Hei taas! Tietenkin introvertti/herkkäkin ihmnen haluaa tulla kohdelluksi asialliseksi ja päästä mukaan porukkaan silloin kun ihmisten parissa on. Moni on lisäksi aika tarkkanäköinen huomaamaan vuorovaikutuksen sävyt ja jännitteet ihmisten välillä, mikä sekin kuormittaa ryhmätilanteissa. Vanhat traumat jysäyttää helposti ihan samaan tunnetilaan vielä aikuisenakin. Itselläni kävi näin viime vuonna pikkujouluissa… Mulla on erityisruokavalio ja sopivaa sapuskaa ei ollutkaan varattu ilmoittamisestani huolimatta ja kun olin ainoa, joka jäi ilman, tuli ihan sama fiilis kuin penskana pikkujouluissa, kun olin siskon ainut jolle ei ollutkaan varattu lahjaa. Vanhemmat ei ilmeisesti tienneet käytäntöä tai tajunneet ja siellä sitä pukin jakaessa lahjoja viimeiseen asti toivotaan, että nytkö oma nimi huudetaan… ja hemmetti viimeisenä seisotaan kylän seurantalon salin lattialla järkyttyneinä ja häpeissään, että näinkö tuhmia sitä ollaan oltu… Näissä on aikamoinen työmaa aikuisena, mutta jotenkin nyt naurattaa se oma pakeneminen niistä pikkujouluista viime vuonna… Että keski-ikäinen täti vajoaa jotenkin 5-vuotiaaksi hetkeksi…
Työpaikalla, uusioperheessä tai harrastusporukoissa on varmaan jonkin aikaa jonkilainen käymistila, kun uusia tulee mukaan. Jokainen hakee paikkaansa yhteisössä. Toisaalta sun tilanne kuulostaa kivallekin, jos tuo toinen jotenkin ehkä tekikin positiivisen ensivaikutelman, jos oli vaikka kovin puhelias ja ulospäinsuuntautunut, mutta nyt sunkin kyvyt ja arvo aletaan huomata! Eikö vaan?
Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin, raittiina, ja kyllä elämä pikkuhiljaa alkaa tuntumaan paremmalle!
^ Tunnistan itseni tuosta aivan täysin. Introvertti usein ovat herkkiä tarkkailijoita, ja sitä itse olen todellakin! Ulkopuolelle jääminen on yhtä paha kuin se että huomio kiinnittyy minuun yllättäen. Äidilläni oli tapana muiden läsnäollessa kertoa kaikille joku mun tekemäni asia jotta kaikki sai nauraa. Kun kaikki tekemäsi on ivattu ja naurettu, ei sellaisesta vain pääse koskaan eroon, ja aina se nousee pintaan kun jotain tapahtuu. Miten uskoa että mullakin olisi jotain arvoa kun et koskaan kuullut kehuja tai kannustusta, pelkkää lyttäämistä vain?
Töissä onneksi suurelta osin on asiat ok, ja tänään saatiin koko tiimi kehuja, ja työkaveri taas kehui mua.
päivä siis menossa, ja nyt alkaa juomisen halu nousemaan. Alkoi jo eilen ja se on tänään voimistunut. En käynyt kaupassa, vaikka ajattelin mennä limpparia ostamaan, mutta en halunnut ottaa riskiä. Limpparit ja viinit ovat viereisillä hyllyillä. Huomennakaan ei tarvitse käydä kaupassa, mutta huominen pelottaa jos juomisen halu vielä yltyy. Vielä ei ole tarvittu kuin pieni keskustelu itseni kanssa, toivottavasti onnistun myös tämän viikonlopun pysymään raittiina.
Olen myös ollut aamuisin yllättävän väsynyt, vaikka olen koko viikon nukkunut 7-8 tuntia, yleensä noin 8 tuntia. Unen laatu ja määrä on siis ihan hyvä mutta ehkä vain vielä tarvitsen enemmän. Kotona en edelleenkään saa mitään aikaiseksi, paitsi ruokaa. Kaikki aikanaan, ja lauantai olisi hyvä päivä siihen.
