Mukava kuulla Tinis, että olet pysynyt erossa alkoholista. Tuo esimiehesi antama kehu on niitä arjen pieniä-suuria kohokohtia, joista elämisen ilo ja jopa onnellisuus kumpuaa. Minä en itse ole ollut kovin hyvä pysähtymään hetkeen ja olemaan hyvänä hetkenä tyytyväinen ja onnellinen. Se taito on hyvä olla olemassa, koska tosiasia lienee se, että meidän pitää elää joskus tylsääkin arkea ja kyetä ottamaan vastaan arjen ilot ja surut. Näin alkoholistina arjen tapahtumista on helppo löytää syy juomiseen, joten arjen hallinta on siinäkin mielessä aika tärkeää.
Raitista loppuviikkoa Tinis!
Kiitos Toivoton! Päivää 12 mennään, ja nyt iltapäivällä on ollut isoin mieliteko juomiseen tänä aikana. Onneksi tänään ei tarvitse käydä kaupassa niin pystyn välttämään sen. Tämän illan tavoite on kotona saada edes tiskattua ettei ihan laiskaksi mene koko viikko. Lounaalla en käynyt kotona, sillä työkaveri kutsui seuraksi lounaalle, ja meillä oli oikein mukava jutusteluhetki. Päivittelen vielä illalla miten menee, mutta tänään taitaa tulla eka kunnon keskustelu itseni kanssa.
En rstkennut ja se mieliteko meni ohi ennen kuin lähdin edes töistä, ja tulin vain suoraan kotiin. Keskustelu jää vielä seuraavaan kertaan. Päivä 12 alkaa olla voitettu, huomenna on sitten mun perjantai ja 13. päivä! Huomenna on pyhä ja kaikki kaupat kiinni, tosin tiedän kyllä ihan lähellä olevan avoimen pikkukaupan. Lauantaina sit pieneen reissuun josta palaan sunnuntaina. Ilmoitin jo kaverille, kenen luokse olen menossa, että uniongelmien vuoksi en juo alkoholia. Toivottavasti onnistun olemaan tämänkin viikonlopun raittiina!
Mitä muilla on suunnitelmissa viikonlopuksi?
Toivottavasti perjantaisi on sujunut hyvin 13. raitis päivä on sujunut ilman suurempia houkutuksia.
Täällä on ollut vallan mukava päivä, nyt illalla olen saunonut ja nyt vain otan rennosti. Viikonlopulle ei ole sen kummempia suunnitelmia, olen vaan. Viime viikonloppu oli vallan raskas, nyt on aika rentoutua.
Tänään ei houkutellut juominen lainkaan. Piti jäädä vielä ylitöihin kun oli vajaamiehitys ja piti saada hommat tehtyä, olin ihan poikki kun pääsin kotiin. Ei tullut mieleenikään lähteä kauppaan, kävin vain suihkussa ja rojahdin sohvalle. Huomenna alkaa päivä 14 ja tuntuu toisaalta että tämä on ollut liiankin helppoa! Huomenna kaverin luokse, ja olen siis ilmoittanut hänelle etten ota yhtään alkoholia. Ei hän ole mitenkään kova juomaan, ei oikeastaan koskaan juo 2 annosta enempää eikä mun juomattomuus ole mikään juttu hänelle. Olen siis luottavaisin mielin että selviydyn hyvin tästä viikonlopusta, tai ainakin huomisesta.
Perjantai ja 13. päivä oli siis mulle ihan hyvä päivä!
Lopetin juomisen 14 päivää sitten.
Nyt olen siis kaverin luona, käveltiin paljon (15 000 askelta) ja syötiin hyvää ruokaa. Käytiin vielä baarissakin, join limpparin ja kaveri joi yhden oluen. Muuta alkoholia ei hänkään juonut. Baarissakaan ei yhtään houkutellut! Ainoastaan kun tarjoilija vei läheiseen pöytään isot lasilliset viiniä, kävi pari sekuntia mielessä kuinka hyvää se viini olisi, eikä muuta. Huomenna kierrellään vielä vähän uusia paikkoja ja alkuillasta kotiin. Kaikki hyvin siis täällä!
Moi.
Itselleni oli tv mainoksissa ja muuallakin näkyvät kosteudesta helmeilevät lonkerot se juttu, joka sai nielussa omituista kutinaa aikaan. Hetki siinä aina meni, että siitä halusta pääsi eroon. On se addikti ovelasti kietoutunut koko elämään, ruumiista puhumattakaan.
