Tinis, ei elämä tuohon kaadu ja uutta yritystä taas! Alku voi olla vaikeaa ja nihkeää, mutta antoihan tuo raitis pätkä jo esimakua paremmasta olosta. Helposti retkahtamisesta hiipii luovuttamisen fiilis ja sen välttäminen on tärkeää. Jokainen selvä päivä on askel parempaan suuntaan.
Voimia sinne!
Tinis, minulla on viikon päästä työporukan illanistujaiset edessä. Se arveluttaa hieman, tiedän että joku saattaa nauttia lasillisen ruuan kanssa tai useamman. Valmistaudun henkisesti, houkutus tulee olemaan. Sinä joit, mutta lopetit sen ja lähdit kotiin. Minä en olisi siihen enää kolmen viinilasin jälkeen pystynyt. Eilen televisiossa, hetki ennen linnan juhlien alkua haastateltiin Ellinooraa ja Juha Tapioo. Heiltä kysyttiin, keitä ovat sankarit heidän mielestään? En muista mitä sanoivat, kun toivoin koko ajan, että jompikumpi vastaisi “mielenterveyskuntoutujat ja raittiit alkoholistit”. Sankareita on ne, jotka taistelee paremman elämän puolesta. Tsemppiä sulle ja siellä se salilla mieli virkiää!
^ Toivottavasti pysyit juomatta! Olen taas ollut kirjoittamatta, pitäisi käydä täällä useammin kun saan kuitenkin tukea täältä ja kirjoittaminen auttaa kun on vaikeaa. Olen juomatta mutta muuten on ollut vaikeaa itseni kanssa. Liityin työpaikan salille mutta en ole vielä saanut aikaiseksi käydä siellä. Jotenkin se tuntuu vaikealta. Raha-asiat huolettavat mutta yritän jotenkin pärjätä. Suunnittelu tuntuu vaikealta. Jaksoin jo siivota mutta nyt koti on taas sotkuinen enkä jaksa siivota. Haluaisin vain levätä, onneksi kohta on viikon loma. Toivottavasti saan siitä energiaa ja saisin taas jostain kiinni. Nyt olo on vain irrallinen kaikesta ja kaikki on sekavaa ja elämä kaatuu päälle.
Luin vanhoja kirjoituksiani ja melkoisessa tuskassa olen ollut monta vuotta. Eihän se olo hetkessä kohene kun taustalla niin pitkä juominen. Oma pää nyt ensin kuntoon, edelleen menen yksi asia kerrallaan. Tärkeintä on olla juomatta!
Olin juomatta! Mahtava tunne! Osa aloitti jo aika aikaisin siemailun, muun toiminnan ohessa, mutta ravintolassa kun ruokia kannettiin pöytiin, otin minäkin alkoholittoman oluen. Varmasti lähellä istuvat kuulivat mitä tilasin, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Luulevat lie, että olen raskaana?
Oli mielenkiintoista seurata sivusta, miten toiset joi maltilla humaltumatta, kun toiset joi enemmän kuin söi ja äänen voimakkuus nousi promillen myötä. Joku turpaanveto-uhkauskin sieltä kuului naispuolisen kollegan suusta. Siinä tuli kyllä pian itselle häpeä, minä olen monet monet kerrat käyttäytynyt ihan yhtä huonosti. Ja huonommin. Tämänkin tajuaminen vahvistaa omaa pärjäämistä. Mutta mulla on vähän samaa kuin sulla, oman pään ja ajatuksien kanssa saan vääntää. Teen töitä että saan nupin pysymään kasassa, teen töitä että pystyn olemaan riittävässä vuorovaikutuksessa ympäristööni, teen töitä että siedän ja suvaitsen muut ihmiset. Juomalla perseet ja paskat mistään nakkaamalla en miettisi mitään näitä. Olisin siellä kuplassani. Mutta silloinkin aiheutan harmia.
Nyt minä tein semmosen ajatushirttosilmukan etten pääse sieltä pois. En osaa enää hahmottaa mistä ajatuksesta lähdin kirjoittamaan kunnes päädyin taas päihtymään.
Mulla on hyvä alku, mutta mietin onkohan mulla mennyt päivääkään etten miettisi humalaa jollain muotoa.
Mutta tsemppiä sulle!