Mulla on ihan sama. Sehän noissa mainitsemissani pikkujouluissakin lopulta pahinta oli, että sopivan sapuskan puuttumisesta nousi hirveä haloo ja edestakaisin ravaaminen ja mun tenttaaminen, joka ei loppunut millään muulla kuin että painuin helvettiin suht sähäkästi. Ei siinä auttanut vaikka sanoin, että asia on ok ja ettei ole järkeä käyttää aikaa sen vatvomiseen mitä voin syödä ja mitä en. Tarjoilusta vastanneet siis oikein nostivat varmaan omaa nolouttaan/hätäännystään minut tahtomaattaakinkin tikunnokkaan ja jonkinlaiseksi ohjelmanumeroksi, hirveä kuulustelu suorastaan jopa tyyliin, mitä oireita saan jos nyt kumminkin söisin sitä mitä muutkin. Nyt tuo naurattaakin, silloin ei.
Tuo juomahimo aaltoilee alkuun ja jos sen pahimman kärjen saa aina ohitettua, on hetken helpompaa. Onko sun paikkakunnalla mahdollisuus tilata kaupasta ostokset kotiinkuljetettuna? Jos siis kauppareissu tuntuu riskille. Tiasin itse tänne uuteen kotiin lastin ruokaa alkuun, kun ajattelin, että koiran on parempi muutama päivä ensin kotiutua ja kokeilla yksinoloa pieninä pätkinä, kuten vaikka vaan roskien vienti tai muu muutaman minuutin poistuminen. Jos enemmän tilaa kerralla, niin10-15e kustannus ei niin kirvele ja saa painavia, kuten juuri limsaa ja vissyä helposti kotiinsa.
Tsemppiä nyt tulevaan viikonloppuun ja otetaan tavoitteeksi keksiä jotain pientä tekemistä ja hupia ilman alkoholia. Mulla ohjelmassa on ehkä sunnuntain Vares-leffa subilta ja perunalastuja.
^ Tämä on juuri tyypillistä introverteille. Vielä kun on perkeleen hyvä muistikin niin en koskaan unohda näitä!
En tiedä onko täällä kotiinkuljetusta, mutta onhan noita viinikauppoja joissa ikkunoissa näen viinipullot joten tuskin se hirveästi auttaisi. Mahdotonta niitä vältellä kävelen sitten missä tahansa.
Mutta 19. raitis päivä on alkanut ainakin, ja lähden tästä töihin. Koitan päästä kotiin illalla ilman sitä viinipulloa, se olisi jo kolmas perjantai putkeen (pun intended).
Hyvä tavoite! Rahtaat kotiin jotain muuta hyvää ja nautit, kun sunkin nukkuminen on jo parempaa! Kertaa vaikka tunnelmat kankkusessa viime kännin jälkeen, niin viini on helpompi jättää hyllylle!
Just tuota ajattelinkin, luen muutaman viikon takaista tuskaani jos meinaa juotattaa. Tällä hetkellä tosin ei, mutta se iskee sitten töiden jälkeen jos on iskeäkseen. Taas lounastauolla kotona, mukava hengähtää hetki… Töissä olin eilen tehnyt pienen virheen ja heti iski epävarmuus osaanko tehdä mitään. Oikeasti virhe oli pieni ja korjasin sen eikä siitä seurannut mitään, tämä on vain mun päässäni.
Olin eilen niin väsynyt illalla että nukahdin sohvalle! Olin nukkunut jalka jotenkin vinksallaan ja sen jälkeen on sattunut polveen, jalan suoristaminen sattuu ja painon laittaminen sille jalalle.
Eiköhän se tästä, mutta on jotenkin muutenkin vähän huono olo. Huono ilmakin joten taidan tänään pitää treffit Netflixin kanssa. Kohta menty jo kolme viikkoa tätä “parempaa elämää”, toivottavasti niitä tulee vielä lisää paljon enemmän!