KALJAKAPAKKIIN ei ole Raitistuneella enää mitään asiaa… Sen aja voi käyttää istumiseen AA-palavereissa ja karttaa kuin ruttotautista noita paholaisen pesiä… Ne paikat on tarkoitettu Tavis nimisen ihmislajin paikoiksi jonne Onnen Valtamereen tämän elämän ajaksi hukkuneet voivat menä ja pitää hauskaa, mutta sen sijaan meillä Homo Algoholist -nimiseen ihmislajiin syntyneellä ei ole asiaa noihin mestoihin…, Jos televisio viettelee sinua kaljamainoksillaan - heitä se ulos kodistasi, jos Tavis nimiseen lajikkeeseen kuuluvat ihmiset viettelevät sinua - heitä heidät ulos elämästäsi… 
Joskus vaan on silloin kun mut ihmiset pitäö hauskaa… on meidän NÖYRÄSTI vaan istuttava kotona lukien AA-kirjallisuuutta…
Se on meille raitistelijoille kova paikka katsella noita tv-sarjoja, joissa ensimmäiseksi vaikka töistä kotiin tullessa korkataan viinipullo ja tilanteessa jos toisessakin lipitetään väkevämpiäkin. Mutta tuskin koskaan ollaan humalassa.
Vaikuttaa salajuonelta.
Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa olla baarissa juomatta alkoholia, eikä ollut eilenkään. Olen viettänyt monta pitkää iltaa baareissa juomatta alkoholia, keikoilla usein en juo alkoholia, 3-pöiväiset festaritkin menee kevyesti nollalinjalla. Joidenkin ihmisten AA-fanaattisuus on rasittavaa, ja jos siellä todellakin on tuollaisia ihmisiä, se pelkästään on hyvä syy olla ikinä astumatta sisään yhteenkään ryhmään.
- päivä on jo pitkälle iltapäivässä, olen matkalla kotiin kaverin luota, vielä tunti jäljellä junamatkaa. Tänään on jo askelmittarissa 16 000 askelta ja vielä tulee lisää! Toivottavasti illalla nukuttaa… Pientä reissua suunnittelen myös ensi viikonlopulle, riippuu siitä saanko pari lomapäivää niin lähtisin vähän vuoristoon patikoimaan.
Kaksi viikkoa sitten vielä taisin oksennella tuskissani, nyt olen viettänyt aktiivisen viikonlopun raittiissa ilmassa. Näin se elämä muuttuu lyhyessäkin ajassa!
- päivä jo illassa, tänään en varmasti juo.
Tänään on ollut vaikea päivä. Ei niinkään raittiina pysymisen suhteen, vaikka hetken mieliteko olikin. Aamulla väsytti vaikka nukuin ihan hyvin, koko päivänä ei oikein aivot lähtenyt käyntiin. Töissä tein virheen, en isoa mutta kun soimaan itseäni kaikesta niin tuntui pahalta. Sen jälkeen olin tosi epävarma ja luulen tehneeni kaiken väärin sen jälkeen. 
En ollut mitenkään tehokas enkä jaksanut jutellakaan. Viikonloppu oli tosi mukava, mutta näin introvertille kuin minä olen, se oli myös uuvuttavaa. Ensi viikonlopun vietän vain itseni kanssa ja lataan akkujani. Töiden jälkeen kävin kaupassa eikä se viinihylly hirveästi houkutellut, enkä ostanut. Sen jälkeen olen vain laittanut ruokaa ja maannut sohvalla. Huomisen tavoite on pyykinpesu! Saa nähdä koska oikeasti saan siivottua, tänäänkään ei ole se päivä…
Tärkeintä on että huomenna alkaa 17. raitis päivä. Menikö muiden viikonloppu hyvin?
^ Moi ja kiitos ihan hyvin meni.
Tässä kohtaa kiertoa tämä raittiustouhu ei ole niinkään enää rutistusta, vaan ihan tavallista elämää ja olenkin tämän nimennyt näkkileipäraittiudeksi, jonka helmen ja sanonnan poimin aikanaan, monta vuotta sitten cricketiltä, terveisiä ! ja hyvää jatkoa vaan tähänkin ketjuun.
Iloista lukea, että sinulla menee hyvin. Tuosta virheestä töissä ei kannata masentua ja murehtia, niitä joskus vain tapahtuu. Hyvä, ettei myöskään viinihylly houkuta, kuitenkin kannattaa olla ehkä hieman varovainen, ettei tule oloa, että kyllähän tämä tästä, voin ottaa lasin tai pari silloin tällöin, siitä se valitettavasti suurimmalle lähtee taas - pikkuhiljaa ja varmasti. Mutta mukavaa maanantai-iltaa vaan sinulle, raitista sellaista. Itselläni oli taas kiireinen työpäivä, kävin illalla kuntosalilla ryhmäliikunnassa. Nyt on mukava ja rauhallinen olo.
