaan kehiin ja mars ruotuun
Kyllähän tuo on tosi jos reissussa 15 annosta monena päivänä putkeen niin kyllähän se on tosissaan miettimisen paikka. Itsellä aikaisemmin oli tyylinä reissussa, että joka päivä oli tipaton, mutta sekin on nyt muuttunut. Kyllä syksyllä parin viikon reissulla joka päivä jotakin, mutta sain sen torpattua välillä siihen muutaman annokseen.
Ei se tuo munkaan “pääsiäisloma” mennyt alkuperäsen suunnitelmien mukaan ja vaikka siinä nyt oli juttu joka ei ollut minusta kiinni niin se oli oma valinta, että joka päivänä lipittelin viiniä, hyvä syy muka. Vaikkakin vain muutaman lasillisen enkä pullollista joka päivä niin en kuitenkaan jaksa iloita ns.onnistumisesta tässä kohdalla.
oho, olin tosiaan siinä käsityksessä että se matka meni suht raittiina… miten mä en ole rekisteröinyt sitä kohtaa matkakertomuksestasi että välillä öpaut 15 annosta. keskityin muihin asioihin ja tuo jäi väliin.
en halua vähätellä tapahtunutta!!! uutta suunnitelmaa peliin. itse oon joskus kirjoittanut oikein paperille/alkkisvihkooni mikä on lähitulevaisuuden tavoite. tsemppiä Vilma!!
. Muuten kyllä on välillä sellainen tappi otsassa, että jos tuossa olisi kossupullo odottamassa niin saattaisin sen juoda.
. Onneksi siivooja tulee ensi viikolla.