Sinä olet viikon minua edellä, perästä tullaan. Minulla aaltoilee tunnelmat laidasta laitaan. Hetkellisesti koen olevani vapaa viinasta, toisena hetkenä olen surullinen, nyt alan aavistella, että minulla on jotain siellä juomisen taustalla. Masennus tai ahdistus? En osaa tunnistaa sitä. Olen levoton, en osaa olla tekemättä jotain. Tämä on tuttua aiemmista raittiista jaksoista. Otan aina jonkun teeman juomisen tilalle, uudne opiskelun tai kuntoilun, ihan mitä nyt vaan keksin. Jotain johon puran ahdistuksen. Mietin pärjäänkö sittenkään yksin tai tämän plinkin avulla. Mutta nyt tämä menee ihan överiksi, tulin sinun ketjuun synkistelemään. Lopetin juomisen kaksi viikkoa sitten ja loppu elämäni olen tässä krapulatilassa, päähän koskee ja itkettää. Jonkun pitäisi tulla nyt tuohon eteen (loikoon sohvalla) ja läräyttää vanha kunnon kainalopieru, ehkä se sais minut irti tästä itsesäälistä.
^ Tsemppiä sulle, vaikka tunti kerrallaan! Mun viikonloppu ei ole sujunut kovin hyvin, huono olo ollut koko ajan… Syyllinen taitaa olla syömäni pizzan Juusto
Netflix ainakin ollut kovassa käytössä ja on tänäänkin, ehkä illemmalla käyn hieman ulkona (jos tuo vesisade lakkaa). Joskus sattuu sitten tällaistakin, tarkoitus oli voida loistavasti kolmen raittiina viikon jälkeen . Ensi viikonloppuna toivottavasti saan pari lomapäivää, ja viettäisin 4-päiväisen viikonlopun jossain pois kotoa.
Toivottavasti huomenna voin jo ok, polvikipu on ainakin hävinnyt!
Se osaa kyllä pienestäkin ottaa itseensä joku kehonosa niin kuin sinulla nyt tuo polvi. Minä sammuin kerran asentoon, jossa kämmen jäi alleni ja sekä peukalo että etusormi vika asennossa. Tunto hävisi tuolta alueelta kuukaudeksi. Kaikkee sitä. Leppoisaa ja sateista sunnuntaita täällä on vietelty, yhdet verhot vaihdettu ja kokattu/syöty. Sekä nopee uimahalli. Mutta enemmän lepoa kuin suorittamista.
Viikonloppu sujui täällä hyvin, en oikeastaan tehnyt mitään järkevää. No kävin toki sukuloimassa tässä lähellä, siivoilin perjantaina heti töiden jälkeen ja tänään sain tehtyä ruokaakin. Oikein mukava ja rento viikonloppu. Olen hyvällä tuulella ja no, ensi viikko alkaa.
Mukavaa myös kuulla, että sinulla kuitenkin menee loppujen lopuksi hyvin, eikö vaan. Olet pysynyt poissa viinan houkutuksista, kuten minä ja moni muu. Oli tuossa jokin ilta yhtäkkiä olo, että voisi ottaa pari paukkua kaapista. Meillä viinaa on, kun puolisoni sitä voi juoda siististi. No se idea lähti onneksi nopeasti pois. Oikeastaan ei tarvitse kuin miettiä sitä viimeistä ryyppäyskertaa ja niitä monia unettomia öitä. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja raitista viikonalkua!
^Kiitos, huono olokin on hellittänyt ja ruoka taas maistuu. Note to self; jos Juusto vaikuttaa oudolta, sitä ei kannata laittaa pizzaan ja syödä . Tämä viikonloppu meni tehdessä ei yhtään mitään, huomenna koittaa taas tavallinen arki. Tunnen oloni aika epävarmaksi edelleen töistä ja pelkään tekeväni virheitä, vaikkei mulla ole tuollaiseen mitään syytä. Toki olen muutamia virheitä (pieniä) tehnyt, mutta kokeneillekin sattuu ihan samoja virheitä, eikä ketään niistä haukuta. Päinvastoin kaikki tsemppaavat ja tukevat ja ovat ystävällisiä. Ehkä ajan myötä saan hieman varmuutta lisää.
Toivottavasti ensi viikolla saan enemmän energiaa kotona kun en saanut edelleenkään siivottua! Ihan hyvillä mielin kuitenkin tästä viikonlopusta, en ainakaan ole krapulassa enkä tuskissani kuten 3 viikkoa sitten!