Päivä 17 on kääntymässä illaksi, ja olen pesulassa, joten tämän päivän tavoite on täyttymässä. Tiedän että mun pitäisi olla lempeämpi ja anteeksiantavaisempi itseäni kohtaan, mutta en tiedä miten se toteutetaan. Siitä mun “virheestäni” sanottiin ettei se haittaa mitään eikä siinä oikeasti mitään tapahdu, joten sillä tasolla tässä virheessä oikeasti liikuttiin. Tänään mulla oli luottavaisempi olo ja olin paljon tehokkaampikin.
Yksi asia mua vaivaa josta haluan kertoa. Mulla on lapsesta asti ollut ulkopuolisuuden tunne, en kuulu joukkoon, en ole massaa. Olen aina tehnyt valtavirrasta poikkeavia valintoja, ja olen niistä kuullut, enkä tarkoita kehuja. Koulussa olin yksin, mua ei haluttu porukkaan. Yläasteella oli muutama kaveri, oltiin kaikki hyljeksittyjä ja pilkattuja. Sen jälkeisissä kouluissa oli hieman parempi ja työelämässä suurelta osin ollut ok.
Edellisessä työpaikassa mut otettiin kaikin tavoin täysillä porukkaan mukaan, ja se oli todella mukavaa, heistä tuli mulle ystäviä, ja he aikovat tulla köymäönkin tänne uudelle paikkakunnalle. Sitten tulin tänne. Meitä aloitti 2 yhtä aikaa, ja meidän kohtelu ja vastaanotto on ollut täysin eri. Heti alusta lähtien hänet otettiin porukkaan. Porukassa kun on uusi ihminen jota ei olla tavattu, hänet esitellään ja mua ei. Tämä on tapahtunut monta kertaa. Minä olen koko ajan syönyt lounaani melkein aina yksin, harvoin mua pyydetään lounaalle mukaan. Ja kun itse olen pyytänyt, ei kenellekään ole sopinut. Eilen meille tuli uusi työntekijä, hänelle esittelivät itsensä sellaiset työkaverit jotka eivät koskaan esittäytyneet mulle. Hänelle ilmoitettiin heti että mennään porukalla vaikka after workille joku päivä niin tutustutaan. Ei mulle tuollaista tehty. Mun käytöksestä ei voi olla kyse koska tämä oli heti alusta lähtien ennen mitään tutustumista.
Tuosta lapsuuden taustasta johtuen tämä on tuntunut tosi pahalta, tätä kirjoittaessakin itkettää. Mulla ei ole tässä kaupungissa edes yhtäkään kaveria, ystävästä puhumattakaan. Ja olen osallistunut mihin pyydetty, ja tarkoituksella hakeutunutkin tapaamaan ihmisiä mikä on mulle vielä tosi vaikeaa. Aika vaikea on olla ottamatta itseensä ja kokea olevansa ihan ok ihminen kun kaikki todisteet sanoo muuta.
Tällaiset tunnelmat tänään.
.
TYÖ-porukoihin ei kannata hinkua ollenkaan - sen sijaan on olemas toinen porukka josta kannattaa pitää kiinni kuin KOIRA LUUSTA…Se on AA-porukka… Mua kinnosta kuin kilo kakkaa työpaikkani yhteiset menot… 
eigän siellä muuta kuitenkaan TYÖ-sakissa puhuttaisi kuinka ihanaa on lillua siinä ihanassa Onnen Valtameressä joihin ne Tavikset ovat hukkuneet 
raksajuttuja,audin ostojuttuja,kuinka vaimo on ihanasti taas raskaana… kuinka ihanaa on Lillua ihanassa Onnen Autuudessa… :mrgreen: :mrgreen:
^ Pyytäisin sua lukemaan mun 3.11. kirjoittamani kommentin AA-fanaattisuudesta. Älä jauha tuota jatkuvaa soopaasi mulle. Jos sinä olet ollut noin paskoissa työporukoissa, älä yleistä sitä muualle. Olen aika varma että sun työporukoissasi on puhuttu kaikesta mahdollisesta, mutta koska kaikki eivät hehkuta AA:ta, sulle se on turhanpäiväistä. No, sun juttusi ovat mulle turhanpäiväisiä.
Tänään on päivä 18 ja juominen houkutteli tänään eniten. En kuitenkaan ostanut sitä viinipulloa joten uskoisin pysyvän juomatta tämän(kin) illan. Kiva olisi ollut saada edelliseen viestiini oikeita vastauksia mutta mikäs teet. En ole kovin luottavainen miten jatkan.