^Hienoa että onnistuit olemaan juomatta! Juhlissa on tosiaan kiinnostavaa seurailla muiden humaltumista ja käytöstä ja kuinka se muuttuu. Itse en ole juhlissa onneksi mokaillut tai yleensäkään humalassa nolannut itseäni montaa kertaa. Tässä kohtaa mun tiukka kontrolli seurassa on ollut eduksi. Nyt ei ole tiedossa onneksi mitään juhlia joissa olisi riski repsahtaa.
Oma pää on vain jotenkin sekaisin, mutta onneksi nyt isompaa juomishaluja ei ole ollut. Käyhän mullakin juominen mielessä koko ajan mutta ei siihen ole enää paluuta. Pysytään juomatta ja jatketaan elämän selkeyttämistä!
Miten Tunnuksen joulu on sujunut? Toivoakseni rauhaisasti kiireettömyydestä nauttien? Täällä on toinen joulu pitkään aikaan ilman alkoholia. Ja hyvältähän se tuntuu. Pari viimeisintä jouluahan meni niin, että sängyn vieressä oli konjakkipullo, josta kätevästi saattoi ottaa aamuhömpsyn herätessä tai jopa yöllä, jos johonkin heräsi. Aattona ruokailun aikaan oli jo kohtuullinen huppeli päällä. Mutta se on mennyttä, onneksi. Nyt olen nauttinut ruoasta ja rauhoittunut hetken. Perjantaina taas töitä.
Rauhallisesti on sujunut joulu täällä, ja huomenna jo töihin. Olen saanut omaa päätäni hieman selkeytetty eikä ole enää niin sekava olo. Nyt on tosin mahassa sekava olo mutta johtunee eilisistä syömingeistä 
. Vapaat on mukavia mutta odotan sitä kun olen taas normaalissa rutiinissa.
Töissä ei mene kovin hyvin, tuon firman kulttuuri ei vain sovi mulle ja aiheuttaa stressiä jota en nyt kaipaa.
Mulle on selvinnyt jaksamattomuureni ja huonovointisuuteni syy: asunnossa on hometta! Eikä mulla ole varaa muuttaa pariin kuukauteen ja vuokraemännän mielestä ongelma on etten tuuleta tarpeeksi ja ettei hänellä koskaan ollut sitä ongelmaa tässä asuessa. Saanen epäillä… Yritän löytää jonkun väliaikaisen huoneen ensin mutta taidan menettää takuuvuokrani tästä asunnosta, koska muutan ennen vuokrasopimuksen päättymistä. Tätä en todellakaan olisi nyt tarvinnut mutta ensimmäinen asia on muuttaa tästä pian pois.
Tämmöisiä kuulumisia täältä siis joten mielessä on paljon asioita, ainoa hyvä asia ettei juominen ole päällimmäisenä mielessä.
Elämä kulkee tasaisesti arjessa jo! Asuntoasiat on vielä auki mutta selviävät toivottavasti lähiviikkoina. Tänään olen ajatellut kuinka mukavaa on etten ole tänään krapulassa!
Ruoka on uunissa ja olen mukavasti sohvalla telkkaria katsellen. Näin minä lataan akkujani taas ensi viikkoa varten. Töissä sujuu ihan ok, mutta ei mun epävarmuus ole kokonaan hävinnyt, pienestäkin asiasta otan itseeni. Esimiehen kanssa kävin keskustelun ja hän sanoi miten tyytyväinen on minun työhöni ja uskoo että mulla olisi tulevaisuus siinä firmassa ja voisin edetä. Tuo on mukava kuulla ja olenhan ollut siellä vasta 4 kuukautta!
Työkaveri, josta olen maininnut, jota mielestäni kohdeltiin paremmin ja joka otettiin mukaan kaikkeen ja pitää vain älämölöä, on sen sijaan saanut esimieheltä huomautuksen ettei hän tee tarpeeksi töitä. Minä muuten käyn aina joskus lounaalla työkaverin kanssa nykyään.
Näin ne asiat muuttuvat!
Mitenkäs muilla sujuu? Miten sinä lataat akkujasi?