Hienoa, tinis! Taas yksi viikonloppu raittiina ja matkan varrella olleet huonot hetket selätit hyvin. Se varmaan antaa intoa ja jonkinlaisen onnistumisen tunteen.
Kiva, että töissäkin menee paremmin ja ihan totta on tuo, että varmuus lisääntyy ajan ja onnistumisten myötä. Alussa on aina jonkinverran hakemista, ennenkuin homma alkaa sujua. Sullakin kun on uusi asuinpaikkakin, niinkuin mulla, niin siinäkin on vähän sopeutumista vaikka ratkaisu on ollut hyvä ja mieluisakin.
Kiitos metsänpeitto, olipa mukava olla kohtalaisen pirteänä töissä maanantaina. Sitä ei tapahdu kovin usein, eikä se liity edes juomiseen :mrgreen:
Töissä hän mä olen onnistunut koko ajan ja oppinut nopeasti. Mulla oli kauhea epävarmuus että olen tehnyt virheitä, mutta perjantailtakaan virheitä ei ollut yhtäkään. Uusien työntekijöiden työ siis tarkastetaan laadunvalvonnassa jokusen viikon ajan, ja koko aikana siellä on huomattu multa YKSI virhe jonka sai korjattua, ja sekin virhe olisi ollut arvoltaan 5 euroa. Kovin suurta syytä ei siis tähän mun epävarmuuteeni ole, kehuja saan koko ajan. Silti luulen tehneeni vaikka mitä koko ajan väärin.
Mutta neljättä viikkoa mennään! Esimies lupasi mulle pari lomapäivää joten pääsen pienen reissun tekemään
Mitäs Tiniksen viikonloppuun kuuluu? Tänne minulle varsin hyvää, jotenkin rankka viikko takana, nyt kaveri on viikonlopun kylässä, mukavaa vaihtelua. Ajateltiin lähteä autolla vielä ajelemaan, nythän se on mahdollista, kun en ole juonut mitään.
Heippa, täällä ollaan edelleen vaikka hiljaa olenkin ollut jonkin aikaa! En ole kadonnut ryyppäämään, kotona oli ensin netti poikki vaihdoksen vuoksi muutaman päivän, sitten olin sairaana ja nyt olin muutaman päivän reissussa. Teki hyvää pitää taukoa vähän kaikesta ja olla oman pääni sisällä ja oikeasti pohtia asioita.
Olen pohtinut millainen ihminen haluan olla ja mitä haluan elämältä, ja miten pääsen siihen pisteeseen että voisin sanoa olevani onnellinen, ja tarkoittavani sitä. Tein lyhyen ajan suunnitelmia ja tavoitteita, ja myös pidemmän ajan. Pätkin asioita todella pieniin palasiin ja miten minkäkin voisin toteuttaa. Kävin rankkojakin asioita läpi itseni kanssa, mutta nyt tuntuu olevan paljon selkeämpi olo. Pitkästä aikaa tuntuu että mulla voisi olla jotain annettavaa tässä elämässä.
Kirjoittelen enemmän kunhan vielä järjestelen, ensin konkreettisesti puran reissu laukkuni! Huomenna taas töihin.
Olen ollut tosi väsynyt ja tunteellinen viime päivät, myös erittäin itkuherkkä. En tiedä johtuuko hormoneista vai nouseeko nyt vain kaikki tunteet esiin. Töissä kaikki on edelleen ok, vaikka olen edelleen epävarma mitä teen. Kivoja juttuja on tulossa vapaa-ajalla ja yksi työkaveri ehdotti yhtä päiväreissua. Edelleenkään mulla ei ole kavereita täällä enkä nyt ole edes tehnyt mitään sen asian eteen, joten tuon työkaverin ehdotus oli oikein mukava. Muutaman viikon päästä päättyy mun koeaika töissä, ja voin liittyä työpaikan kuntosaliin, ja sen aion tehdäkin. Sali on käytössä vain arkisin (harmittavasti), mutta vähintään 2 kertaa viikossa olisi hyvä käydä. Siihen voi käyttää lounastauon tai käydä töiden jälkeen. Tai ennen töitä mutta itseni tuntien sitä ei tule tapahtumaan…
Tänä viikonloppuna en ole saanut aikaiseksi mitään. Olen nukkunut paljon, silti väsyttää, olen vähän ulkoillut ja ruokaa laittanut mutta se siitä. Eilen en jaksanut lähteä edes pesulaan, joten pitää kiirehtiä sinne huomenna töiden jälkeen.