Ulkopuolelle jääminen on masentavaa. Tiedän! Minulla on ollut tilanteita joissa se on sattunut kovasti. Mutta sinäkin tiedät syvällä sisimmässäsi että se ei ole sinun syysi. Nyt vain on sattunut tuo tilanne jossa kemiat eivät kohtaa. Yritä kestää! Tulee toisia tilanteita. Toisia ihmisiä. Tulee varmasti. Ole edelleen oma itsesi, se kannattaa lopulta.
Tuo jankkaus ja paasaus täällä on joskus kuvottavaa. Mahtoiko Metsänpeitto olla juuri noiden sylkykuppina kun hän on poistunut. Kaipaan hänen kirjoituksiaan.
Voi tinis, ulkopuolisuuden tunne on tosiaan ankea… itkettäväkin. Mullahan on myls koulukiusaamista taustalla ja olin kaikin puolin vääränlainen vanhemmillenikin, ja jotenkin se ulkopuolisuus on syöpäkasvaimen lailla kasvanut identiteettiini, sanoisiko nyt ihan sieluuni. Omalla kohdallani pahoin pelkään, ettei sitä edes ole mahdollista saada pois.
Miksi jotenkin “en kuulu joukkoon” tilanteet sitten vaan toistuu… ehkei ihmisessä itsessään ole mitään erityisen hyljeksittävää, kai… luulen että ainakin minä pelkään tai varon jotenkin ja vahingossa vaikutan torjuvalle tai vetäydyn… toisekseen joka paikassa taitaa olla myös aina joku, joka haistaa tietyn haavoittuneisuuden ja alkaa tunkeakin pois. Täällähän ne aikuisina ovat keskuudessamme myös entiset koulukiusaajat kenties jatkamassa samaa touhuaan. Sama saatanan peli jatkuu joka paikassa, missä ihmisiä on useampia kuin 1-2. Valtataistelut, toisten mollaaminen ja itsensä nostaminen, suosikit ja syntipukit, esiin pyrkijät, heidän joo-joo miehensä, kiusaajat ja hiljaiset hyväksyjät…
En ryhmädynamiikkaa tajua, enkä näitä hommia hallitse. Mulla onkin nyrkkisääntönä, että jos joku ihminen ei koskaan myönnä virheitään, ei pyydä ikinä anteeksi, eikä osaa ottaa yhtään mokaansa huumorilla, välillä siis nauraa itselleen, niin pyrin välttämään koko ihmistä.
Mutta ettei liian ankeaksi mene, kääntöpuoli ulkopuolisuudessa on tietynlainen itsenäisyys ja vahvuus. Hyvä että selätit juomahimon! Raittiina voi pikkuhiljaa tutustua itseensä ja opetellakin uusia tapoja toimia. Ehkä ystäviäkin löytyy pikkuhiljaa. Tutustuminen vie aikaa tietysti ja kaikkien kanssa ei ole niin paljon yhteistä tai ei synkronoidu samalle taajuudelle, mutta jossain on kyllä riittävän samanhenkisiä ihmisiä.
Ikävät tunnetilat on aina vähän riski retkahtamiselle, mutta hienosti selätit juomahimon!
Lisäys. lutunen, kiitos kauniista sanoistasi! Pahoitin kyllä mieleni useampaankin kertaan täällä saadusta mättämisestä, mutta kyyti on kylmää välillä ja kielenkäyttö koventunut joka paikassa. Ja täytyy yrittää olla ottamatta niin vakavasti, vaikka osa tahtoo vähän mennä ihon alle osin menneisyydestäni johtuen. Meinaan aloittaa oman ketjun tässä, kun tein irtioton vanhasta. Hitonmoinen homma muuten, muuttokin ja muu, olen raatanut itseni ihan loppuun… Enkä laita ketjun nimeksi “uusi alku vai mahalasku” vaan jotain positiivisempaa. Ehkä ehdin aloittaa sen huomenna.
Kiitos paljon sanoistanne teille molemmille! Olen toki itsenäinen, ja erittäin introvertti, mutta tämä alkaa olla jopa mulle liikaa, ja se on jo aika harvinaista! Tosin olen myös huomannut että tämä samaan aikaan aloittanut työkaveri välillä jo ärsyttää muita, ja hänelle on kommentoitu että keskittyisitkö töihin. Työasioissa olen koko ajan ollut häntä edellä ja mulle on jo nyt 6 viikon jälkeen annettu enemmän vastuuta. Nyt on vain kaikkiaan hankala viikko, mutta onhan niitä hyviäkin juttuja täällä, en halua antaa myöskään liian negatiivista kuvaa. Hieman pelottaa ja mietityttää miten kestän viikonlopun kun olen vain itsekseni kotona.
Taidan asettaa tavoitteeksi pyykinpesun ja siivoamisen lauantaille ja joku pieni päiväreissu sunnuntaille jotta pysyn aktiivisena. Nyt pitäisi saada taas jostain kiinni. 