En muista olenko kertonut, mutta mä oon myös ollut nyt 5kk uudessa työpaikassa. On muuten todella hidasta solahtaa porukkaan, ei se käy ihan tuosta vain. Mulle vielä toitotettiin, että toisin uusia tuulia ja, että kaikki kehittömisehdotukset otetaan mielellään vastaan. Todellisuudessa ne kuitenkin kääntyi minua vastaan, hyvin varovasti olen nyt oppinut muutosta edistämään. Ja käyn työporukan kanssa jumpassa kerran viikossa ihan siksi, että pääsen porukkaan koska silloin työtkin ehkä sujuu paremmin.
Minun akkujen lataus on pitkä juoksu lenkki. Se toimii meditaationa ikään kuin. Juoksen vaan. Usein käy niin, että kun tulen kotiin, en muista mitä reittiä menin.
Akkujen lataus on hyvä kysymys. Minä yritän ladata akkujani mm. käymällä salilla, lukemalla, katsomalla elokuvia ja olemalla kaukana muista ihmisistä, paitsi perheestäni. Mutta paino sanalla Yritän. Ei akkujen lataaminenkaan ole ainakaan minulla automaattista eli että esim. aina salilla käynnin jälkeen akut on ladattu ja sitten sitä taas jaksaa… Joskus vain tuntuu siltä, että mikään ei auta ja olen koettanut ajatella, että tämäkin on ihan ok. Ihminen ei ole kone. Akkujen lataamisestakin saa helposti stressaavan suorituksen, jollain loppukin akkuvaraus purkautuu latautumisen sijaan.
Itselläni akut latautuvat parhaiten kun olen itsekseni. Hirveässä hälyssä ja metelissä uuvun, etenkin jos se häly tulee ihmisistä. Salilla käyminen myös auttaa, mutta joskus siellä on liikaa hälinää. Pidän myös uusiin paikkoihin tutustumisesta, on rentouttavaa vain käveleksiä jonkun uuden kaupungin katuja. Edelleen, kunhan ei ole isoa ihmismassaa ympärillä.
Nyt juuri olen pesulassa ja tämä on aivan täynnä, onneksi ihmisiä on just lähdössä pois! Kyllä, olen siis erittäin introvertti. Osa on juonut oluen, mulla on lasissa vain cokista, ja syön samalla mustikoita
Täällä toinen introvertti, looginen semmoinen ja heti heräsi huoli, kuin sä veit mustikoita pesulaan?!? Uhka! Minä panikoisin niiden muiden ihmisten takia, miettisin osaanko käyttää pesukonetta ja jos en, huomaisiko joku? Kohta ne mustikat olis pitkin puhtaita valkeita lakanoita ja kaikkia ketuttais. En menis pesulaan, ainakaan mustikoiden kans. Oon liian pelkuri siihen.
^ Mulla oli mustat vaatteet ja söin mustikat pöydän ääressä kun pyykit oli koneessa jo 
Tuo pesula ei ole ihan itsepalvelu vaan henkilökunta paikalla koko ajan auttamassa ja heidän pitää “avata” kone jotta sen saa päälle, ja usein pistävät pyykit kuivuriin jne.
Muu porukka onneksi häipyi ja loppuajan sain olla ihan rauhassa!
Täällä taas, eikä mene kovin hyvin. En ole krapulassa mutta en voi henkisesti enkä fyysisesti hyvin. Olen edelleen jaksamaton ja iho oireilee ja asun edelleen tässä homekämpässä. Olen vain lihonut edelleen enkä saa aikaiseksi tehdä asialle mitään, syön huonommin enkä liiku paljoa. Mulla ei ole juuri lainkaan sosiaalista elämää työn ulkopuolella. Muutto tänne noin 5kk sitten oli iso virhe ja laittoi lähes kaiken elämässäni huonommaksi. En oikein saa mistään kiinni ja soimaan itseäni siitä että vain olen. En elä vaan olen. En jaksa pitää kotia siistinä. Tänäänkin olisi ollut kaunis päivä ulkoilla mutta olen ollut peiton alla koko päivän. En tiedä mistä aloittaa edes kun en jaksa.