Tavallista väsynyttä arkea siis täällä vietetään, ainoa juomapullo jääkaapissa on Colaa
Hei, hienoa homma, kun olet edelleen selvänä ja raittiina.
Tuo kuntosalihommakin kuulosta hyvälle ja työkaverin ehdottama reissu. Pikkuhiljaahan ihmisiin tutustuu ja tuommonenkin on aika luonteva tapa. Oikein tulin iloiseksi puolestasi tuosta reissusta!
Ei alkuun aina niin helppo ole olla… Tai varmaan se riippuu ihmisestä. Mullakin oli aika vaikeaa alkuun, kun olin juonut vähän kuin kipulääkkeeksi pahaan oloon. Tottakai se olo puski pahemmin pintaan. Selvinpäinkin alkaa kyllä ajastaan pärjätä ja mikä parasta, juuri tuo mitä kuvasit oman elämän suunnan etsimisestä, tulee mahdolliseksi. Ei siinä pöhnässä tunne itseään, eikä jaksa mitään.
Toipilas olet, niin suosittelen, että vähän hoivaat itseäsi, etkä vaadi itseltäsi liikaa. Mukavia, hyvää mieltä tuovia juttuja ja lepoakin, jos väsyttää. Voihan olla että elimistökin jotenkin puhdistuu ja sekin vie voimia ja väsyttää.
Kiitos metsänpeitto! Yritän olla vähemmän ankara itselleni, mutta silti poden huonoa omaatuntoa että saan liian vähän aikaiseksi enkä ole “täydellinen”. Lainausmerkit sen vuoksi etten oikeasti hae täydellisyyttä, mutta vaadin itseltäni aivan liikaa enkä pysty niihin odotuksiin tällä hetkellä. Pystyn kokopäivätyöhön ja jaksan laittaa ruokaa ja vähän siivota. Liian vähän, kunnon täyssiivousta en ole jaksanut tehdä. Töissä alan hieman enemmän saamaan varmuutta enkä oikeasti mokaile yhtään enempää kuin kokeneet tyntekijöt. Ehkä tämä tästä kun saan lepoa ja rutiinit järjestykseen. Välillä, kuten nyt, on ihan positiivinen olo ja välillä taas olen maailman huonoin ja ällöttävin ihminen.
Voi voi. Niin se hyvä alku ja hyvä olo on mennyttä ja taas alussa. Tai ei nyt ihan alussa vaikka juotua tulikin. Meillä oli työpaikan juhlat ja join siellä 3 lasillista viiniä. Lähdin kyllä kotiin jo puoli kymmeneltä eikä nyt tee alkoa yhtään mieli. Toisaalta tuntuu hirveältä, siis henkisesti, mutta toisaalta taas ei tunnu oikein miltään. Outo olo. Mutta tästä jatketaan taas, nyt olo on kuitenkin ihan ok vaikka väsyttääkin. Onneksi ei tarvitse käydä kaupassa niin ei tulekaan houkutuksia tälle illalle.
Näissä on aikamoinen työmaa aikuisena, mutta jotenkin nyt naurattaa se oma pakeneminen niistä pikkujouluista viime vuonna… Että keski-ikäinen täti vajoaa jotenkin 5-vuotiaaksi hetkeksi…
. Ensi viikonloppuna toivottavasti saan pari lomapäivää, ja viettäisin 4-päiväisen viikonlopun jossain pois kotoa.
. Tämä viikonloppu meni tehdessä ei yhtään mitään, huomenna koittaa taas tavallinen arki. Tunnen oloni aika epävarmaksi edelleen töistä ja pelkään tekeväni virheitä, vaikkei mulla ole tuollaiseen mitään syytä. Toki olen muutamia virheitä (pieniä) tehnyt, mutta kokeneillekin sattuu ihan samoja virheitä, eikä ketään niistä haukuta. Päinvastoin kaikki tsemppaavat ja tukevat ja ovat ystävällisiä. Ehkä ajan myötä saan hieman varmuutta lisää.