No voi ei Tinis, onpa harmi kuulla. Voin kuvitella sinun olon, minun työpaikka on homeessa ja purku-uhan alla koko rakennus. Päänsärky, iho ärsytys, silmien kutina on minun oireet, mutta ne häviää kun tulen kotiin. Kerroinko että itsekin muutin paikkakuntaa viime kesänä? Pari kertaa olen katunut, kotiutuminen on hidasta ja tämä ympäristö on suoraan sanoen rumempi. Ja jos vielä jatkan, niin ihmiset hieman sisäänpäin lämpeäviä. Muuton jälkeen join vielä paljon, muuttokin meni kännissä. Sitten sain kun sainkin katkaistua ja nyt mietin, mitä ihmettä täällä teen. Pysyn raittiina ainakin. Siinäpä sitä onkin. Millä mä sinua nyt tsemppaisin kun oon itekin ollut viikonlopun vähän alamaissa? Muistelin että aiemmin mainitsit siitä homeesta ja jotain, että muutto ei nyt mahdollista. Ja sinun työkuvioista kans, itse nyt reilun puoli vuotta uudessa paikassa ja voin kertoo, että hidasta on se itsensä vakuuttavaksi tekeminen paikassa, jossa hommat on aina hoidettu jetsulleen näin. En edes aloita siitä. Tämä koko aika tuntuu raskaalta alalla kuin alalla. Ja vaikka oisit työtön, kotiäiti tai mikä vaan niin paineita riittää. Tiedän, että täällä on meitä monta ketkä ei aina jaksa. Ja se on Ok. Toivon vaan, että jokainen tajuais ajoissa hakee apua, jos se jaksamattomuus venyy. Aina ei oma apu riitä. Tsemppiä sulle, oot mielessä.
Mullakin oli elämän perusasioita huonosti ja juominen osin seurausta siitä. Ei elämä usein pelkästään sillä alkon lopettamisella korjaannu vaan kyse on kokonaisvaltaisesta muutoksesta.
Itse sain otetta tollasessa masiksessa siitä että asetin joka päivälle pieniä tavoitteita jotka pystyin suorittamaan. Siitä alkoi tulla hyvä olo ja esim. kämpän sai siistiksi kun jakoi homman osatavoitteisiin. Sit oli kiva loppuviikosta katsoa siistiä kämppää.
Rainbow40 kirjoitti
Kyllähän alkoholistille raittius on pitävin pohja suunnitella elämäänsä ja myös päättää sekä toteuttaa unelmansa, olivatpa ne kuinka arkisia tai mahdottomalta tuntuvia tahansa. Ja kuten Uratykki kirjoittaa, aluksi voi toteuttaa aivan pienimpiä asioita.
HALT, rohkeutta avun hakemiseen, tinis ja rainbow40!
Tänään et ole yksin
Niin siis tämä jaksamattomuus uskoakseni johtuu suurimmalta osin tästä homeesta, sillä mulla on myös aikaisempaa kokemusta sisäilmaongelmista. Siihen liittyi kans iho-oireet ja tuo silmien kutina, mutta sitä ei ole nyt homeesta tullut. Luulin ettei mulla olisi varaa muuttaa, mutta sainkin enemmän veronpalautusta kuin luulin, joten ehkä mä pystyisinkin muuttamaan jo huhtikuun alusta. Ongelmana on sitten se että asunto pitää irtisanoa kuukautta ennen, ja tässä kaupungissa on tosi paha asuntopula, etenkin järkevän hintaisista vuokra-asunnoista. Mun pitäisi siis ottaa iso riski että saan asunnon maaliskuun aikana jos irtisanon tämän. Olin suunnitellut jättäväni ne rahat muuhun, mutta ehkä nyt tärkeintä olisi päästä tästä homekämpästä eroon koska se tuntuu vaikuttavan isolta osin mun hyvinvointiini, nimenomaan negatiivisesti.
Töissä mulla ei ole tätä samaa jaksamattomuutta ja olen saanut enemmän varmuutta. Silti soimaan itseäni pikkuasioista edelleenkin, vaikka en tänä melkein 5 kk aikana ole tehnyt yhtäkään isompaa virhettä, kaikki olleet pieniä ja korjattavissa olevia.
Rainbow40, kiitos sanoistasi!! Muistan että itsekin olet aika samassa tilanteessa, eikä siihen sanoja tarvita. Riittää että joku tajuaa ja on siellä. On mulla tänään hieman parempi olo, paitsi että flunssa tuntuu iskevän ja koitan sitä parannella. Onneksi voin tehdä töitä kotona joten voin levätä jos tarvitsee, enkä ainakaan levitä flunssaa muille.